Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Piirimestaruuskokeita

Edellisviikonloppuna Saida pääsi kokeilemaan tokon kuninkuusluokkaa Etelä-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuksissa. Yksilökisan takia en olisi ikinä ilmoittanut Saidaa, mutta lupasin mennä joukkueelle keräämään joitain pisteitä. Saida keräsi 149 pistettä ja EVL-0. Paikkikset, tunnari, kaukot, luoksari ja seuruu hyvät.. zeta luokaton, kun Saida jäi kaikki vaihdot seisomaan, ohjatussa tuli liikaa käskyjä, kun ei ole vielä riittävän vahva koesuorituksen keskellä hakeutua tötsälle, kiertohässäkkä ja ruutu oli odotettu nolla. Tämä oli kuitenkin arvokas kokemus, sillä tämän perusteella tiedän, missä treenaaminen on tuottanut tulosta ja missä liikkeissä pitää tehdä treenin suhteen muutoksia.


Viime viikko treenattiinkin sitten taas rallya, kun sunnuntaina oli vuorossa rallyn piirimestikset Forssassa. Jalo edusti ALO-luokassa JANKK:ia ja Saida K-H nuuskuja. Jälkeenpäin ja koeaamuna mietin, että eipä taas ollut järki mukana, kun päätin suostua mukaan ALO- ja MES-koiran kanssa - koe kun yleensä alkaa toisella luokalla ja päättyy vasta toisella. Onneksi keli kuitenkin suosi ja kokeessa oli paljon tuttuja, niin koepäivä ei tuntunut yhtään pitkältä.


Jalo teki hienon radan, vain kerran osui oikealle käännöksessä kylttiin. Rally-koe oli hyvä kokemus siltäkin osin, että kokeenomaisessa tilanteessa Jalo sai "kesken suorituksen" palkan, kun jatkoin seurauttamista maalin jälkeen kentän ulkopuolelle ja kaveri nakkasi pallon käteen, ja Jalo sai palkan. Tulostaululle ilmestyi kuitenkin luvut 83 ja mietin että voiko tuomari oikeasti rokottaa niin paljon PK-koiran tiiviistä seuraamisesta, vaikka Jalo ei omaa etenemistä estä rallyssä, vaan kulkee tiiviisti kyljessä kiinni. Palkintojenjaossa yllätyin, kun meidän nimeä ei oltu mainittu ja vuorossa olivat palkintosijat. Päädyttiinkin Jalon kanssa sijalle 2. 99 pisteellä. Jokin kämmi oli käynyt tuloksia merkanneelle henkilölle, mutta hyvä niin. :) Hyvä kokemus Jalolle.


MES-rata


ALO/VOI-luokkien aikana treenailin Saidan kanssa vaikealta tuntuvan MES-radan liikkeitä.
Saida tuntui kivalta.. myös kehään mentäessä. Aina Saidaa vähän tottistyyliset koesuoritukset ahdistaa, mutta tekee kuitenkin. Ja kun koiran taidot karttuvat kokoajan niin itsekin pystyy olemaan kerta kerralta rennompi myös ylempien luokkien radoilla. :D Yksi virhepiste meni vinosta asennosta kakkoskyltillä, ja puolenvaihdossa edessä kuulemma oma linja oli vähän muuttunut. Pitää olla jatkossa tarkempi, myös treeneissä tämän kanssa. Käytösruutu oli edessä seisten 3min, mikä sekin on melko paha. Saida suoritti myös käytösruudun super hienosti ja seisoi kuin tatti, joten siihenkin olin tyytyväinen. Tulostaululla kaverit onnisttelivat.. 96 pistettä.. valiokellojen käynnistys ja samalla olin melko varma, että ollaan myös palkintopallilla. Ja oltiinkin, kun yksikään mes-koirakko ei saanut enempää pisteitä. Saidasta tuli siis Piirimestari vuosimallia 2018. Video löytyy täältä: Saida MES-96 . Kirsikkana kakun päälle saatiin vielä nuuskujen joukkueella joukkuehopea. :)



E-H kennelpiirin RT-mestari 2018 <3







tiistai 7. elokuuta 2018

MESTARIn korkkaus

Sunnuntaina korkattiin Saidan kanssa vihdoin rally-tokon MES-luokka. Olin ilmoittanut Saidan Maskuun, jotta saan samaan syssyyn visiitin Turkuun. Kovin helle onneksi helpotti sunnuntaille ja MES-luokka oli varmaankin juuri kuumien kelien vuoksi laitettu heti ensimmäiseksi, niin säästyttiin pahimmalta kuumuudelta. Auringossa lämpöä riitti, mutta onneksi rata menee sen verran nopeaa, ettei koira väsy samalla tavalla kuin vaikkapa PK-kokeissa, vaikka paras terä puuttuukin.


