Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Jalo luonnetestissä

Eilen ajettiin Jalon kanssa Hämeenkyröön testaamaan koiran luonnetta. Samaan testiin osallistui myös kaksi Jalon sisarusta. Kovin oli tasaista pisteiden valossa sisarusten testit, vaikka tuomarit rankkasivatkin sisarukset "paremmuusjärjestykseen". jalo sijoittui sisarusten väliin. Suuremmin ei testi Jaloon vaikuttanut ja halusinkin viedä Jalon suht nuorena testiin, koska vanhempana tilanteet ovat sille jo liian tuttuja. Eikä testissä onneksi tarvitse hävetä Jalon sinkoiluakaan, sillä tarkoitushan on nimenomaan kuvata Jalon luonnetta ja sinkoilevahan se on. Ikävää olisi ollut, jos jostain ihmeen syystä, jotan en nyt keksi, Jalo olisi osannut käyttäytyä, mutta Jalo luottopakki oli juurikin niin eläväinen kuin odottaa voi.. :)

Jo alussa oli vaikeuksia pysyä pystyssä, kun ei saanut käskyttää koiraa ja jalassa oli kumpparit ja maa sellaista mutaista hiekkatietä tai nurmikkoa. Harmi ettei sattunut videolle, kun kuvaaminen aloitettiin vasta leikin kohdalla.

Loppupisteet osa-alueittain olivat seuraavat:

Toimintakyky - +2 kohtuullinen
Terävyys - +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu - +3 suuri
Hermorakenne - +1a hieman rauhaton
Temperamentti - +1 erittäin vilkas
Kovuus - +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys - +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - +++ laukausvarma


Yhteensä siis kertyi 185 pistettä. Tuomareina testissä olivat Katri Leikola ja Pirjo Kelloperä. Videot testistä löytyvät Jalon tulossivulta täältä.

Oikein Jalon näköinen testi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jalat vie ja järki jättää.. välillä pahastikin. Hassua, että Jalon veljen testin arvostelussa, kun tuomarit vertailivat veljeksiä, tuomarit sanoivat Jalon olevan kiihkeämpi, mutta käytännössä kai tarkoittivat vilkkautta ja hektisyyttä. Toki täytyy myöntää, että Jalo on uusissa tilanteissa aina "vietikkäämpi" kuin tutuissa. Se kun innostuu aina uuden äärellä. :) Senpä takia purutkin on helposti vanhaa kauraa, eivätkä ne herätä Jalossa suurempia tunteita tai viettejä, joiden avulla sitten kestäisi mm. kuormitusta.

No nyt on testi käyty eikä tarvitse enää uudestaan mennä.. Loppuun pari kuvaa, kun pysähdyttiin matkalla Tampereen Annalaan lenkille.. upea aurinkoinen päivä kyllä oli!



luonnetestimaisemat...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Talvi selätetty...

Vihdoin kevät on täällä.. omalta osalta varma kevään merkki on se, kun asunto muistuttaa sikolättiä ja jääkaapissa on vain valo. Ei yksinkertaisesti huvita laittaa ihania kevätpäiviä siivoamiseen tai kaupassakäyntiin, kun voi treenata, lenkkeillä ja vähän lisää treenata. Viime lauantaina käytiin Saidan kanssa ensimmäisellä jäljellä sitten marraskuun kokeen. Koejälki meni niin hyvin, että mitä sitä suotta tekemään enää palauttavia jälkiä. ;) Vähän jännitti, miten akkojen käy. Kun avasin veräjän ja Saida näki jälkivaljaat, oli riemussa pidättelemistä. On se vaan superia, kun koira on jostain noin innoissaan. Ei jaksaisi metsässä rämpiä, jos ei koira rakastaisi jäljestämistä.

Saida eteni suht hyvin janalla, hieman toki kaarsi vasemmalle, mutta eteni kunnes tuli jäljelle, vaikka itse seisoin nyt loppuun asti lähetyspisteessä, niin kuin kuuluukin. Saida nosti takajäljen, kutsuin Saidaa ja hyvin vaihtoi lennosta ilman mitään käsimerkkejä tai muita sanallisia kehotuksia jäljen oikeaan suuntaan.

Kevään eka jälki :)
Saida jäljesti intensiivisesti. Matkaa kertyi 780 metriä sports trackerin mukaan, mikä olikin hyvä pituus, kun pitäisi alkaa niitä vähän pidempiäkin jälkiä ajaa, jos avoimessa meinaa startata. Saida ei ollut moksiskaan jäljen pituudesta. Aikaa meni 12 minuuttia ja keppejä nousi 6/7. Metsään jäänyt keppi oli oma moka, kun olin laittanut kulman jälkeen liian pian kepin. Kulma meni kolmisen metriä pitkäksi ja kun Saida palasi jäljen päälle, oli koira mennyt jo kepistä ohi. No ei näistä kukaan rikki mene, hyvä opetus vaan huonolle jäljentekijälle. :) Muut kepit nousivat helposti. Saidan keppimotivaatio on kyllä onneksi kohdallaan. Muutama jälki vielä alle ja sen jälkeen pitää yrittää jo kokeeseen.

