Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

maanantai 10. toukokuuta 2021

Vähän erilainen kevät...

Pitkä tauko taas edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista mahtui huhtikuuhun. Pikkuhiljaa päästiin taas treeneihin kiinni. Pellolla ollaan käyty jonkin verran. Jalolle on tehty suht menestyksekkäästi janoja ja pari kertaa esineruutua ja kentällä on käyty tekemässä sekä tokoa että tottista. Tottiksessa aion panostaa vieraskenttätreeneihin eli tehdä mahdollisimman paljon oudoissa paikoissa eteenmenoja yms, koska tavoitteena olisi kesän aikana päästä yrittämään JK2 koularia. Muutamaa koetta vähän silmäilin kesäkuulta, mutta saa nähdä saadaanko paikkaa. FH-kokeisiin ei Jalon kanssa ole kiire. Katsellaan ennemmin loppukesästä, koska tällä hetkellä ei tavoitteena ole hakea enää tuloksia vaan korkeintaan käydä huvin vuoksi jokin koe ennen mahdollisia syksyn FH-SM:ejä mikäli sinne edes on asiaa.

Jalon jana ja eskatreeniä löytyy täältä: Jalon esineruutu, Janatreeni, Janatreeni2

Saidan jälkitreenejä löytyy täältä: Saida viettijälki (tyhjä aloitus kovassa sivutuulessa.. Saida näki jäljen teon ja ajettiin heti perään), Multajälki osa1, multajälki osa2. Multajälki oli yksi Saidan parhaista.. aivan nappisuoritus tunnetilan osalta :) 

Postauksen kuvat ovat huhtikuun Turun reissulta.




Toivoin, että Saidan kanssa oltaisiin päästy vielä kisaamaan FH:lla tänä vuonna. Kohtalo kuitenkin laittaa tällä hetkellä kapuloita rattaisiin, sillä Saidan tähystyksen ja koepalojen tulokset tulivat ja niiden seurauksena Saida aloitti lääkityksen. Ensin vedettiin pari rajua ab-kuuria, jotka ovat onneksi jo takana päin. Samalla aloitettiin kortisoni aika isolla annostuksella, nyt ollaan onneksi jo päästy hieman vähentämään lääkitystä. Aika näyttää saadaanko lääkitys purettua kokonaan. Jos saadaan, niin se tulee varmasti olemaan vasta loppukesästä/ syksyllä, joten kisatavoitteet tuntuvat kovin kaukaisilta. Toki käydään silti pellolla, koska Saidan mielestä se on parasta, mutta paras terä jäänee treeneistä, kun takaraivossa on kokoajan ajatus, että tavoitteellinen harrastaminen oli tässä. Tärkeintä kuitenkin, että Saida on tällä hetkellä oma pirteä itsensä. Toki kortisoni saa ahneen noutajan vielä ahneemmaksi eikä mikään ruokamäärä tunnu riittävän. Kortisonin vaikutus on kyllä ihan todellinen, eikä vain ahneen noutajan salajuoni saada lisää ruokaa, sillä Saida on oikeasti hoikistunut. vaikka ruokamäärä ei ole pienentynyt, pikemminkin päinvastoin. Vatsan takia en vaan voi antaa Saidalle suuria ruokamääriä, mikä hankaloittaa painon lisäämistä. Saidalla siis löytyi mahalaukusta jonkinasteinen IBD. Suolistopuoli on kunnossa, joten siitä olemme onnellisia. Vatsalaukun limakalvoilla oli myös sidekudostumista, mikä voi johtaa maharauhasten surkastumiseen, mikäli vaivaa ei hoideta. Nyt siis yritetään löytää sopivat ruoat, ruokamäärät ja ruokailurytmit ja -tavat, jotta oireita ei tulisi enää jatkossa. Tämän viikon perjantaina saadaan taas vähentää kortisonimäärää ja samalla pitäisi käydä tsekkaamassa maksa-arvot ja b12, jossa oli tammikuussa vajausta. Toivotaan, että molemmat arvot olisi kunnossa.


Huhtikuu meni jopa jonkinlaisessa sumussa. Saidan tulokset oli itselle kova paikka. Vielä kun siihen samaan yhdisti sen tosiasian, että Jalon ipo-ura on päättynyt eikä FH:llakaan juuri ole enää tavoitteita ja Jalon oej kyynärä edellyttää jonkinasteista rajoitusta liikunnassa ja treenaamisessa, niin aika syvissä vesissä oltiin ja ollaan edelleen ajoittain. Toki nämä ovat vain harrastusasioita, mutta samalla konkretisoitui se tosiasia, ettei nuo koirat enää tuosta nuorru. Edessä on väistämättä uusi tilanne niin itselle kuin koirille. Yhdeksän vuotta on tullut mentyä koiraharrastusmaailmassa ja vaikka Jalolle on elämän aikana sattunut pitkiä saikkuja, on jotenkin aina ollut toive, että päästään vielä palaamaan harrastusten pariin. Ja ollaankin. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toki ennen kaikkea tavoitteena on pitää omat koirat elinvoimaisina lenkkikavereina mahdollisimman pitkään. Mutta niinä hetkinä, kun Saida on taas oksentanut ruokaansa tai Jalo ontuu jalkaansa liiallisen rasituksen seurauksena, hiipii todellinen epätoivon ja tuskan tunne puseroon, mutta ei auta kuin sopeutua.

