Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Tero Väänäsen koulutus

Olin kesäkuun alussa Tero Väänäsen jälkikouluuksessa. Alkukuusta käytiin luennolla ja kuun puolessa välissä oli kaksi iltaa käytännönharjoituksia. Postaus vähän venahti, mutta koen silti tarpeelliseksi kirjoittaa asioita ylös, jotta muistan ne myös jatkossa.

Tykkään kouluttajista, joilla on joku vahva ideologia, vaikka ihan kaikkea en itse allekirjoittaisikaan tai tekisi omalle koiralle. Kouluttaja oli työkoirapuolella hankkinut viime vuosina kokemuksensa mutta kisannut myös eri jälkilajeissa, joten näkökulma oli hieman erilainen kuin vain kisaavien koulutuksessa.

Jäljen opettamisessa haasteena on se, että aina koira pääsee vahvistumaan vääristä asioista, vaikka miten yrittäisi sitä vältellä. Toisin kuin tottiksessa, emme voi poistaa jäljeltä kesken ajon ruokaa. Jos koira juoksee tai jos jälki hukkuu, emme voi välttämättä estää ettei koira törmää vain ruokaan pyöriessään kulmassa (jos kulmien lähellä käyttää ruokaa). Vastaavasti suoralla koira yleensä oppii tyhjillä kiihdyttämään ja mahdollisesta ohjaajan jarrutuksista huolimatta koira vahvistuu kun se taas löytää kiskomisen jälkee ruokaa. Tämä tekee peltojäljen opettamisesta vaikeaa. Metsäjäljellähän tällaisia ongelmia ei ole, mikäli jäljen opettaa ilman ruokaa.

Mitkä asiat pitää olla kunnossa:
  •         motivaatio
  •         ominaisuudet
  •      kriteerit, mitä halutaan tässä harjoituksessa
  •         systemaattisuus

Pohjatyö
  • sosiaalistaminen
  • ympäristöoppi
  • ruoka ja lelut
  • irrotus
  • muut käskyt
Kouluttaja testaa koiran kysyä ja halua oppia tehtävällä, jota koira ei tiedä eikä sitä siihen erikseen hetsata. Esim. heitetään huoneeseen kongi tai muu lelu koiran näkemättä ja katsotaan lähteekö se etsimään. Jos löytää, sitä voi pienesti kehua, mutta sitten lelu vain heitetään uudelleen koiran näkemättä huoneeseen ja näin jatketaan kunnes nähdään alkaako koira oppia, että huoneessa on jotain ja onko sillä motivaatiota ja aktiivisuutta työskennellä.

