Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Kevät tuli lumi suli...


Kevät on täällä. Niin mukavaa, vaikka tämä talvi olikin erittäin poikkeuksellinen, kun ei tarvinnut stressata työmatka-asioista koronan takia ja löysin valjakkohiihdosta ja hiihdosta uuden harrastuksen. Päästiin vielä maaliskuun loppupuolelle asti tekemään vetoharjoituksia sekä Jalolla että Saidalla, mutta nyt on auttamatta hiihtokelit etelässä ohi. Eikä haittaa. Lumet suli etenkin Turussa nopeasti ja päästiinkin jo edellisviikolla ensimmäistä kertaa pellolle. Molemmat tuntuivat jatkavan siitä mihin syksyllä jäätiin. Ei ainakaan mitään radikaalia taitotason pudostusta tunnu tulleen vaikka toki jälkikunto on varmasti heiketynyt. Molemmista videopätkät alla.

Saidan jälki


Tänään päästiin myös kotona ensimmäistä kertaa jäljelle. Saida veteli kovassa tuulessa hyvin suorat, mutta kulmat ei toimi treeneissä vieläkään. Olen tullut siihen tulokseen, että joko syy on ruoka tai ohjaaja. Jäljellä helposti puutun sanallisesti, jos Saida sättää kulmissa ja se yleensä vain pahentaa asiaa. Ja toisaalta Saida on niin ruokaorientoitunut, että treeneissä kun jäljellä on ruokaa, on tila vähän hektisempi kuin kokeessa. Todellisuudessa syynä ovat varmaan molemmat. Mutta seuraavan jäljen ajattelin ajaa kympistä koska oma läheisyys (5m. liina tms.) ei tuo treeneissä mitään lisäarvoa. Pätkä Saidan tän päivän jäljeltä löytyy täältä. Meno näyttää siis ihan samalta kuin viime vuonna. :) 



Saida oli ekalla jäljellä (pari päivää tähystyksen jälkeen) hieman vaisumpi. Kaverikin huomasi tämän ja huomasi eron etenkin kun ei ole nähnyt juuri Saidaa syksyn jälkeen. Ja juuri vatsaongelmat on saaneet Saidan ajoittain vähän vaisuksi minkä itse olen kyllä arkielämässä ja lenkeillä huomannut. Liekö pahaa oloa, närästyskipua tai jotain. Tähän liittyen tosiaan käytiin muutaman kerran lekurissa. Olin päättänyt tähystää Saidan vatsan. Sitä ennen kuitenkin otettiin ensin kortisoli verestä, että voidaan sulkea pois Addisonin tauti. Kortisoliarvoilla ei sitä pystytty tekemään ja jatkettiin testejä ACTH-stimulaatiotestillä. Sen tulokset oli ok ja tauti voitiin sulkea pois. 25.3. oli sitten varattu aika Turkuun koirakissaklinikalle tähystykseen. Tähystyksessä Saidan vatsasta löytyi korsista lietettä, vaikka koira oli ollut paastolla 16h. Lienee jotain keppejä tai hevosenpaskaa aiempien päivien lenkeiltä. En tajunnut, että sitä voisi vatsassa olla näkyvyyttä haittaamassa, mutta hieman kuulemma haittasi tähystystä. Toki jos ruoansulatuksen kanssa on muutenkin haasteita, niin ei ihme, että joku pureskeltu kepin palanenkin sinne jää pitkäksi aikaa. Saida on aina voinut jotain keppejä pureskella kunnes kiellän, mutta ne eivät ole ongelmia aiheuttaneet, joten ne eivät olleet syynä vatsaongelmiin. Mutta sen mitä tähystyksestä näki vatsan limakalvoa, näytti se normaalilta. Koepalat toki otettiin myös. Tulokset tullee tällä viikolla.

