Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 7. elokuuta 2018

MESTARIn korkkaus

Sunnuntaina korkattiin Saidan kanssa vihdoin rally-tokon MES-luokka. Olin ilmoittanut Saidan Maskuun, jotta saan samaan syssyyn visiitin Turkuun. Kovin helle onneksi helpotti sunnuntaille ja MES-luokka oli varmaankin juuri kuumien kelien vuoksi laitettu heti ensimmäiseksi, niin säästyttiin pahimmalta kuumuudelta. Auringossa lämpöä riitti, mutta onneksi rata menee sen verran nopeaa, ettei koira väsy samalla tavalla kuin vaikkapa PK-kokeissa, vaikka paras terä puuttuukin.


Rata ei ollut helpoimmasta päästä, muttei myöskään vaikein. Piuhan kenttä oli mukavan iso, joten ei tarvinnut ekaa mes-rataa tehdä ahtaassa hallissa. Lähtö-kyltillä oli jopa luottavaisempi olo kuin aikoinaan ekassa voi-kokeessa, koska silloin Saida ei osannut käyttää oikealla puolella takapäätään oikein. Talven ja kevään aikana sitä on tehty ja päästy hyvin eteenpäin, joten siltä osin oli enemmän uskoa meidän tekemiseen kuin aikanaan voi-kokeessa.


Suurimmat ohjaajavirheet tuli valkovuokossa, jossa olisi pitänyt hinkata ennen uusimista liike Saidalle läpi eikä lähteä uusimaan ennen kuin saan Saidan onnistumaan. Tästä sitten lähti 2* uusiminen eikä kolmannellakaan mennyt vielä ihan yhtäaikaisesti, joten kyseisellä kyltillä tuhlattiin yhteensä 16 pistettä. Huoh.. yleensä oma kisahermo on ihan hyvä, mutta tässä nyt petti. Ens kerralla viisaammin. Vitoskyltillä lähti yksi piste vinosta asennosta, Saida tuli oikealla seuratessa oikealle paikallakäännöksessä jopa hieman yli, mutta oikeasti ei ollut niin vino, että siitä olisi pisteitä pitänyt vähentää. Kenties tuomari oli siinä kulmassa, että näytti siihen suuremmalta virheeltä. No ei siihen homma kuitenkaan kaatunut, joten turha murehtia. Näillä virheillä saatiin kasaan 83p ja sij. 4/14. Kelpo ensiesiintyminen tässä luokassa ja antoi uskoa siihen, että kyllä me ehkä joskus voidaan saada se vaadittava 95 pistettä, kun kaikki natsaa kohdilleen. Hieno Saida.. treenit jatkuu. :)



tiistai 24. heinäkuuta 2018

IPO SM, PK SM 2018 ja TK2 Jalo

Pitkästä aikaa päivitystä. Kesä-heinäkuu on ollut täynnä kisoja, omaa muuttoa, kouluttamista ja muita aikaa vieviä menoja, joten päivittäminen on jäänyt. Tässä kesä-heinäkuun kuulumisia. Heinäkuun alussa ratkottiin suojelun Suomen mestaruus Harjavallassa. Toisaalta odotukset olivat kovemmat kuin ennen FMBB-kisoja, sillä reissun jälkeen oltiin päästy treenaamaan yhtäjaksoisesti. Toisaalta kuitenkin käytännön tasolla viimeisen parin viikon treenit jäivät todella vähiin piilonkieroja lukuun ottamatta. Jalo keksi pari viikkoa ennen SM:ejä, että turha on kiertää kaikki kuusi piiloa, kun voi vain oikoa suoraan kutoselle. Tätä sitten treenattiin lähes päivittäin, kun mikään ei tuntunut auttavan, kun Jalo oli löytänyt uuden supermiesvaihteensa. Yhdeksän päivän aikana treenattiin kuutena iltana ja lähes pelkästään piilonkiertoja. Treenit kestivät ajoittain jopa 45 minuuttia, kun Jalo ei suostunut ymmärtämään, että kutoselle mennään vain minun kauttani. Jalo oli näissä treeneissä myös sellaisissa tiloissa, että en ole sitä koskaan vastaavanlaisena nähnyt. Kenties sairaslomien jälkeen pitkästä aikaa saatu yhtäjaksoinen treenijakso nosti Jalon viettiä niin paljon, että vanha koulutustaso ei pysynyt kehityksessä mukana. Jännitystä ei siis näistäkään kisoista puuttunut ainakaan omalta osalta.


