Niin vaan on ensi vuonna Sloveniaan matkaavan joukkueen kesken alettu järkätä tapahtumia reissun rahoittamiseksi. Samoin tukituoteasiaa on lähdetty tutkimaan ja luulen, että saadaan jotain kivaa aikaiseksi. ;) Tällä viikolla saatiin ensimmäisen tukitapahtuman mainos julki. Yksi koirakkopaikka oli vapaana viimeksi kun tarkistin. Kuunteluoppilaita mahtuu vielä. Tästä se lähtee. :)
Saida (Cimramin ilopilleri)
tiistai 21. marraskuuta 2017
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
IPO RM5 ja FMBB 2018!!!
Vähitellen alkaa viikonlopun aikana ja sen jälkeen vaivannut totaaliväsymys olla voitettu ja ajatukset selkiytyneet sen verran, että voi pukea ajatuksia sanoiksi. Viime viikonloppuna kohteena oli Hyvinkää ja belggareiden IPO RM-kisat. Perjantaina oli vuorossa ilmoittautuminen, koiran tarkistus, viralliset harjoitukset ja avajaiset sekä lopuksi numeroiden ja suoritusaikojen arvonta. Päätin tehdä vasta virallisten harjoitusten jälkeen päätöksen siitä, osallistunko kisoihin vai menenkö sunnuntaina Saidan kanssa jälkikokeeseen, joten ennen perjantaita en juurikaan jännittänyt tai edes ajatellut koko kisoja.
Virallisissa harjoituksissa aikaa oli todella vähän. Vain viisi minuuttia per koira ja siinä ajassa piti tehdä sekä tottis että purut. Oltiin muodostettu kolmen tutun kanssa yhteinen ryhmä, kun en päässyt mukaan isompiin kokeneempien kisaavien ryhmiin, vaikka paikkaa kyselin. Isommassa porukassa treenit ovat joustavampia ja ehtii jopa viedä koiran tottiksen ja puruosuuden välissä hetkeksi autoon. Meidän ryhmällä ei moista luksusta ollut. Kovassa kiireessä meinasi mennä vähän sähläämiseksi itsellä, mutta sain tehtyä pikapaikkiksen, aloituksen, esteiden ylitykset ja eteenmenon. Jalon tunnetila tuntui huonommalta, koska sillä ei ollut mitään tunneoppimisia kyseiseen paikkaan ja ympärillä vilisi koiria niin paljon, että ajatus meinasi harhailla muihin koiriin ennen kentälle menoa. En viitsinyt myöskään viritellä Jaloa tavalliseen tapaan haukuttamalla, jotta kurkku ei rasitu turhaan.
Harjoituksista selvittiin kuitenkin kunnialla. Maalimiehen kanssa päätettiin yhteistuumin, että otetaan riski ja lähdetään kisoihin kokeilemaan, mitä kymmenessä treenissä kauden aikana on saatu aikaan. :) Arvonnassa nostin monen kaverin tavoin lapun, jossa B ja C suoritettiin lauantaina iltapäivästä ja jälki sunnuntai aamusta. Perjantaina keli suosi ja aurinko paistoi, joten mukava oli nauttia jännittyneestä kisatunnelmasta ja avajaisista hyvässä seurassa. Avajaisten jälkeen suuntasin kotiin ja kävin Saidan kanssa vielä hallivuorolla, jotta saisi ajatuksia vähän pois viikonlopun koitoksesta. Yhdeksältä päivän koitos painoi sen verran pahasti jo silmäluomia kiinni, että menin ajoissa nukkumaan.
Lauantain vastaisena yönä uni jäi kuitenkin vähän vähiin ja aamusta asti jännitys oli kova. Lähdin kentälle ennen puolta päivää, jotta Jalo ehtii autossa kerätä sopivasti kierroksia ja minä ehdin nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroa. Jonkinlaista pahoinvointiakin oli ilmassa, sen verran ahdisti mennä ison yleisön eteen suorittamaan. Arvelin kuitenkin, että kentälle mentäessä jännitys unohtuisi, ja niinhän siinä lopulta kävikin. Koirien sirut tarkistettiin vielä ennen kentälle menoa, mikä ei Jalon kanssa kuitenkaan haitannut, vaan toi sopivasti lisää kierroksia.
Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa tottiksessa. Hyppynoudon kapulan kanssa säheltäessä Jalo ehti bongata A:n ja suuntasi palautuksen sitten sitä kautta. Se tunnetusti tietää ongelmia, jos malinois alkaa suorittaessa ajattelemaan. :D Muutoin olin super tyytyväinen. Jalo teki kivassa vireessä korrektia tottista. Suunnatessani kohti eteemenon lähetyspistettä, kuulin paikallaoloa arvostelevan Outi Hermiön kieltävän paria toistuvasti koskemasta koiraan. Koira oli ilmeisesti piilolle käveltäessä käynyt omistajan käteen ja heidän osalta homma jäi siihen. Jalo teki hyvän eteenmenon, mutta jouduttiin jonkin verran odottelemaan kun parin keskeyttäessä tarvittiin lennosta mukaan nollakoira. Paikallaolossa Jalo oli haistellut maata alussa (pitää harjoitella paikallamakuuta paikassa, jossa on voimakkaita toisten koirien hajuja maassa, treeneissä kun tällaista ongelmaa ei ole), mutta muutoin oli tarkkaavainen. Tuomari rokotti hyppynoudosta ja vartaloavusta istumisessa (otin käden vahingossa itseni ja koiran välistä enkä ulkokautta). Muutoin perushyvää tekemistä. Pisteitä kertyi 89. Tottis löytyy videoituna täältä, mutta yleisöstä ei tabletilla kuvata hirveän katsojaystävällistä materiaalia. Ehkä siitä kuitenkin jotain näkee.
