Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hiljaiseloa..

Kiitos Koronan on blogikin nyt hieman hiljentynyt.. maaliskuussa piti päästä Saidan kanssa rally-toko-kokeeseen, mutta koronahässäkkä löi päälle pari päivää ennen ja koe peruttiin.. myöhemmin sain kyllä viestin, että koe pidetään lokakuussa. Saa nähdä ehtiikö sitä kerätä SM:iin edes tarvittavia tuloksia, jos nyt edes SM:ejä pidetään. Kevään menoista peltojälkileirit sekä Böhmin seminaari harmittavasti peruttiin. Toivottavasti ei koko kesä mene pieleen koirahommissa koronan takia, että päästäisiin myös kokeisiin tänä vuonna.

Jalo ja Juttu lenkkeili helmikuussa Paimiossa 

Jalo on alkuvuoden parannellut jännevammaa. Käytiin maaliskuussa pariin otteeseen osteopaatilla ja uudelleen huhtikuun alussa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen varpaissa oli hämmästyksekseni havaittavissa koukistumista. Ahkerat jumppailut ja hoidot ovat siis tuottaneet tulosta. Jalo on nyt lenkkeillyt pääsääntöisesti irti alkulämmittelyn jälkeen. Irti lenkkeily toki tarkoittaa Jalon kanssa sitä, että minä en juurikaan liiku vaan käyskentelen melkeinpä paikallani ja Jalo ravailee lähiympäristössä. Mitään kunnon etenemistä tai lenkkiseuraa ei voi ainakaan Saidan lisäksi ajatella, kun Jalo menee välittömästi tiloihin ja vauhti kasvaa ja järki jättää. Mutta ravaamalla palautellaan vähän kadonneita lihaksia ja voimaa jalkoihin ja keskivartaloon. Tällä viikolla mennään myös kokeilemaan uintia liikunnan monipuolistamiseksi. Toki pientä treenin tynkää aletaan vähitellen tekemään, mutta todella varovasti lähinnä liikeratoja hakien ja muistutellen ilman vauhtia. Paristi olen käynyt myös haukuttamassa Jaloa kentällä. Näillä mennään varmaan huhtikuu. Ensi viikolla käydään myös hieronnassa. Mutta onpa kiva, kun kaiken elämän peruuttamisen keskellä voi jäljestää ja lenkkeillä.

Jäljellä käytiin maaliskuussa jonkun verran ja jonakin viikkona Saida oli jäljellä jopa kolmasti. Esineet ovat nousseet, mutta harhoja piti ekoilla kerroilla muistutella rutiinien puuttuessa. Viime kerralla päätin kokeilla Saidalle päättyvän jäljen treeniä, missä loikkaan lyhyen jäljen lopussa pois ja pysäytän Saidan, kun se on ylittänyt päättymiskohdan ja heitän siihen ruokaa, jotta Saidalle tulisi jäljen päättyessä ajatus palata minun jalkoihin etsimään jälkeä uudestaan.. tällä kertaa oma merkki jäljen päättymiselle oli hieman huono, mutta tällä kolmannella jäljellä jo näki, että pientä ajatusta alkaa tulla.. kokeillaan näitä muutama ja jatketaan sitten taas muiden harjoitusten parissa. Myös sivutuulet ovat olleet tämän kevään teemana, kun olosuhteet ovat olleet varsin suotuisat. :D

Olen myös tehnyt jonkun verran Saidan kanssa nomea. Lähinnä meidän yhteistä kivaa lenkeillä, ei niinkään tavoitteellista treeniä. Kotona olen palautellut myös tokojuttuja Jalon mieliin. On treenailtu kaukoja ja tunnaria jokunen kerta. Tokossa olen opettanut Jalolle nyt ruokapalkkaa, missä molemmilla puolilla Jaloa on namialustata ja namit, jotta fokus pysyisi takana ilman, että Jalo alkaa kääntyilemaan. Ihan hyvin on toiminut ainakin alkuun. Ulkona uusi palkkaus ei vielä toimi, koska ruoka vaan ei ole riittävä motivaattori, mutta vahvistetaan siitä huolimatta tällä sisällä tekniikkaa. S-i vaihto on meille ollut hankalaa, mutta nyt ajattelin vahvistaa Jalolle yleistä peruuttamista joko istuen tai seisten.. miten itse sattuu tarjoamaan ja lähden sitä kautta hakemaan edes siedettävää s-i-vaihtoa.. täydellistä siitä en tule kuitenkaan saamaan. Kaukojen uuden palkkauksen treeniä: Jalo kaukoja 4/2020

Maaliskuussa lenkkeiltiin Liesjärven kansallispuistossa

Osteopaatti oli sitä mieltä, että puruissa riski jänteiden uudelleen katkeamiselle kasvaa huomattavasti, mutta kuten jo talvella nähtiin, onnistuu Jalo rikkomaan itsensä myös lenkillä, joten harrastusten lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ja samaa mieltä oli osteopaattikin, kun tietää millainen koira Jalo on. Se kaipaa tekemistä, ja jos sen kanssa ei mennä täysiä harrasteissa, se menee sitä lenkillä. Sitten on vain huonoa tuuria, jos vamma uusii, mutta pumpulissa tuota koiraa ei voi pitää.

Pitkänä perjantaina Jalo pääsikin kokeilmaan elämänsä ensimmäistä kertaa janoja ja metsäjälkeä, kun treenattiin Mariannen kanssa. Janat oli melko kaoottista, koska Jalolla ei luonnollisestikaan ollut heti alkuun ajatusta jäljestämisestä, vaan pikemminkin henkilöhausta tai esineruudusta, kun päällä oli valjaat, mutta heti, kun päästiin itse jälkeen kiinni, ei Jalolle ollut yhtään epäselvää, mitä siellä ollaan tekemistä. Ekalta kepiltä lähtiessä menokin rauhoittui silmin nähden, kun Jalo meni hieman peltomoodiin, mutta parempi niin. Näitä varmaan tehdään Jalolle tänä kesänä jonkin verran, mutta jäljestetään pääsääntöisesti pellolla, sillä  liika metsäily varmasti tappaa kovalla työllä hinkatun tekniikan eikä sen jälkeen Jalo enää varmaan edes osaa jäljestää pellolla. :D Videopätkät Jalon ekoista janatreeneistä löytyy täältä.

Eilen aloiteltiin kaverin kanssa myös Saidalle näyttelytreenit, jos vaikka joskus saisi sen vietyä veteraanikehään.. onni on hyvä handleriystävä. :9 Liike ainakin näyttää varsin mallikkaalta :) -> linkki

Hiljaiseloa on siis eletty, mutta vähitellen alkaa säännöllinen treeni taas nostaa päätään. Katsotaan, josko Jalon kanssa vähitellen lisäillään treeniä ja ehkä toukokuussa uskaltaa jo jotain tokon tai tottiksen tynkää kokeilla myös kentällä. Hakua en todennäköisesti enää tee, sillä en halua haun vuoksi riskeerata Jalon jalkaa.. jäljellä koira on kiinni, niin riski on huomattavasti pienempi. Ja jos jossain päätän jalan riskeerata, tulee se olemaan suojelu ja toko mielummin kuin haku. Jalolla olisi IGP SM:iin tarvittavat tulokset, mutta katsotaan päästäänkö ikinä sinne asti tai järjestetäänkö edes koko kilpailua.