Saida on nyt syönyt 3krt/pv ja saa antepsinia ennen ruokailua tai 1h sen jälkeen. Olen kokeillut molempia tapoja. Ollut ainakin pirteämpi. Käytiin myös jo heti seuraavana päivänä jäljellä uudelleen ja Saida alkoi muistuttamaan taas omaa itseään. Liekö myös rutiinin puute vaikuttanut. Saida ei ole talvella järin innokas lenkkeilijä, kun liukkaat, kylmät ja jäiset lumikelit ei ole mieleen. Puuterilumi kyllä. Voihan olla, että Saida vain tuli autosta eikä jotenkin pitkän tauon jälkeen tajunnut, että voitaisiin mennä jäljelle ja sen takia ei ollut normaali pomppiva itsensä. Seuraavana päivänä oli tosiaan jo eri meininki. Saida on nyt voinut paremmin ja ollut aikalailla oma itsensä. Myös tänään jäljellä oli jo vauhtia ja liinavetoa viime vuoden malliin, joten hyvältä näyttää, että voidaan vielä jatkaa harrastamista. Mietin, että jos Saida ei olisi jäljellä palannut omaksi itsekseen, en olisi todennäköisesti voinut sitä enää treenata koska syynä olisi todennäköisesti olleet jonkinlaiset epämukavat tuntemukset vatsassa. Mutta kiva, että voidaan jatkaa vielä tänä vuonna Saidan mielipuuhaa.

Vaikka näiden nykyisten koirien kanssa elo on varsin mukavaa ja helppoa (nykyään ;)) ja harrastusintoakin vielä piisaa, on pieni pentukuume nostanut päätään. Paria narttua tuli tässä keväällä harkittua, mutta eivät olleet vielä minun pentujani. Sen aika kyllä tulee vielä. Ainakin tämän kesän haluan vielä panostaa täysillä näihin. Jos olisin jo nyt ottanut pennun, olisi se ollut kaikki Jalolta (ja myös Saidalta toki) pois enkä ollut vielä valmis uhraamaan aikaani kolmannelle koiralle. Mutta parempi näin. Pentu tulee kun on tullakseen. Jalon kanssa pentuarjen pyörittäminen tulee olemaan jonkinlaista shakin ja ruletin yhdistelmää muistuttavaa palikkapeliä, mutta alan olemaan vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen siinä vaiheessa, että jaksan sitä rulettia alkaa jossain vaiheessa pyörittämään. :) 

Turussa ekat ulkotodet tälle keväälle

Talven vikat vetotreenit ohi <3

Joko mennään?


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Sitä sun tätä...

Helmikuun kelit oli kohdillaan :)

Jäi helmikuussa postaukset tekemättä. Tosin mitään merkittävää ei tapahtunut, mutta yritän jatkossa päivittää taas hieman enemmän. Liityin viime keväänä instagramiin ja jonkin verran tulee sinne päivitettyä, mutta luulen, että vanha blogi on kuitenkin enemmän se oma juttu ja taidan pitää tästä kiinni jatkossakin.

Kevät on mennyt aika rauhakseltaan. Ollaan lenkkeilty kyllä lumien tultua.. ensin lumikengillä ja sittemmin myös vähän hiihtäen. Sain työkaverilta lainaan pertsasukset ja tuli ostettu käytettynä luistelusukset, (jotka ei kuitenkaan olleet sitten hyvät itselle), ja näiden myötä on tullut kokeiltua hiihtoa 25 vuoden tauon jälkeen. Toiveena olisi oppia hiihtämän siten, että uskaltaisi joskus vielä osallistua jollain koiralla valjakkohiihtoon (jos ei Jalon kanssa enää onnistu). Valjakkohiihtohaaveiden lisäksi hiihtäminen on mainio kuntoilumuoto talvelle, kun ei voi metsässä juosta. Kunhan tekniikan vain oppisi. Olenkin kaivannut jotain talviaktiviteettia, joka oikeasti kiinnostaisi ja tässä hiihtämisessä nyt on oikeasti halua kehittyä. 

Jalon kanssa ollaan käyty kolmesti vetotreeneissä. Tokalla kerralla oli kamala sohjokeli, joka oli koiralle raskas, mutta muutoin on ollut todella hyvät treenit. Ollaan tehty kolme noin 100-200m. vetoa palkalle lainahiihtäjän kera ja on kyllä ollut mukavaa. Tuntuu sopivan Jalolle, vaikka onkin raskas laji kyseessä, mutta kun liike suuntautuu vain eteenpäin, on Jalon liikkuminen hallitumpaa kuin vaikkapa perus metsälenkillä. Ja ennen kaikkea Jalo saa kivaa ohjattua tekemistä, missä saa päästellä. Toki vanhoja vammoja on olemassa, joten varovainen pitää olla ja pitää erityistä huolta lämmittelyistä, lihashuollosta ja palautumisesta.

