Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Loppukauden yhteenvetoa...

Blogi on elänyt parisen kuukautta jonkinasteista hiljaiseloa. Koerintamalla on ollut hiljaisempaa, vaikkakaan ei aivan kuollutta ja vielä on koeilmoja vetämässä, mutta kenties tulevan lisenssin vuoksi tai jostain muusta käsittämättömästä syystä kaikki toko- ja rally-toko-kokeet ovat täynnä, joten saa nähdä loppuuko meillä tänä vuonna koekausi lyhyeen.





Syksyn aikana on tullut treenattua etenkin Saidan kanssa lähinnä tokoa ja rally-tokoa, mutta Jalo oli sairaslomalla jonkin aikaa rotumestisten jälkeen. Jalon kurkku tutkittiin uudestaan ja Jalon nielurisan jämät leikattiin pois polttamalla. Samassa huomattiin jonkinasteinen tiivistymä keuhkoissa, ja se paljastui tulehdukseksi. Todennäköisesti koko kesän Jaloa on vaivannut kurkun lisäksi keuhkojen tulehdus. Järkyttävä morkkis ja jälkiviisausintohan siinä iski, että miten en tajunnut, mutta jäkikäteen on toisaalta turha asiaa enää miettiä. Kevään leikkauksen jälkeen Jalon ab-kuuri oli vain viisi päivää pitkä ja todennäköisesti silloin tulehdus on levinnyt keuhkoihin ja vaivannut treeneissä. Arjessahan Jalon kunnossa ei näyttänyt olevan kesälläkään mitään vikaa, vaan pelkästään pitkässä haukussa puruissa. Rotumestisten jälkeen saatiin kuitenkin uusi ab-kuuri, mikä tehosi ja Jalon haukku kuulosti sunnuntaina puruissa ensimmäistä kertaa helmikuun jälkeen oikeasti hyvältä. Samalla purut olivat kauden viralliset päätöstreenit, miten sattuikaan. :D Vaikka harvakseltaan purraan myös talvella kunnon ylläpitämiseksi. Tottiksia jatketaan läpi talven. Vuokrattiin kaverin kanssa hallivuoro ja siellä treenataan helmikuuhun asti jokatoinen maanantai eli kohtalaisen harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti. Maanantaina uskaltauduin myös tottiksessa haukuttaa Jaloa aika paljon treenissä eikä kuulunut haukussa edellispäivän purut, joten kurkku vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä. Alla videopätkät parista toistosta maanantain tottiksista. Pitkästä aikaa tuli kuvattua meidän säheltämistä :)
Jalo kapulan pito, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno.


Tähän perään voi samalla laittaa linkin yhteen Jalon tunnarivideoon. Erään Saidan treenin jälkeen päästin Jalon tunnarikapuloille ja Jalo kiitti luottamuksesta ja toi pari kertaa oman. Jalo tunnari. Tämän jälkeen olen kokeillut kerran tunnaria Jalon kanssa. Ekassa toistossa oli liian kovassa tilassa ja otti vain suuhun sen, mikä eteen sattui. Pistin sohvalle odottamaan ja tein Saidalle välissä muutaman toiston, mikä rauhoitti Jaloa ja otin Jalon uudestaan tunnareille. Saatoin sen kapuloille ilman pienintäkään elettä käskytyksestä. Ja taas Jalo nosti hienosti oman kolme kertaa. Jatketaan vähitellen näitä treenejä niin jospa jossain kohtaa Jalo ymmärtää, mistä liikkeessä on oikeasti kyse.

 



Saidan kanssa eksyttiin marraskuussa yhteen rally-toko-kokeeseen ja vaikka Saida ei hallitse vielä oikeaa puolta läheskään niin hyvin kuin haluaisin, saatiin sentään hyväksytty tulos 80 pisteellä ja kymppi tuli vielä vasemmalla puolella tehtävästä kyltistä. Muut pistemenetykset tulivat vinouksista ja yhdestä uusimisesta. Rata oli vaikeampi kuin mitä olen vaikkapa youtubessa nähnyt. Paljon vaikeampi kuin yleensä ja paljon oikealla puolella tehtäviä, mutta siitäkin huolimatta selvittiin radasta. :)
Jalon peltojälkeä olen yrittänyt pitää yllä mahdollisimman pitkään. Ainoastaan leikkauksen jälkeen pidettiin tietysti taukoa kaikesta. Suunnitelmissa on myös jatkaa vielä jäljellä käyntiä mikäli lumet vain pysyvät poissa. Mitään neljän kuukauden jälkitaukoa meidän taitotaso ei kestä, jos huhtikuussa pitäisi kisata, joten tarvittaessa pitää ajella vaikka rannikolle jäljestelemään.


Marraskuun loppupuolella pidettiin peltojälkiporukan kauden päättäjäiset ja tulosjuhlinta. Yhdestäkään FH- tai IPO-kokeesta ei tarvinnut lähteä tänä vuonna tyhjin käsin, joten jotain on tällaiset aloittelijat tehneet oikein. Kauden päättäjäisissä tehtiin sitten vähän erilaisempia jälkiä, joista paperiversiot alla.

 


Ylemmän kuvan jäljet tehtiin ensin vanhenemaan ja sen jälkeen tallottiin alemman kuvan jäljet. Kaikki ryhmän koirakot ajoivat jäljet samaan aikaan. Lisäksi saatiin kuvaaja mukaan, joka käveli vielä jälkien päältä kuvatessaan kaikkia koiria. Alusta oli lyhyt rehu, ja lätäköitä jäljellä riitti, mutta hauska kokemus oli. Jalo ei hätkähtänyt vaikka kaverit ajoivat vieressä vaan keskittyi paalulta sataprosenttisesti jäljestykseen. Tällaisia treenejä eri muodoissa tarvitaan myös ennen mm-kisoja. Pitäisi ainakin treenata vielä laidunjälkeä siten, että eläimiä on pellon vieressä tekemässä häiriötä. Sen lisäksi treenilistalla on edelleen eri paikassa (askeleella tai askelten välissä) ja eri päin jäljellä olevat esineet sekä eri tavoin poljetut jäljet ja kulmat sekä vaihtelevat paalut ettei jälki ala aina paalun oikealta puolelta. Joten treenattavaa riittää ja motivaatio on korkealla, joten pellolle mennään aina vaan kun säät sen sallivat eikä alusta käy "homeiseksi". Jälkikuvat kauden päättäjäisistä: Henna Koskela.

tiistai 21. marraskuuta 2017

FMBBn tukitapahtuma vol1

Niin vaan on ensi vuonna Sloveniaan matkaavan joukkueen kesken alettu järkätä tapahtumia reissun rahoittamiseksi. Samoin tukituoteasiaa on lähdetty tutkimaan ja luulen, että saadaan jotain kivaa aikaiseksi. ;) Tällä viikolla saatiin ensimmäisen tukitapahtuman mainos julki. Yksi koirakkopaikka oli vapaana viimeksi kun tarkistin. Kuunteluoppilaita mahtuu vielä. Tästä se lähtee. :)


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

IPO RM5 ja FMBB 2018!!!

Vähitellen alkaa viikonlopun aikana ja sen jälkeen vaivannut totaaliväsymys olla voitettu ja ajatukset selkiytyneet sen verran, että voi pukea ajatuksia sanoiksi. Viime viikonloppuna kohteena oli Hyvinkää ja belggareiden IPO RM-kisat. Perjantaina oli vuorossa ilmoittautuminen, koiran tarkistus, viralliset harjoitukset ja avajaiset sekä lopuksi numeroiden ja suoritusaikojen arvonta. Päätin tehdä vasta virallisten harjoitusten jälkeen päätöksen siitä, osallistunko kisoihin vai menenkö sunnuntaina Saidan kanssa jälkikokeeseen, joten ennen perjantaita en juurikaan jännittänyt tai edes ajatellut koko kisoja.


