Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Heräämisiä..

Kevät oli ja meni. Koitin kovasti pitää kiinni ajatuksesta, että hiljaiselosta huolimatta päivitän kerran kuussa vähintään ihan omaksi iloks, muta ehti kuukausi kuitenkin vaihtua ja toukokuu jäi välistä. :) No sentään treenattiin. Jalon kanssa muistuteltiin tottiksia, on tehty kaavan palautusta mieleen, paikkista, jääviä, jäävien jätön jälkeistä keskittymistä, seuraamista ja eteenmenoa. Noutoja ei juuri olla tehty paria pitoharjoitusta lukuun ottamatta. Jalon tunnetila alkaa olla isompia kenttiä varten taas hyvällä mallilla (se on sitten eri asia tarvitseeko isoilla kentillä enää tottistella. :)) Ainakin vielä kaikki ollaan ehjänä. Seuraava suunta on treenailla välillä pidempää kaavaa palkatta ja enemmän kokeenomaisia isoja koeympäristöjä parin kanssa.


Jäljellä käytiin huhtikuussa ahkerasti, toukokuun lopulla huljensin vähän tahtia ja jäljestettiin maks kerran viikossa, mutta nyt on taas tarkoitus aktivoitua enemmän kun kokeita saattaa ihan oikeasti olla näkyvillä. Huhtikuun lopulla oltiin jäljellä Jokelassa. Molemmilta pätkät alla:

Jalo jälki

Saida jälki

Sain kun sainkin Jalolle koepaikan FH-kokeeseen kuun lopulle, mutta nämä helteet hieman sekoitaa treenaamista. Voi olla, että kokeeseen joudutaan menemään ihan uudenlaisella valmistautumisella, missä ei ajella jälkiä juuri lainkaan ainakaan pidemmässä mittakaavassa.

Alunperin oli tarkoitus kokeilla Jalon kanssa toukokuussa jotain tolppatreeniä puruissa. Nyt kun IGP SM-kisat peruttiin, ei tarvitse ajatella koetta elokuussa ja todennäköisesti ainu tähtäin on näillä näkymin loppuvuonna rotumestikset, jos sellaiset järjestetään. Näin ollen päätin lykätä purujen aloittamista ja katselen kesä- ja heinäkuun vielä, kestääkö jalka täysipainoisen tottistreenin ja tyttösuojelun. Vasta sen jälkeen kokeillaan sitten puruja, toki riski on tiedossa, mutta riskiltä ei Jalon kanssa voi muutoinkaan välttyä, joten samapa tuo vaikka sitten treenataan. Jalon vasemman jalan lihakset ainakin tuntuu kehittyneen parissa kuukaudessa mukavasti saikun jälkeen.

Yhtenä viikonloppuna tein Jalolle myös pari janaa, yksi oli ns. tyhjä jana, mutta hyvin Jalo nosti jäljen ja vaikka nosti takajäljen, käänsi kuitenkin itsenäisesti oikeaan suuntaan. Kepit ilmaisee mallikkaasti. Jos kokeita syksyllä on, saatetaan yrittää JK1:stä. Jalon janatreeniin linkki tässä.

Tokossa on tehty välillä kaukoja ja tunnaria. Tunnari etenee kaavalla kaksi askelta eteen ja 1,5 askelta taakse. :) Kyllä malikin osaa pitää nöyränä.. ei ole turhan helpoksi tätä tunnarin opettamista Jalolle kyllä tehty, mutta ehkä se vielä joku päivä kykenee ihan oikeasta tunnarista suoritutumaan, vaikka Jalon mielestä onkin paska liike. :D Pari tyylinäytettä alla:

Jalo tunnari1

Jalo tunnari2

Saidan kanssa ollana pari kertaa myös muistuteltu rallya. Eka kerta meni säätäessä, mutta toisella kerralla oli jo jotain keskittymistä havaittavissa.