Eikä tuskan tunne johdu vain koirista ja niiden sairasteluista. Koirat ja harrastaminen ovat olleet itselle tärkeä tapa nollata pää työasioista ja nyt kun tässä elämäntavassa elää jonkinlaista muutoksen aikaa, on elämän muut osa-alueet enemmän pinnalla. Jo monta vuotta olen miettinyt työelämään liittyviä asioita, ja silläkin saralla eletään pientä kriisiaikaa. Nyt kun tavoitteellinen harrastaminen on jäänyt vähemmälle, korostuu työelämään liittyvä tuska entisestään. No asiat tulevat ratkeamaan aikanaan, suuntaan tai toiseen. Siihen asti ei auta kuin sinnitellä.






sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Kevät tuli lumi suli...


Kevät on täällä. Niin mukavaa, vaikka tämä talvi olikin erittäin poikkeuksellinen, kun ei tarvinnut stressata työmatka-asioista koronan takia ja löysin valjakkohiihdosta ja hiihdosta uuden harrastuksen. Päästiin vielä maaliskuun loppupuolelle asti tekemään vetoharjoituksia sekä Jalolla että Saidalla, mutta nyt on auttamatta hiihtokelit etelässä ohi. Eikä haittaa. Lumet suli etenkin Turussa nopeasti ja päästiinkin jo edellisviikolla ensimmäistä kertaa pellolle. Molemmat tuntuivat jatkavan siitä mihin syksyllä jäätiin. Ei ainakaan mitään radikaalia taitotason pudostusta tunnu tulleen vaikka toki jälkikunto on varmasti heiketynyt. Molemmista videopätkät alla.

Saidan jälki


Tänään päästiin myös kotona ensimmäistä kertaa jäljelle. Saida veteli kovassa tuulessa hyvin suorat, mutta kulmat ei toimi treeneissä vieläkään. Olen tullut siihen tulokseen, että joko syy on ruoka tai ohjaaja. Jäljellä helposti puutun sanallisesti, jos Saida sättää kulmissa ja se yleensä vain pahentaa asiaa. Ja toisaalta Saida on niin ruokaorientoitunut, että treeneissä kun jäljellä on ruokaa, on tila vähän hektisempi kuin kokeessa. Todellisuudessa syynä ovat varmaan molemmat. Mutta seuraavan jäljen ajattelin ajaa kympistä koska oma läheisyys (5m. liina tms.) ei tuo treeneissä mitään lisäarvoa. Pätkä Saidan tän päivän jäljeltä löytyy täältä. Meno näyttää siis ihan samalta kuin viime vuonna. :) 



Saida oli ekalla jäljellä (pari päivää tähystyksen jälkeen) hieman vaisumpi. Kaverikin huomasi tämän ja huomasi eron etenkin kun ei ole nähnyt juuri Saidaa syksyn jälkeen. Ja juuri vatsaongelmat on saaneet Saidan ajoittain vähän vaisuksi minkä itse olen kyllä arkielämässä ja lenkeillä huomannut. Liekö pahaa oloa, närästyskipua tai jotain. Tähän liittyen tosiaan käytiin muutaman kerran lekurissa. Olin päättänyt tähystää Saidan vatsan. Sitä ennen kuitenkin otettiin ensin kortisoli verestä, että voidaan sulkea pois Addisonin tauti. Kortisoliarvoilla ei sitä pystytty tekemään ja jatkettiin testejä ACTH-stimulaatiotestillä. Sen tulokset oli ok ja tauti voitiin sulkea pois. 25.3. oli sitten varattu aika Turkuun koirakissaklinikalle tähystykseen. Tähystyksessä Saidan vatsasta löytyi korsista lietettä, vaikka koira oli ollut paastolla 16h. Lienee jotain keppejä tai hevosenpaskaa aiempien päivien lenkeiltä. En tajunnut, että sitä voisi vatsassa olla näkyvyyttä haittaamassa, mutta hieman kuulemma haittasi tähystystä. Toki jos ruoansulatuksen kanssa on muutenkin haasteita, niin ei ihme, että joku pureskeltu kepin palanenkin sinne jää pitkäksi aikaa. Saida on aina voinut jotain keppejä pureskella kunnes kiellän, mutta ne eivät ole ongelmia aiheuttaneet, joten ne eivät olleet syynä vatsaongelmiin. Mutta sen mitä tähystyksestä näki vatsan limakalvoa, näytti se normaalilta. Koepalat toki otettiin myös. Tulokset tullee tällä viikolla.

