Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Koirakylpylässä


Tänään käytiin molempien koirien ja yhden koirakaverin kera Hyvinkään koirakylpylässä. Ajatus on käynyt mielessä aiemmin, ja kun kaveri pyysi seuraksi niin pakko oli lähteä kokeilemaan. Itse olen miettinyt kylpylää Saidan nomeilun kannalta yhtenä vaihtoehtona. Saidalle veteenmeno on aina melko vastenmielistä ja uskon, että ainakin osasyynä, ellei kokonaan, on se, että Saida ei yksinkertaisesti pidä vedestä. Kyllähän Saida uida osaa, kuten on kokeissakin nähty. Kuitenkin ajattelin, että jos veteenmeno-ongelmat johtuvat edes pienissä määrin veteen ja uimiseen liittyvästä epävarmuudesta niin kylpylässä uimisesta voisi olla hyötyä.


Molemmille koirille laitettiin alkuun liivit, mutta Jalolta otin melko nopeasti sen pois. Saida meni alkuun uittajan kanssa veteen, mutta ei tarvinnut onneksi paljoa suostuttelua. Sen jälkeen uitin Saidaa altaan päästä päähän damin tai lelun avulla. Jalo haki tyypilliseen tapaansa vauhdikkaasti lelua vedestä. Täytyy yrittää päästä vielä ainakin pari kertaa ennen kevättä uimaan jos ei enemmän. Hyvää ja nivelystävällistä kuntoilua. Kuvat Elina J.







maanantai 25. tammikuuta 2016

Uusien toko-sääntöjen testaus

Tälle vuodelle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen aloitettiin eilen. Lupasin ilmoittaa Saidaa enemmän kokeisiin ja eilen startattiin ensimmäistä kertaa uusien toko-sääntöjen aikana voittaja-luokassa Tampereella. Kauheasti ei kokeesta jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta tulipahan testattua oma taso ja viime viikolla tuli myös treenattua koiria pienen tauon jälkeen. Kokeessa oltiin ensimmäisenä vuorossa, mikä oli huonoin mahdollinen paikka, sillä olisin halunnut katsoa yhden suorituksen edes ennen omaa vuoroa. No ei auttanut, kuin mennä ensimmäisenä kehään...

Paikalla makaaminen 2 min ohjaajat näkösuojassa. Tuli mietittyä ennen koetta, että olisi kai sitä voinut Saidan kanssa harjoitella, että paikkiksessa koiria käskytetään eri aikaan maahan ja ylös. No Saida ei reagoinut muiden käskyihin, meni hyvin ensimmäisellä käskyllä maahan, makasi hienosti paikallaan, mutta ylösnousussa tarvitsi kaksi käskyä. Arvosana 8.

Seuraamisessa tuli heti alkuun peruutuspätkä ja minä tyhmä annoin vahingossa väärän käskyn, kun olen ottanut peruuttamiseen toisen käskyn. No saida pysyi rinnalla, mutta perä aukesi ja loppu pa hieman vino. Saida teki kaikki perusasennot, juoksussä hyvä täyskäri mutta vasemmalle käännöksessä ei ollut ihan hereillä. Hidas kävely oli taas täysi kymppi. Vire oli ihan kohtalainen, kontakti tippui jossain kohtia, mutta kyllä se seurasi. Arvosana 8.

L:ssä liikkeiksi oli arvottu seisominen ja istuminen. Saida seurasi ok, olisi voinut olla iloisemman näköinen, mutta teknisesti ok. Ei liikevirheitä, mutta istuminen hieman hidas ja vino. Arvosana 8. Tyytyväinen siihen nähden, että jääviä tuli ensimmäistä kertaa harjoiteltua putkeen tokomaisesti vasta viime viikolla. :P

Luoksetulossa vain yksi pysäytys, minkä voisi kuvitella olevan helpotus, mutta meille kaksi pysäytystä on ollut aina jotenkin näyttävämpi ja parempi kuin yksi. Ei muuta virhettä, mutta pysähtyminen olisi voinut olla nopeampi. Arvosana 8.

