Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

perjantai 27. toukokuuta 2016

IP1 Jalo!! :)

Keskiviikkona oli yksi koiraurheiluharrastusuran jännittävimpiä hetkiä, kun startattiin Jalon kanssa ensimmäistä kertaa ikinä palveluskoirien suojelukokeessa. Ennen koetta usko oman onnistumiseen ei ollut kovin korkealla tasolla ja muutama päivä ennen koetta sattui asioita, jotka aiheuttivat jopa pieniä epätoivon tunteita itsessä ja jossain kohtaa harkitsin jättäväni kokeen väliin.

Ensinnäkin viimeisen kuukauden aikana oltiin käyty kaksi kertaa kunnon purutreeneissä ja sitä ennen tehty lähinnä tunnetilaa, jolloin saalistreeni oli jäänyt uupumaan, mikä näkyi edellispäivän viimeistelytreeneissäkin.

Jäljen suhteen viime viikonloppuna oli suunnitelmissa tehdä viimeiset jäljet. Käytiin tutulla pellolla Jalon kanssa kaksin ja jälki kulki. Sunnuntaina innostuin vielä ajamaan treenikaverin luo, että saisin yhden jäljen täysin vieraassa paikassa ennen koetta.  Jälki ei jostain syystä muistuttanut lainkaan jäljestämistä vaan Jalo oli epävarma, paineistui ja meni todella hektiseksi ja jäljestyksestä ei meinannut tulla mitään. Saman päivän päätteeksi vielä käytiin tutulla pellolla tekemässä korjaussarja, ja jälki oli onnistunut, mutta aamun surkeampaakin surkeampi suoritus jyskytti takaraivossa.

Kaksi päivää ennen koetta oma maalimies, jonka piti toimia maalimiehenä myös kokeessa, ilmoitti, ettei pääsekään kokeeseen perhesyistä, ja Jan Skogster tulee tilalle. Jalolla on viime kesänä tehty yhdet vierasmokketreenit ja tänä vuonna yhdet. Jannella ei oltu käyty kertaakaan ennen koetta. Suurimmat huolenaiheet olivat pituus ja kuormittuminen. Janne kun on noin puoli metriä pidempi kuin oma maalimies ja kuormittavampi, joten mielessä kävi jopa se, että Jalo ei pysy hihassa kiinni tai paossa iskee vahingossa Jannen takamukseen hihan sijaan. :D

Kaiken kukkuraksi auto hajosi päivää ennen koetta 85 kilsan päässä kotoa sijaitsevan treenikentän viereen. Tuntien odottelun jälkeen auto hinattiin lähimmälle korjaamolle Hyvinkäälle ja sain kuin sainkin treenikaverilta kyydin kotiin. Kotona oltiin kello 01:00. Neljän tunnin yöunien jälkeen keskiviikkoaamuna alkoi pieni paniikki iskeä, kun ei ollut mitään käsitystä, miten pääsen koepaikalle. Pikaisesti suuntasin juna-asemalle ja hain 150 kilsan päästä vanhemmilta pienen Fiat Punton lainaksi. Hyvinhän takapenkille malinois ja kihara mahtuvat. ;) Auton haettua suuntasin kotiin, pakkasin auton ja lähdin kohti Jokelaa. Jotain hyvää edellisen päivän kaaoksessa oli, sillä koesuoritus itsessään ei jännittänyt. Vasta kun tuomari pyysi ykkösiä pellon laidalle, alkoi sydän hakkaamaan.

Sain arvottua itselle ensimmäisen suoritusvuoron. Jännitys oli älytön, kun lähdin tallaamaan jälkeä kuunnellen samalla tuomarin ohjeita kauempaa. Ekalla suoralla oli yksi esine ja molemmat kulmat vasemmalle. Pelto oli rehupelto ja heinä paikoitellen noin 20 cm pitkää, mutta tuomari löysi ensimmäiselle suoralle sopivan kuivan paikan, joten rehusta ei paljoa ollut apua. Yritin katsoa esineiden paikat ja kulmat niin, että koiralla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua.

