Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 30. marraskuuta 2020

IFH2 Jalo 97p.!!!

 Olin saanut eiliselle koepaikan Kouvolaan erikoisjälkikokeeseen. Paikka oli alun perin tarkoitettu Saidalle, koska en uskonut, että Saida selviää edellisen viikonlopun oraspellosta. Saida kuitenkin sai tuloksen, joten ajattelin, etten mitenkään voi viedä Saidaa kokeeseen, koska vaikka se varmasti olisi rehujäljestä suoriutunut, olisi varmasti esineet alkaneet jäämään. Joten pistin Jalolle ilmon sisään. Jalon treenit ovat koko syksyn painottuneet lähinnä IGP-jälkeen. Toki välillä tehtiin vanhoja ja vaikeissa olosuhteissa. Mutta systemaattinen treeni oli jäänyt. Koetta edeltävällä viikolla sain pari kertaa kaverin tallomaan harhoja, joista Jalo puksutti yli ongelmitta. Lisäksi tein yhden palkattomuustreenin, jossa palkkaa tuli vasta viimeiseltä esineeltä.

Sunnuntaina tosiaan suunnattiin sitten Kouvolaan. Tuomari oli Tomi Alanen, jolta en uskonut Jalon hakevan edes mahdollisia IFH-SM-tuloksia.. sakemannimies kun on ja Jalon temperamentti on mitä on. Kokeessa oli vain kolme koiraa ja arvoin meille heti ensimmäisen jäljen. Jalo tuntui kivalta. Nyt ei käynyt niin kierroksilla, kun välillä vieraissa paikoissa. Palkkailin Jaloa myös ruoalla kun otti kontaktia jäljelle kävellessämme ja ilmoittautuminenkin meni suht hyvissä tunnelmissa.



Paalulta lähti keskittynyt ja varma Jalo. Ekalla suoralla taisi tehdä yhden tarkistuksen kohdassa, jossa oli pieni maastonvaihtelu, mutta eteni varmasti. Kulmat oli kaikki priimaa ja yritin pitää Jalon palkattomilla esineillä sellaisena, ettei se alkaisi kehiä kierroksia. Pelto oli hervottoman iso ja jälki todella pitkä, ja olin miettinyt ennen koetta, että olisi pitänyt tehdä Jalolle kestoa ennen koetta. Pelto oli varmaan 500m pitkä ja jälki meni sen päästä päähän tehden vielä muutaman lisäkiemuran. Esineilmaisut oli priimaa. Yhdeltä esineeltä lähdettäessä päästi pienen turhautumisäänen ja parilta esineeltä lähdettäessä ajoi hieman ilmavasti samoin kuin piikkien jälkeen, mutta nenä oli kyllä maassa, mutta ihan samalla tavalla ei impannut kuin suorilla. Jäljestystä oli hieno seurata myös liinan päästä. Jalo oli maavainuinen, tarkka eikä kiskonut esimerkiksi samalla tavalla kuin IGP-rm:issä vaan Jalo tuntui ihan kivalta pääosin liinassa. 1790 askeleen jälkeen päästiin seitsemännelle esineelle. JESS! Ajattelin, että ykköstulos nyt ainakin pitää tulla.

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi minun ohjanneen koiraa hyvin. Jalo oli Tomin mielestä äärimmäisen varma tekemisessään.. sekä jäljellä, että esineillä. Ja olihan se. Hienon suorituksen Tomi palkitsi upeilla 97 pisteellä. Supermiehellä on nyt pari erinomaista plakkarissa tältä vuodelta, joilla ainakin voi hakea ensi vuoden FH-SM-kisoihin. Tosin luulen, että taso on nykyään niin kova, että näilläkään tuloksilla ei paikkaa välttämättä heru, mutta olipa silti hieno saada näin kova tulos muultakin kuin Kurtilta, vaikka niissäkän jäljissä ei kyllä mitään vikaa ollut, mutta kyllä ihmiset tietysti ajattelevat, että Kurtilta saadut ykköstulokset ei ole ansaittuja, vaikka olihan ne.



Nyt jatketaan molempien kanssa treenejä kelien mukaan niin pitkälle kuin mahdollista. Ainakin multapeltoja yritän joulukuun vielä hyödyntää, mikäli mahdollista, Mutta on se hienoa todeta näin loppuvuodesta, että molemmat koirat on menneet kyllä eteenpäin esimerkiksi vuoden takaisesta. Se on merkki siitä, että ainakin joitain asioita on tehty oikein. :) 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Saidalle hieno IFH2 86p.

Olin saanut Saidalle paikan oman puruporukan eli JSKK:n järjestämään FH-kokeeseen. Tulisin itse samassa kokeessa tallomaan ykkösen jäljet. Koepäivä oli viime lauantai ja koko viikon ressasin olosuhteita, sillä näytti, että keli vetää pakkasen puolelle, mahdollisesti koetta edeltävänä päivänä tulee lunta ja alusta olisi oraalla. Saidalla on ehkä max 10 kokemusta mullalla ajamisesta, joten en ollut luottavaisin mielin millään tavalla. Koepäivä koitti. Maa oli selkeästi jäässä kun aamulla lähdin Vihtiin, jossa koepellot olivat. Itselle täysin outo paikka. Jo ykkösen jälkiä tallaessa mietin, että kukaan koira ei voi jäljestää tällaisella kivikovalla alustalla ja mietin, että ehdin kyllä peruuttaa oman osallistumisen sitten, kun näen, että koirat ei alustalla jäljestä. Ykköset ajettaisiin ensin ja kakkosen jäljistäkin arvoin jäljen 3/4.
Ensimmäinen ykkösen koira oli todella taitava jäljestäjä ja koira oli ajanut mullalla pääsääntöisesti kaksi ensimmistä elinvuottaan. En siis luottanut yhtään enempää Saidan tulokseen, vaikka ko koira jäljesti alustalla hienosti, jättäen toki kaikki esineet peltoon. Toinen ykkösen koira paineli kulmasta yli. Kaksi ensimmäistä kakkosen koiraa selvitti jäljen loppuun, mutta joitain esineitä jäi ja heille pisteitä 70-80. Hyviä jälkikoiria molemmat. Ajattelin, että no mennään Saidan kanssa katsomaan ja yritetään ajaa edes ensimmäiselle esineelle. Otin vähän palkkaakin taskuun jos tuomari keskeyttää kokeen ja ajelen sitten jäljentekijän kanssa jollekin esineelle. Saida oli autosta ottaessa hyvässä tilassa, se tiesi tasan mitä oltiin tekemässä. Pitkä siirtymä ei haitannut. Onneksi näitä on treenattu ja käyty syksyn ajan vierailla pelloilla esim koulutuksissa, jotta Saidalle saa rutiinia outoihin paikkoihin. Ja Saidahan lähti hienosti paalulta. Aina viimeiseen kulmaan asti jälki oli käsittämättömän hienoa kulmineen, piikkeineen ja kaarineen. Piikit ja monta kulmaa oli täydellisiä, suorat vahvaa tekemistä ja arvosanat olivat pääsääntöisesti korkeaa erittäin hyvää ja erinomaista. Esineiltä sitten lähti pisteitä. Saidaa ällötti alusta ja sen näki esineiden luovutuksessa. Saida ei halunnut istua ja jäi seisomaan eteen, mikä ei sinänsä haittaa, mutta luovutuksen jälkeen Saida jäi hieman nollatilaan ja hypähti lähes jokaisella esineellä minua vasten. Tätä siis tarvitsee treenata. Kuudennen esineen Saida nappasi suuhunsa, kääntyi minua kohti, mutta olisi sittenkin halunnut vain jatkaa matkaa, mihin annoin heti tuo-käskyn, Esine siis puutteelliseksi, mutta sainpahan puututtua. Viimeisessä kulmassa Saida meni vähän yli ja ei oikein saanut viimeisestä suorasta kiinni, koska alusta oli siinä vielä karmeampi ja vastatuuli toi hajua esineestä. Saidalla kävi pää pari kertaa ylhäällä. Liinakin tuli sivusta eikä jalkojen välistä, mikä ei auttanut asiaa. Toisaalta Saidalla saattoi alkaa tulla myös väsy lopussa, koska tuolla alustalla jäljen työstäminen oli varmasti haastavaa eli kestoa tarvitsee tällaisia alustoja ajatellen tehdä vielä lisää. Mietin jo, että jos suora on pitkä, niin Saida hukkaa jäljen. Mutta nopeasti tultiin viimeisell esineelle, jonka Saida nosti moitteetta. Ja pääsin onneksi siihen lopettamaan ja kehumaan Saidaa. 


Arvostelusta kävi ilmi, että tuomari Tony Popper tosiaan tykkäsi Saidan jäljestyksestä, mikä oli kiva kuulla. Suurimmat pistemenetykset tuli tosiaan esineiltä, muuten olisi ykköstulos napsahtanut. Nyt pisteitä jäi 86 ja treenilistalle taas muutamia asioita. Palkattomia treenejä täytyy pitää jatkossakin ohjelmassa. Tai siis, että palkka tulee välillä vasta esim kuudennelta esineeltä yms. Samoin pitää treenailla mullalla, missä Saida voi jäädä esineen kanssa seisomaan, niin siinä asennossa pysymistä, ettei hypi vasten. Ja tietysti jatketaan treeneja mahdollisuuksien mukaan vieraissa paikoissa. Mutta äärimmisen iloinen olen siitä, että Saida pesi joukon hienoja sakemanneja ja malin ja ennen kaikkea siitä, että Saida oli tuollaisellakin alustalla äärimmäisen varma eikä palkaton alku vaikuttanut siihen. Monen tunnin odottelu autossakaan ei haitannut. On se vaan käsittämättömän hieno jälkikoira.




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

FI KVA-IGP Jalo ja IGP RM5!!!

