Haun jälkeen päästiin lähes heti toiselle rastille, jossa tehtävänä oli kaksi ykkösmarkkeerausta ja yksi ohjaus. Markkeeraukset olivat hieman alle 90 asteen kulmassa suhteessa toisiinsa ja ohjaus vietiin ensimmäisen markkeerauksen tilalle.
Heitoissa Saida pysyi hyvin paikallaan, mutta jännitin näkeekö Saida heittoja, kun tällä kertaa ensin tuli heitto (ilman rääkätystä) ja sen aikana laukaus. Yleensä kokeessa tulee ensin laukaus ja sen jälkeen heitto. Saida onneksi bongasi molemmat markkeeraukset ja toi ne hyvin - mitä nyt kävi ensimmäisen ylösoton jälkeen kurkkaamassa puskan takana, mistä heitto oli oikein tullut. Ohjaus meni myös mallikkaasti. Tuomari mainitsi ohjauksessa pienestä paketoinnista, jota Saida harrastaa, kun hienona neitinä haluaa hyvän otteen ennen kuin lähtee palauttamaan. Mutta eipä tästä jää mitkään tulokset kiinni, joten paketoikoon rauhassa. Tietysti ei tiedä josko joku päivä vielä runttaa riistan samalla, mutta en jaksa alkaa puuttumaan, kun koskaan tuo paketointi ei ole riistaa vahingoittanut.
Miinusta ohjaajalle, koska en ottanut markkeerausten jälkeen Saidaa sivulle istumaan heti luovutuksen jälkeen ja näin ollen, kun luovutin riistan tuomarille, meni Saida riistan perässä tuomarin luo ja jouduin kutsumaan sitä pari kertaa. Onneksi tämä on korjattavissa sillä, että otan jokaikinen kerta saidan istumaan viereen ennen riistan luovutusta tuomarille.
Päivän suoritus oli päivän viidenneksi paras ja pisteitä kertyi 36,5/40. Viides sija tosin jaettiin sopivasti päivän toisen kiharan kesken, jonka kanssa oltiin myös osa Kiharakerhon joukkuetta. Kolmas kiharakerhon edustaja oli kisannut päivää aikaisemmin avo-luokassa. Joukkuekisassa sijoituttiin upeasti pronssille 25 joukkueen joukosta, mikä on Kiharakerhon joukkueen ensimmäinen sijoitus ever! Alla vielä pönötyskuva koko joukkueesta. :)
![]() |
| Vasemmalta Saida, Jokke ja Leevi |
Viettiasia nousi mieleen lähinnä talvinomea edeltävien Jalon purutreenien vuoksi. Jalon kanssa käynnistettiin taas purukausi maaliskuun alusta ja takana on parit treenit. Ja jotenkin ihmeessä Jalo tuntuu voimattomalta jopa viime vuoteen verrattuna. Piilolla haukkuminen on vähän laiskaa ja viettiä ei ole riittävästi ja tekeminen on äärimmäisen teknistä ja voimatonta.
Päätin kokeilla nostattaa Jalon psyykkistä kuntoa pyöräilemällä. Jalo kestävyys kun ei ole ohjattuna (Huom!) mitenkään hyvällä tasolla, eikä sen vuoksi jaksa tottista tai purujakaan tehdä kovin kauaa hyvällä sykkeellä. Vapaana juostessa taas kunto on rajaton, kun aivot ovat totaalinarikassa. Pyöräillessä Jalo joutuu keskittymään ja ekalla lenkillä oli jo muutaman kilometrin jälkeen Jalossa havaittavissa sen verran voimakkaita väsymisen merkkejä, että olin itsekin vähän hämilläni. Mutta samassa, kun irrotin hihnan ja käveltiin pieni pätkä, Jalo painoi taas into piukeana ilman pienintäkään merkkiä väsymisestä. Nämä Jalon piirteet on kyllä jotain käsittämätöntä. Kun Jalo ei saa itse päättää liikkumisestaan, oli se sitten treeni tai ohjattu lenkki, on sen pääkoppa kovilla ja väsymys iskee todella nopeasti. Saattaa olla, että linjoista johtuen asiaan ei saa muutosta minkäänlaisella treenillä edes iän karttuessa, mutta yritetään ainakin.
Postauksen kuvat on otettu ihanina aurinkoisian päivinä. Vähitellen typerä talvi on väistymässä ja elämänhalu alkaa taas palautua. ;) Loppuun vielä muutama Jalon rentoutumisen tyylinäyte.. :)
![]() |
| Aina pitää kietoa itsensä rätteihin :) |
![]() |
| Välillä voi nukahtaa lelu suussa.. |
![]() |
| Jalo & kevään trendit :) |













