Alkuun oli yksilöliikkeet ja viimeiseksi paikallamakuu. Lähtö oli oikein hyvä. Saida oli hyvässä kontaktissa, kun kentälle mentiin ja seuruu oikein hyvää (omasta mielestä) ja tiivistä. Jälleen kerran kuitenkin into lopahti, kun Saida huomasi, ettei palkkaa tulekaan. Maahanmeno oli odotetusti katastrofi; tarvitsi tuplakäskyn ja meni todella hitaasti maahan. Saida alkoi turhautua ja liikkeiden välit menivät maassa kieriskelyksi, enkä meinaannut saada koiraan mitään kontaktia. Liikkeistä seuraavana vuorossa oli luoksarin pysäytys. Meidän tasoon nähden passeli suoritus. Saida ei edelleenkään tee liikettä niin nopeasti ilman taka-palkkaa, kuin taka-palkalla, vaikka toistoja alkaa olla riittävästi takana. Kun se moottori tekemiseen puuttuu, niin vaikea on motivoida koiraa tekemään palkatta nopeammin. Mutta jatketaan treeniä ja pidennetään matkaa.. kyllä se vielä joskus.. ehkä.. ja jos ei, niin sitten ei.
Seuraavana oli liikkeestä seisominen, se oli melkeinpä täydellinen ja pisteitä ropisi sen mukaan. Nouto meni todella hyvin, tuomari vain varoitti vasemman käden ohjaavasta liikkeestä, jonka teen kun koira palauttaa. Nämä on näitä alitajunnasta tulevia pakko-oireita. :) Seuraavana vuorossa olivat kaukot, jotka menivät ensimmäistä kertaa ikinä päin hel#¤%&ttiä. Olemme opetelleet vähitellen seisomista ja mitä teki Saida, täydelliset seisomiset taka-jalat paikallaan. Toki meni sitten istumaan, kun tajusi tehneensä väärin, joten ei tarvinnut lisäkäskyjä. Mutta tuli sitten seisomisesta istumaa mentäessä eteenpäin, joten pisteitä ropisi. Tässä liikkeessä Saidalla alkoi jo koe painaa, mikä ilmeni vinkumisena. Keskittyminen ei riittänyt ja toisaalta seisomisen harjoittelu toi epävarmuutta, mikä purkautui ääntelynä. Tyhmä ohjaaja, kun en muistutellut i-m-i-m vaihtoja ennen koetta.
Viimeisenä yksilöliikkeenä oli hyppy, jota odotin kauhunsekaisin tuntein edellispäivän vuoksi. Saida tarvitsi kaksi lähetyskäskyä, lisäksi takaisin tullessa teki pienen kiemuran ennen kuin tuli sivulle. Mutta eipä kiertänyt estettä, niin sekin on jo jotain. :) Lopuksi jännäsin paikalla makuuta. Tiesin, että meidän pitäisi napata kaikki mahdolliset pisteet tiukahkolta tuomarilta, että olisi edes pieni mahdollisuus ykköseen kaukojen sekoilun jälkeen. Onneksi ennen koetta kävin tekemässä Saidalle pienen paikkamakuun, missä palkkasin koiraa ensin maahanmenosta ja koiran viereen palattaessa vasta istumaan noustessa. Saida ei ole kova ennakoimaan, joten täytyy ennen koetta muistutella, että maasta pitää myös nousta ylös jos mielii saada palkan. :) No paikkamakuu meni nappiin, jonka nopea ylöstulo kruunasi.
Tuomarina oli Riittä Räsänen, jonka kokeessa olen ollut kerran aiemminkin. Huomasin välittömästi, että Riitta tuomaroi AVO:ssa tiukemmin kuin ALO:ssa, mikä toisaalta on hyvä asia. Ei auta voittajaan mennä siinä toivossa, että tuomarina on Packalénin kaltaisia lempeämpiä tuomareita. Ja kiva oli huomata, että tiukalta tuomarilta, ei niin hyvänä päivänä, saatiin kuin saatiinkin se ykkönen. Pisteitä kertyi 164 ja napattiin luokkavoitto ainoalla ykköstuloksella. Tosin kaikkien AVO-koirakoiden suoritukset olivat noin 10 pisteen sisällä, joten tässä vaiheessa täytyy myös kiittää hyvää tuuria. :)
Alla pisteet liikkeittäin:
- Paikalla makaaminen 10 (30)
- Seuraaminen taluttimetta 8,5 (17, Riitan mieleen hieman liian tiivistä, välillä painoi minimaalisesti)
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 (10, katastrofi, kuten edellä todettu)
- Luoksetulo 8 (24, meidän parhaat pisteet ikinä tästä liikkeestä avossa)
- Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (18, parempaan ei tässä pystytä:)
- Noutaminen 10 (20, palautusvauhtia vielä hieman nopeammaksi niin avot)
- Kauko-ohjaus 7,5 (22,5, ei muistella tätä enää)
- Estehyppy 7 (14, täysin ansaittu moisesta farssista)
- Kokonaisvaikutus 8,5
Väistämättä tuli mieleen, että Saidan kestokykyä on jotenkin kehitettävä kestämään palkattomuutta. Koira turhautuu eikä miellyttämishalua ole riittävästi, että jaksaisi keskittyä minuun, vaikka tietää palkan kyllä tulevan lopuksi. Voittajassa liikkeet ovat onneksi huomattavasti monipuolisempia, mutta tällä meiningillä meitä odottaa pitkä nollantäyteinen tulevaisuus.
Toisaalta totesin kavereillekin ennen koetta, että Saida on ollut omituinen viimeaikoina. Koira pudotti kaikki karvat ja on välillä todella kuuro käskyille. Jopa metsälenkillä Saida oli karata toisen koiran luo ja piti karjua se takaisin. Eipä ole tarvinnut Saidalle moista tehdä pitkään aikaan. Toivon, että Saidan hormoonit vain heittelevät siihen malliin, että keskittymiskyky kärsii, mutta sen näkee vasta jatkossa. Sen ainakin tiedän, että itselle asetetut odotukset loppuivat tähän. TK2:n halusin saada, ja etenkin sen jälkeen, kun oli kaksi ykköstä alla, niin väistämättä se koulari kummitteli mielessä, mikä on todella typerää, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Toisaalta odotan innolla meidän voittaja-startteja, joihin mennään joskus vaikka puoliväkisin. Liikkeitä on niin paljon, että ei voi kuin rennoin mielin mennä katsomaan, paljonko pisteitä saa kerättyä. :) Alla pari kuvaa kokeesta. (kuvat: Laura Liski)
![]() |
| tuomarin tuomio :) |
![]() |
| ryhdikäs paikkis pitää edelleen :) |
![]() |
| Tätä mieltä Saida on tokosta :) |
![]() |
| mallikas liikkeestä seisominen |
![]() |
| pientä stressiä havaittavissa ohjaajan jännityksestä :) |




