Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hieno Firedog!

Sunnuntaina päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ostin damiliivin. Löysin alennuksesta sattumalta Firedogin pinkin damiliivin ja vielä S-koossa ja pakkohan se oli heti pistää tilaukseen, hintakin kun oli vain 55,00€. Viimeisen kappaleen sain, kun kaveri ei enää samanlaista saanut minun tilauksen jälkeen.

Tänään liivi saapui ja ensimmäiset treenit jo liivi päällä tehty. Käsittämättömän kätevä kapistus. Muutamat damit liivissä ei tunnu missään ja etutaskuihin mahtuu remmit, pilli, palkat ja muut tarvittavat pikkujutut. Vaikka kisatavoitteita ei nomeen suuremmin ole, on kotipuolesta löytynyt kiva porukka, jonka kanssa käydään silloin tällöin treenaamassa ja damiliivi on siinä hyvä apu. Ja on se nomekin vaan niin kivaa!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Mäntän talvinome ja viettipohdintaa...

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa talven jälkeen oltua melkeinpä koko viikonloppu koirahommissa. Sunnuntaina suunnattiin Korpilahdelle, jossa järjestettiin 30-vuotis juhlatalvinome. 2,5 tunnin matka tuntui jotenkin äärimmäisen tuskaiselta ja aamulla jo mietinkin, että miksi ihmeessä viitsin lähteä ajelemaan lähes Jyväskylään asti epävirallisen kisan takia. No koska meidät oli nimetty myös Kiharakerhon joukkueseen, niin pakkohan se oli lähteä, kun ei viitsinyt jättää kavereita pulaan.


Kauheasti (lue: ei lainkaan) ei tarvinnut jännittää, kun epävirallinen koe oli kyseessä ja Saidan kanssa muutenkin nomeilut on enemmänkin sellaista hömppää uimaongelmien vuoksi. Olimme valinneet damien sijaan riistat, joilla Saidalla on viettiä myös hakuruudussa. Jonkin aikaa odoteltiin omaa vuoroa, ja Saida piippaili tuttuun tapaan. Koe alkoi hakuruudulla. Tietoisesti en käskyttänyt Saidaa tuomarin luo mentäessä sivulle yms., koska tiesin, että se pahentaa vain piippaamista, joten annoin sen olla vain narun jatkeena ja Saida oli hiljaa. Hakualue oli taipparialueen kokoinen eli suhteellisen pieni. Saida lähti hyvin joka kerta juuri osoittamaani suuntaan ja eteni kunnes tuli hajulle. Hyvin käytti nenää ja nosti kolmen minuutin aikanan neljä fasaania viidestä. Viimeisessä palautuksessa Saidalla tuli hätä (vaikka oli tehnyt tarpeensa ennen starttia), mutta ei tiputtanut edes lintua suusta kykkimisen ajaksi, vaan piti tiukasti kiinni ja toi käteen. Hyvät palautukset eikä tuomari rokottanut jätöksistäkään, koska kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hakuruutuun kuseskelu mielenosoittamisen vuoksi, vaan puhtaasti hätä.

Meidän heikko kohta on ollut lähihallinta. Kun Saida luovuttaa riistan minulle ja minä ojennan tuomarille, lähtee Saida helposti riistan perässä eikä meinaa millään tulla luokse, kun on niin innoissaan löytämästään. Niinpä tällä kertaa päätin luovutuksen jälkeen pyytää Saidan sivulle istumaan ja vasta sen jälkeen luovutin riistan tuomarille tarkistettavaksi. Ja hyvin toimi. Tällä tavalla tehdään jatkossakin.

Haun jälkeen päästiin lähes heti toiselle rastille, jossa tehtävänä oli kaksi ykkösmarkkeerausta ja yksi ohjaus. Markkeeraukset olivat hieman alle 90 asteen kulmassa suhteessa toisiinsa ja ohjaus vietiin ensimmäisen markkeerauksen tilalle.

Heitoissa Saida pysyi hyvin paikallaan, mutta jännitin näkeekö Saida heittoja, kun tällä kertaa ensin tuli heitto (ilman rääkätystä) ja sen aikana laukaus. Yleensä kokeessa tulee ensin laukaus ja sen jälkeen heitto. Saida onneksi bongasi molemmat markkeeraukset ja toi ne hyvin - mitä nyt kävi ensimmäisen ylösoton jälkeen kurkkaamassa puskan takana, mistä heitto oli oikein tullut. Ohjaus meni myös mallikkaasti. Tuomari mainitsi ohjauksessa pienestä paketoinnista, jota Saida harrastaa, kun hienona neitinä haluaa hyvän otteen ennen kuin lähtee palauttamaan. Mutta eipä tästä jää mitkään tulokset kiinni, joten paketoikoon rauhassa. Tietysti ei tiedä josko joku päivä vielä runttaa riistan samalla, mutta en jaksa alkaa puuttumaan, kun koskaan tuo paketointi ei ole riistaa vahingoittanut.



Miinusta ohjaajalle, koska en ottanut markkeerausten jälkeen Saidaa sivulle istumaan heti luovutuksen jälkeen ja näin ollen, kun luovutin riistan tuomarille, meni Saida riistan perässä tuomarin luo ja jouduin kutsumaan sitä pari kertaa. Onneksi tämä on korjattavissa sillä, että otan jokaikinen kerta saidan istumaan viereen ennen riistan luovutusta tuomarille.


Olin tyytyväinen Saidan työskentelyyn. Puolen vuoden sisällä Saida on kerran nähnyt riistaa, mutta ei tuottanut mitään ongelmia. Erityisen tyytyväinen olen  siihen, että riistan kanssa Saidalla riittää viettiä pitkään. Vaikka neiti ei jaksa hakea montaa damia hakuruudusta, ennen kuin tylsyys iskee, niin riistalla ei vastaavaa ongelmaa ole koskaan ilmennyt. Tuomareiden kommentreissa toistuivatkin tasaisenvarma ja riistaintoinen työskentely, hyvä nenän käyttö ja hyvä yhteistyö.