Viime viikonloppuna pidetiin Hyvinkäällä belgien IGP-rotumestikset. Mukaan oli ilmoittautunut alunperin 21 koirakkoa, joista lopulta 20 pääsi starttaamaan. Tuomareina kokeessa toimivat Tero Oravasaari (A ja C) sekä Tomi Alanen (B). Perjantaina aloitettiin ilmoittautumisella, sirunluvulla ja arvonnalla. Kaikkien jäljet oli suunniteltu lauantaille ja kentät sunnuntaille. Itselle napsahti jälki kello 10:00 aamuryhmässä ja sunnuntai iltapäivälle tottikset. Tottispariksi arpoutui oman pururyhmän koira. Arvontojen jälkeen matkasin kotiin lepäämään. Kiva, että sai majoittua kotona, niin säästi hieman rahaa ja maksimoi samalla Jalonkin levon. 

Lauantai aamuna sitten starttasi auton nokka kohti Jokelaa, missä jäljet oli. Arvoin ryhmän ensimmäisen jäljen. Jalo lähti aika reippaasti matkaan, mutta pysyi aktiivisena ensimmäiselle esineelle jonka kuitenkin ilmaisi hieman hitaasti, koska vauhdin takia meinasti mennä yli. Jalo kuitenkin ilmaisi esine nätisti tassujen välissä. Ensimmäinen, kolmas ja viimeinen suora olivat suoraan poikkisarkaan ja Jalo teki näillä suorilla pällä jotain tarkistuksia. Kulmat oli pääsääntöisesti ihan ok, mutta vauhti kasvoi inasen kulmien jälkeen. Homma levähti jälleen ensimmäisellä esineellä ja tokalta lähti jo aika vauhdilla. Näistä tuomarilta miinukset samoin kuin annoin esineiltä lähetyskäskyn liian hiljaa, minkä tuomari arvosteli harmittavasti koiran karkaamiseksi. Tulipahan tämäkin koettua näin muutaman kokeen jälkeen. :/ Lopussa Jalo teki päällä tarkisteluja ja siinä samassa jäi sitten viimeinen esine. Perse! Pisteitä jäi plakkariin vain 84 ja toivon rippeet RM-mitalista ja FMBB-paikasta haihtui tuhkana tuuleen. Myös monella muulla koiralla jäi esine peltoon, joten onneksi ei sentään oltu ainoita. Toki kokeneet konkarit pitivät pintansa ja ajoivat hienot jäljet kolmella  esineellä. Olin ajanut Jalolle jäljen viimeksi tiistaina ja sen jälkeen se oli käynyt vain lenkillä. Tämä oli Jalon kannalta huono ratkaisu. Olisi pitänyt ajaa sille ainakin torstaina jälki, jotta ei olisi lähtenyt noin lapasesta. Vastaavasti tein virheen ajamalla sille pääsääntöisesti vaikeita jälkiä, kun olisi pitänyt muistutella sitä, että myös tuoreella helpolla jäljellä pitää olla tarkkana. No onpahan taas tulevaisuudessa viisaampi.

Jälkien jälkeen suunnattiin kentälle tekemään viralliset harjoitukset, jotka meni hyvin ja syöminkien kauta kotiin. Illalla otti hieman päähän ja usko omiin koulutustaitoihin horjui aika rankasti. Mietin, miten saan koottua itseni kenttäosioihin, mutta toisaalta ajattelin, että kaikki paineet ja odotukset ovat hävinneet, joten mennään nauttimaan kenties viimeisistä arvokisoista ipon parissa. 

C-osan arvostelua kuuntelemassa
Sunnuntaina nukuttiin pitkään. Ennen kentälle menoa kävin katsomassa läheisellä toisella kentällä montsukoetta ja moikkaamassa tuttuja. IPO- kentälle suunasin pari tuntia ennen omaa vuoroa. Ennen tottista ei juuri jännittänyt. Tiesin Jalon joutuvan ensin paikallaoloon ja näin ollen kehivän viettiä paikallaolossa, joten seuraamisessa varmasti tulisi aukeamaan enkä voisi sille mitään. Pitäisi vain ohjata koiraa mahdollisimman hyvin ja maksimoida pisteet. Yksi jännityksen hetki olisi myös paikkiksesta haku, missä Jalo on nyt keksinyt alkaa haukkumaan, kun lähestyn sitä, vaikka en koskaan ole Jaloa siinä kohtaa haukuttanut. Tein tottiksen odotuspaikalla pienen paikkisen ja palkkasin etujalkojen väliin saaliilla, kun olin Jalon edessä. Ja pysyihän se Jalo hienosti paikallaolossa. Siitä sitten lähdettiin ilmoon.

Seuraamisessa oli tiivis ja tunsin, että aukeaa, mutta tuomari arvosteli sen vielä suora-asentoiseksi, mitä en ihan itse kyllä uskonut. Jäävät teki ok. Luoksarit oli todella hyvät ja nopeat sivulletulot. Tasuri oli hyvä. Esteillä alkoi kunto loppua, mikä näkyi normaalia huonompana menohyppynä, mutta ei onneksi osunut esteeseen. Noudot ja luovutukset oli ok, toki olisi voinut purra kapulaa vielä tiukemmin. En ollut muistanut tehdä jaksotusta ja palkkausta irrotuksen jälkeiseen tilaan (ja patoamista), joten sivulletulot oli estenoudoissa löysät, mutta suorat. No onpahan taas jotain mitä treenata. Eteenmeno oli kaikin puolin hyvä. Tuomari tykkäsi Jalosta kovasti ja arvosti sen ilmettä ja varmuutta sekä teknistä osaamista. Siitä tunnetilasta ja varmuudesta ollaan tietysti ylpeitä. Loppuarvosanaksi uskomaton erinomainen ja pisteitä hulppeat 96. Hyppynoutovideo löytyy täältä ja A-estenouto täältä.



C-osa jännittikin sitten aikalailla. Niissä harvoissa treeneissä, joita C-osan osalta päästiin tekemään, treenattiin mahdollisimman paljon pitkää liikettä. Oma strategia oli tehdä liikettä osittain liina- ja valjastuella, jotta Jalo saisi liikkeestä pitkältäkin matkalta hyviä kokemuksia 2018 RM:ien ja 2019 FMBB:n jälkeen ilman suurta riskiä loukkaantumisesta. Saatiin treeneissä kerran esiin Jalon maalimiehen kiertäminen viime hetkellä ja päästiin sen jälkeen tekemään liike uudestaan ja korjaamaan käytös ja vahvistamaan Jalon luottoa maalimieheen. Sen jälkeen hypyt meni pitkältä matkalta ihan ok. Jalo tosin meinasi treeneissä kohdistaa ja juosta hieman liikaa maalimiestä kohti, mutta arvelin, että kokeessa se on sen verran tyhjentynyt pitkän suorituksen jälkeen, että todennäköisesti tekee liikkeen paremmin kuin treeneissä. 

Odotuspaikalla Jalo oli hyvässä tilassa. Jalo kiersi piilot ok, mutta väsy näkyi mm. siinä, ettei jaksanut haukkua kuin kakkosella, mikä on Jalolle epätyypillistä. :D Piiloista kuitenkin erinomainen. Piilohaukku oli todella hyvä, jaksoi paukuttaa tasaisesti eikä häiriintynyt minusta. Hallintaanotto ok, vaikka Jalon sivulletulon asento oli vino. Tästäkin tuli erinomainen.

Pako meni hyvin.. Jalo jopa vastusti paossa. Jälkivartioinnissa kerran töni maalimiestä tassulla. Otteet oli hyvät. Selässä meinasi lähteä lapasesta ja murisin pari kertaa liikkeen aikana tuomarin kuulematta. Jalo korjasi niistä hyvin. Selän hyökkäys ok. Sivariin mentäessä jäi seisomaan, minkä pistin väsymyksen piikkiin. Hallinta pitkän liikkeen lähetyspaikalle oli hyvä. Sitten se pitkä liike. Jalo lähti hyvin ja meni melko kovalla vauhdilla mutta hyvin hihaan. JESS!! Irrotus ja jälkivartiointi ok. Toisessa irrotuksessa tarvitsi kaksi käskyä.. ääh.. varmaan sekin osittain meni jo väsymyksen piikkiin ja sen, että ei oltu ehditty tehdä irrotuksia lainkaan noin pitkältä matkalta. Viimeisessä vartioinnissa vähän haukku pätki jo, mutta Jalo oli aktiivinen. Viimeiseen sivariin siirryin pidemmän lenkin kautta ja se meni ok. Jalo oli tehnyt ehkä elämänsä purut ja Tuomari Tero Oravasaari tykkäsi Jalosta kovasti. Se näki Jalon rohkeuden ja sen, että se ei vartioinneissa piipitä hihan alla saalishaukkua vaan oikeasti haukkuu maalimiestä kasvoihin. Myös hyökkäykset ja otteet oli pääsääntöisesti tuomarin mieleen. Jotain pientä sanomista jossain liikkeessä tuli. Arvostelu löytyy kokonaisuudessaan täältä. Pisteitä C-osasta huikeat 92 vielä parilla lisäkäskyllä. C-osan 1. osa löytyy täältä.. 2. osa täältä ja arvostelu täältä.







Kokonaispisteet 272 ja huikea 5.sija Rainerin ja PV-koirien jälkeen. Eipä olisi enää enempää voinut toivoa tai Jalolta edes odottaa. Supermies. Se oli Jalolle samalla kolmas ykköstulos suojelusta, joten Jalosta tuli myös tuplakäyttövalio. Päälle vielä joukkuepronssia Tämä on-joukkueella. 

