Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 22. marraskuuta 2021

Marraskuu

 Marraskuu on kohta jo ohi. Syksy on mennyt kovaa vauhtia. Viikonloput ovat olleet tähän asti toimintaa täynnä. Vähitellen harrastushommat vähenee ja talvi tulee päälle. Pentukin on kasvanut siinä samassa, eilen painoa oli 20,1 kiloa ja mittaa on noin 56-57cm, joten eiköhän siitä ihan passelin kokoinen mies kasva. :D Yhteiselo on mennyt ehkä piirun verran eteenpäin kolmessa kuukaudessa. On ollut itsellekin kokeilemista, millä tavalla Jaloa ja pentua tulee eri tilanteissa ohjata ja miten paljon Jaloa pitää rajoittaa. Ajan myötä opin, että Jalolle ei voi antaa liikaa vapauksia, vaan se on pidettävä ruodussa ja vähitellen kynnys tehdä pennulle pahaa on madaltunut. Ei se pentua edelleenkään siedä lähellään, mutta nykyään aika hyvin väistää myös sisällä, jos vaan mahdollista. Ulkona ovat intoutuneet juoksemaan nyt yhteensä 4 kertaa 3 kuukauden aikana. Eiliseltä rundilta tämänkin postauksen kuvat. Helpottavaa, kun pahin vaihe alkaa ainakin hetkellisesti olla ohi. Mikäli pentu jossain vaiheessa ajattelee menevänsä väistävän Jalon yli, tulen itse puuttumaan siihen, koska vaikka Jaloa joutuu rajoittamaan käytöksen osalta ja kynnystä raivoamiseen on jouduttu nostamaan, tulen silti pitämään Jalon puolia niin kauan kuin taloudessa asuu kaksi maliurosta. Tai toinenhan on vielä virallisesti tervu, mutta koska tällä turkilla ei näyttelyn H-tulosta tervukehästä heru, aion rekata Voron maliksi ennen 9 kuukauden ikää.




Kisarintamalta sen verran, että käytiin Jalon kanssa pyörähtämässä FH-RM kisoissa huonolla menestyksellä. Liian vähän treeniä koiralle joka tarvitsisi paljon treeniä kisakunnon ylläpitämiseksi. Jalo oli jotenkin haluton ja todella huono ja riistarikkaalla lyhyellä pellolla ei vaan keskittyminen riittänyt. Varmaan meidän fh-ura päättyi tähän. Ensi vuonna piipahdetaan pellolla vain metsäjäljen takia. Toivottavasti päästään vielä ainakin kokeilemaan kolmosluokkaa. Yritetään päästä tänä vuonna vielä toko-kokeeseenkin kun on saatu voi-luokan liikkeitä edes kohtuulliseen kuntoon. Valmista siitä ei koskaan taida tulla. Ensi vuonna kuitenkin säännöt muuttuvat niin mennään kokeilemaan, jos vaan paikka saadaan.



Saida on jatkanut eläkepäiviään rennosti. Kortisonilääkityksessä viedään viimeisiä. Talven aikana näkee pärjätäänkö ilman lääkitystä ja voisiko ensi vuonna vielä treenailla pellolla muutenkin kuin omaksi huvikseen.

Pennun kanssa ollaan tehty lähes päivittäin vähän tottista ja silloin tällöin apparin kanssa leikitystä. Hampaat vaihtuvat edelleen, vasta edessä on uusi kiiltävä rivi, muut vielä maitohampaita. Varmaan menee ensi vuoden puolelle kun käydään taas tapaamassa maalimiestä. Tai sitten tehdään talvi tyttistreeniä ja aloitetaan vasta keväällä sitten purut, jos aloitetaan. Hyvältä ainakin nyt on mm. irrotukset vaikuttaneet ja parempi antaa tällaisen kiukkuisen terävän pennun mielen vähän kasvaa sen sijaan, että sitä kuormittaa liialla treenillä. Viimeisiä jälkiä viedään kans. Kohta saa laittaa talvitauolle. Saa nähdä mikä höyryjuna ensi keväänä on liinan päässä. :D 

Kuvat tosiaan eiliseltä lenkiltä. Yön aikana oli tullut lunta. Vaikka näistä kolmesta huolehtiminen vie joskus voimia, kyllä ne tuovat elämään myös niin paljon iloa!





lauantai 23. lokakuuta 2021

Riivinrauta

Otsikko kuvaa tällä hetkellä parhaiten pentua. 16 viikon rokotuksilla painoa oli 15,5, kiloa ja koon 40 takki alkaa olla pieni. Hampaat ovat vaihtumassa ja muutenkin kovin sinnikäs ja tarmokas pentu koettelee välillä jaksamista, mutta onneksi pentuvaihe on ohimenevää ja toivon, että tuo sinnikkyys ja tarmo tulee aikuisena sitten joskus hyvissä asioissa esiin. Nyt se tulee lähinnä armottomana puremisena, joka kohdistuu ihan kaikkeen. Lisäksi sinnikkyys ja myös tietynlainen kovuus tai ei-herkkyys näkyy siinä, että ei meinaa aikuisten koirien eikä minun sanomiset oikein mennä perille. Tästä syystä ovat sisätiloissa etenkin Jalon kanssa paljolti erossa. Joku herkempi pentu ymmärtäisi pysyä Jalosta kaukana, mutta herkkyys ei ole ehkä Vorosta ensimmäisenä mieleen tuleva asia. :D

Vaikka riivinrautavaihe onkin menossa, olen tykästynyt pentuun kyllä. Siinä on paljon sellasiia piirteitä mistä tykkään, enkä nyt puhu pelkästään mistään harrastusominaisuuksista vaan ennen kaikkea arkielämään vaikuttavista asioista. Jotkut ajattelevat niiden olevan samoja asioita, ja olen joskus kuullutkin todettavan, että parhaat harrastuskoirat ovat hankalia arjessa, mutta ihan en tätä itse allekirjoita. Saida on tästä hyvä esimerkki. Se oli pikkupentuna Voron tavoin sinnikäs ja kohdisti paljon tarmoaan minuun, mutta aikuistuttuaan on ollut äärimmäisen kiva kotikoira, mutta samalla hyvä harrastuskoira. Ja Voro vaikuttaa samanlaiselta. Katsotaan missä lirissä olen tuon teinihirviön kanssa puolen vuoden päästä kun se kasvaa. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa, että pentu tuntuu omalta.


Kuva: Maikki Lukka

Yllä mainitun lisäksi Voro tuntuu olevan sopivan laumaviettinen, se pysyy laumassa, vaikka rohkeutta riittää. Se ilmentää jonkinlaista terävyyttä, mutta reaktiot ovat olleet 95% järkeviä. Mutta nyt ollaan etenkin hihnaohitusten yms suhteen panostettu että saadaan jo nuorena nuo töhöilyt toivottavasti pois. Autoja tykkäisi joskus jahdata, mutta uskoo aika hyvin jo kun kieltää ajoissa. Koirista luopuu aika hyvin lenkillä, kunhan mikään rähjä ei tule ihan lähelle. Luopuminen on helpompaa jos isot koirat on vieressä näyttämässä mallia. Helposti luopuu koirista ja palkkaantuu kun anna ruokaa luopumisesta myös esim hallilla jossa ollaan pari kertaa vierailtu. Alkuun yritti muutamia koiria kutsua leikkimään, mutta kun käänsi huomion minuun ja sai ruokaa, unohti ympäristön. Näin siis tällä hetkellä. Myöhemmin varmaan muutkin koirat alkaa kiinnostaa todella paljon enemmän.