Viime viikolla käväisin pääsiäislomalla Turussa ja ilokseni löysin täysin sulan tottiskentän esteillä. Kotipuolessa, kun kentällä oli tuolloin vielä jäätä, niin tuntui kuin olisi herännyt pitkästä talviunesta, kun pääsi taas kunnolla ulos tottistelemaan. On se vaan parasta. Kerran tuli myös Saida otettua kentälle ja tehtiin esteitä. Mukisematta hyppäsi vieraan metrisen esteen. Kirpparilta on ostettu myös kiloinen noutokapula, joten sillä nyt tasamaanoutoja tekemään. Saidan tottiksilla ei pääse kauheasti kehuskelemaan, mutta kunhan saadaan jääviin ja noutoihin suoritusvarmuus, niin kyllä me tuloksiakin vielä joskus saadaan.

Jalon kanssa tottisteltiin Turussa pariin otteeseen ja tehtiin pitkästä aikaa vauhtiestenoutoja ja eteenmenoa sekä vauhtiluoksareita. On se vaan kivaa. Eilen käytiin myös kotikentällä tekemässä ekat ulkotottikset, kun viimeiset jäät on täältäkin lähteneet. Tehtiin koko tottisosuus (toki vaihdellen ja välipalkoilla ja -haukutuksilla), mutta kaikki alokkaan liikkeet tuli tehtyä. Hyvin Jalo jaksoi. Jospa se tottiksen viettikestävyys olisi nyt jo sen verran hyvä, että jaksaisi kokeessa keväällä tehdä hyvävireisen tottiksen. On meillä ainakin tottistellessa kivaa.

Myös purut aloitettiin maaliskuussa. Alussa näytti jotenkin katastrofaalisen huonolta, kun Jalo on erittäin matalatemperamenttinen maliksi (tehdessä töitä), ei lainkaan terävä ja kyllääntyy ja tyhjenee nopeasti. Piilolla haukku oli aika voimatonta ja Jalo saattoi hiljentyä jossain kohtaa, kun ei se kokenut yksinkertaisesti mitään tarvetta haukulle. Meinasin jo jättää koko lajin sikeen, mutta pari viikkoa sitten päästiin vieraalle maalimiehelle, jolla saatiin hyvä treeni. Viime lauantaina puruissa tutulla maalimiehellä Jalo oli sitten jo vähän kuin eri koira. Siinä oli kiihkeyttä ja täpäkkyyttä (niin paljon kuin Jalossa nyt voi olla) ja Jalo vastasi paremmin kuin ennen mihinkään ärsykkeisiin. Treeni oli kyllä hektinen ja paljon ärsykkeitä, mutta Jalon kanssa on pakko yrittää parilla treenillä saada koiralle aikaan tunnetiloja, jotta niitä voidaan joskus odottaa koiralta myös matala-ärsykkeisessä treenissä. Pitkään tällaista ärsykekarusellia ei voi tehdä, sillä Jalo passivoituu varmasti ajan myötä, mutta pari täpäkkää treeniä tähän väliin on varmasti tarpeen, jotta koira ei tyhjene täysin.

Tällä viikolla on tarkoitus suunnata myös Jalon kanssa ensimmäiselle jäljelle pellolle ja lauantaina on ensimmäiset purut ulkokentällä. Saidan kanssa jatketaan jäljen lisäksi nomeilua, kun tuli ilmoitettua koira Kiharakerhon wt-kokeeseen. Ei ainakaan voi treeni-innon puutteesta tällä hetkellä ohjaajaa syyttää. Kevät on vaan parasta aikaa!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hieno Firedog!

Sunnuntaina päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ostin damiliivin. Löysin alennuksesta sattumalta Firedogin pinkin damiliivin ja vielä S-koossa ja pakkohan se oli heti pistää tilaukseen, hintakin kun oli vain 55,00€. Viimeisen kappaleen sain, kun kaveri ei enää samanlaista saanut minun tilauksen jälkeen.

Tänään liivi saapui ja ensimmäiset treenit jo liivi päällä tehty. Käsittämättömän kätevä kapistus. Muutamat damit liivissä ei tunnu missään ja etutaskuihin mahtuu remmit, pilli, palkat ja muut tarvittavat pikkujutut. Vaikka kisatavoitteita ei nomeen suuremmin ole, on kotipuolesta löytynyt kiva porukka, jonka kanssa käydään silloin tällöin treenaamassa ja damiliivi on siinä hyvä apu. Ja on se nomekin vaan niin kivaa!