Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 22. marraskuuta 2021

Marraskuu

 Marraskuu on kohta jo ohi. Syksy on mennyt kovaa vauhtia. Viikonloput ovat olleet tähän asti toimintaa täynnä. Vähitellen harrastushommat vähenee ja talvi tulee päälle. Pentukin on kasvanut siinä samassa, eilen painoa oli 20,1 kiloa ja mittaa on noin 56-57cm, joten eiköhän siitä ihan passelin kokoinen mies kasva. :D Yhteiselo on mennyt ehkä piirun verran eteenpäin kolmessa kuukaudessa. On ollut itsellekin kokeilemista, millä tavalla Jaloa ja pentua tulee eri tilanteissa ohjata ja miten paljon Jaloa pitää rajoittaa. Ajan myötä opin, että Jalolle ei voi antaa liikaa vapauksia, vaan se on pidettävä ruodussa ja vähitellen kynnys tehdä pennulle pahaa on madaltunut. Ei se pentua edelleenkään siedä lähellään, mutta nykyään aika hyvin väistää myös sisällä, jos vaan mahdollista. Ulkona ovat intoutuneet juoksemaan nyt yhteensä 4 kertaa 3 kuukauden aikana. Eiliseltä rundilta tämänkin postauksen kuvat. Helpottavaa, kun pahin vaihe alkaa ainakin hetkellisesti olla ohi. Mikäli pentu jossain vaiheessa ajattelee menevänsä väistävän Jalon yli, tulen itse puuttumaan siihen, koska vaikka Jaloa joutuu rajoittamaan käytöksen osalta ja kynnystä raivoamiseen on jouduttu nostamaan, tulen silti pitämään Jalon puolia niin kauan kuin taloudessa asuu kaksi maliurosta. Tai toinenhan on vielä virallisesti tervu, mutta koska tällä turkilla ei näyttelyn H-tulosta tervukehästä heru, aion rekata Voron maliksi ennen 9 kuukauden ikää.




Kisarintamalta sen verran, että käytiin Jalon kanssa pyörähtämässä FH-RM kisoissa huonolla menestyksellä. Liian vähän treeniä koiralle joka tarvitsisi paljon treeniä kisakunnon ylläpitämiseksi. Jalo oli jotenkin haluton ja todella huono ja riistarikkaalla lyhyellä pellolla ei vaan keskittyminen riittänyt. Varmaan meidän fh-ura päättyi tähän. Ensi vuonna piipahdetaan pellolla vain metsäjäljen takia. Toivottavasti päästään vielä ainakin kokeilemaan kolmosluokkaa. Yritetään päästä tänä vuonna vielä toko-kokeeseenkin kun on saatu voi-luokan liikkeitä edes kohtuulliseen kuntoon. Valmista siitä ei koskaan taida tulla. Ensi vuonna kuitenkin säännöt muuttuvat niin mennään kokeilemaan, jos vaan paikka saadaan.



Saida on jatkanut eläkepäiviään rennosti. Kortisonilääkityksessä viedään viimeisiä. Talven aikana näkee pärjätäänkö ilman lääkitystä ja voisiko ensi vuonna vielä treenailla pellolla muutenkin kuin omaksi huvikseen.

Pennun kanssa ollaan tehty lähes päivittäin vähän tottista ja silloin tällöin apparin kanssa leikitystä. Hampaat vaihtuvat edelleen, vasta edessä on uusi kiiltävä rivi, muut vielä maitohampaita. Varmaan menee ensi vuoden puolelle kun käydään taas tapaamassa maalimiestä. Tai sitten tehdään talvi tyttistreeniä ja aloitetaan vasta keväällä sitten purut, jos aloitetaan. Hyvältä ainakin nyt on mm. irrotukset vaikuttaneet ja parempi antaa tällaisen kiukkuisen terävän pennun mielen vähän kasvaa sen sijaan, että sitä kuormittaa liialla treenillä. Viimeisiä jälkiä viedään kans. Kohta saa laittaa talvitauolle. Saa nähdä mikä höyryjuna ensi keväänä on liinan päässä. :D 

Kuvat tosiaan eiliseltä lenkiltä. Yön aikana oli tullut lunta. Vaikka näistä kolmesta huolehtiminen vie joskus voimia, kyllä ne tuovat elämään myös niin paljon iloa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.