Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

NOWT ALO-0 ja JK2 Saida :)

Vuorossa melko pitkä postaus viime viikkojen kahdesta kokeesta. Edellisviikon lauantaina suunnattiin Saidan kanssa Kiharakerhoin wt-kokeeseen Tammelaan. Uusien sääntöjen mukaan finaalia ei enää ole muussa tapauksessa kuin, jos kaksi parasta koiraa ovat samoissa pisteissä. Näin ollen edessä oli viisi rastia ja todella pitkä päivä. Ajattelinkin, että kun nolla rapsahtaa, jatkamme matkaa välittömästi ja päätän kokeen, koska päivälle oli kasapäin muitakin velvollisuuksia hoidettavana. Neljä ensimmäistä rastia Saida sinnitteli ilman nollia, vaikka kovin kaukana nollaus ei ollut. Kokeessa oli mm. passissa odottelua vieressä toisen suorituksen aikana, ajojahtia ja walk-uppia, joiden ajattelin olevan sopivia nollauskohtia Saidalle. :) Lisäksi, kun WT on niin raaka laji, että pinenestäkin inahduksesta koirakko lentää välittömästi pihalle ja Saida - neiti vinkuva - ei ole varmaan eläessään tehnyt treeniä ilman ääntä, niin tuloshurmosta ei ollut odotettavissa. WT on meille ääntelyn vuoksi myös äärimmäisen stressaava laji, sillä itse pitää pitää kokoajan huolta Saidan vireestä (riittävän alhainen, jotta ei ääntele). Mutta samaan aikaan koiran pitäisi olla äärimmäisen innokas ja vauhdikas, joten meille lähes mahdoton yhtälö. :P

Sen enempää en rasteja ala käymään läpi. Rastit olivat täysin tehtävissä, mutta Saida keksi jälleen kerran kaikenlaista kesken tehtävien ja pari uusintalähetystä jouduin tekemään, mikä pudotti automaattisesti ko. rastin pisteet puoleen.

Viimeisenä sattui sitten meidän kauhuksi vesirasti ja vaikka yritin uittaa Saidaa ennen rastia lammessa, oli Saida sitä mieltä, että voin uida itse. Sain kuitenkin sen menemään veteen, mutta kauhean luottavainen mieli ei rastille mentäessä ollut. Markkeeraus vastarannalle oli melko helppo tehtävä, mutta Saida päätti olla menemättä veteen. Uusintalähetyksellä yritin ohjauksella saada veteen, mutta jäi ruikuttamaan rannalle ja tuomari päätti suorituksen siihen. Kohtalaisesti otti päähän, vaikka tiesin, että uiminen on Saidalle vaikeaa. Itselle tuli tavallaan mitta täyteen meidän uimaongelman kanssa ja päätin lopettaa noutajien rodunomaisissa kokeissa kisaamisen tähän. Täysin merkityksetöntä vaikka saataisiin tuurilla joskus aloykkönen nome-b -puolella, jos kokeissa suurin stressin aiheuttaja on uiminen, eikä mikään ns. koulutettavissa oleva asia. On täysin eri asia, jos koiraa ei ole osannut kouluttaa suorittamaan rasteja. Siitä voi ohjaaja syyttää vain itseään. Olisikin ollut helpompi ottaa nolla jostain aiemmasta rastista ja päättää koe siihen todeten, että meillä ei riitä taidot. Mutta kun koe tyssää asiaan, joka ei ole millään tavalla omissa käsissä eikä koulutettavissa. Neljässä vuodessa asiassa ei ole tapahtunut lukuisista yrityksistä mitään edistymistä, joten meidän nomekoeura päättyi tähän koitokseen. Nollauksen jälkeen ajattelin, että onhan noita muitakin lajeja, kuten jälki, jossa on sentään pieni mahdollisuus saada tulos. :)

Ja sisuuntuneena sitten viime lauantaina herättiin jälleen 06:00 ja matkattiin Sastamalaan jälkikokeeseen Jani Heinilän tuomaroitavaksi. Jälkikokeisiin on yleensä todella vaikea päästä, joten, kun facebookissa ilmoitettiin vapaasta koepaikasta alo/avo-koirakolle, niin ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, laitanko ilmon. :) Ehdin ajoissa paikalle ja kävin tutustumassa molempien koirien kanssa kenttään ennen toimitsijoiden ja tuomarin tuloa. Kenttä oli hyvä nurmikenttä. Lämpän jälkeen hyppyytin Saidan esteiden yli ja tein patukalla eteenmenon.

