Vihdoin kevät on täällä.. omalta osalta varma kevään merkki on se, kun asunto muistuttaa sikolättiä ja jääkaapissa on vain valo. Ei yksinkertaisesti huvita laittaa ihania kevätpäiviä siivoamiseen tai kaupassakäyntiin, kun voi treenata, lenkkeillä ja vähän lisää treenata. Viime lauantaina käytiin Saidan kanssa ensimmäisellä jäljellä sitten marraskuun kokeen. Koejälki meni niin hyvin, että mitä sitä suotta tekemään enää palauttavia jälkiä. ;) Vähän jännitti, miten akkojen käy. Kun avasin veräjän ja Saida näki jälkivaljaat, oli riemussa pidättelemistä. On se vaan superia, kun koira on jostain noin innoissaan. Ei jaksaisi metsässä rämpiä, jos ei koira rakastaisi jäljestämistä.
Saida eteni suht hyvin janalla, hieman toki kaarsi vasemmalle, mutta eteni kunnes tuli jäljelle, vaikka itse seisoin nyt loppuun asti lähetyspisteessä, niin kuin kuuluukin. Saida nosti takajäljen, kutsuin Saidaa ja hyvin vaihtoi lennosta ilman mitään käsimerkkejä tai muita sanallisia kehotuksia jäljen oikeaan suuntaan.
 |
| Kevään eka jälki :) |
Saida jäljesti intensiivisesti. Matkaa kertyi 780 metriä sports trackerin mukaan, mikä olikin hyvä pituus, kun pitäisi alkaa niitä vähän pidempiäkin jälkiä ajaa, jos avoimessa meinaa startata. Saida ei ollut moksiskaan jäljen pituudesta. Aikaa meni 12 minuuttia ja keppejä nousi 6/7. Metsään jäänyt keppi oli oma moka, kun olin laittanut kulman jälkeen liian pian kepin. Kulma meni kolmisen metriä pitkäksi ja kun Saida palasi jäljen päälle, oli koira mennyt jo kepistä ohi. No ei näistä kukaan rikki mene, hyvä opetus vaan huonolle jäljentekijälle. :) Muut kepit nousivat helposti. Saidan keppimotivaatio on kyllä onneksi kohdallaan. Muutama jälki vielä alle ja sen jälkeen pitää yrittää jo kokeeseen.
Viime viikolla käväisin pääsiäislomalla Turussa ja ilokseni löysin täysin sulan tottiskentän esteillä. Kotipuolessa, kun kentällä oli tuolloin vielä jäätä, niin tuntui kuin olisi herännyt pitkästä talviunesta, kun pääsi taas kunnolla ulos tottistelemaan. On se vaan parasta. Kerran tuli myös Saida otettua kentälle ja tehtiin esteitä. Mukisematta hyppäsi vieraan metrisen esteen. Kirpparilta on ostettu myös kiloinen noutokapula, joten sillä nyt tasamaanoutoja tekemään. Saidan tottiksilla ei pääse kauheasti kehuskelemaan, mutta kunhan saadaan jääviin ja noutoihin suoritusvarmuus, niin kyllä me tuloksiakin vielä joskus saadaan.
Jalon kanssa tottisteltiin Turussa pariin otteeseen ja tehtiin pitkästä aikaa vauhtiestenoutoja ja eteenmenoa sekä vauhtiluoksareita. On se vaan kivaa. Eilen käytiin myös kotikentällä tekemässä ekat ulkotottikset, kun viimeiset jäät on täältäkin lähteneet. Tehtiin koko tottisosuus (toki vaihdellen ja välipalkoilla ja -haukutuksilla), mutta kaikki alokkaan liikkeet tuli tehtyä. Hyvin Jalo jaksoi. Jospa se tottiksen viettikestävyys olisi nyt jo sen verran hyvä, että jaksaisi kokeessa keväällä tehdä hyvävireisen tottiksen. On meillä ainakin tottistellessa kivaa.
Myös purut aloitettiin maaliskuussa. Alussa näytti jotenkin katastrofaalisen huonolta, kun Jalo on erittäin matalatemperamenttinen maliksi (tehdessä töitä), ei lainkaan terävä ja kyllääntyy ja tyhjenee nopeasti. Piilolla haukku oli aika voimatonta ja Jalo saattoi hiljentyä jossain kohtaa, kun ei se kokenut yksinkertaisesti mitään tarvetta haukulle. Meinasin jo jättää koko lajin sikeen, mutta pari viikkoa sitten päästiin vieraalle maalimiehelle, jolla saatiin hyvä treeni. Viime lauantaina puruissa tutulla maalimiehellä Jalo oli sitten jo vähän kuin eri koira. Siinä oli kiihkeyttä ja täpäkkyyttä (niin paljon kuin Jalossa nyt voi olla) ja Jalo vastasi paremmin kuin ennen mihinkään ärsykkeisiin. Treeni oli kyllä hektinen ja paljon ärsykkeitä, mutta Jalon kanssa on pakko yrittää parilla treenillä saada koiralle aikaan tunnetiloja, jotta niitä voidaan joskus odottaa koiralta myös matala-ärsykkeisessä treenissä. Pitkään tällaista ärsykekarusellia ei voi tehdä, sillä Jalo passivoituu varmasti ajan myötä, mutta pari täpäkkää treeniä tähän väliin on varmasti tarpeen, jotta koira ei tyhjene täysin.
Tällä viikolla on tarkoitus suunnata myös Jalon kanssa ensimmäiselle jäljelle pellolle ja lauantaina on ensimmäiset purut ulkokentällä. Saidan kanssa jatketaan jäljen lisäksi nomeilua, kun tuli ilmoitettua koira Kiharakerhon wt-kokeeseen. Ei ainakaan voi treeni-innon puutteesta tällä hetkellä ohjaajaa syyttää. Kevät on vaan parasta aikaa!