Olipa taas hienoa päästä mukaan nauttimaan arvokisatunnelmasta koirakkona, vaikka kisoja ei stadikalla järjestettykään. 5. sija tiesi myös paikkaa FMBB-joukkueessa, mikäli kisat ensi vuonna Kreikassa järjestetään. Kerrassaan uskomattoman hieno lopputulema meille näissä kisoissa! Hieno Jalo! <3

Joukkuepronssikoirat Diva, Jalo & Tinka

Suojeluvalioyksilö ja pronssimitalimies

Palkintopallilla


torstai 17. syyskuuta 2020

JK1 Tämä on Gentlemanni

Olin ilmoittanut Jalon 7.9. pidettävään oman kerhon jälkikokeeseen. Kevään ja kesän aikana on tehty muutaman kerran janoja, pari kertaa myös vieraita. Alle Jalo sai vain yhden 400m. pitkän itse tehnyt metsäjäljen, muut treenit olivat janoja. Tuon jäljen Jalo ajoi ok, mutta kaksi keppiä jäi kiihkossa. Samoin Jalo on pyörähtänyt varmaan 3-4 kertaa esineruudussa. Jalon taitotasosta en uskonut jäljen jäävän kiinni, mutta janaa oli treenattava ja tietysti jännitti, miten Jalo pysyy lapasessa kun tuomari ei ole peltojäljen tavoin valvomassa meitä. Joskus vuosia sitten jo ajattelin, etten ikinä mene Jalon kanssa jälkikokeeseen, koska se on koira joka mielellään vaihtaisi riistajälkeen ja mikäli itse en sitä huomaisi vaan kävelisin vain perässä, olisi se todella ei-toivottu vahvistus Jalolle. En siis luottanut siihen, että sen motivaatio säilyisi ihmisjälkeen, jos se saa vapaaehtoisesti vaihtaa halutessaan riistalle.

Hetki ennen hirvikärpäsen kaivamista päästä :) 

Viime maanantaina koepäivä sitten koitti. Jännitys hiipi aamupäivän aikana. On se jännää aina mennä "uuden" koiran kanssa testaamaan kokeissa uutta lajia. Tuomarina kokeessa oli omasta kerhosta tuttu Jani Heinilä. Meille arvottiin jälki nro 4, joten ehdin hieman kävelyttää Jaloa ennen kuin lähdettiin matkaan. Jalo lähti hyvin etenemään janalla, nappasi puolivälissä olevan merkin jälkeen jäljen ja lähti oikealle. Kohta tuomari kuitenkin huusi meidät takajäljeltä pois. Kutsuin Jaloa ja käänsin sen ja Jalo lähti jäljestämään ja pian nousikin jo ensimmäinen keppi. Kepillä vaihdoin liinan valjaista pantaan, mutta kepiltä lähdettäessä veto tuntui kovenevan. Niinpä seuraavalla kepillä vaihdoin liinan takaisin valjaisiin, joissa kiinnitys oli selän päällä. Jalo ajoi jälkeä todella kivasti ja tarkasti ja ajoittain jopa todella maavainuisesti ylhäältä kiinnitetyistä valjaista huolimatta. Ennen toista kulmaa lähestyimme tietä, missä huomasin tutun ihmisen kävelevän vapaana olevan koiran kanssa. Hän oli tulossa ko. kokeeseen tekemään esineruutua. Ajattelin jo, että tulisipa äkkiä kulma kun Jalo voi häiriintyä. Aika lähelle tietä mentiin ja Jalo vilkaisi koirakkoa. Samalla esineruudun tekijä huusi minulle "moi", mihin en tietenkään vastannut.. hieman hölmöä lähteä huutelemaan kokeessa olevalle koiralle, mutta onneksi Jalo on tottunut kaikenlaiseen häiriöön ja otti kulman nätisti ennen tietä ja jatkoi matkaa. Viimeiseltä suoralta nousikin kaksi keppiä hienosti. Aikaa ei jäljellä montaa minuuttia mennyt. :D Takajäljestä tuomari otti 4 pistettä pois, joten jäljen pisteet 166/170p.

Jäljen jälkeen juotin Jaloa. Aikaa meni tovi ennen kuin tuomari saapui esineruutuun, mikä oli hyvä, että Jalo sai aikaa palautua. Sitten lähdettiin porukan toisena koirana esineruutuun. Jalo nosti todella nopeasti pari esinettä. Ensimmäisen oikeasta reunasta lähellä takakulmaa ja toisen suht edestä keskeltä noin 15m. päästä ruudun etureunasta, kiven takaa. Molemmat lasten pieniä kenkiä. Luovutukset oli hienot, jopa hienommat kuin treeneissä. Virhepisteitä ei tullut ja näin ollen esineistä täydet 30p. Videopätkä eräästä elokuisesta eskatreenistä täällä. (videolla vähän alussa juoksentelee)

Viimeisenä oli vuorossa tottis. Oltiin toisessa parissa ja ensin paikallaolossa. Jalo teki täydellisen paikkiksen, mutta oli aika kovassa tilassa sen jälkeen. Ensimmäisellä suoralla seuruussa aukesi, mutta sen jälkeen tasoittui. Onneksi Jalo ei sentään edistä vaan paikka on siltä osin hyvä. Jäävissä toistui sama virhe valmistelevissa osissa, mutta jäävät oli ok kyläkisojen ykkösluokkaan. Tasamaanoutoon ollaan nyt treenattu paluuta ja se näkyi. Jalo tuli todella hyvällä vauhdilla ja molemmissa noudoissa korvat oli edessä pystyssä. Myös pidot ja irrotukset oli hienot. Parissa ekassa sivulletulossa (luoksari ja tasuri) sivulle tulo oli aika reipas ja Jalo jopa vähän aukesi, mutta se on positiivista, sillä joskus Jalo alkoi viimeisissä sivulle tuloissa jäämään inasen taakse. Kaksi viimeistä sivulletuloa oli priimaa kuten myös hyppynouto ja A-este. Eteenmenossa aukesi valmistelevassa osassa, mutta oli kuitenkin kokoajan tarkkaavainen. Lähti eteen hienosti ja meni nopeasti maahan. Jalo oli myös tarkkaavainen ihan lopun vilkuilua lukuun ottamatta kun lähestyin sitä. Ylösnousu ja paikkis ok.

Tuomari arvosti Jalon työskentelyhalua ja seuruun alkua ja valmistelevien osien aukeamista lukuun ottamatta todella korrektia tekemistä. Ykkösluokan arvostelulla oikeutetusti pisteitä napsahti 98. Video tottiksesta löytyy täältä.

Jalolle siis ihka ensimmäinen tulos kansallisista lajeista tuloksella 294p. Tästä on toivottavasti hyvä jatkaa kohti ylempiä luokkia vielä joku päivä!

Kaukaa saatiin pari kännykkäräpsyä :) 


keskiviikko 26. elokuuta 2020

IFH2 SAIDA!!!

Niinhän siinä kävi, että Saida meni ja yllätti kaikki saaden viime viikonloppuna erikoisjäljeltä 95 pistettä kuudella esineellä. 

Lauantaina suunnattiin Sastamalaan kaverin kanssa, joka hänkin oli saanut paikan samasta kokeesta, mutta ykkösluokasta. Päivä  alkoi ykkösluokan koirilla, joita oli kokeessa kolme. Saidalle arvoin suoritusvuoron 5 kaiken kaikkiaan kuudesta koirasta, joten rauhassa sai muiden suorituksia katsoa ja jännittää.

Kaverin mali sai kuin saikun tuloksen, vaikka yhdessä kulmassa oli isoja haasteita. Pisteitä kertyi 84. Viimeisestä esineestä koira meni yli ja törmäsi vihaiseen kyykäärmeeseen, joka ei kuitenkaan onneksi päässyt koiraa puremaan. Jotenkin kamalaa, kun seitsemän vuotta pellolla treenannut eikä kertaakaan ole tarvinnut käärmeeseen törmätä ja kaverilla sattuu tämä ensimmäisessä kokeessa. Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin - paitsi käärmeen kannalta. Ykkösten rehu oli hieman pidempää kuin esim. Saidalla, joten se varmasti altisti käärmeille.


Olin treenannut ennen koetta Saidaa aika paljon ja yrittänyt saada mahdollista ongelmatilanteissa juoksemista kuriin stoppaamalla koko jäljestyksen, jos Saida otti juoksuaskeleita tietäen, että Saidan itsenäisyys voi vähän kärsiä. Tämä näkyi esimerkiksi viimeistelyjäljellä, jonka kaveri teki viime torstaina. Saida oli lähdössä normaalia rauhallisempi, mutta jäljesti kuitenkin ihan ok. Tämä sama näkyi kokeessa. Saida oli normaalia rauhallisempi. Saida ei myöskään ihan alussa ajanut niin intensiivisesti kuin se parhaimmillaan osaa ja olen tiedostanutkin sen että vieraissa paikoissa tyhjistä starteista tarvitsee kokemusta, että voi olla riittävän varma alusta asti. 

Saidan jälki oli rinteisellä pellolla, mikä sinänsä oli kiva kokemus, koska sellaisella ei olla päästy treenaamaan. Ensimmäinen suora oli myös tiukkaan ylämäkeen, mikä sekin varmasti saattoi vaikuttaa Saidan aloitukseen. Ensimmäinen esine tuntui kestävän. Ensimmäinen sivu oli suoran sijaan vielä kaarta joka eteni pellon laitaa pitkin, ja kerran Saida hairahtui tiukemmassa kohdassa tarkistamaan jälkeä. Pari ysikympin kulmaa meni hyvin jonka jälkeen alkoi kaari. Kaaren alussa Saida haki kerran koska ajo ei tosiaan ollut ihan niin tiivistä kuin pitäisi. Onneksi kuitenkin Saida oli jäljellä esineen kohdalla ja esine nousi hyvin. Sen jälkeen meno parani ja jäljestys alkoi muistuttaa sellaista, mitä Saida parhaimmillaan tekee. Esineet nousi hyvin. Hieman alkoi jäljen myötä Saidaa turhauttamaan palkattomat esineet ja kerran sivulle siirtymisessä esineestä irrotuksen jälkeen jouduin antamaan sille kaksi käskyä. Saida ei kuitenkaan ole haluton jäljestäjä, joten ongelma on varmasti vain kokemuksen puute ja pitää vain vahvistaa Saidan luottoa, että palkka vielä tulee, kunhan riittävän pitkään jäljestää. Mutta se ei varmasti ole nopea asia, vaan usko kasvaa kokemusten ja jälkien myötä vähitellen. 