Sisähommiakin on vähän tehty. Perjantaisin ollaan käyty kouluttajavuorolla treenaamassa tokoa. Jalon kanssa ollaan treenattu tokon voi- ja evl-liikkeitä. Käytiin Carita Kuparisen kanssa treenaamassa alkuvuodesta ja saatiin vinkkejä. Jospa päästäisiin vaikka maaliskuussa vielä uudelleen hakemaan jatkovinkkejä. Viime kerran vinkeillä ollaan saatu kaukoja ja luoksarin stoppia eteenpäin ja aloitin myös tyhjään lähettämisen opettelut. Lumet kun sulaa, niin palaan myös tunnarin pariin.



Saida on vain jumppaillut hallilla ja kotona, kun jälkikausi on tauolla. Keskivartalolihakset ovat kehittyneet ja kakkakikkareongelma on pienentynyt. :) Syksyn terveyshuolista ei kuitenkaan olla vielä päästy kokonaan eroon. B12 kuuri on edelleen päällä, mutta silloin tällöin noin 1 krt/kk Saidaa alkaa hulluna närästää ja sitten saattaa oksentaa. Viimeksi tänään. Kai se on mentävä tähystykseen jo ennen kuin 12 vk:n B12-kuuri loppuu. Ainakin nyt tuntuu siltä. Muutoin Saida vaikuttaisi olevan ok. Kokeilin ruoan sekaan lisätä efektriä, mikä kuitenkin närästi. Pienen tauon jälkeen kokeilin myös doilsia. Täytynee jättää taas hetkeksi doils pois ja kokeilla ilman, mikäli öljyt ovat syy närästykseen. Toki sekin on outoa eikä lainkaan normaalia eli joku syy sillekin pitää löytyä. Jospa maalis-huhtikuussa saisi tähystyksen tehtyä ja mahdolliset koepalat otettua, voisi sitten toivottavasti jo kesällä ja loppukeväästä olla paremmalla mielellä. Kauhean hidasta ja tuskaista on tällaisia tutkia ja selvittää.

FMBB peruuntui Jalon kanssa ja siihen jäikin sitten Jalon suojelu-ura. Tosin tälle vuodelle ei välttämättä isoja kisoja olisi kuitenkaan tullut, koska korona ja SKL:n päätös keskeyttää kaikki suojelutoiminta OE:n videon seurauksena. Todella haikeaa oli todeta, että suojelutreenit oli siinä. Katsellaan josko joskus vielä mali tulisi, ja lajia saisi taas harrastaa ja treenata. OE:n kampanja sinänsä on hyvän asian puolesta. Laji on vaativa ja valitettavasti kaikki eivät siihen kykene. Ei ohjaajat eikä maalimiehet ja lopputulos näkyy videolla. Parhaimmillaan suojelu on upea laji, jossa koira ja ohjaaja pelaavat yhteen kolmella eri osa-alueella. Pahimmillaan se on sitten videon kaltaista väkivaltaa. Toivottavasti kampanjan myötä tämä väkivallan kulttuuri loppuu ja suojeluunkin suhtaudutaan harrastuksena, jossa koiran kanssa pidetään kivaa. Samalla video on muistutus myös muille kuin suojeluharrastajille sekä kotikoiran omistajille, että nautitaan sen parhaan ystävän kanssa yhteisestä tekemisestä, olipa harrastuksena sitten suojelu, toko, nose work tai metsälenkit. 