Treenien ulkopuolellakin on jotain kuulumisia! Saida kävi pernan kontrolliultrassa helmikuisen ultraäänikoulutuksen löydöksen jälkeen, mutta perna näytti hyvältä. Samalla otettiin laaja verenkuva, jossa ei mitään ihmeellistä.


Jalon jalkaa on kuntoutettu ja nykyään voidaan jo tehdä kunnollisia lenkkejä. Jalo kuitenkin edelleen lenkkeilee vain Saidan kanssa ja pitää varoa ja minimoida Jalon äkkiliikkeet. Ollaan käyty muutamaan otteeseen myös juoksemassa. Jalo on osan lenkistä irti, sillä oma kunto ei riitä pysymään Jalon vauhdissa pitkiä aikoja, mutta ihme ja kumma Jalo on kyllä alkanut vetämään ravilla, kunhan itse pystyn juoksemaan riittävän kovaa. :D Saidaa pidin parilla lenkillä mukana, muta Jalon lenkin vauhti tuntii olevan Saidallekin turhan kova, joten varmaan tulee juostua jonkin verran vain yhden koiran kanssa. Aina voi sitten vetää perään toisen lenkin toisen koiran kanssa. :) Jalon kanssa käytiin tällä viikolla myös osteopaatilla ja Markus Laios totesi, että hyvältä näyttää. Pientä epätasapainoa lantiossa oli, koska edellen kuitenkin on varmasti ollut pientä kompensointia, mutta ei mitään merkkiä siitä, että Jalassa olisi sellaisenaan jotain vialla. :)

Summasummarum parempaan siis mennään.. tällä viikolla alkaa rottiskerholla tottikset ja kennelkerholla alkoi tänään vetämäni peltojälkikurssi. Perjantaina on jälkikoulutuksen luento-osuus ja heinäkuulle varmistui pari kivaa koiramenoa kun osallistun maalimiesleirille kuunteluoppilaana ja Aivon leirille. Meinasin jo perua leirin, mutta sen paikka vaihtui ja pääsen majoittumaan äidille, joten päätin pitää leiripaikan itsellä.

Postauksessa ihania Taru Sinervän kuvia Saidasta. Prinsessa ansaitsi seniori-iän saavuttamisen kunniaksi päästä oikean kameran eteen. <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hiljaiseloa..

Kiitos Koronan on blogikin nyt hieman hiljentynyt.. maaliskuussa piti päästä Saidan kanssa rally-toko-kokeeseen, mutta koronahässäkkä löi päälle pari päivää ennen ja koe peruttiin.. myöhemmin sain kyllä viestin, että koe pidetään lokakuussa. Saa nähdä ehtiikö sitä kerätä SM:iin edes tarvittavia tuloksia, jos nyt edes SM:ejä pidetään. Kevään menoista peltojälkileirit sekä Böhmin seminaari harmittavasti peruttiin. Toivottavasti ei koko kesä mene pieleen koirahommissa koronan takia, että päästäisiin myös kokeisiin tänä vuonna.

Jalo ja Juttu lenkkeili helmikuussa Paimiossa 

Jalo on alkuvuoden parannellut jännevammaa. Käytiin maaliskuussa pariin otteeseen osteopaatilla ja uudelleen huhtikuun alussa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen varpaissa oli hämmästyksekseni havaittavissa koukistumista. Ahkerat jumppailut ja hoidot ovat siis tuottaneet tulosta. Jalo on nyt lenkkeillyt pääsääntöisesti irti alkulämmittelyn jälkeen. Irti lenkkeily toki tarkoittaa Jalon kanssa sitä, että minä en juurikaan liiku vaan käyskentelen melkeinpä paikallani ja Jalo ravailee lähiympäristössä. Mitään kunnon etenemistä tai lenkkiseuraa ei voi ainakaan Saidan lisäksi ajatella, kun Jalo menee välittömästi tiloihin ja vauhti kasvaa ja järki jättää. Mutta ravaamalla palautellaan vähän kadonneita lihaksia ja voimaa jalkoihin ja keskivartaloon. Tällä viikolla mennään myös kokeilemaan uintia liikunnan monipuolistamiseksi. Toki pientä treenin tynkää aletaan vähitellen tekemään, mutta todella varovasti lähinnä liikeratoja hakien ja muistutellen ilman vauhtia. Paristi olen käynyt myös haukuttamassa Jaloa kentällä. Näillä mennään varmaan huhtikuu. Ensi viikolla käydään myös hieronnassa. Mutta onpa kiva, kun kaiken elämän peruuttamisen keskellä voi jäljestää ja lenkkeillä.