Virallisissa harjoituksissa aikaa oli todella vähän. Vain viisi minuuttia per koira ja siinä ajassa piti tehdä sekä tottis että purut. Oltiin muodostettu kolmen tutun kanssa yhteinen ryhmä, kun en päässyt mukaan isompiin kokeneempien kisaavien ryhmiin, vaikka paikkaa kyselin. Isommassa porukassa treenit ovat joustavampia ja ehtii jopa viedä koiran tottiksen ja puruosuuden välissä hetkeksi autoon. Meidän ryhmällä ei moista luksusta ollut. Kovassa kiireessä meinasi mennä vähän sähläämiseksi itsellä, mutta sain tehtyä pikapaikkiksen, aloituksen, esteiden ylitykset ja eteenmenon. Jalon tunnetila tuntui huonommalta, koska sillä ei ollut mitään tunneoppimisia kyseiseen paikkaan ja ympärillä vilisi koiria niin paljon, että ajatus meinasi harhailla muihin koiriin ennen kentälle menoa. En viitsinyt myöskään viritellä Jaloa tavalliseen tapaan haukuttamalla, jotta kurkku ei rasitu turhaan.




Harjoituksista selvittiin kuitenkin kunnialla. Maalimiehen kanssa päätettiin yhteistuumin, että otetaan riski ja lähdetään kisoihin kokeilemaan, mitä kymmenessä treenissä kauden aikana on saatu aikaan. :) Arvonnassa nostin monen kaverin tavoin lapun, jossa B ja C suoritettiin lauantaina iltapäivästä ja jälki sunnuntai aamusta. Perjantaina keli suosi ja aurinko paistoi, joten mukava oli nauttia jännittyneestä kisatunnelmasta ja avajaisista hyvässä seurassa. Avajaisten jälkeen suuntasin kotiin ja kävin Saidan kanssa vielä hallivuorolla, jotta saisi ajatuksia vähän pois viikonlopun koitoksesta. Yhdeksältä päivän koitos painoi sen verran pahasti jo silmäluomia kiinni, että menin ajoissa nukkumaan.


Lauantain vastaisena yönä uni jäi kuitenkin vähän vähiin ja aamusta asti jännitys oli kova. Lähdin kentälle ennen puolta päivää, jotta Jalo ehtii autossa kerätä sopivasti kierroksia ja minä ehdin nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroa. Jonkinlaista pahoinvointiakin oli ilmassa, sen verran ahdisti mennä ison yleisön eteen suorittamaan. Arvelin kuitenkin, että kentälle mentäessä jännitys unohtuisi, ja niinhän siinä lopulta kävikin. Koirien sirut tarkistettiin vielä ennen kentälle menoa, mikä ei Jalon kanssa kuitenkaan haitannut, vaan toi sopivasti lisää kierroksia.


Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa tottiksessa. Hyppynoudon kapulan kanssa säheltäessä Jalo ehti bongata A:n ja suuntasi palautuksen sitten sitä kautta. Se tunnetusti tietää ongelmia, jos malinois alkaa suorittaessa ajattelemaan. :D Muutoin olin super tyytyväinen. Jalo teki kivassa vireessä korrektia tottista. Suunnatessani kohti eteemenon lähetyspistettä, kuulin paikallaoloa arvostelevan Outi Hermiön kieltävän paria toistuvasti koskemasta koiraan. Koira oli ilmeisesti piilolle käveltäessä käynyt omistajan käteen ja heidän osalta homma jäi siihen. Jalo teki hyvän eteenmenon, mutta jouduttiin jonkin verran odottelemaan kun parin keskeyttäessä tarvittiin lennosta mukaan nollakoira. Paikallaolossa Jalo oli haistellut maata alussa (pitää harjoitella paikallamakuuta paikassa, jossa on voimakkaita toisten koirien hajuja maassa, treeneissä kun tällaista ongelmaa ei ole), mutta muutoin oli tarkkaavainen. Tuomari rokotti hyppynoudosta ja vartaloavusta istumisessa (otin käden vahingossa itseni ja koiran välistä enkä ulkokautta). Muutoin perushyvää tekemistä. Pisteitä kertyi 89. Tottis löytyy videoituna täältä, mutta yleisöstä ei tabletilla kuvata hirveän katsojaystävällistä materiaalia. Ehkä siitä kuitenkin jotain näkee.


C-osan suhteen katselin autolla vierestä, kun useammalla koiralla oli oma maalimies mukana avaamassa koiraa ennen kentälle menoa. Koska omat tukijoukot ja tekeminen on kohtalaisen amatöörimäisellä tasolla, ei itsellä moista mahdollisuutta ollut. Pyysin kuitenkin kaveria tulemaan auton ulkopuolelle piiskaamaan pari kertaa ilmaa. Todellinen ammattilainen siis asialla. :D


Jalo oli kentälle mentäessä hyvässä vireessä ja tiesi tismalleen, mitä kentälle mennään tekemään. Piilonkierrot meni ok, mitä nyt neloselle oli tosissaan menossa maalimiestä haukkumaan :) Piilolla norjalainen tuomari Roar Kjonstad haukutti koiria tuhottoman pitkään.. noin 80 haukkua. Pelko oli takamuksessa, että noinkohan Jalo hipsii piilolla seisoskelevan Petri Artiolan luota minun luo, kun ei ole pystytty niin pitkiä haukkuja tekemään. Hyvin aloitti kuitenkin haukun, kerran vilkaisi välissä minua piilon taakse ja kerran tuomaria, mutta jatkoi haukkua aina siihen asti, kunnes käskin sivulle. Pako oli hyvä, uudelleenhyökkäyksessä ote oli kuormituksessa vähän elänyt, mutta ei väistänyt pamppua ja jälkivartiointi oli hyvä omaan tulooni asti. Selkä oli priimaa, samoin irrotukset ja sivari. Pitkässä liikkeessä maalimiehenä oli tsekkiläinen Jan Böhm, joka oli osa syy siihen, että uskalsin Jalon, patologisen päinjuoksijan, viedä kisaan. Pitkää liikettä oli tehty kaksi kertaa viime marraskuun kokeen jälkeen Rami Leinon kanssa, ja ne treenit olivat tehneet Jalolle hyvää. Pitkä liike oli aivan huippu eikä Jalo kuormittunut edes uudelleenhyökkäyksessä. Lopun pitkä vartiointi hieman pätki loppua kohden, mutta mitä olisi voinut odottaa, kun Jalon pisin jälkivartiointi tänä vuonna on ollut ehkä viisi sekuntia. :D Viimeinen sivari oli priimaa ja melkein tuli tippa linssiin kun tajusin, että C-osa todella menee läpi. Pisteitäkin tuli tuomarilta ihan kivasti 88. Olin aivan käsittämättömn tyytyväinen, minkälaiseen suoritukseen Jalo pystyi surkeasta treenimäärästä huolimatta. Kenttäsuoritusten jälkeen ajattelin, että kävi jäljellä miten tahansa, oltiin lauantain jälkeen jo voittajia kaiken kauden vaikeuksien jälkeen.


A93
Sunnuntaina 8:30 lähdin aamulla ajamaan Riksun ABC:lle, mistä jälkiryhmät haettiin. Alkuun tehtiin liinan mittaus ja käytin Jaloa pienellä lenkillä. Hetken istuskelin autossa musiikkia kuunnellen kunnes ajoin auton lähemmäs jäljen aloituspaikkaa. Puin jalolle vermeet ja lähdin kävelemään kohti tuomaria, joka jälkiosuudella oli Tomi Alanen. Paalun lähelle päästyäni tuomari viittoi vielä, että odotetaan pari minuuttia. Odottelu nosti vähän Jalon kierroksia, mutta ilmo meni hyvin. Jalo lähti paalulta etenemään hyvin varmasti.. jopa liian varmasti.. ja vauhti oli sen mukainen. Jäljen muoto oli outo, mutta onneksi se ei Jaloa haitannut. Reippaasta vauhdista huolimatta Jalo oli tarkka. Jälki teki mm. todella loivaa kaarrosta suorilla ja Jalo pysyi todella hyvin jäljen päällä ja otti jokaisen askeleen. Esineet oli priimat. Esineiltä lähti vauhdilla, mutta laittoi nenän välittömästi maahan. Kahdessa kulmassa meni puoli koiran mittaa yli, muissa oli tarkkana. Kerran hairahtui noin puoli metriä sivuun jäljeltä, mutta korjasi nopeasti. Maaliin päästiin.. varmaan ennätysajassa. :D Tuomari kuvasi Jalon menoa energiseksi, temperamenttiseksi ja varmaksi, tykkäsi esineilmaisuista ja esineiltä lähdöistä, mutta kaipasi paikoitellen vielä maavainuisempaa jäljestystä ja sanoi, että koiran pitäisi työstää jälkeä enemmän, vaikka jälki olikin koirasta helppo. Itse olin tyytyväinen siihen, että kun näin esineet jo kaukaa, niin Jalo ei rynninyt esineille (eikä näin ollen edennyt silmillään), vaan ajoi tarkasti esineelle asti. Alanen arvosti Jalon jäljestystä 93 pisteen verran.