Perjantaina suunnattiin kisapaikalle, suoritettiin koirien tarkastukset ja viralliset harjoitukset, joissa päädyin laittamaan tyynyn neloselle, mutta moken kaikista viimeaikojen haasteista huolimatta kutoselle. Kokonaisuudessaan harjoitukset menivtä hyvin. Perjantai illalla oli arvonnat ja niiden perusteella lähdettäisiin heti lauantaina aamusta jäljelle neljän ensimmäisen koirakon joukossa ja sunnuntaina oltaisiin ekassa parissa tottiksessa.

Lauantai aamulla ajettiin majoituskaverin kanssa (joka oli arponut saman jälkiryhmän) jälkien tapaamispaikalle, mistä lähdettiin liinan tarkistusten kautta pelloille. Onni ei suosinut kun arvoin ihka ensimmäisen jäljen ja tuli melko nopea lähtö pellolle. Ensimmäinen jälki ei ole tuomarillekaan helppo arvosteltava, kun ei ole mihin verrata. Onneksi jälkituomarina toiminut kokenut Outi Hermiö kuitenkin hoiti homman mallikkaasti. Jalo lähti ilmoittautumiseen hyvin ja rauhallisena, mutta ekalla suoralla ennen paalua puski niin kova vastatuuli suoran suuntaisesti, että alkoi hieman hirvittää. Jalo lähti paalulla hyvin, mutta tarkasti paalun vain pikaisesti, vaikka tähän on treeneissä kiinnitetty paljon huomiota. Nähtävästi treeni ei ole kantanut yhtään kokeeseen. Jälki oli todella huono ja Jalo myös jätti kaksi jälkimmäistä esinettä merkaten ne kuitenkin. Liekö helppo jälki vienyt mennessään vai mikä, mutta jotain on nyt tehtävä. Myös itse jälki vaatii treeniä ja kisoihin valmistautumista on muutettava. Näin takki auki Jalo ei ole koskaan ollut koejäljellä, mutta tämä oli opettavainen kokemus. Ennen seuraavaa koetta kokeillaankin sitten vähän erilaista valmistautumista. Nyt jäljet jäivät aika vähiin edellisillä viikoilla. Jäljeltä Hermiö antoi pisteitä 75. Kahdesta esineestä lähti 14 pistettä joten maajoukkuepaikka kaatui siihen.





Jälki ketutti niin paljon, että sunnuntaina itsellä oli täysi työ saada oma pää kasaan ja jonkinlainen motivaatio kenttäsuorituksiin. Vielä viisi minuuttia ennen suoritusta ketutti kun hain koiran autolta, mutta niin vain sain nollattua pään ennen kentälle menoa ja suorituksessa olin hyvillä mielin. Arvostelu oli järjettömän tiukkaa ja monilla liikevirheettömillä suht siisteillä suorituksillakin arvosana jäi hyvään. Jaloa olisi pitänyt ehtiä seuruuttamaan enemmän ennen lähtöpaikalle siirtymistä, mutta huomasin lähtöpaikan läheisyydessä, että kaveri oli jo melkein paikallaolopaikalla, eikä aikaa enää ollut, joten Jalo oli hieman liian vallaton ja ei-nipussa seuraamisessa. Huonoin Jalon koeseuraaminen. Perusasennot jäivät vajaaksi, kun jäi hieman taakse (outo ja uusi virhe meille)  ja kapulasta olisi pitänyt olla vielä tiukempi ote Oravasaaren mielestä. Saatiin kuitenkin aikaiseksi liikevirheetön suoritus ja pisteitä 90. B-osan alku löytyy täältä ja loppu täältä.