Tässä epämääräisesti selitettynä kouluttajan ajatuksia jälkikoulutuksen aloituksesta:
  • jälkikoulutus jaetaan kahteen osaan.. tekniikan opetus namijäljellä siten, että jokaisella askeleella on ruokaa ja tätä tehdään kunnes koira osaa etsintätyön rauhallisesti (ensimmäinen vuosi). 
  • Jos koira ei motivoidu ruoasta, aloitetaan suoraan esineen etsinnän opetus, edetään esineen pilkkomiseen ja pieni esine tuodaan sitten ruutuun
  • Etsintätyö opetetaan lelulla. Ensin opetetaan ilmaisemaan kiva lelu halutulla tavalla (maahanmeno). Tässä hyödynnetään saalisviettiä eli koira opetetaan että katsomalla esinettä/lelua, se lähtee liikkeelle ja koira saa saalistaa lelun palkaksi. Alkuun opetetaan lähempää. Myöhemmin lähetetään koira esim apparin luo, siten, että ilmaistava lelu on apparin jalan alla (kuollut lelu osattava tässä vaiheessa) ja kun koira menee maahan ilmisemaan lelun, se potkaistaan liikkeelle (aluksi ei tarvise edes koiran mennä maahan)
  • Vähitellen vaihdetaan niin että koira menee ilmaisemaan esineen, mutta se palkataan toisella lelulla (kouluttaja käytti takapalkkaa koska työpuolella on toivottavaa), mutta harrastuskoiralla takapalkka ei ole mielestäni välttämättömyys tai edes aina hyvä asia
  • Lopulta ilmaistavan esineen kokoa aletaan pienentää (kongin palanen) joka koiran täytyy ilmaista ja vähitellen esineen koko on niin pieni, että koira ei löydä sitä kuin nuuskuttamalla 
  • Sen jälkeen koira voi alkaa tekemään etsintätyötä (ei käyttänyt tallattua aluetta, mutta se voi tässä vaiheessa yhdistää). Ensin heitetään konginpala koiran nähden, mutta hyvin nopeasti jätetään avut pois ja koira vain lähetetään etsintätyöhön. Kun koira työskentelee hyvin, voidaan maahan heittää koiran näkemättä pieni konginpala, jonka se saa ilmaista(esine voi olla myös valmiiksi maassa, mutta sen tulee olla niin pieni, ettei koira löydä siä juoksemalla) -> ajauksena siis opettaa koiralle, että vain nuuskuttamalla tarkasti ja rauhallisesti, voi pärjätä ja löytää konginpalasen (tässä voi käyttää myös pientä muuta esinettä, jos koira ne osaa)
  • vähitellen tallattua aluetta (jos on tallausta käyttänyt) voi alkaa kaventamaan, jotta siitä tulee jäljenomainen ja etenevä.. aloitukseen voi ottaa paalun (voi olla toki ruutuvaiheessakin paalu) ei ole ruokaa vaan koiran pitää ilmaista kongi, joita on jäljellä vain yksi eli jos koira ei ole tarkka ja menee yli, ei se saa palkkaa vaan otetaan seuraava aloitus ja yritetään uudestaan seuraavalla suoralla -> kongin paikkaa eli jäljen pituutta tietysti pitää vaihdella
  • kun koira osaa idean, voidaan vahvisteena käyttää tarvittaessa ruokakohtia, jotta jälkeä saadaan pidennettyä ennen kuin kongi löytyy, mutta koira ei mene epävarmaksi (näin tehtiin yhdellä harjoituskoiralla)
  • Ei käytä vanhempana samalla jäljellä kongeja ja muita esineitä mutta eri jäljillä voi vaihdella kun koira osaa molemmat, onko jäljellä konginpalasia vai muita esineitä, pitää myös muistaa totuttaa isoihin koekokoisiin esineisiin
  • jo ruutuvaiheessa voi tuoda esim pienet esineet etsinnän lopuksi, heitetään koiran näkemättä taas ruutuun. Ruudussa voi opettaa myös harhat, keston/vanhan tallauksen
Muita juttuja, joita koulutuksesta jäi mieleen:
Lievien juopposuorien teko. Toki ohjaajan pitäisi tietää, missä jälki menee, jotta jäljen ajo ei mene siihen, että koira haahuilee jäljen päällä ja vain törmää haahuilemalla jäljen päällä ruokaan.

Jalon kanssa jälki kulki, mutta piikit olivat haaste. Siihen kouluttaja ehdotti U-treeniä eli piikkien sijaan koiraa opetetaan paremmin kanttaamaan jälkeä ja ajamaa ohjaajaa vastaan. U-kohda voi vielä tallata vahvemmin ja aluksi loivemmin ja vähitellen tiukentaen. U:n jälkeen voi olla esine vahvisteena. Jos U:ssa haluaa laittaa vahvisteeksi ruokaa, voisi sen tehdä sen jälkeen kun käännös on edennyt yli 90 astetta, mutta Jalolle kaaressa ruoka on haaste, koska Jalo yleensä etenee pari askelta syödessä, niin se ehtii poistua jäljeltä vahingossa, jos U:ssa on ruokaa. Pidän ne siis tyhjinä.


