Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 19. marraskuuta 2018

Kaksoisvalio Saida!!!

Siinä se Saida komeilee upean FI RTVA ruusukkeen kera Loimaan aurinkoisissa maisemissa. Viime torstaina lähdettiin koirien kanssa Turkuun. Perjantai tehtiin töitä ja lenkkeiltiin ja aikaisin aamulla lähdettiin kohti Loimaata vuoden toiseksi viimeiseen rally-kokeeseen. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdin ottaa Jalonkin ahtaaseen halliin harjoittelemaan keskittymistä olemista uudessa paikassa ennen kuin tuomari tuli paikalle ja pisti seinälle ratapiirrustukset.
Rata ei vaikuttanut vaikealta, mutta ahdas halli pylväineen sekä monet pujottelut/spiraalit tekivät meille radasta hankalan. Myös puolen vaihto kääntyen ja takaa on meille aina yhtä arvoitus, onko Saida riittävän hereillä liikkeessä. Käytösruudussa oli taas vaihteeksi seisominen, tällä kertaa vasemmalla puolen.
Kävin autolla muistuttelemassa Saidalle paria liikettä. Treenaaminen on syksyn ja pimeän tultua jäänyt huomattavasti vähemmälle ja torstain hallivuorokin jäi väliin, joten treenimäärillä ei voi kehuskella. Joitain käytösruudun toistoja on sentään tehty ruokakupilla. Otin Saidan pari koiraa aikaisemmin halliin, mutta jälkikäteen ajatellen olisi riittänyt vähempikin valmisteluaika. Saida teki kivasti, mutta jotenkin tällä hetkellä kehään mentäessä Saida vaipuu jonkinasteiseen koomaan. En saanut sitä rennoksi ennen lähtö-kyltille menoa, kun ahdas halli esti kunnollisen vapauttamisen. Alun seuraaminen ja pujottelu edestakaisin meni huonossa tilassa ja sen jälkeen liikkeestä istu-kyltillä Saida jäikin sitten seisomaan. Uusinnalla meni ok ja sain Saidan radan aikana nostettua suosta kehuilla ja Saida teki kivasti töitä. Ainoastaan spiraalissa vasemmalle oikealla puolella seuraten Saida taas vaipui hieman koomaan mutta sen jälkeen teki puolenvaihdon kuitenkin kivasti. Kyltillä 6 oikealla puolella Saida meni hieman vinoon maahan, siitä -1p. ja uusimisesta -3. Muita virheitä ei tullut. Erityisen tyytyväinen olen jälleen kerran edessä peruuttamiseen, molempiin puolenvaihtoihin, takapään käyttöön ja asentoihin tuota yhtä vinoutta lukuun ottamatta. Myös käytösruutu meni moitteetta. Jospa seuraavassa kokeessa, joka on noutajien RT-mestaruus, saataisiin käytösruudussa tehdä muutakin kuin seistä. :)
Teoriassa helppo rata ei sitten ollutkaan kauhean helppo rata kun radalta tuli vain neljä tulosta.. Valioitumisen lisäksi irtosi luokkavoitto, kun hopealle sijoittunut sai 85p. ja 3. ja 4. seiskalla alkavan. Muille nolla. Yhden tutun kanssa juteltiinkin, että teoriassa rata näytti helpolta ja hän sanoikin kompastuneensa ajattelemaan, että rata on helppo nakki. Uskon, että oma vahvuus lajissa on juuri keskittyminen ja se, että en ajattele lähtökohtaisesti mitään ennen rataa.. tai korkeintaan sitä, että tässäkin radassa on miljoona asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Se lienee sitten avain ainakin jonkintasoiseen menestykseen. Ylipäätään kun on tullut katsottua paljon muidenkin suorituksia, niin näkee paljon selkeitä ohjausvirheitä, joihin ei ohjaaja reagoi riittävän nopeasti esim. uusimalla. Aivothan meinaa radalla aina jäätyä, mutta jotenkin sitä saa pidettyä pään kurissa ja keskityttyä 100% suorittamiseen ja tällöin pystyy aika hyvin tekemään sekunnin sadasosissa nopeasti analyysiä siitä, kannattaako jotain uusia tai pitääkö vaikkapa ohjaamista muuttaa lennosta jollain tavalla.