Jäljellä käytiin maaliskuussa jonkun verran ja jonakin viikkona Saida oli jäljellä jopa kolmasti. Esineet ovat nousseet, mutta harhoja piti ekoilla kerroilla muistutella rutiinien puuttuessa. Viime kerralla päätin kokeilla Saidalle päättyvän jäljen treeniä, missä loikkaan lyhyen jäljen lopussa pois ja pysäytän Saidan, kun se on ylittänyt päättymiskohdan ja heitän siihen ruokaa, jotta Saidalle tulisi jäljen päättyessä ajatus palata minun jalkoihin etsimään jälkeä uudestaan.. tällä kertaa oma merkki jäljen päättymiselle oli hieman huono, mutta tällä kolmannella jäljellä jo näki, että pientä ajatusta alkaa tulla.. kokeillaan näitä muutama ja jatketaan sitten taas muiden harjoitusten parissa. Myös sivutuulet ovat olleet tämän kevään teemana, kun olosuhteet ovat olleet varsin suotuisat. :D

Olen myös tehnyt jonkun verran Saidan kanssa nomea. Lähinnä meidän yhteistä kivaa lenkeillä, ei niinkään tavoitteellista treeniä. Kotona olen palautellut myös tokojuttuja Jalon mieliin. On treenailtu kaukoja ja tunnaria jokunen kerta. Tokossa olen opettanut Jalolle nyt ruokapalkkaa, missä molemmilla puolilla Jaloa on namialustata ja namit, jotta fokus pysyisi takana ilman, että Jalo alkaa kääntyilemaan. Ihan hyvin on toiminut ainakin alkuun. Ulkona uusi palkkaus ei vielä toimi, koska ruoka vaan ei ole riittävä motivaattori, mutta vahvistetaan siitä huolimatta tällä sisällä tekniikkaa. S-i vaihto on meille ollut hankalaa, mutta nyt ajattelin vahvistaa Jalolle yleistä peruuttamista joko istuen tai seisten.. miten itse sattuu tarjoamaan ja lähden sitä kautta hakemaan edes siedettävää s-i-vaihtoa.. täydellistä siitä en tule kuitenkaan saamaan. Kaukojen uuden palkkauksen treeniä: Jalo kaukoja 4/2020

Maaliskuussa lenkkeiltiin Liesjärven kansallispuistossa

Osteopaatti oli sitä mieltä, että puruissa riski jänteiden uudelleen katkeamiselle kasvaa huomattavasti, mutta kuten jo talvella nähtiin, onnistuu Jalo rikkomaan itsensä myös lenkillä, joten harrastusten lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ja samaa mieltä oli osteopaattikin, kun tietää millainen koira Jalo on. Se kaipaa tekemistä, ja jos sen kanssa ei mennä täysiä harrasteissa, se menee sitä lenkillä. Sitten on vain huonoa tuuria, jos vamma uusii, mutta pumpulissa tuota koiraa ei voi pitää.

