Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kesä on koiraharrastajan parasta aikaa...

Kesä on edennyt vauhdilla.. Saidan kanssa startattiin viime viikon lauantaina ensimmäistä kertaa Rally-toko kokeessa. Tavoitteena oli alon hyväksytty tulos ja se saatiin reilusti, 87/100p., kun hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan 70p. Paljon oli koiria, joten sijoittumisesta ei viitsinyt unelmoida, mutta hienosti se meni. Menetetyt 13 pistettä olivat täysin omia mokia, mutta kukapa ei ensimmäisessä kokeessaan virheitä tekisi.

Maanantaina oli vuorossa tokon avo-koe omalla kotikentällä Suvipielisissä. Vähän jännitti, miten koira tekee, kun juoksujen jälkeen se on välillä käyttäytynyt taas hieman oudosti. Mutta kelpo suoritus saatiin aikaiseksi. Alla pisteet:

  • Paikalla makaaminen 10 = 30
  • Seuraaminen taluttimetta 9 = 18 (oli toinen liike vasta niin kärsi selvästi, kun en voinut viritellä koiraa niin paljon, kuin kentän laidalla, mutta tähän pitää tottua jos voittajaan joskus meinaa)
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 =17 (hidas, täytyy harjoitella taas tekniikkaa)
  • Luoksetulo 7,5 = 22,5 (sehän pysähtyi melkein kuin seinään, olisi ansainnut ainakin 8)
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 =20
  • Noutaminen 9 =18 (muuten hyvä, mutta palauttaessa kapula osui minuun)
  • Kauko-ohjaus 8 =24 (taisi tulla yksi tuplakäsky ja muuten varmaan rokotti siitä, että liikkeet eivät salamannopeita)
  • Estehyppy 10 =20 (onneksi tämä alkaa olemaan jo varmoissa kantimissa)

Yhteensä siis 179,5 p. AVO-1 ja hieno 2.sija.

Nyt sitten Maailmanseminaariin metsästämään kolmatta avo-1:stä. Kari Kielo on tunnetusti melkoinen natsi, joten todellisen työn takana tulee olemaan. Lisäksi kokeen jälkeen luoksarin pysäytys hajosi täysin ja Saida alkoi epävarmaksi luoksetulossa. Onneksi näin jälkeenpäin ymmärsin, mistä tuo epävarmuus tuli.. jos koira ei pysähtynyt käsimerkistä riittävän nopeasti, niin vein sen samaan paikkaan takaisin istumaan että otetaan uusiksi, mutta Saida luonnollisesti ymmärsi sen niin, ettei pitäisi tulla lainkaan luokse. Huoh, miten tyhmä ihminen voikaan olla. Nyt täytyy tehdä paljon perus luoksareita kisanomaisesti pysäyttämättä ja sitten välillä dami kädessä tehdä pysäytyksen käsiliike. No mutta kuukausi tosiaan aikaa ja Saidan kanssa päästään nyt viikoittain toko-treeneihin, missä pystytyään harjoittelemaan liikkeitä valvovan silmän alla ja appareilla.

Pellolta ollaan pysytty poissa pari viikkoa, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus palata jäljen pariin. Haussa on edetty Jalon kanssa ääniavuilla huomattavasti ja palkan vaihtaminen patukkaan on auttanut etenemisessä. Toisaalta aion kokeilla, josko saisin Jaloa pelkällä nenällä toimimaan ilman erillistä lähetystä. Jalo kun on oppinut kyselemään lupaa, niin se ei keskilinjalta helposti lähde itsenäisesti etsimään. Mutta täytynee kokeilla kuitenkin. Viime viikolla puruissa Jalo oli taitava. Hyvät ja napakat purut ja vähitellen sitä hallintaa aletaan tuomaan kehiin. Nyt kun tottis ja jälkikin ollaan saatu aluille niin tuntuu vähitellen siltä, että ehkä vielä joku päivä tosiaan päästään ihan oikeasti kisoihin saakka :) Jalon kanssa on edetty myös arkihallinnassa, mutta siitä sitten myöhempänä.

Lopuksi pari kuvaa kesän riennoista kera koirien..








 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Uimassa...

Tänään aamulla oli niin hieno sää, että lähdin koirien kanssa ensin Aulangolle lenkkeilemään pariksi tunniksi. Sen jälkeen suunnattiin toiselle puolen kaupunkia katselemaan kaverin mainostamaa "koirien uimapaikkaa". Hyvä veneenlaskupaikka, missä vähitellen syvenevä hiekka/pikkukiviranta. Saida kasteltiin pariin otteeseen damin avulla. Sen jälkeen heitin myös Jalolle muutaman kerran damia. Eihän tuo vettä aristellut lainkaan, vaan veteen meni, pitkässä liinassa tosin. Pelkällä vapaa -käskyllä lähti damin perään ja vaikka uintitekniikassa on vielä hiottavaa, niin pinnalla kuitenkin pysyi. Vähän harjoitusta lisää, ja siitä tulee mestariuimari. :) Damitkin toi käteen ravistamatta. Pentuajan noutoharjoitukset ovat näköjään jättäneet jotain jälkeensä. :)