Aika pian jäljenteon jälkeen lähdettiin ajamaan. Jännitys hipoi pilvissä. Ilmo meni hyvin, mitä nyt Jalo tuijotti jälkipaalua eikä meinannut pysyä hallinnassa sivulla. Lähetyspaikalle siirryttäessä Jalo vinkui ja tunnistin taas nousevat kierrokset heti. Jalo kuitenkin lähti paalulta keskittyneesti. Liinanmitan jälkeen alkoi pientä haparointia mutta eteni suht hyvin. Ekalla suoralla teki 2-3 isompaa tarkistusta, mutta jatkoi hyvin. Ekalla suoralla olleen esineen Jalo ilmaisi täydellisesti, mutta lähetylkseen tarvitsi jostain syystä kaksi käskyä. Esineen jälkeen eteni hyvin, mutta meni kulmasta ohi ja rengasti ja koukkasi oikean kautta takaisin jäljelle. Ensimmäinen suora ja kulma tyydyttävä. Toisella suoralla Jalo eteni hieman vauhdikkaammin, mutta ei tehnyt tarkisteluja sivutuulesta huolimatta. Arvosana oli erittäin hyvä. Vikasta kulmasta taas samalla tavalla ohi mutta pienemmällä rengastuksella nosti jäljen. Vikan suoran alussa tarkistuksia taas pari kappaletta, mutta jäljestys tasaantui kun loppua kohden tiukensin hieman liinaa ja Jalo ilmaisi viimeisen esineen erinomaisesti. Vikan kulman ja suoran arvosana hyvä. Kokonaispisteet 79.


Ilmoittautuminen...
Edessä oli sen jälkeen tottis. En ollut miettinyt tottiksia tai puruja lainkaan, sillä en uskonut, että pääsisimme edes jäljen loppuun. En halunnut ottaa Jaloa kovin aikaisin autosta, koska paikalla oli juoksuisia narttuja ja Jalolla ei olisi mennyt varmastikaan kauaa niiden bongaamiseen, jos olisi joutunut olemaan kentän laidalla pitkään. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta jouduin juosten hakemaan koiran ja virittelyt jäi vähiin. Vielä kentälle kävellessä jouduin haukuttamaan, sillä Jalo tuntui hieman löysältä kentälle mentäessä. Ilmottautuminen meni hyvin ja Jalon vire alkoi olla kohdallaan. Ei olla turhaan tehty vireen nostoja. Jalo tuntui ihan hyvältä, vaikka treenivirettä sillä ei ihan ollut päällä. Jalo teki Jaloksi suht korrektisti ensimmäisen suoran, vain pientä painamista ja mutta melkein koko suoran oikea-asentoinen, mikä on meillä ollut haasteena. Ekassa täyskärissä olin merkin annossa myöhässä ja Jalo lähti kääntymään mukana, korjauksella kiersi takaa. Tempon vaihdot suht ok, kun miettii, että juoksussa on ollut ongelmia pahan pomppimisen kanssa. Toki Jalo olisi saanut olla vähän vähemmän rauhaton. Loppua kohden parani. Loput käännökset, pysähtyminen ja henkilöryhmä hyvät (seuruu löytyy alta videolla, harmittavasti tallennustila loppui kesken). Arvosana erittäin hyvä.

Jalo IPO-1 B95, seuraaminen

Liikkeestä istumisessa Jalo oli tarkkaavainen, reagoi käskyyn, mutta istui hitaasti, loppuosa ok ja arvosana hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, valmisteleva osa oli kunnossa, reagoi todella hyvin Jaloksi maahanmenoon ja meni vielä hyvällä tekniikalla. Luoksari täydellinen, samoin sivulle siirtyminen. Arvosana erinomainen.

Tasamaanouto. Jalo odotti rauhallisena heiton ajan, lähti vauhdilla, mutta vauhtia oli sen verran liikaa, että vaikka yritti ottaa kapulan lennossa, ei saanut vauhtia pysäytettyä vaan meni puoli koiranmittaa ohi ja otti kapulan. Palautus samaa vauhtia ja luovutus ja sivulle siirtyminen ok (omasta mielestä sivulletulo liian hidas, nyt näitä treenaamaan). Arvosana erinomainen.