Väliin koiralle superviilennykset märillä pyyhkeillä ja kohta pitikin olla jo kentällä suorittamassa C-osaa. Kaikkien yllätykseksi Jalo kiersi kuin kiersikin kaikki piilot. <3 Ja C-osa oli parasta mahdollista Jalo, tuomari Pentti Rapilakaan ei haukkunut Jaloa, vaikka tunnetusti tykkää vahvoista jässikkäsusikoirista eikä piipittävistä maleista. Jalo teki hienon C-osan. Pistemenetyksiä tuli, kun jäi piilolta kutsussa hieman eteen, kuormittui hieman paon uudelleenhyökkäyksessä kun meinasi saada huonon otteen ja osoitti hieman ohjaajasidonnaisuutta sekä piilolla että viimeisessä pitkässä jälkivartioinnissa, kun lähestyin koiraa, mutta ei kuitenkaan lopettanut vartiointia. Tästä pisteitä 87. C-osa löytyy täältä.

Kokonaispisteet 252, jolla irtosi sija 12. Viime viikolla napsahti myös varakoirakkopaikka FCI:n MM-kisoihin, mihin tosin tuskin tulee lähtö, kun ollaan vasta toisella varasijalla. Tarjottiin myös NOM-paikkaa, mutta se ei nyt tänä vuonna ainakaan motivoinut riittävästi, että olisin vaarantanut lokakuussa häämöttävät rotumestikset ja annoin NOM-paikan eteenpäin. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ensimmäisistä IPO:n SM-kisoista, vaikka ei omalle tasolla kaikilla osa-alueilla päästykään.

Kävin kokeen jälkeen tekemässä kokeenomaisen vieraan jäljen kokeenomaisessa oudossa ympäristössä helpolla pellolla. Jalo ajoi taas takki auki, mutta ajoi jäljen ja esineetkin nousi, joten virhettä ei saatu esiin. Vahvistin kuitenkin kunnolla kolmannelta esineeltä ja nyt treeneissä esineet tulevat saamaan entistä suuremman merkityksen ja jälellä tulee olemaan entistä väemmän esineitä. Toivottavasti olisi vain jokin aivopieru Jalolta ja toisaalta pitää toivoa vaikeampia jälkialustoja, jolloin esineetkin on vähän houkuttelevampia. :)

Perjantaina 13. päivä lähdettiin Jalon kanssa parin päivän varoitusajalla toko-kokeeseen, kun Ylöjärvellä oli Kurtin kokeessa tilaa. Kerran ehdittiin keskiviikkona treenata (toinen kerta tokoa talven jälkeen) ja jouduttiinkin siis aika kylmiltään kokeeseen. Ilma Ylöjärvellä oli painostava ja ukkonen mylläsi. Luokka aloitettiin ryhmäpaikkiksella, jonka Jalo teki hyvin, mutta kun lähdin kävelemään kohti niin rapsutti kaulapantaa takajalalla kuitenkaan vaihtamatta asentoa. Kurtti ei tästä rokottanut vaan siitä 10. Tosin voi olla, että satuin itse olemaan juuri linjalla eikä Kurtti edes nähnyt rapsutusta. Onnistunut suoritus siinäkin mielessä että Jalon viereinen koira lähti heti paikallaolosta ohjaajan perään ja pomppi ja loikki koko minuutin ajan, kun ohjaaja ei saanut koiraa hallintaan lainkaan. Yllättäen sama koirakko ei saanut tulosta ko. kokeessa. :D

Välissä käytiin pikaisesti kentän ulkopuolella ja palattiin ensimmäisenä yksilösuorituksiin. Kenttä oli vähän hankala, kun pohja oli ns. rantahiekkaa, ja kävely oli vaikeaa. Koesuoritus alkoi liikkeestä seisomisella. Olin pari kertaa ruokakipolla muistuttanut Jalolle liikkeestä seisomista siten, että itse kävelen Jalon ohi. Hyvin onnistui, mutta kokeessa jätin seisomaan puolipallon viereen ja Jalo sitä vilkaisi nopeasti, kun kävelin kohti ja se ehkä vähän herpaannutti ajatuksen ja Jalo kääntyi pari sivu askelta perässä jääden kuitenkin siihen paikkaan. Loppu ok.

