Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

lauantai 7. huhtikuuta 2018

RTK3 Saida ja "Tunteesta tekniikkaan"

Koekausi korkattiin tänään Hausjärvellä FMBB-kisoihin matkaavan toko-joukkueen tueksi järjestetyissä rally-toko-kisoissa.  Olin ilmoittanut Saidan vain yhteen kokeeseen, vaikka hallissa oli vierekkäisillä kentillä kokeet ja monet kilpailijat starttasivatkin sekä Pia Heikkisen että Iiris Harjun valvovan silmän alla.


Saidan kanssa oltiin ilmottauduttu Pia Heikkisen kokeeseen. VOI-koirakkoja oli paikalla kokeessa 9.


Rata ei taaskaan ollut onneksi vaikein mahdollinen. Toki tässä välissä on ajoittain treenailtu oikealla puolella seuraamista, joten olokin on jo hieman varmempi kuin aikoinaan ensimmäisessä VOI-startissa. Ja oli radalla sentään oikealla puolella juosten tehtävä pujottelu edestakaisin, joka on kaikkea muuta kuin helppo. Samoin hyppy oli punainen aksahyppy (valkoista vain keskellä) ja mietin, miten koira erottaa puomin vihreää nurmea vasten.


Rata tuntui varsin sujuvalta, vaikka itseä jännitti edelleen vähän, eikä Saidakaan tuntunut vielä niin rennolta kuin alempien luokkien starteissa. Edessä peruutuksessa Saida hipaisi jalkaa, samoin juosten pujottelussa törmättiin Saidan kanssa pienesti pariin otteeseen, mutta tuomari ei tainnut niitä nähdä, kun ei niistä rokottanut. Viimeisellä puolenvaihtokyltillä Saida oli hieman pihalla ja ajattelin, että kymppi napsahtaa, kun jouduin nanosekunniksi pysähtymään kyltin eteen, ennen kuin sain Saidan käännettyä. Itse käännös oli kyllä Saidalta napsakka. Toki tiedä sitten, miltä liike näytti ulospäin. Oman pään sisällä, kun kaikki tuntuu kestävän ikuisuuden suorituksen aikana. :D Tuomari ei virhettä kuitenkaan todennut, joten ei siitä miinuksia. Hyppykin onnistui manailuista huolimatta hyvin. Käytösruudussa ei ollut niin hyvässä tilassa kuin yleensä, mutta ehkä treenaamattomuus näkyy. Saida suoritti liikkeen kuitenkin varmasti.


Palkintojen jaossa sai täydellisesti yllättyä, kun tuomari kutsui hakemaan sadan pisteen paperia ja kommentoi meidän tekemistä sanoilla "aivan ihana rata". Sillä irtosi myös luokkavoitto. Toki tuomarin linja piti läpi kokeen ja kun tuli seurattua Iiris Harjunkin voi-luokkaa niin eipä sielläkään tuomari ihan kaikista hipaisuista rokottanut, joten ehkä oma taipumus natsimeininkiin on rally-tokossa vähän ylimitoitettua. :D Joten ansaittu voitto se oli joka tapauksessa. Hyvä Saida! Kesällä päästään toivottavasti ratatreeneihin mukaan, niin joskus uskaltaa oikeasti startata myös siellä mestarissa.

Tähän loppuun voi vetäistä myös yhteen tämän viikon Jari Kantoluodon luennon Tunteesta tekniikkaan. Hyviä, paljolti tuttujakin juttuja tuli paljon, mutta kertaus on opintojen äiti. Jotenkin välillä monet perusasiat tuppaavat unohtumaan, niin hyvä käydä välillä muistuttelemassa niitä mieliin ja kerätä motivaatiota treenaamiseen.


