Verrattuna Saidaan pentu tuntuu ottavan paremmin opiksi asioista. Samoin pennussa on sitkeyttä, mutta pentu ei vuoda yli.. mitä Misa vähän arvelikin että tämän pennun vahvuus on täyspäisyys.. se pystyy käsittelemään ja sopeutumaan asioihin huomattavasti paremmin kuin saida aikoinaan.
Toisaalta pennussa on tavaraa, jo nyt pentu kyykyttää Saidaa, yhteiset leikkihetket tulevat vain pennun aloitteesta, jos Saida kosiskelee pentua niin saa vastaukseksi mörinää. Samoin lelut ja ruoan pentu pitää visusti itsellään vaikka ärisemällä, mikäli Saida meinaa tulla liian lähelle.. :) Saa nähdä millainen penska tuosta kasvaa, mutta nautin suuresta ainakin tästä hetkestä kun pentu on todella oppivainen ja "järkevä". Muutaman kuukauden päästä saatan olla toista mieltä kun pennulla alkaa muodostua sitä kuuluisaa omaa tahtoa.. siitä on jo nyt saatu viitteitä, että omaa tahtoa pojalta löytyy ihan riittämiin :)
alla pari kuvaa uudesta tulokkaasta, pärstäkuvaa en saanut käännettyä ja oli tavallaan 90 astetta vinossa niin en viitsinyt tänne laittaa..
ennen pennun tuloa ehdittiin vielä saidan kanssa treenailla jonkun verran. Ollaan käyty nomen alo-kurssilla, mikä on kyllä osoittanut, että on tuo koira mennyt hienosti eteenpäin. Varikset alkaa tulemaan ruudusta ja lokit vedestä. Viikko sitten olin kemiönsaarella kiharamestaruudessa, missä sain sitten muutaman variksen. Lähdin tietysti heti treenaamaan kokeen jälkeen kun oli hyvä outo paikka meille. Tein hakuruutua (alo-luokan alueella) ja hyvin tulivat varikset vaikka en tiedä ehtikö saida yhdessä välissä vaihtamaan.. no tämän jälkeen olen sitten tehnyt lähellä variksen etsintää niin että vaakut ovat lähekkäin että pääsen puuttumaan heti jos saida meinaa palauttaessaan edes vilkaista ympärilleen).. torstaina olin alo-treeneissä ja tehtiin vielä vesinoutoa lokilla ja ohjausta. Vesimarkkeeraus oli todella pitkä ja ekalla kerralla saida palasi takaisin kun ei muistanut ja löytänyt. No toinen heitto (keppi) lokin viereen, ja saida saikin tällä kertaa hyvän kuvan putoamispaikasta, kaukaa haki, noin 40m. Tämän jälkeen vielä toinen markkeeraus hieman lähempää (30m) ja sen saida haki hienosti ilman apua. Ja mikä parasta, vaikka muut kurssilaiset juttelivat kovaankin ääneen saidan noutaessa niin se ei häirinnyt koiraa vaan se toi nätisti ja palautti käteen vaikka ranta oli paha ja matkaa minun luo oli noin 3 m. Mutta kaiken kaikkiaan eteenpäin ollaan menty, kun miettii viime syksyä, jaksaa taas treenata kun näkee, että koiran toimintavarmuus kasvaa kokoajan.
alla video isommasta hakuruudusta, missä juuti tuli se vaihto, kolme varista loppujen lopuksi aika isosta ruudusta tuli käteen.
ja lopuksi vähän variksen kantoa.. hyvin pysyy suussa :)