Ruutu. Ruutu oli onneksemme tehty samanlaisilla välineillä kuin mitä kotoa löytyy. Se varmaan auttoi suorittamisessa. Virittelin Saidan ja huomasin sen paikantavan ruudun hyvin. Lähetin, Saida lähti etenemään hyvällä laukalla, mutta reitillä oli noin 3 metriä sivussa tötsä ja Saida lähti hieman tötsää kohti. Korjasi kuitenkin nopeasti, löysi ruudun ja meni seiso-käskyllä istumaan. Argh.. pitääkö vaihtaa kohta takaisin suoraan maahanmenoon. No toistoja tässäkin vaan lisää niin pysyy se takapuoli ilmassa loppuun asti. Käskyllä Saida meni hyvin maahan ja pysyi hienosti. Tuli nopeasti kutsusta sivulle ja loppu ok. Ruudustakin arvosanaksi 8.


Tähän asti kaikki oli mennyt omasta mielestä oikein hyvin. Sitten tuli se pelätty ohjattu nouto (arvoin oikean), jota ei olla päästy treenaamaan riittävästi kokeenomaisesti liikkurin kera. Saida jää helposti kiinni viimeiseksi vietyyn kapulaan ja todennäköisesti esim nomesta, kun koira saa itse valita minkä markkeerauksen hakee ensin, Saida on soveltanut oppeja vähän liikaa ohjattuun noutoon. Sentään täytyy olla tyytyväinen, että viime viikolla opetin Saidalle ohjatun noudon virittelyn eli että Saida oppisi seuraamaan kapuloita eikä katselisi taivaan lintuja ja sen se kyllä teki. Seurasi hyvin liikkuria ja näki pudotukset. Lähti seuraamaan kohtalaisesti, mutta kävelylinja oli hieman vasemmalle päin ja kun Saida pudotti kontaktin käännöksessä, se bongasi vasemman kapulan ja se oli sitten siinä. Pysäytys meni ok, mutta vaikka yritin ohjeistaa oikealle niin Saida lähti noutamaan vasenta. Saida kyllä osaa ottaa suuntaa, mutta kuten nomessakin on huomattu, se on niin jääräpäinen, että mikäli se on päättänyt noutaa jostain jotain, on sitä vaikea saada enää vaihtamaan kohdetta. Päätinkin, että alan nyt nomessakin pakottamaan Saidan noutamaan ensin ensimmäiseksi heitetyn ja vasta sitten jälkimmäisen. Ja tokossa vaan tarvitaan toistoja, jotta Saida ymmärtää että haetaan se ensimmäinen. Suunnathan tuo koira osaa, mutta kun itse tietää paremmin niin... Arvosanaksi siis tästä 0.

Seuraavaksi tunnari. Viime aikoina Saida on käynyt kierroksilla tunnarissa ja helposti menee maisteluksi koko homma, vaikka oma sieltä usein nouseekin. Myös tällä kertaa Saida maisteli paria ja sen jälkeen toi oman. Maisteluiden takia arvosana 0. Onneksi itsellä on jo sotasuunnitelma tunnarin varalle. Kyllä vielä joku päivä se osaa pitää kuononsa kiinni ja etsii oman kapulan pelkällä nenällä.


Kaukot oli meidän kisauran huonoimmat. Järjestys oli perus i-s-m-s-i-m. Ekat kaksi vaihtoa olivat täydellisiä. s-m -vaihdossa Saida tuli hieman eteenpäin eli takajalat eivät pysyneet paikallaan niin kuin on treenattu. Lisää tarvitaan toistoja etenkin koe-etäisyydeltä. m-s -vaihto oli taas hyvä, mutta s-i -vaihdossa Saida meni maahan!! Ensimmäinen liikevirhe tässä ikinä. Korjasin asennon kuitenkin istu -käskyllä. Viimeinen maahanmeno ok, mutta jälleen kerran ylösnousu vasta toisella käskyllä. Tästä arvosanaksi 6. Noita ylösnousuja pitää harjoitella nyt ahkerasti ja kaukojen alan tekemään nyt enemmän koejärjestyksessä, siten, että ei jankata samaa vaihtoa enää putkeen.

Metallista Saida haki vakionollan. Hyppäsi esteen yli, mutta alkoi työntämään metallikapulaa kuonolla. Pyörittelyn jälkeen otti suuhun, hyppäsi esteen yli, mutta pudotti eteeni niin etten saanut nostettua ylös. Siinä vaiheessa itse liikuin ja käskin noutamaan kapulan. Miten ihmeessä tuo eläin voi tehdä metalliesineestä noin vaikean. Nyt alan hyppyyttämään omalla metalliesineella Saidaa edestakaisin esteen yli, että neiti oppii pitämään kunnon otteen hypätessä.