Harhoja ja tarkkuutta treenaa poisviennillä..  eli jos koira hukkaa jäljen eikä löydä kongia, otetaan se vain ylös ja ostetaan koira pois jäljeltä ja uusi yritys. Samoin tehdään jäljen alkuja, joissa harha. Jos koira lähtee harhalle, otetaan se pois ja hetken päästä yritetään uudestaan seuraavalla suoralla. Juoksevalla koiralla antaa liinaa, ja "juoksee" koiran kanssa kulmasta yli, tämän jälkeen koira viedään pois, koska se hukkasi jäljen ja kohta yritetään uudestaan. Riippuu koirasta kannattaako seuraava jälki ajaa heti, puolen tunnin päästä vai seuraavana päivänä tms.

Vastatuulitreeniin ehdotti esim sellasta, että jälki kulkee etusviistoon suhteessa vastatuuleen. Suoraan tuulen suuntaan (vastatuuleen) laitetaan esim ruokapurkkeja mutta koska jälki kulkee viistosti, ei koira voi huomioida purkkeja. Kongeilla saman voi tehdä siten, että heitetään iso kongi häiriöksi tuulen suuntaan ja jäljellä on vain pieni kongi joka pitää ilmaista.

Ruokaruuduissa ruoat viedään vasta ennen "ajoa". Tällöin voidaan treenata myös vanhentumista ilman, että ruoat ovat täynnä ötököitä ja ruutu ei haise niin paljon ruoalle.

Ilo, Jokke & Saida <3

Saidalle ajoittaiseen juoksemiseen kouluttaja ehdotti totaalistoppia. Eli jos Saida menee tiloihin esim hukatessaan jäljen ja alkaa etsiä jälkeä juosten, sen homma keskeytetään kokonaan ja Saida saa jatkaa vasta kun se on rauhoittunut. Tämä tuntui toimivan Saidalle ja kun en mitään muutakaan ole tähän juoksemiseen keksinyt, niin tämä tuntuu tällä hetkellä fiksuimmalta ratkaisulta asiaan.

Varmaan paljon muitakin asioita tuli koulutuksessa, mutta täydentelen niitä sitten myöhemmin.

Pari kuvaa ihanalta hellejaksolta, joka on tässä vesisateen täyttämässä viikossa enää muisto vain. :)




sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Heräämisiä..

Kevät oli ja meni. Koitin kovasti pitää kiinni ajatuksesta, että hiljaiselosta huolimatta päivitän kerran kuussa vähintään ihan omaksi iloks, muta ehti kuukausi kuitenkin vaihtua ja toukokuu jäi välistä. :) No sentään treenattiin. Jalon kanssa muistuteltiin tottiksia, on tehty kaavan palautusta mieleen, paikkista, jääviä, jäävien jätön jälkeistä keskittymistä, seuraamista ja eteenmenoa. Noutoja ei juuri olla tehty paria pitoharjoitusta lukuun ottamatta. Jalon tunnetila alkaa olla isompia kenttiä varten taas hyvällä mallilla (se on sitten eri asia tarvitseeko isoilla kentillä enää tottistella. :)) Ainakin vielä kaikki ollaan ehjänä. Seuraava suunta on treenailla välillä pidempää kaavaa palkatta ja enemmän kokeenomaisia isoja koeympäristöjä parin kanssa.


Jäljellä käytiin huhtikuussa ahkerasti, toukokuun lopulla huljensin vähän tahtia ja jäljestettiin maks kerran viikossa, mutta nyt on taas tarkoitus aktivoitua enemmän kun kokeita saattaa ihan oikeasti olla näkyvillä. Huhtikuun lopulla oltiin jäljellä Jokelassa. Molemmilta pätkät alla:

Jalo jälki

Saida jälki

Sain kun sainkin Jalolle koepaikan FH-kokeeseen kuun lopulle, mutta nämä helteet hieman sekoitaa treenaamista. Voi olla, että kokeeseen joudutaan menemään ihan uudenlaisella valmistautumisella, missä ei ajella jälkiä juuri lainkaan ainakaan pidemmässä mittakaavassa.

