Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Jalo ja möllibeehoo

Eilen käväistiin Jalon kanssa mölliBH-kokeessa, joka järjestettiin Rengossa Suvarissa oman kennelkerhon toimesta. Jännitti todella paljon ihan jo senkin vuoksi, että päätin, että tuo mölli sinetöi meidän kesän kohtalon. Joko osallistutaan viralliseen BH-kokeeseen vajaan kolmen viikon päästä tai, mikäli möllikoe menisi penkin alle, lykkäisin suosiolla koetta syksyyn tai jopa ensi vuoteen, että suoritusvarmuus ja luottamus saadaan tarvittavalle tasolle. Samoin kuin viime vuonna Saidan kanssa, oli mölliBH se viimeinen niitti, joka osoitti, että pitäisi vain luottaa koiraan, että kyllä se tekee. Toki parannettavaa jäi huimasti, jo ihan tulevaa koettakin ajatellen puhumattakaan tulevasta koeurasta. :)

Alussa Jalolta "katsottiin siru", minkä olemassaolo pitää ehkä yrittää ihan oikeasti tarkistaa ennen koetta.

Päätin kokeilla, onko parempi viedä Jalo siirtymiset vain tässä-käskyllä ja seuruuttaa vain varsinaisessa liikkeessä. Vastaus valkeni välittömästi - ei. Jalo kun on tottunut tekemään vain töitä kentällä, niin vietti laski ja sitä oli vaikea saada enää niin ylös, kuin mitä se treeneissä on. Lisähaastetta toi paikkamakuu, jonka suoritimme ensin, mikä toisaalta oli erittäin arvokasta harjoitusta, mutta halusin pelata varman päälle ja rauhoitin Jaloa aika paljon, mikä laski viettiä entisestään.

Muutama havainto, jotka tehtiin kaverin kanssa alla olevia videoita katsoessa.

- Aukeaminen on edelleen suuri ongelma.
- Täyskäännökset löysiä, etenkin ensimmäinen. Pitää vahvistaa merkkiääntä ja palkata heti täyskärin jälkeen.
- Oikealle käännökset tein vauhdikkaasti, kun halusin tehdä niistä koiralle mielenkiintoiset. No niistä tuli vähän viettiä lisää, mutta Jalo aukesi heti käännösten jälkeen.. eli ei näin! Sen sijaan jatkossa keskitytään täyskäriin ja vasemmalle käännökseen, että niistä saa lisäviettiä. Toki pitkällä tähtäimellä pitää tehdä oikealle käännöksiinkin viettiä mutta siten, että esim. heti perään tehdään myös käännös vasemmalle, jotta koira ei ala aukeamaan.
- Istumiset pitää jaksottaa paremmin. Etenkin henkilöryhmässä, mutta myös muuten, on liikkelle lähdöt liian nopeita. Pitäisi antaa Jalolle mahdollisuus padota, kun sitä on kerran harjoiteltu.

Lisäksi pitää paljon harjoitella sitä, että alkuun tulee paikkamakuu, Jalo onneksi pysyy maassa kovemmassakin vietissä. Paikkamakuun jälkeen palaan Jalon viereen ja mahdollisesti palkkaan ruoalla alas. Siitä seuraa -käsky, patoaminen, haukutus ja piiskalla viettiä ja palkka. Eiköhän tällä metodilla Jalo ala itsestään nousemaan paikkamakuun jälkeen. :)

Vielä varmuuden vuoksi haluan selventää, kun suojelukoirista ja niiden kouluttamisesta liikkuu muutoinkin aivan liikaa villejä mielikuvia ja oletuksia, niin kun viime postauksessakin kehuin hankkimaani uutta tyttöpiiskaa, niin nimestään huolimatta sillä ei ketään piiskata, muuta kuin ilmaa. Pitäisi muistaa, että blogia saattaa lukea muutkin kuin suojeluharrastajat, jotka vetävät näistä välineiden nimistä omia johtopäätöksiään helposti. Mikäli minulla ei ole taitoa kouluttaa positiivisesti koiriani tottikseen, niin siinä vaiheessa olen kouluttamatta ja tyydyn seurakoiriin.

Alla vihdoin linkit möllikokeeseen..

Linkki ilmoon ja muuhun kenttäosuuteen.

