Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

torstai 4. syyskuuta 2014

MH-luonnekuvaus

Viime viikonloppuna käväistiin Saidan kanssa Kiharakerhon järjestämässä MH-kuvauksessa. Kuvaajina oli Riitta Liimatainen ja Heidi Kaatiala. Saida oli oma itsensä, mutta yksi asia tosin yllätti. Saidan leikki-into oli vailla vertaa. Tosin testinohjaajan kanssa Saida ei leikkinyt, mutta riittää, kun meikäläisen kanssa leikkii :) Yllättävän rennosti koira otti muutenkin koko kuvauksen, eikä esimerkiksi alku- ja loppuleikin välillä ollut nähtävissä minkäänlaista eroa.

Monet asiat saivat myös vahvistusta. Alla olevista videoistakin näkee, että Saida positiivisuudellaan ja uteliaisuudellaan ratkoo arvelluttavat asiat. Eivätkä epämukavat asiat jää sille kummittelemaan suuremmin mieleen. Tykkään mielettömästi siitä, että Saida reagoi asioihin, välillä voimakkaastikin, mutta se palautuu todella nopeasti. Se tekee siitä oivallisen harrastuskoiran, kun vertaa niihin yksilöihin, jotka seistä tapittavat tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Jos koira ei vastaa mihinkään ärsykkeisiin, niin vaikea sitä on saada reagoimaan, kiinnostumaan tai innostumaan mistään. Iän myötä myös liiallinen hössöttäminen on jäänyt pois ja Saida osaa myös olla tekemättä mitään. Vaikka se olisikin vähän tylsää toimeliaan koiran mielestä. :) Samoin Saidan suhtautuminen ihmisiin ja muihin koiriin on muuttunut huomattavasti viimeisen vuoden aikana. Edelleen se rakastaa molempia, mutta oma emäntä on sille tärkein, eikä aina jaksa ottaa kontaktia kaikkiin ympärillä oleviin muihin koiriin tai henkilöihin.

Alla linkit videoihin tehtäväjärjestyksessä, kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... pahoittelut pimeästä kuvasta, uusi kamera on hyvä, mutta video-ominaisuus siinä on vähän heikompi.. samoin ääntä en saanut toimimaan, niinpä "arvostelua" ei saatu videolle. Mutta kyllähän tuosta jotain näkee :)

Ja vielä numeroina MH-kuvaus. Yksinkertaistettuna: 5 tarkoittaa, että koira on aktiivinen tai reagoi voimakkaasti ja 1 tarkoittaa, että koiraa ei kiinnosta, se ei reagoi tai ei muutoin ole aktiivinen.

Ihan loppuun laitoin linkin meidän Rally-toko kokeeseen.. peruutuspaikalta palkintopallille.. 29 alo-starttaajaa ja 2. sijoitus täysillä pisteillä.. paremmin ei olisi voinut mennä :)

Kontakti ja käsittely
Leikki 1
Leikki1 Puruote ja taisteluhalu
Takaa-ajo 1.kerta
Takaa-ajo 2.kerta
Aktiviteettitaso
Etäleikki
Yllätys, haalari
Ääniherkkyys
Aaveet
Leikki2
Laukaukset

1a Kontakti, tervehtiminen: 4
1b Kontakti, yhteistyö: 3
1c Kontakti käsittely: 3.
2a Leikki1 Leikkihalu: 5
2b Leikki1 Tarttuminen: 5
2c Leikkihalu1 Puruote ja taisteluhalu: 2 (vieraan kanssa ei oikeen leiki).
3a Takaa-ajo 1. kerta:4
3b Tarttuminen 1. kerta: 3
3a Takaa-ajo 2.kerta:4
3b Tarttuminen 2.kerta: 5
4a Aktiviteettitaso: 2
5a Etäleikki, kiinnostus: 2
5b-5e:1
6a Yllätys, pelko: 3
6b Yllätys, puolustus/aggressio: 1
6c Yllätys, uteliaisuus: 5
6d Yllätys, jäljelle jäävä pelko: 1
6e Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: 2
7a Ääniherkkyys, pelko: 3
7b Ääniherkkyys, uteliaisuus: 5
7c Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: 2
7d Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: 1
8a Aaveet, puolustus/aggressio: 2
8b Aaveet, tarkkaavaisuus: 5
8c Aaveet, pelko: 1
8d Aaveet, uteliaisuus: 4
8e Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4
9a Leikki2, leikkihalu 5
9b Leikki2, tarttuminen: 5
10 Ampuminen: 2