JK2 Saida
Ensimmäisenä kokeessa oli vuorossa tottikset, mikä sopi meille mainiosti. Arvoin meille vielä ensimmäiseksi suorittavan koirakon numeron, joten lähtökohdat olivat hyvät. Jonkin aikaa jouduttiin odottelemaan kentän laidalla, mikä laski vähän Saidan tunnetilaa, mutta suht hyvässä vireessä vein Saidan ilmoittautumiseen.

Vapaana seuraaminen sujui tasoon nähden hyvin. Ampumiseen ei reagoinut. Ekan suoran Saida piti kontaktia hyvin, lopussa vähän putoili, mutta piti paikan, myös tempon vaihdoissa. Täyskäännökset vähän löysät, mutta muut käännökset, henkilöryhmä ja istuminen hyviä. Arvosana hyvä.

Liikkeestä istuminen: tarkkaavainen valmistelevan osan, reagoi käskyyn heti, mutta istuminen vähän hidas. Jätön jälkeen rauhallinen ja keskittynyt. Arvosana erittäin hyvä. 

Maahanmeno ja luoksetulo: valmisteleva osa kunnossa, reagoi käskyyn nopeammin kuin aiemmissa kokeissa eli olin tyytyväinen. Luoksetulo vauhdikas, mutta suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.

Liikkeestä seisomisessa oli tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Reagoi käskyyn ja pysähtyi hyvin, mutta kuulemma oli jonkin ajan kuluttua ottanut vielä askeleen. Loppuperusasentoon siirtyminen vaati kaksi käskyä, joten tätä nyt treenaamaan (ei olla edes treenattu aikoihin, joten eipä ihme). Arvosana oli hyvä.

Tasamaanouto: oli rauhallinen heiton ajan, lähti vauhdilla, nappasi kapulan lennossa ja laukalla palautus. Luovutus suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.

Hyppy- ja estenouto: Samat kuviot kuin edellisessä. Tuomari kehui, mutta jälleen sanoi pudottavansa arvosanan tyydyttävään, koska palautti suoraan sivulle.

Eteenmeno: tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Lähti todella hyvin ja luotisuoraan ja juoksi vilkuilematta sivuille, kunnes käskin maahan. ekalla käskyllä vielä ylös. Jess!! Oli ihan superhieno suoritus ja tuomari arvostelikin erinomaiseksi.

Paikkamakuussa meni ensimmäisestä käskystä maahan, makasi rauhallisesti vaikka alussa kuulemma oli vähän nuuskinut nurmikkoa. Ekalla käskyllä myös ylös. Arvosana vielä erinomainen. Wuhuu! Nyt on ylösnousut ainakin kokeissa onnistuneet mainiosti.

Kokonaisarvosana siis tyydyttävä, 79. Yhteistyö oli kuulemma hyvää ja koira tekee mielellään töitä ohjaajalleen, vaikka tietysti voimaa voisi olla enemmän. Tuomari sanoi, että olin aiheuttanut hänelle harmaita hiuksia suoraan sivuille tuloilla, ja että jos Saida olisi luovuttanut eteen, olisi pisteet olleet jotain ihan muuta. Tuomari sanoi tiputtaneensa jokaisen noudon arvosanaa muutamalla arvosanalla eli muutoin olisivat olleet erittäin hyviä tai erinomaisia. Tavallaan olin pettynyt, mutta oikeastaan en kuitenkaan. Saida teki superhienon tottiksen! Alo-tottiksessa tuomarit ei rokottaneet läheskään yhtä paljon sivulletulosta noudoissa, mutta Jani Heinilälle se oli todella suuri virhe. Niinpä nyt päätin aloittaa noutojen luovutuksen opettamisen eteen. Jos kesäkuussa pääsisi kokeeseen ja saisi parissa kuukaudessa opetettua uuden luovutusasennon. Saa nähdä, voinee olla liian optimistista. :)