Loppupuolella ajettiin kohti autoja, missä kaveri ja yksi osallistuja katselivat meitä. Koska katsojat olivat alarinteessä, Saida nosti kerran päätä ja vilkaisi, kuka siellä edessä liikkuu, mutta jatkoi heti jäljestystä ja sen jälkeen huomasin heidän siirtyvän auton taakse. Kohta oltiin toiseksi viimeisessä piikissä, joka meni hyvin. Matka jatkui ja tiesin, että vielä on oltava yksi piikki. Saida ajoi sen todella upeasti aivan imuttaen ja tiiviisti vaikka piikki oli tiukka. OIkein itsekin hämmästelin, että miten upean piikin Saida pystyi tekemään. Loppuun Saida ajoi varmasti, mutta jostain syystä ei saanut hajua viimeisestä esineestä vaan meni yli. Se oli sääli kun olisin halunnut päättää jäljestyksen esineeseen, mutta ei auta.. näillä mennään. Kaiken kaikkiaan olin kovin tyytyväinen eikä pisteet olleet ollenkaan huonot.. kuudella esineellä 95. Siinä on toki pieni Kurtti-lisä, mutta ehdottomasti ykköstuloksen arvoinen suoritus. Tekniikka pysyi nyt hyvin kasassa ja Saida ajoi hienosti pitkät suorat. Harhoihin ei reagoinut. Vielä on tekemistä palkattomuuden kanssa etenkin esineillä, mutta myös pitkän jäljestyksen suhteen. Mutta mukavaa, että treenattavaa riittää edelleen.. senhän takia tätä hommaa tehdään. :) Saa nähdä yritänkö tänä vuonna enää startata.. korkeintaan loka-marraskuussa voisi yrittää jotain paikkaa hakea.

Päivän tuloksentekijät Saida IFH2 ja Juttu IFH1 <3

Maalissa arvostelua kuuntelemassa :)


tiistai 11. elokuuta 2020

FI KVA-IFH Jalo!!! Ja Saidan rally-tokon korkkaus tälle vuodelle..

Viimeinen viikko on mennyt kohtalaisen tiukalla aikataululla. Viikko sitten oltiin Paimiossa Aivon leirillä jälleen. Voisin tehdä siitä vielä myöhemmin oman lyhyen postauksen ja laittaa muistiin myös ryhmän jälkikaavioia. Paimiossa treenasin Saidaa, sillä Jalolla oli keskiviikkona vuorossa FH-koe. Toki kaveri teki Paimiossa vieraalle pellolle Jalolle jäljen, joka oli kohtalaisen haastavaa, sillä alla muhi käytännössä samanikäisiä jälkiä pilvin pimein. :D Mutta vaikeuksien kautta selvittiin maaliin. Koska kelit olivat hieman vaihtelevat, niin tein vielä tiistai iltana Jalolle lyhyen jäljen, jossa muistutin sienellä kastelua esineillä. Viime kokeen jälkeen kun en ollut muistanut sitä lainkaan käyttää. 

Keskiviikkona töiden jälkeen lähdin ajelemaan Sastamalaan. Matkalla paistoi lämpimästi ja satoi rankasti. Onneksi alustat olivat perus rehuja, joten jälki ei varmasti haihtuisi auringon mukana taivaisiin ainakaan kovin helposti. :D Järjestäjät olivat vielä viime tipassa joutuneet järjestämään uudet pellot osittain, sillä kisapeltojen vieressä (samat kuin kesäkuun kokeessa aamun ekoilla kilpailijoilla) menevällä tiellä oli asfalttityöt menossa koepäivänä aivan peltojen kohdalla eikä sen ylittäminen koiran kanssa ollut turvallista. 

VALIOYKSILÖ <3
<3

Kuuden koiran kokeessa arvoin suoritusnumeron 4. Pari ensimmäistä koiraa, bortsu ja holsku tekivät hukan. Kolmantena oli Niina Ojansivu ja Piru, jotka ovat kisanneet FH SM-kisoissakin. He ajoivat hienon jäljen saaden 98 pistettä. Sitten tuli siirtymä ja Jalon jäljen vuoro. Rehu oli vähän pidempää, mutta sama pelto oli ollut 1.8. järjestettävässä kokeessa peltona, ja pitkässä rehussa nuo jäljet näkyivät harhoina edelleen. Toisaalta ajattelin, että joutuupahan Jalo olemaan vähän varuillaan myös pitkässä heinässä, kun ei voi vain silmillä onneksi mennä. Ja niitä harhoja olikin ja sitten paljon ja myös kulmien ja piikkien lähellä. Jalo tarkasti niitä jonkin verran, mutta tassut pysyi omalla jäljellä. Myös virallisen harhan kuulemma tarkasti, mutta jatkoi matkaa hienosti. Kulmien ja piikkien jälkeen vauhti vähän kiihtyi, mutta virheitä Jalo ei tehnyt muutoin. Esineetkin nousi, jopa silloin, kun esine oli heti piikin jälkeen siten, että itse olin vielä menossa toiseen suuntaan kun koira oli jo esineellä. 

Viidennelle esineelle mentiin mallikkaasti. Esineellä tajusin, että ollaan vain pari metriä peltojen välissä menevästä tiestä, joten koska kulmakaan ei niin pian ollut mahdollinen, oli edessä tien ylitys. Onneksi tien keskellä oli kuitenkin rehua. Jälkikäteen sain harhantekijltä myös kuulla, että hän oli ajanut jäljen yli kolmesti ennen meidän ajoa. Luojan kiitos en tiennyt sitä enkä tien ylitystä ennen omaa starttia tai olisi tullut ehkä vähän hätä vaikka niitä onkin jonkin verran treenattu. Jalo eteni tielle, haki kerran vasemmalta koska nenän uudelleenkalibrointi lennosta ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta Jalo nappasi jäljen helposti ja matka jatkui toiselle puolelle. Muutaman metrin jälkeen huomasin kuitenkin Jalon taas hakevan ja pelkäsin jo, että edessä olisi piikki ja uusi tien ylitys, mutta Jalo nappasi nopeasti normikulman ja päästiin jatkamaan viimeiselle suoralle, jonka kaksi esinettä nousi mallikkaasti.

Hieman viidennellä esineellä alkoi jännitämään, mutta mun luottopakki hoiti homman <3 Arvostelussa tuomari Juha kurtti antoi 96 pistettä. Kulmien jälkeisestä kiihdytyksestä joku olisi ottanut enemmän, mutta Jalo selvitti tien ylityksen hienosti eikä viimeistä kulmaa lukuun ottamatta poistunut jäljeltä lainkaan, joten ehdottomasti ykköstuloksen arvoinen suoritus esineidenkin ollessa priimaa. :) Ja niin vain toden totta Jalosta tuli erikoisjäljeltä käyttövalio. Titteli, josta en koskaan treenatessa edes osannut haaveilla, kun pelkät tulokset 2-luokasta tuntuivat utopistiselta. Mutta tämä on oiva esimerkki siitä, että vain kovalla työllä on lopulta merkitystä ja siitä, että osaa nauttia matkasta vaikka tavoitteellisesti treenaisikin. Supermies. <3 

Epäonnen rata :D

Tähän loppuun samalla pikatsekkaus Saidan koevuoden korkkaukseen. Viime torstaina Forssassa pohjanoteeraus Hannele Pirttimaan perus radalla, kun Saida karkasi sekä putkea edeltävältä että putken jälkeiseltä kyltiltä putkelle. Sisään asti ei päässyt, vaan sain komennettua pois, mutta mikään ei tuntuntu tuolla radalla sujuvan ja saldona ihan esnimmäinen ihan rehellisesti paskasta suorituksesta johtunut nolla. Tuomarin palkinto saatiin säälistä. :D Seuraavan startin olin ilmonnut lauantaille Hyvinkäälle. Torstain jälkeen ei Hyvinkää kauheasti innostunut, muta ajattelin, etten voi Saidan koeuraa lopettaa moiseen suoritukseen. Perjantaina kävin majalla treenaamassa, suunnitelmissa tehdä putken ympärillä hallintaa, mutta putki olikin sisällä lukkojen takana, joten se siitä suunnitelmasta. Tein sitten hallintaa ruokakippojen vieressä ja mm. merkille lähetyksessä, kun laitoin noutokapuloita ja ruokakippoja häiriöksi. Arvelin toki, että mikäli lauantaina merkki sattuu radalle, voi perjantain treeni saada Saidan merkille lähetyksessä epävarmaksi. 