Kantoluodon metodissa koiran aktiivisuus on kaiken A ja O. Korkealla tai matalalla vietillä ei sellaisenaan ole itseisarvoa, vaan koira tuottaa sen vietin, minkä se ominaisuuksiltaan pystyy, kun se on oppinut olemaan itse aktiivinen. Sitä kautta tulee myös hyvä yhteistyö, missä palkat ovat toissijaisia ja yhteistyö ensimmäinen motivaattori. Helposti ohjaaja jää liian kiinni palkkoihin, jolloin koira jää niistä riippuvaiseksi, eikä kykene tai halua suoriutua tehtävistä ilman palkkaa. Tähän toki haluan mainita koiramateriaalin vaikutuksen. Saida on huomattavasti huonommin koulutettu (pentuaika) kuin Jalo, mutta sen miellyttämishalun ja.. no.. normaaliuden vuoksi se on ollut helpompi viedä surkeallakin koulutuksella kokeeseen, vaikkakaan sen viettitaso ei ole kovin korkea. Jalon aktiivisuutta on taas pennusta asti vaalittu, mutta sen äärimmäinen suhtautuminen muihin ihmisiin ja koiriin sekä miellyttämishaluttomuus on pakottanut rakentamaan Jalon suorituksen hallinnan ja palkan/haukunodotuksen varaan. Toki en kiellä etteikö Jalo myös tykkäisi itse tottiksesta, kun saa juosta, noutaa ja tehdä muita juttuja. Ei vain yksinketaisesti ole olemassa asiaa, josta Jalo saisi niin isot kiksit kuin esimerkiksi narttukoirista. Niinpä Jalon aktiivisuuden palkkaaminen asialla X ei valitettavasti kanna kokeisiin asti. Mutta onhan tuo harrastaminen onneksi muutoinkin edennyt. :D


Aktiivisuudella Kantoluoto tarkoittaa tiivistetysti keskittynyttä mielentilaa. Olisi vielä plussaa, jos keskittyminen kohde olisi ohjaaja. ;) Tätä tulee treenata paljon oudoissa paikoissa, eikä pidä asettaa koiralle vaatimuksia esimerkiksi uudessa hallissa, vaan pitäisi antaa koiran tarjota keskittynyttä kontaktia. Koiran kanssa ei pitäisi myöskään tehdä lajisuoritteita, jos sen keskittyminen ei ole sataprosenttisesti (tai ainakin melkein) ohjaajassa.


Monasti ohjaaja haluaa kontrolloida koiran käyttäytymistä treeneissä jo ennen kuin koiralla on varsinaista koulutusta taustalla. Ohjaaja kenties jännittää koulutuksessa, missä muut katsovat tai muutoin vain haluaa, että treeni etenee suunnitellusti, ja koira tekee mitä pyydetään. Kantoluodon mukaan, kun lähdetään vaatimaan koiralta asioita, kuten että ei saa haistella maata kentällä, ja vaatii kontaktia kenties pakotteilla, syntyy koiralle usein ajan myötä stressiä, joka voi pahentaa käytöstä ja yhteistyöhaluttomuutta mm. sijaistoimintojen muodossa. Jos koira on esimerkiksi kovin sosiaalinen tai kiinnostunut ympäristöstä, on Kantoluodon mielestä parempi yrittää nostaa ns. omia panoksia ja pyrkiä tehdä itsestä mielenkiintoisempi kuin estää koiraa tekemästä ei-toivottuja asioita.


Uskon, että useimmiten yhteistyöongelman syynä on palkan liian suuri merkitys, ei niinkään pakotteet yms, jos miettii esimerkiksi niitä nähtyjä rally-tokon koesuorituksia, missä koira ei ole lainkaan kuulolla ja kerätään hylsyjä yksi toisensa jälkeen. Muita syitä huonoon yhteistyöhön ovat esimerkiksi huono palkka ja väärästä tunnetilasta palkitseminen.


Aktiivisuuden vastakohtina Kantoluoto näkee passiiviuuden ja turhautuneisuuden. Näitä ei kuitenkaan pidä vältellä (esim passiivista koiraa kalastella), vaan ne pitää työstää pois maltilla ja vahvistaa oikeaa mielentilaa, kun koira sitä tarjoaa. Myöhemmin, kun koira osaa olla aktiivinen, sitä haastetaan entisestään, jotta koira oppii yhä paremmin hakeutumaan itse aktiiviseksi yhä vaikeammissa olosuhteissa.