Hyppynoudossa odotti hyvin, menohyppy ja kapulan nosto hyvät, tulohypyssä hieman osui esteeseen (olin varmaan heittänyt liian kauas ja Jalolla oli "liikaa aikaa ajatella" jolloin osuu helposti esteeseen kun ei enää keskity hyppyyn). Luovutus ja sivullesiirtyminen samoin kuin edellisessä. arvosana erittäin hyvä.

Estenoutoa tuomari hehkutti, että oli täydellinen. Vaikka omasta mielestä sivullesiityminen olisi saanut olla nopeampi. Arvosana erinomainen.

Eteenmenossa virittelin koiraa ja se tiesi hyvin, mihin tulee juosta. Valmistelevassa osassa vähän edisti, mutta ei seilannut, niin tuomari ei rokottanut. Lähti kuin ohjus kentän päähän ja meni hienosti maahan vaikka vauhti oli todella kova. Ylösnousu ok. Arvosana erinomainen.

Paikallamakuussa ei ollut ongelmia tuomarin mielestä, vaikka itse kuulin pari pientä vikinää. Arvosana erinomainen.

Arvostelussa tuomarin mukaan tekemisessä oli voimaa ja viettiä ja pienellä treenillä siitä saa erinomaisen. Myös itse olin tyytyväinen, kun kyse oli kuitenkin ensimmäisestä pk-kokeesta Jalon kanssa. Kokonaisarvoisana tottiksesta oli erittäin hyvä ja pisteet 95. :)


maalimiehen siirto, maalimies sopivasti piilossa piilon takana  :)
Tottiksen jälkeen piti alkaa keskittyä puruihin. Janne oli saapunut kentälle ja katsoin kauhukseni sitä pituutta, että mitenköhän Jalo osuu hihnaan, kun on tottunut lyhyempään mieheen. Omaa vuoroa odotellessa hermot olivat kutakuinkin riekaleina. Jalon virittely onnistui hyvin ja se oli niin räyhä autolta lähdettäessä kuin vain voi Jalo ikinä olla. :) Kierroksia oli melkoisesti ja haukkui melkein koko matkan lähetyspisteeseen. Vitoselle lähetys onnistui. Tuomari tosin rokotti pienestä rauhattomuudesta lähetyspaikalla ja vitosen kiertämisestä haukkuen. Teki tiiviin kierron ja lähti ohjauksesta kutoselle. Haukku oli hyvä eikä Jalo häiriintynyt minusta. Tuli hyvin hallintaan ja maalimiehen siirtyminen meni mallikkaasti. Pakopaikalle siirtymisessä Jalo edisti paljon, mutta pysyi hallinnassa. Maahanmeno ok ja pako ok. Ekan irrotuksen jälkeen häiritse kerran maalimiestä, mutta irrotti itse. Uudelleenhyökkäyksessä Jalo kuormittui ja piti meteliä maalimiehen lyödessä pampulla, ja ote oli Jannen mukaan rauhaton, Mutta ei sentään pudonnut hihasta eikä vaihtanut otetta. ;) Toinen irrotus ja siitä hallintaan otto ok. Pitkään liikkeeseen siirtyminen meni mallikkaasti. Pitkässä liikkeessä Jalo oli rauhallinen lähetyksessä. Kokemattomuuttaan Jalo vaihtoi kesken pitkän liikkeen viettiä, kun Janne tuli todella lähelle ilman, että hiha oli näkyvissä edessä ja Jalo haukahti ja jarrutti. Vaihtoi kuitenkin juuri ennen hyökkäystä takaisin saaliille ja sai ihan kelpo otteen. Irrotus ja jälkivartiointi sekä sivari ok. (Mukana pari surkeaa padilla otettua kuvaa, kun ei video toiminut eikä ollut kellään oikeaa kameraa mukana:) Onneksi kaveri kuvasi suorituksen, joten saattaa olla, että saan viikonloppuna laitettua linkkiä myös tänne.








