Alussa Jalolta "katsottiin siru", minkä olemassaolo pitää ehkä yrittää ihan oikeasti tarkistaa ennen koetta.
Päätin kokeilla, onko parempi viedä Jalo siirtymiset vain tässä-käskyllä ja seuruuttaa vain varsinaisessa liikkeessä. Vastaus valkeni välittömästi - ei. Jalo kun on tottunut tekemään vain töitä kentällä, niin vietti laski ja sitä oli vaikea saada enää niin ylös, kuin mitä se treeneissä on. Lisähaastetta toi paikkamakuu, jonka suoritimme ensin, mikä toisaalta oli erittäin arvokasta harjoitusta, mutta halusin pelata varman päälle ja rauhoitin Jaloa aika paljon, mikä laski viettiä entisestään.
Muutama havainto, jotka tehtiin kaverin kanssa alla olevia videoita katsoessa.
- Aukeaminen on edelleen suuri ongelma.
- Täyskäännökset löysiä, etenkin ensimmäinen. Pitää vahvistaa merkkiääntä ja palkata heti täyskärin jälkeen.
- Oikealle käännökset tein vauhdikkaasti, kun halusin tehdä niistä koiralle mielenkiintoiset. No niistä tuli vähän viettiä lisää, mutta Jalo aukesi heti käännösten jälkeen.. eli ei näin! Sen sijaan jatkossa keskitytään täyskäriin ja vasemmalle käännökseen, että niistä saa lisäviettiä. Toki pitkällä tähtäimellä pitää tehdä oikealle käännöksiinkin viettiä mutta siten, että esim. heti perään tehdään myös käännös vasemmalle, jotta koira ei ala aukeamaan.
- Istumiset pitää jaksottaa paremmin. Etenkin henkilöryhmässä, mutta myös muuten, on liikkelle lähdöt liian nopeita. Pitäisi antaa Jalolle mahdollisuus padota, kun sitä on kerran harjoiteltu.
Lisäksi pitää paljon harjoitella sitä, että alkuun tulee paikkamakuu, Jalo onneksi pysyy maassa kovemmassakin vietissä. Paikkamakuun jälkeen palaan Jalon viereen ja mahdollisesti palkkaan ruoalla alas. Siitä seuraa -käsky, patoaminen, haukutus ja piiskalla viettiä ja palkka. Eiköhän tällä metodilla Jalo ala itsestään nousemaan paikkamakuun jälkeen. :)
Vielä varmuuden vuoksi haluan selventää, kun suojelukoirista ja niiden kouluttamisesta liikkuu muutoinkin aivan liikaa villejä mielikuvia ja oletuksia, niin kun viime postauksessakin kehuin hankkimaani uutta tyttöpiiskaa, niin nimestään huolimatta sillä ei ketään piiskata, muuta kuin ilmaa. Pitäisi muistaa, että blogia saattaa lukea muutkin kuin suojeluharrastajat, jotka vetävät näistä välineiden nimistä omia johtopäätöksiään helposti. Mikäli minulla ei ole taitoa kouluttaa positiivisesti koiriani tottikseen, niin siinä vaiheessa olen kouluttamatta ja tyydyn seurakoiriin.
Alla vihdoin linkit möllikokeeseen..
Linkki ilmoon ja muuhun kenttäosuuteen.
Yleisilme oli mielestäni kohtuullinen, mutta se häntä vaivaa meikäläistä suunnattomasti. Jalo kun on ringi-linjainen koira, niin sellaisen vietikkään seuruun tekeminen on todella työn takana. Hassua että mun vietitön noutajakin seuraa yhtä iloisen näköisesti, kun häntä on kokoajan liikkeessä ja ylhäällä. Suuria plussia oli kontakti, joka ei seuruun aikanan tippunut kertaakaan ja etenkin luoksetulo, joka oli aivan superhieno, täysin suora ja sivulletulokin jäi vain pari senttiä vajaaksi. Taitojätkä <3. Opettavainen koitos eilen oli, ja tästä ei päästä (toivottavasti) kuin ylöspäin. Ainakin möllituomarilta saatiin paljon kehuja. :)
![]() |
| suojeluhallintaa viime kesältä, kuva Kati Artiola |