Kantoluoto toi myös esiin saman kuin Balli eli koiran vastuun ottamisen. Koiralle annetaan vastuu treenistä, ja koiran tulee miettiä itse, miten se saa palkan. Pakottamalla tai kalastelemalla koiralta otetaan pois vastuu treenistä, mikä tekee koirasta paitsi passiivisen myös kenties tylsistyneen, kun ohjaaja "ratkaisee kaikki ongelmat" koiran puolesta. Kun koira joutuu itse ottamaan vastuun yhteistyöstä, on yhteistyö myös todennäköisesti syvempää, jolloin ulkopuoliset häiriötkään eivät vaikuta koiraan nin helposti.


Nämäkin muistiinpanot on syytä kaivaa taas esiin, kun seuraava pentu astuu taloon. Sitten joskus tulevaisuudessa. :)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Valentina Balli osa 2

Vihdoin ehdin ja jaksan kirjoitella Ballin tokoseminaarin antia liikkeiden koulutuksen osalta. Tässä joitain vinkkejä liikkeiden opettamiseen.


Seuraamista Balli opettaa (myös esimerkkikoirakolle) siten, että palkkaa on valmiina vasemmassa kädessä runsaasti (koira opetettu olemaan välittämättä kädessä olevasta palkasta eli luopumaan siitä) koiran pään takana ja ensin harjoitellaan perusasennossa kontaktin ottoa, palkan ottoa sekä palkasta luopumista perusasennossa. Palkkauksessa nostetaan käsi koiran pään päälle vahvistamaan oikeaa seuruun asentoa ja paikkaa, josta koira voi ottaa palkan. Ei siis viedä palkkaa koiran kuonon eteen, vaan koiran tulee hakeutua itse oikeaan paikkaan kyljen viereen saadakseen palkan (erityisesti silloin, kun tehdään jo seuraamista liikkeenä). Olen tätä tehnyt nyt Saidalle ja on kyllä hyvä etenkin oikean puolen seuraamiseen. Vähän samaa tyyliä kehotti käyttämään rally-toko-koutsi helmikuun koulutuksessa ja näillä molemmilla on koirillaan todella hyvä seuraaminen, joten ei se huono menetelmä voi olla.






Kokeneemmalle koiralle Balli tekee todella paljon vaihtelua sisältävää seuraamista. Syynä tähän on se, että koira oppii keskittymään ja pitämään oikean paikan eikä vain haparoimaan puolikeskittyneenä eteenpäin. Tämä vaatii jo ohjaajaltakin melkoista kropanhallintaa ja koordinaatiota, sillä pitää pystyä nopeassa tempossa vaihtamaan suuntaa eteen tai taakse päin mentäessä ja käännösten on oltava sulavia, mutta teräviä.


Tunnarin Balli opettaa pentuna nurmikkotreenillä piilottamalla oman tunnarin nurmikon sekaan. Pentu oppii käyttämään nenäänsä ja vasta kymmenien toistojen jälkeen hän tuo treeniin mukaan vääriä kapuloita. Kokeneella koiralla hän käyttää namia tunnarikapulakaavion alussa. Eli koiran nähden laitetaan isohko nami noin 30 cm ennen ensimmäistä (koiraa lähinnä olevaa) tunnarikapulaa. Koira oppii menemään vauhdilla, mutta avaamaan nenänsä juuri ennen kapuloille saapumista. Tätä ajattelin Saidalla kokeilla.