sunnuntai 24. elokuuta 2014

NOME-B ALO-3

Saidan kanssa korkattiin noutajien b-metsästyskokeet eilen Hämeenlinnassa. Alun perin kokeen piti täyttyä tollereista, mutta yllättäen mahduttiin mukaan. Hieman pelonsekaisin tuntein ilmoittauduin aikoinaan kokeeseen, sillä kesän aikana kaikki (kaksi) treeniä oli mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle. Juuri samana päivänä, kun sain kutsun kokeeseen, olin kuitenkin käynyt tekemässä todella lyhyen rohkaisevan treenin. Treenissä testatasin, osaako Saida eteenlähetystä. Sen kanssa on tarvottu todella kauan ja mietin, että jos koira ei sokkona ole yhtään kartalla käskystä, niin pitää todeta, että koira ei osaa ja homma pitää aloittaa uudelleen, aivan alusta.

Kyseessä oli siis täysin sokko lähetys, matkaa alle 10m. Olin vienyt damin jo aikaisemmin puskaan, kun koira odotteli kauempana. Hain Saidan, joka oli intoa täynnä. Otin viereen ja vihelsin lyhyen pillillä, jotta koira tiesi, mitä ollaan tekemässä. Sen jälkeen eteenlähetys.. ja sinne eteen se lähti. Niin hienosti, että meni vielä damin ohikin, kun en ajoissa pillittänyt. Luoksetulopillillä sain koiran takaisin päin ja lähipillityksellä dami talteen. Se harjoitus päättyi siihen. Tiestin, että Saida osaa, nyt vain piti miettiä, miten olen tehnyt asiasta niin p#%&"een vaikeaa. Lyhyen pohdinnan jälkeen ihmettelin, miten en sitä aiemmin ollut tajunnut. Olen jo kauan tiennyt, että Saidalle pitää liikkeet opettaa tokossa sellaisena, kuin ne ovat lopullisessa muodossaan. Ei mitään esiasteita, joista palkataan ja aletaan vähitellen vaatimaan lisää. Ohjauksethan aloitetaan ja tehdään usein motivoidusti niin, että koira näkee damin tai se viedään yhdessä koiran kanssa. Koulutusohjaajakurssillakin toistettiin jatkuvasti, että Suomen huiputkin treenaavat aina motivoidusti. Itse olin ymmärtänyt motivoinnin liian kirjaimellisesti, enkä ollut ajatellut, miten oman koiran kanssa pitää koulutuksessa edetä.

Tiivistettynä siis motivointi siten, että koira näkee, että dami viedään, ei Saidalla toimi lainkaan. Miten se voisi erottaa linjan perus noudosta, jos niiden välille ei tee eroa treeneissä. (siis kun kyseessä ei ole labradori, joka vastaa enemmän malikkaa koulutettavuudeltaan). Siinä vaiheessa, kun Saidalle oli opetettu eteenlähdön perusteet näin motivoidusti, olisi pitänyt todella nopeasti siirtyä todella lyhyihin sokkoihin. Tai vaikkapa ampumalla startterilla damipaikkaan, jotta jäisi ruudin hajua motivoimaan koiraa. Ja kokemuksen myötä olisi koira oppinut nopeasti, että kun ohjaaja näyttää eteen, niin siellä on dami. Sen sijaan olin yrittänyt motivoida koiraa täysin väärin ja tehnyt tehtävistä liian helppoja ja tylsiä, mistä kihara ajatteli, että tässä täytyy olla jokin juju. Tapanani ei ole murehtia, mitä on tullut tehtyä väärin.. sen sijaan pitää nyt ottaa oppia ja porskuttaa uusilla oivalluksilla eteenpäin. Tällä linjalla siis jatketaan treenaamista. Ja todella vähitellen vain kasvatetaan matkaa.

Ja siihen eiliseen kokeeseen..

alla hieno kuva kokeen etenemisestä :)
Koe aloitettiin haulla, koirakko saapui siis polkua pitkin kuvan eteläsuunnasta. Rannalla vaaleanpunaisen teltan vieressa seisoivat katsojat ja heittäjät lokkeineen valmiina, joten Saida oli tottakai menossa rantaan eikä metsään. Ensimmäisellä lähetyksellä (paikasta A) Saida lähti hyvin, mutta kaarsi rantaan. Toisella lähetyksellä seuruutin pari askelta metsää kohti ja sinne hävisi. Toi nopeasti kolme riistaa, yhden fasaanin ja vaakun. Ensimmäisen riistan pudotti. Edelleenkään en ole varma miksi, mutta koira näytti kuin olisi hädällä :). Onneksi Alossa tuo katsottiin sormien läpi, kun Saidalla muutoin palautukset ja riistan käsittely olivat oikein mainioita.