Ja voi järjetön sitä iloa, kun tajusin, että ykköstulos napsahti, suojelussa.. ja vielä rotumestaruuskisoissa. Monet kovat nimet tippuivat jäljellä pois kisasta, joten jotain on oikein tehty, kun Jalolla ei jäljellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia.


2017 IPO RM:ien lopullinen tulos


Pellolta suuntasin stadionille katselemaan loppuja suorituksia. Päivän päätteeksi sain hämilläni todeta, että kovia nimiä oli jäänyt taakse ja viimeisen suorituksen päivityttyä käyttöbelgiin, järkytyin, kun Jalon nimi keikkui listalla viidentenä. Kaikkien 37 osallistuneen koirakon joukosta selvittiin viiden parhaan joukkoon, mikä tarkoitti myös maajoukkuepaikkaa ensi vuoden FMBB-kisoihin Sloveniaan Ajdovščinaan. Mikä koira!?! Meillä on ollut paljon vaikeuksia sekä kotioloissa että harrastuspuolella, eikä yksittäinen tulos muuta koiraa eikä sen puolen ohjaajaakaan yhtään paremmaksi tai huonommaksi, mutta kaikkien tämän vuoden vastoinkäymisten jälkeen Jalo skarppasi aivan uskomattomalla tavalla ja nappasi paikan maajoukkueessa. Ensi vuonna siis matkataan taas kohti maailmanmestaruuskisoja, mutta tällä kertaa päästään kokemaan kisat aivan uudesta näkökulmasta, kisaajana. Ja päästään ottamaan mittaa mm. näistä upeista koirakoista. Joskus aikoinaan saatoin haaveilla, että vielä joku päivä noihin kisoihin pääsisin kilpailemaan, mutta tänä vuonna ei käynyt pienessä mielessäkään, että ne kisat olisivat vuoden 2018 kisat. Nyt vain peukut pystyyn, että pysytään terveinä ja keväällä huhtikuussa käännetään auton tai lentokoneen nokka kohti Etelä-Eurooppaa. <3 <3 <3 <3


IPO RM5 -17 <3





maanantai 2. lokakuuta 2017

JK3 ja FH1

Pari koetta tuli taas loppuviikolla käytyä koirien kanssa. Saidan kanssa oltiin torstaina kotikentällä jälkikokeessa. Tuomarina kokeessa oli Virve Köppä. Koe oli ehkä vielä noutajien rotumestiksiä enemmän "vaikeuksien kautta voittoon"-tyyppiä - vaikkei voittoa tullutkaan. :)


Jana oli semi katastrofi. Saida eteni janalla kyllä suoraan, mutta tälläkin kerralla paineli jäljestä yli ja nosti janan lopusta jäljen, jota lähti ajamaan. Olin varma, että jäljellä ollaan, mutta kun tuomari vielä kääntöyrityksen jälkeenkin kehotti palaamaan takaisin janalle, alkoi hieman jännittää. Saida takertui kaiken lisäksi valjaisiin, janan päässä oli häiriönä jonkun muovipussi, mikä Saidan piti tarkistaa ja liinakin tarttui kiinni oksiin. No ajelehdittiin sitten liinan irrottelujen jälkeen takaisin päin kohti aloituspistettä, ja Saida nappasi varmasti jäljen.


Ekalle kepille edettiin suoraviivaisesti. Sen jälkeen hävisi jälki. Seilattiin ekalla suoralla edestakaisin harhoissa varmaan 10-15 minuuttia. Jossain kohti Saida sai oikeasta jäljestä kiinni, mutta ajattelin, että nyt on kiire, jos meinaa ehtiä jäljen loppuun asti. Kenties sen seurauksena pari välikeppiä jäi matkan varrelle, mutta jälki päästiin loppuun ja kutonenkin oli tallessa. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut loppujen lopuksi vain 30 minuttia ja meille oli annettu 10 minuuttia palautusaikaa kepeille, niin lähdin etsimään Saidan kanssa vielä keppejä. Saidaa ei kuitenkaan ole opetettu esim. ajamaan jo ajettua jälkeä uudestaan, niin eihän Saida sitä oikein ymmärtänyt, mutta olisi se varmasti kepit nostanut, jos olisi juuri kohdalle sattunut. Juostiin hikihatussa metsässä vielä toinen kierros niin, että ohjaaja alkoi nähdä tähtiä ja jalat kumppareissa alkoi pettää alta, vaikka juoksulenkkejä tuleekin harrastettua koirien kanssa. Lopulta päädyttiin uudestaan autolle.


Jotenkin mietin siinä juostessa, että jos ollaan saatu janalta juuri ja juuri 30 pistettä eikä vähennyksiä tulisi kuin ylityksestä, niin oltaisiin vielä kiinni tuloksessa ja lähdin juoksemaan autolle. Minuutti ennen palautusajan umpeutumista sain kepit keppien vastaanottajalle ja samassa kuulin, että sienestäjät olivat liikuskelleet alueella. Ei ihme, että ensimmäisellä suoralla meinasi hukka tulla. Mutta huima suoritus koiralta etenkin kun noin alussa tulee kasa harhoja eteen, ja silti pystyi nostamaan uudelleen oikean jäljen.


Esineruutuun ajattelin mennä nostamaan yhden esineen hyvänä harjoituksena. Kysyin ruudun ilmottautumisen jälkeen tuomarilta janapisteitä ja leuka loksahti auki kun kuulin, että pisteitä tuli 34. Siis ihan liikaa. Mutta toisaalta Saidalta on kahdessa kokeessa otettu tänä vuonna pisteitä ihan naurettavista asioista, joten hyvä, että välillä saa niistä kompensaatiota. Esineruutuun lähetin koiran rennoin mielin, vaikka tiesin, että kolme on nostettava, jos tuloksen meinaa saada, ja ei mennytkään kuin pari minuuttia, kun kolme esinettä oli kädessä ja pisteitä 29. Maastosta siis kaiken kaikkiaan pisteitä 153.


Tottis oli hyvää Saidaa. Seuraaminen oli koeseuruista paras tänä vuonna. Nyt pysyi myös henkilöryhmässä mukana. Pari lisäkäskyä tuli seisomisliikkeessä, kun ei meinannut tulla edestä sivulle, ja Saida kaatoi hyppyesteen takaisin tullessa, mutta suoritti kuitenkin noudon. Myös eteenlähetyksen maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä. Kokonaisarvosana hyvä ja pisteet 88, jotka on Saidan kaikkien aikojen parhaat tottispisteet. Tällä noustiin alun rämpimisestä huolimatta kakkostulokseen pistein 241. Edelleenkään ei Saidan kanssa ole tänä vuonna tarvinnut kokeesta lähteä tyhjin käsin. Jonkin sortin luottopakki siitä on kuoriutunut selkeästi ajan myötä. :)




Lauantaina oli sitten vuorossa lähinnä ahdistuksen tunteita herättänyt oman porukan järkkäämä FH-koe. Harri Laajajärvi oli kutsuttu tuomaroimaan. Koepelloissa ei ollut kehumista. Todella pitkä apilapelto. joka oli täynnä riistaa ei antanut kauheasti toivoa. Jalo kun ei ole maavainuinen koira ja pidempi heinä saa sen heti nostamaan päätään, kun mahdollisuus siihen kerran on. Ja siihen vielä riistat päälle.