jäljelle menossa...
Raekuuro sattui lounastauolle, joten jäljelle päästiin taas hyvässä säässä. Jana oli todella hyvässä maastossa, jossa oli hyvä edetä. Saida lähti suoraan etenemään ja havaitsi jäljen noin 25 metrissä. Meni takajäljelle, kääntyi oikeaan suuntaan, mutta sitten iski epävarmuus, Saida vilkaisi minuun ja jatkoi janalla matkaa. No sentään eteni täysin suoraan, mutta koska oli ohittanut jäljen (olin aivan varma, että oli nostanut oikean jäljen), kutsuin Saidan janan päässä luokse ja lähetin toisesta suunnasta uudelleen janalle (tuomari oli onneksi ennen koetta sanonut, että jos koira menee janan päähän, voi sen ottaa takaisin ja lähettää toisesta suunnasta). Saida tiesi heti, että se kerran nostettu jälki piti hakea, joten nosti sen helposti ja vielä oikeaan suuntaan.

Alussa mentiin polkua pitkin, mikä vähän huoletti ja mietin, että jälki ei varmaan tule olemaan helppo. Päästiin ekalle kepille, tuli kulma vasemmalle ja toinen keppi. Sen jälkeen sitten alkoi siksakkaaminen. Saidalla ei ollut niin kova veto päällä, joten ajattelin, että nyt ollaan hukassa. Samassa havaitsin peurapolun maassa ja kasoittain peuran sitä itseään (jota Saida tottakai pysähtyi popsimaan) ja Saida jäi haistelemaan välillä yksittäisi korsia todella pitkäksi aikaa. Kehotin uudelleen "jälki" käskyllä ja lähti etenemään. Olo ei ollut kovin luottavainen, mutta menin perässä ja välillä toistelin jälki-käskyä. Ylitettiin ojia, mistä ei päässyt edes hyppäämällä yli ja rämmin järkyttävissä risukoissa polvia myöten. Muutama minuutti varmaan kulutettiin, kunnes Saida yhtäkkiä tuli kepille ja olin totaaliriemuissani. Kepiltä lähtö oli vielä hapuilevaa, mutta onnistui. Sen jälkeen taas Saida jäljesti vauhdilla ja keskittyen loppuun asti ja keppejä nousi hyvin.

Olin varma, että oltiin menty kolmoskepin ohi peurankierroksella, joten vitoskepille päästyäni ajattelin, että jälki loppui siihen. Tai pikemminkin mietin, että mistä tiedän, onko se vitonen vai kutonen. Treeneissähän keppejä ei merkata, ekassa kokeessahan ei ikinä päästy jäljen loppuun asti ja tokassa kokeessa keppien vastaanottaja oli lopussa vastassa, joten ei tullut keppejä katseltua, mutta olisi pitänyt tajuta, että vikassa kepissä lukee 6/6 jäljen numeron mukaan. Kuulemma kutoskepin ympärillä oli myös kuminauha, mutta tämä tieto ei ollut jostain syystä tavoittanut minua.

Matkaa meillä oli vitoskepille saapuessa takana jo reilu 1400 metriä sportstrackerin mukaan ja aikaa oli kulunut 21 minuttia, joten suuremmin miettimättä mielenhäiriössä lopetin jäljen siihen kun ajattelin, että se varmaan oli kutoskeppi, kun oltiin niin lähellä tietä ja kohta tulee kiire, kun kepit piti palauttaa keskuspaikalle. Jälkikäteen mietin, että olishan siinä ollut aikaa, mutta jotenkin olin siinä uskossa, että jälki loppui. Kuulemma viimeiselle kepille ei olisi ollut enää pitkä matka, mutta näin tällä kertaa. Saida siis nosti taitavasti 5/5 keppiä.

