Sen enempää en rasteja ala käymään läpi. Rastit olivat täysin tehtävissä, mutta Saida keksi jälleen kerran kaikenlaista kesken tehtävien ja pari uusintalähetystä jouduin tekemään, mikä pudotti automaattisesti ko. rastin pisteet puoleen.
Viimeisenä sattui sitten meidän kauhuksi vesirasti ja vaikka yritin uittaa Saidaa ennen rastia lammessa, oli Saida sitä mieltä, että voin uida itse. Sain kuitenkin sen menemään veteen, mutta kauhean luottavainen mieli ei rastille mentäessä ollut. Markkeeraus vastarannalle oli melko helppo tehtävä, mutta Saida päätti olla menemättä veteen. Uusintalähetyksellä yritin ohjauksella saada veteen, mutta jäi ruikuttamaan rannalle ja tuomari päätti suorituksen siihen. Kohtalaisesti otti päähän, vaikka tiesin, että uiminen on Saidalle vaikeaa. Itselle tuli tavallaan mitta täyteen meidän uimaongelman kanssa ja päätin lopettaa noutajien rodunomaisissa kokeissa kisaamisen tähän. Täysin merkityksetöntä vaikka saataisiin tuurilla joskus aloykkönen nome-b -puolella, jos kokeissa suurin stressin aiheuttaja on uiminen, eikä mikään ns. koulutettavissa oleva asia. On täysin eri asia, jos koiraa ei ole osannut kouluttaa suorittamaan rasteja. Siitä voi ohjaaja syyttää vain itseään. Olisikin ollut helpompi ottaa nolla jostain aiemmasta rastista ja päättää koe siihen todeten, että meillä ei riitä taidot. Mutta kun koe tyssää asiaan, joka ei ole millään tavalla omissa käsissä eikä koulutettavissa. Neljässä vuodessa asiassa ei ole tapahtunut lukuisista yrityksistä mitään edistymistä, joten meidän nomekoeura päättyi tähän koitokseen. Nollauksen jälkeen ajattelin, että onhan noita muitakin lajeja, kuten jälki, jossa on sentään pieni mahdollisuus saada tulos. :)
Ja sisuuntuneena sitten viime lauantaina herättiin jälleen 06:00 ja matkattiin Sastamalaan jälkikokeeseen Jani Heinilän tuomaroitavaksi. Jälkikokeisiin on yleensä todella vaikea päästä, joten, kun facebookissa ilmoitettiin vapaasta koepaikasta alo/avo-koirakolle, niin ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, laitanko ilmon. :) Ehdin ajoissa paikalle ja kävin tutustumassa molempien koirien kanssa kenttään ennen toimitsijoiden ja tuomarin tuloa. Kenttä oli hyvä nurmikenttä. Lämpän jälkeen hyppyytin Saidan esteiden yli ja tein patukalla eteenmenon.
| JK2 Saida |
Vapaana seuraaminen sujui tasoon nähden hyvin. Ampumiseen ei reagoinut. Ekan suoran Saida piti kontaktia hyvin, lopussa vähän putoili, mutta piti paikan, myös tempon vaihdoissa. Täyskäännökset vähän löysät, mutta muut käännökset, henkilöryhmä ja istuminen hyviä. Arvosana hyvä.
Liikkeestä istuminen: tarkkaavainen valmistelevan osan, reagoi käskyyn heti, mutta istuminen vähän hidas. Jätön jälkeen rauhallinen ja keskittynyt. Arvosana erittäin hyvä.
Maahanmeno ja luoksetulo: valmisteleva osa kunnossa, reagoi käskyyn nopeammin kuin aiemmissa kokeissa eli olin tyytyväinen. Luoksetulo vauhdikas, mutta suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.
Liikkeestä seisomisessa oli tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Reagoi käskyyn ja pysähtyi hyvin, mutta kuulemma oli jonkin ajan kuluttua ottanut vielä askeleen. Loppuperusasentoon siirtyminen vaati kaksi käskyä, joten tätä nyt treenaamaan (ei olla edes treenattu aikoihin, joten eipä ihme). Arvosana oli hyvä.