Jalo starttasi ensimmäisenä ykkösluokan kahdesta koirasta. Siirtymä oli pitkä, mutta niitä on harjoiteltu ja tekee Jalolle vain hyvää vähän tasaantua kävellessä. Ilmo meni todella hyvin, ei skitsoomisia. :) Lähti yllättäen suht rauhallisesti jäljelle huomioiden, miten helppo suora tunneli olisi voinut olla edetä. Kuitenkin itsellekin oli vaikea nähdä, missä jälki kulkee, sillä alue oli niin riistan talloma, että yhden jäljen sijaan pellossa näkyi useita jälkiä. Aloituksen tuomari arvioi erinomaiseksi. Jo ekalla suoralla Jalo teki paljon tarkistuksia ja seilasi noin puolen metrin säteellä jäljen päällä. Ehdin jo miettiä itsekseni, että voiko ne harhat olla jo näin alussa, kun on näin vaikeaa. Vähitellen ajo tasaantui ja meno varmistui. Ekassa kulmassa meni yli ja joutui tekemään lenkin, toinen ja kolmas kulma ok, neljännessä meinasi lähteä suoraan metsään. Varmaan kulmasta lähti riistapolku metsään ja Jalolle teki tiukkaa pysyä jäljellä. Viides kulma jälleen hyvä. Kuudennessa Jalo paineli lähes liinan mitan yli. Riista häiritsi ja pahasti. Epätoivo alkoi iskeä, kun juuri siinä kohtaa kulma oli havaittavissa silmillä.. se kun oli jo noin metrin päässä omista jaloista ja Jalo vaan tuntui haahuilevan väärään suuntaan. Yritin katseella ohjata koiraa oikeaan suuntaan. Lopulta Jalo palasi jalkoihini ja otti kulman oikein. Pääsi helpotuksen huokaus. Viimeisellä suoralla Jalo pysähtyi kerran seisomaan ja näytti siltä, että syö jotain jäljeltä. Jonkin aikaa odottelin ja annoin Jalolle sitten jälki-käskyn, kun mitään ei tapahtunut ja Jalo jatkoi matkaa. Yritin edetessä katsoa jalkoihin että, mitä Jalo oli touhunnut kyseisessä kohdassa, mutta en nähnyt mitään muuta kuin riistan makauksen. En jätöksiä tai mitään muutakaan. Lopulta tultiin viimeiselle esineelle ja pääsi helpotuksen huokaus. Taskussa oli kolme esinettä. Kaikki ilmaisut priimoja. Neljäs esine oli jäänyt juurikin siihen makaukselle, jota Jalo oli tutkinut. Esine oli kuulemma ollut niin piilossa, että jäljentekijäkin oli sitä etsinyt. Olen tyytyväinen, että Jalo ei suinpäin ilmaissut esinettä vaan varmistaa, että siihen on myös näköyhteys ennen ilmaisua. Eikä oma käskyttäminen kuitenkaan vaikuttanut viimeisen esineen ilmaisuun mitenkään. Sen Jalo teki varmasti.



Kulmien arvostelu vaihteli puutteellisesta erinomaiseen ja suorat tyydyttävästä erinomaiseen. Ojien ylityksen meni hienosti¨. Samoin harhan ylitys. Ekaan harhaan oli reagoinut kääntämällä päätä, toiseen ei reagoinut mitenkään, mikä oli superhienoa ajatellen, että ennen toista harhaa Jalo oli vielä kulmassa sekoillut riistan hajujen kanssa, mikä olisi voinut aiheuttaa sille painetta ja altistaa harhalle lähdölle. Kaikki esineilmaisut oli erinomaisia. Tuomari sanoi, että olisin voinut käskeä koiran maahan kolmannella esineellä ja ottanut valeilmaisun riskin, mutta koska Jalon kanssa ei ole koskaan moista tapahtunut niin ei tullut mieleenkään, että siellä olisi ollut esine. Esineestä tuli vähennyksiä 7 pistettä, mutta tuo pistemenetys ei itseä kauheasti harmita. Kokonaispistemääräksi tuli 76, mikä riitti tulokseen ja FH1 koulutustunnukseen. Ihan huikea olo oli, kun tuloksen kuulin. Kun treenaa koiralla, jolla on hyvin vähän viettiä itse jäljestykseen, on treenaaminen melkoista vuoristorataa, eikä luotto koiraan ole kummoisella tasolla. Nyt on kuitenkin sekin todistettu, että erikoisjäljeltä voi päästä läpi myös pelkällä teknisellä tekemisellä. :)


Omasta mielestä plussaa kokeessa oli esineilmaisut, harhat ja ojanylitykset sekä se, että Jalolla ei näkynyt loppua kohden minkäänlaista väsymystä. Sehän voi ajaa kilometrin mittaisen jäljen hyvänä päivänä hyvin ja huonona päivänä ei selviä edes 100 metrin jäljestä ilman kyräilyä, vaanimista ja pälyilyä. Lauantai oli selvästi hyvä päivä. Se jaksoi samalla draivilla ajaa loppuun asti. Miinuksia tuli itseltä suht kevyestä ajamisesta, kun heinä oli pitkä eikä pakottanut koiraa ajamaan vielä syvemmällä nenällä (tosin tuomari sanoi koiran ajavan syvällä nenällä) sekä siitä, että riista meinasi viedä koiraa niin vahvasti.


Tiukka kisaviikko on nyt takana. Seuraava koe on jo vajaan parin viikon päästä. Sain Saidalle paikan jälkikokeeseen samalle päivälle, kun olisi Jalon IPOn rotumestikset. Lähempänä selvinnee, mihin kokeeseen suunnataan, mutta jokin koe on joka tapauksessa tiedossa jo ensi viikon lopulla. :)


Kuvat FH-kokeesta: Miia H.

maanantai 25. syyskuuta 2017

TOKO RM AVO-2



Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ei yhtään yllättä, että ei saatu Jalon kanssa kolmatta AVO-1 tulosta putkeen tokossa. Lauantaina käytiin rotumestiksissä Kangasalla. Paikkikseen jouduin repimään koiran autosta lennosta, kun luulin, että ollaan vasta toisessa paikkisryhmässä. Tunnetila oli sen mukainen. Jalo oli levoton eikä ollut läheskään yhtä keskittynyt kuin aiemmissa kokeissa, vaan pälyili ympärillä olevia ihmisiä. Olisi pitänyt ehtiä tuoda Jalo pällistelemään etukäteen kentälle, kun kokeessa oli normaalia koetta paljon enemmän porukkaa, mutta kun ei ehtinyt niin ei. Onneksi paikallaolossa vieressä ollutta narttua vilkaisi vain nopeasti ja käänsi äkkiä katseen pois sen näköisenä, että ei saa katsoa. :) Liikkeestä saatiin 10, mutta itselle jäi liikkeestä paska maku suuhun.







Ennen yksilöliikkeitä sain Jalon paremmin keskittymään itseeni. Tosin huomasi selkeästi, että ottaa häiriötä isossa kokeessa, kun sitä yhteistä kuplaa ei meillä kahdella ole olemassa. Alun varmat liikkeet teki hyvin. Myös ruudun ja merkin bongasi virityksestä, mutta jonkun aivopierun seurauksena lähti huitelemaan teltalle ja liikkeenohjaajan luo ja muuta typerää. Ruudun se osaa, samoin merkin, mutta ruudun takana oleva toinen kehä kenties häiritsi liikaa itse suoritusta. Samoin merkki oli A-esteen ja kapulapöydän edessä. Näistä molemmista nolla ja ykköselle sai sanoa hyvästit. Vapautin Jalon liikkeiden välissä samoin kuin aiemmissa kokeissa ja mietin jälkikäteen olisiko vain pitänyt pitää se tiukassa hallinnassa kokoajan. Olisiko se keskittynyt paremmin? Kuka tietää. Muista saatiin kelvollisia arvosanoja ja joitain kymppejä jopa suht tiukalta Aino Juhantalolta ja kehui noutoa, hyppyä ja luoksaria täydellisiksi. Ja olihan ne. Nyt oli luoksarissa ja noudon palautuksessakin enemmän vauhtia kuin viime kokeessa. Loppupisteet oli 244,5-> AVO-2 sij. 4.


Nyt unohdetaan toko hetkeksi ja keskitytään RM:eihin treenaamiseen. Tämän viikon lauantaina edessä oleva FH-koe ei kauheasti nostata tunteita, kun mitään odotuksia, ainakaan positiivisia ei kokeen suhteen ole. RM:eihin yritetään treenata niin paljon kuin mahdollista, mutta osallistuminen varmistuu vasta lähempänä.







torstai 21. syyskuuta 2017

TJ22 ja Riitan toko-opissa

Riitta ja Pekka Korri saapuivat toistamiseen tälle vuodelle kouluttamaanmeidän sekalaiselle treeniporukalle. Itse halusin taas Riitalle toko-oppiin.