Rata ei ollut helpoimmasta päästä, muttei myöskään vaikein. Piuhan kenttä oli mukavan iso, joten ei tarvinnut ekaa mes-rataa tehdä ahtaassa hallissa. Lähtö-kyltillä oli jopa luottavaisempi olo kuin aikoinaan ekassa voi-kokeessa, koska silloin Saida ei osannut käyttää oikealla puolella takapäätään oikein. Talven ja kevään aikana sitä on tehty ja päästy hyvin eteenpäin, joten siltä osin oli enemmän uskoa meidän tekemiseen kuin aikanaan voi-kokeessa.


Suurimmat ohjaajavirheet tuli valkovuokossa, jossa olisi pitänyt hinkata ennen uusimista liike Saidalle läpi eikä lähteä uusimaan ennen kuin saan Saidan onnistumaan. Tästä sitten lähti 2* uusiminen eikä kolmannellakaan mennyt vielä ihan yhtäaikaisesti, joten kyseisellä kyltillä tuhlattiin yhteensä 16 pistettä. Huoh.. yleensä oma kisahermo on ihan hyvä, mutta tässä nyt petti. Ens kerralla viisaammin. Vitoskyltillä lähti yksi piste vinosta asennosta, Saida tuli oikealla seuratessa oikealle paikallakäännöksessä jopa hieman yli, mutta oikeasti ei ollut niin vino, että siitä olisi pisteitä pitänyt vähentää. Kenties tuomari oli siinä kulmassa, että näytti siihen suuremmalta virheeltä. No ei siihen homma kuitenkaan kaatunut, joten turha murehtia. Näillä virheillä saatiin kasaan 83p ja sij. 4/14. Kelpo ensiesiintyminen tässä luokassa ja antoi uskoa siihen, että kyllä me ehkä joskus voidaan saada se vaadittava 95 pistettä, kun kaikki natsaa kohdilleen. Hieno Saida.. treenit jatkuu. :)



tiistai 24. heinäkuuta 2018

IPO SM, PK SM 2018 ja TK2 Jalo

Pitkästä aikaa päivitystä. Kesä-heinäkuu on ollut täynnä kisoja, omaa muuttoa, kouluttamista ja muita aikaa vieviä menoja, joten päivittäminen on jäänyt. Tässä kesä-heinäkuun kuulumisia. Heinäkuun alussa ratkottiin suojelun Suomen mestaruus Harjavallassa. Toisaalta odotukset olivat kovemmat kuin ennen FMBB-kisoja, sillä reissun jälkeen oltiin päästy treenaamaan yhtäjaksoisesti. Toisaalta kuitenkin käytännön tasolla viimeisen parin viikon treenit jäivät todella vähiin piilonkieroja lukuun ottamatta. Jalo keksi pari viikkoa ennen SM:ejä, että turha on kiertää kaikki kuusi piiloa, kun voi vain oikoa suoraan kutoselle. Tätä sitten treenattiin lähes päivittäin, kun mikään ei tuntunut auttavan, kun Jalo oli löytänyt uuden supermiesvaihteensa. Yhdeksän päivän aikana treenattiin kuutena iltana ja lähes pelkästään piilonkiertoja. Treenit kestivät ajoittain jopa 45 minuuttia, kun Jalo ei suostunut ymmärtämään, että kutoselle mennään vain minun kauttani. Jalo oli näissä treeneissä myös sellaisissa tiloissa, että en ole sitä koskaan vastaavanlaisena nähnyt. Kenties sairaslomien jälkeen pitkästä aikaa saatu yhtäjaksoinen treenijakso nosti Jalon viettiä niin paljon, että vanha koulutustaso ei pysynyt kehityksessä mukana. Jännitystä ei siis näistäkään kisoista puuttunut ainakaan omalta osalta.


Perjantaina suunnattiin kisapaikalle, suoritettiin koirien tarkastukset ja viralliset harjoitukset, joissa päädyin laittamaan tyynyn neloselle, mutta moken kaikista viimeaikojen haasteista huolimatta kutoselle. Kokonaisuudessaan harjoitukset menivtä hyvin. Perjantai illalla oli arvonnat ja niiden perusteella lähdettäisiin heti lauantaina aamusta jäljelle neljän ensimmäisen koirakon joukossa ja sunnuntaina oltaisiin ekassa parissa tottiksessa.