Tasamaanouto: oli rauhallinen heiton ajan, lähti vauhdilla, nappasi kapulan lennossa ja laukalla palautus. Luovutus suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.
Hyppy- ja estenouto: Samat kuviot kuin edellisessä. Tuomari kehui, mutta jälleen sanoi pudottavansa arvosanan tyydyttävään, koska palautti suoraan sivulle.
Eteenmeno: tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Lähti todella hyvin ja luotisuoraan ja juoksi vilkuilematta sivuille, kunnes käskin maahan. ekalla käskyllä vielä ylös. Jess!! Oli ihan superhieno suoritus ja tuomari arvostelikin erinomaiseksi.
Paikkamakuussa meni ensimmäisestä käskystä maahan, makasi rauhallisesti vaikka alussa kuulemma oli vähän nuuskinut nurmikkoa. Ekalla käskyllä myös ylös. Arvosana vielä erinomainen. Wuhuu! Nyt on ylösnousut ainakin kokeissa onnistuneet mainiosti.
Kokonaisarvosana siis tyydyttävä, 79. Yhteistyö oli kuulemma hyvää ja koira tekee mielellään töitä ohjaajalleen, vaikka tietysti voimaa voisi olla enemmän. Tuomari sanoi, että olin aiheuttanut hänelle harmaita hiuksia suoraan sivuille tuloilla, ja että jos Saida olisi luovuttanut eteen, olisi pisteet olleet jotain ihan muuta. Tuomari sanoi tiputtaneensa jokaisen noudon arvosanaa muutamalla arvosanalla eli muutoin olisivat olleet erittäin hyviä tai erinomaisia. Tavallaan olin pettynyt, mutta oikeastaan en kuitenkaan. Saida teki superhienon tottiksen! Alo-tottiksessa tuomarit ei rokottaneet läheskään yhtä paljon sivulletulosta noudoissa, mutta Jani Heinilälle se oli todella suuri virhe. Niinpä nyt päätin aloittaa noutojen luovutuksen opettamisen eteen. Jos kesäkuussa pääsisi kokeeseen ja saisi parissa kuukaudessa opetettua uuden luovutusasennon. Saa nähdä, voinee olla liian optimistista. :)
![]() |
| jäljelle menossa... |
Alussa mentiin polkua pitkin, mikä vähän huoletti ja mietin, että jälki ei varmaan tule olemaan helppo. Päästiin ekalle kepille, tuli kulma vasemmalle ja toinen keppi. Sen jälkeen sitten alkoi siksakkaaminen. Saidalla ei ollut niin kova veto päällä, joten ajattelin, että nyt ollaan hukassa. Samassa havaitsin peurapolun maassa ja kasoittain peuran sitä itseään (jota Saida tottakai pysähtyi popsimaan) ja Saida jäi haistelemaan välillä yksittäisi korsia todella pitkäksi aikaa. Kehotin uudelleen "jälki" käskyllä ja lähti etenemään. Olo ei ollut kovin luottavainen, mutta menin perässä ja välillä toistelin jälki-käskyä. Ylitettiin ojia, mistä ei päässyt edes hyppäämällä yli ja rämmin järkyttävissä risukoissa polvia myöten. Muutama minuutti varmaan kulutettiin, kunnes Saida yhtäkkiä tuli kepille ja olin totaaliriemuissani. Kepiltä lähtö oli vielä hapuilevaa, mutta onnistui. Sen jälkeen taas Saida jäljesti vauhdilla ja keskittyen loppuun asti ja keppejä nousi hyvin.