Pohjalle tein Jalon kanssa vieraalla kentällä ensimmäiset kunnon tottikset miesmuistiin. Jalon kanssahan koko tottis on seuraamista myöten enempivähempi hajonnut. Täällä pätkä nykyisestä seuraamisesta. Alussa haukottelee, kun odottamisen rutiinia ei ole. Seuraamisessa Jalo on löysä, aukeaa, paikka ei pysy, edistää ja tunnetilakin on huonontunut, kun on ollut niin pitkä tauko. Tiivistettynä siis seuraaminen pitää pistää pakettiin - tekniikka ja tunnetila korjata, jotta ollaan edes lähellä sitä, minkälaista seuraamista Jalo teki viime vuonna. Samalla tietysti pitää rakentaa koko koerutiini ja palkattomuus uudelleen. Ja kaikki tämä reilussa kolmessa viikossa (mihin otsikon TJ tietysti viittaa:), sillä silloin on suojelun rotumestikset, joihin menin Jalon tietysti ilmoittamaan. Ja jottei homma menisi liian helpoksi, niin samalla treenataan kuntoon suojelu, joka sekin on hajonnut palasiksi saikun aikana. Piilohaukku ei kestä, kun Jalon pystyasentoinen haukkuminen vaatii Jalolta leikkauksen jälkeen jotenkin uudenlaista haukkumista. Tiedä sitten onko haukkuminen nykyään jotenkin epämukavampaa piilolla. Valjaita vasten rynkyttäessä haukkuu hyvin, mutta piilolla pystyasennon haukussa tekemistä on tuhottomasti. Myös korrekti ja keskittynyt hallinta on tipotiessään. Jalo myös kuormittuu enemmän omalla maalimiehellä. Pitkää liikettä ei ole tehty tänä vuonna lainkaan ja Jalo on unohtanut sivarin ja selän. Sivari ja selkä on onneksi tehtävissä tyttiksessä, mutta tiukilla on osallistuminen.. ja minkälaisella suorituksella osallistuttaisiin, kun vielä treeniaika on rajallinen, kun Jaloa ei voi edelleenkään haukuttaa montaa kertaa viikossa. Pientä valoa tunnelin päässä antoi tiistaina tehty vierasmokketreeni, joka meni hyvin lukuun ottamatta laiskaa hallintaa. Mutta jos miettii, että treenikertoja on ennen mestiksiä jäljellä maksimissaan viisi, niin hallinta ei ole se, mihin Jalon kanssa pitää panostaa, sillä Jalo on helposti hallinnassa, vaikkakin hallinta on huonompaa ja rumempaa kuin viime vuonna. Myös tottiksen tunnelin päässä näkyy valoa, kun saatiin eilen palauteltua mieliin kokeenomaista rutiinia vireennostatuksen kera onnistuneessa harjoituksessa.


Mistä palataankin postauksen pääteemaan eli tokoon ja eiliseen iltaan. Päätin Saidan kanssa ottaa treenin teemaksi EVL:ää ajatellen merkinkiertohässäkän ja ohjatun kolmella kapulalla. Ohjattua lähdettiin rakentamaan väistämisen kautta niin, että keskimmäisellä kapulalla on jotain todella hyvää/parempaa kuin sivuilla. Laitettiin keskelle siis sekä ruokaa purkissa, että kapula. Saidalla ei ollut ongelmaa suuntien ottamisessa, mutta meinasi pari kertaa ymmärtämättömyyttään mennä keskimmäiselle kapulalle, missä sain sen kuitenkin pysäytettyä ennen noutoa. Päätin jatkossa lähteä väistättämään Saidaa vielä enemmän keskimmäiseltä kapulalta niin, että tuon sen todella lähelle (edemmäksi kuin muut kapulat), jotta Saida varmasti huomaa kapulan ja joutuu aktiivisesti väistämään sitä ja hakemaan reunimmaisen.



Työstettiin myös ohjatun merkille lähetystä. Häiriönä oli noin kahden metrin päässä merkistä kolme kapulaa. Ekalla lähetyksellä meinasi karata kapulalle, mutta sen jälkeen tarjosi hyvin merkkiä. Hieman meinaa paikka valua merkin viereen ja oikeaa paikkaa pitääkin jatkossa vahvistaa paljon oikealla palkan suunnalla. Mutta kovin olin tyytyväinen tähän.

Merkinkiertohässäkkää tehtiin samalla tavalla häiriön avulla. Saidan irtoaminen kauas isolle merkille on välillä vähän siinä ja siinä, kun tekee prinsessaloikkia yms. matkalla, mutta laittamalla häiriötä saadaan Saidakin keskittymään hommaan paremmin. Näin kävi myös eilen. Pienellä vaatimisella Saida työskentelee paremmin, joten nyt vain pitää itse nostaa rimaa. Tämäkin liike varmasti paranee kunhan vain treenaa.

Lopuksi halusin kaiken merkkiharjoittelun jälkeen tehdä yhden ruudun, sillä merkkien jälkeen Saida tarjoaa helposti ruudussakin merkkiä. Nyt lähti kuitenkin hyvin keskelle, meni ruudussa vähän nenä maassa, mutta pysähtyi käskystä joten palkkasin, koska eteni hyvin ja keskelle. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ja tuli taas intoa treenata sitä jossain kaukaisuudessa häämöttävää EVL:ää varten ihan oikeasti. :)

Jalo pääsi opettelemaan VOI-luokan liikkeitä Riitan kanssa. Aluksi testattiin, miten pari kesän aikana tehtyä ohjatun treeniä muistuu mieleen. Ekalla kerralla Jalo vähän haki linjaa, mutta otti hyvin suunnan. Parilla toistolla teki mallikkaita noutoja eikä ainakaan vielä Jalolla ole minkäänlaista kapuloihin kiinni jäämistä havaittavissa ja Jalo on suhteellisen helposti aina osannut ottaa oikean suunnan. Paljon kuitenkin vielä treenattavaa ennen kuin liike on kokonaisuutena valmis.

Luoksarin pysäytys on kovin yksinkertainen, mutta Jalon kohdalla jotenkin älyttömän vaikea liike. Jalon kyllä saisi suht helposti pysähtymään kohtalaisesti, mutta sillä olisi potentiaalia todella näyttävään luoksariin, niin en halua päästää itseäni helpolla. Päädyttiin Riitan kanssa siihen, että opetan Jalolle edessä peruuttamisen ja palkka tulee pysähdyksestä vasta peruuttamisen jälkeen, jotta pysähdys saadaan takapainoiseksi. Toinen mahdollinen keino perinteisen takapalkan lisäksi on lelukuja eli Jalon tulee juosta lelukujan läpi ja pysähdyksestä saa tarttua kohdalla olevaan leluun. Tässä on työsarkaa, mutta onneksi nyt myös työkaluja. :)

Viimeisenä treenattavana liikkeenä tehtiin tunnaria. Pari ekaa toistoa Jalo haki pusikosta/heinikosta oman. Sen jälkeen Riitta lisäsi vääriä kapuloita eteen ja minä etenin Jalon kanssa kapuloiden viereen ja vein puskaan oman piiloon, jotta Jalolle tulee ajatus, että Riitan laittamista kapuloista ei kannata välittää. Jalo syöksyi parilla toistolla suoraan pusikkoon välittämättä vääristä kapuloista. Koska toiveena ei kuitenkaan ole opettaa Jaloa bongaamaan tunnarissa pusikoita, tuotiin viimeisellä toistolla oma kapula väärien viereen, mutta se peitettiin lehdillä. Jalo ampaisi taas pusikkoon, ja kävi siellä olevia hajuja läpi. Lähti kuitenkin laajentamaan ja tuli väärien kapuloiden kohdalle, mutta ei kuitenkaan ottanut niitä suuhun, vaan jatkoi haistelua, kunnes törmäsi oikean kapulan hajuun. Ihan huippua! Jalon kanssa jatketaan nyt näitä harjoituksia niin, että tehdään aina kaikki stepit harjoituksessa, mutta edetään joka treenissä siihen, että oikea kapula on muiden kapuloiden joukossa/vieressä. 

Lopuksi tehtiin ylihuomisia tokon rotumestiksiä ajatellen ruutu. Jalo teki täyden kympin ruudun superhyvällä vauhdilla ja nopealla stopilla ja siihen oli hyvä päättää päivä.

Kuvat on otettu viime viikonlopun KPH:n leiriltä, majoituspaikka Lintukodon viereiseltä lammelta.
 




perjantai 1. syyskuuta 2017

Tokohuumaa Hämeenlinnassa

Harvinaisen upean tokopäivän sai viettää keskiviikkona täällä Hämeenlinnassa. Kiharakerho ja Kanta-Hämeen noutajakoirayhdistys yhdistivät voimansa ja järjestivät yhteistyönä tokon mestaruuskokeen Hämeenlinnassa. Kokeessa kisattiin siis paitsi Kiharakerhon toko-mestarin ja -kisällin titteleistä, myös KHN:n toko-mestaruudesta (vaikka vuoden toko-koira toki valitaankin sitten erikseen koko vuoden tulosten perusteella).