C-osan suhteen katselin autolla vierestä, kun useammalla koiralla oli oma maalimies mukana avaamassa koiraa ennen kentälle menoa. Koska omat tukijoukot ja tekeminen on kohtalaisen amatöörimäisellä tasolla, ei itsellä moista mahdollisuutta ollut. Pyysin kuitenkin kaveria tulemaan auton ulkopuolelle piiskaamaan pari kertaa ilmaa. Todellinen ammattilainen siis asialla. :D
Jalo oli kentälle mentäessä hyvässä vireessä ja tiesi tismalleen, mitä kentälle mennään tekemään. Piilonkierrot meni ok, mitä nyt neloselle oli tosissaan menossa maalimiestä haukkumaan :) Piilolla norjalainen tuomari Roar Kjonstad haukutti koiria tuhottoman pitkään.. noin 80 haukkua. Pelko oli takamuksessa, että noinkohan Jalo hipsii piilolla seisoskelevan Petri Artiolan luota minun luo, kun ei ole pystytty niin pitkiä haukkuja tekemään. Hyvin aloitti kuitenkin haukun, kerran vilkaisi välissä minua piilon taakse ja kerran tuomaria, mutta jatkoi haukkua aina siihen asti, kunnes käskin sivulle. Pako oli hyvä, uudelleenhyökkäyksessä ote oli kuormituksessa vähän elänyt, mutta ei väistänyt pamppua ja jälkivartiointi oli hyvä omaan tulooni asti. Selkä oli priimaa, samoin irrotukset ja sivari. Pitkässä liikkeessä maalimiehenä oli tsekkiläinen Jan Böhm, joka oli osa syy siihen, että uskalsin Jalon, patologisen päinjuoksijan, viedä kisaan. Pitkää liikettä oli tehty kaksi kertaa viime marraskuun kokeen jälkeen Rami Leinon kanssa, ja ne treenit olivat tehneet Jalolle hyvää. Pitkä liike oli aivan huippu eikä Jalo kuormittunut edes uudelleenhyökkäyksessä. Lopun pitkä vartiointi hieman pätki loppua kohden, mutta mitä olisi voinut odottaa, kun Jalon pisin jälkivartiointi tänä vuonna on ollut ehkä viisi sekuntia. :D Viimeinen sivari oli priimaa ja melkein tuli tippa linssiin kun tajusin, että C-osa todella menee läpi. Pisteitäkin tuli tuomarilta ihan kivasti 88. Olin aivan käsittämättömn tyytyväinen, minkälaiseen suoritukseen Jalo pystyi surkeasta treenimäärästä huolimatta. Kenttäsuoritusten jälkeen ajattelin, että kävi jäljellä miten tahansa, oltiin lauantain jälkeen jo voittajia kaiken kauden vaikeuksien jälkeen.
Ja voi järjetön sitä iloa, kun tajusin, että ykköstulos napsahti, suojelussa.. ja vielä rotumestaruuskisoissa. Monet kovat nimet tippuivat jäljellä pois kisasta, joten jotain on oikein tehty, kun Jalolla ei jäljellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia.