Olin varma, että oltiin menty kolmoskepin ohi peurankierroksella, joten vitoskepille päästyäni ajattelin, että jälki loppui siihen. Tai pikemminkin mietin, että mistä tiedän, onko se vitonen vai kutonen. Treeneissähän keppejä ei merkata, ekassa kokeessahan ei ikinä päästy jäljen loppuun asti ja tokassa kokeessa keppien vastaanottaja oli lopussa vastassa, joten ei tullut keppejä katseltua, mutta olisi pitänyt tajuta, että vikassa kepissä lukee 6/6 jäljen numeron mukaan. Kuulemma kutoskepin ympärillä oli myös kuminauha, mutta tämä tieto ei ollut jostain syystä tavoittanut minua.
Matkaa meillä oli vitoskepille saapuessa takana jo reilu 1400 metriä sportstrackerin mukaan ja aikaa oli kulunut 21 minuttia, joten suuremmin miettimättä mielenhäiriössä lopetin jäljen siihen kun ajattelin, että se varmaan oli kutoskeppi, kun oltiin niin lähellä tietä ja kohta tulee kiire, kun kepit piti palauttaa keskuspaikalle. Jälkikäteen mietin, että olishan siinä ollut aikaa, mutta jotenkin olin siinä uskossa, että jälki loppui. Kuulemma viimeiselle kepille ei olisi ollut enää pitkä matka, mutta näin tällä kertaa. Saida siis nosti taitavasti 5/5 keppiä.
![]() |
| Esineruutukoira :) |
Saida oli lisäksi väsynyt 1,4 km:n jäljestyksestä ja autossa ehdin antaa sille ruokalusikallisen ruokaa ja vettä palautumiseksi. Sitten kuuluteltiinkin jo esineruutuun. Puin liivit ja tein lämppäesineen ja lähdettiin suorituspaikalle. Ekalla lähetyksellä Saida lähti aika verkkaisesti, mutta sitten lisäsi vauhtia ja eteni hyvin. Sai tuulen avulla hajun ja nosti nopeasti ensimmäisen esineen. Koska tuuli kävi oikealta, siirryin toisessa lähetyksessä ruudun vasempaan reunaan. Yleensä toisella kerralla Saida on lähtenyt vähän mietiskellen ruutuun, mutta nyt vauhtia oli enemmän kuin ensimmäisessä lähdössä. Jipii! Saida pysyi hyvin alueella ja sai jälleen tuulesta apua ja nosti nopeasti esineen ja toi minulle. Tuomari kehui työskentelyä, palautuksia ja luovutuksia todella hyviksi ja antoi ansaitusti täydet 30 pistettä. Pari kertaa on nyt keväällä tehty esineruutua kaverin kanssa siten, että lähetetään koiria vuorotellen hakemaan ja se on näköjään tuottanut tulosta. Kukaan palveluskoiraguru ei tällaista varmaan salli, koska alueellahan on silloin tyhjiä hajuja, mutta eipä meihin ole ennenkään gurujen ohjeet toimineet, joten miksi ne toimisivat nytkään. :)
Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi maastosta 160 (viidestä kepistä 100, jana 30, esineet 30). Tottiksen kera saldo oli 239 ja pistettä vaille 2.tulos ja JK2. Vaikka pisteiden valossa ei juhlittu, oli tämä omasta mielestä meille superhieno koe. Oli todellinen voittajafiilis, kun tajusin Saidan palanneen peuranpolulta oikealle jäljelle ja Saida nosti kaikki eteen tulleet kepit. Samoin tottiksessa selvittiin ilman liikevirheitä ja jääviin on saatu vähän varmuutta lisää. Esineruutu oli samoin huippu. Vielä, kun noutojen luovutusasento saadaan korjattua ja ohjaaja paremmin kartalle, niin hyvää tulee. Vaikuttaa siltä, että tietyt koulutukselliset valinnat, joita on tehnyt viime syksystä asti, ovat tuottaneet tulosta. Myös tottista aletaan tekemään vähän enemmän tositarkoituksella, jotta päästään kolmosissa starttaamaan, toivottavasti tänä kesänä. :)