Mielenhäiriössäni olin ilmoittanut kokeeseen myös Jalon, AVO-luokkaan. Tuomarina kokeessa toimi Mari Väänänen. Itselle uusi tuttavuus, mutta tiesin kavereiden perusteella, että ilmaisia pisteitä kokeessa ei jaeta. Luokkajärjestys oli ALO, AVO, VOI, EVL. Koiria kokeeseen oli ilmoittautunut todella vähän johtuen mahdollisesti huomenna samalla kentällä järjestettävästä piirimestaruuskokeesta. AVO-luokassa kisasi Jalon kanssa kaksi narttua ja Saida oli kokeen ainut voi- koira.


Luokat aloitettiin ryhmäliikkeellä. Jalo teki yhtä upean istumisen kuin viime kokeessa. Istui kuin tatti, vaikka narttuja oli vieressä ja siitä ansaittu kymppi.


Yksilöliikkeiden järjestys oli seuraaminen, hyppy. merkin kierto, luoksari, seisominen, nouto, maahanmeno, ruutu ja kaukot.


Seuraaminen oli parempaa kuin viimeksi, myös oma ohjaaminen parempaa. Täyskärit tein nyt niin, että koira kääntyy minun mukanani vasemmalle. Yksi piste lähti, kun oli liian liki. :) Hyppy oli täydellinen. Samoin merkin kierto ja niistä ansaitusti täydet pisteet.


Luoksarissa tuli aivopieru ja tarvitsi kaksi maahan-käskyä. Muutoin ei pistevähennyksiä. Itse tykkäisin enemmästä vauhdista, mutta eipä siihen ole nyt treeneissä panostettu niin kuin ei koko luoksariin, joten hyvä suoritus meille. Liikkeestä seisominen oli korrekti. Nyt olin tajunnut kokeilla ennen koetta, että koira menee myös istumaan ja menihän se.


Nouto oli varsin mallikas. Toki otto olisi saanut olla siistimpi, mutta kun menee kovaa, ei aina voi onnistua. Siitä ei kuitenkaan pistemenetyksiä. Lopun olisi omasta mielestä saanut tulla kovempaa.


Maahanmeno 0, kiitos surkean ohjaamisen. En luottanut koiraan, kun ei mennyt yhtä nopeasti maahan kuin yleensä ja annoin tuplakäskyn. Nähtävästi pitää mennä kokeeseen asti opettelemaan sääntöjä - sääntöjä, kuten esimerkiksi, että jäävissä tuplakäskystä liike nollautuu.


Jalo ykköspallilla :)
Ruutu. Eteni hyvin ja pysähtyi käskystä keskelle. Vauhtia saisi olla enemmän, mutta toisaalta vauhdista ei pisteitä saa, joten on tärkeämpää, että osaa hahmottaa itse paikan. Viimeisenä liikkeenä olleet kaukokäskyt Jalo teki omalla tasollaan.

Täältä löytyy video suorituksen loppuosasta. Harmittavasti kolme ensimmäistä liikettä jäi kuvaamatta. Kokonaisfiilis hyvä (myös tuomarin mielestä ;)). Kokonaispisteitä kertyi 291p ja niillä irtosi luokkavoitto. Taitomies! Ohjaaja sai palautetta vasemmasta kädestä. Perusasennossa pitää muistaa pitää tokossa käsi kyljessä kiinni. Muutoin tuomari tykkäsi. Jalo oli matalammassa tilassa kuin hallikokeessa, mutta sen takia ei varmaankaan myöskään nykinyt käsky-sanoista yms., mikä on hyvä asia. Ja innokkaasti se kuitenkin tekee. Suoritus oli harmoonisempi. Vapautin väleissä ja hyvin oli heti mukana, vaikka kapulaan jäikin vähän kiinni. Pitää jatkossa luovuttaa kapula ennen kuin vapautan koiran. Siirtymissä ei tarvinnut Jaloa käskyttää vaan hakeutui itse seuraamispaikalle, joten sitä vahvistetaan jatkossakin.

 
Koska Jalo oli avo-luokan viimeinen koira ja Saida voi-luokan ainut osallistuja, en kauaa ehtinyt Jalon ykköstä fiilistellä, kun piti suunnata taas kehään. Kokemus tämäkin olla kahden koiran kanssa kokeessa. :D Paikallaolossa maahanmeno ja ylösnousu hyvin ykkösellä, mutta istumisen jälkeen Saida herpaantui suht pian ja vingahti.. siitä puoli pistettä pois.


Yksilöliikkeet tehtiin täysin samassa järjestyksessä kuin viime kokeessa ja vielä kutakuinkin samoin päin. :) Metalli, tunnari, L, ruutu, seuraaminen, ohjattu, luoksari ja kaukot. Metallilla taas empi ja tarvitsi toisen käskyn. Toi kuitenkin eikä edes pudottanut hypystä, joten ansaittu 6. Tunnari hyvä. Meni laukalla, lähti keskeltä tarkistamaan vasemmalle, ei löytynyt oikeaa ja sen jälkeen hairahtui haistelemaan nurmikkoapariksi sekunniksi ja käänsi toiseen suuntaan kapuloille. Oman otti ensin varmasti, empi ylösoton jälkeen puoli sekuntia, mutta toi kuitenkin ja pureskelematta. L:ssä liikkeinä oli I-S, mikä on meille hyvä pari. Molemmat asennot oikein, tuomari varmaan sakotti Saidan perus hitaudesta pari pistettä. Ruudussa ruudun bongauksessa jotenkin kesti. Tai ehkä Saida sen bongasi, mutta ei osoittanut sitä niin selvästi, niin annoin pienen käsiavun. Tuomari ei sitä onneksi nähnyt. Hyvin eteni ja pysäytin takarajalle. Varmuuden vuoksi otin käskyllä eteenpäin. Loppu ok, vaikka seuruuseen tulo tuntui kestävän. Seuraaminen perus-Saidaa: piti paikkansa, ainoastaan kolmessa pa:ssa ei ollut hereillä ja jäi vähän eteen. Hyvä peruutus ja käännökset.


Ohjattu nouto hajosi viime sunnuntaina totaalisesti. Ohjattua on tehty aina, kun vain on treenikaveri viemässä kapuloita, ja sunnuntaina Saida ei kyennyt lähtemään jostain ihmeen syystä vasemmalle ollenkaan. Puolisen tuntia jankattiin liikettä ja sen jälkeen tein kotona liikettä ruokakipolla aamulla ja illalla, vaikka ongelmat eivät tulekaan esiin, kun vien itse kapulat. Mutta saipahan tehtyä toistoja etenkin vasemmalle. Kokeessa arvoin tietysti vasemman. Suunnanottamisessa ei onneksi mitään ongelmaa, vaan katsoi jopa jätön jälkeen "vasenta" kapulaa, vaikka aina jää kiinni siihen viimeksi vietyyn. Merkistä lähti myös oikeaan suuntaan.. wuhuu! Pureskeli noston jälkeen hieman kapulaa ja siitä pistemenetys, muutoin ok. Tässä kohtaa alkoi tulos olla varma.


Toiseksi viimeisenä liikkeenä oli luoksari. Hitaat luoksetulot, mutta muuten kelpo liike meille. Mitä nyt Saida tuli vahingossa suoraan sivulle luoksarissa.. mikälie aivopieru. Loppuasento kuitenkin suora. En ole tästä huolissani, sillä Saida teki myös EVL:n paikallaolon ja tuli siinä lopussa oikein eteen istumaan. Viimeisenä liikkeenä olleissa kauko-käskyissä oli hyvää etenkin ensimmäinen istuminen ja viimeinen ylösnousu, mutta myös paljon perusongelmia tuli esiin. Muutamassa vaihdossa tuli eteenpäin. Etenkin S-I-vaihdossa ei pysynyt yhtään tekniikka kasassa. Todella huono vaihto. Mutta jos jotain hyvää, niin ei tarvinnut tähän vaihtoon kahta käskyä niin kuin yleensä. S-M vaihto oli huonompi kuin mitä osaa, mutta kun ei jaksa tehdä kunnolla niin ei. Osaa kyllä tehdä niin, että takajalat pysyvät paikoillaan. Yksi M-S vaihto oli myös omaa tasoa huonompi.