Pellolta suuntasin stadionille katselemaan loppuja suorituksia. Päivän päätteeksi sain hämilläni todeta, että kovia nimiä oli jäänyt taakse ja viimeisen suorituksen päivityttyä käyttöbelgiin, järkytyin, kun Jalon nimi keikkui listalla viidentenä. Kaikkien 37 osallistuneen koirakon joukosta selvittiin viiden parhaan joukkoon, mikä tarkoitti myös maajoukkuepaikkaa ensi vuoden FMBB-kisoihin Sloveniaan Ajdovščinaan. Mikä koira!?! Meillä on ollut paljon vaikeuksia sekä kotioloissa että harrastuspuolella, eikä yksittäinen tulos muuta koiraa eikä sen puolen ohjaajaakaan yhtään paremmaksi tai huonommaksi, mutta kaikkien tämän vuoden vastoinkäymisten jälkeen Jalo skarppasi aivan uskomattomalla tavalla ja nappasi paikan maajoukkueessa. Ensi vuonna siis matkataan taas kohti maailmanmestaruuskisoja, mutta tällä kertaa päästään kokemaan kisat aivan uudesta näkökulmasta, kisaajana. Ja päästään ottamaan mittaa mm. näistä upeista koirakoista. Joskus aikoinaan saatoin haaveilla, että vielä joku päivä noihin kisoihin pääsisin kilpailemaan, mutta tänä vuonna ei käynyt pienessä mielessäkään, että ne kisat olisivat vuoden 2018 kisat. Nyt vain peukut pystyyn, että pysytään terveinä ja keväällä huhtikuussa käännetään auton tai lentokoneen nokka kohti Etelä-Eurooppaa. <3 <3 <3 <3
Virallisissa harjoituksissa aikaa oli todella vähän. Vain viisi minuuttia per koira ja siinä ajassa piti tehdä sekä tottis että purut. Oltiin muodostettu kolmen tutun kanssa yhteinen ryhmä, kun en päässyt mukaan isompiin kokeneempien kisaavien ryhmiin, vaikka paikkaa kyselin. Isommassa porukassa treenit ovat joustavampia ja ehtii jopa viedä koiran tottiksen ja puruosuuden välissä hetkeksi autoon. Meidän ryhmällä ei moista luksusta ollut. Kovassa kiireessä meinasi mennä vähän sähläämiseksi itsellä, mutta sain tehtyä pikapaikkiksen, aloituksen, esteiden ylitykset ja eteenmenon. Jalon tunnetila tuntui huonommalta, koska sillä ei ollut mitään tunneoppimisia kyseiseen paikkaan ja ympärillä vilisi koiria niin paljon, että ajatus meinasi harhailla muihin koiriin ennen kentälle menoa. En viitsinyt myöskään viritellä Jaloa tavalliseen tapaan haukuttamalla, jotta kurkku ei rasitu turhaan.
Harjoituksista selvittiin kuitenkin kunnialla. Maalimiehen kanssa päätettiin yhteistuumin, että otetaan riski ja lähdetään kisoihin kokeilemaan, mitä kymmenessä treenissä kauden aikana on saatu aikaan. :) Arvonnassa nostin monen kaverin tavoin lapun, jossa B ja C suoritettiin lauantaina iltapäivästä ja jälki sunnuntai aamusta. Perjantaina keli suosi ja aurinko paistoi, joten mukava oli nauttia jännittyneestä kisatunnelmasta ja avajaisista hyvässä seurassa. Avajaisten jälkeen suuntasin kotiin ja kävin Saidan kanssa vielä hallivuorolla, jotta saisi ajatuksia vähän pois viikonlopun koitoksesta. Yhdeksältä päivän koitos painoi sen verran pahasti jo silmäluomia kiinni, että menin ajoissa nukkumaan.
Lauantain vastaisena yönä uni jäi kuitenkin vähän vähiin ja aamusta asti jännitys oli kova. Lähdin kentälle ennen puolta päivää, jotta Jalo ehtii autossa kerätä sopivasti kierroksia ja minä ehdin nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroa. Jonkinlaista pahoinvointiakin oli ilmassa, sen verran ahdisti mennä ison yleisön eteen suorittamaan. Arvelin kuitenkin, että kentälle mentäessä jännitys unohtuisi, ja niinhän siinä lopulta kävikin. Koirien sirut tarkistettiin vielä ennen kentälle menoa, mikä ei Jalon kanssa kuitenkaan haitannut, vaan toi sopivasti lisää kierroksia.
Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa tottiksessa. Hyppynoudon kapulan kanssa säheltäessä Jalo ehti bongata A:n ja suuntasi palautuksen sitten sitä kautta. Se tunnetusti tietää ongelmia, jos malinois alkaa suorittaessa ajattelemaan. :D Muutoin olin super tyytyväinen. Jalo teki kivassa vireessä korrektia tottista. Suunnatessani kohti eteemenon lähetyspistettä, kuulin paikallaoloa arvostelevan Outi Hermiön kieltävän paria toistuvasti koskemasta koiraan. Koira oli ilmeisesti piilolle käveltäessä käynyt omistajan käteen ja heidän osalta homma jäi siihen. Jalo teki hyvän eteenmenon, mutta jouduttiin jonkin verran odottelemaan kun parin keskeyttäessä tarvittiin lennosta mukaan nollakoira. Paikallaolossa Jalo oli haistellut maata alussa (pitää harjoitella paikallamakuuta paikassa, jossa on voimakkaita toisten koirien hajuja maassa, treeneissä kun tällaista ongelmaa ei ole), mutta muutoin oli tarkkaavainen. Tuomari rokotti hyppynoudosta ja vartaloavusta istumisessa (otin käden vahingossa itseni ja koiran välistä enkä ulkokautta). Muutoin perushyvää tekemistä. Pisteitä kertyi 89. Tottis löytyy videoituna täältä, mutta yleisöstä ei tabletilla kuvata hirveän katsojaystävällistä materiaalia. Ehkä siitä kuitenkin jotain näkee.