Niin ja loppukevennyksenä todettakoon, että Jalo valittiin kennelkerhon vuoden FH-koiraksi. Saidalle kakkossija. Jalo voitti myös Moppen maljan joka annetaan kerhon parhaan pk-tottelevaisuussuorituksen tehneelle koiralle. Hienot sesset! :) 




sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Loppuvuoden tiivistelmä

 Vuosi ehti vaihtua eikä joulukuussa jotenkin ehtinyt kirjoitella blogiin mitään. Elettiin aika hiljaiseloa. Pari jälkeä ajettiin koirien kanssa Hämeenlinnassa ennen loskakelien tuloa joulukuun loppupuolella. Siihen asti sai onneksi nauttia suh kuivasta kelista ja sulista lenkkimaastoista. Vuoden vaihteessa Hämeenlinnaan tuli lumi ja karkasinkin heti ensimmäisenä uuden vuoden päivänä "etelään" Turkuun. Siellä vietin reilun viikon nauttien lumettomista lenkkimaastoista. Saatiin myös tehtyä pari jälkitreeniä, tottikset ja yksi janatreeni kaverin kanssa. Jalon taajamajälki löytyy täältä. Nyt voikin unohtaa kaikki treenit meidän noutajakoirayhdistyksen hallivuoroa lukuun ottamatta, koska kotiin paluun jälken myös Turkuun tuli lumet.

Jouluaattoaamu Maarian kivikautisella luontopolulla.



Hieman vaikeaksi itselle tämän talven tekee korona. Muutoin sillä ei juurikaan ole ollut omaan elämään vaikutusta paitsi koirahommien peruuntumisen muodossa kesällä ja keväällä, mutta muutoin vaikutukset ovat olleet aika minimaalisia. Viime keväänä muistan ajatelleeni, että jos korona olisi talvella, olisi se todella masentavaa, kun ei päsisi edes nauttimaan koirien kanssa juoksulenkeistä ja tässä sitä ny ollaan. Sen sijaan rämmitään lumikengillä tai ilman kinoksissa kevääseen asti. Hyi että. Samalla korona rajoittaa toista harratusta eli salilla käyntiä.. paikat ovat salilla kortin alla, kun tunneilla ei saa olla yli kymmentä henkilöä. ensi viikolla ajattelin pakon edessä kokeilla rantareitillä juoksemista Jalon kanssa sekä salilla juoksemista matolla, että selviää tästä talvesta hengissä.


On korona kuitenkin tuonut mukanaan myös hyviä asioita, kuten etätyön. Viime syksynä saimme valita, haluammeko jatkaa jatkuvassa etätyössä myös koronan jälkeen. Tietysti valitsin tämän mahdollisuuden. Turun visiitillä mieleen myös juolahti, että teoriassa mikään ei enää pidättelisi itseä Hämeessä. Olisi mahdollisuus muuttaa pois ja tehdä etänä töitä muualta. Ajoittaiset toimistopäivät voisi ajella Hämeenlinnaan. Saa nähdä, miten käy. Hämeenlinna ei ole koskaan oikein sopinut itselle. Tai itse en ole sopinut tänne. Jotenkin ajatus siitä, että täällä täytyisi asustella loputtomiin, tuntuu hieman masentavalta. 


Joulupäivänä Paimion luontopolulla


Syksyn aikana oli myös jonkinlaisia terveyshuolia. Saidalla ilmeni syksyllä outoja närästys- ja muita oireita. Oli oksentelua, pulauttelua, veden juomista yms. epämääräistä ja Saidan vilkkuluomet ovat enemmän esillä. Joulukuun alussa käytiin petvetissä ottamassa pieni verenkuva ja katsottiin laaja ulostenäyte. Ei löytynyt mitään. Oireet jatkuivat, niin varasin Koirakissaklinikalle ajan tammikuun alussa. Verestä katsottiin vielä haima-arvot ja B12 imeytyminen ja folaatti ja Saidan vatsaontelo ultrattiin kokonaisuudessaan. Mitään ei ultrassa näkynyt, mutta viikko ultran jälkeen lääkäri soitti verikokeiden tuloksia ja Saidalla oli ongelma B12 vitamiinin imeytymisessä. Nyt siis syödään B12 vitamiinia kuurina 12vk ja sen jälkeen kontrolli. Päädyin myös vaihtamaan ruokaa hypoallergeeniseen, jonka pitäisi imeytyä helpommin. Olin miettinyt Saidan vaihtamista takaisin raa`alle, mutta nyt, kun imeytymisen kanssa on ongelmia, niin en uskalla vaihtaa, ettei tule lisää puutostiloja. Mikäli kuurin myötä b12 arvo ja folaatti korjaantuvat, täytyy sen jälkeen vielä seurata, onko imeytymishäiriö jostain syystä pysyvä vai vain väliaikainen. Joskus se voi olla seurausta esim. haimatulehduksesta, mutta onneksi se on suljettu pois. Muita vaihtoehtoja ovat keliakia, Chrohnin tauti tai imeytymishäiriöt. Sen jälkeen on mahdollista tähystää nielu, vatsaontelo sekä suolisto. Tähystykseen mennään myös jos oireet pahenevat. Nyt näyttää siltä, että yksittäiset oksentelukerrat johtunevat ainakin osittain ahmimisesta. Nyt mennään turvotetulla nappulalla (ollut ok) ja sen jälkeen jossain vaihessa kokeilen vain kuivaa nappulaa ahmimisenestokupista... ilman nestettä seassa. Onneksi Saida on ollut koko syksyn silti pirteä ja nyt tuntuu, että oireet ovat ainakin vähentyneet turvottamisen myötä.