Päivän suoritus oli päivän viidenneksi paras ja pisteitä kertyi 36,5/40. Viides sija tosin jaettiin sopivasti päivän toisen kiharan kesken, jonka kanssa oltiin myös osa Kiharakerhon joukkuetta. Kolmas kiharakerhon edustaja oli kisannut päivää aikaisemmin avo-luokassa. Joukkuekisassa sijoituttiin upeasti pronssille 25 joukkueen joukosta, mikä on Kiharakerhon joukkueen ensimmäinen sijoitus ever! Alla vielä pönötyskuva koko joukkueesta. :)

Vasemmalta Saida, Jokke ja Leevi

Viettiasia nousi mieleen lähinnä talvinomea edeltävien Jalon purutreenien vuoksi. Jalon kanssa käynnistettiin taas purukausi maaliskuun alusta ja takana on parit treenit. Ja jotenkin ihmeessä Jalo tuntuu voimattomalta jopa viime vuoteen verrattuna. Piilolla haukkuminen on vähän laiskaa ja viettiä ei ole riittävästi ja tekeminen on äärimmäisen teknistä ja voimatonta.


Päätin kokeilla nostattaa Jalon psyykkistä kuntoa pyöräilemällä. Jalo kestävyys kun ei ole ohjattuna (Huom!) mitenkään hyvällä tasolla, eikä sen vuoksi jaksa tottista tai purujakaan tehdä kovin kauaa hyvällä sykkeellä. Vapaana juostessa taas kunto on rajaton, kun aivot ovat totaalinarikassa. Pyöräillessä Jalo joutuu keskittymään ja ekalla lenkillä oli jo muutaman kilometrin jälkeen Jalossa havaittavissa sen verran voimakkaita väsymisen merkkejä, että olin itsekin vähän hämilläni. Mutta samassa, kun irrotin hihnan ja käveltiin pieni pätkä, Jalo painoi taas into piukeana ilman pienintäkään merkkiä väsymisestä. Nämä Jalon piirteet on kyllä jotain käsittämätöntä. Kun Jalo ei saa itse päättää liikkumisestaan, oli se sitten treeni tai ohjattu lenkki, on sen pääkoppa kovilla ja väsymys iskee todella nopeasti. Saattaa olla, että linjoista johtuen asiaan ei saa muutosta minkäänlaisella treenillä edes iän karttuessa, mutta yritetään ainakin.

Postauksen kuvat on otettu ihanina aurinkoisian päivinä. Vähitellen typerä talvi on väistymässä ja elämänhalu alkaa taas palautua. ;) Loppuun vielä muutama Jalon rentoutumisen tyylinäyte.. :)

Aina pitää kietoa itsensä rätteihin :)


Välillä voi nukahtaa lelu suussa..


Jalo & kevään trendit :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Noutojen treeniä

Lauantaina päästiin oman puruporukan tottistreeneihin pitkästä aikaa mukaan. Otin pitkän tauon jälkeen noutoja, koska ulkona ei etenkään estenoutoja voi lainkaan ottaa ja tasamaanoudossakin pelkkää luovutusta lyhyellä matkalla. Jalolla helposti vietin noustessa erityisesti estenoudoissa vietti purkautuu hampaiden kalisuttamisena. Jalo ei pure kapulaa, niin kuin olen monissa tapauksissa nähnyt vaan hampaat kalisevat. Olen yrittänyt saada Jaloa tiukentamaan otetta ottamalla kapulasta kiinni ja tekemällä pienen vedon ja irrotuksen jälkeen olen haukuttanut, jotta takaakiertoon saisi hyvän tunnetilan. Lieko sitten se haukutus, mikä on tuota hampaiden kalisuttamista synnyttänyt.

Tuli kuvattua vidolle (halliosuus) ja hyvin näkyy, että Jalon luovutuksen ilme kärsii tuosta pienestä vedosta. Koko koira menee jotenkin kasaan. Toisessa kokonaisessa hyppynoudossa käy kierroksilla ja liian lyhyt palautusmatka esteen jälkeen ei anna koiralle mahdollisuutta ottaa kunnon luovutusasentoa ja jää pää ihmeelliseen asentoon. Joudun monta kertaa korjaamaan ja parin peruutusaskeleen jälkeen käytän kapulan vetämistä ja koira on ihan lytyssä. Nyt täytyy unohtaa tuo vetäminen ja myös haukuttaminen etenkin estenoudoissa, kun kierroksia on ihan riittävästi ilmankin.

Kävin heti seuraavana päivänä tekemässä pari noutoa ulkona, kun sain kaverin kuvaamaan lenkin jälkeen. En koskenut kapulaan ennen palkkausta ja laitoin liivin kaula-aukkoon pallon, jotta voi siihen padota. Hyvin toi oikea-asentoisesti ja hyvälle etäisyydelle. Ilmekin oli etenkin jälkimmäisessä jo parempi. Vauhtia näissä harjoituksissa ei mietitty, kuten ei hallissakaan. Kyllä sitä vauhtia sitten saadaan, kun taas päästään ulos treenaamaan. Kunhan nyt talven aikana saa joten kuten ylläpidettyä hyppynoutoja, jottei keväällä tarvitse täysin nollasta aloittaa. :) Eiköhän näillä kikoilla saada taas noudon palautuksen ilme iloisemmaksi ja aktiivisemmaksi. Perusajatus Jalolla on jo selkeä, joten nyt kaivataan suorotukseen vähän rentoutta. :)

Jalo noutaa