Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Viettiseminaari Porvoossa

Osallistuin eilen Jalon kasvattajien, Susanna ja Juha Korrin, järkkäämään viettiseminaariin.. omat kasvatit kun pääsevät ilmaiseksi heidän koulutuksiinsa. Paljon tuli todella hyvää ja käytännönläheistä asiaa, vaikka alussa olikin paljon teoriaa koirien vieteistä ja niiden hyödyntämisestä. Juha kun on niin mahtava luennoitsija, niin tällainen aloitteleva taliaivokin pääsi ideasta hyvin perille. Seminaarin edetessä olin iloinen, että ei tässä yksin Saidan kanssa rämpiessä olla aivan metsään menty. Viime vuoden kesäkuussahan kirjoitin suuresta valaistumisestani liittyen koiran viretilan palkkaamiseen. Ja sen jälkeen lähdin systemaattisesti opettamaan Saidalle viresanaa, joka nykyään pelittää jo kohtuullisesti. Mutta kuten Juhakin asian esitti, matalalla vireellä pentuna opetettu koira ei tule yhtä varmaksi viretilan suhteen koskaan, kuin koira, jolle pentuna tottikset on luotu alusta lähtien viretilan palkitsemisen kautta. Virheitä yritän parhaani mukaan korjata, mutta osittain peli on Saidan osalta menetetty ja se vain pitää myöntää itselle.

Mutta asiaan... Yllä mainittuun tottisvireeseen liittyen Juha tiivisti asian hyvin. Tottiksen koulutus aloitetaan tunnetilan luomisella, siten, että sanotaan viresana ja parin sekunnin päästä alkaa riehakas leikki tai annetaan ruokaa. Vähitellen koira oppii viresanan tarkoittavan jotain älyttömän mukavaa ja kivaa, jolloin pohjat tunnetilan luomiselle on tehty. Tämän jälkeen voidaan viresanan ja koiran innostumisen jälkeen ottaa mukaan tottis. Kannattaa aloittaa sivulletulolla. Ja välittömästi, kun koira on sivulla katsekontaktissa niin palkkasana (sana, joka on opetettu koiralle tarkoittamaan, että se saa palkkaa oikeasta toiminnosta, toimii samoin kuin klikkeri), ja aloitetaan leikki. Ja näin edetään VÄHITELLEN, kunnes lopulta koira tekee koko kolmosen tottiksen vain loppupalkalla ;)

Juha kertoi myös koiran eri vieteistä (ravinnonhankintavietti, puolustusvietti, laumavietti ja saalisvietti), joiden avulla koiria koulutetaan. Myös ne, jotka eivät tiedä kouluttavansa :) Seminaarissa käytiin läpi viettien alkutilat eli vireet, avainärsykkeet, viettitoiminnot ja viettipäämäärät. Kaikissa vieteissä on nämä kaikki neljä osa-aluetta. Erilaisilla testeillä sitten saadaan selville, mitkä vietit ovat kussakin koirassa voimakkaimmin vaikuttamassa, ja siten myös se, mitä näistä koulutuksessa kannattaa eniten käyttää.

Vieteistä itseä eniten kiehtoi laumavietti, joka on kokoajan olemassa ja siten oivallinen apu paitsi arki- myös kisatottiksessa. Hirveän helposti (ja myös vahingossa) tottiksen kouluttamisessa luotetaan nakkien voimaan vaikka kehuja annetaankin. Ei luoteta siihen, että koira saattaisi oikeasti tehdä töitä ohjaajalle vain ohjaajalle tekemisen ilosta. Näin myös omalla kohdalla ;) Laumavietin kehittämistä voi harjoitella ensiksi arkielämässä siten, että luoksetulosta, autoon menemisestä, paikallaan odottamisesta jne. annetaan hurjat kehut, niin että koira innostuu. Seminaarin aikana aloin miettiä, josko yrittäisin entistä enemmän vahvistaa laumavietillä koiran oikeaa toimintaa. Harvoin arjessa käytän nameja, mutta nyt jätän ne viimeisetkon pois ja keskityn palkkaamaan koiraa omalla viestinnällä. Toivottavasti vielä joku päivä saida tekisi tottista minulle tekemisen ilosta, eikä nakkien ja muun palkan toivossa :)

Yksi hyvä harjoitus tähän on tehdä tokorata, missä tiettyjä liikkeitä linkitetään putkeen. Ensin vaikka hyppy esteen yli, siellä seis ja muutama kaukokäsky, josta lähetys ruutuun, sieltä luoksetulo parilla pysäytyksellä ja loppuun pieni seuraamispätkä. Ohjaaja ohjaa koiraa ilman mitään palkkausta kuin kehut ja "kiellot tai höphöp-eit". Lopussa voidaan sitten koko radan loputtua kaivaa jostain kissanruokapurkki tai vastaava. Tällainen harjoitus kissanruoallakin tehtynä voimistaa laumaviettiä, sillä koira ajattelee tällöin "kerro äiskä, mitä teen, että saan sitten lopuksi herkkuja". Ilman laumaviettiä ajatus kulkee taasen tyyliin "kohta tippuu nakki, kohta tippuu nakki". Vähän sama idea on ollut itsellä NOME-treeneissä, kun pyrin siihen, että Saida ymmärtää pääsevänsä damille vain minun kauttani. Ja hyvin sen olen sille saanut iskostettua, sillä todella hyvin se ohjauksissa kuuntelee (mm. pilliä), olettaen, että olen opettanut sille asiat riittävän varmaksi. Vielä, kun oppisi tottiksessakin hyödyntämään :)