Alunperin oli tarkoitus kokeilla Jalon kanssa toukokuussa jotain tolppatreeniä puruissa. Nyt kun IGP SM-kisat peruttiin, ei tarvitse ajatella koetta elokuussa ja todennäköisesti ainu tähtäin on näillä näkymin loppuvuonna rotumestikset, jos sellaiset järjestetään. Näin ollen päätin lykätä purujen aloittamista ja katselen kesä- ja heinäkuun vielä, kestääkö jalka täysipainoisen tottistreenin ja tyttösuojelun. Vasta sen jälkeen kokeillaan sitten puruja, toki riski on tiedossa, mutta riskiltä ei Jalon kanssa voi muutoinkaan välttyä, joten samapa tuo vaikka sitten treenataan. Jalon vasemman jalan lihakset ainakin tuntuu kehittyneen parissa kuukaudessa mukavasti saikun jälkeen.

Yhtenä viikonloppuna tein Jalolle myös pari janaa, yksi oli ns. tyhjä jana, mutta hyvin Jalo nosti jäljen ja vaikka nosti takajäljen, käänsi kuitenkin itsenäisesti oikeaan suuntaan. Kepit ilmaisee mallikkaasti. Jos kokeita syksyllä on, saatetaan yrittää JK1:stä. Jalon janatreeniin linkki tässä.

Tokossa on tehty välillä kaukoja ja tunnaria. Tunnari etenee kaavalla kaksi askelta eteen ja 1,5 askelta taakse. :) Kyllä malikin osaa pitää nöyränä.. ei ole turhan helpoksi tätä tunnarin opettamista Jalolle kyllä tehty, mutta ehkä se vielä joku päivä kykenee ihan oikeasta tunnarista suoritutumaan, vaikka Jalon mielestä onkin paska liike. :D Pari tyylinäytettä alla:

Jalo tunnari1

Jalo tunnari2

Saidan kanssa ollana pari kertaa myös muistuteltu rallya. Eka kerta meni säätäessä, mutta toisella kerralla oli jo jotain keskittymistä havaittavissa.

Treenien ulkopuolellakin on jotain kuulumisia! Saida kävi pernan kontrolliultrassa helmikuisen ultraäänikoulutuksen löydöksen jälkeen, mutta perna näytti hyvältä. Samalla otettiin laaja verenkuva, jossa ei mitään ihmeellistä.


Jalon jalkaa on kuntoutettu ja nykyään voidaan jo tehdä kunnollisia lenkkejä. Jalo kuitenkin edelleen lenkkeilee vain Saidan kanssa ja pitää varoa ja minimoida Jalon äkkiliikkeet. Ollaan käyty muutamaan otteeseen myös juoksemassa. Jalo on osan lenkistä irti, sillä oma kunto ei riitä pysymään Jalon vauhdissa pitkiä aikoja, mutta ihme ja kumma Jalo on kyllä alkanut vetämään ravilla, kunhan itse pystyn juoksemaan riittävän kovaa. :D Saidaa pidin parilla lenkillä mukana, muta Jalon lenkin vauhti tuntii olevan Saidallekin turhan kova, joten varmaan tulee juostua jonkin verran vain yhden koiran kanssa. Aina voi sitten vetää perään toisen lenkin toisen koiran kanssa. :) Jalon kanssa käytiin tällä viikolla myös osteopaatilla ja Markus Laios totesi, että hyvältä näyttää. Pientä epätasapainoa lantiossa oli, koska edellen kuitenkin on varmasti ollut pientä kompensointia, mutta ei mitään merkkiä siitä, että Jalassa olisi sellaisenaan jotain vialla. :)

Summasummarum parempaan siis mennään.. tällä viikolla alkaa rottiskerholla tottikset ja kennelkerholla alkoi tänään vetämäni peltojälkikurssi. Perjantaina on jälkikoulutuksen luento-osuus ja heinäkuulle varmistui pari kivaa koiramenoa kun osallistun maalimiesleirille kuunteluoppilaana ja Aivon leirille. Meinasin jo perua leirin, mutta sen paikka vaihtui ja pääsen majoittumaan äidille, joten päätin pitää leiripaikan itsellä.