Lauantai koitti. Rata alkoi meidän epäonneksi taas hypyllä. Sama liike, josta torstain kokeen alamäki jo alkoi. Väsäsin sateenvarjosta, piknik-korista ja kahden kilon kapulasta hyppyesteen, jota sitten muistutin Saidalle ennen starttia. Lisäksi rata sisälsi hypyn ohittamisen ja sen jälkeen taas hypyn sekä lopussa merkille lähetyksen. Kaikki katastrofin ainekset oli siis ilmassa. Saida oli halliin tullessa hyvässä tilassa. Kehänauhan sisällä hetsasin Saidaa vielä hihnassa hypylle, koska ekalla kyltillä se yleensä saattaa vielä olla hieman keskittymätön. :D Itse rata menikin mallikkaasti. Saida teki alun todella hienosti ja oli kuulolla. Merkille tultaessa Saida epäröi ja lähti edessä olevalle kylttitelineelle. En saanut ohjattua Saidaa etäältä, joten uusin tehtävän. Tällä kertaa löysi helposti merkille - JESS!! Loppu meni aika sujuvasti ja maaliin päästiin 95 pisteen ja 2. sijan kera. Saatiinpahan hieman onnistuneempi suoritus, jos se jäisi Saidan viimeiseksi startiksi. Aika näyttää jaksaako lähteä esim piirimestiksiin tai yrittämään vielä SM:iin. Mikäli niitä nyt edes järjestetään.



MES95 <3

Pahasta alusta huolimatta selvittiin siitä kunnialla :)

Heinäkuussa palauteltiin esineruutua mieliin.. josko syyskuussa kokeeseen?


lauantai 11. heinäkuuta 2020

Jalolle IFH2 toinen ykköstulos..

Pari viikkoa sitten suunnattiin Jalon kanssa hellejakson päätteeksi Sastamalaan. Viimeiseen asti mietin, voinko osallistua, sillä mittari lähenteli päivin ja öin kolmeakymmentä astetta, eikä oltu juurikaan treenattu. Koeviikolla tein yhden suoran ja lauantai-iltana kävin yömyöhään vielä tekemässä viimeistelyjäljen piikkejä muistuttaen. Samalla totutin jaloa sienellä kasteluun esineillä.. kakkosluokassa se kun on sallittua tuomarin luvalla kuumassa kelissä. Jalo ei ollut moksiskaan. Viimeistelyjälki meni aika penkin alle, mutta ajattelin, että eipä Jalo ainakaan ole takkiauki kun viimeiselyjäljellä oli vaikeuksissa.

Käytiin kotona nukkumassa noin viisi tuntia ja suunnattiin matka kohti Sastamalaa. Häijään Nesteellä tehtiin koirien tsekkaus ja arvottiin jälkiryhmät. Itse arvoin 2-ryhmän eli jälki menisi puoleen päivään. Järjestäjä oli toiveestani bongannut alueelta veneenlaskupaikkoja ja pari jäljen katsomisen jälkeen (jotka molemmat päättyivät kesken kaiken ja toinen vielä siihen, että koira ei yksinkertaisesti kyennyt enää jatkamaan läkähdyksissään) lähdin etsimään uittopaikkaa ja sellaisen onneksi löysin. Uitin Jalon ja laitoin kylmälaukussa olleen märän pyyhkeen takaluukkuun alustaksi. Sitten suuntasin takaisin pelloille. Kohta olikin jo Jalon vuoro sillä arvoin 2-ryhmän ensimmäisen jäljen. Kastelin Jaloa vielä ennen starttia ja lähdettiin matkaan.

Pellolle kävellessä hirvitti ja samalla nauratti pellon pituu. Heinä oli vatsaan saakka enkä ollut ikinä treenannut moisessa viidakossa. Jaloa pitkä heinä ei haitannut, vaan Jalo lähti varmana matkaan. Kolmannella suoralla, joka oli kaari, tuli ensimmäinen esine, mikä oli jo jännä kokemus, sillä en nähnyt juurikaan koiraa, joten piti vain arvailla onko se esineellä vai tekee jotain muuta kuten syö eläimen jätöksiä :D.. no esineellähän se oli. Samalla varmuudella Jalo jatkoi jäljestystä. Takasuoralla Jalo teki pari tarkistusta. Jäljentekijän mukaan oli kuulemma hirven tekosia ne harhat. Ihmisharhoihin Jalo ei reagoinut. Kaksi piikkiä ajoi aika mallikkaasti, viimeisessä hieman haki. Pitkässä heinässä jäljeltä poistuminen oli melko kohtalokasta, sillä niin pitkä heinä varmasti sekoitti koiran suuntavaistoa jonkun verran ja koira joutui loikkien miettiä, missä se äsken tarkisti ja mihin suuntaan pitää mennä etsimään. Viimeisestä piikistäkin kuitenkin selvittiin aika nopeasti. Pariin otteeseen Jalo joutui loikkaamaan isojen taittuneiden heinien yli, mikä olisi voinut koitua kuuliaiselle koiralle kohtaloksi.. sellaiselle, joka on opetettu pysähtymään jos ei saa seuraavasta askeleesta hajua. Matka olisi tuossa viidakossa tyssännyt alkujaan. Onneksi oma tyyli on erilainen ja haluan koiran ensisijaisesti ratkaisevan itse ongelmat vaikkakin välillä hakeminen saattaa mennä jalkoihin.

Yhtä esinettä lukuun ottamatta kastelin Jalon sienellä tai juotin sitä esineellä. Tämä varmasti helpotti oloa jo ihan sen vuoksi, että Jalo sai lepoaikaa. Samalla se tasoitti Jalon virettä. Myös helle vei Jalosta varmasti parhaan terän, mutta se on Jalon kohdalla nykyään vain positiivista, kun meinaa tehdä vähän liikaa viettiä jäljen edetessä. Kaikki esineet nousi ja Jalo oli koko jäljen hyvävoivaisen oloinen. Vielä viimeisellä suoralla se ajoi samaa tahtia pienellä tuntumalla mennen, mikä lisäsi omaa tyytyväisyyttä. Ansaitusti Juha Kurtti palkitsi ankarissa olosuhteissa suorituksen 94 pisteellä. Vähennykset tulivat viimeisen piikin hakemisesta, hirviharhoista ja parista muusta hakemisesta kulmissa. Jalolle siis toinen ykköstulos tässä upeassa lajissa. Toivottavasti päästään tänä vuonna vielä yrittämään kolmatta ykköstä.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Tero Väänäsen koulutus

Olin kesäkuun alussa Tero Väänäsen jälkikouluuksessa. Alkukuusta käytiin luennolla ja kuun puolessa välissä oli kaksi iltaa käytännönharjoituksia. Postaus vähän venahti, mutta koen silti tarpeelliseksi kirjoittaa asioita ylös, jotta muistan ne myös jatkossa.

Tykkään kouluttajista, joilla on joku vahva ideologia, vaikka ihan kaikkea en itse allekirjoittaisikaan tai tekisi omalle koiralle. Kouluttaja oli työkoirapuolella hankkinut viime vuosina kokemuksensa mutta kisannut myös eri jälkilajeissa, joten näkökulma oli hieman erilainen kuin vain kisaavien koulutuksessa.

Jäljen opettamisessa haasteena on se, että aina koira pääsee vahvistumaan vääristä asioista, vaikka miten yrittäisi sitä vältellä. Toisin kuin tottiksessa, emme voi poistaa jäljeltä kesken ajon ruokaa. Jos koira juoksee tai jos jälki hukkuu, emme voi välttämättä estää ettei koira törmää vain ruokaan pyöriessään kulmassa (jos kulmien lähellä käyttää ruokaa). Vastaavasti suoralla koira yleensä oppii tyhjillä kiihdyttämään ja mahdollisesta ohjaajan jarrutuksista huolimatta koira vahvistuu kun se taas löytää kiskomisen jälkee ruokaa. Tämä tekee peltojäljen opettamisesta vaikeaa. Metsäjäljellähän tällaisia ongelmia ei ole, mikäli jäljen opettaa ilman ruokaa.

Mitkä asiat pitää olla kunnossa:
  •         motivaatio
  •         ominaisuudet
  •      kriteerit, mitä halutaan tässä harjoituksessa
  •         systemaattisuus

Pohjatyö
  • sosiaalistaminen
  • ympäristöoppi
  • ruoka ja lelut
  • irrotus
  • muut käskyt
Kouluttaja testaa koiran kysyä ja halua oppia tehtävällä, jota koira ei tiedä eikä sitä siihen erikseen hetsata. Esim. heitetään huoneeseen kongi tai muu lelu koiran näkemättä ja katsotaan lähteekö se etsimään. Jos löytää, sitä voi pienesti kehua, mutta sitten lelu vain heitetään uudelleen koiran näkemättä huoneeseen ja näin jatketaan kunnes nähdään alkaako koira oppia, että huoneessa on jotain ja onko sillä motivaatiota ja aktiivisuutta työskennellä.