Yleisilme oli mielestäni kohtuullinen, mutta se häntä vaivaa meikäläistä suunnattomasti. Jalo kun on ringi-linjainen koira, niin sellaisen vietikkään seuruun tekeminen on todella työn takana. Hassua että mun vietitön noutajakin seuraa yhtä iloisen näköisesti, kun häntä on kokoajan liikkeessä ja ylhäällä. Suuria plussia oli kontakti, joka ei seuruun aikanan tippunut kertaakaan ja etenkin luoksetulo, joka oli aivan superhieno, täysin suora ja sivulletulokin jäi vain pari senttiä vajaaksi. Taitojätkä <3. Opettavainen koitos eilen oli, ja tästä ei päästä (toivottavasti) kuin ylöspäin. Ainakin möllituomarilta saatiin paljon kehuja. :)

suojeluhallintaa viime kesältä, kuva Kati Artiola

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Miia Kiviahon tottiskoulutus

7.3. käväistiin Miia Kiviahon tottiskoulutuksessa Jalon kanssa. Omalla vuorolla keskityttiin Jalon kanssa seuruuseen, noutoon ja luoksariin. Olen yrittänyt eri tavoin tuoda Jalon seuruuseen vielä enemmän viettiä. Eritoten perusasennosta lähdettäessä Jalon häntä tuntuu helposti jämähtävän paikoilleen ja vietti on omaan silmään liian matala. Jalon häntähän ei heilunut ensimmäisen vuoden aikana lainkaan missään tilanteessa, joten oli työ saada Jalon häntä ylös seuruussa.

Ennen Miian koulutusta olin kolmessa treenissä kokeillut vietinnostatusta siten, että otan Jalon perusasentoon. Jalolla on paksu kaulapanta, missä on liina, joka on koiran takana olevalla apparilla. Annan seuraa-käskyn ja lähden seuruuttamaan. Appari pitää kuitenkin koiran paikoillaan ja minä käännyn koiraan päin haukuttamaan. Lisää viettiä haettiin vielä piiskalla, raipalla tai muulla, ja samalla toistin seuraa, seuraa, seuraa. Käännyin seuruuttamaan ja appari päästi koiran seuruuseen. Viettihän siinä nousi. Lopulta kuitenkin itse seuruu alkoi hajota pahanpäiväisesti ja Jalosta tuli seuraa-käskyn jälkeen hieman levoton, jolloin seuruukin oli levotonta.

Omalla vuorolla otin Jalon alussa maahan, haukutin ja seuruutin. Seuruu ei ollut ihan niin kaoottista, mutta paikka, etäisyys ja mielentila olivat väärät. Miia hyvin yksinkertaisilla harjoituksilla korjasi paketin kasaan. Avainasemassa olivat pysähdykset: seuruutin, kunnes Miia käski pysähtymään. Jalo pysähtyi, mutta vinoon ja kauas, koska itse seuruukin oli edistävää ja poikittavaa ja etäisyyttä oli liikaa. Lähdettiin uudestaan liikkeelle ja pysähdyksessä annoin välittömästi uuden käskyn, ja Jalo korjasi asennon. Tätä jatkettiin kunnes Jalo alkoi itse korjata asennon tiiviiksi. Vietti kuitenkin säilyi kokoajan vaikka lähdöt tehtiin perusasennosta. Näin ollen viettiä oli saatu harjoituksilla lisää, mutta kuten Miia sanoi, on paketti laitettava sen jälkeen myös kasaan. Miia totesikin, että siinä vaiheessa, kun pakka alkaa levitä, on viettiä tullut lisää ja välittömästi pitää alkaa tasoittelemaan.


Viettiä tuleekin tehdä kuureina. Nyt kokeilen vietin nostatusta seuraavaksi vasta muutaman treenin päästä. Silloinkin vain yksi kerta voi riittää todennäköisesti ja taas sen jälkeen tasoitellaan. Miia myös totesi, että vietinnostatuksissa olin jättänyt yhden keskeisen asian pois, eli istumisen. Olin haukuttanut ja siitä ottanut seuruuseen, mutta sen sijaan olisi pitänyt haukutuksen jälkeen antaa nopea istu –käsky. Sen jälkeen menen itse koiran viereen ja annan seuraa-käskyn. Ja kun koira patoaa, lähden liikkeelle ja parin askeleen jälkeen palkka. Näin pakka pysyy helpommin kasassa suuremmassakin vietissä.


