Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Henkistä kasvua(ko?)

Tänään käytiin loppiaismätsärissä koirakoutsilla. Saidan otin mukaan treenimielessä, kun tuli ilmoitettua laihuliini Parkanon näyttelyyn. Itseä hieman jännitti, kun ei pitkään aikaan olla kehissä käyty ja ensimmäinen parikierros menikin vähän mönkään seisomisten osalta. Sitten sinisten kehässä Saidalla tuli tuttu hieno seisominen, vaikka ei lopuksi palkinnoille päästykkään.

Äärimmäisen mielenkiintoista oli nähdä miten Saida käyttäytyy, kun ympärillä ja kosketusetäisyydellä on niiiin paljon koiria. Vielä on tuoreessa muistissa ne kiskomiset ja sinkoamiset, joiden seurauksena meikäläisen oikea ylähartia on menettänyt lopullisesti parhaan teränsä :)) Mutta niin vain Saida käyttäytyi mallikelpoisesti, lähes täydellisesti. Tottakai välillä lähellä olevat koirat kiinnostivat, mutta koira oli jatkuvasti kuulolla eikä läheskään kaikista koirista edes välittänyt. ja mikä parasta, jonon edessä ollut nuori kultsu-uros tuli haisteluetäisyydelle ja Saida VAIN HAISTELI. Se ei koskaan ole kyennyt olemaan tuntemattoman koiran lähellä aloittamatta välittömästi leikkiä. Mutta niin vain se tänään käyttäytyi kuin aikuinen, ainakin melkein ;) Ja hauskinta oli, että, kun olen Saidaa kotona rohkaissut komentamaan pentua sen roikkuessa Saidassa, niin kun sama kultsu-uros tuli Saidan lähelle liian innokkaasti niin tämä äityi komentamaan sitä todella äänekkäästi ja muristen. Olin itsekin ällikällä lyöty.. Jalon tulo (ja tietysti ikää on tullut lisää) on kasvattanut Saidaa aivan valtavasti henkisesti. Jopa jouluna, kun kävin Turussa, kaikki ihmettelivät, mitä Saidalle on puolessa vuodessa tapahtunut. Vaikka kaikki muut koirat (ja ihmiset:)) saattoivat hönkiä, äristä jne, niin Saida ei välittänyt mistään mitään. Vihdoinkin tuon koiran kanssa on mukavaa olla ihmisten ilmoilla :))) Ehkä jotain vaikutusta on myös meikäläisen muuttuneella asenteella ;)

Mätsärissä oli mukana myös Jalo, jonka otin välillä harjoittelemaan olemista koirien ympäröimänä. Jalon kanssa hengailu muistutti ikävästi Saidan pentuajasta :D Koirakoutsille mentäessä pentu säntäili kuin hullu joka ilmansuuntaan. Ja taas on käsi hellänä, tällä kertaa vasen. Kun istahdin alas niin Jalo ajoittain istui ja makasi, mutta rauhoittua se ei ehtinyt/malttanut lainkaan siinä tunnin aikana (tosin eräs belgi-ihminen tuli sitä silittelemään noin 3/4 ajasta, joten ei ihmekkään ettei rauhoittunut). Mutta Saidan jälkeen olen niin toiveikas ja tietoinen siitä, että kunhan penska saa lisää ikää, niin reilun vuoden tai parin päästä on jo onneksi suurin perseilykausi ohi :)

Viime päivitykseen liittyen... käväisin vielä tekemässä Saidalle yhden verijäljen viime viikolla. Tällä kertaa ajatin jäljen vain reilu kolme tuntia veretyksestä. Saida jäljesti varmasti, mutta kulmalla oli jälleen haparointia. Tosin koira itse löysi tällä kertaa jäljen. Mutta siis... kevät kun saapuu, niin pitää kaveri lahjoa tekemään jälki, jossa panostetaan kulmien määrään, ei jäljen pituuteen koska se ei ole Saidalla kompastuskivi.

Ja vielä lopuksi video eilisistä rally-toko treeneistä. Ensimmäisellä kierroksella Saida tuntui laiskalta, mutta videon perusteella ihan kelpo suoritus. Alla oleva video on toiselta kierrokselta. Käytin muutamaa välipalkkaa radalla. Palkkasin aina, kun kontakti oli erityisen hyvä. Kyllä omasta mielestä tällä kehtaa kisoihin lähteä. Rally-toko kun ei vaadi mitään vietikästä seuraamista, kun kyse on vain siirtymisistä suoritusten välillä. Itse olen kontaktiin oikein tyytyväinen. Ja parasta on nähdä, kun koiralla häntä heiluu koko suorituksen ajan :)) Hyviä katseluhetkiä!


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

rally-tokoa ja jäljestystä vuoden vaihtuessa...