79-95-92, 266 p. 2.tulos -> IP1 Jalo
Arvosteluun siirtymisessä Jalo ei meinannut tulla hallintaan vaan kiskoi Jennen perään. Arvostelussa Jalo tuijotti Jannea, joka vanytteli kättään piilolla hihan heiluessa ja nousi pariin otteeseen maasta haukkumaan piilolle päin. Näköjään hieman ketutti, kun ei saanut hihaa itselleen. :) Tuomari rokotti oikeudenmukaisesti siitä, että otteiden olisi pitänyt olla rauhallisempia ja varmempia sekä maalimiehen häirinnästä uudelleenhyökkäyksessä. Osa-alueiden arvosanat kuitenkin kuulostivat yllättävän hyviltä ja Jalo keräsi meille uskomattoman hienot 92 pistettä sadasta ja arvosanaksi erittäin hyvän. Olo oli aivan mieletön, kun tajusin, että ekasta kokeesta kertyi yhteensä 266 pistettä ja IP1 koulutustunnus. Järkyttävän paljon töitä on tehty ja nyt se palkittiin hienolla tuloksella. Tulos myös antoi todella paljon uskoa jatkoon, että kyllä me vielä tähän pystytään, vaikka monasti on käynyt epätoivon partaalla mielessä luovuttaminen.

Myös Jalon veli sai samaisessa kokeessa IP1 koulutustunnuksen 251 pisteellä. :)

Tälle vuodelle itse asetetut tavoitteet on nyt saavutettu. Maalimies suunnittelee tälle vuodelle jo rotumestiksiä, mutta aika näyttää miten etenkin vieras jälki alkaa kulkemaan ja miten Jalon kehittyy puruissa. Tottiksessa pitää alkaa treenaamaan vähitellen jääviä juoksusta, kun nyt saadaan ensin se itse juokseminen ja tempon vaihdot kuntoon. Kaiken kaikkiaan käsittämättömän upea päivä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.. pakko olla itsestä ja omasta koirasta hieman ylpeä! ;)

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Inkoon jälkipäivä

Eilen käytiin peltojäljellä Inkoossa treeniporukan kesken. Täysin vieras pelto, melko haastava alusta, kun kuivahko ja ruohotuppoja vain paikoitellen. Jälki on ollut suoraan sanottuna sieltä ja syvältä koko kevään. Yksi jälki noin kymmenestä ajetusta on ollut hyvä, kaikki muu kamalaa tunnetilallisesti. Olihan viimevuonnakin ongelmia tunnetilassa, mutta keväällä ongelmat on vaan pahentuneet. Eilen kenties juurikin oudon paikan vuoksi päästiin taas vähän parempaan päin ja aloittamaan ns. alusta. Jalo oli keskittyneempi ja motivoituneempi, vaikka edelleen hektinen (mistä tuskin pääsee koskaan pois) ja ajaa omaan makuun liian korkealla nenällä, mutta se kun ei ole maavainuinen eikä mikään synnynnäinen jälkikoira, niin tällä mennään.

Jälki oli noin 350-400 askelta. Kaksi kulmaa vasemmalle, voimakas tuuli ekan suoran oikealta puolelta katsottuna, mikä selvästi vaikutti ekan suoran loppupäässä ja kulmassa. Ajoi hieman vieressä ajoittain, mutta samalla oikealla puolella ollut kaverin jälki haisi nenään (vain noin 10 metrin päässä), joten haastetta taas riittämiin. :)  Kulman jälkeen namipussi maassa, mutta oli vähän liian pian, kun kulma meni hakemiseksi ja meni pussin yli. Toinen suora myötätuuleen. Kulman jälkeen ei ongelmaa pysyä jäljen päällä. Toinen kulma semisti namilla avutettu (mikä sekään ei aina auta) ja se oli hieno. Kulman jälkeen suht ok esineelle asti, vaikka tuli esineelle hieman vinosti. Esineen jälkeen vähän haki taas, mutta lopua kohden parani, kun tuuli helpotti. Tämän perusteella taas pieni toivon kipinä, että ehkä joskus päästään vielä koejäljestäkin läpi. Vielä tarvitaan paljon kulmatreeniä ja suunnitelma on myös tunnetilaan. Koe olisi kuitenkin jo toukokuussa tiedossa, mutta saa nähdä tuleeko vain maksettu harjoitus, joka loppuu A-osioon :D Alla linkki eiliseen jälkeen.

