Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

torstai 15. toukokuuta 2014

"Luonnetestissä"

Jalon kanssa on nyt jo neljä kuukautta painittu kasvavan egon ja itsenäisyyden kanssa. Koira ei ole hallinnassa niin hyvin, kuin haluaisin. 95 % luoksetulokäskyistä koira kuuntelee, mutta se 5 % on sitten metsässä juoksentelua ja elukoiden jahtaamista. Siitä seitsemännen kuukauden kaaoksesta on päästy eteenpäin, mutta jos pentu päättää kerran lenkissä lähteä huitelemaan käskyistä huolimatta, on jokin vinossa. Paljon olen saanut kuulla, miten perfektionisti ja kontrollifriikki olen, kun nostan meteliä siitä, että pentu karkaa kerran lenkissä ja on poissa puolesta minuutista muutamaan minuuttiin. Omasta mielestäni se on hälyttävää. Ei niinkään karkaaminen vaan se, että pentu todellakin kuvittelee (varmaankin) vetävänsä tätä meidän laumaa ja tekee vain reviirinlaajentamiskartoituksia tarpeen mukaan.

Olen saanut (myös suhteellisen päteviltä) koiranomistajilta vinkkejä ja neuvoja, joihin joudun monasti toteamaan "been there done that". Mikään ei tunnu toimivan pentuun. Se johtunee varmaankin siitä, että nämä monet vinkit perustuvat ns. temppuihin ja koiran palkitsemiseen ja siihen, että luoksetulosta tehdään koiralle kannattavaa. Mutta mitä tehdään siinä vaiheessa, kun koira palkitsee itsensä metsästämisellä, saalistamisella ja juoksemisella, eikä välitä minulta saatavista palkinnoista (ruoka, namit, lelut, kehut). Siinä vaiheessa joudutaan turvautumaan kliseisesti laumajohtajuuteen, joka meillä on nähtävästi hukassa. Vaikka tosin Jalo kyllä seuraa minua metsälenkillä, jos vaikka vaihdan suuntaa yms., mutta onkohan tämä seuraaminen vähän samaa, kuin mitä vaikkapa äiti tekee leikkipuiston reunalla lapsensa suhteen. Todella lohduttavaa ja rohkaisevaa...

Päätinkin ottaa härkää sarvista ja otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, nimeä mainitsematta. Ensimmäinen käynti oli noin viikko sitten, mitä ennen olin täyttänyt molemmista koirista lomakkeet mahdollisimman tarkkaan ja monipuolisesti. Ensimmäisellä kerralla kouluttaja arvioi minua, koiria ja meidän yhteiseloa. Molemmille koirille tehtiin lyhennetty luonnetesti tynnyrillä, haalarilla ja kelkalla. Saida oli oma itsensä, mutta yllättävän toimintakykyinen. Saidalla tehtävien välissä pidettiin pienet noin 30 s. tauot, Jalolla taasen vedettiin kaikki tehtävät niin putkeen, kuin vain mahdollista. Myös Jalo käyttäytyi testissä juuri niin kuin olin ajatellut. Pentu on käsittämättömän toimintakykyinen ja kestää kuormitusta äärettömän hyvin. Tiivistettynä, Jalo piti koko testiä pilkkanaan. Se reagoi ärsykkeisiin (kelkkaan voimakkaimmin, tynnyriin todella minimaalisesti), mutta välittömästi kun "uhka" loppui, se meni itsenäisesti kyhäelmien luo ja alkoi joko leikkiä niillä tai totesi sen olevan todella typerä ja mielenkiinnoton ja lähti jatkamaan matkaa. Testiähän ei saa tehdä normaalisti alle yksi vuotiaille koirille, mutta kouluttaja arveli Jalon kestävän sen, ja oli oikeassa. Kun testi oli päättynyt, repesimme kouluttajan kanssa välittömästi nauramaan. Kouluttaja pahoitteli ja sanoi, ettei koskaan naura testissä tai sen jälkeen, mutta pentu oli vain niin käsittämätön, että ei voinut kuin nauraa. Sinänsä hauskaa ja hyvä, että Jalolla ei mene tassu suuhun haastavissakaan tilanteissa, mutta tämä tietää melkoista koulua minulle Jalon omistajana ja ohjaajana. Toivottavasti alkaa solmut pian aukeamaan ja Jalon kanssa löytyy se kuuluisa yhteinen sävel, myös arkielämässä, harrasteissahan tämä ongelma ei onneksi vaivaa.