Luoksetulo oli täydellinen. Lyhyeltä matkalta täysillä ja perusasento ok. Seuraaminen ok. Ruudussa bongasi etuviistosta puolipallomerkin johon jäi kiinni vaikka yritin ottaa pariin otteeseen uutta aloituspaikkaa. Lähti siis puolipallolle. Kolmannella käskyllä sain ohjattu sivusta ruutuun, mutta oli etunauhan päällä. Tästä siis nolla. Mutta hienoa, että Jalo otti ohjausta ja luopui lopulta puolipallosta. Merkin kierto ja kaukot täydelliset, samoin hyppy ja liikkeestä maahanmeno. Nollasta huolimatta vahva ja ansaittu ykköstulos ja TK2. Ehkä joskus sitten voittajaan.. ehkä. :)


Viime viikonloppuna käväistiin vielä Saidan kanssa Hämeenkyrössä PK SM:issä. Menestystä ei tullut 72 tottispisteellä, mutta ei sentään viimeiseksikään jääty. Keli oli kova.. todella lämmin, ei tuulta ja meille sattui päivän ainut aurinkoinen hetki, mikä pahensi keliä entisestään. Saida myös hetkellisesti ontui hyppynoudon onnettomuuden jälkeen, mutta onneksi kolhu oli enemmänkin henkinen, kun ei enää A-noudossa eikä sen jälkeen ollenkaan ontunut. Nämä oli Saidan viimeiset PK SM-kisat ja se teki parhaansa. <3 Kiva oli käydä näyttäytymässä, mutta jätetään kisat jatkossa nuoremmille ja vietikkäämmille koirille, jotka oikeasti tykkäävät tottiksesta. :) Saidan tottis löytyy täältä.


Kuva: SporttiRakki

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

PM-koe ja jälkihaasteita...

Saidan kanssa käväistiin edellisenä viikonloppuna Haminassa noutajien PK-mestiksissä. Saldona oli kaoottinen haahuilua muistuttava jana, yksi keppi ja pitkät pätkät hirven ja muiden sorkkaeläinten perässä jäljestämistä. Ei siis kotiintuomisia mestaruuskokeista tällä kertaa. No ensimmäinen kunnon jälki oli ajettu vasta edellisenä päivänä oman metsäjälkiangstin takia, joten ei kai voi ihmeitä odottaa tällaisella treenimäärällä. Onneksi sentään sai kavereita kannustaa samoissa kisoissa kohtalaisiin tuloksiin.


Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa piirimestikset Etelä-Hämeen kennelpiirin koirakoille. Jani Heinilä oli saapunut tuomaroimaan maastot ja Kari Santikko tottikset.  Siis juurikin se Santikko jonka manasin viime vuonna alimpaan helvettiin tyypin pilatessa omalla pilkun#¤%&aan meidän mahdollisuudet ykköseen. Jotenkin ärsytti osallistua koko kokeeseen.


Viimeistelyjälki
Ajettiin muutama päivä ennen koetta yksi noin kilometrin mittainen jälki, johon tosin jäi kaksi keppiä matkan varrelle, mutta koira ei niistä ollut hakua saanut. Itse jälkikin meni ihmeen hyvin. Perjantaina vielä tein yhden kanan siten, että jätin Saidan puuhun kiinni ja kävelin itse janan. Tiputin kepin siten, että heti Saidan nostaessa jäljen, se saa vahvistukseksi kepin. No tällainen jana näytti toimivan ja Saida eteni määrätietoisesti nostaen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikean jälken ja nosti molemmat kepitkin. Ainakin sai meikattu SNJ:n mestisten huonoa janaa.