Postauksessa ihania Taru Sinervän kuvia Saidasta. Prinsessa ansaitsi seniori-iän saavuttamisen kunniaksi päästä oikean kameran eteen. <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hiljaiseloa..

Kiitos Koronan on blogikin nyt hieman hiljentynyt.. maaliskuussa piti päästä Saidan kanssa rally-toko-kokeeseen, mutta koronahässäkkä löi päälle pari päivää ennen ja koe peruttiin.. myöhemmin sain kyllä viestin, että koe pidetään lokakuussa. Saa nähdä ehtiikö sitä kerätä SM:iin edes tarvittavia tuloksia, jos nyt edes SM:ejä pidetään. Kevään menoista peltojälkileirit sekä Böhmin seminaari harmittavasti peruttiin. Toivottavasti ei koko kesä mene pieleen koirahommissa koronan takia, että päästäisiin myös kokeisiin tänä vuonna.

Jalo ja Juttu lenkkeili helmikuussa Paimiossa 

Jalo on alkuvuoden parannellut jännevammaa. Käytiin maaliskuussa pariin otteeseen osteopaatilla ja uudelleen huhtikuun alussa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen varpaissa oli hämmästyksekseni havaittavissa koukistumista. Ahkerat jumppailut ja hoidot ovat siis tuottaneet tulosta. Jalo on nyt lenkkeillyt pääsääntöisesti irti alkulämmittelyn jälkeen. Irti lenkkeily toki tarkoittaa Jalon kanssa sitä, että minä en juurikaan liiku vaan käyskentelen melkeinpä paikallani ja Jalo ravailee lähiympäristössä. Mitään kunnon etenemistä tai lenkkiseuraa ei voi ainakaan Saidan lisäksi ajatella, kun Jalo menee välittömästi tiloihin ja vauhti kasvaa ja järki jättää. Mutta ravaamalla palautellaan vähän kadonneita lihaksia ja voimaa jalkoihin ja keskivartaloon. Tällä viikolla mennään myös kokeilemaan uintia liikunnan monipuolistamiseksi. Toki pientä treenin tynkää aletaan vähitellen tekemään, mutta todella varovasti lähinnä liikeratoja hakien ja muistutellen ilman vauhtia. Paristi olen käynyt myös haukuttamassa Jaloa kentällä. Näillä mennään varmaan huhtikuu. Ensi viikolla käydään myös hieronnassa. Mutta onpa kiva, kun kaiken elämän peruuttamisen keskellä voi jäljestää ja lenkkeillä.

Jäljellä käytiin maaliskuussa jonkun verran ja jonakin viikkona Saida oli jäljellä jopa kolmasti. Esineet ovat nousseet, mutta harhoja piti ekoilla kerroilla muistutella rutiinien puuttuessa. Viime kerralla päätin kokeilla Saidalle päättyvän jäljen treeniä, missä loikkaan lyhyen jäljen lopussa pois ja pysäytän Saidan, kun se on ylittänyt päättymiskohdan ja heitän siihen ruokaa, jotta Saidalle tulisi jäljen päättyessä ajatus palata minun jalkoihin etsimään jälkeä uudestaan.. tällä kertaa oma merkki jäljen päättymiselle oli hieman huono, mutta tällä kolmannella jäljellä jo näki, että pientä ajatusta alkaa tulla.. kokeillaan näitä muutama ja jatketaan sitten taas muiden harjoitusten parissa. Myös sivutuulet ovat olleet tämän kevään teemana, kun olosuhteet ovat olleet varsin suotuisat. :D