IGPRM:eissä oltiin visiitillä pari viikkoa sitten. Aamupäivä oli aika kamala, kun ei ollut pennulla muu kuin aksaremmi mukana ja se yritti terrorisoida ja purki kaiken tarmonsa kyllä minuun ja ympäristöön. Iltapäivällä tajusin ottaa mukaan leluja, tyhjän limsapullon ja luun niin Voro keskittyi niihin ja antoi ihmisparkojen olla. :D

Nukkuminen on tällä hetkellä Voron mielestä ajanhaaskausta päiväsaikaan. Meillä ei siis nukuta kuin silloin, jos laitan rajattuun tilaan yksin. Yöllä nukkuu myös ongelmitta mutta päiväunet ei oikein maistu. Toki jos ollaan autolla liikkeellä niin vain nukkuu, koska sielläkin tietysti on rajattu tila.

Muutaman kerran ollaan käyty puruhommeleissa. Ensimmäisellä kerralla käytiin hakemassa apua lähinnä meidän leikkiin, kun Voro oli kova murisemaan ja todella totinen taisteluleikissä kun vertaan moneen muuhun maliin. Maalimies osasi kyllä hyvin nopeasti vahvistaa ja totesi niin kuin arvelinkin, että saalista pitää vahvistaa. Toisella kerralla olikin jo sitten tapahtunut edistystä. Olin välissä tehnyt itse muutaman leikityksen, mutta varmasti myös vain aika vie tätä asiaa eteenpäin. Toisessa leikityksessä maalimies sitten kokeili erinäisiä juttuja jos murina loppuisi ja lopulta keksikin miten pentu menee lopulta saaliille. Sen jälkeen olen pari kertaa leikkinyt ja leikki on mennyn eteenpäin ja itsekin saanut harjoiteltua irrotuksia ja rauhaa. Leikityksissä kokeiltiin myös haukkua ja ihan kivasti se tuottaa myös sitä.. toki sillä neljän kuukauden ikäisellä tarmolla mitä vaan pystyy. Ollaan harjoiteltu haukkua myös ruoalla kotona ja vaikuttaa siltä, että se kyllä tulee tuottamaan ja haukkuminen tulee olemaan Vorolle mieluisaa. Pari hammasta on edestä vaihtunut ja muut alkavat luojan kiitos vaihtua ja muutenkin parempi antaa nyt pennun kasvaa leikkimistä ajatellen, joten jätetään nyt ne ommat joksikin aikaa tauolle.

Jäljellä ollaan käyty tasaisesti. Välillä on viikon tauko ja sitten taas ajellaan muutama päivä. Käytiin pariin otteeseen mullallakin kun nurmikko oli niin helppo, mutta siellä vaikka Voron nenä kävi paljon ja jäljesti aika kivasti vaikealla alustalla, oli rytmin löytyminen vaikeampaa ja ajattelin, että ajellaan nyt loppukausi kuitenkin nurtsilla, että saan tehtyä rytmiä eikä pennulle jää liian vaikeaa mielikuvaa jäljestä. Seuraavaksi koitetaan suunnata johonkin vähän klanimmalle nurtsille niin saadaan sinnekin vähän haastetta. Myös vähän pidemmällä alustalla käytiin kerran ihan kokemuksen vuoksi. Jäljellä Voro on todella kiva, maavainuinen ja hyvin motivoitunut. Kolmisen viikkoa sitten siirryttiin donitsista oikeaan jälkeen, koska en ehtinyt enää täyttää donitsia riittävän rauhassa, ja ollaankin ajeltu jälki loppuun ja sen jälkeen olen tarjonnut purkin eteen jolle menee maahan. Purkki ei ole jäljen päässä koska Voro ei sitä jäljen imussa olisi ilmaissut ennen kuin olisi tarkistanut ettei jälki jatku niin tehtiin nyt väliaikaisesti sitten näin. Tällä viikolla huomasin, että Jalo alkoi mennä heti purkilla maahan eikä enää lähtenyt etsimään jälkeä, joten tänään uskalsin kokeilla lopussa olevaa purkkia ja sen ilmaisi hienosti maahan menemällä. 

Jäljellä ja myös arjessa on tullut esiin, että maasta löytyvä ruoka on Vorolle tärkeää. Siis todella tärkeää, niin tärkeää, että sen takia voi vähän raivotakin. Tästä syystä muutettiin jäljenkin loppua ja ensimmäisinä viikkoina tuolle purkille noin, etten nosta pentua pois, joka aiheuttaa pennulle konfliktin. Myös arjessa on sama haaste, jos Voro löytää jotain maasta. Onneksi jätä-käsky on jo todella vahva ja tullaan pois niin hevosenpaskasta kuin kaikesta muustakin. Näitä vaan täytyy kovasti ylläpitää. 

Kuva: Outi Haula


tiistai 5. lokakuuta 2021

JK2 Jalo ja paljon muuta

Syyskuun lopulla saatiin viikon varoitusajalla Jalon kanssa paikka jälkikokeeseen Harjavaltaan. Pari päivää ajettiin viimeistelyjälki metsässä joka ei mennyt kovin nappiin, koska joku marjastajasienestäjä-mummo pompoili jäljen alun ja lopun päällä. Toki Jalo selvitti jäljen yllättävän hyvin, mutta itseä sapetti, että en ollut ehtinyt viimeistellä Jaloa aikaisemmin ja saatiin noin huono viimeistely. Esineitää en lähteny enää treenaamaan kun edellinen treeni oli ollut hyvä kolme viikkoa aikaisemmin.

Pari viikkoa sitten tiistaina sitten lähdettiin matkaan. Kyseessä oli iltakoe ja tuomarina Saidan ajoilta tuttu Teijo Hanhilampi. Koe alkoi maastolla, tosin myöhässä ristiin tallattujen jälkien vuoksi. Harjavallan maastot tuntuivat janan osalta haastavilta meille, mutta ajattelin maaston muuten sopivan, kun töitä selkeästi piti tehdä, että jäljen selvittää. Toisaalta kepit eivät kyseisessä maastossa niin helposti kuin tiheässä ja runsaan kasvillisuuden omaavassa metsässä.




Jana oli odotetunlainen. Koska selkeä baana puuttui, Jalo eteni vähän niin ja näin, mutta eteni. Sen on jostain syystä todella vaikea malttaa edetä pitkään suoraan edelleen, vaikka treeniä on tehty ja paljon. Jälki kuitenkin bongattiin, mutta odotetusti takajälki, mutta se nyt tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Jäljen alku oli inan haparoiva ja epävarma, vaikka Jalo jäljesti hyvin. Se koitti päästä kiinni alustaan samalla kun minä rukoilin ensimmäistä keppiä, joka tuli vasta ensimmäisen kulman jälkeen. Keppi kepilta kuitenkin meno varmistui ja pystyin lukemaan Jaloa aivan kuten pellollakin ja normaalisti myös metsäjäljellä toisin kuin kesäkuun Jämsän hellekokeessa. Keppejä tuli tasaiseen tahtiin, juotin Jaloa kepeillä jotta jaksaa koko päivän hyvin eikä suu ala kuivaa. Oli mukava katsoa, kun koira selvitti hienosti haastaviakin kohtia ja pienten metsäteiden ylityksiä. Sain alustan avulla Jalon ajamaan enemmän peltomoodissa jolloin se ei myöskään väsyttänyt itseä samoin kuin silloin, jos kiskoo kovasti. Ajoin ekalta kepiltä etenpäin myös ketjupannasta pellon tavoin. Ja lopulta päästiin kutoskepille, jolla heiluttelin juuri ohi ajavalle kaverille, joka oli myös kokeessa ja sattui samalla hetkellä ajamaan meidän jäljen ohi. Janalta lopulta 24p., mutta otetaan kaikki mitä saadaan.