Pitkänä perjantaina Jalo pääsikin kokeilmaan elämänsä ensimmäistä kertaa janoja ja metsäjälkeä, kun treenattiin Mariannen kanssa. Janat oli melko kaoottista, koska Jalolla ei luonnollisestikaan ollut heti alkuun ajatusta jäljestämisestä, vaan pikemminkin henkilöhausta tai esineruudusta, kun päällä oli valjaat, mutta heti, kun päästiin itse jälkeen kiinni, ei Jalolle ollut yhtään epäselvää, mitä siellä ollaan tekemistä. Ekalta kepiltä lähtiessä menokin rauhoittui silmin nähden, kun Jalo meni hieman peltomoodiin, mutta parempi niin. Näitä varmaan tehdään Jalolle tänä kesänä jonkin verran, mutta jäljestetään pääsääntöisesti pellolla, sillä  liika metsäily varmasti tappaa kovalla työllä hinkatun tekniikan eikä sen jälkeen Jalo enää varmaan edes osaa jäljestää pellolla. :D Videopätkät Jalon ekoista janatreeneistä löytyy täältä.

Eilen aloiteltiin kaverin kanssa myös Saidalle näyttelytreenit, jos vaikka joskus saisi sen vietyä veteraanikehään.. onni on hyvä handleriystävä. :9 Liike ainakin näyttää varsin mallikkaalta :) -> linkki

Hiljaiseloa on siis eletty, mutta vähitellen alkaa säännöllinen treeni taas nostaa päätään. Katsotaan, josko Jalon kanssa vähitellen lisäillään treeniä ja ehkä toukokuussa uskaltaa jo jotain tokon tai tottiksen tynkää kokeilla myös kentällä. Hakua en todennäköisesti enää tee, sillä en halua haun vuoksi riskeerata Jalon jalkaa.. jäljellä koira on kiinni, niin riski on huomattavasti pienempi. Ja jos jossain päätän jalan riskeerata, tulee se olemaan suojelu ja toko mielummin kuin haku. Jalolla olisi IGP SM:iin tarvittavat tulokset, mutta katsotaan päästäänkö ikinä sinne asti tai järjestetäänkö edes koko kilpailua.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Peter & Connie Scherkin kilpailuvarmuusseminaari

Viime lauantai vierähti Riihimäellä Peter ja Connie Scherkin kilpailuvarmuusseminaarissa. Mia Skogster oli pyytänyt heitä pitämään seminaarin, missä he avaisivat vähän sitä, miksi heidän klubinsa koirat menestyvät vuodesta toiseen kovasta kisatahdista huolimatta. Näin kun pentuajatukset alkaa olla vuoden parin sisään ehkä todellisuutta, on hyvä käydä päivittämässä ajatuksia tällaisissa seminaareissa. Etenkin Team Heuwinklin ajatuksia kannattaa kuunnella, jos mielii joskus taas pennunkin kanssa päästä kokeeseen, vaikka ihan kaikkea ei tietenkään pidä sokeasti noudattaa. :D

Seminaarin sanoman voi tiivistää muutamaan teemaan
- pennun valinta
- tunnetilan rakentaminen liikkeisiin
- puuttumisen opettaminen
- kaavan rakentaminen (vihjesanat & odotus)

Tammikuun upeita lenkkimaisemia kiharalenkiltä :) 

Ensimmäisenä he painottivat pennun valintaa. Toisin kuin monesti Suomessa, he valitsevat IPOon vahvahermoisen ja voimakkaan ja itsevarman malin. Suomessa taas monasti ajatellaan, että terävä, hieman epävarma koira on helpompi työstää. Tähän tietysti syynä koulutustyylien erilaisuus. Heuwinklin suojeluideologiasta voi lukea vaikka tästä postauksesta. Suomessa taas koulutetaan paljon koiran epävarmuuden kautta eikä esim. pentuja juurikaan treenata sen vuoksi vaan niiden annetaan kasvaa ennen varsinaisten treenien aloittamista. Tällainen ohut hermo näkyy sitten helposti pientenkin koulutusvirheiden myötä ääntelynä, turhautumisena ja muita tottisongelmina.