Yhteensä kertyi pisteitä jotain 160 ja risat eli vahva nollatulos :) Kaksoiskäskyt on saatava pois ja tunnari ja ohjattu kuntoon. Sen jälkeen on mahdollisuuksia hyviin tuloksiin. Onneksi kokeessa oli paljon hyvääkin, ja nyt tiedän tarkalleen, mitä pitä treenata ennen seuraavaa koetta.

Loppuun lyhyt video meidän viime viikon talvitokoista ulkoa.

Saida & talvitokot







sunnuntai 17. tammikuuta 2016

kakstuhattakuustoista

Nyt kun ulkona on kovat pakkaset, lunta ja pimeää ei itselle ole ehkä otollisin hetki miettiä mennyttä eikä varsinkaan tulevaa vuotta 2016. Talvi ei ole meikäläisen lempivuodenaika.. vaan ihan jotain muuta. Kaikki pysähtyy, ulkona on niin kylmä ja en nyt vaan yksinkertaisesti ole talvi-ihminen. Lenkit on tehty pääosin hihnassa, koska kävelyetäisyydellä ei ole metsiä, missä voisi pitää irti. Metsänlekeille suunnataan aina autolla, mutta näillä pakkasilla auton akunkesto on sen verran koetuksella eikä dieseli pidä pakkasesta senkään vertaa kuin minä, joten auto on maannut paljon tallissa ja vapaana lenkkeilyt on jätetty vähemmälle. Näinä hetkinä motivaatio mihinkään tekemiseen on nolla ja elämä on päivittäistä selviytymistä ja kevään odottamista. Parasta talvessa onkin sen päättyminen. No sekin tulee väistämättä jossain kohtaa eteen, joten ehkä tämän vuoden tavoitteiden asettamisella saa ajatuksia hetkeksi pois nykytilasta.

Toko-kisälli 2013 palkinto avattiin vihdoin pakkasiltojen iloksi

Tähän vaiheeseen päästiin parin ekan päivän aikana :)
Jalon kanssa olen asettanut tavoitteita paitsi kisaamiselle myös arkielämään. Jalon tulon myötä olen entista enemmän havahtunut siihen, että arkielämä merkitsee itselle todella paljon enemmän kuin harrastukset. Ajoittain olen jopa miettinyt, sopiiko malinois lainkaan minunkaltaiselleni rauhallista, normaalia arkielämää rakastavalle kaupunkilaiselle. Maalla asuessa tilanne olisi toinen, mutta kaupungissa Jalolle tuntuu olevan ihan liikaa ärsykkeitä, ja kun lenkkeilyt pitää metsiä lukuun ottamatta tehdä hihnassa niin tilanne ei todellakaan ole ihanteellinen. Vähän tähän liittyen olen asettanut itselleni tavoitteen tälle vuodelle, että oppisin olemaan välittämättä Jalon sekopäisyydestä, miellyttämishaluttomuudesta, itsenäisyydestä, vinkumisesta, läähättämisestä ja skitsoilusta. Että opin hyväksymään, että Jalo on juurikin niin itsenäinen, hektinen ja ihmisistä sekoava kuin se on, enkä minä tai kukaan muu sen persoonaa voi muuttaa. Jonkinlaisen alkusysäyksen tavoite sai jo syksyllä, mutta matkaa on todella paljon, joten tavoitetta ei sovi unohtaa.

Edellinen kohta liittyy myös yhteistyöhön. Kuten olen muutamassa tekstissä harmitellut, ei Jalon ja minun suhde ja yhteys ole sillä tasolla, millä toivoisin. Joskus mietin mikä koirassa on vikana, toisinaan taas, mikä itsessä on vikana ja miten ihmeessä tilanne meni siihen pisteeseen, että ei vain ymmärretty toisiamme lainkaan. Edelleenkin tuntuu siltä, että huushollissa on kaksi laumaa. Minun ja Saidan lauma ja Jalon lauma. Tuli lueskeltua aiheesta myös parista blogista. Lohduttavaa kenties oli, että eräskin koiraharrastaja oli oppinut ymmärtämään koiraansa vasta vuosien päästä yhteiselon alkamisesta. Sitä odotellessa. Näiden havaintojen pohjalta tavoitteena on kaiken kaikkiaan (edes pikkuriikkisen) harmoonisempi yhteiselo, joka toivottavasti heijastuisi (edes pikkuriikkisen) myös harrastuspuolelle.