Seuraavan kerran omaa toimintakykyä koetellaan noutajien RT-mestiksissä parin viikon päästä Espoossa. Tälle vuodelle asetetut tavoitteet valioitumisesta ovat kuitenkin jo täyttyneet, joten rennoin mielin voi kokeeseen mennä. Saa nähdä koituuko se kohtaloksi vai tuoko rennompaa suorittamista. Siihen asti treenit painottuvat koemaisten aloitusten (passiivisen ja pitkän aloituksen odottaminen myös rallyssä), hyppyjen, erityisesti sarjahyppyjen ja putken treenaamiseen, käytösruudun vahvistamiseen. Saidalla kuitenkin PK-koirana seuraaminen on perushuttua, eikä mitään vietikästä tekemistä rally-tokossa edes tarvita, mutta tuo lamaantuminen olisi kiva saada ihan pelkästään Saidan takia pois. Vaikkakin Saida reipastuukin radan edetessä. Loppuun kuvia Loimaan lenkkipoluilta. :)






keskiviikko 17. lokakuuta 2018

IPO RM2 -18!!!!

Niin on tämän vuoden osalta saatu Jalon kanssa kisakausi pakettiin. Viikonloppuna kisattiin Kouvolassa belggareiden IPO rotumestikset ja mitkä kisat niistä tulikaan. Torstaina Jalon siskon omistaja tuli kyläilemään yhdeksi yöksi. Heillä olisi Kouvolaan ollut sen verran pitkä matka, niin sopivasti saivat vähän matkustamisesta taukoa pysähtyessään yöksi meille. Kiva oli nähdä Jalon siskoa taas, vaikkakin sisko joutui yöpymään autossa juoksujensa takia. :D Perjantaina aamulla suunnattiin molempine autojen nokat kohti Kouvolaa.




Jalon kanssa sai jännittää taas vaihteeksi muitakin kuin kisasuorituksia. Luoksepäästävyydestä selvittiin ilman tuomarin mustelmia tai verta vuotavaa nenää. :D Lääkärin tarkastuksessa Jalo pysyi ihmeellisesti hanskassa ja sain itse näyttää tassut niin selvittiin ongelmitta. :D Läpäistiin siis tarkastukset ja seuraavaksi ryhdyimme kenttääntutustumisporukan kesken suunnittelemaan kukin omia kuvioitaan virallisissa harjoituksissa. Vaikka aika meni tiukille, niin kaikki saivat hyvät harjoitukset. Jalo teki ilmon, kävi paikkiksessa, ylitti esteet ja lopuksi tehtiin eteenmeno. Purujen osalta tehtiin vain piilonkierrot. Viideltä alkoivat avajaiset ja sen jälkeen olikin jo arvontojen vuoro. Arvoin kenttäsuoritukset lauantai iltapäivälle ja jäljen sunnuntai aamuun. Arvontojen jälkeen käytettiin koirat lenkillä ja suunnattiin Tykkimäelle lomamökkiin majoittumaan. Aika nopeasti mökkiporukka suuntasi peteihinsä nukkumaan rankan päivän jälkeen. :)

Seuraavana aamuna kävin katsastamassa kentällä kavereiden suorituksia, mutta palasin välissä mökkiin, jotta Jalo saisi kunnolla levätä. Iltapäivällä palasimme kentälle. Parina tottiksessa oli narttukoira jota Jalo ihasteli ennen kentälle menoa kovastikin. Seuraa-käskyn jälkeen naiset kuitenkin unohtuivat ja Jalo keskittyi täysillä hommiin. Tuomari Outi Hermiö passitti meidät ensimmäisenä paikallaoloon, jossa Jalo oli rauhallinen, mutta keskittynyt piilon suuntaan. Siitä arvosanaksi erinomainen.