Tässä lopussa linkki videoon meidän tottisharjoittelutreeneistä. Suuri osa on leikkiä ja vain pari seuruu pätkää. Tässä nyt ensimmäistä kertaa kokeilin palkkaa koiran pään vasemmalla puolella ja se toimii nyt niin, että koira ei mene saaliille. Ja haukuttamisella vaan rentoutta lisää samoin kuin saalispalkalla viettiä (ilman purua). Samoin nyt jälkikäteen tajusin, että voin leikistä siirtyä nopeammin saaliseen, jos en ota siinä pannasta vielä kiinni, vaan työnnän vain koiraa pois (nyt kun se on idean äkännyt). Ja otan pannasta vasta, jos haukutan. Voin myös jatkossa alkaa "vaatia" enemmän ja leikkiä HUOMATTAVASTI vähemmän, niin ehkä jo se saalisturhauma tuo viettiä. Samoin haukuttamisella pitää opetella palkkaamaan. Kuka olisi arvannut, että koiran seuruun opettaminen on tähtitiedettä ;)

Linkki tottisteluun

torstai 1. toukokuuta 2014

Jalo puree...

Tänään käytiin pienen tauon jälkeen puruissa Hyvinkäällä. Antti oli tuttuun tapaan maalimiehenä. Aloitimme kuitenkin tottiksilla ja leikillä, sillä Jalolla ja minulla ne ovat takellelleet pahasti. Teknisesti Jalo osaa kyllä, mutta että saisi sitä potkua ja viettiä seuruuseen niin paljon on tekemistä. Alkuun näytin miten itse leikin. Tämän jälkeen Antti kokeili leikittää. Aina on niin silmiä avaavaa, kun näkee muiden tekevän oman koiran kanssa hommia. Antti pelasi paljon enemmän saaliin kautta, kun itse olen tehnyt vain pieniä saalispätkiä ja keskittynyt taisteluun enemmän. Ehkä tämä on jäänyt päälle, kun pentuna Jalo omi pahasti leluja, niin piti panostaa siihen yhteiseen taisteluun paljon. Lisäksi olen tehnyt Jalolle saalista eri tavalla. Olen pitänyt koirasta vasemmalla kädellä, pyörinyt myötäpäivään paikallani ympyrää ja saalistuttanut koiraa "sykäyksittäin". Antti sen sijaan antoi saalista tasaisesti työntäen toisella kädellä koiraa pois (tosin hihna oli kädessä eli koira ei päässyt kauempaa kiertämään yms.).  Antti otti myös leikin kesken rauhaa, mikä on jäänyt itsellä tekemättä. Mutta nyt kun näin käytännössä, niin täytyy alkaa sitäkin harrastamaan.

Toinen avain oli haukuttaminen, mitä olen itse kokeillut siten, että seison esim. liinan päällä. Tämä siksi, että Jalo alkaa helposti haukkumaan päin naamaria - kirjaimellisesti. Antti antoi ensin saalista, sen jälkeen pysäytti koiran ja haukutti pitäen vasemmalla kädellä aivan pannan vierestä kiinni, ettei pääse haukkumaan naamalle. Tästä jälleen saalista ja nopeasti käsky "istu", siitä koiran viereen ja seuraa käsky ja parin askeleen jälkeen palkka takasivuun. Tällä tavalla Jalo nosti jopa häntää yli selkälinjan, mikä on sille todella harvinaista. Mutta siis toivoa on. (Ja näin kirjoitettuna vaikuttaa helpolta, mutta käytännössä tekeminen on melko haastavaa) Tuo haukuttaminen ja se, että annan enemmän saalista auttaa toivottavasti rakentamaan näyttävämpää seuraamista. Täytyy nyt tulevissa treeneissä (ja myös yksin käydä kentällä) käydä ottamassa tottista ja yrittää saada siihen leikkiin potkua saaliin kautta. Onneksi nyt on treenejä, joissa joku voi valvoa vierestä meidän tekemisiä :)

Treeneissä otettiin myös purut. Hieman edellisistä treeneistä poikkeavasti otettiin mukaan jo hallintaa. Mentiin kentälle Jalon kanssa vauhdilla ja siitä laitoin koiran maahan hetkeksi. Siitä "kierrä" -käskyllä vapautin haukkuun Antille. Sen jälkeen melko peruspuruja (tosin yksi vajaa, jonka kyllä Jalo korjaa onneksi heti). Ongelmana on se, että noin joka neljännellä "lenkillä" (koiran voittaessa tekee kierroksen) Jalo vaihtaa tyynyn reunaan. Tämän seurauksena vähennetään noita lenkkejä tulevaisuudessa ja tehdään vain rauhaa (välillä irrotuksella ja välillä leikki jatkuu). Toinen ongelma on minä, joka en osaa rauhan aikana löysätä valjasta. Ei kai se koira irrota, jos on saaliilla, kun valjaat on tiukalla. Näemmä ihminen ei kykenen ajattelemaan ja liikuttamaan kättä samaan aikaan. :) Lisäksi otettiin irrotuksen jälkeen istu-käsky ja siitä haukulle.