Tässä epämääräisesti selitettynä kouluttajan ajatuksia jälkikoulutuksen aloituksesta:
  • jälkikoulutus jaetaan kahteen osaan.. tekniikan opetus namijäljellä siten, että jokaisella askeleella on ruokaa ja tätä tehdään kunnes koira osaa etsintätyön rauhallisesti (ensimmäinen vuosi). 
  • Jos koira ei motivoidu ruoasta, aloitetaan suoraan esineen etsinnän opetus, edetään esineen pilkkomiseen ja pieni esine tuodaan sitten ruutuun
  • Etsintätyö opetetaan lelulla. Ensin opetetaan ilmaisemaan kiva lelu halutulla tavalla (maahanmeno). Tässä hyödynnetään saalisviettiä eli koira opetetaan että katsomalla esinettä/lelua, se lähtee liikkeelle ja koira saa saalistaa lelun palkaksi. Alkuun opetetaan lähempää. Myöhemmin lähetetään koira esim apparin luo, siten, että ilmaistava lelu on apparin jalan alla (kuollut lelu osattava tässä vaiheessa) ja kun koira menee maahan ilmisemaan lelun, se potkaistaan liikkeelle (aluksi ei tarvise edes koiran mennä maahan)
  • Vähitellen vaihdetaan niin että koira menee ilmaisemaan esineen, mutta se palkataan toisella lelulla (kouluttaja käytti takapalkkaa koska työpuolella on toivottavaa), mutta harrastuskoiralla takapalkka ei ole mielestäni välttämättömyys tai edes aina hyvä asia
  • Lopulta ilmaistavan esineen kokoa aletaan pienentää (kongin palanen) joka koiran täytyy ilmaista ja vähitellen esineen koko on niin pieni, että koira ei löydä sitä kuin nuuskuttamalla 
  • Sen jälkeen koira voi alkaa tekemään etsintätyötä (ei käyttänyt tallattua aluetta, mutta se voi tässä vaiheessa yhdistää). Ensin heitetään konginpala koiran nähden, mutta hyvin nopeasti jätetään avut pois ja koira vain lähetetään etsintätyöhön. Kun koira työskentelee hyvin, voidaan maahan heittää koiran näkemättä pieni konginpala, jonka se saa ilmaista(esine voi olla myös valmiiksi maassa, mutta sen tulee olla niin pieni, ettei koira löydä siä juoksemalla) -> ajauksena siis opettaa koiralle, että vain nuuskuttamalla tarkasti ja rauhallisesti, voi pärjätä ja löytää konginpalasen (tässä voi käyttää myös pientä muuta esinettä, jos koira ne osaa)
  • vähitellen tallattua aluetta (jos on tallausta käyttänyt) voi alkaa kaventamaan, jotta siitä tulee jäljenomainen ja etenevä.. aloitukseen voi ottaa paalun (voi olla toki ruutuvaiheessakin paalu) ei ole ruokaa vaan koiran pitää ilmaista kongi, joita on jäljellä vain yksi eli jos koira ei ole tarkka ja menee yli, ei se saa palkkaa vaan otetaan seuraava aloitus ja yritetään uudestaan seuraavalla suoralla -> kongin paikkaa eli jäljen pituutta tietysti pitää vaihdella
  • kun koira osaa idean, voidaan vahvisteena käyttää tarvittaessa ruokakohtia, jotta jälkeä saadaan pidennettyä ennen kuin kongi löytyy, mutta koira ei mene epävarmaksi (näin tehtiin yhdellä harjoituskoiralla)
  • Ei käytä vanhempana samalla jäljellä kongeja ja muita esineitä mutta eri jäljillä voi vaihdella kun koira osaa molemmat, onko jäljellä konginpalasia vai muita esineitä, pitää myös muistaa totuttaa isoihin koekokoisiin esineisiin
  • jo ruutuvaiheessa voi tuoda esim pienet esineet etsinnän lopuksi, heitetään koiran näkemättä taas ruutuun. Ruudussa voi opettaa myös harhat, keston/vanhan tallauksen
Muita juttuja, joita koulutuksesta jäi mieleen:
Lievien juopposuorien teko. Toki ohjaajan pitäisi tietää, missä jälki menee, jotta jäljen ajo ei mene siihen, että koira haahuilee jäljen päällä ja vain törmää haahuilemalla jäljen päällä ruokaan.

Jalon kanssa jälki kulki, mutta piikit olivat haaste. Siihen kouluttaja ehdotti U-treeniä eli piikkien sijaan koiraa opetetaan paremmin kanttaamaan jälkeä ja ajamaa ohjaajaa vastaan. U-kohda voi vielä tallata vahvemmin ja aluksi loivemmin ja vähitellen tiukentaen. U:n jälkeen voi olla esine vahvisteena. Jos U:ssa haluaa laittaa vahvisteeksi ruokaa, voisi sen tehdä sen jälkeen kun käännös on edennyt yli 90 astetta, mutta Jalolle kaaressa ruoka on haaste, koska Jalo yleensä etenee pari askelta syödessä, niin se ehtii poistua jäljeltä vahingossa, jos U:ssa on ruokaa. Pidän ne siis tyhjinä.


Harhoja ja tarkkuutta treenaa poisviennillä..  eli jos koira hukkaa jäljen eikä löydä kongia, otetaan se vain ylös ja ostetaan koira pois jäljeltä ja uusi yritys. Samoin tehdään jäljen alkuja, joissa harha. Jos koira lähtee harhalle, otetaan se pois ja hetken päästä yritetään uudestaan seuraavalla suoralla. Juoksevalla koiralla antaa liinaa, ja "juoksee" koiran kanssa kulmasta yli, tämän jälkeen koira viedään pois, koska se hukkasi jäljen ja kohta yritetään uudestaan. Riippuu koirasta kannattaako seuraava jälki ajaa heti, puolen tunnin päästä vai seuraavana päivänä tms.

Vastatuulitreeniin ehdotti esim sellasta, että jälki kulkee etusviistoon suhteessa vastatuuleen. Suoraan tuulen suuntaan (vastatuuleen) laitetaan esim ruokapurkkeja mutta koska jälki kulkee viistosti, ei koira voi huomioida purkkeja. Kongeilla saman voi tehdä siten, että heitetään iso kongi häiriöksi tuulen suuntaan ja jäljellä on vain pieni kongi joka pitää ilmaista.

Ruokaruuduissa ruoat viedään vasta ennen "ajoa". Tällöin voidaan treenata myös vanhentumista ilman, että ruoat ovat täynnä ötököitä ja ruutu ei haise niin paljon ruoalle.

Ilo, Jokke & Saida <3

Saidalle ajoittaiseen juoksemiseen kouluttaja ehdotti totaalistoppia. Eli jos Saida menee tiloihin esim hukatessaan jäljen ja alkaa etsiä jälkeä juosten, sen homma keskeytetään kokonaan ja Saida saa jatkaa vasta kun se on rauhoittunut. Tämä tuntui toimivan Saidalle ja kun en mitään muutakaan ole tähän juoksemiseen keksinyt, niin tämä tuntuu tällä hetkellä fiksuimmalta ratkaisulta asiaan.

Varmaan paljon muitakin asioita tuli koulutuksessa, mutta täydentelen niitä sitten myöhemmin.

Pari kuvaa ihanalta hellejaksolta, joka on tässä vesisateen täyttämässä viikossa enää muisto vain. :)




sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Heräämisiä..

Kevät oli ja meni. Koitin kovasti pitää kiinni ajatuksesta, että hiljaiselosta huolimatta päivitän kerran kuussa vähintään ihan omaksi iloks, muta ehti kuukausi kuitenkin vaihtua ja toukokuu jäi välistä. :) No sentään treenattiin. Jalon kanssa muistuteltiin tottiksia, on tehty kaavan palautusta mieleen, paikkista, jääviä, jäävien jätön jälkeistä keskittymistä, seuraamista ja eteenmenoa. Noutoja ei juuri olla tehty paria pitoharjoitusta lukuun ottamatta. Jalon tunnetila alkaa olla isompia kenttiä varten taas hyvällä mallilla (se on sitten eri asia tarvitseeko isoilla kentillä enää tottistella. :)) Ainakin vielä kaikki ollaan ehjänä. Seuraava suunta on treenailla välillä pidempää kaavaa palkatta ja enemmän kokeenomaisia isoja koeympäristöjä parin kanssa.


Jäljellä käytiin huhtikuussa ahkerasti, toukokuun lopulla huljensin vähän tahtia ja jäljestettiin maks kerran viikossa, mutta nyt on taas tarkoitus aktivoitua enemmän kun kokeita saattaa ihan oikeasti olla näkyvillä. Huhtikuun lopulla oltiin jäljellä Jokelassa. Molemmilta pätkät alla:

Jalo jälki

Saida jälki

Sain kun sainkin Jalolle koepaikan FH-kokeeseen kuun lopulle, mutta nämä helteet hieman sekoitaa treenaamista. Voi olla, että kokeeseen joudutaan menemään ihan uudenlaisella valmistautumisella, missä ei ajella jälkiä juuri lainkaan ainakaan pidemmässä mittakaavassa.

Alunperin oli tarkoitus kokeilla Jalon kanssa toukokuussa jotain tolppatreeniä puruissa. Nyt kun IGP SM-kisat peruttiin, ei tarvitse ajatella koetta elokuussa ja todennäköisesti ainu tähtäin on näillä näkymin loppuvuonna rotumestikset, jos sellaiset järjestetään. Näin ollen päätin lykätä purujen aloittamista ja katselen kesä- ja heinäkuun vielä, kestääkö jalka täysipainoisen tottistreenin ja tyttösuojelun. Vasta sen jälkeen kokeillaan sitten puruja, toki riski on tiedossa, mutta riskiltä ei Jalon kanssa voi muutoinkaan välttyä, joten samapa tuo vaikka sitten treenataan. Jalon vasemman jalan lihakset ainakin tuntuu kehittyneen parissa kuukaudessa mukavasti saikun jälkeen.

Yhtenä viikonloppuna tein Jalolle myös pari janaa, yksi oli ns. tyhjä jana, mutta hyvin Jalo nosti jäljen ja vaikka nosti takajäljen, käänsi kuitenkin itsenäisesti oikeaan suuntaan. Kepit ilmaisee mallikkaasti. Jos kokeita syksyllä on, saatetaan yrittää JK1:stä. Jalon janatreeniin linkki tässä.

Tokossa on tehty välillä kaukoja ja tunnaria. Tunnari etenee kaavalla kaksi askelta eteen ja 1,5 askelta taakse. :) Kyllä malikin osaa pitää nöyränä.. ei ole turhan helpoksi tätä tunnarin opettamista Jalolle kyllä tehty, mutta ehkä se vielä joku päivä kykenee ihan oikeasta tunnarista suoritutumaan, vaikka Jalon mielestä onkin paska liike. :D Pari tyylinäytettä alla:

Jalo tunnari1

Jalo tunnari2

Saidan kanssa ollana pari kertaa myös muistuteltu rallya. Eka kerta meni säätäessä, mutta toisella kerralla oli jo jotain keskittymistä havaittavissa.