Sunnuntaina arvoin meille kuinkas muuten viimeisen jäljen, jäljen numero 12. Odottelua oli siis melkoisesti edessä. Janalla Saida eteni hyvin rauhallisella laukalla, nappasi jäljen, mutta tarkisti ensin pusikkoon menevän takajäljen ennen kuin vaihtoi suuntaa. Janalta 28 pistettä. Tähän pitää olla tyytyväinen. Itse jälki oli jälleen kamalaa haahuilua. Joissain kohdin näin maastossa askelia ja ajettiin jälkeä ihan jäljen päällä, mutta sitäkin enemmän kauhistelin miljoonia sorkan jälkiä, että näinköhän taas etsitään jotain ihan muuta kuin keppejä. Jälki ei ole tänä vuonna oikein missään vaiheessa tuntunut sellaiselta kuin miltä se on aiempina vuosina tuntunut. Koira on ollut varman tuntuinen liinan päässä, mutta nyt perusjäljestyskin tuntui vaikealta. Liekö riistalla osuutta asiaan, vai onko tämä kuivuus meille vain vaikeaa, kun treenimäärät on mitä on. Jäljen lopussa taskussa oli vain neljä keppiä ja lähdettiin vielä Sadian kanssa etsimään niitä lisää, mutta ei ollut onnea tällä kertaa matkassa, että olisi sattunut keppiin törmäämään. Pieni lohdutus oli, että saman tien varrella olleet muut kilpailijat eivät saaneet kumpikaan kuin pari keppiä, joten haasteita tuolla alueella riitti. Janasta ja jäljestä tuli pisteitä yhteensä 128.


Seuraavana oli vuorossa tottikset, mikä vaikeutti omaa toimintaa, sillä olisin halunnut varmistaa maastopisteet ennen kuin olisi tarvinnut päättää, tehdäkö tottiksia Santikon arvostelussa lainkaan. Nyt ei siihen kuitenkaan ollut mahdollisuutta ja päätin mennä tottikseen. Onneksi saatiin aloittaa kenttäsuorituksilla sillä keli oli todella kuuma ja paikallaolo suorassa auringonpaisteessa alle olisi ollut viimeinen naula arkkuun.


Kuvasin Saidan tottiksen, vaikka tiesin, että mitään katsottavaa siinä ei tule olemaan. Saida oli aivan kuollut eikä jaksanut edes luoksetuloissa kuin vaihtaa juuri ja juuri laukalle. Hyppyesteen meni vielä mennessä, mutta palautti ravilla eikä pystynyt kuin nostamaan etutassut esteen päälle ja niinpä kiersi hypyn. Tämä meni täysin koiran piikkiin. Heitto oli ihan hyvä.


A-esteessä skarppasi, samoin eteenmenossa, eikä sentään tarvittu yhtään lisäkäskyä. Kokonaispisteet 81. Aivan käsittämätöntä että viime vuonna heinäkuussa Santikolla liikevirheettömällä hyvävireisellä suorituksella oltaisiin saatu 82p (liikevirheitä 9p. arvoisesti) ja nyt PM-kisoissa huonolla vireellä ja yhdellä liikevirheellä 81p. Eipä tarvitse enää ikinä mennä kokeeseen, jossa on tottiksessa mukana harjoitusarvostelija.


Saidan tottis löytyy täältä.




No tottiksesta selvittiin ja viimeisenä oli vuorossa esineruutu. Saida lähti hieman rauhallisemmalla laukalla, mutta nosti aika nopeasti pari esinettä. Kolmatta etsittiin vähän pidempään, mutta sekin lopulta löytyi. Neljäs jäi metsään. Miinusta tuli omasta ohjaamisesta (annoin vähän ekstrakehuja ja koiran pissalla käymisestä, en siis edelleenkään muista pissattaa koiraa, vaikka pitäisi tietää, että sillä juottamisella varmasti tulee hätä). Iloinen olin siitä, että Saida jaksoi joka kerta lähteä etsimään ja vauhti parani loppua kohden. Kokonaispisteet esineistä 22 ja maastopisteet siis yhteensä 150, mikä riitti tulokseen. Sijoituksilla ei juhlittu, mutta saatiinpahan sentään edes tulos. :D Seuraava koe on jo katsottuna ja ilmottuna.. jos vaikka kokeilisi pari kertaa treenata ennen sitä. Janan ohella olisi pakko saada jotain varmuutta nyt myös jäljellä pysymiseen (kenties kokeillaan ruokaa tai muita jippoja) ja keppien ilmaisuun, vaikka en uskokaan, että Saida tahallaan keppejä jättäisi...