Jalo alkoi keulimaan totutusti paikkiksen jälkeen, mutta sain paketoitua sitä sopivasti ennen lähtöpisteeseen tuloa. Kenttäosuuksia Outi tuomaroi seuraavasti. Seuraamisesta EH, johtuen pienestä pompottamisesta ja lievästä aukeamisesta ekalla suoralla. Kaikki jäävät olivat erinomaisia (tai "vielä erinomainen"). Outi arvosti koiran rauhallisuutta jättöjen jälkeen sekä keskittyneisyyttä ohjaajaan ja liikkeetkin teki riittävän täsmällisesti. Arvostelussa Outi mainitsi erityisesti istumisen, koska Jalo istui rennosti alas ilman minkäänlaista saalisjumitusta, mikä on maleilla aika yleistä. Luoksarit oli hyvät ja samoin sivulletulot.




Noudoissa ainut pieni maininta tuli hyppyesteen kapulan otosta sekä A-esteenoudossa Jalo olisi saanut pitää kapulaa vielä tiukemmin edessä. Muuta huomautettavaa ei tullut, kun Outin arvostamat jaksotuksetkin oli kunnossa. :) Viimeisenä eteenmeno. Jalo lähti lujaa, mutta olisi voinut mennä vielä nopeammin maahan. Tästä EH. Muutaman pistevähennyksen jälkeen meille jäi saldoksi upeat 96 pistettä, millä irtosi myös parhaan B-osan palkinto koko kokeessa. Tottis löytyy paikkista lukuun ottamatta täältä.


Pienen tauon jälkeen olikin jo C-osan vuoro. Tuomari Marc-Oliver Radke arvosti voimakasta koiraa, joka kesti otteella myös kuormituksen alla sekä painostavaa haukkuvaa jälkivartiointia. Jalo meinasi piilonkierroissa lähteä lapasesta, mutta sain palautettua ruotuun, kun otin riittävän pitkälle hallintaan keskelle. Piilo oli hyvä eikä pitkää liikettä lukuun ottamatta tullut ylläreitä. Otteet olivat hyvät, vaikka Jalon olisi monen muun koiran tavoin pitänyt olla vielä voimakkaampi kuormituksen alla. Pitkässä liikkeessä mokke karkasi alta.. muutaman muunkin nopean koiran kanssa oli sama kohtalo eivätkä koirat saaneet ensimmäisessä hyökkäyksessä otetta. Tästä harmittavia pistemenetyksiä, mutta tärkeintä, että koiralle ei käynyt mitenkään. Pisteitä C-osasta 88.






Illalla saunottiin ja juoruttiin hyvässä seurassa aina vuorokauden vaihtumiseen asti. Sunnuntai aamulla herättiin ajoissa ja siivottiin mökki ennen kuin lähdettiin kukin omille suorituspaikoille. Jalon kanssa ajettiin Elimäelle jäljen kokoontumispaikalle, josta siirryttiin pian pellolle. Liinanmittauksen jälkeen arvottiin jäljet ja itse arvoin meille viimeisen jäljen viidestä jälkiryhmän jäljestä. Kieltämättä vähän alkoi ahdistamaan ja jännittämään kun oma vuoro lähestyi. Jalon viimeistelyissä olin kokeillut hieman erilaista lähestymistapaa ja jännitti, miten se vaikuttaa koiraan. Pitkä siirtymä pellolle oli hyväksi koiralle, muttei ohjaajalle. :D Ilmo meni kuitenkin hyvin ja paalulta Jalo lähti varmanoloisesti matkaan - jopa hieman liian voimakkaasti, muttei kuitenkaan niin takki auki kuin SM:eissä.. onneksi. Jälki meni kuin raiteilla, ainoastaan yhdessä kulmassa meni hieman yli, mutta korjasi heti. Esineet ilmaisi nyt nopeasti ja yhtä varmasti kuin treeneissä. Arvostelussa tuomari Pentti Rapila kehui Jalon jäljestysintoa ja esineet olivat kuulemma kisojen parhaat (ainakin siihen mennessä jäljestäneiden osalta siis :D). Pisteitä kertyi 95,5, mutta koska puolikkaita pisteitä ei saanut antaa, niin Pena nosti arvosanan erinomaiseen (96p.) loistavien esineilmaisujen vuoksi. Huippua! Aivan käsittämätöntä oli saada jäljeltä vaukkonen. Kuka olisi uskonut. Ja vielä rotumestiksissä.