Treenien ulkopuolellakin on jotain kuulumisia! Saida kävi pernan kontrolliultrassa helmikuisen ultraäänikoulutuksen löydöksen jälkeen, mutta perna näytti hyvältä. Samalla otettiin laaja verenkuva, jossa ei mitään ihmeellistä.


Jalon jalkaa on kuntoutettu ja nykyään voidaan jo tehdä kunnollisia lenkkejä. Jalo kuitenkin edelleen lenkkeilee vain Saidan kanssa ja pitää varoa ja minimoida Jalon äkkiliikkeet. Ollaan käyty muutamaan otteeseen myös juoksemassa. Jalo on osan lenkistä irti, sillä oma kunto ei riitä pysymään Jalon vauhdissa pitkiä aikoja, mutta ihme ja kumma Jalo on kyllä alkanut vetämään ravilla, kunhan itse pystyn juoksemaan riittävän kovaa. :D Saidaa pidin parilla lenkillä mukana, muta Jalon lenkin vauhti tuntii olevan Saidallekin turhan kova, joten varmaan tulee juostua jonkin verran vain yhden koiran kanssa. Aina voi sitten vetää perään toisen lenkin toisen koiran kanssa. :) Jalon kanssa käytiin tällä viikolla myös osteopaatilla ja Markus Laios totesi, että hyvältä näyttää. Pientä epätasapainoa lantiossa oli, koska edellen kuitenkin on varmasti ollut pientä kompensointia, mutta ei mitään merkkiä siitä, että Jalassa olisi sellaisenaan jotain vialla. :)

Summasummarum parempaan siis mennään.. tällä viikolla alkaa rottiskerholla tottikset ja kennelkerholla alkoi tänään vetämäni peltojälkikurssi. Perjantaina on jälkikoulutuksen luento-osuus ja heinäkuulle varmistui pari kivaa koiramenoa kun osallistun maalimiesleirille kuunteluoppilaana ja Aivon leirille. Meinasin jo perua leirin, mutta sen paikka vaihtui ja pääsen majoittumaan äidille, joten päätin pitää leiripaikan itsellä.

Postauksessa ihania Taru Sinervän kuvia Saidasta. Prinsessa ansaitsi seniori-iän saavuttamisen kunniaksi päästä oikean kameran eteen. <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hiljaiseloa..

Kiitos Koronan on blogikin nyt hieman hiljentynyt.. maaliskuussa piti päästä Saidan kanssa rally-toko-kokeeseen, mutta koronahässäkkä löi päälle pari päivää ennen ja koe peruttiin.. myöhemmin sain kyllä viestin, että koe pidetään lokakuussa. Saa nähdä ehtiikö sitä kerätä SM:iin edes tarvittavia tuloksia, jos nyt edes SM:ejä pidetään. Kevään menoista peltojälkileirit sekä Böhmin seminaari harmittavasti peruttiin. Toivottavasti ei koko kesä mene pieleen koirahommissa koronan takia, että päästäisiin myös kokeisiin tänä vuonna.

Jalo ja Juttu lenkkeili helmikuussa Paimiossa 

Jalo on alkuvuoden parannellut jännevammaa. Käytiin maaliskuussa pariin otteeseen osteopaatilla ja uudelleen huhtikuun alussa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen varpaissa oli hämmästyksekseni havaittavissa koukistumista. Ahkerat jumppailut ja hoidot ovat siis tuottaneet tulosta. Jalo on nyt lenkkeillyt pääsääntöisesti irti alkulämmittelyn jälkeen. Irti lenkkeily toki tarkoittaa Jalon kanssa sitä, että minä en juurikaan liiku vaan käyskentelen melkeinpä paikallani ja Jalo ravailee lähiympäristössä. Mitään kunnon etenemistä tai lenkkiseuraa ei voi ainakaan Saidan lisäksi ajatella, kun Jalo menee välittömästi tiloihin ja vauhti kasvaa ja järki jättää. Mutta ravaamalla palautellaan vähän kadonneita lihaksia ja voimaa jalkoihin ja keskivartaloon. Tällä viikolla mennään myös kokeilemaan uintia liikunnan monipuolistamiseksi. Toki pientä treenin tynkää aletaan vähitellen tekemään, mutta todella varovasti lähinnä liikeratoja hakien ja muistutellen ilman vauhtia. Paristi olen käynyt myös haukuttamassa Jaloa kentällä. Näillä mennään varmaan huhtikuu. Ensi viikolla käydään myös hieronnassa. Mutta onpa kiva, kun kaiken elämän peruuttamisen keskellä voi jäljestää ja lenkkeillä.

Jäljellä käytiin maaliskuussa jonkun verran ja jonakin viikkona Saida oli jäljellä jopa kolmasti. Esineet ovat nousseet, mutta harhoja piti ekoilla kerroilla muistutella rutiinien puuttuessa. Viime kerralla päätin kokeilla Saidalle päättyvän jäljen treeniä, missä loikkaan lyhyen jäljen lopussa pois ja pysäytän Saidan, kun se on ylittänyt päättymiskohdan ja heitän siihen ruokaa, jotta Saidalle tulisi jäljen päättyessä ajatus palata minun jalkoihin etsimään jälkeä uudestaan.. tällä kertaa oma merkki jäljen päättymiselle oli hieman huono, mutta tällä kolmannella jäljellä jo näki, että pientä ajatusta alkaa tulla.. kokeillaan näitä muutama ja jatketaan sitten taas muiden harjoitusten parissa. Myös sivutuulet ovat olleet tämän kevään teemana, kun olosuhteet ovat olleet varsin suotuisat. :D

Olen myös tehnyt jonkun verran Saidan kanssa nomea. Lähinnä meidän yhteistä kivaa lenkeillä, ei niinkään tavoitteellista treeniä. Kotona olen palautellut myös tokojuttuja Jalon mieliin. On treenailtu kaukoja ja tunnaria jokunen kerta. Tokossa olen opettanut Jalolle nyt ruokapalkkaa, missä molemmilla puolilla Jaloa on namialustata ja namit, jotta fokus pysyisi takana ilman, että Jalo alkaa kääntyilemaan. Ihan hyvin on toiminut ainakin alkuun. Ulkona uusi palkkaus ei vielä toimi, koska ruoka vaan ei ole riittävä motivaattori, mutta vahvistetaan siitä huolimatta tällä sisällä tekniikkaa. S-i vaihto on meille ollut hankalaa, mutta nyt ajattelin vahvistaa Jalolle yleistä peruuttamista joko istuen tai seisten.. miten itse sattuu tarjoamaan ja lähden sitä kautta hakemaan edes siedettävää s-i-vaihtoa.. täydellistä siitä en tule kuitenkaan saamaan. Kaukojen uuden palkkauksen treeniä: Jalo kaukoja 4/2020

Maaliskuussa lenkkeiltiin Liesjärven kansallispuistossa

Osteopaatti oli sitä mieltä, että puruissa riski jänteiden uudelleen katkeamiselle kasvaa huomattavasti, mutta kuten jo talvella nähtiin, onnistuu Jalo rikkomaan itsensä myös lenkillä, joten harrastusten lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ja samaa mieltä oli osteopaattikin, kun tietää millainen koira Jalo on. Se kaipaa tekemistä, ja jos sen kanssa ei mennä täysiä harrasteissa, se menee sitä lenkillä. Sitten on vain huonoa tuuria, jos vamma uusii, mutta pumpulissa tuota koiraa ei voi pitää.

Pitkänä perjantaina Jalo pääsikin kokeilmaan elämänsä ensimmäistä kertaa janoja ja metsäjälkeä, kun treenattiin Mariannen kanssa. Janat oli melko kaoottista, koska Jalolla ei luonnollisestikaan ollut heti alkuun ajatusta jäljestämisestä, vaan pikemminkin henkilöhausta tai esineruudusta, kun päällä oli valjaat, mutta heti, kun päästiin itse jälkeen kiinni, ei Jalolle ollut yhtään epäselvää, mitä siellä ollaan tekemistä. Ekalta kepiltä lähtiessä menokin rauhoittui silmin nähden, kun Jalo meni hieman peltomoodiin, mutta parempi niin. Näitä varmaan tehdään Jalolle tänä kesänä jonkin verran, mutta jäljestetään pääsääntöisesti pellolla, sillä  liika metsäily varmasti tappaa kovalla työllä hinkatun tekniikan eikä sen jälkeen Jalo enää varmaan edes osaa jäljestää pellolla. :D Videopätkät Jalon ekoista janatreeneistä löytyy täältä.