Kohta jatkettiinkin tottiskentän vieressä olevaan esineruutuun. Maasto oli samanlaista avaraa kuin jäljellä. Jalo juoksi hetken takana kivannäköisesti, palasi lähemmäs ja nosti ensimmäisen esineen. Sen jälkeen nousi kaksi viimeistä melko nopeasti, nekin melko edestä. Esineitä ei ollut ilmeisesti lainkaan takana ja takakulmissa, mutta meitä se ei onneksi haitannut. Tuomari tykkäsi Jalon työskentelystä ja antoi 29p. Yksi piste meni kun Jalo hieman mälväsi tuodessa yhtä jesarilla teipattua hanskaa tms. Heino ruutu Jalolta.

Pimeä alkoi laskeutua kun aloitettiin tottikset. Oltiin toisessa parissa, siinä viimeisessä joka näki edes jotain. Jalo oli todella kivassa tilassa, saimme aloittaa suorittamalla. Jalo teki kaiken todella kivasti. Murahti tasurissa mennessä kapulalle ja inan aukesi seuruussa, mutta kaikki oli muuten priimaa. Tuomari totesi arvostelussa tiivistetysti, että "Sulla on hyvin koulutettu koira, mä tykkäsin siitä, pisteet 99." Ja olihan Jalo hyvä.. kotiintuomisina siis hieno ykköstulos 292 pistettä ja kokeen parhaat pisteet. Olipas hienoa saada edes joku tulos myös tälle kaudelle.

Paljon kaikka muutakin on tapahtunut. Mm. leirejä ja tietysti pentu on kasvanut huimasti ja ollaan opittu vähän tuntemaan toisiamme. Täytyy näistä kaikesta kirjoitella lisää, kunhan loppusyksyn kiireet hellittävät ja arki rauhoittuu hieman. :)

Postauksen kuvat syksyn leireiltä. :) 






sunnuntai 29. elokuuta 2021

Off Line`s Storm Hunter "Voro"


Niinhän siinä kävi, että aika nopeasti tuli loppukesällä meidän laumaan muutosta, kun reilu viikko sitten malisukuinen tervu-uros Off Line`s Storm Hunter muutti meille 8 viikon ja 1 päivän ikäisenä. Kasvattaja Niina ilmoitteli sivuillaan, että yksi uros olisi vapaana. En ollut pentuetta aikaisemmin edes jotenkin katsonut, kun ajattelin sen olevan pääsääntöisesti tervua eikä näin koira-allergisena viitsi ottaa yhtään liikaa karvaa, mutta kun sitten perehdyin sukutauluun enemmän, alkoikin se kiinnostaa ja tykkäsin taustalla olevista koirista. Lisäksi tunnen pari pennun emän isän jälkeläistä ja molemmilla kuvattu selkä puhtaaksi 5-vuotiaana, ja molemmat koirat ovat kivoja, joten päätin laittaa kasvattajalle viestiä. Päätöstä ei vielä ollut silloin tehty, että mikä pentu suuntaisi mihinkin kotiin, joten Niina ei osannut varmaksi sanoa, kun kyselin karvamuunnoksesta. Menin kuitenkin seuraavana iltana pentuja katsomaan, mutta en vielä siltä istumalta osannut päättää, otanko pennun. Niina kuitenkin päätti sen keskustelun jälkeen jättää oranssin pennun itselleen. Urokset tuntuivat olevan kovin tasaisia, yksi hieman herkempi ja yksi uhkarohkea hullu purija toki erotui porukasta, mutta kaikki tuntuivat varmoilta ja tasapainoisilta yksilöiltä.

Arjen pyörittäminen ja pennun ottaminen Jalon kanss epäilytti paljon. Saman viikon perjantaina Niina kyseli otanko pentua, kun hänelle olisi katselija tulossa, mutta kiireiden vuoksi en ollut ehtinyt miettimään asiaa riittävästi, joten sanoin, että ottaa katselijan vastaan. Illalla kuitenkin harmitti, kun ajattelin, että pentu on mennyt. Seuraavana päivänä lähdin aamusta ajelemaan rottiskerhon leirille, missä osallistutiin Tikkujutun vetämään jälkikoulutukseen. Edelleen aamulla vähän harmitti pennun takia. Aamupäivällä Niina kuitenkin laittoi viestiä, että pentu oli edelleen vapaana ja päätin siltä istumalta pennun ottaa, mutta sanoin, että voisin hakea pennun viikon päästä, kun kotiin pitää pystyttää tarha ja hankkia portteja, jotta elämä pennun ja Jalon kanssa edes onnistuu.

Päätöksen jälkeen ei tullu mitää ahdistusta, mutta parin päivän päästä iski kamala stressi. Lähinnä huoletti, miten saan Jalon kanssa pennun pysymään hengissä, sillä vaikka Jalo on periaatteessa koirasosiaalinen, se on hyvin tarkka omasta tilastana ja tarvittaessa käyttää överiksi meneviä keinoa oman tilansa ylläpitämiseen, mikä voi pennun kanssa koitua kohtaloksi ja tehdä elämästä turhan hankalaa. Ja näin taajamassa rivarissa asuessa tilaa ei kuitenkaan ole liikaa enkä pidemmän päälle halua elää elämää, jossa koirat eivät tule keskenään toimeen. Myös Jalon resurssiaggressiivisuus koirien suhteen mietitytti, mutta se on helposti ennakoitavissa. Toisaalta myös mietitytti millainen pennusta kasvaa. Malisukuinen koira voi pahimmillaan olla jotain todella kamalaa. Elämää, jossa koira ei ole osa elämää vaan koko elämä menee koiran mukaan. Toisaalta taas tiesin jonkun verran suvussa olevia koiria ja niiden osalta en osannut olla huolissani. Osittain myös kaipasin sitä, että otan pennu jostain muualta kuin ns. pelkästään suojelukoteihin pentuja myyvästä paikasta, koska koen suojelupiirit kuitenkin jollain tasolla epäterveeksi ja haluan pysyä myös muissa harrastuslajeissa mukana. Toisaalta malin tai malisukuisen tervun kanssa toki on varmasti mukava suojelulajeja harrastella, jos niikseen on. :)

