Äärimmäisen mielenkiintoista oli nähdä miten Saida käyttäytyy, kun ympärillä ja kosketusetäisyydellä on niiiin paljon koiria. Vielä on tuoreessa muistissa ne kiskomiset ja sinkoamiset, joiden seurauksena meikäläisen oikea ylähartia on menettänyt lopullisesti parhaan teränsä :)) Mutta niin vain Saida käyttäytyi mallikelpoisesti, lähes täydellisesti. Tottakai välillä lähellä olevat koirat kiinnostivat, mutta koira oli jatkuvasti kuulolla eikä läheskään kaikista koirista edes välittänyt. ja mikä parasta, jonon edessä ollut nuori kultsu-uros tuli haisteluetäisyydelle ja Saida VAIN HAISTELI. Se ei koskaan ole kyennyt olemaan tuntemattoman koiran lähellä aloittamatta välittömästi leikkiä. Mutta niin vain se tänään käyttäytyi kuin aikuinen, ainakin melkein ;) Ja hauskinta oli, että, kun olen Saidaa kotona rohkaissut komentamaan pentua sen roikkuessa Saidassa, niin kun sama kultsu-uros tuli Saidan lähelle liian innokkaasti niin tämä äityi komentamaan sitä todella äänekkäästi ja muristen. Olin itsekin ällikällä lyöty.. Jalon tulo (ja tietysti ikää on tullut lisää) on kasvattanut Saidaa aivan valtavasti henkisesti. Jopa jouluna, kun kävin Turussa, kaikki ihmettelivät, mitä Saidalle on puolessa vuodessa tapahtunut. Vaikka kaikki muut koirat (ja ihmiset:)) saattoivat hönkiä, äristä jne, niin Saida ei välittänyt mistään mitään. Vihdoinkin tuon koiran kanssa on mukavaa olla ihmisten ilmoilla :))) Ehkä jotain vaikutusta on myös meikäläisen muuttuneella asenteella ;)
Mätsärissä oli mukana myös Jalo, jonka otin välillä harjoittelemaan olemista koirien ympäröimänä. Jalon kanssa hengailu muistutti ikävästi Saidan pentuajasta :D Koirakoutsille mentäessä pentu säntäili kuin hullu joka ilmansuuntaan. Ja taas on käsi hellänä, tällä kertaa vasen. Kun istahdin alas niin Jalo ajoittain istui ja makasi, mutta rauhoittua se ei ehtinyt/malttanut lainkaan siinä tunnin aikana (tosin eräs belgi-ihminen tuli sitä silittelemään noin 3/4 ajasta, joten ei ihmekkään ettei rauhoittunut). Mutta Saidan jälkeen olen niin toiveikas ja tietoinen siitä, että kunhan penska saa lisää ikää, niin reilun vuoden tai parin päästä on jo onneksi suurin perseilykausi ohi :)
Viime päivitykseen liittyen... käväisin vielä tekemässä Saidalle yhden verijäljen viime viikolla. Tällä kertaa ajatin jäljen vain reilu kolme tuntia veretyksestä. Saida jäljesti varmasti, mutta kulmalla oli jälleen haparointia. Tosin koira itse löysi tällä kertaa jäljen. Mutta siis... kevät kun saapuu, niin pitää kaveri lahjoa tekemään jälki, jossa panostetaan kulmien määrään, ei jäljen pituuteen koska se ei ole Saidalla kompastuskivi.
Ja vielä lopuksi video eilisistä rally-toko treeneistä. Ensimmäisellä kierroksella Saida tuntui laiskalta, mutta videon perusteella ihan kelpo suoritus. Alla oleva video on toiselta kierrokselta. Käytin muutamaa välipalkkaa radalla. Palkkasin aina, kun kontakti oli erityisen hyvä. Kyllä omasta mielestä tällä kehtaa kisoihin lähteä. Rally-toko kun ei vaadi mitään vietikästä seuraamista, kun kyse on vain siirtymisistä suoritusten välillä. Itse olen kontaktiin oikein tyytyväinen. Ja parasta on nähdä, kun koiralla häntä heiluu koko suorituksen ajan :)) Hyviä katseluhetkiä!