Pääpaino Heuwinklillä oli tunnetilan rakentaminen nimenomaan liikkeisiin eikä muuhun hauskanpitoon. He aloittavat pentutreenin tekemällä viettiä ruokaan saalisleikillä. Vasta, kun pentu saalistaa hyvin ruokaa, lähdetään vietistä seuruuttamaan pentua samalla voimakkaasti kehuen. Tässä tietysti ohjaajan motoriikan tulee olla aika hyvä, että tämä onnistuu. Ja välillä pitää muistaa palkata myös saalistamisesta. Kun seuruuttaminen loppuu, loppuvat myös kehut. Eli pentua ei siis kehuta koskaan töiden päättymisen jälkeen (mikä on kovin yleistä ja ainakin itse olen etenkin Saidan kanssa sortunut siihen).. lisäksi pennun on aina itse aktivoiduttava ja vasta sen jälkeen ohjaaja antaa tottis-vihjesanan ja lähtee treenaamaan liikettä (seuraamista).

Tunnetilaa pitää vähitellen lähteä rakentamaan myös muualle kuin omalle kentälle sekä häiriössä. Häiriön pitää aluksi olla maltillista, jotta koira pystyy siitä suoriutumaan, eikä pennulta ikinä vaadita esim uusia vielä epävarmoja asioita silloin, kun treeniympäristö tuo haasteita. Eli he treenaavat häiriössä vain asioita, jotka pentu varmasti osaa. Myös ohjaajan tunnetila on tässä ratkaiseva. Monasti pennun kanssa tullaan kimppatreeneissä treenaamaan oikeasti (uusiakin asioita) tai ohjaaja saattaa ajatella, että tulee "näyttämään", miten hienosti hänen pentunsa tekee tottelevaisuutta ja hermostuu/jännittää jos pentu ei toimikaan oudossa ympäristössä totutulla tavalla. Pentu oppii hyvin nopeasti yhdistämään ohjaajan jännittyneen, ei pentuun keskittyneen, tunnetilan ja huonolla tuurilla siirtää sen aikuisena koetilanteisiin. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että ohjaaja osaa tuoda häiriöt oikeassa suhteessa mukaan treeniin ja keskittyy täysillä pentuun ja sen kanssa tekemiseen, eikä yleisöön.

Yhtenä itselle ehkä vähän odottamattomana asiana oli se, että he opettavat puuttumisen jo nuorelle pennulle. Tämän he perustelevat sillä, että ensinnäkin on paljon reilumpaa opettaa jo pennulle, että koira ei saa itse valita esimerkiksi milloin se on valmis irrottamaan pallosta tai tottelemaan omistajaansa ja puuttumiseen riittää pentuna vain pieni muikkari. Tätä puuttumisen opettamista pitää kuitenkin edeltää se, että pentu osaa palkkaantua positiivisesti ja kääntää oman toimintansa positiiviseen tekemiseen (esim. aktivoitua seuraamaan). He voivat tehdä puuttumisen esim. irrotustreeneissä tekemällä irrottamisen pennulle vaikeaksi (huom pennun pitää tässä vaiheessa jo osata irrottaa) pitämällä tyynyä voimakkaassa liikkeessä kokoajan ja mikäli pentu ei irrota ensimmäisestä käskystä, tulee toinen käsky ja heti sen perään pieni nyppäisy tai muu puuttuminen ja kielto. Ja heti kun pentu irrottaa, se lasketaan taas tyynyyn. Aina puuttumisen jälkeen tehdään uusi toisto, jotta pennulla on mahdollisuus tehdä oikein. Puuttuminen tehdään aina vasta toisen käskyn jälkeen, koska muuten koira voi hermostua / alkaa stressaamaan. He myös painottivat sitä, että koiran annetaan aina valita, mutta jos se valitsee "väärin", tehdään siitä valinnasta jollain tavalla epämukava, jolloin pentu ei enää halua tehdä sitä. Aikaista puuttumista hallituissa olosuhteissa puoltaa myös se, että tällöin puuttuminen pysyy tunteettomana ja neutraalina, kun se on etukäteen suunniteltu. Kouluttajat näyttivät videon, missä nuorelle koiralle tehdään häiriötä siten, että appari on namien kanssa koiran vieressä. Ohjaaja on koiran takana ja antaa tottisvihje-sanan merkikse seuraamisesta. Jos pentu ei kuuntele vaan vain haikailee apparin nameja, annettiin sille toinen käsky ja sen jälkeen pieni nyppäisy hihnasta ja kun pentu sieltä kääntyi ohjaajaan päin se osasti välittömästi lähteä seuraamaan iloisesti ja aktiivisesti jolloin sitä kehutaan. Tästä syystä on tärkeää, että koiralla on varma toimintamalli, mistä se hakee puuttumisen jälkeen hyvää oloa. :) Tiivistettynä tämä on mielestäni maalaisjärkeä. Etenkin malien kanssa elo ei aina ole leppoisaa ja mukavaa, niin väistämättä jossain kohtaa elämää jonkinlaista puuttumista tarvitaan. Itse kuitenkin ajattelen edelleen, että opetan puuttumisen mielummin treenikentän ulkopuolella. Sen jälkeen ei pentu enää osaa edes kyseenalaistaa ohjaajaa oltiin sitten lenkillä tai treenikentällä.