Lauantai aamulla ajettiin majoituskaverin kanssa (joka oli arponut saman jälkiryhmän) jälkien tapaamispaikalle, mistä lähdettiin liinan tarkistusten kautta pelloille. Onni ei suosinut kun arvoin ihka ensimmäisen jäljen ja tuli melko nopea lähtö pellolle. Ensimmäinen jälki ei ole tuomarillekaan helppo arvosteltava, kun ei ole mihin verrata. Onneksi jälkituomarina toiminut kokenut Outi Hermiö kuitenkin hoiti homman mallikkaasti. Jalo lähti ilmoittautumiseen hyvin ja rauhallisena, mutta ekalla suoralla ennen paalua puski niin kova vastatuuli suoran suuntaisesti, että alkoi hieman hirvittää. Jalo lähti paalulla hyvin, mutta tarkasti paalun vain pikaisesti, vaikka tähän on treeneissä kiinnitetty paljon huomiota. Nähtävästi treeni ei ole kantanut yhtään kokeeseen. Jälki oli todella huono ja Jalo myös jätti kaksi jälkimmäistä esinettä merkaten ne kuitenkin. Liekö helppo jälki vienyt mennessään vai mikä, mutta jotain on nyt tehtävä. Myös itse jälki vaatii treeniä ja kisoihin valmistautumista on muutettava. Näin takki auki Jalo ei ole koskaan ollut koejäljellä, mutta tämä oli opettavainen kokemus. Ennen seuraavaa koetta kokeillaankin sitten vähän erilaista valmistautumista. Nyt jäljet jäivät aika vähiin edellisillä viikoilla. Jäljeltä Hermiö antoi pisteitä 75. Kahdesta esineestä lähti 14 pistettä joten maajoukkuepaikka kaatui siihen.





Jälki ketutti niin paljon, että sunnuntaina itsellä oli täysi työ saada oma pää kasaan ja jonkinlainen motivaatio kenttäsuorituksiin. Vielä viisi minuuttia ennen suoritusta ketutti kun hain koiran autolta, mutta niin vain sain nollattua pään ennen kentälle menoa ja suorituksessa olin hyvillä mielin. Arvostelu oli järjettömän tiukkaa ja monilla liikevirheettömillä suht siisteillä suorituksillakin arvosana jäi hyvään. Jaloa olisi pitänyt ehtiä seuruuttamaan enemmän ennen lähtöpaikalle siirtymistä, mutta huomasin lähtöpaikan läheisyydessä, että kaveri oli jo melkein paikallaolopaikalla, eikä aikaa enää ollut, joten Jalo oli hieman liian vallaton ja ei-nipussa seuraamisessa. Huonoin Jalon koeseuraaminen. Perusasennot jäivät vajaaksi, kun jäi hieman taakse (outo ja uusi virhe meille)  ja kapulasta olisi pitänyt olla vielä tiukempi ote Oravasaaren mielestä. Saatiin kuitenkin aikaiseksi liikevirheetön suoritus ja pisteitä 90. B-osan alku löytyy täältä ja loppu täältä.




Väliin koiralle superviilennykset märillä pyyhkeillä ja kohta pitikin olla jo kentällä suorittamassa C-osaa. Kaikkien yllätykseksi Jalo kiersi kuin kiersikin kaikki piilot. <3 Ja C-osa oli parasta mahdollista Jalo, tuomari Pentti Rapilakaan ei haukkunut Jaloa, vaikka tunnetusti tykkää vahvoista jässikkäsusikoirista eikä piipittävistä maleista. Jalo teki hienon C-osan. Pistemenetyksiä tuli, kun jäi piilolta kutsussa hieman eteen, kuormittui hieman paon uudelleenhyökkäyksessä kun meinasi saada huonon otteen ja osoitti hieman ohjaajasidonnaisuutta sekä piilolla että viimeisessä pitkässä jälkivartioinnissa, kun lähestyin koiraa, mutta ei kuitenkaan lopettanut vartiointia. Tästä pisteitä 87. C-osa löytyy täältä.

Kokonaispisteet 252, jolla irtosi sija 12. Viime viikolla napsahti myös varakoirakkopaikka FCI:n MM-kisoihin, mihin tosin tuskin tulee lähtö, kun ollaan vasta toisella varasijalla. Tarjottiin myös NOM-paikkaa, mutta se ei nyt tänä vuonna ainakaan motivoinut riittävästi, että olisin vaarantanut lokakuussa häämöttävät rotumestikset ja annoin NOM-paikan eteenpäin. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ensimmäisistä IPO:n SM-kisoista, vaikka ei omalle tasolla kaikilla osa-alueilla päästykään.