C-osan suhteen katselin autolla vierestä, kun useammalla koiralla oli oma maalimies mukana avaamassa koiraa ennen kentälle menoa. Koska omat tukijoukot ja tekeminen on kohtalaisen amatöörimäisellä tasolla, ei itsellä moista mahdollisuutta ollut. Pyysin kuitenkin kaveria tulemaan auton ulkopuolelle piiskaamaan pari kertaa ilmaa. Todellinen ammattilainen siis asialla. :D
Jalo oli kentälle mentäessä hyvässä vireessä ja tiesi tismalleen, mitä kentälle mennään tekemään. Piilonkierrot meni ok, mitä nyt neloselle oli tosissaan menossa maalimiestä haukkumaan :) Piilolla norjalainen tuomari Roar Kjonstad haukutti koiria tuhottoman pitkään.. noin 80 haukkua. Pelko oli takamuksessa, että noinkohan Jalo hipsii piilolla seisoskelevan Petri Artiolan luota minun luo, kun ei ole pystytty niin pitkiä haukkuja tekemään. Hyvin aloitti kuitenkin haukun, kerran vilkaisi välissä minua piilon taakse ja kerran tuomaria, mutta jatkoi haukkua aina siihen asti, kunnes käskin sivulle. Pako oli hyvä, uudelleenhyökkäyksessä ote oli kuormituksessa vähän elänyt, mutta ei väistänyt pamppua ja jälkivartiointi oli hyvä omaan tulooni asti. Selkä oli priimaa, samoin irrotukset ja sivari. Pitkässä liikkeessä maalimiehenä oli tsekkiläinen Jan Böhm, joka oli osa syy siihen, että uskalsin Jalon, patologisen päinjuoksijan, viedä kisaan. Pitkää liikettä oli tehty kaksi kertaa viime marraskuun kokeen jälkeen Rami Leinon kanssa, ja ne treenit olivat tehneet Jalolle hyvää. Pitkä liike oli aivan huippu eikä Jalo kuormittunut edes uudelleenhyökkäyksessä. Lopun pitkä vartiointi hieman pätki loppua kohden, mutta mitä olisi voinut odottaa, kun Jalon pisin jälkivartiointi tänä vuonna on ollut ehkä viisi sekuntia. :D Viimeinen sivari oli priimaa ja melkein tuli tippa linssiin kun tajusin, että C-osa todella menee läpi. Pisteitäkin tuli tuomarilta ihan kivasti 88. Olin aivan käsittämättömn tyytyväinen, minkälaiseen suoritukseen Jalo pystyi surkeasta treenimäärästä huolimatta. Kenttäsuoritusten jälkeen ajattelin, että kävi jäljellä miten tahansa, oltiin lauantain jälkeen jo voittajia kaiken kauden vaikeuksien jälkeen.
![]() |
| A93 |
Sunnuntaina 8:30 lähdin aamulla ajamaan Riksun ABC:lle, mistä jälkiryhmät haettiin. Alkuun tehtiin liinan mittaus ja käytin Jaloa pienellä lenkillä. Hetken istuskelin autossa musiikkia kuunnellen kunnes ajoin auton lähemmäs jäljen aloituspaikkaa. Puin jalolle vermeet ja lähdin kävelemään kohti tuomaria, joka jälkiosuudella oli Tomi Alanen. Paalun lähelle päästyäni tuomari viittoi vielä, että odotetaan pari minuuttia. Odottelu nosti vähän Jalon kierroksia, mutta ilmo meni hyvin. Jalo lähti paalulta etenemään hyvin varmasti.. jopa liian varmasti.. ja vauhti oli sen mukainen. Jäljen muoto oli outo, mutta onneksi se ei Jaloa haitannut. Reippaasta vauhdista huolimatta Jalo oli tarkka. Jälki teki mm. todella loivaa kaarrosta suorilla ja Jalo pysyi todella hyvin jäljen päällä ja otti jokaisen askeleen. Esineet oli priimat. Esineiltä lähti vauhdilla, mutta laittoi nenän välittömästi maahan. Kahdessa kulmassa meni puoli koiran mittaa yli, muissa oli tarkkana. Kerran hairahtui noin puoli metriä sivuun jäljeltä, mutta korjasi nopeasti. Maaliin päästiin.. varmaan ennätysajassa. :D Tuomari kuvasi Jalon menoa energiseksi, temperamenttiseksi ja varmaksi, tykkäsi esineilmaisuista ja esineiltä lähdöistä, mutta kaipasi paikoitellen vielä maavainuisempaa jäljestystä ja sanoi, että koiran pitäisi työstää jälkeä enemmän, vaikka jälki olikin koirasta helppo. Itse olin tyytyväinen siihen, että kun näin esineet jo kaukaa, niin Jalo ei rynninyt esineille (eikä näin ollen edennyt silmillään), vaan ajoi tarkasti esineelle asti. Alanen arvosti Jalon jäljestystä 93 pisteen verran.
Ja voi järjetön sitä iloa, kun tajusin, että ykköstulos napsahti, suojelussa.. ja vielä rotumestaruuskisoissa. Monet kovat nimet tippuivat jäljellä pois kisasta, joten jotain on oikein tehty, kun Jalolla ei jäljellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia.
