Tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässä itsenäisesti (ei siis kurssilla) molempien kanssa kentällä leikkiä ja tottista. Saida oli todella mielissään, kun juoksujen aikana en ole tehnyt sen kanssa melkeinpä mitään muuta kuin hihnalenkitystä. Otin ensin pennun kentälle niin Saida sai vähän kerätä kierroksia ja tekemisenhalua autossa ;) Pentu teki hyvin, sivulle tulossa ei enää tarvitse paljoa käsiapua ja seuraamisessa voin jo nostaa namia pois kuonosta. Tein myös peräkkäis istu-maahan-top(seiso) liikkeet ja hienosti pentu jo erottaa sanat. Vielä muutama viikko sitten piti pitää aina taukoa eri liikkeiden välissä.
Saida oli iloinen yllätys. Alkuun vähän heitin palloa ja leikittiin patukalla. Sen jälkeen otin käyttöön meidän tottiksen viresanan "tottista". Saida nousi siitä mukavasti ja niinpä palkkasin jo vireen nostosta, kun sitä nyt kovasti harjoitellaan. Tein kolme seuraamispätkää ja välissä nostin virettä viresanalla. Hyvin seurasi täydellä katsekontaksilla yhtä mokaa lukuunottamatta, kun tassuun tuli jokin. Olin tyytyväinen, että itse en mennyt tämän tassutapauksen jälkeen "ja taas se alkaa" -mielentilaan, vaan uutta vain putkeen. Yksi ongelma minkä tänään havaitsin on, että vaikka Saida vasemmalla käännöksissä hyvin käyttää takapäätään, se silti edistää sen verran käännöksissä että katsekontaksi putoaa. Koko kontakti ei kuitenkaan putoa, joten voi olla, ettei tuo haittaa. Ja yhtenä havaintona vielä, että koira toimi vielä paremmin, kun ennen käännöstä vahvistin sivu-sanalla seuraamista.. tuli käännös vielä entistä paremmin.
Seuraamisen lisäksi tehtiin puunkiertämisharjoituksia, kertaalleen liikkeestä maahan, seis ja istu sekä kaukoja ja luoksetulo. Kaikki meni mielestänmi todella hyvin. Ja enemmän kuin mikään muu, meikäläistä ilahduttaa se, että juoksuista huolimatta sain Saidan toimimaan tottiksessa. Josko nyt vähitellen itse oppisin nostamaan saidan tottisvirettä halutulle tasolle. Sitten saattaisi se BH koekin mennä vielä joku päivä läpi.
Pennun kanssa on myös käyty muutamissa hakutreeneissä. Treeneissä on keskitytty siihen, että pentu oppisi alusta saakka etsimään ihmisiä ilmavainulla, ei silmillä tai jäljestämällä. Oma haasteensa on siinä, että itse opin lukemaan pentua että tiedän milloin se saa vainun. Tätä harjoitellakseni olen käyttänyt treeneissä liinaa, jotta pentu etenee keskilinjalla lähellä minua. Hienosti Jalo on ymmärtänyt mitä "ukkoja" sana tarkoittaa ja hienosti myös käyttää nenäänsä. Ohjaajan koiranlukutaito kaipaa vielä hiomista ;) Lisäksi toiveissa on löytää hakuporukka, jolla olisi käytössään enemmän hakumaastoja ja josta saisi sitä viikottaista tottistukea. Kavereiden suosittelemana ja yhdistyksen treeneissä jo kerran vierailleena taidan vuoden alusta käväistä Nokian Palveluskoiraharrastajien hakuryhmän tottistreeneissä kyselemässä ryhmäpaikkaa :)
Lopuksi vielä ihana kiitos aikaisesta joululahjasta Saidan kasvattajalle Paulalle. Tänään tuli postissa kuva minusta ja saidasta tokomestaruuden voittotunnelmissa.. ja vielä kiharakehyksissä. :)