Alkuvuoden vakiovaruste lenkeillä...


Myös Jalolla oli hieman vastoinkäymisiä syksyllä. Jaloa hoidettiin syksyn aikana paljon hieromalla ja osteopaatilla, kun erään treenin jälkeen Jalo kevensi oej. Taisinkin siitä kirjoittaa jo johonkin postaukseen. Onneksi tottis ja perus lenkit sujuvat, mutta päätin tutkia Jalon vielä kunnolla ennen kuin teen lopullista päätöstä mahdollisesta fmbb-osallistumisesta. Varasin Jalolle ajan tammikuun lopulle Urheilukoiraklinikalle. Katsotaan josko selviäisi syy, miksi Jalo keventää muutaman askeleen hypätessään sängystä alas ja ravatessaan. Jalka otti myös vähän itseensä pitkästä umpihankilenkistä, joten esim hauisjänteen tai niillä main olevien lihasten vammat ovat mahdollisia diagooseja. Voihan myös olla, että nivelrikko ärsyttää, mutta koska oireet alkoivat syksyllä yhden treenin jälkeen ja ovat senkin jälkeen olleet epämääräisiä, en ihan nielemättä allekirjoita sitä diagnoosia. Katsotaan mitä mieltä Laura Hakala on tammikuun lopulla asiasta. 

Vaikka syksyyn on mahtunut vähän synkkiäkin asioita, niin kulunut vuosi oli kokonaisuutena melko hyvä huonosta alusta huolimatta. Kisatavoitteet ylittyivät, saatiin kevään jälkeen nauttia koko loppuvuosi juoksemisesta ja lenkkeilystä ja Jalon kanssa päästiin tekemään vuoden tauon jälkeen tottista ja puruja. Harrastamisten suhteen oli siis melko hyvä vuosi. Loppusyksystä vierailin jonkin verran uusissa lenkkipaikoissa.. osassa yksin ja osassa seuran kanssa. Myös joulu meni vahvasti lenkkeillen. Toki ikävä on treenaamista, mutta hoidetaan nyt talven aikana typerät terveysasiat kuntoon, niin josko sitten saataisiin taas koko loppuvuosi nauttia kivasta ja ulkoilman ja treenien täyteisestä arjesta. 

Kisatavoitteita on tällekin vuodelle, jos onni on myöten. Jalon kanssa FMBB on kysymysmerkki, mutta toivottavasti päästäisiin starttaamaan jäljellä ja treenattua fh:ta siihen malliin, että voisi hakea FH SM-kisoihin. Tokoa treenaillaan, mutta siinä muutamat liikkeet tuntuvat junnaavan paikallaan enkä oikein saa ratkaistua niitä. Mietin myös jospa talven aikana välillä tekisi Jalolle rallya. Se voisi olla ihan hauskaa taas erilaisen koiran kanssa koittaa kisata jossain kohtaa. Saidan tavoitteena olisi päästä vielä starttaamaan FH:lla ja metsästämään kahta viimeistä ykköstulosta. Mutta selvitellään nyt nuo terveysasiat kuntoon molempien osalta ja mietitään sitten kevään korvilla taas kisa- ja treenijuttuja enemmän.