Olen myös tehnyt jonkun verran Saidan kanssa nomea. Lähinnä meidän yhteistä kivaa lenkeillä, ei niinkään tavoitteellista treeniä. Kotona olen palautellut myös tokojuttuja Jalon mieliin. On treenailtu kaukoja ja tunnaria jokunen kerta. Tokossa olen opettanut Jalolle nyt ruokapalkkaa, missä molemmilla puolilla Jaloa on namialustata ja namit, jotta fokus pysyisi takana ilman, että Jalo alkaa kääntyilemaan. Ihan hyvin on toiminut ainakin alkuun. Ulkona uusi palkkaus ei vielä toimi, koska ruoka vaan ei ole riittävä motivaattori, mutta vahvistetaan siitä huolimatta tällä sisällä tekniikkaa. S-i vaihto on meille ollut hankalaa, mutta nyt ajattelin vahvistaa Jalolle yleistä peruuttamista joko istuen tai seisten.. miten itse sattuu tarjoamaan ja lähden sitä kautta hakemaan edes siedettävää s-i-vaihtoa.. täydellistä siitä en tule kuitenkaan saamaan. Kaukojen uuden palkkauksen treeniä: Jalo kaukoja 4/2020

Maaliskuussa lenkkeiltiin Liesjärven kansallispuistossa

Osteopaatti oli sitä mieltä, että puruissa riski jänteiden uudelleen katkeamiselle kasvaa huomattavasti, mutta kuten jo talvella nähtiin, onnistuu Jalo rikkomaan itsensä myös lenkillä, joten harrastusten lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ja samaa mieltä oli osteopaattikin, kun tietää millainen koira Jalo on. Se kaipaa tekemistä, ja jos sen kanssa ei mennä täysiä harrasteissa, se menee sitä lenkillä. Sitten on vain huonoa tuuria, jos vamma uusii, mutta pumpulissa tuota koiraa ei voi pitää.

Pitkänä perjantaina Jalo pääsikin kokeilmaan elämänsä ensimmäistä kertaa janoja ja metsäjälkeä, kun treenattiin Mariannen kanssa. Janat oli melko kaoottista, koska Jalolla ei luonnollisestikaan ollut heti alkuun ajatusta jäljestämisestä, vaan pikemminkin henkilöhausta tai esineruudusta, kun päällä oli valjaat, mutta heti, kun päästiin itse jälkeen kiinni, ei Jalolle ollut yhtään epäselvää, mitä siellä ollaan tekemistä. Ekalta kepiltä lähtiessä menokin rauhoittui silmin nähden, kun Jalo meni hieman peltomoodiin, mutta parempi niin. Näitä varmaan tehdään Jalolle tänä kesänä jonkin verran, mutta jäljestetään pääsääntöisesti pellolla, sillä  liika metsäily varmasti tappaa kovalla työllä hinkatun tekniikan eikä sen jälkeen Jalo enää varmaan edes osaa jäljestää pellolla. :D Videopätkät Jalon ekoista janatreeneistä löytyy täältä.

Eilen aloiteltiin kaverin kanssa myös Saidalle näyttelytreenit, jos vaikka joskus saisi sen vietyä veteraanikehään.. onni on hyvä handleriystävä. :9 Liike ainakin näyttää varsin mallikkaalta :) -> linkki

Hiljaiseloa on siis eletty, mutta vähitellen alkaa säännöllinen treeni taas nostaa päätään. Katsotaan, josko Jalon kanssa vähitellen lisäillään treeniä ja ehkä toukokuussa uskaltaa jo jotain tokon tai tottiksen tynkää kokeilla myös kentällä. Hakua en todennäköisesti enää tee, sillä en halua haun vuoksi riskeerata Jalon jalkaa.. jäljellä koira on kiinni, niin riski on huomattavasti pienempi. Ja jos jossain päätän jalan riskeerata, tulee se olemaan suojelu ja toko mielummin kuin haku. Jalolla olisi IGP SM:iin tarvittavat tulokset, mutta katsotaan päästäänkö ikinä sinne asti tai järjestetäänkö edes koko kilpailua.