Inkoon jälkipäivä

maanantai 25. huhtikuuta 2016

NOWT ALO-0 ja JK2 Saida :)

Vuorossa melko pitkä postaus viime viikkojen kahdesta kokeesta. Edellisviikon lauantaina suunnattiin Saidan kanssa Kiharakerhoin wt-kokeeseen Tammelaan. Uusien sääntöjen mukaan finaalia ei enää ole muussa tapauksessa kuin, jos kaksi parasta koiraa ovat samoissa pisteissä. Näin ollen edessä oli viisi rastia ja todella pitkä päivä. Ajattelinkin, että kun nolla rapsahtaa, jatkamme matkaa välittömästi ja päätän kokeen, koska päivälle oli kasapäin muitakin velvollisuuksia hoidettavana. Neljä ensimmäistä rastia Saida sinnitteli ilman nollia, vaikka kovin kaukana nollaus ei ollut. Kokeessa oli mm. passissa odottelua vieressä toisen suorituksen aikana, ajojahtia ja walk-uppia, joiden ajattelin olevan sopivia nollauskohtia Saidalle. :) Lisäksi, kun WT on niin raaka laji, että pinenestäkin inahduksesta koirakko lentää välittömästi pihalle ja Saida - neiti vinkuva - ei ole varmaan eläessään tehnyt treeniä ilman ääntä, niin tuloshurmosta ei ollut odotettavissa. WT on meille ääntelyn vuoksi myös äärimmäisen stressaava laji, sillä itse pitää pitää kokoajan huolta Saidan vireestä (riittävän alhainen, jotta ei ääntele). Mutta samaan aikaan koiran pitäisi olla äärimmäisen innokas ja vauhdikas, joten meille lähes mahdoton yhtälö. :P

Sen enempää en rasteja ala käymään läpi. Rastit olivat täysin tehtävissä, mutta Saida keksi jälleen kerran kaikenlaista kesken tehtävien ja pari uusintalähetystä jouduin tekemään, mikä pudotti automaattisesti ko. rastin pisteet puoleen.

Viimeisenä sattui sitten meidän kauhuksi vesirasti ja vaikka yritin uittaa Saidaa ennen rastia lammessa, oli Saida sitä mieltä, että voin uida itse. Sain kuitenkin sen menemään veteen, mutta kauhean luottavainen mieli ei rastille mentäessä ollut. Markkeeraus vastarannalle oli melko helppo tehtävä, mutta Saida päätti olla menemättä veteen. Uusintalähetyksellä yritin ohjauksella saada veteen, mutta jäi ruikuttamaan rannalle ja tuomari päätti suorituksen siihen. Kohtalaisesti otti päähän, vaikka tiesin, että uiminen on Saidalle vaikeaa. Itselle tuli tavallaan mitta täyteen meidän uimaongelman kanssa ja päätin lopettaa noutajien rodunomaisissa kokeissa kisaamisen tähän. Täysin merkityksetöntä vaikka saataisiin tuurilla joskus aloykkönen nome-b -puolella, jos kokeissa suurin stressin aiheuttaja on uiminen, eikä mikään ns. koulutettavissa oleva asia. On täysin eri asia, jos koiraa ei ole osannut kouluttaa suorittamaan rasteja. Siitä voi ohjaaja syyttää vain itseään. Olisikin ollut helpompi ottaa nolla jostain aiemmasta rastista ja päättää koe siihen todeten, että meillä ei riitä taidot. Mutta kun koe tyssää asiaan, joka ei ole millään tavalla omissa käsissä eikä koulutettavissa. Neljässä vuodessa asiassa ei ole tapahtunut lukuisista yrityksistä mitään edistymistä, joten meidän nomekoeura päättyi tähän koitokseen. Nollauksen jälkeen ajattelin, että onhan noita muitakin lajeja, kuten jälki, jossa on sentään pieni mahdollisuus saada tulos. :)