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtunut. Virallisella treenirintamalla ollut hieman hiljaista vaikka omassa päässä olenkin paljon pohdiskellut tulevaa treenivuotta. Saidan kanssa on muutaman kerran käyty rally-tokoilemassa, kun sinne valmennusryhmään nyt kerran päästiin. Saida on ollut iloinen yllätys, pienten muistuttelujen (myös itselle) jälkeen treenit on menneet oikein mukavasti ja Saida on keskittynyt hienosti vaikka alla on ruohomatto ja muita koiria ympärillä. Treenit suijuivat niin hyvin, että päätinpä ilmottautua myös ensimmäiseen rally-tokokokeeseen Janakkalaan 8.2. Muita ryhmäläisiä on varmaankin myös tulossa niin mukava kisapäivä varmasti tulossa. Tavoitteena on saada alo-luokasta hyväksytty tulos. Lajin virallistuttua 1.5.2014 varmaan kisoja alkaa tulemaan enemän myös tamskille niin täytyy varmaan rallystakin hakea se RTK1 tänä vuonna :) Sunnuntaina taas treenit ja ajattelin pyytää treenikaveria kuvaamaan meidän suorituksen, lähinnä minua itseä varten, mutta voin sitten tännekin laittaa matskua.

Uuden vuoden kynnyksellä olen innostunut taas jälkiä vetämään, kun säät sen sallivat. Eilen kävin tekemässä pitkästä aikaa Jalolle ruutuja ja Saidalle verijäljen. Tänään oli vuorossa uudelleen ruutuja ja Saidalla ajoin eilen tehdyn jäljen. Jälleen sama ongelma. Saida menee meikäläisen tekemissä jäljissä helpopsti sekaisin. Varmaan minun kengän jäljet jotenkin sekoittaa, koska muiden tekemät jäljet Saida ajaa huomattavasti varmemmin. Tänään jäljellä oli yksi kulma makauksella, nuuhki hyvin, mutta sen jälkeen jatkoi toiseen suuntaan ja alkoi ilmavainulla etsimään. Meikäläisellä meinasi hermo mennä, kun pohdin ohjaanko koiraa vai annanko sen vetää minut metsikköön kauas jäljeltä. No pakkohan oli siihen puuttua ja lopulta Saida löysi uudelleen jäljen ja ajoi sen vaivatta loppuun ja sorkka talteen. Täytyy nyt pohtia että jos saisin kaverin tekemään Saidalle jäljen joku kerta että näen ajaako Saida sen tosiaan paremmin. Ja mitä itse pitää tehdä, että Saidalla jäljestysvarmuus paranee. Vai oliko kulma ja makaus huonossa paikassa, hieman märällä, suomaisella (ei kuitenkaan suota) kohdalla, ken tietää. Ehkä seuraavaksi vähemmän kulunut jälki, veretys aamulla ja ajo illalla. No kokeilemalla se selviää. Alla huono kuva Saidasta ja sorkasta.

Ei meinannut sorkkaa millään luovuttaa, niin ihana yllätys se oli :)

Treenien ulkopuolellakin on tapahtunut jotain, nimittäin joululoman (joka kuulostaa sinänsä hassulta työttömälle:) aikana rakennettiin tee se itse- väliseinä veräjään. Saida varmasti tykkää, vaikka tilaa onkin nyt vähän vähemmän, mutta helpottaa kummasti koirien ottamista autosta ulos esim treeneihin. Ja nyt voin antaa vaikka autoon saidalle luun tai jotain ilman että penska varastaa sen itselleen :) Ei se komea ole, mutta ajaa asiansa :)

Jalo ja väliseinä

Tänään olisi alkanut nokian hakuporukan tottikset tälle vuodelle. Ensi viikon treenit menevät ohi, kun olen pieksämäellä kun tiistaina on työhaastattelu naapurikunnassa. Ja sitä seuraavana keskiviikkona toinen haastattelu Hämeenlinnassa. Hankalahan tässä on treenejä miettiä ja jäsenyyttä, kun ei tiedä, missä muutaman viikon päästä asuu. Mutta jos noista kahdesta ei tule mitään, niin sitten varmasti liityn Nokialle ja parin viikon päästä treeneihin. No ensi viikolla Pieksämäellä kunnon tottispäivä ja ehkä hakua tai jälkeä jos kelit antaa myöten. Täytyy siellä testata ainakin tuota haun ilmaisua. Olen nyt Jalolle sitä yrittänyt opettaa ja vahvistaa ja täytyy katsoa saako muut kuin minä sen haukkumaan ilman käskysanoja :)

Lopuksi muutama kuva loppuvuodelta...



Saida jouluaattona

Jalo & joulukuusi


komea nuori mies

niin se pentu vaan kasvaa...

Näiden kuvien myötä hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!!

maanantai 2. joulukuuta 2013

viretilaa ja hakutreeniä..