Sen jälkeen siirryttiin rantaan (kohta B), mistä kakkosmarkkeeraus Ensin heitettiin kauempi (B2) ja sen jälkeen lähempi (B1). Saida meni veteen hieman lähetyspaikan sivusta (lähempää riistaa) veteen, mikä vei koiran energiaa ja katkaisi ajatuksen markkeerauksista. Palautus tuli rannan kautta (näitä pitää näemmä taas harjoitella). Ja kun ensimmäinen oli sen verran sählä suoritus, niin Saida oli tullessaan unohtanut jo toisen markkeerauksen, enkä näin ollen saanut sitä veteen ja toinen lokki jäi noutamatta.

Jatkettiin matkaa ja edettiin polkua (kohta C), josta lähetin koiran hakuun. Saida lähti hyvin, mutta ohjaajan piti välittömästä lähteä kävelemään rantaan päin (kohta D), niin Saida luuli, että jätän sen ja se palasi takaisin. Uusi lähetys kohdasta D, mutta kaarsi rantaan.. ei siis riistoja näistä lähetyksistä. Sen jälkeen seuruutin rantaa kohti. Laukaus tuli noin 10 metriä ennen rantaviivaa. Seuruutin rantaan, josta lähetin (kohta E) Saidan vesiohjaukseen (E1). Sorsa oli kiinni pienessä vesikasvillisuusryppäässä. Saida meni hieman empien veteen ja olin jo varma, että se jää pyörimään rantaan, mutta ei.. se eteni viivasuoraan kohti kasvillisuutta osoittamaani suuntaan. Ei edes tarvinnut lisäkäskyjä tai lähipillitystä. Hienosti toi sorsan käteen.

Tästä siirryimme hakuun (kohta F). Pelkäsin, että ohjaus painaa Saidaa taas rantaan, mutta.. tällä kertaa se lähti vauhdilla metsään.. toi rantakaislikosta kaksi lokkia sekä lähistöltä kanin. Tässä kohta tuomari sanoi, että arvostelu päättyy siihen, mutta saan haetuttaa loput varikset (2 kpl), jos haluan. Halusinhan minä. Samalla hetkellä alkoi rankasti sataa, minkä ajattelin olevan oivallinen harjoitus. Saida kun on sitä mieltä, että sateessa ei kykene tekemään yhtään mitään, kun kiharat kastuvat :). Mutta niin vain muutamalla lähetyksellä se sai kaikki talteen. Etenkin viimeisen vaakun hakeminen tuotti hankaluuksia ja jouduin lähettämään Saidaa useasti (täytyy taas treeneissä muistaa painottaa, että takaisin ei ole tulemista tyhjänä). Mutta kaikki riistat saatiin talteen, kaiken kaikkiaan 10 kpl, mikä on hieno suoritus etenkin vesisateessa.

Kuten selostuksesta voi päätellä, oli välillä hankala saada Saida etenemään hakuun juuri osoittamaani suuntaan. Sillä kun oli selvästi jo omassa päässä käsitys siitä, missä riistaa on. (Samoin tuo etenevä haku, että ohjaaja jättää koiran hakuun ja lähtee itse kävelemään muualle, on nyt treeniohjelmassa) Toinen pieni ongelma oli riistojen luovutus tuomarille. Saida kun on tykästynyt tuohon riistaan kokoajan enemmän, niin aina, kun luovutin riistan tuomarille, Saida meinasi mennä perässä ja jouduin pariin kertaan antamaan seuraa-käskyn. Tällaista häiriötä myös lisää, treeneissä, kun pystyy puuttumaan vähän rankemmin. :) Mutta toisaalta hyvä näin päin, motivaatio-ongelmaa ei näytä ainakaan olevan. Ja vaikka Saidalla oli vaikeuksia irtautua riistoista, lähti se joka kerta täysillä hakemaan lisää eli ei kuitenkaan sen enempää vanhoja riistoja miettinyt. Vähän vaan harjoitusta niin hyvä tulee. Kaiken kaikkiaan Saidan työskentelyinto oli käsittämättömällä tasolla. Välillä treeneissä se on saattanut tylsistyä ja aloittaa vaikka maan haistelun, mutta nyt ei ollut tietoakaan moisesta.. se oli kuin labradori ikään.. niin kone kuin vain voi pieni kihara olla. :) Super-Saida <3.