![]() |
| 2017 IPO RM:ien lopullinen tulos |
Pellolta suuntasin stadionille katselemaan loppuja suorituksia. Päivän päätteeksi sain hämilläni todeta, että kovia nimiä oli jäänyt taakse ja viimeisen suorituksen päivityttyä käyttöbelgiin, järkytyin, kun Jalon nimi keikkui listalla viidentenä. Kaikkien 37 osallistuneen koirakon joukosta selvittiin viiden parhaan joukkoon, mikä tarkoitti myös maajoukkuepaikkaa ensi vuoden FMBB-kisoihin Sloveniaan Ajdovščinaan. Mikä koira!?! Meillä on ollut paljon vaikeuksia sekä kotioloissa että harrastuspuolella, eikä yksittäinen tulos muuta koiraa eikä sen puolen ohjaajaakaan yhtään paremmaksi tai huonommaksi, mutta kaikkien tämän vuoden vastoinkäymisten jälkeen Jalo skarppasi aivan uskomattomalla tavalla ja nappasi paikan maajoukkueessa. Ensi vuonna siis matkataan taas kohti maailmanmestaruuskisoja, mutta tällä kertaa päästään kokemaan kisat aivan uudesta näkökulmasta, kisaajana. Ja päästään ottamaan mittaa mm. näistä upeista koirakoista. Joskus aikoinaan saatoin haaveilla, että vielä joku päivä noihin kisoihin pääsisin kilpailemaan, mutta tänä vuonna ei käynyt pienessä mielessäkään, että ne kisat olisivat vuoden 2018 kisat. Nyt vain peukut pystyyn, että pysytään terveinä ja keväällä huhtikuussa käännetään auton tai lentokoneen nokka kohti Etelä-Eurooppaa. <3 <3 <3 <3
![]() |
| IPO RM5 -17 <3 |
maanantai 2. lokakuuta 2017
JK3 ja FH1
Pari koetta tuli taas loppuviikolla käytyä koirien kanssa. Saidan kanssa oltiin torstaina kotikentällä jälkikokeessa. Tuomarina kokeessa oli Virve Köppä. Koe oli ehkä vielä noutajien rotumestiksiä enemmän "vaikeuksien kautta voittoon"-tyyppiä - vaikkei voittoa tullutkaan. :)
Jana oli semi katastrofi. Saida eteni janalla kyllä suoraan, mutta tälläkin kerralla paineli jäljestä yli ja nosti janan lopusta jäljen, jota lähti ajamaan. Olin varma, että jäljellä ollaan, mutta kun tuomari vielä kääntöyrityksen jälkeenkin kehotti palaamaan takaisin janalle, alkoi hieman jännittää. Saida takertui kaiken lisäksi valjaisiin, janan päässä oli häiriönä jonkun muovipussi, mikä Saidan piti tarkistaa ja liinakin tarttui kiinni oksiin. No ajelehdittiin sitten liinan irrottelujen jälkeen takaisin päin kohti aloituspistettä, ja Saida nappasi varmasti jäljen.
Ekalle kepille edettiin suoraviivaisesti. Sen jälkeen hävisi jälki. Seilattiin ekalla suoralla edestakaisin harhoissa varmaan 10-15 minuuttia. Jossain kohti Saida sai oikeasta jäljestä kiinni, mutta ajattelin, että nyt on kiire, jos meinaa ehtiä jäljen loppuun asti. Kenties sen seurauksena pari välikeppiä jäi matkan varrelle, mutta jälki päästiin loppuun ja kutonenkin oli tallessa. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut loppujen lopuksi vain 30 minuttia ja meille oli annettu 10 minuuttia palautusaikaa kepeille, niin lähdin etsimään Saidan kanssa vielä keppejä. Saidaa ei kuitenkaan ole opetettu esim. ajamaan jo ajettua jälkeä uudestaan, niin eihän Saida sitä oikein ymmärtänyt, mutta olisi se varmasti kepit nostanut, jos olisi juuri kohdalle sattunut. Juostiin hikihatussa metsässä vielä toinen kierros niin, että ohjaaja alkoi nähdä tähtiä ja jalat kumppareissa alkoi pettää alta, vaikka juoksulenkkejä tuleekin harrastettua koirien kanssa. Lopulta päädyttiin uudestaan autolle.
Jotenkin mietin siinä juostessa, että jos ollaan saatu janalta juuri ja juuri 30 pistettä eikä vähennyksiä tulisi kuin ylityksestä, niin oltaisiin vielä kiinni tuloksessa ja lähdin juoksemaan autolle. Minuutti ennen palautusajan umpeutumista sain kepit keppien vastaanottajalle ja samassa kuulin, että sienestäjät olivat liikuskelleet alueella. Ei ihme, että ensimmäisellä suoralla meinasi hukka tulla. Mutta huima suoritus koiralta etenkin kun noin alussa tulee kasa harhoja eteen, ja silti pystyi nostamaan uudelleen oikean jäljen.
Esineruutuun ajattelin mennä nostamaan yhden esineen hyvänä harjoituksena. Kysyin ruudun ilmottautumisen jälkeen tuomarilta janapisteitä ja leuka loksahti auki kun kuulin, että pisteitä tuli 34. Siis ihan liikaa. Mutta toisaalta Saidalta on kahdessa kokeessa otettu tänä vuonna pisteitä ihan naurettavista asioista, joten hyvä, että välillä saa niistä kompensaatiota. Esineruutuun lähetin koiran rennoin mielin, vaikka tiesin, että kolme on nostettava, jos tuloksen meinaa saada, ja ei mennytkään kuin pari minuuttia, kun kolme esinettä oli kädessä ja pisteitä 29. Maastosta siis kaiken kaikkiaan pisteitä 153.