Ensimmäistä kertaa Jalo tutustutettiin piiskan ääneen, Jalo noteerasi sen, mutta palautui nopeasti. Viimeisessä purussa Antti myös vähän jo kuormitti Jaloa, mutta ei Jalo noista välittänyt. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Jalon edistymiseen. Haukkuu jo melko hyvin ja Antin sanoin puree melko kovaa, ja puru on parantunut koko ajan.

Alla linkki puruvideoon:
Jalo 9kk puree (maalimies Antti Kurki)

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tokoilua ja metsäjälkeä...

Eilen käytiin vielä ennen Saidan juoksuja tokoilemassa Lempäälässä avoimessa luokassa. Tuomari oli Marita Packalen, joka on hieman löysempi kuin edellinen Tuomari Laisi. Tosin löysempi tuomarointikaan ei auta, jos liikkeet menevät nollille, kuten viime kokeessa hyppy. :)

Kokeessa starttasi paljon hyviä koiria ja lopputuloksena oli paljon ykköstuloksia. Mutta kyllä tällaisessakin kokeessa jyvät erottuivat akanoista (meistä). Packalenin kunniaksi täytyy sanoa, että vaikka linja oli Laisia löysempi, se pysyi samana läpi kokeen. Tähän ei moni tuomari pysty. :)

Koe meni hienosti, vaikka ensimmäinen fiilis yksilösuoritusten jälkeen oli se, että suoritus oli katastrofi. Jälkeenpäin, kun analysoin koetta, niin eihän siinä mennyt penkin alle kuin pari asiaa; pari tuplakäskyä ja luoksetulon läpijuoksu. Muuten suoritus oli varsin mallikas, vaikkei täydellinen.

Arvosanoja tippui seuraavasti:

  • Paikalla makaaminen (10=30, täydellinen paitsi että puolessa välissä laski pään etujalkojen väliin, tämä ei pisteitä vähennä onneksi ;)
  • Seuraaminen taluttimetta (9=18, olen todella tyytyväinen, todella tiivistä seuraamista, muttei painanut,  hyvä takapään käyttö, tuomarin mieleen varmaan liian tiivistä)
  • Likkeestä maahanmeno (7=14, tarvitsi tuplakäskyn sekä maahanmenossa että perusasennossa!!!! Koskaan ei ole tarvinnut, oma äänenpaino oli varmaan Saidalle hepreaa)
  • Loksetulo (6=18, läpijuoksustahan saa 5 pistettä, täydellinen oma moka, kun jännityksissäni annoin Saidalle SEIS-käskyn ja samalla oikea käsi teki täysin vahingossa jonkinlaisen pysäytysliikettä muistuttavan vänkyrän. Koira hiljensi, mutta oli niin hämmentynyt meikäläisestä, että juoksi läpi ja tuli sivulle)
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä (10=20, tämä oli melkein täydellinen, nopea pysähdys ja jalat pysyivät paikallaan loppuun saakka, hieman hidas perusasento)
  • Noutaminen (10=20, oikein hieno suoritus, parannettavaa edelleen palautusvauhdissa vaikka laukalla tulikin)
  • Kauko-ohjaus (10=30, hyvät ja nopeat vaihdot, kuten edellisessä kokeessa)
  • Estehyppy (8=16, tarvitsi jälleen tuplakäskyn lähtöön, tuomari sanoi, että ensimmäinen käsky tuli niin terävästi, että koirakin vähän säikähti.. taisi hyppy vähän jännittää viime kokeen jälkeen ;)
  • Kokonaisvaikutus 9
Yhteispisteet 175, AVO-1, sijoitus 8/12. Kokeessa huomasi, että Saida on jo oppinut hyvin että palkka on autossa. Tästä huolimatta vire ei kyllä kanna loppuun saakka, mutta voi olla, kun ikää tulee lisää ja treenataan hieman enemmän mm. liikkeiden välejä niin homma vaan paranee.