Viime viikon perjantaina sitten tuli hetki, kun pentu piti hakea kotiin. Kotimatkalla vinkui pari minuuttia, mutta sen jälkeen on ollut autossa pääsääntöisesti ok, kenties väysymystään joskus pari kertaa vinkunut, mutta hienosti onnistuu automatkat ja autossa oleminen mikä on itselle tärkeää. Kotiintulon jälkeen on myös päivittäin harjoiteltu luoksetuloa (nimeä), tarpeiden tekoa ulos ja tietysti yksinoloa erilaisialla kombinaatioilla. Pääsääntöisesti menee ok, mutta jos Saida ja Jalo ovat pennun kanssa kotona niin monesti ne saattavat kuulla tuloni jo kaukaa ja ns. heräävät, mikä sitten herättää pennunkin ennen kuin pääsen kotiin. Tänään tällaisessa tilanteessa pentu sitten vikisi mutta odotin hiljenemistä ennen kuin tulin sisään. Pitänee kai ajatella positiivisesti, että sentään on laumaviettiä ja toisaalta pentu varmasti on rauhassa niin kaukan kuin aikuisetkin on. Jalo ei pentuna koskaan itkenyt perään ja se kyllä ilmeni vanhempana sitten aikamoisina haasteina muualla. :D

Ensimmäisenä iltana majalla

Voro ja Jalon serkku Sieger (Tämä on Imuri)

Muiden ohella on tietysti harjoiteltu puremista tai pikemminkin sen kohdentamista leluihin, sillä pari ekaa päivää tunsin olevani lähinnä purulelu ja pennulla oli suhde lähinnä lahkeisiin, ei ihmiseen. Puremista on niin minun kuin Saidankin osalta saatu kuitenkin hyvin kuriin, mikä on mukavaa. :D 

Muutamia havaintoja pennusta on viikon aikana ehtinyt tehdä. Voro ei ole mikään herkkä poika. Ikäviä juttuja ei muisteta ja haasteista nautitaan. Muutaman namiruudun perusteella nenä käy hyvin ja onpa Voro nostanut ihan käsittämättömällä tavalla jälkiä myös pihasta ja metsästä jossa tiedän nimenomaan ihmisten kävelleen. Sen halu jäjestää tuntuu olevan luontainen ja toivon, että tämä halu pysyy myös aikuisiällä. Voro on kivan ahne. Nappulalla tehdään jälkeä ja tottista ja muita arkisia juttuja, kuten käsittelyä, hampaiden katsomista, häkkiin menemistä jne. Lihan kanssa meinaa lähteä sormet. Tuntuu olevan kova vietti kipossa olevaan ruokaan, mitä on sitten hyödynnetty metsässä lenkillä luoksetuloissa. Keskittymiskyky on hyvä, ei mikään superaktiivinen, mutta varmasti sitä pystytään nuoresta asti työstämään ja eipähän tarvitse hötkyillä sitten aikuisena joka suuntaan toivottavasti. Voro on rohkea, mutta ensin saattaa vähän pöhistä uudessa tilanteessa oudoille ihmisille, mutta aika pian menee katsomaan. Toki muistaa senkin jälkeen vielä meikäläisen eli ei mene Jalon tavoin niin sekaisin ihmisistä, että omistaja ei merkitse enää mitään. Siis ainakaan vielä!!! Koiria saattaa joko vähän pöhistä lenkillä mutta kovasti on kiinnostunut ja aika nopeasti menisi tutustumaan. Hihnassa osataan jo aika mallikkaasti kävellä. Turhaumaa on etenkin ruokaan. Valitettavasti joudun sitä tulppaamaan arkielämää ajatellen enkä halua sitä vahvistaa, mutta jospa sitten kun alkaa harrastusten myötä sitä vähän vahvistamaan kunhan arki on ensin suht ok, niin eiköhän se turhauma sieltä tule. Ruoka herättää paljon siis tunteita ja kerranpa pentu sai myös pienen raivarin kun nostin liian aikaisin nälkäisen Voron pois namiruudusta, mutta onneksi rauhoittuu nopeasti. :) Koirien suhteen ei ainakaan vielä ole näkyvissä resurssiongelmia ja toisaalta olen itse jäänyt monesti hengailemaan jos syö jotain kiposta ja silittelemään pentua, jotta luottamus ihmisiin pysyy ruoan lähellä.

Vaikka elämä on tällä hetkellä vähän haastavaa, kun pitää pelata kotona ja myös ulkona ettei Jalo satuta pentua kun pentu ei ymmärrä pysyä kauempana, olen positiivisesti yllättynyt, miten olen saanut handlattua tilanteet ja monet perusasiat alkaa olla edes aluillaan ja voimme kommunikoida jo Voron kanssa aikankin joistain asioista. :D Olin varma, että tulen katumapäälle kun tilanne ei ole kovin helppo, mutta onneksi ei ole ollut lainkaan sellaisia ajatuksia vaan jopa viikossa olen ehtinyt kiintyä uuteen kaveriin ja mielenkiinnolla seuraan minkälainen tyyppi siitä kehittyy ja samalla koitan toki tarkkailla ja ennakoida mahdollisesti tulevia ongelmia. Myöskään paukkuihin ei ole reagoinut, kun oltiin koettakin jo katsomassa ja tänään iltapissalla kuului kauempaa paukkuja, mutta ne eivät aiheuttaneet miään reaktiota.

Jo harjoiteltuja asioita, mutta joita edelleen vahvistetaan

- luoksetulo ja nimi

- portin takana oleminen

- yksinolo

- hihnalävely

- puremattomuus

- pannan ja takin laittaminen

- tottistemput ja jälki

- krran käyty tasapainotyynyllä (hyvin vähitellen totutellaan)

- kropan hallintaa vapailla metsälenkeillä


Tuleville viikoille opeteltavia asioita on vielä mm.

- kynsien leikkuu

- leikkiminen ja irrotus

- paikalla odottaminen

- odottaminen ovien avautuessa

- luopuminen

- maahanmeno joka on haastava mutta jota tarvitaan, että voi esim esineiden pohjia alkaa tekemään mikäli otan ilmaisuksi maahanmenon.

- lämmön mittaamisen harjoittelu



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Ravitsemusneuvojaa ja muita kesän kuulumisia

 Kesäkuun lopulla varasin Saidan IBD:n takia ajan koirien ravitsemusneuvojalle. Tammikuun lääkärikäynnin ja maaliskuun tähystyksen jälkeen Saida söi vain hyponappulaa, joten tavoitteena oli löytää vähän luonnonmukaisempaa ruokaa, jonka Saida pystyisi sietämään. Varasin ajan Koirapalvelu Balanssiin, joka teki neuvontaa etänä. Annoin etukäteen lähtötiedot kaikkine diagnooseineen ja kuvineen ja tapaamisen jälkeen sain sähköpostitse ohjeet miten edetä. Samoista ohjeista oli hyötyä myös Jalon osalta, sillä samalla sain kattavan listauksen hyvistä lisistä, jotka sopii myös ei IBD-koiralle. Suuri osa oli Jalolla jo käytössä, mutta joitain menee vähän vaihtoon kun saatiin parempi tuote tilalle.

Saidalle otettiin alkuun hyponappulan rinnalle vain vatsaa tukevia tuotteita, Kun ne oli otettu yksitellen käyttöön, lisäsin joukkoon proteiinin, johon valitsin Poron. Hain sitä muutama viikko sitten Järvenpään Fanimalista ja sitä nyt kypsennellään uunissa ja sen jälkeen pakastan sopiviin pusseihin. Kuulostaa työläältä mutta loppujen lopuksi uunissa kypsennys on todella helppoa eikä liha ole kypsennettynä niin ällöttävääkään. :D 

Kun proteiinia on puolet ateriasta, otan mukaan kasviksen ja siitä sitten vähitellen alan laajentamaan ruokavaliota, kuitenkin niin, että pysyn itse kartalla, jos Saidan korviin ilmestyy hiivaa, että mistä se voi olla peräisin. 