Esineruutukoira :)
Kun pääsin keskuspaikalle ja tajusin virheeni otti todella paljon päähän. Lähinnä, kun laskin, että nyt on esineruudusta pakko tulla molemmat esineet, jos tuloksen meinaa saada, kun janaltakin lähti vähintään 10 pistettä ylityksestä. Ilman omaa mokaa olisi voinut jättää esineruudun vaikka väliin, jos Saida olisi kutosen löytänyt. Nyt sille ei annettu edes mahdollisuutta.

Saida oli lisäksi väsynyt 1,4 km:n jäljestyksestä  ja autossa ehdin antaa sille ruokalusikallisen ruokaa ja vettä palautumiseksi. Sitten kuuluteltiinkin jo esineruutuun. Puin liivit ja tein lämppäesineen ja lähdettiin suorituspaikalle. Ekalla lähetyksellä Saida lähti aika verkkaisesti, mutta sitten lisäsi vauhtia ja eteni hyvin. Sai tuulen avulla hajun ja nosti nopeasti ensimmäisen esineen. Koska tuuli kävi oikealta, siirryin toisessa lähetyksessä ruudun vasempaan reunaan. Yleensä toisella kerralla Saida on lähtenyt vähän mietiskellen ruutuun, mutta nyt vauhtia oli enemmän kuin ensimmäisessä lähdössä. Jipii! Saida pysyi hyvin alueella ja sai jälleen tuulesta apua ja nosti nopeasti esineen ja toi minulle. Tuomari kehui työskentelyä, palautuksia ja luovutuksia todella hyviksi ja antoi ansaitusti täydet 30 pistettä. Pari kertaa on nyt keväällä tehty esineruutua kaverin kanssa siten, että lähetetään koiria vuorotellen hakemaan ja se on näköjään tuottanut tulosta. Kukaan palveluskoiraguru ei tällaista varmaan salli, koska alueellahan on silloin tyhjiä hajuja, mutta eipä meihin ole ennenkään gurujen ohjeet toimineet, joten miksi ne toimisivat nytkään. :)

Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi maastosta 160 (viidestä kepistä 100, jana 30, esineet 30). Tottiksen kera saldo oli 239 ja pistettä vaille 2.tulos ja JK2. Vaikka pisteiden valossa ei juhlittu, oli tämä omasta mielestä meille superhieno koe. Oli todellinen voittajafiilis, kun tajusin Saidan palanneen peuranpolulta oikealle jäljelle ja Saida nosti kaikki eteen tulleet kepit. Samoin tottiksessa selvittiin ilman liikevirheitä ja jääviin on saatu vähän varmuutta lisää. Esineruutu oli samoin huippu. Vielä, kun noutojen luovutusasento saadaan korjattua ja ohjaaja paremmin kartalle, niin hyvää tulee. Vaikuttaa siltä, että tietyt koulutukselliset valinnat, joita on tehnyt viime syksystä asti, ovat tuottaneet tulosta. Myös tottista aletaan tekemään vähän enemmän tositarkoituksella, jotta päästään kolmosissa starttaamaan, toivottavasti tänä kesänä. :)



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Jalo luonnetestissä

Eilen ajettiin Jalon kanssa Hämeenkyröön testaamaan koiran luonnetta. Samaan testiin osallistui myös kaksi Jalon sisarusta. Kovin oli tasaista pisteiden valossa sisarusten testit, vaikka tuomarit rankkasivatkin sisarukset "paremmuusjärjestykseen". jalo sijoittui sisarusten väliin. Suuremmin ei testi Jaloon vaikuttanut ja halusinkin viedä Jalon suht nuorena testiin, koska vanhempana tilanteet ovat sille jo liian tuttuja. Eikä testissä onneksi tarvitse hävetä Jalon sinkoiluakaan, sillä tarkoitushan on nimenomaan kuvata Jalon luonnetta ja sinkoilevahan se on. Ikävää olisi ollut, jos jostain ihmeen syystä, jotan en nyt keksi, Jalo olisi osannut käyttäytyä, mutta Jalo luottopakki oli juurikin niin eläväinen kuin odottaa voi.. :)