Ruudun Balli opettaa ns. miniruudun avulla (koko 1,5*1,5m). Koska tavoitteena on aina selittää mahdollisimman hyvin, mitä pennulta halutaan, ei hän käytä lainkaan kosketusalustaa tai ruudussa olevaa lelua alkukoulutuksessa. Omien koirien kohdalla olen todennut saman kuin Balli, että kaikille nämä menetelmät eivät sovi, ja jos niitä käyttää alkukoulutuksessa, voi liikkeen kouluttaminen tietyille yksilöille vaikeutua pidemmän päälle. Balli itse haluaa saada pennun ymmärtämään, että ruudun takareunaan kannattaa hakeutua. Hän käy esimerkiksi näyttämässä takanauhaa, kun appari pitää pentua etunauhan takana kiinni. Näytön jälkeen käydään päästämässä pentu käskyllä takanauhalle. Vahvistetaan takanauhan edessä olemista ja palkkaillaan siihen hakeutumisesta. Voi heittää palkkanamin hieman ruudun sivuun aina, jolloin pennun pitää hakeutua uudelleen itse takanauhalle. Kun matka pitenee, vaaditaan pentua pysymään takanauhalla siten, että kun ohjaaja lähtee kävelemään pentua kohti, jos pentu jättää paikan, ohjaaja kieltää ("ei" opetettu enimmäisten asioiden joukossa) ja jos pentu jo osaa käskyn, voidaan käsky toistaa tai jos ei, niin odotetaan, että pentu palaa takaisin takanauhalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten Balli antaa vastuuta pennulle, eikä palkkaamisessa pidetä hirveää kiirettä. Alussa pentukoulutuksessa ruutu voi olla myös ns. hieman maasta ylhäällä, jolloin pennulle on selkeämpää pysyä ruudun sisällä eikä vanhempana koira ala hidastelemaan etunauhan kohdalla, kun se on jo pentuna tottunut hyppäämään sen yli ja keskittymään takanauhaan.


Luoksarin stopissa Balli käyttää peruuttamista paljon. Tätä voi soveltaa myös maahanmenoon ja kiertohyppynoudon luoksarista istumiseen. Pointtina on viime postauksessakin mainittu peruuttamisen taito. Ballille luoksarin stopin seisominen on periaatteessa sama käsky kuin peruuttaminen. Käytännössä hän siis käskee koiraa peruuttamaan, mutta koska luoksetulossa vauhti on kova, ei koira pysty peruuttamaan ilman pysähdystä ensin. Palkataan paljon, kun koiraa alkaa stopin jälkeen peruuttmaaan, alussa voidaan toistaa peruutuskäsky koiran stopin jälkeen. Pieni riski on sille, että kun kokeessa odotetaan luoksarin seisomisen jälkeen uutta "kutsu" käskyä, alkaa koira peruuttaa itse, mutta ennen koetta pitääkin koiraa muistaa palkata pelkästä stopista ennen kuin koira aloittaa peruuttamisen. Osaavallekin koiralle käytetään treeneissä kuitenkin pääsääntöisesti peruutusta palkkana. Vastaavasti maahanmenossa ja istumisessa koira opetetaan lähtökohtaisesti siten, että lisäkäskyillä koira peruuttaa samaan asentoon uudestaan (ei seisomisen kautta). (Samaa voi hyödyntää kaukoissa, että vahvistetaan taaksepäin menevää liikettä). Tätä on tullut Saidalle kokeiltua kaukojen osalta. Saida turhautuu sen verran, että alkaa yleensä tarjota etenkin istumisessa uutta istumista taaksepäin. Maahanmenossa opetellaan vähän vielä takaperin ryömimisen tekniikkaa.


Balli teki omalla koirallaan harjoituksen, missä viskeli isoja lihapullia kentän päätyyn ja kun koira tuli vauhdilla takaisin päin, antoi hän koiralle jonkin pysäytyskäskyn ja muutaman lisäkäskyn/ peruutuksen jälkeen palkkasi heittämällä ison lihapullan koiran taakse. Välillä palkkasi, kun koira tuli kovaa luokse, jotta vauhti pysyy molempiiin suuntiin. Näissä pysäytysliikkeissä Balli myös vaatii koiralta aina vähän enemmän, pieni turhautuminen ei ole pahasta. :)


Liikkeestä seisomisen Balli opettaa vähän samoin kuin stopin hyödyntäen kauas heitettävää namia, ja kun koira on juoksemassa kohti ohjaajaa, heitetään lihapulla koiraa päin ja osuman aikana annetaan seis-käsky. Vähitellen ohjaaja tekee saman, mutta peruuttaa koiran juostessa kohti, ja edelleen annetaan seis-käsky, kun lhapulla osuu koiraan.  Vähitellen ohjaajan peruutusasento muuttuu kylki-edellä eteneväksi ja appari heittää lihapullan. Liitettaessa seuruuseen otetaan lihapulla oikeaan käteen ja parin askeleen seuruun jälkeen heitetään lihapulla rintaan taas. Vasta kun koira osaa jo yhdistää liikkeen käskyyn, käytetään lihapullaa palkkana suorituksesta. Siihen asti lihapulla toimii lähinnä mekaanisena pysäytyskeinona.