Jonkin verran on myös tokoiltu. Laitan tässä joku päivä vielä videolinkin meidän kokeesta kiharoiden toko-mestaruudesta. Tulos AVO-2.. Saida kun päätti viimeisessä tehtävässä jäädä hyppimään esteen yli.. ARGH.. ja kuumuus kyllä verotti, kun koiraa ei huvittanut yhtään. No syyskuussa sitä kolmatta ykköstä hakemaan :)

Myös kaikenlaista muuta on tapahtunut tässä viikkojen saatossa. Jalon kanssa on edetty puruissa, hakutreenit alkoivat, ilmotin Saidan BH-kokeeseen ja koin valaistumisen tokon suhteen, peltojäljellä käydään säännöllisen epäsäännöllisesti ja saatiin Jalon kasvattajalta tottisvinkkejä jatkoa varten. Paljon olisi asiaa, mutta TAOTAO:ta lainatakseni, niistä kerron sitten seuraavalla kerralla.

Loppuun muutama kuva kesältä.















perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tämä on G:t 1 vuotta!

Jalo täytti sisaruksineen tänään 1 vuotta. Voi mikä vuosi onkaan takana. Paljon on mahtunut itkua ja naurua arkeen. Onneksi enimmäkseen naurua, vaikka viime päivitysten perusteella voisikin kuvitella jotain muuta. Itsellä kun on tapana tuoda yleensä esiin vain ne huonot asiat ja paisutella niitä omassa (ja muiden) päässä, vaikka tosiasia on, että niin moni asia on mennyt hyvin ja helposti. Mutta eihän sitä kehity paremmaksi ihmiseksi, koiraojaajaksi ja omistajaksi toistamalla itselle ja maailmalle, miten hyvin asiat ovat. :)

Kouluttajalla käynnin jälkeen olen miettinyt todella paljon sitä, minkälainen koira Jalo on ja miten sen kanssa pitäisi olla. Onhan sitä tullut aiemminkin pohdittua, mutta se kokemus opetti taas koirasta paljon ja sen jälkeen ryhdyin pohtimaan, miten saisi sovellettua menetelmästä omannäköisen, meidän arkeen sopivan version. Ensinnäkin piti löysätä pipoa, pieni perfektionisti ja kontrollifriikki meinaa nostaa päättään pennun sekoilujen kanssa ja pitää itselle muistuttaa usein, että Jalo on vain lapsi ja etenkin MALIlapsi. Lenkillä olen nyt usein pistänyt Jalolle valjaat, joissa roikkuu 25m. pitkä lipputankonaru. Naru tuo turvaa minulle, kun kuitenkin ihmisten ilmoilla liikutaan, vaikka metsässä mennäänkin. Sen avulla voin olla luottavaisemmin mielin, mikä heijastuu omaan äänensävyyn ja käytökseen, enkä siirrä omaa kireyttäni Jaloon. Toisaalta se myös antaa mahdollisuuden puuttua ja korjata Jalon käytöstä astumalla narun päälle, mikäli kiellot menevät kuuroille korville.

Yhteenvetona voin todeta, että Jalo ei ole moisia karkailuja tehnyt enää lainkaan (kerran kokeili sen jälkeen, kun laitoin narun, mutta kokeilu jäi onneksi kertaan, kun pääsin puuttumaan). Vähitellen luottamus alkaa palautua molemmin puolin. En kai Jalonkaan silmissä ole ollut kovin varteenotettava laumanjohtaja epävarmuuteni kanssa. Tuntuu, että silloin seitsemän kuukauden ikäisenä yhteys meidän välillä oli hävinnyt tyystin muutamassa viikossa, mutta nyt alamme vähitellen olla edes saman kirjan sivuilla, joskaan ei vielä samalla sivulla. :) Ei auta muu kuin yrittää kehittyä edelleen paremmaksi koiranlukijaksi ja yrittää miettiä, miten saan luotua Jaloon sellaisen yhteyden, että voimme luottaa toisiimme täysin.

Alla linkki skydriveen meidän metsälenkistä. Paremmassa mielentilassa koira on nyt. Jalo on kuitenkin siinä mielessä täysin erilainen kuin Saida, että sen perään on todellakin katsottava (ainakin vielä). Ja vältettävä kierroksia nousemasta nollasta sataan, vaikka sitäkin kaikilla lenkeillä väistämättä tapahtuu.

https://onedrive.live.com/redir?resid=9B8EE203876A566E!134&authkey=!AGJJ-ZwQebZx3PM&ithint=video%2cmp4.

Loppuun vielä muutama kesäkuva päivänsankarista.. Rantaleijonasta :)