Vuoden 2017 kiharoiden toko-mestari :)
Mutta kokonaisuutta kun pohtii, niin Saida ei paineistunut tai ahdistunut kokeen edetessä palkattomuudesta. Se on ehdoton plussa. Se onkin ollut kokeissa meidän päätavoite, että pystyn pitämään Saidan työmoodissa ja suht rennossa tilassa, että kykenee suorittamaan.


Keskiviikkona siinä onnistuttiin ja ykkönenhän sieltä tuli 258,5 pisteellä ja koulari TK3. Koulari, jota en pari vuotta sitten sääntömuutoksen tultua voimaan voinut edes kuvitella havittelevani. Ja uskomatonta sekin, että kyettiin saavuttamaan ykkönen jonkin muunkin tuomarin tuomaroimana kuin Kurtin tai Sténin. :) Ja kuten tuomari palkintojen jaossa sanoi, kun harmittelin edessä olevaa todella pitkää tokon kisataukoa, jos ykkönen tulee, että eipähän Saidan tarvitse enää ikinä noutaa metallikapulaa. Paras uutinen ikinä.


Ykköstuloksen siivittämänä Saidasta tuli sekä Kiharakerhon että Kanta-Hämeen noutajakoirayhdistyksen toko-mestari vuosimallia 2017. Hyvä me! Mestaruuskokeen loppuosa löytyy videoituna täältä. Nyt jäädään ansaitusti pienelle tokotauolle, vaikka Jalon seuraava koe siintää jo muutaman viikon päässä.

Saatiin Kiharakerholta kotiinviemisiksi upea
Keramiikkapaja Koiruuksia laatta


26 nappulakilon lisäksi saatiin luita ja pari lelua  

perjantai 18. elokuuta 2017

Erikoisjälkeä ja hakua...

Sm:eistä on toivuttu ja otettu suhteellisen rennosti, vaikka toko-koe siintääkin molempien kanssa vajaan parin viikon päässä. Jos sattuu kova sadepäivä, niin jätetään Saidan kanssa koko koe väliin. Saidan kanssa ei tottista tehdä varmaan lainkaan ennen kuin saadaan jostain jälkikoepaikka. Jalon kanssa on pari tokotreeniä otettu, mutta aika maltillisella treenitahdilla mennään tällä hetkellä toko-tottispuolella.


Jalon kanssa on keskitytty nyt jälkeen. Suuri osa jäljistä on aika kelvollisiakin, vaikka Jalon perusjäljestys on, ja tulee varmaan aina olemaan, liian kevyttä omaan makuun. On saatu vieraita jälkiä vierailla harhoilla ja etenkin kokeenomaiset harhat on menneet kuin vettä vaan. Vaikeat harhat sitten tuottaa välillä myös Jalolle päänvaivaa.


Jälki paperilla


Alla linkki yhteen jälkeen (kuva yllä), joka tehtiin kokeenomaisesti, mutta mittaa oli vain 800 askelta. Kuvaaja oli laiskanpuoleinen eikä viitsinyt (näköjään) kävellä perässä, mutta ehkä siitä jotain näkee. Neljännellä suoralla näkyy, kun bongasi harhan, mutta jatkoi matkaa. Seuraavalla suoralla harha oli jälleen 40 askeleen päässä kulmasta, mutta siihen ei enää reagoinut. Kulmat todella huonot, paljon huonommat kuin yleensä, mutta aina ei voi onnistua. Jälki oli melkein 3 tuntia vanha ja harhat kokeenomaisesti tehty 30 min jäljenteon jälkeen.


Jalo jäljestää


Nyt ollaankin ajettu pääosin vähintään kaksi tuntia vanhoja jälkiä ja melkein aina on harhat läsnä.


Tiistaina käytiin pellolla. Tallasin itse jäljen ja huomasin pellon reunassa kauriin. Suuntasin jäljen tietysti kaurista kohti ja sai kulman tehtyä riistahäiriöön. Odotusaikana (yli 2,5h) kauriita kävi syömässä meidän jäljellä ja juoksivat sitten pakoon yhden suoran verran jäljensuuntaisesti. Jalo ajoi käsittämättömän hyvin, etenkin kulman - ei minkäänlaista reagointia riistaan. Riistapolun kohdalla vähän reagoi, mutta jatkoi jäljestystä. Kaaren kohdalla nousi kerran pystyyn tuijottamaan, mutta hihnanyppäisyllä palautui maanpinnalle ja jatkoi jäljestystä loppuun asti ilman merkkiäkään koomasta tai vaanimisesta (jos joku ihmettelee että miksi en odota, että koira jatkaa itse jäljestystä, niin se kortti katsottiin jo keväällä, eikä se Jalon kohdalla saanut aikaan kuin takapakkia). Huippufiilis jäi kyllä. Meidän perusjäljen taso on selkeästi noussut Aivon leirin jälkeen ja Jalo ajaa nyt itsenäisesti jälkeä kohtuu hyvällä tekniikalla, tarkkuudella ja vauhdilla, vaikka jälki olisi vanha tai alusta haasteellinen. Pitää olla tyytyväinen, kun miettii mistä lähdettiin aikoinaan ja missä suossa Jalon jäljen kanssa on neljän vuoden aikana välillä tarvottu.


Vaikka jälkeä nyt treenaillaankin, ollaan ensi maanantaina jännän äärellä, kun päätin mennä Jalon kanssa tunnustelemaan yhtä hakuporukkaa. Jalosta voisi tulla kelpokin hakukoira, ja mikäli ryhmä sopii itselle ja Jalolle niin saatetaan käydä loppusyksy maanantaisin hakuilemassa. :)


Siinä on maalimieskin vain tiellä kun Jalo (1,5v) treenaa ilmaisua :D  

perjantai 11. elokuuta 2017

PK SM kisaraporttia...

Viime viikonloppuna kisattiin kauan odotetut palveluskoirien SM-kisat Paimiossa. Saidan kanssa suurta menestystä kisoista ei tullut, mutta kisoista jäi kaikin puolin hyvä mieli. Meillä oli mukava porukka kasassa, lauantaina sade ei sotkenut meidän tottiskuvioita ja järjestelyt pelittivät kohtalaisen hyvin, vaikka sunnuntain jälkikoirien tuloksia saikin odotella tuhottoman kauan. Tuomareina meidän kentällä olivat Ilona Erhiö ja Matti Viljamaa.




Perjantain virallisissa harjoituksissa päätin tehdä aloituksen, esteet ja eteenmenon. Saida kun päätti Hämeenkyrön kokeessa kiertää A-esteen. Ja myös harjoituksissa Saida olisi kiertänyt esteen, mutta onneksi saatiin lopuksi hyvä ehjä suoritus. Eteenmenossa lähti hyvin, mutta vähän vinoon, mutta sekin ehdttiin korjata ennen kuin seuraavat kisaajat tulivat kentälle. Hyvä mieli jäi perjantaista, ennen kaikkea siitä syystä, että Saida keskittyi omalla tasollaan eikä isot kisat, outo kenttä tai vierekkäiset tottiskentät haitanneet sen keskittymistä.





Lauantaina tunnelma oli rauhallinen, kunnes puoli tuntia ennen tuli jonkin sortin oksetusitkunauru-olo. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja menin ilmoittautumiseen rauhallisin mielin.


Liikekohtaisia arvosteluja en ihan muista, mutta yleisesti saatiin hyvää ja tyydyttävää. Kokonaispisteet 78,5. Saida teki omalla tasollaan, mutta harmittavasti pudotti kapulan hyppynoudossa ja sen vuoksi kiersi esteen. Jotain iloa sentään kuvaamisesta, sillä videolta (linkki lopussa) näkee, että Saida oli tulossa esteen yli ennen kapulan putoamista, eikä kiertänyt sen vuoksi, ettei huvittaisi hypätä. Eteenmenossa ylöstulo oli hidas ja tuomari tuomitsi sen sitten lisäkäskyksi, mitä en kuitenkaan antanut. Vaikka jäätiin tottiksissa rannalle, olin suoritukseen tyytyväinen. Enemmän on kisojen jälkeen ottanut päähän Hämeenkyrön koe, missä Saida teki samanlaisilla virheillä, mutta paremmassa vireessä tottikset ja Santikko-idiootti antoi meille vain 73 pistettä. Kertonee jotain kyseisen tuomarin naurettavasta linjasta, että jopa SM-kisoissa arvostelu oli lempeämpää. Eipä tarvitse Santikolle enää ikinä mennä, kun selkeästi suoraan sanottuna inhoaa Saidan tapaa tehdä tottista.