Jotenkin tuli helpottunut olo, kun nyt Saida saa "oikeaa" ruokaa käsitelln hyponappulan lisäksi ja varmasti ruoka on myös maittavampaa, vaikka ei Saida kyllä kuppiinsa sylje vaikka saisi nappulaakin. :D Saida on saanut kortisonia jo pidemmän aikaa 15mg joka toinen päivä. Kesäkuun lopulla otetut verinäytekontrollit näytti jo hyvältä; maksa-arvot olivat taas viitearvojen sisällä, mutta seurataan toki tilannetta kokoajan. Seuraavan kerran mennään verikokeisiin varmaan elokuussa.

Jalo on syönyt nyt vajaa 4kk muuta kuin nappulaa ja olen vähitellen tulossa siihen tulokseen, että nappulattomuus ei ole avain Jalon tassumätavaivan loppumiseen sillä sitä on tullut edelleen noin kerran kuussa vaikka nappulaa syödessä saattoi olla puolenkin vuoden tauko. Syötetään nyt lihat loppuun ja taidan sitten kokeilla Jalolle joitain nappuloita vähitellen mutta pidetään liha kuitenkin mukana ruokavaliossa.

Hajukoirakurssi loppui viime viikolla. Joitain etsintöjä toki saatetaan vielä syksyllä tehdä. Kivasti koirat etenivät vaikka kovin ahkerasti en jaksanutkaan treenailla. Laitan tähän alle joitain videoita kesän treeneistä:

Leluhäiriöetsintä Saida

Saida sisäetsintä

Saida sisäetsintä

Jalo vessaetsintä

Jalo sisäetsintä

Jalo sisäetsintä vitriinihaju

Jalo lattiahaju sisäetsintä

Koerintamalla on ollut hiljaista. Kesäkuussa saatiin Jalon kanssa paikka yhden päivän varoitusajalla kakkosen jälkikokeeseen, mutta helle ja surkeat järjestelyt teki tehtävänsä. Koe alkoi tottiksilla jotta olisi viileämpää.. no yksi kisaaja myöhästyi ja hiekkakuopan pohjalla ollut tottiskenttä oli pätsi kun tottikset alkoivat. Jalolle kokeen ainut hyväksytty tottis pistein 96, mutta kuuma sillä oli. Maastoon lähdettiin sinnekin taas möhään ja vaikka oli luvattu, että koiraa voi maastossa uittaa, ei siihen ollut aikaa koska tumpelo oli viivästyttänyt kokeen alkua myöhästymisellään. Jalo teki hyvän janan ja jäljesti ok kolmannelle kepille jonka jälkeen vaihtoi riistalle. Oli todella kuumissaan kyllä koko jäljen vaikka juotin ja nesteytin ja kastelin Jaloa kepeillä, mutta liika oli liikaa ja riistainto vei. Kyllä vitutti. Sen jälkeen päästiin sitten sinne maaston lampeen jonne oli pitänyt päästä jo aiemmin vilvoittelemaan. Käytiin esineruudussa koska koiran saa palkata ruudun jälkeen ja esineet meni ok 29p. Myös jana oli aikas kiva 29p. Mutta paska maku jäi järjestelyistä ja vitutti koiran puolesta. Olisi pitänyt laittaa maastot ensin koska jälki on aina rankin osa-alue ja siellä olisi päässyt uittamaan sitten koiran ennen tottiksia. Edelleen ketuttaa miten surkeasti koe oli suunniteltu. Kokeen jälkeen on oli monta viikkoa todella lämmintä ja on tullut treenattua todella vähän. Kokeen jälkeen Jalo oli aika huono jäljillä, sekä metsässä että pelloilla. Jotenkin haluton ja vietitön vaikka metsässä riista toki kiinnostaa sitä aina ihan liikaa. Noin 3 viikkoa sitten saatiin sitten ihan kelpo jälki vihdoin ja tällä viikolla pitkästä aikaa myös ihan hyvä metsäjälki. Janallakin olen muuttanut vähän tyyliä ja viime treenin perustella se toimii, joten jatketaan sillä. Päätin vain tukea koiran etenemistä juoksemalla itse perään niin paljon kuin jaloista pääsee mikä rohkaisee Jaloakin menemään vain eteenpäin.






Peltoa olen ylläpitänyt molemmilla. Saidan kokeista ei enää tiedä tuleeko niitä lainkaan, mutta jos nyt Jalon kanssa edes belgien rm:eihin menisi ainakin ja haetaan toki fh sm:eihinkin syksyllä. Tänään Jalo sai vieraan jäljen kaverin tallomana ja hyvin se kyllä sen klaarasi. Vieras jälki on vaan Jalon mielestä aina mielenkiintoisempaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta toisaalta koetta varten se on toisaalta hyvä asia.

Loppuviikosta suuntaan Jenni Ojalan jälkipäivään. Mitään merkittäviä ongelmia meillä ei ole, jos ei ohjaajan pientä motivaatio-ongelmaa lasketa. :D Kunhan saa treenattua vähän kokeenomaista tilannetta ja katsottua saanko pysymään Jalon hanskassa kun ympärillä on paljon vieraita ihmisiä.

Varmaan paljon muutakin on kesän aikana sattunut. Ja toisaalta taas ei ole tapahtunut oikein mitään. :D Koirien treenit on aika vähällä olleet. Ollaan lähinnä uitu ja vähän lenkkeilty helteiden aikana. Vastaavaa pitkää helleputkea tuskin enää tulee, vaikka ensi viikolla pitäisikin taas olla lähes 30 astetta, joten varmasti loppukesästä saa treenailla vähän enemmänkin. 

Loppuun vielä tottis- ja jälkipätkää kesältä:

Jalo tasamaapalautus

Jalo jälki

Saida jälki








perjantai 18. kesäkuuta 2021

Hajukoirakurssia ja iloinen igp-leiri

Kesä on täällä. Kevät meni jotenkin luvattoman nopeasti taas. Vaikka nyt on tullut treenattua koiria huomattavasti vähemmän, kuluu aika vaan näin valoisana aikana silti liian nopeasti. Toukokuussa alkoi monet kurssit ja koulutukset. Myös oma peltojälkiryhmä starttasi toukokuussa, vaikka nyt ollaankin oltu tauolla pitkän heinän vuoksi. Itsellä treenimotivaatio ei ole huipussaan, mutta treenaillaan nyt, ihan vaan metsäjäljenkin takia myös pellolla, hiekalla yms. Yhteen jälkikokeeseen sain varasijapaikan. Muihin pitäisi muistaa soitella. Tavoitteena olisi päästä tekemään vielä ainakin kakkonen. Tai ainakin yrittämään sitä. Jalon kanssa on ylläpidetty myös tottista, vaikka siinäkin treenejä tulee ehkä kerta viikkoon. Olen yrittänyt hyödyntää vieraita tottispaikkoja etenkin eteenmenon vahvistamiseksi. Tottis on edelleen Jalon vahvuus samalla kun muissa lajeissa rämmitään välillä ja pahasti. Tämä etenkin tokossa ja nyt on sen verran tullu taas takapakkia tunnariin, että motivaatio alkaa olla nollassa. Katsotaan viitsiikö enää jatkaa vai keskitytäänkö metään ja peltojälkeen se mitä vielä treenataan. Voi olla että treenaillaan silloin kuin huvittaa mutta en ota mitään koetavoitteita. Mennään sitten joskus kokeeseen jos siltä näyttää.



