Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Onnistunut nollatulos NOWT-kokeessa!

Tänään käväistiin Saidan kanssa sarttaamassa ensimmäistä kertaa NOME-puolella. Tällä kertaa WT-puolella, joka eroaa B-kokeesta mm. siinä, että hakua ei yleensä WT:ssä ole lainkaan ja koe suoritetaan dameilla, ei riistoilla. Kokeeseen asetettiin tavoitteeksi se, että päästään suorittamaan kaikki rastit hyvässä mielentilassa ja Saida rentoutuu suoritusten välillä. Tämä tavoite saavutettiin kirkkaasti. Saida oli todella mukavaa seuraa, eikä ohjaajan tarvinnut stressata koiran kierroksista. Saida oli myös kaikilla rasteilla aivan hiljaa, mikä tuntui vielä puoli vuotta sitten täysin mahdottomalta tavoitteelta. :)

Itse koe alkoi kahdella ykkösmarkkeerauksella, joissa molemmissa oli ensin haulikkolaukaus. Tuomarina Tobina Nyman. Saida otti rastille saapumisen erittäin rauhallisesti, ja koska ymmärsin painottaa paikka -sanaa, Saida pysyi myös molempien laukausten aikana hyvin paikoillaan lähetykseen saakka. Ensimmäinen heitto tuli alaspäin viettävällä pellolla hieman piiloon keskelle peltoa, eli mitään apuja koiralla ei paikantamiseen ollut. Koira ei pellon viettämisen takia myöskään nähnyt lopullista putoamispaikkaa. Pituutta markkeerauksella oli ehkä 30-40 metriä.Saida paikansi alueen, mutta ei heti löytänyt damia, enkä itse tajunnut lähipillittää vielä tässä kohtaa. Näin ollen Saida lähti hieman laajemmalta etsimään palaten kuitenkin melko nopeasti oikealle alueelle, löytäen damin ja palauttaen sen hienosti.

Toinen markkeeraus tuli noin 90 astetta vasemmalle, noin 50 metriin, ojan taakse. Putoamispaikka näkyi hyvin. Saida juoksi suoraan damille ja nopealla nostolla dami talteen ja suora palautus. Tobina kehui kaiken kaikkiaan Saidan markkeerauskykyä. Nyt täytyy myös treeneissä nostaa tuota vaatimustasoa selkeästi, ettei päästetä koiraa liian helpolla ;)

Seuraava rasti oli ohjaus. Saavuimme tuomarin luo, joka käski kytkeä koiran irti. Sen jälkeen noin 25-30 metrin päässä eräänlaisessa peltopohjukassa (alue noin 10*10 metriä) alkoi ajojahti kolmen toimitsijan toimesta. Toimitsijat kävelivät alueella muutaman metrin pätkän, ampuivat ja rääkättivät ja sen jälkeen nousivat pohjukasta. Tämän ajojahdin aikana Saida nousi seisomaan, mutta pysyi paikallaan. (Tuomari sanoi, että oli hyvä, etten antanut uutta käskyä tai puuttunut muutoin, mikä olisi laskenut pisteitä). Tämän jälkeen seuruutin tuomarin vierellä Saidaa, joka edisti hieman, mutta pysyi kuitenkin vierellä. Siitä eteen -lähetys pohjukkaan ja pohjukassa lähipillitys. Saida meni alkuun vauhdilla hieman alueen ohi, mutta palasi alueelle. Saidan ollessa keskellä pohjukkaa aloitin lähipillityksen, Saida löi nenän maahan ja dami talteen. Pohjukasta noustessaan Saida kompastui hieman ja pudotti damin, mutta nosti sen pikaisesti samalla rymyämisellä ylös, joten tuomari sakotti vain pienellä pistevähennyksellä. Rasti oli todella vaihteleva ja kekseliäs, joten näitä lisää :)

Kolmas ja pahin rasti oli tuplarasti, jossa aiheena oli ykkösmarkkeeraus ja linja. Haasteena oli se, että rasti tehtiin parityöskentelynä. Yksi koira teki molemmat rastit ja toinen nökötti vierellä, tosin hihnassa, mutta tuomari arvioi koiran käyttäytymisen tästä huolimatta. Hihna oli lähinnä suorittavaa koirakkoa varten ajateltu. Saida oli parityössä ensimmäisenä vuorossa, minkä voisi olettaa olevan hyvä asia, mutta loppujen lopuksi en usko sillä olevan väliä koetilanteessa, sillä palauttaessaan koira on noutamis -moodissa ja ellei kierroksia saa laskettua parissa sekunnissa alas, voi toisen lähtö aiheuttaa jonkinlaisen ei-toivotun reaktion. Itse markkeeraus oli jälleen pellolla ilman erityisiä kiintopisteitä. matkaa noin 40 metriä. Saida meni hyvin alueelle, mutta jälleen laajensi aluetta hieman liian nopeasti. Koira teki pienen kierroksen ja palasi alueelle, missä aloitin lähipillityksen, mikä tuomarin mielestä oli virhe, sillä siinä vaiheessa kuulemma koira olisi joka tapauksessa damiin törmännyt sen juoksulinjan perusteella. Ei keltanokka kykene tällaisia asioita ajattelemaan kesken rastin. :)