Ja sisuuntuneena sitten viime lauantaina herättiin jälleen 06:00 ja matkattiin Sastamalaan jälkikokeeseen Jani Heinilän tuomaroitavaksi. Jälkikokeisiin on yleensä todella vaikea päästä, joten, kun facebookissa ilmoitettiin vapaasta koepaikasta alo/avo-koirakolle, niin ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, laitanko ilmon. :) Ehdin ajoissa paikalle ja kävin tutustumassa molempien koirien kanssa kenttään ennen toimitsijoiden ja tuomarin tuloa. Kenttä oli hyvä nurmikenttä. Lämpän jälkeen hyppyytin Saidan esteiden yli ja tein patukalla eteenmenon.

JK2 Saida
Ensimmäisenä kokeessa oli vuorossa tottikset, mikä sopi meille mainiosti. Arvoin meille vielä ensimmäiseksi suorittavan koirakon numeron, joten lähtökohdat olivat hyvät. Jonkin aikaa jouduttiin odottelemaan kentän laidalla, mikä laski vähän Saidan tunnetilaa, mutta suht hyvässä vireessä vein Saidan ilmoittautumiseen.

Vapaana seuraaminen sujui tasoon nähden hyvin. Ampumiseen ei reagoinut. Ekan suoran Saida piti kontaktia hyvin, lopussa vähän putoili, mutta piti paikan, myös tempon vaihdoissa. Täyskäännökset vähän löysät, mutta muut käännökset, henkilöryhmä ja istuminen hyviä. Arvosana hyvä.

Liikkeestä istuminen: tarkkaavainen valmistelevan osan, reagoi käskyyn heti, mutta istuminen vähän hidas. Jätön jälkeen rauhallinen ja keskittynyt. Arvosana erittäin hyvä. 

Maahanmeno ja luoksetulo: valmisteleva osa kunnossa, reagoi käskyyn nopeammin kuin aiemmissa kokeissa eli olin tyytyväinen. Luoksetulo vauhdikas, mutta suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.

Liikkeestä seisomisessa oli tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Reagoi käskyyn ja pysähtyi hyvin, mutta kuulemma oli jonkin ajan kuluttua ottanut vielä askeleen. Loppuperusasentoon siirtyminen vaati kaksi käskyä, joten tätä nyt treenaamaan (ei olla edes treenattu aikoihin, joten eipä ihme). Arvosana oli hyvä.

Tasamaanouto: oli rauhallinen heiton ajan, lähti vauhdilla, nappasi kapulan lennossa ja laukalla palautus. Luovutus suoraan sivulle, minkä vuoksi tuomari pudotti arvosanan tyydyttävään.

Hyppy- ja estenouto: Samat kuviot kuin edellisessä. Tuomari kehui, mutta jälleen sanoi pudottavansa arvosanan tyydyttävään, koska palautti suoraan sivulle.

Eteenmeno: tarkkaavainen valmistelevassa osassa. Lähti todella hyvin ja luotisuoraan ja juoksi vilkuilematta sivuille, kunnes käskin maahan. ekalla käskyllä vielä ylös. Jess!! Oli ihan superhieno suoritus ja tuomari arvostelikin erinomaiseksi.

Paikkamakuussa meni ensimmäisestä käskystä maahan, makasi rauhallisesti vaikka alussa kuulemma oli vähän nuuskinut nurmikkoa. Ekalla käskyllä myös ylös. Arvosana vielä erinomainen. Wuhuu! Nyt on ylösnousut ainakin kokeissa onnistuneet mainiosti.