Saidan kanssa aloitettiin toukokuussa hajukoirakurssi. Lähinnä ihan vain aktivointina, koska Saidalla ei ole enää oikein uutta opeteltavaa niin pysyypä mieli virkeänä. Ja ei noista koskaan haittaa ole. Kaikki koulutus opettaa aina myös ohjaajaa. Alkuun harjoiteltiin kosketuskepillä ilmaisun ja erottelun pohjia. Sen jälkeen kokeiltiin pikaisesti erottelua, mutta nyt ollaan keskitytty ilmaisuun, jonka päätin Saidalla tehdä tassukosketuksena. Tällä viikolla oli ekstratreenit ja päästiin tekemään jo erottelua pyörivällä radalla. Ilmaisua en vielä yhdistänyt vaan vahvistetaan molempia vielä erikseen. Tällainen kurssi on todella nopeatahtinen, ja tuntuu ettei ehdi koiralle oikein opettaa kunnolla asioita, mutta ei tässä homekoiria olla kouluttamassa, joten sen puolen ei ole niin tarkkaa, mutta en toki halua edetä koulutuksessa ennen kuin aiemmat vaiheet olisi edes kohtalaisesti hallussa. Alla videota erottelusta kosketuskepillä, tassukosketustreeni sekä ensimmäinen treenikerta kiertävällä purkkiradalla (kolmas setti). Saida on kuitenkin yhdistänyt hajun osittain purkkeihin, joten nyt treenataan radalla ilman purkkeja. Katsoaan onnistutaanko. :D 

Jalo treenaa kosketuskepillä

Saida pyörivällä radalla

Saida tassuilmaisutreeni


Viime viikon loppu vierähti Kokemäellä Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa IGP-leirillä. Hienoa, että voitiin lopulta järjestää tuo leiri vaikka se on vaatinut lähes mahdottoman työmäärän, kun reilussa kuukaudessa piti leiri kyhätä kasaan ja saada osallistujat, hoitaa tiedottaminen ja maksuasiat, järjestää ja varmistaa kouluttajat ja koulutuspaikat, majoitukset, ruokailut jne jne. Meillä oli aivan huippuleiri ja myös kaikki osallistujat kehuivat leiriä paitsi hauskaksi myös opettavaiseksi. Sehän oli tavoitekin.. pitää hauskaa koiraurheilun parissa. Itse koulutin vain viikonloppuna, mutta pääsin seuraamaan jo viikolla muiden koulutuksia, mikä oli mukavaa. Illat saunottiin, uitiin ja istuttiin iltaa kivalla porukalla ja Kokemäellä oli huippu olosuhteet tällaseen lajiin. Myös koirien lenkitys onnistui hyvin hienoissa maastoissa. Jalon kanssa ehdittiin tehdä myös yksi janatreeni.

Kuten saattoi odottaa, tuli leirin jälkeen taas ainakin hetkellinen kaipuu lajin pariin ja onhan suojelu hieno laji. Innostuttiin Jalon kanssa tekemään heti maanantaina vähän piilonkiertoja, selkää ja piilohaukkua.. ihan vain huvin vuoksi. Ja on se vaan kivaa. Mutta toisaalta tiedän, että olipa seuraava koira mikä tahansa, tulen sen kanssa harrastelemaan tyytyväisenä kaikenlaisia lajeja. Aasinsiltana tähän, vierailin pari viikkoa sitten myös erään kiharauroksen treeneissä. Kyseisellä uroksella olisi tarkoitus astuttaa itseäni kiinnostava narttu. Jonossa on toki edellä muita koska en aikoinaan voinut antaa mitään satavarmaa varausta, mutta aika näyttää tuleeko pentuja ja miten monta, että onko kiharaa edes minulle tarjolla. 

maanantai 10. toukokuuta 2021

Vähän erilainen kevät...

Pitkä tauko taas edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista mahtui huhtikuuhun. Pikkuhiljaa päästiin taas treeneihin kiinni. Pellolla ollaan käyty jonkin verran. Jalolle on tehty suht menestyksekkäästi janoja ja pari kertaa esineruutua ja kentällä on käyty tekemässä sekä tokoa että tottista. Tottiksessa aion panostaa vieraskenttätreeneihin eli tehdä mahdollisimman paljon oudoissa paikoissa eteenmenoja yms, koska tavoitteena olisi kesän aikana päästä yrittämään JK2 koularia. Muutamaa koetta vähän silmäilin kesäkuulta, mutta saa nähdä saadaanko paikkaa. FH-kokeisiin ei Jalon kanssa ole kiire. Katsellaan ennemmin loppukesästä, koska tällä hetkellä ei tavoitteena ole hakea enää tuloksia vaan korkeintaan käydä huvin vuoksi jokin koe ennen mahdollisia syksyn FH-SM:ejä mikäli sinne edes on asiaa.

Jalon jana ja eskatreeniä löytyy täältä: Jalon esineruutu, Janatreeni, Janatreeni2

Saidan jälkitreenejä löytyy täältä: Saida viettijälki (tyhjä aloitus kovassa sivutuulessa.. Saida näki jäljen teon ja ajettiin heti perään), Multajälki osa1, multajälki osa2. Multajälki oli yksi Saidan parhaista.. aivan nappisuoritus tunnetilan osalta :) 

Postauksen kuvat ovat huhtikuun Turun reissulta.




Toivoin, että Saidan kanssa oltaisiin päästy vielä kisaamaan FH:lla tänä vuonna. Kohtalo kuitenkin laittaa tällä hetkellä kapuloita rattaisiin, sillä Saidan tähystyksen ja koepalojen tulokset tulivat ja niiden seurauksena Saida aloitti lääkityksen. Ensin vedettiin pari rajua ab-kuuria, jotka ovat onneksi jo takana päin. Samalla aloitettiin kortisoni aika isolla annostuksella, nyt ollaan onneksi jo päästy hieman vähentämään lääkitystä. Aika näyttää saadaanko lääkitys purettua kokonaan. Jos saadaan, niin se tulee varmasti olemaan vasta loppukesästä/ syksyllä, joten kisatavoitteet tuntuvat kovin kaukaisilta. Toki käydään silti pellolla, koska Saidan mielestä se on parasta, mutta paras terä jäänee treeneistä, kun takaraivossa on kokoajan ajatus, että tavoitteellinen harrastaminen oli tässä. Tärkeintä kuitenkin, että Saida on tällä hetkellä oma pirteä itsensä. Toki kortisoni saa ahneen noutajan vielä ahneemmaksi eikä mikään ruokamäärä tunnu riittävän. Kortisonin vaikutus on kyllä ihan todellinen, eikä vain ahneen noutajan salajuoni saada lisää ruokaa, sillä Saida on oikeasti hoikistunut. vaikka ruokamäärä ei ole pienentynyt, pikemminkin päinvastoin. Vatsan takia en vaan voi antaa Saidalle suuria ruokamääriä, mikä hankaloittaa painon lisäämistä. Saidalla siis löytyi mahalaukusta jonkinasteinen IBD. Suolistopuoli on kunnossa, joten siitä olemme onnellisia. Vatsalaukun limakalvoilla oli myös sidekudostumista, mikä voi johtaa maharauhasten surkastumiseen, mikäli vaivaa ei hoideta. Nyt siis yritetään löytää sopivat ruoat, ruokamäärät ja ruokailurytmit ja -tavat, jotta oireita ei tulisi enää jatkossa. Tämän viikon perjantaina saadaan taas vähentää kortisonimäärää ja samalla pitäisi käydä tsekkaamassa maksa-arvot ja b12, jossa oli tammikuussa vajausta. Toivotaan, että molemmat arvot olisi kunnossa.


