Marraskuu tuli ja huomenna siirrytään joulukuuhun. Syksy on mennyt älyttömän nopeasti, mutta tiedän, että seuraavat kuukaudet tulevat tuttuun tapaan matelemaan etanan vauhtia kun talvi iskee kunnolla päälle. Puru jäivät tosiaan tauolle syyskuussa. Lokakuussa käytiin jäljellä ja saatiin Voron kanssa siellä onnistumisia ja kesästä asti jatkunut alamäki saatiin käännettyä onnistumiseksi. Takapalkkasysteemi saatiin toimimaan ja pari viimeistä jälkeä Voron kanssa päättyi niin, että heitin pallon palkaksi, mutta Voro halusi jatkaa jäljestämistä aina esineelle asti. Ja sehän ei ole huono asia. Pidetään kuitenkin takapalkka jatkossakin mukana ja toivottavasti homma toimii myös keväällä kun jatketaan treenejä. Toki toivotaan, että nyt sataneet lumet vielä sulaa ja päästään vielä tämän vuoden puolella jäljelle. Toiseksi viimeinen jälki ennen talvitaukoa löytyy täältä.
![]() |
| Saida, Piitu ja Voro lenkillä lokakuussa |
Tottista on treenailtu kimppatreeneissä. Haasteita on edelleen paljon yleisessä aktiivisuudessa ja tunnetilassa ja viime treeneissä Voro on välillä ottanut mahdollisesti muista koirista kierroksia siten, että leikissä menee vähän överiksi. Sinänsä muut koirat eivät muutoin ole mikään ylivoimainen häiriö. Taas lähinnä esimerkki siitä, miten kummallinen tuo Voron pään sisäinen elämä on ja miten vaikea sen on pysyä tasapainossa. Ei auta kuin toivoa, että pää tasoittuu riittävästi, että pystytään joskus edes johonkin koesuoritukseen. Nyt en ole siitä lainkaan varma. Itse liikkeet varmasti saa opetettua vähintään huonolle tasolle, mutta olen huolissani siitä, tuleeko Voro kestämään koskaan koesuoritusta vai tuleeko se valumaan totaaliseen passivoitumiseen tai psykoosimaiseen turhaumaan. Kukaan ei osaa sanoa.
Metsälenkeillä on välillä tehty esine-etsintää vuorotellen Saidalla ja Vorolla. Lisäksi vähän tehty pudotetun pohjia. Mutta kaikki lähinnä virikemielessä. Tällä hetkellä Voro on hampaan poiston vuoksi saikulla. Lokakuussa huomattiin hieronnassa, että ylähampaan takaosassa näkyy punainen piste. Hampaasta oli jossain kohtaa lohjennut pala ja hammas poistettiin viime viikolla koska juurikanava oli näkyvissä. Samalla pinnoitettiin kulmurin kärki joka sekin oli lohjennut. Mutta hammas saatiin säästettyä sen ollessa täysin terve. Nyt on ainakin kalusto kuvattu ja siltä osin voidaan taas jatkaa otetreenejä saikun päätyttyä.
Purujen sijaan olen itse treenaillut välillä otetta. Saa nähdä vaikuttaako hampaan poisto asiaan. Tuskin koska tuo lohkeama oli kohtuu tuore ja oteongelmat ovat olleet aina. Mutta nyt ainakin treenit voivat jatkua huoletta omalta osalta. Toki mitään oikeaa tavoitteellista tekemistä se ei ole, vaan pikemminkin Voron väsyttämistä, sillä en usko, että Vorosta purukoiraa koskaan tulee otteen puolesta.
Saida on ollut pääosin hyvässä kunnossa. Kokeilin Saidalle lokakuussa Britin veterinaryn nappulaa joka ei sopinut yhtään ja Saida oksensi ruoat ja maha meni vähän huonoon kuntoon. Nyt Saida syö Virbacin nappulaa lihan kanssa ja tilanne on rauhoittunut. Myöskään Plaque offin kasvispurutikut eivät sopineet vaan ilmeisesti merilevä oli ärsyyntyneelle mahalle liikaa. Todella varovainen Saidan kanssa saa olla tällaisten kokeilujen kanssa, vaikka Saida ei esimerkiksi reagoi mitenkään, jos sattuu löytämään jotain eri proteiinia sattumalta jostain tms.
Jalon syksy onkin sitten ollut synkeämpi. Saikku jatkuu edelleen. Oej takia käytiin marraskuussa lääkärissä, mutta ei vielä tehty muuta kuin kokeiltiin pidempää tulehduskipulääkekuuria. Ei auttanut. Fyssarilla käytiin avaamassa jumeja, mutta se ilo on lyhyt, sillä hihnailu ja tassumädät ovat jumittaneet kropan uudelleen. Sääliksi käy Jaloa. Koiraa joka ei halua mitään muuta niin paljon kuin juosta metsässä vapaana. Ja nyt se joutuu menemään lyhyitä hihnalenkkejä eikä saa treenata. Olen päättänyt, että pidän Jalon loppuvuoden vähintään hihnassa. Välillä saa tulla alle tunnin metsälenkille mukaan jos ei ole tassumätää vaivaamassa, mutta silloinkin menee osan lenkistä minun vierellä ja rauhoituttuaan saa muutaman metrin liinaa. Ainakin aiemmin tunnin lenkki vapaasti flexissä mennen oli liikaa, joten pitää pidemmillä kävelyillä rauhoittaa menoa lyhyemmällä hihnalla. Toivotaan, että Jalo tuosta vielä tokenee lenkkikuntoon. Kevääseen asti yritetään ja toivotaan parasta. Vamma varmasti paranee siihen mennessä jos on parantuakseen. No nyt kun kaikki treenit ovat tauolla ja vähentyneet lumen ja pimeyden takia, niin onpahan ainakin aikaa lenkittää koiria erikseen ja huoltaa ja jumppailla niiden kanssa.
Kunhan Voron kanssa päästään saikusta eroon, on talven aikana suunnitteilla tehdä välillä hallitreenien ohella tyttistä, kaupunkiosuustreeniä kauppareissujen lomassa, esine-etsintähommia lenkillä (valkoiset minidamit ostoslistalla) ja kongin avulla kenties hiekalla tai asfaltilla jälkeä. Lisäksi jumppaillaan ja tehdään namietsintää sisällä. Muut talviajan väsytyskeinot ovat vielä mietinnässä, mutta niitä tullaan tarvitsemaan.
Yhtenä väsytyskeinona tulee varmasti olemaan myös pyörälenkit kun juoksulenkit eivät enää jossain kohtaa onnistu. Tällä viikolla pitäisi toivottavasti mennä hakemaan Turun suunnalta käytettynä Kona Fire Mountain maastopyörä. 2,25 tuuman renkailla voi läskärin tavoin mennä varmasti myös lumella. Toivottavasti Jalokin ehtii parantua talven aikana ja pääsee pyörälenkeille mukaan.
Muita syksyn tapahtumia ovat olleet Liesjärven kansallispuiston lenkki, Valkeakoskella Voron kasvattajan järkkäämä tottispäivä.