Tottis oli hyvää Saidaa. Seuraaminen oli koeseuruista paras tänä vuonna. Nyt pysyi myös henkilöryhmässä mukana. Pari lisäkäskyä tuli seisomisliikkeessä, kun ei meinannut tulla edestä sivulle, ja Saida kaatoi hyppyesteen takaisin tullessa, mutta suoritti kuitenkin noudon. Myös eteenlähetyksen maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä. Kokonaisarvosana hyvä ja pisteet 88, jotka on Saidan kaikkien aikojen parhaat tottispisteet. Tällä noustiin alun rämpimisestä huolimatta kakkostulokseen pistein 241. Edelleenkään ei Saidan kanssa ole tänä vuonna tarvinnut kokeesta lähteä tyhjin käsin. Jonkin sortin luottopakki siitä on kuoriutunut selkeästi ajan myötä. :)
Jalo starttasi ensimmäisenä ykkösluokan kahdesta koirasta. Siirtymä oli pitkä, mutta niitä on harjoiteltu ja tekee Jalolle vain hyvää vähän tasaantua kävellessä. Ilmo meni todella hyvin, ei skitsoomisia. :) Lähti yllättäen suht rauhallisesti jäljelle huomioiden, miten helppo suora tunneli olisi voinut olla edetä. Kuitenkin itsellekin oli vaikea nähdä, missä jälki kulkee, sillä alue oli niin riistan talloma, että yhden jäljen sijaan pellossa näkyi useita jälkiä. Aloituksen tuomari arvioi erinomaiseksi. Jo ekalla suoralla Jalo teki paljon tarkistuksia ja seilasi noin puolen metrin säteellä jäljen päällä. Ehdin jo miettiä itsekseni, että voiko ne harhat olla jo näin alussa, kun on näin vaikeaa. Vähitellen ajo tasaantui ja meno varmistui. Ekassa kulmassa meni yli ja joutui tekemään lenkin, toinen ja kolmas kulma ok, neljännessä meinasi lähteä suoraan metsään. Varmaan kulmasta lähti riistapolku metsään ja Jalolle teki tiukkaa pysyä jäljellä. Viides kulma jälleen hyvä. Kuudennessa Jalo paineli lähes liinan mitan yli. Riista häiritsi ja pahasti. Epätoivo alkoi iskeä, kun juuri siinä kohtaa kulma oli havaittavissa silmillä.. se kun oli jo noin metrin päässä omista jaloista ja Jalo vaan tuntui haahuilevan väärään suuntaan. Yritin katseella ohjata koiraa oikeaan suuntaan. Lopulta Jalo palasi jalkoihini ja otti kulman oikein. Pääsi helpotuksen huokaus. Viimeisellä suoralla Jalo pysähtyi kerran seisomaan ja näytti siltä, että syö jotain jäljeltä. Jonkin aikaa odottelin ja annoin Jalolle sitten jälki-käskyn, kun mitään ei tapahtunut ja Jalo jatkoi matkaa. Yritin edetessä katsoa jalkoihin että, mitä Jalo oli touhunnut kyseisessä kohdassa, mutta en nähnyt mitään muuta kuin riistan makauksen. En jätöksiä tai mitään muutakaan. Lopulta tultiin viimeiselle esineelle ja pääsi helpotuksen huokaus. Taskussa oli kolme esinettä. Kaikki ilmaisut priimoja. Neljäs esine oli jäänyt juurikin siihen makaukselle, jota Jalo oli tutkinut. Esine oli kuulemma ollut niin piilossa, että jäljentekijäkin oli sitä etsinyt. Olen tyytyväinen, että Jalo ei suinpäin ilmaissut esinettä vaan varmistaa, että siihen on myös näköyhteys ennen ilmaisua. Eikä oma käskyttäminen kuitenkaan vaikuttanut viimeisen esineen ilmaisuun mitenkään. Sen Jalo teki varmasti.
Tiukka kisaviikko on nyt takana. Seuraava koe on jo vajaan parin viikon päästä. Sain Saidalle paikan jälkikokeeseen samalle päivälle, kun olisi Jalon IPOn rotumestikset. Lähempänä selvinnee, mihin kokeeseen suunnataan, mutta jokin koe on joka tapauksessa tiedossa jo ensi viikon lopulla. :)
Kuvat FH-kokeesta: Miia H.
Jana oli semi katastrofi. Saida eteni janalla kyllä suoraan, mutta tälläkin kerralla paineli jäljestä yli ja nosti janan lopusta jäljen, jota lähti ajamaan. Olin varma, että jäljellä ollaan, mutta kun tuomari vielä kääntöyrityksen jälkeenkin kehotti palaamaan takaisin janalle, alkoi hieman jännittää. Saida takertui kaiken lisäksi valjaisiin, janan päässä oli häiriönä jonkun muovipussi, mikä Saidan piti tarkistaa ja liinakin tarttui kiinni oksiin. No ajelehdittiin sitten liinan irrottelujen jälkeen takaisin päin kohti aloituspistettä, ja Saida nappasi varmasti jäljen.