Lisäksi pitää muistaa, että koskaan koiraa ei vedetä pois, vaan koira ei vain pääse mukaan. Koira jää paikoilleen. Poisvetämisestä koira tulee levottomaksi, mikä näkyi myös meillä.

Jalon siskon kanssa vastaavanlainen ongelma korjattiin toisenlaisella harjoituksella. Siinä koira otettiin seuruuseen ja kesken seuruun ohjaaja ottaakin nopean askeleen sivusuunnassa oikealle, jolloin koiran tulee olla hereillä takapäänsä kanssa kokoajan. Harjoitus aloitetaan niin, että sivuaskeleen jälkeen tulee heti terävä pysähdys (ilman uutta käskyä). Ja vasta kun koira seuraa erittäin tarkkaavaisesti ja takapää on aktiivinen, otetaan samoja oikealle tehtäviä sivuaskeleita myös vauhdissa. Näillä harjoituksilla koira saadaan pidettyä hereillä, koska koira ei koskaan tiedä, milloin ohjaaja ottaakin sivuaskeleen oikealle. Koulutuksen jälkeen ollaan Jalon kanssa tehty tätä harjoitusta ja se on erinomainen keino saada vietinnostatuksen jälkeen tarkkaavainen ja oikea-asentoinen koira :)

Täyskäännöksiin Miia ehdotti 180+90 käännöksiä.. kokeiltiin myös niitä, mutta olen todennut, että taidan tyytyä vain merkkiääneen, jolla voin kokeissakin kertoa, että täyskäännös on tulossa.. jo muutaman treenin jälkeen täyskäännökset ovat nopeutuneet ja tarkentuneet huomattavasti.

Linkki videoon Miian koulutuksesta... kamerassa ei ole ääntä, joten puhetta ei videolta valitettavasti kuulu. Kaveri kuvasi noudon ja luoksarin opetuksen, mutta laitan videon joskus toiste.
Linkki:  Jalo tottis.

Ilman apparia treenatessa voin edelleen tehdä samaa kuin tähänkin asti eli perusasennosta seuraa –käsky, josta patoamisen jälkeen haukutus ja siitä suoraan seuruuseen. Haukutusta voi itse tehostaa vielä piiskalla, joka on nyt vihdoin hankittu.. ikioma tyttöpiiska. Jos ei sillä tule viettiä niin ei sitten millään. Miian koulutuksesta sain hyviä vinkkejä myös muihin tottiksen osioihin, kirjoittelen niitä vähitellen myös blogiin.

Tottisten ulkopuolella on korkattu jälkikausi pellolla. Tuskastuttaa, kun miettii sitä työn määrää, joka Jalon kanssa on jäljellä edessä. Jaloa kun ei jäljestäminen suuremmin kiinnosta. Sisällä on tehty noin 10 kertaa esineilmaisua ja vähitellen Jalo on oppinut hakeutumaan itsenäisesti esineelle asettaen tassut esineen molemmin puolin. Ehkäpä Jalon jäljestysinto nousee, kun saadaan esineetkin jäljelle. Pakko se on uskoa, että joskus se jälkikin saadaan kisakuntoon.

Purut edistyvät hyvää vauhtia. Maalimiehen mukaan Jalo ilmentää molempia viettialueita hyvin tolpassa ja jatkossa keskitytään siihen, että saadaan hallinta tuottamaan sitä viettiä. Tolpassa sitä ei todennäköisesti enää paljoa lisää tule. Videoita olisi kiva julkaista enemmänkin, mutta siinä vaiheessa täytynee pohtia koko blogin laittamista yksityiseksi, sillä maalimies ei välttämättä halua omia treenisuunnitelmia jaettavaksi ulkopuolisille. Toki halukkaat lukijat saavat ilmottautua (tutut ja tuntemattomat) ja hyväksyn sitten vain sopivaksi katsomani katsojat. Mutta vielä mennään julkisella versiolla.