Huhtikuu meni jopa jonkinlaisessa sumussa. Saidan tulokset oli itselle kova paikka. Vielä kun siihen samaan yhdisti sen tosiasian, että Jalon ipo-ura on päättynyt eikä FH:llakaan juuri ole enää tavoitteita ja Jalon oej kyynärä edellyttää jonkinasteista rajoitusta liikunnassa ja treenaamisessa, niin aika syvissä vesissä oltiin ja ollaan edelleen ajoittain. Toki nämä ovat vain harrastusasioita, mutta samalla konkretisoitui se tosiasia, ettei nuo koirat enää tuosta nuorru. Edessä on väistämättä uusi tilanne niin itselle kuin koirille. Yhdeksän vuotta on tullut mentyä koiraharrastusmaailmassa ja vaikka Jalolle on elämän aikana sattunut pitkiä saikkuja, on jotenkin aina ollut toive, että päästään vielä palaamaan harrastusten pariin. Ja ollaankin. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toki ennen kaikkea tavoitteena on pitää omat koirat elinvoimaisina lenkkikavereina mahdollisimman pitkään. Mutta niinä hetkinä, kun Saida on taas oksentanut ruokaansa tai Jalo ontuu jalkaansa liiallisen rasituksen seurauksena, hiipii todellinen epätoivon ja tuskan tunne puseroon, mutta ei auta kuin sopeutua.

Eikä tuskan tunne johdu vain koirista ja niiden sairasteluista. Koirat ja harrastaminen ovat olleet itselle tärkeä tapa nollata pää työasioista ja nyt kun tässä elämäntavassa elää jonkinlaista muutoksen aikaa, on elämän muut osa-alueet enemmän pinnalla. Jo monta vuotta olen miettinyt työelämään liittyviä asioita, ja silläkin saralla eletään pientä kriisiaikaa. Nyt kun tavoitteellinen harrastaminen on jäänyt vähemmälle, korostuu työelämään liittyvä tuska entisestään. No asiat tulevat ratkeamaan aikanaan, suuntaan tai toiseen. Siihen asti ei auta kuin sinnitellä.






sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Kevät tuli lumi suli...


Kevät on täällä. Niin mukavaa, vaikka tämä talvi olikin erittäin poikkeuksellinen, kun ei tarvinnut stressata työmatka-asioista koronan takia ja löysin valjakkohiihdosta ja hiihdosta uuden harrastuksen. Päästiin vielä maaliskuun loppupuolelle asti tekemään vetoharjoituksia sekä Jalolla että Saidalla, mutta nyt on auttamatta hiihtokelit etelässä ohi. Eikä haittaa. Lumet suli etenkin Turussa nopeasti ja päästiinkin jo edellisviikolla ensimmäistä kertaa pellolle. Molemmat tuntuivat jatkavan siitä mihin syksyllä jäätiin. Ei ainakaan mitään radikaalia taitotason pudostusta tunnu tulleen vaikka toki jälkikunto on varmasti heiketynyt. Molemmista videopätkät alla.

Saidan jälki


Tänään päästiin myös kotona ensimmäistä kertaa jäljelle. Saida veteli kovassa tuulessa hyvin suorat, mutta kulmat ei toimi treeneissä vieläkään. Olen tullut siihen tulokseen, että joko syy on ruoka tai ohjaaja. Jäljellä helposti puutun sanallisesti, jos Saida sättää kulmissa ja se yleensä vain pahentaa asiaa. Ja toisaalta Saida on niin ruokaorientoitunut, että treeneissä kun jäljellä on ruokaa, on tila vähän hektisempi kuin kokeessa. Todellisuudessa syynä ovat varmaan molemmat. Mutta seuraavan jäljen ajattelin ajaa kympistä koska oma läheisyys (5m. liina tms.) ei tuo treeneissä mitään lisäarvoa. Pätkä Saidan tän päivän jäljeltä löytyy täältä. Meno näyttää siis ihan samalta kuin viime vuonna. :) 



Saida oli ekalla jäljellä (pari päivää tähystyksen jälkeen) hieman vaisumpi. Kaverikin huomasi tämän ja huomasi eron etenkin kun ei ole nähnyt juuri Saidaa syksyn jälkeen. Ja juuri vatsaongelmat on saaneet Saidan ajoittain vähän vaisuksi minkä itse olen kyllä arkielämässä ja lenkeillä huomannut. Liekö pahaa oloa, närästyskipua tai jotain. Tähän liittyen tosiaan käytiin muutaman kerran lekurissa. Olin päättänyt tähystää Saidan vatsan. Sitä ennen kuitenkin otettiin ensin kortisoli verestä, että voidaan sulkea pois Addisonin tauti. Kortisoliarvoilla ei sitä pystytty tekemään ja jatkettiin testejä ACTH-stimulaatiotestillä. Sen tulokset oli ok ja tauti voitiin sulkea pois. 25.3. oli sitten varattu aika Turkuun koirakissaklinikalle tähystykseen. Tähystyksessä Saidan vatsasta löytyi korsista lietettä, vaikka koira oli ollut paastolla 16h. Lienee jotain keppejä tai hevosenpaskaa aiempien päivien lenkeiltä. En tajunnut, että sitä voisi vatsassa olla näkyvyyttä haittaamassa, mutta hieman kuulemma haittasi tähystystä. Toki jos ruoansulatuksen kanssa on muutenkin haasteita, niin ei ihme, että joku pureskeltu kepin palanenkin sinne jää pitkäksi aikaa. Saida on aina voinut jotain keppejä pureskella kunnes kiellän, mutta ne eivät ole ongelmia aiheuttaneet, joten ne eivät olleet syynä vatsaongelmiin. Mutta sen mitä tähystyksestä näki vatsan limakalvoa, näytti se normaalilta. Koepalat toki otettiin myös. Tulokset tullee tällä viikolla.

Saida on nyt syönyt 3krt/pv ja saa antepsinia ennen ruokailua tai 1h sen jälkeen. Olen kokeillut molempia tapoja. Ollut ainakin pirteämpi. Käytiin myös jo heti seuraavana päivänä jäljellä uudelleen ja Saida alkoi muistuttamaan taas omaa itseään. Liekö myös rutiinin puute vaikuttanut. Saida ei ole talvella järin innokas lenkkeilijä, kun liukkaat, kylmät ja jäiset lumikelit ei ole mieleen. Puuterilumi kyllä. Voihan olla, että Saida vain tuli autosta eikä jotenkin pitkän tauon jälkeen tajunnut, että voitaisiin mennä jäljelle ja sen takia ei ollut normaali pomppiva itsensä. Seuraavana päivänä oli tosiaan jo eri meininki. Saida on nyt voinut paremmin ja ollut aikalailla oma itsensä. Myös tänään jäljellä oli jo vauhtia ja liinavetoa viime vuoden malliin, joten hyvältä näyttää, että voidaan vielä jatkaa harrastamista. Mietin, että jos Saida ei olisi jäljellä palannut omaksi itsekseen, en olisi todennäköisesti voinut sitä enää treenata koska syynä olisi todennäköisesti olleet jonkinlaiset epämukavat tuntemukset vatsassa. Mutta kiva, että voidaan jatkaa vielä tänä vuonna Saidan mielipuuhaa.