Vielä ei kuitenkaan olla lähelläkään tätä. Viime perjantaina noutajien hallivuorolla päätin kokeilla tehdä tottista sosiaalisella palkalla ja Jalo ei yllättäen oikein innostunut. Jatkuvaa haukkumista ja vaatimista ja tuntuu, että Jaloa on turha edes yrittää palkata sosiaalisesti, koska se ei vastaa siihen mitenkään. Ja vielä raivostuttavampaa on, kun ihmiset kuvittelevat, että Jalon ihmisistä sekoamisella olisi jotain tekemistä laumavietin kanssa.. mutta onneksi ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti Jalon kanssa viettäneet aikaa, tietävät että homma ei todellakaan ole niin. Toivon todella, että viimeistään ensi talvena edessä oleva kastrointi tuo jotain helpotusta asiaan, vaikka voi olla, että sen jälkeen ipoilu ei enää Jalolta luonnistu senkään vertaa kuin nyt. Mutta tässä vaiheessa se on Jalon kanssa murheista pienin. Paljon tärkeämpää on, että vielä joku päivä ollaan kokeissa ja erityisesti arjessa ihan oikeasti tiimi... vaikka lajina olisikin toko tai muu laji, joka ei aseta koiralle samanlaisia viettivaatimuksia kuin ipo.

Saidan kasvattaja lähetti ihanan joululahjan :)
Kisapuolen tavoitteet Jalon osalta on melko nopeasti läpikäyty. Ainut tähtäin on IP1, pisteillä ei ole niinkään väliä, mutta kisatulos antaisi kovasti uskoa, että jotain on tehty oikein. Sen lisäksi käväistään varmaan luonnetestissä tai MH-kuvauksessa.

Jalo ja turvonnut kuono
Saidan kanssa ei arkielämässä ole mitään suurempaa tavoitetta terveenä pysymistä (tietysti koskee myös Jaloa, vaikka viime viikolla Jalo saikin jo voimakkaan allergisen reaktion kuonoonsa, joten se siitä tavoitteesta) lukuun ottamatta. Vietetään yhteistä laatuaikaa lenkkeillen (nyt kun skarppaan lenkkeilynkin suhteen siten, että lenkitän koiria enemmän erikseen) ja puuhastellen.


Onneksi kyytabletti ja histec auttoivat...

Koerintamalla olen asettanut itselleni tavoitteeksi ilmoittaa Saidaa enemmän kokeisiin, mikä onkin toteutunut, sillä päästiin peruutuspaikalta toko-kokeeseen Tampereelle. Liikkeet eivät ole varmat, mutta Saidan kanssa tuskin ikinä päästään sellaiseen tilanteeseen, joten mennään katsastamaan nyt, mitä kevään aikana pitää treenata. Meidän koemäärät yleisesti ovat monasti kolme kertaa pienempiä kuin treenikavereiden, joten ei tarvitse ihmetellä miksi tuloksiakin tulee niukahkosti. Vuonna 2016 startataan toivottavasti useassa toko-kokeessa ja yritetään metsästää TK3:sta. EVL:ssä ei tulla tänä vuonna starttaamaan, kun ei taidot ja aika riitä.

Juoksulenkkiä 19 asteen pakkasessa :P
Jälkeä jatketaan keväällä ja JK2 olisi erittäin tervetullut koulari. Se vaatinee useamman kokeen, mutta vaatikoon. PK-tottiksessa ajattelin skarpata Saidan kanssa ja alkaa panostamaan tiettyjen liikkeiden uudelleen opettamiseen/ vahvistamiseen. Esimerkiksi maahanmeno on liike, jonka Saida on osannut jo pitkän aikaa, mutta senpä takia sen treenaaminen nopeammaksi ja paremmaksi on aikalailla jäänyt. Tänä vuonna hiotaan Saidan tekniikkaa ja tunnetilaa paremmaksi tottiksessa ja katsotaan, mihin asti se kokeissa riittää. :) Jälkiä tehdään toivottavasti pari kolme kuukaudessa suoritusvarmuuden löytämiseksi. Myös esineruutuillaan säännöllisesti, jotta löydetään keinot Saidan esineruutukestävyyden parantamiseksi. Onneksi lähistöllä asuu hyvä treenikaveri, joten yksinään ei varmasti tarvitse metsiä tallata. ;)

Näiden kahden lajin ohella tullaan varmasti nomeilemaan. Parissa kokeessa startataan, vaikka uimahaluttomuuden vuoksi tulostavoitteita ei ole asetettu. Nome on vähitellen jäämässä hieman taka-alalle, mutta koska koira tykkää ja treeniseuraa löytyy, niin ei siitä kokonaan voi luopua. :)