Ekalle kepille edettiin suoraviivaisesti. Sen jälkeen hävisi jälki. Seilattiin ekalla suoralla edestakaisin harhoissa varmaan 10-15 minuuttia. Jossain kohti Saida sai oikeasta jäljestä kiinni, mutta ajattelin, että nyt on kiire, jos meinaa ehtiä jäljen loppuun asti. Kenties sen seurauksena pari välikeppiä jäi matkan varrelle, mutta jälki päästiin loppuun ja kutonenkin oli tallessa. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut loppujen lopuksi vain 30 minuttia ja meille oli annettu 10 minuuttia palautusaikaa kepeille, niin lähdin etsimään Saidan kanssa vielä keppejä. Saidaa ei kuitenkaan ole opetettu esim. ajamaan jo ajettua jälkeä uudestaan, niin eihän Saida sitä oikein ymmärtänyt, mutta olisi se varmasti kepit nostanut, jos olisi juuri kohdalle sattunut. Juostiin hikihatussa metsässä vielä toinen kierros niin, että ohjaaja alkoi nähdä tähtiä ja jalat kumppareissa alkoi pettää alta, vaikka juoksulenkkejä tuleekin harrastettua koirien kanssa. Lopulta päädyttiin uudestaan autolle.
Jotenkin mietin siinä juostessa, että jos ollaan saatu janalta juuri ja juuri 30 pistettä eikä vähennyksiä tulisi kuin ylityksestä, niin oltaisiin vielä kiinni tuloksessa ja lähdin juoksemaan autolle. Minuutti ennen palautusajan umpeutumista sain kepit keppien vastaanottajalle ja samassa kuulin, että sienestäjät olivat liikuskelleet alueella. Ei ihme, että ensimmäisellä suoralla meinasi hukka tulla. Mutta huima suoritus koiralta etenkin kun noin alussa tulee kasa harhoja eteen, ja silti pystyi nostamaan uudelleen oikean jäljen.
Esineruutuun ajattelin mennä nostamaan yhden esineen hyvänä harjoituksena. Kysyin ruudun ilmottautumisen jälkeen tuomarilta janapisteitä ja leuka loksahti auki kun kuulin, että pisteitä tuli 34. Siis ihan liikaa. Mutta toisaalta Saidalta on kahdessa kokeessa otettu tänä vuonna pisteitä ihan naurettavista asioista, joten hyvä, että välillä saa niistä kompensaatiota. Esineruutuun lähetin koiran rennoin mielin, vaikka tiesin, että kolme on nostettava, jos tuloksen meinaa saada, ja ei mennytkään kuin pari minuuttia, kun kolme esinettä oli kädessä ja pisteitä 29. Maastosta siis kaiken kaikkiaan pisteitä 153.
Tottis oli hyvää Saidaa. Seuraaminen oli koeseuruista paras tänä vuonna. Nyt pysyi myös henkilöryhmässä mukana. Pari lisäkäskyä tuli seisomisliikkeessä, kun ei meinannut tulla edestä sivulle, ja Saida kaatoi hyppyesteen takaisin tullessa, mutta suoritti kuitenkin noudon. Myös eteenlähetyksen maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä. Kokonaisarvosana hyvä ja pisteet 88, jotka on Saidan kaikkien aikojen parhaat tottispisteet. Tällä noustiin alun rämpimisestä huolimatta kakkostulokseen pistein 241. Edelleenkään ei Saidan kanssa ole tänä vuonna tarvinnut kokeesta lähteä tyhjin käsin. Jonkin sortin luottopakki siitä on kuoriutunut selkeästi ajan myötä. :)
Lauantaina oli sitten vuorossa lähinnä ahdistuksen tunteita herättänyt oman porukan järkkäämä FH-koe. Harri Laajajärvi oli kutsuttu tuomaroimaan. Koepelloissa ei ollut kehumista. Todella pitkä apilapelto. joka oli täynnä riistaa ei antanut kauheasti toivoa. Jalo kun ei ole maavainuinen koira ja pidempi heinä saa sen heti nostamaan päätään, kun mahdollisuus siihen kerran on. Ja siihen vielä riistat päälle.