Vaikka näiden nykyisten koirien kanssa elo on varsin mukavaa ja helppoa (nykyään ;)) ja harrastusintoakin vielä piisaa, on pieni pentukuume nostanut päätään. Paria narttua tuli tässä keväällä harkittua, mutta eivät olleet vielä minun pentujani. Sen aika kyllä tulee vielä. Ainakin tämän kesän haluan vielä panostaa täysillä näihin. Jos olisin jo nyt ottanut pennun, olisi se ollut kaikki Jalolta (ja myös Saidalta toki) pois enkä ollut vielä valmis uhraamaan aikaani kolmannelle koiralle. Mutta parempi näin. Pentu tulee kun on tullakseen. Jalon kanssa pentuarjen pyörittäminen tulee olemaan jonkinlaista shakin ja ruletin yhdistelmää muistuttavaa palikkapeliä, mutta alan olemaan vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen siinä vaiheessa, että jaksan sitä rulettia alkaa jossain vaiheessa pyörittämään. :) 

Turussa ekat ulkotodet tälle keväälle

Talven vikat vetotreenit ohi <3

Joko mennään?


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Sitä sun tätä...

Helmikuun kelit oli kohdillaan :)

Jäi helmikuussa postaukset tekemättä. Tosin mitään merkittävää ei tapahtunut, mutta yritän jatkossa päivittää taas hieman enemmän. Liityin viime keväänä instagramiin ja jonkin verran tulee sinne päivitettyä, mutta luulen, että vanha blogi on kuitenkin enemmän se oma juttu ja taidan pitää tästä kiinni jatkossakin.

Kevät on mennyt aika rauhakseltaan. Ollaan lenkkeilty kyllä lumien tultua.. ensin lumikengillä ja sittemmin myös vähän hiihtäen. Sain työkaverilta lainaan pertsasukset ja tuli ostettu käytettynä luistelusukset, (jotka ei kuitenkaan olleet sitten hyvät itselle), ja näiden myötä on tullut kokeiltua hiihtoa 25 vuoden tauon jälkeen. Toiveena olisi oppia hiihtämän siten, että uskaltaisi joskus vielä osallistua jollain koiralla valjakkohiihtoon (jos ei Jalon kanssa enää onnistu). Valjakkohiihtohaaveiden lisäksi hiihtäminen on mainio kuntoilumuoto talvelle, kun ei voi metsässä juosta. Kunhan tekniikan vain oppisi. Olenkin kaivannut jotain talviaktiviteettia, joka oikeasti kiinnostaisi ja tässä hiihtämisessä nyt on oikeasti halua kehittyä. 

Jalon kanssa ollaan käyty kolmesti vetotreeneissä. Tokalla kerralla oli kamala sohjokeli, joka oli koiralle raskas, mutta muutoin on ollut todella hyvät treenit. Ollaan tehty kolme noin 100-200m. vetoa palkalle lainahiihtäjän kera ja on kyllä ollut mukavaa. Tuntuu sopivan Jalolle, vaikka onkin raskas laji kyseessä, mutta kun liike suuntautuu vain eteenpäin, on Jalon liikkuminen hallitumpaa kuin vaikkapa perus metsälenkillä. Ja ennen kaikkea Jalo saa kivaa ohjattua tekemistä, missä saa päästellä. Toki vanhoja vammoja on olemassa, joten varovainen pitää olla ja pitää erityistä huolta lämmittelyistä, lihashuollosta ja palautumisesta.

Sisähommiakin on vähän tehty. Perjantaisin ollaan käyty kouluttajavuorolla treenaamassa tokoa. Jalon kanssa ollaan treenattu tokon voi- ja evl-liikkeitä. Käytiin Carita Kuparisen kanssa treenaamassa alkuvuodesta ja saatiin vinkkejä. Jospa päästäisiin vaikka maaliskuussa vielä uudelleen hakemaan jatkovinkkejä. Viime kerran vinkeillä ollaan saatu kaukoja ja luoksarin stoppia eteenpäin ja aloitin myös tyhjään lähettämisen opettelut. Lumet kun sulaa, niin palaan myös tunnarin pariin.



Saida on vain jumppaillut hallilla ja kotona, kun jälkikausi on tauolla. Keskivartalolihakset ovat kehittyneet ja kakkakikkareongelma on pienentynyt. :) Syksyn terveyshuolista ei kuitenkaan olla vielä päästy kokonaan eroon. B12 kuuri on edelleen päällä, mutta silloin tällöin noin 1 krt/kk Saidaa alkaa hulluna närästää ja sitten saattaa oksentaa. Viimeksi tänään. Kai se on mentävä tähystykseen jo ennen kuin 12 vk:n B12-kuuri loppuu. Ainakin nyt tuntuu siltä. Muutoin Saida vaikuttaisi olevan ok. Kokeilin ruoan sekaan lisätä efektriä, mikä kuitenkin närästi. Pienen tauon jälkeen kokeilin myös doilsia. Täytynee jättää taas hetkeksi doils pois ja kokeilla ilman, mikäli öljyt ovat syy närästykseen. Toki sekin on outoa eikä lainkaan normaalia eli joku syy sillekin pitää löytyä. Jospa maalis-huhtikuussa saisi tähystyksen tehtyä ja mahdolliset koepalat otettua, voisi sitten toivottavasti jo kesällä ja loppukeväästä olla paremmalla mielellä. Kauhean hidasta ja tuskaista on tällaisia tutkia ja selvittää.

FMBB peruuntui Jalon kanssa ja siihen jäikin sitten Jalon suojelu-ura. Tosin tälle vuodelle ei välttämättä isoja kisoja olisi kuitenkaan tullut, koska korona ja SKL:n päätös keskeyttää kaikki suojelutoiminta OE:n videon seurauksena. Todella haikeaa oli todeta, että suojelutreenit oli siinä. Katsellaan josko joskus vielä mali tulisi, ja lajia saisi taas harrastaa ja treenata. OE:n kampanja sinänsä on hyvän asian puolesta. Laji on vaativa ja valitettavasti kaikki eivät siihen kykene. Ei ohjaajat eikä maalimiehet ja lopputulos näkyy videolla. Parhaimmillaan suojelu on upea laji, jossa koira ja ohjaaja pelaavat yhteen kolmella eri osa-alueella. Pahimmillaan se on sitten videon kaltaista väkivaltaa. Toivottavasti kampanjan myötä tämä väkivallan kulttuuri loppuu ja suojeluunkin suhtaudutaan harrastuksena, jossa koiran kanssa pidetään kivaa. Samalla video on muistutus myös muille kuin suojeluharrastajille sekä kotikoiran omistajille, että nautitaan sen parhaan ystävän kanssa yhteisestä tekemisestä, olipa harrastuksena sitten suojelu, toko, nose work tai metsälenkit. 

Niin ja loppukevennyksenä todettakoon, että Jalo valittiin kennelkerhon vuoden FH-koiraksi. Saidalle kakkossija. Jalo voitti myös Moppen maljan joka annetaan kerhon parhaan pk-tottelevaisuussuorituksen tehneelle koiralle. Hienot sesset! :)