Tämän positiivisuusintoilun, joka tällä hetkellä vallitsee, hieno puoli on se, että koiria kohdellaan myös IPOssa huomattavasti paremmin kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Toisaalta ihmisiltä on samalla hävinnyt maalaisjärki, mikä näkyy entistä suurempana joukkona ongelmakoiria. Toki pelkkä positiivinen vahvistaminen riittää helpoilla koirilla, joille oma lauma on kaikki kaikessa, muista ei juuri välitetä, koira on riittävän itsevarma eikä koe ympäristöstä uhkaa ja lisäksi palkkautuu namista ja leluista helposti. Aina ei kuitenkaan näin ole, vaan koiralle joudutaan opettamaan, mitä ei saa tehdä. Tällöin oikeanlainen puuttuminen jo pentuna auttaa hyvin pitkälle.

Viimeisenä teemana seminaarissa oli vihjeiden, odottamisen ja kaavan opettaminen. Heuwinklin tiimi treenaa todella paljon kaavaa. Liikkeiden lisäksi treenataan paljon siirtymisiä kapulatelineelle yms. Ylipäätään kaikki tehdään sillä ajatuksella, että miten asia kokeessa on. Tottiksessa treenilistalla oli jopa tuomarin luvan odottamiset.

Koira totutetaan jo pentuna vihjesanoihin ja vähän vanhempana odottamisiin sekä pitkiin siirtymiin kentälle ja pellolle. Vihjesanalla tarkoitetaan siis merkkiä, josta koira tietää, ollaanko menossa tottikseen, puruihin vai jäljelle. Tämä on erityisen tärkeää kv-arvokisoissa, missä purut saattavat olla ennen tottiksia.

Odottelut otetaan mukaan, kun koiralla on jo jonkinlainen oikea ajatus treenaamisesta. Kentälle mentäessä saattavat käyskennellä koiran kanssa aivan kuin olisivat siirtymässä pitkänkin matkaa tottiskentälle. Samoin jos koiraa on opetettu, että ennen tottista leikitään tai syödään nameja, voi tulla yllätyksenä, kun odotusalueella joutuukin arvokisoissa hengailemaan 5-10 minuuttia koira käskyn alla ilman palkkaa ja siitä koiran pitäisi lähteä tekemään. Jälleen kerran myös koiran persoona ratkaiseen. Jos se tekee luontaisesti ohjaajalleen töitä ja palkan rooli on pienempi, ei tällaisia tarvitse niin paljon treenailla. Sen sijaan miellyttämishaluttomammat, palkalle enemmän rakennetut koirat vaativat pitkäjänteistä rakentamista myös koesuoritukseen.

Mukava seminaari oli, paljon tuttua tietoa, mutta aina mukaan tarttuu myös jotain pieniä uusia ideoita. Seminaari oli erityisen mielenkiintoisia nyt kun uuden pennun ottaminen alkaa olla jollain tasolla realistista.. parin vuoden sisään. :D

Jalo kävi tällä viikolla vesimatolla <3