Tottikseen liittyen pitää vielä todeta, että tänään tuli opittua, että pystyn säätelemään Saidan viretilaa silloin, kun ollaan suht tutussa ympäristössä ja tuttujen koirien keskellä. Jos vien Saidan treeneihin uusien koirien keskelle paikkaan, jossa ei olla aikoihin treenattu, niin vaikea on saada Saidan jakamaton huomio. Tähän auttaa osittain se, että teen kuten tänään eli vein saidan autoon ja otin Jalon tilalle, jotta Saida saa kerätä tottisintoa autossa. Toisaalta tällaisessa tilanteessa pitäisi tulla itse etukäteen paikalle ja antaa Saidan käydä läpi (haistella kaukaa) muut koirat, kunnes ne menettävät kiinnostavuutensa ja Saida alkaa katselemaan minuun päin, että tehtäisiinkö jotain. Pitäisihän koekoiran pystyä keskittymään töihin paikassa kuin paikassa, mutta meikäläisen tekemien virheiden vuoksi ja myös Saidan vaikeahkon palkkautuvuuden vuoksi näin ei ole. Sen takia en koskaan harkitse lähtemistä toko-kokeeseen jonnekin kauas, kun koira voi olla todella omissa maailmoissaan oudosta ympäristöstä.

Tulipa paljon taas sepustettua.. tähän lopuksi video Jalon puruista. Juha leikitti uudella tyynyllä, todella hyvin se puri, etenkin viimeinen oli erittäin napakka isku :) Näin MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä- ohjelman viitoittamana pitää varmaan todeta, että nuo malitkin pitäisi varmaan kieltää Suomessa ;)))




lauantai 25. tammikuuta 2014

Tampereen Mondioring Team

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Tampereen Mondioring Teamin montsu/IPO-treeneissä katsomassa. Haastava laji tuo montsu todellakin on, mutta toisaalta meikäläisen pilkunviilaajaluonteelle liian "rentoa" :) Alunperin oli tarkoitus vain katsella, mutta pääsipä jalo myös puruja kokeilemaan. Jalohan on patukoiden kanssa todella rauhaton suustaan ja roikkuu mielummin patukoiden päässä olevissa naruissa, joten leikkasin pari kuukautta sitten kaikki mahdolliset narut pois, ettei moisesta tule tapa, jos vaikka IPOa joskus haluaa harrastaa :) 

Tampereen Mondioring Team (pieni ryhmä eikä mikään iso yhdistys sitä järjestä, mutta kisakokemusta ryhmässä on) ilmotti fb:ssa, että ryhmään mahtuu ja tietysti sitten piti mennä kokeilemaan. Vaikka hämeenlinnaan tulisi muutto (kahden parhaan joukossa työhaastatteluissa ollan tällä hetkellä), niin Hämeenlinnasta ajaa Tampereelle vain tunnin, joten aivan hyvin voi kerran viikossa tulla treenailemaan :) Jalo oli yllättävän hyvä, kun miettii, että ei sillä pentueesta todellakaan paras ote ole, melkeinpä jopa huonoin. Mutta todella kehityskelpoiseksi lapseksi se paljastui.. täydellä suulla puri (yhtä kertaa lukuun ottamatta, kun sai otteen naruista) ilman ylimääräisiä ärinöitä.

Alla video puruista, täytyy ensi kerralla muistuttaa tuosta Jalon fiksaatiosta naruissa roikkumiseen, niin vältytään sen vahvistamiselta. Alla olevassa videossahan jalo saa vahingossa kiinni naruista, mutta vaihtaa kyllä otteen patukkaan sen jälkeen, kun saa patukan itselleen. Kaiken kaikkiaan iloinen yllätys ja ensi viikolla ehdottomasti uudestaan :) Tämä päivä oli lähinnä sellainen, että maalimiehet näkivät, onko siitä mihinkään.. ei siis mitään varsinaista treeniä edes vielä tehty :)


Tokon AVO-kuumeessa tein Saidalle lenkin päätteeksi luoksetulon pysäytystä ja ohjattua noutoa. Ohjauksen suunnat ovat vielä vähän hakusessa, mutta ei ihme.. toistojahan tarvitaan vielä rutkasti. Onneksi ohjattu tulee vastaan vasta voittajassa, joten on paljon aikaa treenailla. Luoksetulon pysäytystähän olen pohjustanut opettamalla Saidalle kierrä käskyn. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa kierron jälkeen pysäyttää Saidan SEIS-käskyllä. Ja sehän seisahti kuin seinään.. ja siitä palkka taakse. Vauhti ei ollut hurja koska tarvitaan vielä lisää kiertämisharjoituksia, että saadaan matkaa kasvatettua muutamasta metristä kymmeneen, mutta laukalla se tuli. Kyllä se vielä avo-kuntoon muutamassa kuukaudessa saadaan. Voisi joskus kuvata vaikka itse toko-treenejä, kunhan ilmat lämpenee :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

kohti tokon avointa luokkaa...