Markkeerauksen jälkeen käännyttiin noin 75 astetta vasempaan, jossa oli noin 30-35 metrissä lantakasa, jonka takana oli ohjausdami. Lähetin Saidan eteen, mutta koira painoi markkeeraukselle. Pillillä pysäytys ja yritys ohjata koiraa vasemmalle, tuloksetta. Tämän jälkeen vielä toinen lähetysyritys. Tällä kertaa otin muutaman askeleen damia kohti, laitoin käden haku-asentoon koiran nenän eteen ja ohjasin lantakasalle. Koira lähti suoraan sinne, mutta harmiksi ei osannut kiertää kasan taakse (joka oli siis useita metrejä korkea ja noin 30 metriä pitkä). Näin ollen viimeinen dami jäi nostamatta ja tulos meni nollille. Harmi sinänsä, että Saida teki uskomattoman hienosti töitä. Tosin täytyy todeta, että pillikuuliaisuus ei ollut yhtä hyvällä tasolla kuin talvinomessa. Johtuneeko matkan pituudesta tai puhtaasti siitä, että koira ei kuullut. Jatkossa täytyy alkaa tehdä pillitysharjoituksia yhä kauempaa.Ja vahvistaa ylipäätään pillikäskyjä. Jatkossa alan kiinnittää huomiota myös palautusten jälkeiseen hetkeen, että koira oppisi tulemaan palautuksen jälkeen automaattisesti suoraan sivulle istumaan. Paaaljoon harjoituskertoja vaaditaan myös ohjaukseen. Tälle kesälle tavoitteeksi on asetettu nyt onnistuneet ohjaukset myös sokkona. Tämä vaatii toistoja ja mielikuvitusta, sillä tähänastisilla keinoilla Saida ei ole oppinut sokko-ohjausta riittävän hyvin, että samoilla keinoilla kannattaisi jatkaa :)

Jalon kanssa on edetty harrastusrintamalla siihen pisteeseen, että harrastusporukat ovat vihdoin löytyneet. Pääsimme mukaan Kennelkerhon hakuporukkaan ja Antti Kurjen IPO-ryhmään. Haku tulee olemaan meillä se ykköslaji näillänäkymin, ja IPOa tehdään hieman hitaammalla tahdilla, mutta kuitenkin tavoitteellisesti. Yritän saada joistain purutreeneistä videokuvamateriaalia, niin nähdään, miten pentu on sillä puolella edistynyt. Hakutreeneistä kertoilen joskus tarkemmin, kun on jotain kerrottavaa ja on tapahtunut selkeää edistymistä. Tämä päivitys pyhitetään kuitenkin Saidalle, joka on paras mahdollinen harrastuskaveri kaikista vaikeuksista huolimatta - tai ehkä juuri niiden vuoksi <3.

Laitan kuvasatoa kokeesta, mikäli kuvia käsiini saan. Samoin lopulliset pistetiedot rasteittain. Siihen saakka, tässä muutamia kännykän taltiointeja tältä keväältä :)


Jalo pääsiäistunnelmissa

Pentu käväisi ensimmäistä kertaa elämässään uimassa WT-kokeen väliajalla

Saidan kanssa pysähdyttiin juoksulenkillä Aulangon metsälammella


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Mäntän talvinome

Startattiin eilen Saidan kanssa ensimmäisessä (tosin epävirallisessa) nome-kokeessa ALO-luokassa. Viikko aikaisemmin Saidalla oli tullut turvotusta kuonoon ja korviin mikä jatkui useita päiviä ja kortisonista huolimatta välillä turvotus palasi. Näin ollen, oli todella lähellä, etten perunnut koko osallistumista. Olimme mukana siis Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen joukkueessa kahden muun koiran kanssa.