Sen verran kivaa oli, että kova hinku olisi vielä joskus päästä kisaamaan uudelleen vastaaviin kisoihin, vaikkakin Saidan kanssa maastoon pääsy on todella vaikeaa. Ykköstä yritetään kovasti metsästää seuraavan vuoden aikana ja toivotaan, että se onnistuminenkin vielä joskus napsahtaa kohdalle. :)


Linkki Saidan tottikseen täällä. Tottiskuvat ovat Marika Simeliuksen käsialaa. Avajaispäivän kuvat :SporttiRakki.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tokon AVO-1 ja Jalon kuulumisia

Jalon kanssa startattiin tänä vuonna vasta elokuussa koekausi käyntiin kiitos pitkän sairastelun. Eilen vierailtiin Tampereella vanhassa kotikaupungissa Tamskin toko-kokeessa, jossa tuomarina oli Vesa Kallio. Uusi tuttavuus itselle tuomarina.


Oltiin ajoissa paikalla ja ehdin hyvin lenkittää Jalon. Ilmottautumisen jälkeen katseltiin avo-ohjaajien kanssa radan rakennusta ja mietittiin omaa järjestystämme ja viereinen koirakko (Jalon kanssa oltiin viimeisiä) halusi tehdä meidän kanssa paikallaistumisen pihalla. Ihan hyvää treeniä Jalollekin, vaikka paikkaistumista on treenattu nyt suhteellisen paljon. Jalolle on toiminut vapautus palkalle milloin missäkin kohtaa. Vapautusta on aina edeltänyt selkeä rauhallinen lelun esilleotto, jotta ei sekoita mihinkään kokeessa tehtävään liikkumiseen vahingossakaan. Vapautuksen kautta olen saanut Jalon keskittymään itseeni. Jos palkkaisin sitä aina palaamalla sen viereen, Jalo kyyläisi kaiken ajan ympäristöään herkeämättä bongaten ihania narttuja, kunnes tulisin viereen.


Mutta takaisin kokeeseen.. Koirilta tarkistettiin sirut (hassua.. en muista milloin viimeksi olisi tarkistettu kaikilta sirut) ja tuomari tarkisti luoksepäästävyyden, kun aloitettiinkin poikkeuksellisesti yksilöliikkeillä ja koe oli vielä kahdessa osassa. Ensimmäisessä kehässä liikejärjestys oli seuraaminen, hyppy, luoksetulo ja ruutu ja toisessa kehässä kaukot, liikkeestä seisominen, merkin kierto, liikkeestä maahanmeno ja viimeisenä nouto. Jäätiin Jalon kanssa luoksepäästävyyden jälkeen odottelemaan ja seuraamaan ekaa kierrosta. Varmaan ehdittiin hengata hallissa noin 20 minuuttia ennen omaa vuoroa, mutta Jalo tuntui keskittyneeltä. Kehässä seuraamisessa hieman painoi ja kun otin kaksi askelta eteen, niin jäi seisomaan viereeni kunnes annoin vartaloavun. Täyskärit tein niin, että koira kiersi mukanani oikean kautta. Nämä yllätti vähän Jalon ja omaan makuun oli liian väljät, mutta tuomarin mielestä varmaan hyvät. :) Peruutus ja ysikymppiset käännökset hyvät.


Hyppyä treenattiin ehkä kerran viimeisten viikkojen aikana, mutta hyppäsi varmasti ja tuli hyvin eteen ja siitä takaa kiertäen sivulle. Tuomarin mielestä liian tiivis sivulletulo. Omasta mielestä täysi kymppi.


Luoksari oli hieno. Vauhdikas luoksetulo ja tiivis ja suora eteentulo. Takaakierto hyvä, mutta jälleen tiiviydestä rokotti.


Ruutu. Virittelystä paikansi ruudun hyvin. Nytkähti liikkurin käsky-sanasta, mutta todella pienesti. Lähti ja kovaa, mutta sain pysäytettyä niin, että takajalat olivat takanauhan päällä. Koska Jalolla ei koskaan ole testattu maahanmenoa ruudussa, en tiennyt tuleeko se eteenpäin mennessä maahan, joten koin varmimmaksi antaa luoksetulokäskyn ja heti perään uuden seiso-käskyn. Hyvin tuli eteenpäin ja pysähtyi napakasti seisomaan ja käskystä sitten maahan. Loppuasento hyvä.

Tauon jälkeen aloitettiin kaukoilla. Olen treenannut paljon pelkkiä ääni-käskyvaihtoja ilman käsimerkkiä ja sekosin itse jotenkin ekassa vaihdossa ja annoin jonkun ihmeellisen käsimerkin, mistä Jalo hämmentyi. Toisella käskyllä hyvä vaihto. Loput vaihdot ja etenkin toinen istuminen todella hieno, nopea ja ryhdikäs.

Seuraavana seisomaan jääminen. Valmistelevasta varmaan rokotti vähän tiiviyden vuoksi. Pysähtyi hyvin, mutta en ollut varmaan vuoteen testannut koiran ottoa seisomasta sivulle viereen, niin tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen istumaan.

Merkin kierto oli täydellinen. Tuomari natsitti taas tiiviistä perusasennosta.

Liikkeestä maahanmeno oli samasta kohtaa kuin seisominen. Maahanmenossa tuomari rokotti valmistelevasta osasta. Muuten hyvä.

Viimeisenä oli noutaminen. En tiedä, mistä tuomari rokotti, muuta kuin pienestä nytkähdyksestä käsky-sanasta ja taas tiiviistä sivulletulosta. Jalo teki hienon, korrektin, mutta vauhdikkaan noudon.

Viimeisenä paikallaolo. Jalo istui kuin tatti koko suorituksen ja saatiin ansaittu kymppi.

Kokonaisvaikutus myös 10. Kuulemma koira tekee innokkaasti yhteistyössä, mutta välillä intoa on vähän liikaa. Olen itsekin tyytyväinen meidän yhdessä tekemiseen, joka ei Jalon kanssa ole mitenkään itsestäänselvyys. Liikkeiden välit mentiin tässä-käskyllä, ja Jalo oli hyvin mukana ja kontaktissa odottamassa seuraavaa tehtävää. Tästä kaikesta pisteitä kertyi 280,5 pistettä ja päästiin ykköstuloksella kakkospallille kolmen bortsun joukosta. Hyvä me! Seuraava avo-koe odottaa jo tämän kuu lopussa, kun ilmoitin Jalon kiharoiden toko-mestaruuteen. :)

 


Tokon lisäksi on kesällä treenattu jälkeä, jossa ollaan kehitytty roimasti. Jalo on ajanut ensimmäiset vieraat jälkensä vierailla harhoilla ja välillä jäljillä on ollut painettakin vaikeuden vuoksi, mutta harhoihin ei ole enää aikoihin reagoinut. Hyviä jälkiä on ollut noin 9 jälkeä kymmenestä ja kun oma mielentila on hyvä niin Jalokin ajaa parhaillaan jopa omaan makuun hyvin jälkeä. Toki pöllöilyä tulee esiin edelleen kun ympäristössä on hevosia, riistaa tai muita hajuja tai vaikeita näköärsykkeitä, mutta ainakin eteenpäin on menty keväisestä tarpomisesta.


Ja lopuksi vielä maailman parhaita uutisia. Viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen haukuttaa Jaloa enemmän (yksi tyylinäyte täällä:).. tällä kertaa piilolla, kun viimeisissä puruissa sikaili piilolla keväällä ja ajattelin tehdä piilon puhtaaksi itse, joten nyt oli siihen hyvä tilaisuus. Puhdashan se oli joka kerta, joten kurkkukivulla saattoi olla vaikutusta kevään sikailuun. Ja Jalohan haukkui.. ja haukku kuulosti korviin ihan samalta kuin ennenvanhaan. :) Voi sitä iloa. Seuraavana päivänä äänessä kuului hieman rasitus, mutta nopeasti meni ohi. Tänään taas haukuttiin piilolla ja edelleen ääni vaikutti hyvältä, joten saattaa olla, että uskaltaudutaan SM:ien jälkeen vihdoin takaisin pipoilemaan. En uskalla vielä nuolaista, mutta todella hyvältä ainakin vaikuttaa. Hiljaa hyvää tulee. :)