IPO RM2 -18 <3
Tämä tarkoitti yhteensä 280 pistettä ja vahvaa ykköstulosta. Loppupäivän aikana vain yksi koirakko (ei kenellekään yllätys, että kyseessä Jan Skogster & Raikku) meni meidän ohi kokonaispisteissä ja Jalo voitti toden totta rotumestaruushopeaa 32 supertaitavan koirakon kisassa. Kaiken kukkuraksi kolmen sisaruksen muodostama Tämä on Geet-joukkue voitti joukkuepronssia.


Jalo jää nyt ansaitulle kisatauolle, vaikka sulanmaan aika käytetään kyllä vielä hyödyksi treenien muodossa, kun keväällä toivottavasti suunnataan toistamiseen FMBB-kisoihin :))) Tällä kertaa Tšekkeihin.. tarkalleen ottaen Písekiin. Joku taukokin toki pidetään, mutta viime talven saikkujen kaltaisia ei toivota, vaan suunnitelmissa on kuitenkin ylläpitää kisakuntoa mahdollisimman hyvin. Treenit siis jatkukoon vaikkakin hieman keveämmissä merkeissä. :)

RM mitalikolmikko <3

torstai 4. lokakuuta 2018

FI KVA Saida!!!

Niin kai se on, että menestystä tulee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Saidan kanssa startattiin tiistaina kotiseuran jälkikokeessa. Olin jo aiemmin päättänyt, että se on Saidan viimeinen jälkikoe, sillä hyppy on tullut Saidalle entistä vaikeammaksi, ja Saida kokee siinä jonkinlaista epävarmuutta kapulan kanssa. Niinpä en halunnut enää jatkaa ensi kaudella Saidan hyppyyttämistä. Mielummin keskittyisin peltojälkeen. Metsässä jäljet eivät ole Saidan kanssa tänä vuonna sujuneet kun keväällä haahuiltiin monta huonoa koejälkeä. Samoin esineruuduissa Saida alkoi vain jäljestelemään ilman päämäärää. Osa syynä treenin puute. Itse en jaksanut enää innostua treenaamisesta, mihin toisaalta varmasti vaikutti paljon lämmin kesä. Syyskuun aikana palattiin vähän taaksepäin.. ajettiin muutamia jälkiä ja tehtiin erilaisia motivaatiojanoja (jana kun on ollut Saidalle aina vaikea vaikka jäljestämisestä tykkääkin) ja kolme motivaatiota kasvattavaa esineruutua. Saatiin treeneissä onnistumisia. Sitten vain sormet ristiin ja kokeeseen :)




Arvoin meille ykkösjäljen ja päästiin matkaan melkeinpä heti kokeen avaamisen jälkeen. Jana oli hyvä. Lähetin Saidan nyt treeneissä harjoitellun mukaisesti eteen-käskyllä ja lähti hyvin ja nappasi jäljen varmasti eikä tällä kertaa edes vaihtanut suuntaa, niin kuin Saidalla yleensä on tapana. Janalta siis täydet pisteet. Saida jäljesti varmasti ja nosti tasaiseen tahtiin keppejä. Perässä kävely tuntui taas yhtä hienolta kuin edellisinä kausina, kun Saida oli hyvin itsevarma ja motivoitunut pysymään oikealla jäljellä. 27 minuutin kuluttua päästiin jo kutoskepille.. varsinainen taitolikka. Kertakaikkisen uskomattoman hieno jälki ja ajattelinkin, että kävipä kokeessa miten tahansa, oli kiva tunne päättää ura tuollaiseen jälkeen.