Jo alussa oli vaikeuksia pysyä pystyssä, kun ei saanut käskyttää koiraa ja jalassa oli kumpparit ja maa sellaista mutaista hiekkatietä tai nurmikkoa. Harmi ettei sattunut videolle, kun kuvaaminen aloitettiin vasta leikin kohdalla.

Loppupisteet osa-alueittain olivat seuraavat:

Toimintakyky - +2 kohtuullinen
Terävyys - +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu - +3 suuri
Hermorakenne - +1a hieman rauhaton
Temperamentti - +1 erittäin vilkas
Kovuus - +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys - +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - +++ laukausvarma


Yhteensä siis kertyi 185 pistettä. Tuomareina testissä olivat Katri Leikola ja Pirjo Kelloperä. Videot testistä löytyvät Jalon tulossivulta täältä.

Oikein Jalon näköinen testi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jalat vie ja järki jättää.. välillä pahastikin. Hassua, että Jalon veljen testin arvostelussa, kun tuomarit vertailivat veljeksiä, tuomarit sanoivat Jalon olevan kiihkeämpi, mutta käytännössä kai tarkoittivat vilkkautta ja hektisyyttä. Toki täytyy myöntää, että Jalo on uusissa tilanteissa aina "vietikkäämpi" kuin tutuissa. Se kun innostuu aina uuden äärellä. :) Senpä takia purutkin on helposti vanhaa kauraa, eivätkä ne herätä Jalossa suurempia tunteita tai viettejä, joiden avulla sitten kestäisi mm. kuormitusta.

No nyt on testi käyty eikä tarvitse enää uudestaan mennä.. Loppuun pari kuvaa, kun pysähdyttiin matkalla Tampereen Annalaan lenkille.. upea aurinkoinen päivä kyllä oli!



luonnetestimaisemat...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Talvi selätetty...

Vihdoin kevät on täällä.. omalta osalta varma kevään merkki on se, kun asunto muistuttaa sikolättiä ja jääkaapissa on vain valo. Ei yksinkertaisesti huvita laittaa ihania kevätpäiviä siivoamiseen tai kaupassakäyntiin, kun voi treenata, lenkkeillä ja vähän lisää treenata. Viime lauantaina käytiin Saidan kanssa ensimmäisellä jäljellä sitten marraskuun kokeen. Koejälki meni niin hyvin, että mitä sitä suotta tekemään enää palauttavia jälkiä. ;) Vähän jännitti, miten akkojen käy. Kun avasin veräjän ja Saida näki jälkivaljaat, oli riemussa pidättelemistä. On se vaan superia, kun koira on jostain noin innoissaan. Ei jaksaisi metsässä rämpiä, jos ei koira rakastaisi jäljestämistä.

Saida eteni suht hyvin janalla, hieman toki kaarsi vasemmalle, mutta eteni kunnes tuli jäljelle, vaikka itse seisoin nyt loppuun asti lähetyspisteessä, niin kuin kuuluukin. Saida nosti takajäljen, kutsuin Saidaa ja hyvin vaihtoi lennosta ilman mitään käsimerkkejä tai muita sanallisia kehotuksia jäljen oikeaan suuntaan.

Kevään eka jälki :)
Saida jäljesti intensiivisesti. Matkaa kertyi 780 metriä sports trackerin mukaan, mikä olikin hyvä pituus, kun pitäisi alkaa niitä vähän pidempiäkin jälkiä ajaa, jos avoimessa meinaa startata. Saida ei ollut moksiskaan jäljen pituudesta. Aikaa meni 12 minuuttia ja keppejä nousi 6/7. Metsään jäänyt keppi oli oma moka, kun olin laittanut kulman jälkeen liian pian kepin. Kulma meni kolmisen metriä pitkäksi ja kun Saida palasi jäljen päälle, oli koira mennyt jo kepistä ohi. No ei näistä kukaan rikki mene, hyvä opetus vaan huonolle jäljentekijälle. :) Muut kepit nousivat helposti. Saidan keppimotivaatio on kyllä onneksi kohdallaan. Muutama jälki vielä alle ja sen jälkeen pitää yrittää jo kokeeseen.