Startissa jännitti eniten ohjaus, se kun ei sokkona toimi edelleenkään niin kuin pitäisi ja vaatii huomattavasti enemmän vielä toistoja, sivusuunnista puhumattakaan :) Koe koostui hakuruudusta jossa oli 4 minuuttia aikaa hakea 5 damia, kahdesta ykkösmarkkeerauksesta sekä yhdestä linjasta, joka kuitenkin meidän onneksi tehtiin puolimotivoituna siten, että koiran palauttaessa toista markkeerausta, samaan kohtaan vietiin ohjausdami. Pisteitä kerättiin yhteensä 34/50 ja sijoitus oli 25/40, joten ei se huonosti mennyt :)

Suurin mielenkiinto kohdistui Saidan mielentilaan; taipumuskokeessa koira kun kävi niin kovilla kierroksilla, ettei pystynyt normaaleihin suorituksiin. Johtuneeko siitä, että starttasimme toiseksi viimeisenä tai siitä, että olen koko talven tehnyt kimppatreeneissä pelkästään malttia, niin koira oli todella rauhallinen, eikä muutamaa ininää lukuun ottamatta päästänyt odotellessa ääniä lainkaan, eikä ottanut stressiä laukauksista. Toki se kaivoi välillä maasta juuria ja pureskeli keppejä, mutta totesin, että parempi se, kuin huutaminen. Rauhaton sielu, kun Saida väistämättä hieman on :) Ja toisaalta en itsekään olisi jaksanut istua tuppisuuna montaa tuntia metsässä tekemättä mitään, joten ei kai sitä tarvitse koiraltakaan odottaa.

Kun vihdoin tuli oma vuoro, niin olin todella hämmästynyt, miten hyvin Saida keskittyi ja oli ääneti. Vauhtia haussa oli tuttuun tapaan, mutta turha juoksentelu jäi pois. Yhden kerran koira hämääntyi, kun viereiseltä markkeerauspaikalta kuului haulikkolaukaus ja Saida todennäköisesti jäi pohtimaan, pitäisikö mennä laukauksen perään. Lisäksi suorituksessa näkyi vielä hieman Saidan ikä ja häiriöherkkyys, mutta loppuun asti se teki hommia pienistä "mustista aukoista" huolimatta  tuoden 3 damia, mikä oli muihin suorituksiin nähden hyvä keskivertotulos :) Lisäksi olin innoissani koiran pillikuuliaisuudesta. Kun Saida lähti pois hakualueelta kohti markkeerausaluetta, niin kutsuin pillillä luokse ja koira tuli salamana viereen, vaikka kutsuttaessa ei ollut lainkaan näköyhteyttä. Jos ei muuta, niin hallinta on siinä kuosissa, että sen vuoksi ei tarvitse kokeissa hävetä :) Pitää vielä viimeisenä sulkana mainita, että koira ei tullut kertaakaan kyselemään tai tyhjänä takaisin :)

Haun jälkeen vuorossa oli markkeeraus. Ensimmäinen ykkönen todella lyhyellä matkalla noin 7-10 metriä, johon koira karkasi paukkuun. En ymmärtänyt painottaa riittävästi "paikka"-sanaa, vaikka tiesin, että koira kuumuu laukauksista. Varmaan on päässyt unohtumaan koko laukausasia ohjaajalta, kun ei laukauksia ole harjoiteltu sitten taippareiden :) Hienosti Saida kuitenkin damin haki ja toi minulle, mikä oli siltä hieno suoritus, sillä joskus Saidalla oli pienoinen motivaatio-ongelma näiden todella lyhyiden noutojen kanssa. Ja toisaalta tiedän, että olisin saanut saidan käskemällä takaisin paukusta, mutta siinä kohtaa en tiennyt, onko se sallittua.

Toinen markkeeraus noin 20 metrin matkalta. Jälleen laukauksella. Tällä kertaa Saida tapitti paikallaan, koska olin toistanut noin 5 kertaa sanaa "paikka". Surkea heittäjä tumpeloi heiton siten, että heitti damin suoraan ylös päin ja vielä puun takana. Totesin, että rääkättämällä, jos tekevät toisen heiton niin on ok. Tuomarin käskystä piittaamatta heittäjä heitti damin rääkättämättä ja luokattoman huonosti, todella matalalle, mikä oli alempana olevalle koiralle todella vaikeaa nähdä. Lähetin Saidan kuitenkin hakemaan. Ensin käväisi ensimmäisellä paikalla puun takana ja sen jälkeen siirtyi varsinaiselle alueelle ja dami talteen. Noin luokattomia heittäjiä ei onneksi virallisiin kokeisiin koskaan oteta.