Koska oltiin jäljellä nopeita, jäin hetkeksi jutustelemaan keppien vastaanottajan kanssa ja annoin Saidan levätä ennen kuin suuntasin esineruutuun. Siellä alku lähti hieman yskähdellen, mutta lähti kumminkin. Tahti parani loppua kohden. Oikean takanurkan Saida väisti taitavasti, mutta sain kuin sainkin sitten eteen-käskyllä Saidan myös sinne viimeiseen tarkistamattomaan nurkkaan, mistä nousikin neljäs esine - vain kolme sekuntia ennen ajan täyttymistä. Esineistä 29 ja maasto kokonaisuudessaan 199. Yksi piste meni kuulemma siitä, että saisi tuoda vielä nopeammin esineet, vaikka omasta mielestä (ja monen muun) Saida tuo esineen paljon vauhdikkaammin, kuin millä vauhdilla se niitä etsii. :D

Esineruudusta suunnattiin sitten kentälle tottiksiin. Oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Saidan tottis oli perustasoa, mutta jännittää sai loppuun asti pisteitä, sillä Saida jäi istumisessa seisomaan ja odotetusti hyppynoudossa tuli esteen ohi takaisin. Lisäksi yksi ylimääräinen käsky eteenlähetyksen maahanmenoon. Seuraamisesta on pakko mainita, että se oli parasta Saidaa myös henkilöryhmässä. Paikka pysyi ja kontakti ja saatiinkin siitä erinomainen ansaitusti. <3 Nummelan Jouni arvosti tottista oikeutetusti 75 pisteen verran ja jotenkin tuntui oudolta, että tosiaanko Saidasta tuli sittenkin käyttövalio, vaikka ehdin aikoinaan ne haaveet jo haudata. Kokeessa oli kaiken kaikkiaan todella kova taso, kun kaikki tuloksen tehneet saivat ykköstuloksen.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa valionarvohakemuksen täyttäminen ja valiopalstoille ilmoitusten väsääminen. Vaikka kukaan täyspäinen ihminen ei harrasta pelkästään tulosten tavoittelemisen valossa, vaan ainakin itse nautin eritoten treenaamisesta, niin on se myös hienoa, kun treeni tuottaa tulosta myös kokeiden muodossa. Nyt Saida saa jäädä eläkkeelle tottiksesta ja mahdollisesti suuntaamme katseet ainakin treenien muodossa peltojäljelle. Aika näyttää pääsemmekö erikoisjäljellä koskaan kokeeseen asti.

 
Loppuun pieni yhteenveto Jalon FH RM:eistä Hinnerjoella. Vaikeahkot olosuhteet, missä Jalon jäljellä oli paljon hyvää (esineet ilmaisi, paalu ja jäljestys oli yhtä hyvää kuin treeneissä), mutta tulos kaatui tekniseen puutteeseen. Piikit olivat todella tiukkoja (kenties sääntöjen rajamailla), eikä Jalo osannut hakea jälkeä niin läheltä omia jalkojani. Näin ollen kahdeksan muun osallistujan kanssa jouduimme tyytymään 0-tulokseen vain kahden kilpailijan saadessa tuloksen. Jalo on treeneissä kuitenkin esittänyt sen verran toiveikasta menoa, että varmaankin vielä yritetään joskus toiste startata erikoisjäljen ylimmässä luokassa.