Kävin kokeen jälkeen tekemässä kokeenomaisen vieraan jäljen kokeenomaisessa oudossa ympäristössä helpolla pellolla. Jalo ajoi taas takki auki, mutta ajoi jäljen ja esineetkin nousi, joten virhettä ei saatu esiin. Vahvistin kuitenkin kunnolla kolmannelta esineeltä ja nyt treeneissä esineet tulevat saamaan entistä suuremman merkityksen ja jälellä tulee olemaan entistä väemmän esineitä. Toivottavasti olisi vain jokin aivopieru Jalolta ja toisaalta pitää toivoa vaikeampia jälkialustoja, jolloin esineetkin on vähän houkuttelevampia. :)

Perjantaina 13. päivä lähdettiin Jalon kanssa parin päivän varoitusajalla toko-kokeeseen, kun Ylöjärvellä oli Kurtin kokeessa tilaa. Kerran ehdittiin keskiviikkona treenata (toinen kerta tokoa talven jälkeen) ja jouduttiinkin siis aika kylmiltään kokeeseen. Ilma Ylöjärvellä oli painostava ja ukkonen mylläsi. Luokka aloitettiin ryhmäpaikkiksella, jonka Jalo teki hyvin, mutta kun lähdin kävelemään kohti niin rapsutti kaulapantaa takajalalla kuitenkaan vaihtamatta asentoa. Kurtti ei tästä rokottanut vaan siitä 10. Tosin voi olla, että satuin itse olemaan juuri linjalla eikä Kurtti edes nähnyt rapsutusta. Onnistunut suoritus siinäkin mielessä että Jalon viereinen koira lähti heti paikallaolosta ohjaajan perään ja pomppi ja loikki koko minuutin ajan, kun ohjaaja ei saanut koiraa hallintaan lainkaan. Yllättäen sama koirakko ei saanut tulosta ko. kokeessa. :D

Välissä käytiin pikaisesti kentän ulkopuolella ja palattiin ensimmäisenä yksilösuorituksiin. Kenttä oli vähän hankala, kun pohja oli ns. rantahiekkaa, ja kävely oli vaikeaa. Koesuoritus alkoi liikkeestä seisomisella. Olin pari kertaa ruokakipolla muistuttanut Jalolle liikkeestä seisomista siten, että itse kävelen Jalon ohi. Hyvin onnistui, mutta kokeessa jätin seisomaan puolipallon viereen ja Jalo sitä vilkaisi nopeasti, kun kävelin kohti ja se ehkä vähän herpaannutti ajatuksen ja Jalo kääntyi pari sivu askelta perässä jääden kuitenkin siihen paikkaan. Loppu ok.

Luoksetulo oli täydellinen. Lyhyeltä matkalta täysillä ja perusasento ok. Seuraaminen ok. Ruudussa bongasi etuviistosta puolipallomerkin johon jäi kiinni vaikka yritin ottaa pariin otteeseen uutta aloituspaikkaa. Lähti siis puolipallolle. Kolmannella käskyllä sain ohjattu sivusta ruutuun, mutta oli etunauhan päällä. Tästä siis nolla. Mutta hienoa, että Jalo otti ohjausta ja luopui lopulta puolipallosta. Merkin kierto ja kaukot täydelliset, samoin hyppy ja liikkeestä maahanmeno. Nollasta huolimatta vahva ja ansaittu ykköstulos ja TK2. Ehkä joskus sitten voittajaan.. ehkä. :)


Viime viikonloppuna käväistiin vielä Saidan kanssa Hämeenkyrössä PK SM:issä. Menestystä ei tullut 72 tottispisteellä, mutta ei sentään viimeiseksikään jääty. Keli oli kova.. todella lämmin, ei tuulta ja meille sattui päivän ainut aurinkoinen hetki, mikä pahensi keliä entisestään. Saida myös hetkellisesti ontui hyppynoudon onnettomuuden jälkeen, mutta onneksi kolhu oli enemmänkin henkinen, kun ei enää A-noudossa eikä sen jälkeen ollenkaan ontunut. Nämä oli Saidan viimeiset PK SM-kisat ja se teki parhaansa. <3 Kiva oli käydä näyttäytymässä, mutta jätetään kisat jatkossa nuoremmille ja vietikkäämmille koirille, jotka oikeasti tykkäävät tottiksesta. :) Saidan tottis löytyy täältä.


Kuva: SporttiRakki