Saidan kanssa on edetty tunnarissa hienosti ja ruutua on treenattu melko ahkerasti. Etenkin ruutua pitää treenata melko tiiviisti, että Saida oppii erottamaan sen merkki-tehtävästä. Tunnelin päässä on kuitenkin havaittavissa valoa. :) Saidan kanssa päästään todennäköisesti mukaan myös metsäjälkiryhmään. Odotan innolla jo treenejä, ja luulen, että jäljestä tulee Saidan uusi lempilaji. :)


Paljon on hyviä asioita tapahtunut. Hyvä niin, sillä pari viikkoa sitten sain kuulla myös huonoja uutisia. Jalon sisko Asa oli lopetettu. Syynä oli mm. voimakas reagointi ääniin ja autoiluun. Ei ole minun asiani ottaa kantaa, oliko ratkaisu oikea, mutta suru oli suuri. Hassua, että en ehtinyt tavata Asaa ja omistajaa kuin pari kertaa kasvotusten, mutta silti olin monta päivää käsittämättömän surullinen. Ja edelleen tuntuu epätodelliselta, että yksi sisaruksista on poissa. <3




torstai 5. maaliskuuta 2015

Kokeenomaista treeniä ja nomeilua

Jalon kanssa vierailtiin viikko sitten jälleen omalla hallivuorolla. Edellisviikon laumaviettiseminaarista innostuneena tein liikkuroituna kokeenomaisen treenin. Treenikavereiden kanssa alkuun paikkamakuun. Otin Jalon suoraan autosta, joten piti himmailla hetken ennen kuin sai laskettua virettä paikkamakuuseen sopivaksi. Hyvin pysyi paikallaan. Tämän lisäksi tehtiin ringissä perusasento-maahanmeno -vaihtoja, missä pointtina oli Jalolle häiriönsieto ja muiden käskytysten huomiottajättäminen. Hyvin keskittyi oman ohjaajan käskyihin. :)

Seuraavalla kierroksella tehtiin liikkuroituna kokeenomainen treeni tokon alo-luokan liikkeillä. Yksi välipalkka oli tarkoituksella luoksetulossa. Se kun vaatii hurjasti vielä vahvistamista. Tällaiset treenit ovat äärimmäisen hyviä osoittamaan epäkohtia ja vinkkejä tuleviin kokeisiin. Otin Jalon kentältä aloituspisteeseen. Hihnassa seuraaminen meni melko rauhattomasti. Jalo kun ei ollut autosta tulon jälkeen saanut palkkaa niin hieman painoi, mutta liikkurin mielestä enemmänkin häiritsi levottomuus, joka Jalolla on aina ennen kuin saa ensimmäisen kerran palkan. Oma vika, kun en moista muistanut. Toinen seuruu hihnatta meni paremmin. Tietääpähän, että kokeissa pitää aina seuruuttaa Jaloa ennen kehään menoa ja palkata pallolla. Sen jälkeen meno rauhoittuu järkevälle tasolle.

Kolmas liike oli liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno oli riittävän nopea, vaikka ainahan voisi olla nopeampi. ;) Luoksetulossa lähti hyvin tulemaan kohti. Hieman liian aikaisin alkoi jarruttamaan ja astui vielä toisen "ohjauslaudan" päälle, mikä hieman sekoitti koiraa. Olen käyttänyt hyppyesteen lautoja ohjaamassa jalon eteentuloa ja se on toiminut. Mutta vielä ei uskalla ohjureita poistaa. Jalo tuli eteen suoraan ja siitä haukutus ja välipalkka.

Liikkeestä seisominen tehtiin ennakoivalla merkillä, jonka Jalo on oppinut melko hyvin. Yhden askeleen otti käskyn jälkeen, mutta meidän tasoon nähden ok. Pysyi samassa asennossa loppuun asti.

Hyppy oli hyvä. Tätäkin on melko vähän treenattu verrattuna ns. perusliikkeisiin, mutta paikaltaan lähti hyvin hypylle ja kääntyi esteen taakse. Pysyi hienosti paikallaan kunnes tulin viereen.

Yksi epäkohta olivat lopun perusasennot. Olen vahvistanut tuhottoman paljon varsinaista liiketta ja loppuperusasentoja en ole ottanut melkeinpä koskaan, koska en halua, että Jalo alkaa ennakoimaan. Täytyy etenkin ennen ensimmäistä koetta muistuttaa loppuasennoista.

Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Jalolla pysyi vire hyvin ja teki seuruut täydellä kontaktilla. Tuo ylivire pysyy toivottavasti poissa alun palkkaamisella. Edelleen pitää vahvistaa luoksetulon eteentuloa ja vastaavasti ylläpitää vauhtia, joka väistämättä kärsii, kun pitää tekniikkaa hinkata. Edestä perusasentoon tulot pitää muistaa sisällyttää treeneihin säännöllisesti. Hieno Jalo! Kyllä me vielä kokeisiin keväällä uskalletaan, kunhan ensin saan "täydellisen" liikkuroidun kokeenomaisen treenin ensin aikaiseksi. :)

Saidan kanssa teemana oli vastaavasti laumavietti. Aiemmissa päivityksissä olen kertonut Saidan lässähtämisestä toko-kokeissa ensimmäisen liikkeen jälkeen, kun Saida huomaa, ettei palkkaa tulekaan. Eikä kaukopalkan työstäminen ole auttanut asiaa yhtään. Saida kun ei ole Jalon kaltainen tottis- ja tokointoilija. Tähän ratkaisuksi ajattelin kokeilla pelkällä laumavietillä palkkaamista useissa treeneissä. Saidan kanssa tehtiin rally-tokohömppää, seuraamista ja liikkeestä istumista. Palkkasin Saidan pelkillä isoilla kehuilla. Hyvin näytti vire pysyvän yllä. Toki ei edes otettu ohjelmaan tylsiä valmiita liikkeitä, mutta siitä huolimatta vire oli yllätys itselle.

Loppuun otin muutaman ruudun, jossa palkkasin namilla, sillä liike on meillä vielä lapsen kengissä. Tällä laumapalkalla jatketaan harjoituksia jatkossakin. Huonommaksi koesuoritukset eivät voi enää mennä, joten yritetään nyt ajaa Saidalle tokoon ajatusta siitä, että palkka tulee laumalla, ei muulla. Lauma kun on aina mukana - myös kehässä. :)

Saidan kanssa on myös nomeiltu kotipihassa muutaman kerran viikossa. Saida alkaa vihdoin sisäistämään pillipysäytyksen ja lähipillityksen, joita olen ajanut sisään paljon erilaisilla harjoituksilla. Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että Saida alkaa vihdoin ottamaan ohjausta sivusuunnissa. Vaikeimmillaan olen laittanut damit ristimuodostelmaan. Lähettänyt Saidan pitkälle suoralle, pysäyttänyt pillillä risteyskohdassa ja ohjannut siitä sivulle. Ja Saida on kuin onkin ottanut oikean suunnan. Tällaiset huimat edistymiset motivoivat jatkamaan edelleen lajin parissa, vaikka helppo tie se ei Saidan kaltaisen ääntelyyn taipuvaisen, laukauksista kuumuvan koiran kanssa tule olemaan. Ehkä juuri sen vuoksi tällaiset yksinkertaiset onnistumiset tuntuvat äärimmäisen hienolta.

Alla pieni videopätkä meidän nome-treenistä. Teemana oli sivusuunnat/ohjaus. Olen vienyt damit ristimuodostelmaan ja saida istutettu risteyskohtaan ja siitä lähetyksiä eri suuntiin. Lopussa eteenmeno pysäytyksen kera. Harmi kun ei ole kuvaajaa niin Saida on paljon kameran ulkopuolella, mutta ehkä siitä jotain näkee. Pientä epävarmuutta edelleen havaittavissa, mutta toistoja kun saadaan, niin Saidan luottamus omaan osaamiseensa vahvistuu. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Saida nomeilee

Lisäksi lyhyt tunnari-treenipätkä. Joku voisi kauhistella, kun Saida liikuttelee muitakin keppejä, mutta Saida tosiaan haistelee, eikä ota yhtäkään suuhunsa ja kierrokset ovat alhaalla, niin tämä on meille todella upea suoritus. Natsitokotuomarit voivat rauhassa sakottaa pisteitä. Jospa ajan myötä tuo liikuttaminen jää pois, kun suoritusvarmuus kasvaa. En kuitenkaan ala sitä erikseen työstämään ja kieltämään muiden koskettamisesta, kun tunnarisuosta on vihdoin noustu. :)

Linkki Saidan tunnaritreeniin.

Lauantaina Jalon kanssa suunnataan Miia Kiviahon tottikseen.. toivottavasti saadaan hyviä neuvoja meidän tottiksen ongelmakohtiin :)