Käytiin tänään tuhlaamassa aikoja sitten lemmikkipalvelu koiranpäiville ostettuja tokotunteja. Kun muita ei pakkasten takia ollut ilmottautunut, niin Päivi piti meille  15-20 minuutin yksityistunnin, joka kuitenkin venähti keskustelujen myötä lähes tuntiseksi :) Halusin katsoa millä mallilla Saidan noutoliike on sekä seuraamisen tempon vaihteluja.

Alkuun nostatin hieman vierettä ja näytin Päiville miten nouto tällä hetkellä sujuu. Yllättäen Saida lähti kapulan perään, mitä ei normaalisti ole tehnyt, joten siinä tulevilla viikoille ensimmäinen harjoitus. Paljon heittoja ja koiran palkkausta, kun pysyy paikallaan. Päivi myös mainitsi siitä, että Saida tykkää noutoliikkeestä hieman liikaa (yllättävää noutajalle;).. niinpä pitää itse tarkkailla, ettei noudossa vire ole liian korkea, koska muutoin alkaa suu käymään. Hyvässä vireessä saida pitää hyvin puukapulaa, eikä suu käy yleensä kuin pari kertaa, kun lähestyy minua (paineistuu juu todennäköisesti minusta, mutt minkäs teet.. näillä mennään). Saida tuli laukalla joka kerta takaisin, joten vauhtia ei hirveästi tarvitse treenata, mutta silloin tällöin kuitenkin. Meillä toimii se, että heti kun Saidalla on kapula, niin kehun ja lähden juoksemaan pois päin. Viimeisenä täytyy viilata ja vahvistaa palautusta. Saida on tuonut välillä kapulan tullen suoraan istumaan vasemmalle puolelle tai toisaalta kiertäen minun takaa. Suoraan edestä tullessa helposti töytäisee ja tulee hieman päin, joten nyt vain palautuksia tuolta takaa, niin hyvää tulee. Niin ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä.. ohjaajan tulee opetella heittämään kapulaa se 10+ metriä ilman merkittäviä ilmaloikkia ja vartaloapuja.. siinä haastetta riittämiin :)

Seuraamisessa halusin katsoa, miten tempon vaihtelut onnistuvat. Niitä kun en ole treenannut oikeastaan lainkaan. Ensin Päivi halusi nähdä perusseuraamista ja siihen oli erittäin tyytyväinen. Parhaiten Saida seuraa, kun odotan perusasennossa, että itse ottaa kontaktin ja sitten vasta käsky. Kun Saida välillä on katsellut eteenpäin vaikka miten on odotellut katsekontaktia, mutta sitten kun lähdetään liikkeelle niin ottaa kontaktin kyllä. Päivi kuitenkin sanoi, että niillä kerroilla, kun koira on ottanut itse hyvän kontaktin ja lähden seuruuttamaan, niin koiran seuraaminen on vapautuneempaa ja iloisempaa. Ja olenhan ennenkin palkannut, kun ottaa perusasennossa kontaktia jne, mutta nyt täytyy kääntää asia niin päin, että kun koira ottaa kontakti perusasennossa, niin palkintona on seuruuttaminen.. mikä kuulostaa sinänsä hullulta Saidalle.. uskon, että se kuitenkin toimii :). ja muutenkin pitää ryhtyä enemmän treenaamaan sitä että koira hakeutuu itse ilman käskyä perusasentoon ja siitä superkehut ja -palkat :)

Tempon vaihteluista sen verran, että Päivi huomasi, että juoksemista seuraamisessa ei sinänsä olla paljoa treenattu, vaan koira oli hieman hämillään eikä oikein ymmärtänyt, että kyse on seuraamisliikkeestä edelleen. Kontakti hieman putosi, tuli loikkia ja jätättämistä, mitkä kuitenkin kaikki korjaantuivat täysin, kun vaihdoin kävelyyn. eli perusvauhdilla seuraaminen alkaa olla hyvällä mallilla ja oma luottamus siihen, että koiran kontakti pysyy, on kasvanut huimasti muutamassa kuukaudessa. Kotiläksyksi harjoituksia, joissa nostan vauhdin hitaaseen juoksuun varovasti muutaman askeleen ajaksi ja varmistan että kontakti pysyy kokoajan. Aluksi palkkaus kesken hölkän, mutta jos alkaa nousemaan liikaa juostessa niin sitten pari askelta juoksua ja heti normaalivauhtiin siirryttäessä palkka. Liike varmasti saadaan kuntoon, kunhan vain alkaa kunnolla treenaamaan. Ja eiköhän se AVO-starttikin saada vielä tulevalle keväälle, jos kaikki menee hyvin :)