Viimeisen markkeerauksen paikkaan vietiin vielä koiran palauttaessa ohjausdami. Saida ei edennyt täysin suoraan, mikä johtui todennäköisesti siitä, että se ajatteli damin olevan samassa paikassa, kuin edellinen ja se vain etsi paremman reitin. Kierto oli todella minimaalinen... tyyliä kiersi puun toiselta puolelta, kuin olisi pitänyt. Koe oli kaiken kaikkiaan todella rohkaiseva kokemus etenkin siltä osin, että Saida teki oman tasonsa mukaan kaikki tehtävät. Pääsiäisen kiharoiden NOWT-koetta ennen tarvitaan vielä paljon treeniä ohjauksessa ja sivusuunnissa.. huomenna aloitetaan kunnon tehotreenikuukausi teemaan liittyen, ja kimppatreeneissä jatketaan malttiteemalla :)

Vielä loppuun terveysuutisia ja muutama kuva.. Jalo välikuvattiin viime tiistaina Vethaus Hattulassa. Tuloksena olat, kyynärät ja lonkat terveet :))




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tokon AVO2 ja hihnakuuria...

Saidan kanssa startattiin eilen ensimmäistä kertaa tokon avoimessa luokassa. Uusi luokka toi tietenkin oman jännityksensä kokeeseen. Lisäksi ylimääräisen haasteen toi uusi halli. Ilmottautuessa en huomannut, että koe järjestetään Best-in -hallissa eikä rajasillassa. Kieltämättä enemmän jännitti juurikin uusi halli, Saidalla kun yleensä kestää uudessa treenipaikassakin muutaman kerran, että pääsee oikeaan moodiin. Itsehän pitäisi osata koiraa viritellä moodiin paikassa kuin paikassa, mutta meillä kun näitä ongelmia on ollut, niin en välttämättä halua hakea näitä lisähaasteita tarkoituksella :)

Kaiken kaikkiaan Saida teki ihan hienosti ja oman tasonsa mukaan. Pisteitä kertyi seuraavasti:

  • Paikalla makaaminen 10 (30)
  • Seuraaminen taluttimetta 8 (16, minun mielestäni olisi ansainnut paremman arvosanan, alussa ihan pientä haparointia, mutta muutoin lähes täydellistä seuraamista.. kai se ongelma oli se, ettei ollut paimenkoira. Niillä tuntui pisteet olevan automaattisesti muita korkeammalla)
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 (16, lähti toteuttamaan kyllä heti, mutta kun ei ole paimenkoiramaisen nopea, niin verotti siitä melkoisesti)
  • Luoksetulo 7,5 (22,5 ei pysähtynyt kuin seinään, mutta olen tässäkin havainnut, että vastaavalla suorituksella saa vähintään 8 monelta muulta tuomarilta)
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (18, käskyn jälkeen otti 1-2 askelta, joten oikeutettu tulos) 
  • Noutaminen 9 (18, mielettömän hyvä, meni vauhdilla, hieman meni vauhdin takia kapulasta yli, laukalla takaisin ja suora perusasento. Verrattuna siihen, että meidän nouto hajosi täysin muutama viikko ennen koetta, niin pidän tätä hienona taisteluvoittona:)
  • Kauko-ohjaus 9 (27, todella hienosti Saida teki ja kenen tahansa muun kokeessa olisi tullut 10, jokaisen käskyn jälkeen Saida mietti 0,5 sekunttia ja vasta sitten toimi, niin siitä piste pois)
  • Estehyppy 0 (homma kaatui samaan kuin pelkäsin, eli tuli takaisin esteen ohi, harjoituksen puute selvästi näkyi, nyt ostan jostain jonkin esteen, että päästään harjoittelemaan hyppy oikein)
  • Kokonaisvaikutus 8
Yhteispisteet 155,5. Sijoitus oli noin 9/20. Pieni ärtymys paistaa ehkä kirjoituksesta. Mutta sen verran noita toko-kokeita nähneenä livenä ja you-tube -materiaalina, tiedän, miten keskivertotuomari arvostelee. No toisaalta tämä tarkoittaa yhtä starttia enemmän tänä kesänä, mikä toisaalta on hyvä asia. Toisaalta harmittaa myös tuo hypyn vaikeus treenata. Ei ole pihaa mihin pystyttää joitain halpis agilityesteitä edes.. jos tässä nyt tokoa kuitenkin tahkotaan, niin kai sellainen täytyy kotiin hankkia. Halvin löytyi lemmikkipalvelulta.. sellainen laitetaan ehdottomasti tilaukseen :) linkki toko-esteeseen