Jalo starttasi ensimmäisenä ykkösluokan kahdesta koirasta. Siirtymä oli pitkä, mutta niitä on harjoiteltu ja tekee Jalolle vain hyvää vähän tasaantua kävellessä. Ilmo meni todella hyvin, ei skitsoomisia. :) Lähti yllättäen suht rauhallisesti jäljelle huomioiden, miten helppo suora tunneli olisi voinut olla edetä. Kuitenkin itsellekin oli vaikea nähdä, missä jälki kulkee, sillä alue oli niin riistan talloma, että yhden jäljen sijaan pellossa näkyi useita jälkiä. Aloituksen tuomari arvioi erinomaiseksi. Jo ekalla suoralla Jalo teki paljon tarkistuksia ja seilasi noin puolen metrin säteellä jäljen päällä. Ehdin jo miettiä itsekseni, että voiko ne harhat olla jo näin alussa, kun on näin vaikeaa. Vähitellen ajo tasaantui ja meno varmistui. Ekassa kulmassa meni yli ja joutui tekemään lenkin, toinen ja kolmas kulma ok, neljännessä meinasi lähteä suoraan metsään. Varmaan kulmasta lähti riistapolku metsään ja Jalolle teki tiukkaa pysyä jäljellä. Viides kulma jälleen hyvä. Kuudennessa Jalo paineli lähes liinan mitan yli. Riista häiritsi ja pahasti. Epätoivo alkoi iskeä, kun juuri siinä kohtaa kulma oli havaittavissa silmillä.. se kun oli jo noin metrin päässä omista jaloista ja Jalo vaan tuntui haahuilevan väärään suuntaan. Yritin katseella ohjata koiraa oikeaan suuntaan. Lopulta Jalo palasi jalkoihini ja otti kulman oikein. Pääsi helpotuksen huokaus. Viimeisellä suoralla Jalo pysähtyi kerran seisomaan ja näytti siltä, että syö jotain jäljeltä. Jonkin aikaa odottelin ja annoin Jalolle sitten jälki-käskyn, kun mitään ei tapahtunut ja Jalo jatkoi matkaa. Yritin edetessä katsoa jalkoihin että, mitä Jalo oli touhunnut kyseisessä kohdassa, mutta en nähnyt mitään muuta kuin riistan makauksen. En jätöksiä tai mitään muutakaan. Lopulta tultiin viimeiselle esineelle ja pääsi helpotuksen huokaus. Taskussa oli kolme esinettä. Kaikki ilmaisut priimoja. Neljäs esine oli jäänyt juurikin siihen makaukselle, jota Jalo oli tutkinut. Esine oli kuulemma ollut niin piilossa, että jäljentekijäkin oli sitä etsinyt. Olen tyytyväinen, että Jalo ei suinpäin ilmaissut esinettä vaan varmistaa, että siihen on myös näköyhteys ennen ilmaisua. Eikä oma käskyttäminen kuitenkaan vaikuttanut viimeisen esineen ilmaisuun mitenkään. Sen Jalo teki varmasti.
Kulmien arvostelu vaihteli puutteellisesta erinomaiseen ja suorat tyydyttävästä erinomaiseen. Ojien ylityksen meni hienosti¨. Samoin harhan ylitys. Ekaan harhaan oli reagoinut kääntämällä päätä, toiseen ei reagoinut mitenkään, mikä oli superhienoa ajatellen, että ennen toista harhaa Jalo oli vielä kulmassa sekoillut riistan hajujen kanssa, mikä olisi voinut aiheuttaa sille painetta ja altistaa harhalle lähdölle. Kaikki esineilmaisut oli erinomaisia. Tuomari sanoi, että olisin voinut käskeä koiran maahan kolmannella esineellä ja ottanut valeilmaisun riskin, mutta koska Jalon kanssa ei ole koskaan moista tapahtunut niin ei tullut mieleenkään, että siellä olisi ollut esine. Esineestä tuli vähennyksiä 7 pistettä, mutta tuo pistemenetys ei itseä kauheasti harmita. Kokonaispistemääräksi tuli 76, mikä riitti tulokseen ja FH1 koulutustunnukseen. Ihan huikea olo oli, kun tuloksen kuulin. Kun treenaa koiralla, jolla on hyvin vähän viettiä itse jäljestykseen, on treenaaminen melkoista vuoristorataa, eikä luotto koiraan ole kummoisella tasolla. Nyt on kuitenkin sekin todistettu, että erikoisjäljeltä voi päästä läpi myös pelkällä teknisellä tekemisellä. :)
Omasta mielestä plussaa kokeessa oli esineilmaisut, harhat ja ojanylitykset sekä se, että Jalolla ei näkynyt loppua kohden minkäänlaista väsymystä. Sehän voi ajaa kilometrin mittaisen jäljen hyvänä päivänä hyvin ja huonona päivänä ei selviä edes 100 metrin jäljestä ilman kyräilyä, vaanimista ja pälyilyä. Lauantai oli selvästi hyvä päivä. Se jaksoi samalla draivilla ajaa loppuun asti. Miinuksia tuli itseltä suht kevyestä ajamisesta, kun heinä oli pitkä eikä pakottanut koiraa ajamaan vielä syvemmällä nenällä (tosin tuomari sanoi koiran ajavan syvällä nenällä) sekä siitä, että riista meinasi viedä koiraa niin vahvasti.
Tiukka kisaviikko on nyt takana. Seuraava koe on jo vajaan parin viikon päästä. Sain Saidalle paikan jälkikokeeseen samalle päivälle, kun olisi Jalon IPOn rotumestikset. Lähempänä selvinnee, mihin kokeeseen suunnataan, mutta jokin koe on joka tapauksessa tiedossa jo ensi viikon lopulla. :)
Kuvat FH-kokeesta: Miia H.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






