Maanantaina oli vuorossa tokon avo-koe omalla kotikentällä Suvipielisissä. Vähän jännitti, miten koira tekee, kun juoksujen jälkeen se on välillä käyttäytynyt taas hieman oudosti. Mutta kelpo suoritus saatiin aikaiseksi. Alla pisteet:
- Paikalla makaaminen 10 = 30
- Seuraaminen taluttimetta 9 = 18 (oli toinen liike vasta niin kärsi selvästi, kun en voinut viritellä koiraa niin paljon, kuin kentän laidalla, mutta tähän pitää tottua jos voittajaan joskus meinaa)
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 =17 (hidas, täytyy harjoitella taas tekniikkaa)
- Luoksetulo 7,5 = 22,5 (sehän pysähtyi melkein kuin seinään, olisi ansainnut ainakin 8)
- Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 =20
- Noutaminen 9 =18 (muuten hyvä, mutta palauttaessa kapula osui minuun)
- Kauko-ohjaus 8 =24 (taisi tulla yksi tuplakäsky ja muuten varmaan rokotti siitä, että liikkeet eivät salamannopeita)
- Estehyppy 10 =20 (onneksi tämä alkaa olemaan jo varmoissa kantimissa)
Yhteensä siis 179,5 p. AVO-1 ja hieno 2.sija.
Nyt sitten Maailmanseminaariin metsästämään kolmatta avo-1:stä. Kari Kielo on tunnetusti melkoinen natsi, joten todellisen työn takana tulee olemaan. Lisäksi kokeen jälkeen luoksarin pysäytys hajosi täysin ja Saida alkoi epävarmaksi luoksetulossa. Onneksi näin jälkeenpäin ymmärsin, mistä tuo epävarmuus tuli.. jos koira ei pysähtynyt käsimerkistä riittävän nopeasti, niin vein sen samaan paikkaan takaisin istumaan että otetaan uusiksi, mutta Saida luonnollisesti ymmärsi sen niin, ettei pitäisi tulla lainkaan luokse. Huoh, miten tyhmä ihminen voikaan olla. Nyt täytyy tehdä paljon perus luoksareita kisanomaisesti pysäyttämättä ja sitten välillä dami kädessä tehdä pysäytyksen käsiliike. No mutta kuukausi tosiaan aikaa ja Saidan kanssa päästään nyt viikoittain toko-treeneihin, missä pystytyään harjoittelemaan liikkeitä valvovan silmän alla ja appareilla.
Pellolta ollaan pysytty poissa pari viikkoa, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus palata jäljen pariin. Haussa on edetty Jalon kanssa ääniavuilla huomattavasti ja palkan vaihtaminen patukkaan on auttanut etenemisessä. Toisaalta aion kokeilla, josko saisin Jaloa pelkällä nenällä toimimaan ilman erillistä lähetystä. Jalo kun on oppinut kyselemään lupaa, niin se ei keskilinjalta helposti lähde itsenäisesti etsimään. Mutta täytynee kokeilla kuitenkin. Viime viikolla puruissa Jalo oli taitava. Hyvät ja napakat purut ja vähitellen sitä hallintaa aletaan tuomaan kehiin. Nyt kun tottis ja jälkikin ollaan saatu aluille niin tuntuu vähitellen siltä, että ehkä vielä joku päivä tosiaan päästään ihan oikeasti kisoihin saakka :) Jalon kanssa on edetty myös arkihallinnassa, mutta siitä sitten myöhempänä.
Lopuksi pari kuvaa kesän riennoista kera koirien..