Tähän loppuun vielä tilannekatsaus viime päivityksen aiheesta.. kokeilin parin kaverin antamia vinkkejä metsälenkeillä, jotta Jalo ei lähtisin niin kauas. No pakka hajosi totaalisesti käsiin ja parilla lenkillä koira todellakin hävisi. En koiran perään huudellut häviämisen jälkeen, koska jotenkin oma ajatus on, että koira kyllä seuraa lauman johtajaa. Nähtävästi Jalo ei kuitenkaan ole samaa mieltä tällä hetkellä, vaan ego on kasvanut todella roimasti muutamassa viikossa. Ja tosiaan viime viikon kokeilujen jälkeen otti lopulta hatkat. Jo aikaisemmin pikkupentuaikana havaitsin, että esim. metsässä piiloon mennessäni ja Jalon hieman hätääntyessä kävi kuitenkin niin, että Jalon löytäessäni minut se tyynesti jatkoi matkaa aivan kuin mitään hätää ei koskaan olisi ollutkaan. Se on äärettömän vilkas ja utelias ja samalla TODELLA itsenäinen. Se ei todellakaan koe tarvitsevansa minua metsässä yhtään mihinkään.

Katoamistemppujen jälkeen päätin, että pentu on nyt hihnassa muutaman kuukauden. Lisäksi päätin lopettaa ainakin väliaikaisesti positiivisen huomioimisen sisällä (vain jos tekee siis kiellettyä niin siihen reagoin). Koska Jalo on aivan eri koira sisällä kuin ulkona. Sisällä se on halimali ja rakastaa silityksiä ja lähellä olemista. Ulkona se, ei edes vilkaise minuun, olen vain paino remmin päässä. Ja en ajattele, että Jalolla tulee edes lähikuukausina ajatus, että se tarvitsisi minua johonkin. Sen sijaan täytyy kokeilla halun kautta. Jalon tulee haluta olla kontaktissa (ei siis katsekontaktissa vaan ylipäätään jonkun verran edes kiinnostunut myös remmin toisesta päässä) minuun myös ulkona. Olen aiemmin sanonut, ettei Jalo palkkaudu oikein millään ulkona, etenkään metsässä. Eilen kuitenkin päätin kokeilla, miten Jalo reagoi ruokapalkkaan, jos se ei saa MISSÄÄN muualla kuin lenkillä ruokaa. Eikä ole tarkoitus aiheuttaa vatsalaukun kiertymää (joka ei noilla ole edes kovin yleinen), vaan lenkkitahti on rauhallinen. Eli kun Jalo ottaa kesken lenkin kontaktia niin saa ruokaa. Ei silloin, kun ollaan pysähdyksissä, vaan pelkästään liikkeessä. Alkulenkistä muutama nappula joka kerta ja loppulenkistä sitten enemmän. Alkuun todellakin kesti, että pentu edes vilkaisi minuun. Mutta muutaman kerran jälkeen alkoi jo tajuta, mistä on kyse, ja kun ruokaa ei muutoin saa niin, jos mielii päivän aikana syödä, niin minuun kannattaa olla yhteydessä :)

Toisaalta kuitenkin, kun poikettiin metsässä niin huomasin Jalon moodin muuttuvan välittömästi ja oli todella vaikea saada mitään kontaktia koiralta. Odottelun jälkeen kuitenkin sekin onnistui ja palkkasin siihen sitten leikillä. Leikki kun toimii omien arvelujen mukaan todennäköisesti metsässä paremmin. Metsäpätkän jälkeen taas koira oli omissa maailmoissaan ja vei aikaa ennen kuin taas otti kontaktia. Parissa päivässä pentu on kuitenkin jo tajunnut, että kannattaa ottaa minuun kontaktia. Kuukausien myötä toivottavasti saan rakennettua ihan uuden pohjan meidän ulkona lenkkeilylle. Tai sitten se tulee kulkemaan loppuelämänsä lenkit hihnassa :)

Taitaa olla Jalo itsenäisin yksilö koko pentueesta, kun olen sisaruksista kysynyt. Kuulemma isän puolelta tulee se selvästi. Sitten vilkkaus ja halu vain juosta, juosta ja juosta, emältä.. todella mukava yhdistelmä. No mutta tottiskentällä tätä ongelmaa ei ole, eikä muutoin harrastuksissa ja kotonakin Jalo on helppo koira, joten joitain haasteita täytyy olla :)

Tulipa taas pitkä sepustus, toivottavasti edes joku jaksaa lukea :)

Aulangolla