Kun koira osaa liikkeen, voidaan seis-käskyn jälkeen koiraa ottaa heti pannasta kiinni ja vähän vetää hienovaraisesti eteenpäin, jolloin koira oppii vastustamaan taaksepäin.


Noutoliikkeessä Balli ei halunnut, että koira tykkää itse kapulasta. Pennussa on hyvä ominaisuus, jos pentu ottaa kapulan itsevarmasti ja lähtee kapulan kanssa omille teilleen, mutta hän kouluttaa tämän heti pentuna pois ruoan avulla. Niin kauan kun pennulla on pieninkin ajatus omia kapula, pidetään kapula visusti kädessä ja pennun tulee vain tarttua siihen, ennen kuin saa palkan. Ei ole huono asia, vaikka pentu ei jossain vaiheessa edes halua ottaa kapulaa vaan haluaa vain palkan. Silloin voidaan kapulaa alkaa laskea kädestä maahan, koska voidaan olla varmoja, ettei pentu enää halua omia sitä itselleen, vaan se pitää palkkaa tärkeämpänä. Tämä tukee myös Ballin ajatusta siitä, että opetetaan koiralle mahdollisimman selkeästi, mitä siltä halutaan. Noudossa kun päätavoite on on kapulan tuonti mahdollisimman nopeasti ohjaajan luo.



Lopun luovutusasennon tunnetilaa voi parantaa jänniteharjoituksella siten, että koiralle annetaan lennosta kapula ja annetaan esim. sivu-käsky. Välittömästi kun pentu on sivulla/ luovutusasennossa, kehutaan ja lähdetään jännitteellä ja palkka esillä kulkemaan koirasta pois päin (jos koira sivulla, lähdetään kävelemään jännittyneesti eteenpäin katsoen samalla koiraa ja näyttäen palkkaa) ja esim kolmanneen askeleen jälkeen jännitys tiivistyy ja koira vapautetaan palkalle. Tässä saadaan lopun perusasentoihin tunnetta.

Otetta voidaan samalla tavalla tehdä siten, että koiralle annetaan lennosta kapula suuhun ja nouto-käsky. Samassa otetaan palkka esille ja lähdetään jännitteellä taas kävelemään eteenpäin katsoen koiraa ja muutaman askeleen jälkeen vapautetaan koira. Saaliille jumittaminen auttaa koiraa pitämään tasaisen otteen, eikä tule pureskelu- yms. ongelmia. 

Paikallaolossa Ballilla on hieman erilainen lähestyminen häiriötreeniin. Hän ei tee häiriötä ulkopuolisista ihmisistä yms., mitkä eivät tule kokeessakaan koskaan vastaan. Sen sijaan voi treenata häiriötä esim. oudon paikan muodossa. Jos koira ei ole riittävän keskittynyt ohjaajaan ja esimerkiksi liikkurin kiertäessä koiran takana koira liikuttaa korviaan liikkuria kohti, kehuu Balli koiraansa. Ei siis kielletä taaskaan tunnetilaongelmasta vaan kehulla saadaan koira keskittymään paremmin ohjaajaan.

Tässä joitain vinkkejä. Paljon varmasti jäi kirjoittamatta ylös, mutta jospa näistä olisi jotain apua jatkotreenejä ajatellen. Kuvat aurinkoiselta pääsiäislenkiltä. Ehkä se kevät saavuttaa vihdoin myös Hamptonin. Jalon kanssa löydettiin tänään pieni lumeton nurmikkokaistale, missä ajettiin kauden ensimmäinen jälki, alle 100m ja 2 esinettä. Maa oli niin jäässä, ettei paalua edes saaut maahan, mutta ei jäljestystaito sentään ihan tyystin ole talvitauon aikana hävinnyt. Kevät olisi kuitenkin ihan tervetullut tässä vaiheessa plussakeleineen, jotta pääsisi jäljestämään Suomessa edes muutaman kerran ennen Sloveniaan lähtöä. :)