Viime viikolla käväisin pääsiäislomalla Turussa ja ilokseni löysin täysin sulan tottiskentän esteillä. Kotipuolessa, kun kentällä oli tuolloin vielä jäätä, niin tuntui kuin olisi herännyt pitkästä talviunesta, kun pääsi taas kunnolla ulos tottistelemaan. On se vaan parasta. Kerran tuli myös Saida otettua kentälle ja tehtiin esteitä. Mukisematta hyppäsi vieraan metrisen esteen. Kirpparilta on ostettu myös kiloinen noutokapula, joten sillä nyt tasamaanoutoja tekemään. Saidan tottiksilla ei pääse kauheasti kehuskelemaan, mutta kunhan saadaan jääviin ja noutoihin suoritusvarmuus, niin kyllä me tuloksiakin vielä joskus saadaan.

Jalon kanssa tottisteltiin Turussa pariin otteeseen ja tehtiin pitkästä aikaa vauhtiestenoutoja ja eteenmenoa sekä vauhtiluoksareita. On se vaan kivaa. Eilen käytiin myös kotikentällä tekemässä ekat ulkotottikset, kun viimeiset jäät on täältäkin lähteneet. Tehtiin koko tottisosuus (toki vaihdellen ja välipalkoilla ja -haukutuksilla), mutta kaikki alokkaan liikkeet tuli tehtyä. Hyvin Jalo jaksoi. Jospa se tottiksen viettikestävyys olisi nyt jo sen verran hyvä, että jaksaisi kokeessa keväällä tehdä hyvävireisen tottiksen. On meillä ainakin tottistellessa kivaa.

Myös purut aloitettiin maaliskuussa. Alussa näytti jotenkin katastrofaalisen huonolta, kun Jalo on erittäin matalatemperamenttinen maliksi (tehdessä töitä), ei lainkaan terävä ja kyllääntyy ja tyhjenee nopeasti. Piilolla haukku oli aika voimatonta ja Jalo saattoi hiljentyä jossain kohtaa, kun ei se kokenut yksinkertaisesti mitään tarvetta haukulle. Meinasin jo jättää koko lajin sikeen, mutta pari viikkoa sitten päästiin vieraalle maalimiehelle, jolla saatiin hyvä treeni. Viime lauantaina puruissa tutulla maalimiehellä Jalo oli sitten jo vähän kuin eri koira. Siinä oli kiihkeyttä ja täpäkkyyttä (niin paljon kuin Jalossa nyt voi olla) ja Jalo vastasi paremmin kuin ennen mihinkään ärsykkeisiin. Treeni oli kyllä hektinen ja paljon ärsykkeitä, mutta Jalon kanssa on pakko yrittää parilla treenillä saada koiralle aikaan tunnetiloja, jotta niitä voidaan joskus odottaa koiralta myös matala-ärsykkeisessä treenissä. Pitkään tällaista ärsykekarusellia ei voi tehdä, sillä Jalo passivoituu varmasti ajan myötä, mutta pari täpäkkää treeniä tähän väliin on varmasti tarpeen, jotta koira ei tyhjene täysin.

Tällä viikolla on tarkoitus suunnata myös Jalon kanssa ensimmäiselle jäljelle pellolle ja lauantaina on ensimmäiset purut ulkokentällä. Saidan kanssa jatketaan jäljen lisäksi nomeilua, kun tuli ilmoitettua koira Kiharakerhon wt-kokeeseen. Ei ainakaan voi treeni-innon puutteesta tällä hetkellä ohjaajaa syyttää. Kevät on vaan parasta aikaa!