Eilen aloiteltiin kaverin kanssa myös Saidalle näyttelytreenit, jos vaikka joskus saisi sen vietyä veteraanikehään.. onni on hyvä handleriystävä. :9 Liike ainakin näyttää varsin mallikkaalta :) -> linkki

Hiljaiseloa on siis eletty, mutta vähitellen alkaa säännöllinen treeni taas nostaa päätään. Katsotaan, josko Jalon kanssa vähitellen lisäillään treeniä ja ehkä toukokuussa uskaltaa jo jotain tokon tai tottiksen tynkää kokeilla myös kentällä. Hakua en todennäköisesti enää tee, sillä en halua haun vuoksi riskeerata Jalon jalkaa.. jäljellä koira on kiinni, niin riski on huomattavasti pienempi. Ja jos jossain päätän jalan riskeerata, tulee se olemaan suojelu ja toko mielummin kuin haku. Jalolla olisi IGP SM:iin tarvittavat tulokset, mutta katsotaan päästäänkö ikinä sinne asti tai järjestetäänkö edes koko kilpailua.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Peter & Connie Scherkin kilpailuvarmuusseminaari

Viime lauantai vierähti Riihimäellä Peter ja Connie Scherkin kilpailuvarmuusseminaarissa. Mia Skogster oli pyytänyt heitä pitämään seminaarin, missä he avaisivat vähän sitä, miksi heidän klubinsa koirat menestyvät vuodesta toiseen kovasta kisatahdista huolimatta. Näin kun pentuajatukset alkaa olla vuoden parin sisään ehkä todellisuutta, on hyvä käydä päivittämässä ajatuksia tällaisissa seminaareissa. Etenkin Team Heuwinklin ajatuksia kannattaa kuunnella, jos mielii joskus taas pennunkin kanssa päästä kokeeseen, vaikka ihan kaikkea ei tietenkään pidä sokeasti noudattaa. :D

Seminaarin sanoman voi tiivistää muutamaan teemaan
- pennun valinta
- tunnetilan rakentaminen liikkeisiin
- puuttumisen opettaminen
- kaavan rakentaminen (vihjesanat & odotus)

Tammikuun upeita lenkkimaisemia kiharalenkiltä :) 

Ensimmäisenä he painottivat pennun valintaa. Toisin kuin monesti Suomessa, he valitsevat IPOon vahvahermoisen ja voimakkaan ja itsevarman malin. Suomessa taas monasti ajatellaan, että terävä, hieman epävarma koira on helpompi työstää. Tähän tietysti syynä koulutustyylien erilaisuus. Heuwinklin suojeluideologiasta voi lukea vaikka tästä postauksesta. Suomessa taas koulutetaan paljon koiran epävarmuuden kautta eikä esim. pentuja juurikaan treenata sen vuoksi vaan niiden annetaan kasvaa ennen varsinaisten treenien aloittamista. Tällainen ohut hermo näkyy sitten helposti pientenkin koulutusvirheiden myötä ääntelynä, turhautumisena ja muita tottisongelmina.

Pääpaino Heuwinklillä oli tunnetilan rakentaminen nimenomaan liikkeisiin eikä muuhun hauskanpitoon. He aloittavat pentutreenin tekemällä viettiä ruokaan saalisleikillä. Vasta, kun pentu saalistaa hyvin ruokaa, lähdetään vietistä seuruuttamaan pentua samalla voimakkaasti kehuen. Tässä tietysti ohjaajan motoriikan tulee olla aika hyvä, että tämä onnistuu. Ja välillä pitää muistaa palkata myös saalistamisesta. Kun seuruuttaminen loppuu, loppuvat myös kehut. Eli pentua ei siis kehuta koskaan töiden päättymisen jälkeen (mikä on kovin yleistä ja ainakin itse olen etenkin Saidan kanssa sortunut siihen).. lisäksi pennun on aina itse aktivoiduttava ja vasta sen jälkeen ohjaaja antaa tottis-vihjesanan ja lähtee treenaamaan liikettä (seuraamista).

Tunnetilaa pitää vähitellen lähteä rakentamaan myös muualle kuin omalle kentälle sekä häiriössä. Häiriön pitää aluksi olla maltillista, jotta koira pystyy siitä suoriutumaan, eikä pennulta ikinä vaadita esim uusia vielä epävarmoja asioita silloin, kun treeniympäristö tuo haasteita. Eli he treenaavat häiriössä vain asioita, jotka pentu varmasti osaa. Myös ohjaajan tunnetila on tässä ratkaiseva. Monasti pennun kanssa tullaan kimppatreeneissä treenaamaan oikeasti (uusiakin asioita) tai ohjaaja saattaa ajatella, että tulee "näyttämään", miten hienosti hänen pentunsa tekee tottelevaisuutta ja hermostuu/jännittää jos pentu ei toimikaan oudossa ympäristössä totutulla tavalla. Pentu oppii hyvin nopeasti yhdistämään ohjaajan jännittyneen, ei pentuun keskittyneen, tunnetilan ja huonolla tuurilla siirtää sen aikuisena koetilanteisiin. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että ohjaaja osaa tuoda häiriöt oikeassa suhteessa mukaan treeniin ja keskittyy täysillä pentuun ja sen kanssa tekemiseen, eikä yleisöön.

Yhtenä itselle ehkä vähän odottamattomana asiana oli se, että he opettavat puuttumisen jo nuorelle pennulle. Tämän he perustelevat sillä, että ensinnäkin on paljon reilumpaa opettaa jo pennulle, että koira ei saa itse valita esimerkiksi milloin se on valmis irrottamaan pallosta tai tottelemaan omistajaansa ja puuttumiseen riittää pentuna vain pieni muikkari. Tätä puuttumisen opettamista pitää kuitenkin edeltää se, että pentu osaa palkkaantua positiivisesti ja kääntää oman toimintansa positiiviseen tekemiseen (esim. aktivoitua seuraamaan). He voivat tehdä puuttumisen esim. irrotustreeneissä tekemällä irrottamisen pennulle vaikeaksi (huom pennun pitää tässä vaiheessa jo osata irrottaa) pitämällä tyynyä voimakkaassa liikkeessä kokoajan ja mikäli pentu ei irrota ensimmäisestä käskystä, tulee toinen käsky ja heti sen perään pieni nyppäisy tai muu puuttuminen ja kielto. Ja heti kun pentu irrottaa, se lasketaan taas tyynyyn. Aina puuttumisen jälkeen tehdään uusi toisto, jotta pennulla on mahdollisuus tehdä oikein. Puuttuminen tehdään aina vasta toisen käskyn jälkeen, koska muuten koira voi hermostua / alkaa stressaamaan. He myös painottivat sitä, että koiran annetaan aina valita, mutta jos se valitsee "väärin", tehdään siitä valinnasta jollain tavalla epämukava, jolloin pentu ei enää halua tehdä sitä. Aikaista puuttumista hallituissa olosuhteissa puoltaa myös se, että tällöin puuttuminen pysyy tunteettomana ja neutraalina, kun se on etukäteen suunniteltu. Kouluttajat näyttivät videon, missä nuorelle koiralle tehdään häiriötä siten, että appari on namien kanssa koiran vieressä. Ohjaaja on koiran takana ja antaa tottisvihje-sanan merkikse seuraamisesta. Jos pentu ei kuuntele vaan vain haikailee apparin nameja, annettiin sille toinen käsky ja sen jälkeen pieni nyppäisy hihnasta ja kun pentu sieltä kääntyi ohjaajaan päin se osasti välittömästi lähteä seuraamaan iloisesti ja aktiivisesti jolloin sitä kehutaan. Tästä syystä on tärkeää, että koiralla on varma toimintamalli, mistä se hakee puuttumisen jälkeen hyvää oloa. :) Tiivistettynä tämä on mielestäni maalaisjärkeä. Etenkin malien kanssa elo ei aina ole leppoisaa ja mukavaa, niin väistämättä jossain kohtaa elämää jonkinlaista puuttumista tarvitaan. Itse kuitenkin ajattelen edelleen, että opetan puuttumisen mielummin treenikentän ulkopuolella. Sen jälkeen ei pentu enää osaa edes kyseenalaistaa ohjaajaa oltiin sitten lenkillä tai treenikentällä.

Tämän positiivisuusintoilun, joka tällä hetkellä vallitsee, hieno puoli on se, että koiria kohdellaan myös IPOssa huomattavasti paremmin kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Toisaalta ihmisiltä on samalla hävinnyt maalaisjärki, mikä näkyy entistä suurempana joukkona ongelmakoiria. Toki pelkkä positiivinen vahvistaminen riittää helpoilla koirilla, joille oma lauma on kaikki kaikessa, muista ei juuri välitetä, koira on riittävän itsevarma eikä koe ympäristöstä uhkaa ja lisäksi palkkautuu namista ja leluista helposti. Aina ei kuitenkaan näin ole, vaan koiralle joudutaan opettamaan, mitä ei saa tehdä. Tällöin oikeanlainen puuttuminen jo pentuna auttaa hyvin pitkälle.

Viimeisenä teemana seminaarissa oli vihjeiden, odottamisen ja kaavan opettaminen. Heuwinklin tiimi treenaa todella paljon kaavaa. Liikkeiden lisäksi treenataan paljon siirtymisiä kapulatelineelle yms. Ylipäätään kaikki tehdään sillä ajatuksella, että miten asia kokeessa on. Tottiksessa treenilistalla oli jopa tuomarin luvan odottamiset.

Koira totutetaan jo pentuna vihjesanoihin ja vähän vanhempana odottamisiin sekä pitkiin siirtymiin kentälle ja pellolle. Vihjesanalla tarkoitetaan siis merkkiä, josta koira tietää, ollaanko menossa tottikseen, puruihin vai jäljelle. Tämä on erityisen tärkeää kv-arvokisoissa, missä purut saattavat olla ennen tottiksia.

Odottelut otetaan mukaan, kun koiralla on jo jonkinlainen oikea ajatus treenaamisesta. Kentälle mentäessä saattavat käyskennellä koiran kanssa aivan kuin olisivat siirtymässä pitkänkin matkaa tottiskentälle. Samoin jos koiraa on opetettu, että ennen tottista leikitään tai syödään nameja, voi tulla yllätyksenä, kun odotusalueella joutuukin arvokisoissa hengailemaan 5-10 minuuttia koira käskyn alla ilman palkkaa ja siitä koiran pitäisi lähteä tekemään. Jälleen kerran myös koiran persoona ratkaiseen. Jos se tekee luontaisesti ohjaajalleen töitä ja palkan rooli on pienempi, ei tällaisia tarvitse niin paljon treenailla. Sen sijaan miellyttämishaluttomammat, palkalle enemmän rakennetut koirat vaativat pitkäjänteistä rakentamista myös koesuoritukseen.

Mukava seminaari oli, paljon tuttua tietoa, mutta aina mukaan tarttuu myös jotain pieniä uusia ideoita. Seminaari oli erityisen mielenkiintoisia nyt kun uuden pennun ottaminen alkaa olla jollain tasolla realistista.. parin vuoden sisään. :D

Jalo kävi tällä viikolla vesimatolla <3