Kokonaisarvosana siis tyydyttävä, 79. Yhteistyö oli kuulemma hyvää ja koira tekee mielellään töitä ohjaajalleen, vaikka tietysti voimaa voisi olla enemmän. Tuomari sanoi, että olin aiheuttanut hänelle harmaita hiuksia suoraan sivuille tuloilla, ja että jos Saida olisi luovuttanut eteen, olisi pisteet olleet jotain ihan muuta. Tuomari sanoi tiputtaneensa jokaisen noudon arvosanaa muutamalla arvosanalla eli muutoin olisivat olleet erittäin hyviä tai erinomaisia. Tavallaan olin pettynyt, mutta oikeastaan en kuitenkaan. Saida teki superhienon tottiksen! Alo-tottiksessa tuomarit ei rokottaneet läheskään yhtä paljon sivulletulosta noudoissa, mutta Jani Heinilälle se oli todella suuri virhe. Niinpä nyt päätin aloittaa noutojen luovutuksen opettamisen eteen. Jos kesäkuussa pääsisi kokeeseen ja saisi parissa kuukaudessa opetettua uuden luovutusasennon. Saa nähdä, voinee olla liian optimistista. :)

jäljelle menossa...
Raekuuro sattui lounastauolle, joten jäljelle päästiin taas hyvässä säässä. Jana oli todella hyvässä maastossa, jossa oli hyvä edetä. Saida lähti suoraan etenemään ja havaitsi jäljen noin 25 metrissä. Meni takajäljelle, kääntyi oikeaan suuntaan, mutta sitten iski epävarmuus, Saida vilkaisi minuun ja jatkoi janalla matkaa. No sentään eteni täysin suoraan, mutta koska oli ohittanut jäljen (olin aivan varma, että oli nostanut oikean jäljen), kutsuin Saidan janan päässä luokse ja lähetin toisesta suunnasta uudelleen janalle (tuomari oli onneksi ennen koetta sanonut, että jos koira menee janan päähän, voi sen ottaa takaisin ja lähettää toisesta suunnasta). Saida tiesi heti, että se kerran nostettu jälki piti hakea, joten nosti sen helposti ja vielä oikeaan suuntaan.

Alussa mentiin polkua pitkin, mikä vähän huoletti ja mietin, että jälki ei varmaan tule olemaan helppo. Päästiin ekalle kepille, tuli kulma vasemmalle ja toinen keppi. Sen jälkeen sitten alkoi siksakkaaminen. Saidalla ei ollut niin kova veto päällä, joten ajattelin, että nyt ollaan hukassa. Samassa havaitsin peurapolun maassa ja kasoittain peuran sitä itseään (jota Saida tottakai pysähtyi popsimaan) ja Saida jäi haistelemaan välillä yksittäisi korsia todella pitkäksi aikaa. Kehotin uudelleen "jälki" käskyllä ja lähti etenemään. Olo ei ollut kovin luottavainen, mutta menin perässä ja välillä toistelin jälki-käskyä. Ylitettiin ojia, mistä ei päässyt edes hyppäämällä yli ja rämmin järkyttävissä risukoissa polvia myöten. Muutama minuutti varmaan kulutettiin, kunnes Saida yhtäkkiä tuli kepille ja olin totaaliriemuissani. Kepiltä lähtö oli vielä hapuilevaa, mutta onnistui. Sen jälkeen taas Saida jäljesti vauhdilla ja keskittyen loppuun asti ja keppejä nousi hyvin.

Olin varma, että oltiin menty kolmoskepin ohi peurankierroksella, joten vitoskepille päästyäni ajattelin, että jälki loppui siihen. Tai pikemminkin mietin, että mistä tiedän, onko se vitonen vai kutonen. Treeneissähän keppejä ei merkata, ekassa kokeessahan ei ikinä päästy jäljen loppuun asti ja tokassa kokeessa keppien vastaanottaja oli lopussa vastassa, joten ei tullut keppejä katseltua, mutta olisi pitänyt tajuta, että vikassa kepissä lukee 6/6 jäljen numeron mukaan. Kuulemma kutoskepin ympärillä oli myös kuminauha, mutta tämä tieto ei ollut jostain syystä tavoittanut minua.