Taas on omassa päässä pyöritelty koiran kouluttamisen syvintä olemusta.. hyvä koiran kouluttaja pystyy kouluttamaan täysin erityyppisiä, eri tavoin motivoitavissa olevia ja erilaisen ohjaajakeskeisyyden omaavia koiria.. siinä itselle tavoitetta tuleville vuosille. Saidalla on ollut nyt toinen juoksu päällä marraskuun ja kauhulla odottelen, josko taas ihana ystävämme valeraskaus/masennus tai miksi sitä nyt voi ikinä kutsua, iskee päälle loppuvuoden treenejä ilahduttamaan. Mitään muuta haittaahan siitä ei ole, mutta päästiin Saidan kanssa mukaan kolmeksi kuukaudeksi rally-tokon valmennusryhmään, niin mukavahan olisi tuo aika käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi :)



Tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässä itsenäisesti (ei siis kurssilla) molempien kanssa kentällä leikkiä ja tottista. Saida oli todella mielissään, kun juoksujen aikana en ole tehnyt sen kanssa melkeinpä mitään muuta kuin hihnalenkitystä. Otin ensin pennun kentälle niin Saida sai vähän kerätä kierroksia ja tekemisenhalua autossa ;) Pentu teki hyvin, sivulle tulossa ei enää tarvitse paljoa käsiapua ja seuraamisessa voin jo nostaa namia pois kuonosta. Tein myös peräkkäis istu-maahan-top(seiso) liikkeet ja hienosti pentu jo erottaa sanat. Vielä muutama viikko sitten piti pitää aina taukoa eri liikkeiden välissä.

Saida oli iloinen yllätys. Alkuun vähän heitin palloa ja leikittiin patukalla. Sen jälkeen otin käyttöön meidän tottiksen viresanan "tottista". Saida nousi siitä mukavasti ja niinpä palkkasin jo vireen nostosta, kun sitä nyt kovasti harjoitellaan. Tein kolme seuraamispätkää ja välissä nostin virettä viresanalla. Hyvin seurasi täydellä katsekontaksilla yhtä mokaa lukuunottamatta, kun tassuun tuli jokin. Olin tyytyväinen, että itse en mennyt tämän tassutapauksen jälkeen "ja taas se alkaa" -mielentilaan, vaan uutta vain putkeen. Yksi ongelma minkä tänään havaitsin on, että vaikka Saida vasemmalla käännöksissä hyvin käyttää takapäätään, se silti edistää sen verran käännöksissä että katsekontaksi putoaa. Koko kontakti ei kuitenkaan putoa, joten voi olla, ettei tuo haittaa. Ja yhtenä havaintona vielä, että koira toimi vielä paremmin, kun ennen käännöstä vahvistin sivu-sanalla seuraamista.. tuli käännös vielä entistä paremmin.

Seuraamisen lisäksi tehtiin puunkiertämisharjoituksia, kertaalleen liikkeestä maahan, seis ja istu sekä kaukoja ja luoksetulo. Kaikki meni mielestänmi todella hyvin. Ja enemmän kuin mikään muu, meikäläistä ilahduttaa se, että juoksuista huolimatta sain Saidan toimimaan tottiksessa. Josko nyt vähitellen itse oppisin nostamaan saidan tottisvirettä halutulle tasolle. Sitten saattaisi se BH koekin mennä vielä joku päivä läpi.

Pennun kanssa on myös käyty muutamissa hakutreeneissä. Treeneissä on keskitytty siihen, että pentu oppisi alusta saakka etsimään ihmisiä ilmavainulla, ei silmillä tai jäljestämällä. Oma haasteensa on siinä, että itse opin lukemaan pentua että tiedän milloin se saa vainun. Tätä harjoitellakseni olen käyttänyt treeneissä liinaa, jotta pentu etenee keskilinjalla lähellä minua. Hienosti Jalo on ymmärtänyt mitä "ukkoja" sana tarkoittaa ja hienosti myös käyttää nenäänsä. Ohjaajan koiranlukutaito kaipaa vielä hiomista ;) Lisäksi toiveissa on löytää hakuporukka, jolla olisi käytössään enemmän hakumaastoja ja josta saisi sitä viikottaista tottistukea. Kavereiden suosittelemana ja yhdistyksen treeneissä jo kerran vierailleena taidan vuoden alusta käväistä Nokian Palveluskoiraharrastajien hakuryhmän tottistreeneissä kyselemässä ryhmäpaikkaa :)





Videolla Jalo käväisi Suolijärven jäällä, ei näyttänyt liukas jään pinta haittaavan menoa kun uskaltautui useamman kerran kokeilemaan :)

Lopuksi vielä ihana kiitos aikaisesta joululahjasta Saidan kasvattajalle Paulalle. Tänään tuli postissa kuva minusta ja saidasta tokomestaruuden voittotunnelmissa.. ja vielä kiharakehyksissä. :)