Eilisestä täytyy vielä mainita, että liikkeiden välit menivät huomattavasti paremmin kuin viimeksi. SDP:llä kokeessa, kun hain koiran autosta suorittamaan, jätin takaluukkuun Saidan nähden kissanruokaa kuppiin. Näin ollen aina liikkeiden välissä Saida meinasi lähteä autolle ja "masentui", kun ei päässytkään. Vaikka etäpalkkaa on harjoiteltu, niin edelleen se jotenkin masentaa Saidaa. Yhtä liikettakin harjoitellessa etäpalkalla koira saattaa tehdä viisi kertaa liikkeen todella hitaalla temmolla ja masentuneesti, kunnes vihdoin saa draivia tekemiseen. Ja kokeessa kun ei voi paljoa liikkeitä toistella. Ja tätä siis on harjoiteltu paljon, mutta jostain syystä Saida ei "opi", että kun tekee kerralla kunnolla, pääsee nopeammin palkalle. Tästä syystä en eilen siis jättänyt autoon sen nähden mitään palkkaa, ja Saida keskittyi huomattavasti paremmin jatkamaan seuraavaan liikkeeseen. Ja vasta kun lähdin kentältä, koira juoksi välittömästi autolle heittämään volttia :D Aina oppii jotain uutta :)

Alla kuvia, ei eilisestä kokeesta, vaan nomeilusta. Kuvaaja Laura Liski.







Jalon kanssa käväistiin viime viikonloppuna jälkileirillä. Kyseessä oli siis metsäjälki eikä FH, jota ipossa tulemme tarvitsemaan toivottavasti joskus. Ryhmän muut koirat, myös kokemattomat, jäljestivät hienosti, mikä pisti mietityttämään, miten ihmeessä kehtaan tuon kahelin ottaa edes autosta. Ensimmäisen jäljen teki vetäjä Pirjo. Pituutta oli noin 75 metriä. Jälki tehtiin normaaleilla askelväleillä, alkuun jokaiselle askeleelle frolicin palanen. Alun jälkeen nameja kuitenkin vähennettiin melkoisesti ja lopussa nami noin joka neljännellä askeleella. Jälki oli tietenkin suora ilman kulmia, tosin hieman mutkitteleva.

Jäljen alkuun pääsy oli hieman hankalaa. Niin paljon penska kiskoi ja säntäili, että meinasin olla kumossa ennen kuin jälki alkaa. Lähtöpaikalla Pirjo käski antaa koiralle liinaa ja kaikeksi hämmästykseksi Jalo pysähtyi haistelemaan ja syömään lähetyspaikalle nameja ja lähti jäljestämään. Nameja jäi paljon matkan varrelle, mutta koiran motivaatio ja moottori ovat niin kohdallaan, että en usko tuon vauhdin ja energian kostautuvan siten, että koira hukkaisi jäljen täydellisesti joskus kokeessa. Niin suuri motivaatio sillä oli jäljestää se loppuun ja lauantainakin vaikeissa paikoissa se nosti itse hienosti jäljen uudelleen.

Toinen jälki oli noin 150 metriä pitkä ja puolikaaren muotoinen, neljä keppiä (kokeiltiin reagoiko hajustettuihin keppeihin mitenkään). Nameja samaan tapaan kuin ensimmäisellä. Lähtöpaikalla Jalo nuuhki ja söi namit, mutta sen jälkeen nosti kuonon ja pyöri hetken ympyrää. Vetäjä sanoi, että selkeästi jokin metsäneläin tuoksui nenään. Kun Jalo hetken päästä taas laski nenän maahan, se jäljesti, kuin mitään metsäneläimiä ei olisi koskaan metsässä ollutkaan. Ilman apuja löysi jäljen pään, söi namit ja vielä reagoi keppiin, mistä hurjat kehut ja namit.. ja jäljesti vielä jäljentekijän jalanjäljet hiekkatielle saakka. Todella hyvää aivojumppaa hektiselle ja energiselle pennulle. :)

Harmi, kun en nyt kykene välittömästi jatkamaan metsäjäljellä, sillä jos mieli halajaa suojeluun, niin koiralle täytyy ensin opettaa FH-jälki, joka on huomattavasti haastavampaa kuin metsäjälki opetusmielessä. Leirillä kuitenkin ymmärsin, että harva koira (varustettuna tällaisella tekemiseninnolla) jäljestää pellolla luonnostaan syvällä nenällä ja rauhallisesti askel askeleelta. Vaan se täytyy koiralle opettaa. Näin ollen tämän kesän projekti tulee olemaan tuon FH:n tekniikan opetus. Jos vielä löytäisin jostain kokeneen harrastajan neuvomaan, niin homma helpottuisi huomattavasti. :)