Matkaa meillä oli vitoskepille saapuessa takana jo reilu 1400 metriä sportstrackerin mukaan ja aikaa oli kulunut 21 minuttia, joten suuremmin miettimättä mielenhäiriössä lopetin jäljen siihen kun ajattelin, että se varmaan oli kutoskeppi, kun oltiin niin lähellä tietä ja kohta tulee kiire, kun kepit piti palauttaa keskuspaikalle. Jälkikäteen mietin, että olishan siinä ollut aikaa, mutta jotenkin olin siinä uskossa, että jälki loppui. Kuulemma viimeiselle kepille ei olisi ollut enää pitkä matka, mutta näin tällä kertaa. Saida siis nosti taitavasti 5/5 keppiä.

Esineruutukoira :)
Kun pääsin keskuspaikalle ja tajusin virheeni otti todella paljon päähän. Lähinnä, kun laskin, että nyt on esineruudusta pakko tulla molemmat esineet, jos tuloksen meinaa saada, kun janaltakin lähti vähintään 10 pistettä ylityksestä. Ilman omaa mokaa olisi voinut jättää esineruudun vaikka väliin, jos Saida olisi kutosen löytänyt. Nyt sille ei annettu edes mahdollisuutta.

Saida oli lisäksi väsynyt 1,4 km:n jäljestyksestä  ja autossa ehdin antaa sille ruokalusikallisen ruokaa ja vettä palautumiseksi. Sitten kuuluteltiinkin jo esineruutuun. Puin liivit ja tein lämppäesineen ja lähdettiin suorituspaikalle. Ekalla lähetyksellä Saida lähti aika verkkaisesti, mutta sitten lisäsi vauhtia ja eteni hyvin. Sai tuulen avulla hajun ja nosti nopeasti ensimmäisen esineen. Koska tuuli kävi oikealta, siirryin toisessa lähetyksessä ruudun vasempaan reunaan. Yleensä toisella kerralla Saida on lähtenyt vähän mietiskellen ruutuun, mutta nyt vauhtia oli enemmän kuin ensimmäisessä lähdössä. Jipii! Saida pysyi hyvin alueella ja sai jälleen tuulesta apua ja nosti nopeasti esineen ja toi minulle. Tuomari kehui työskentelyä, palautuksia ja luovutuksia todella hyviksi ja antoi ansaitusti täydet 30 pistettä. Pari kertaa on nyt keväällä tehty esineruutua kaverin kanssa siten, että lähetetään koiria vuorotellen hakemaan ja se on näköjään tuottanut tulosta. Kukaan palveluskoiraguru ei tällaista varmaan salli, koska alueellahan on silloin tyhjiä hajuja, mutta eipä meihin ole ennenkään gurujen ohjeet toimineet, joten miksi ne toimisivat nytkään. :)

Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi maastosta 160 (viidestä kepistä 100, jana 30, esineet 30). Tottiksen kera saldo oli 239 ja pistettä vaille 2.tulos ja JK2. Vaikka pisteiden valossa ei juhlittu, oli tämä omasta mielestä meille superhieno koe. Oli todellinen voittajafiilis, kun tajusin Saidan palanneen peuranpolulta oikealle jäljelle ja Saida nosti kaikki eteen tulleet kepit. Samoin tottiksessa selvittiin ilman liikevirheitä ja jääviin on saatu vähän varmuutta lisää. Esineruutu oli samoin huippu. Vielä, kun noutojen luovutusasento saadaan korjattua ja ohjaaja paremmin kartalle, niin hyvää tulee. Vaikuttaa siltä, että tietyt koulutukselliset valinnat, joita on tehnyt viime syksystä asti, ovat tuottaneet tulosta. Myös tottista aletaan tekemään vähän enemmän tositarkoituksella, jotta päästään kolmosissa starttaamaan, toivottavasti tänä kesänä. :)