Jalo hakee damia


torstai 5. kesäkuuta 2014

Hihnatekniikkaa ja yhteislenkkiä

Projekti "Jalon hallinta" on nyt jatkunut noin kuukauden päivät. Tähän kuukauteen on neuvolakäynnin (testit) jälkeen sisältynyt yksi hihnatunti sekä kaksi ryhmälenkkiä. Kaiken kaikkiaan hyvään suuntaan on menty. Hihnatunnilla keskityttiin eritoten Jaloon, mutta myös Saidaan, joka tosin on melko laiska remmissä kulkija, joten siihen ei kauheasti tarvitse puuttua. Jalo on sen sijaan ollut holtiton remmissä menijä, koska ulos astuttaessa pentu on virittänyt itsensä tappiin ja kaikki säädylliset käytöstavat ovat haihtuneet ilmaan.

Hihnatekniikassa hyödynnetään ketjukaulainta, joka äänensä vuoksi antaa koiralle mahdollisuuden oppia välttämään hihnan kiristymistä. Tekniikassa joka kerta kun hihna kiristyy, pysähdytään ja kerrotaan koiralle että "ei". Kuulostaa helpolta, mutta alussa noin virittyneen koiran kanssa oli hieman hankaluuksia oikeassa ajoituksessa. Nyt kuitenkin Jalo on oppinut välttämään vetämistä, sillä ketju päästää kiristyessään "varoittavan" äänen. ja mikä tärkeintä, tämä tekniikka on myös estänyt Jaloa nousemasta liikaa. Näin ollen Jalo on nykyään paremmassa mielentilassa lenkillä ja jopa HAISTELEE, mitä se ei ole ennen "ehtinyt" tehdä. :)

Toki mielentilaa on korjattu myös muilla keinoilla. Lenkille lähdettäessä tai autosta ulos ottaessa juoksutan Jaloa sisään ja ulos niin monta kertaa, että sen mielentila laskee paremmalle tasolle. Hitaasti, mutta varmasti meidän lenkit ovat tulleet vähemmän vastenmieliseksi ja voin jopa nauttia välillä kävelyistä. :)

Irti Jalo ei ole ollut kuin parilla pyörälenkillä. Irti olemista on harjoiteltu sen sijaan vain kouluttajan ja tämän apukouluttajan kanssa yhteislenkeillä, joilla on ollut omien koirien lisäksi yleensä noin 5-6 koiraa.Alussa Jalo meinasi seota täysin, kun mentiin metsään ja vielä muiden koirien kanssa (lenkillähän Jalo ei ole koskaan karannut muiden koirien luo, koska metsässä on sen mielestä mielenkiintoisempiakin asioita). Mutta kun se pääsee iholle, niin alkaa paskaralli (Opittu tapa, vaikkakaan Jalo ei ole päässyt riehumaan kuin sisarustensa kanssa pariin otteeseen, mutta muuta ei tarvita.). Näin kävi kolmisen kertaa ensimmäisellä lenkillä. Vapautin Jalon ja se rynni kuin maailmanomistaja muuhun laumaan aiheuttamaan kaaosta (johon muut fiksummat koirat eivät kuitenkaan lähteneet luonnollisesti mukaan). Tätä työstettiin muutaman kerran, kunnes koiran ilme alkoi muuttua siten, että enää Jalon mielestä homma ei ollutkaan enää viihdyttävää ja Jalo tuli pyynnöstä minun luokse.

Ensimmäisellä lenkillä jouduttiin porukalla korjaamaan Jalon käytöstä koko lenkin ajan, sillä niin helposti mielentila meinasi nousta tappiin. Eilen meidän toisella porukkalenkillä meno oli jo parempaa. Alussa Jalo kävi tuttuun tapaan kierroksilla, mutta päästäessäni sen vapaaksi, se alkoikin ravaamaan ja liittyi rauhallisesti laumaan. Jouduimme edelleen välillä puuttumaan jalon käytökseen (etenkin yritti kouluttajan nuorinta koiraa provosoida), mutta tällä kertaa meni pitkiä pätkiä ilman, että olisi tarvinnut puuttua Jalon käytökseen. Kaiken kaikkiaan mielentila oli rauhallisempi ja lähes harmooninen. :) Myös Saidan riistavietti näkyy noilla myöhäisillä lenkeillä ja neitiä joutuikin pariin otteeseen komentamaan kovemmin. 

Alla pari kuvaa yhteislenkeiltä. Niin vain se Jalokin oppii suhtautumaan järkevästi ja kunnioittavasti muihin koiriin.




Loppuun myös video Saidan ensimmäisestä kunnon (lue: oikein ohjatusta) jäljestä. Saida yllätti täysin. Niin taitavasti se nuuskutti kaikki askeleet ja liina paria kertaa lukuun ottamatta löysällä, vaikka maasto oli haastava, kun heinä ulottui puoleen reiteen saakka. Kuvakulma surkea, mutta minkäs teet, kun yksin treenaat eikä ole kameraa saatika kameran jalkaa :)

Saida peltojäljellä