Saida on nyt syönyt 3krt/pv ja saa antepsinia ennen ruokailua tai 1h sen jälkeen. Olen kokeillut molempia tapoja. Ollut ainakin pirteämpi. Käytiin myös jo heti seuraavana päivänä jäljellä uudelleen ja Saida alkoi muistuttamaan taas omaa itseään. Liekö myös rutiinin puute vaikuttanut. Saida ei ole talvella järin innokas lenkkeilijä, kun liukkaat, kylmät ja jäiset lumikelit ei ole mieleen. Puuterilumi kyllä. Voihan olla, että Saida vain tuli autosta eikä jotenkin pitkän tauon jälkeen tajunnut, että voitaisiin mennä jäljelle ja sen takia ei ollut normaali pomppiva itsensä. Seuraavana päivänä oli tosiaan jo eri meininki. Saida on nyt voinut paremmin ja ollut aikalailla oma itsensä. Myös tänään jäljellä oli jo vauhtia ja liinavetoa viime vuoden malliin, joten hyvältä näyttää, että voidaan vielä jatkaa harrastamista. Mietin, että jos Saida ei olisi jäljellä palannut omaksi itsekseen, en olisi todennäköisesti voinut sitä enää treenata koska syynä olisi todennäköisesti olleet jonkinlaiset epämukavat tuntemukset vatsassa. Mutta kiva, että voidaan jatkaa vielä tänä vuonna Saidan mielipuuhaa.

Vaikka näiden nykyisten koirien kanssa elo on varsin mukavaa ja helppoa (nykyään ;)) ja harrastusintoakin vielä piisaa, on pieni pentukuume nostanut päätään. Paria narttua tuli tässä keväällä harkittua, mutta eivät olleet vielä minun pentujani. Sen aika kyllä tulee vielä. Ainakin tämän kesän haluan vielä panostaa täysillä näihin. Jos olisin jo nyt ottanut pennun, olisi se ollut kaikki Jalolta (ja myös Saidalta toki) pois enkä ollut vielä valmis uhraamaan aikaani kolmannelle koiralle. Mutta parempi näin. Pentu tulee kun on tullakseen. Jalon kanssa pentuarjen pyörittäminen tulee olemaan jonkinlaista shakin ja ruletin yhdistelmää muistuttavaa palikkapeliä, mutta alan olemaan vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen siinä vaiheessa, että jaksan sitä rulettia alkaa jossain vaiheessa pyörittämään. :) 

Turussa ekat ulkotodet tälle keväälle

Talven vikat vetotreenit ohi <3

Joko mennään?


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Sitä sun tätä...

Helmikuun kelit oli kohdillaan :)

Jäi helmikuussa postaukset tekemättä. Tosin mitään merkittävää ei tapahtunut, mutta yritän jatkossa päivittää taas hieman enemmän. Liityin viime keväänä instagramiin ja jonkin verran tulee sinne päivitettyä, mutta luulen, että vanha blogi on kuitenkin enemmän se oma juttu ja taidan pitää tästä kiinni jatkossakin.

Kevät on mennyt aika rauhakseltaan. Ollaan lenkkeilty kyllä lumien tultua.. ensin lumikengillä ja sittemmin myös vähän hiihtäen. Sain työkaverilta lainaan pertsasukset ja tuli ostettu käytettynä luistelusukset, (jotka ei kuitenkaan olleet sitten hyvät itselle), ja näiden myötä on tullut kokeiltua hiihtoa 25 vuoden tauon jälkeen. Toiveena olisi oppia hiihtämän siten, että uskaltaisi joskus vielä osallistua jollain koiralla valjakkohiihtoon (jos ei Jalon kanssa enää onnistu). Valjakkohiihtohaaveiden lisäksi hiihtäminen on mainio kuntoilumuoto talvelle, kun ei voi metsässä juosta. Kunhan tekniikan vain oppisi. Olenkin kaivannut jotain talviaktiviteettia, joka oikeasti kiinnostaisi ja tässä hiihtämisessä nyt on oikeasti halua kehittyä. 

Jalon kanssa ollaan käyty kolmesti vetotreeneissä. Tokalla kerralla oli kamala sohjokeli, joka oli koiralle raskas, mutta muutoin on ollut todella hyvät treenit. Ollaan tehty kolme noin 100-200m. vetoa palkalle lainahiihtäjän kera ja on kyllä ollut mukavaa. Tuntuu sopivan Jalolle, vaikka onkin raskas laji kyseessä, mutta kun liike suuntautuu vain eteenpäin, on Jalon liikkuminen hallitumpaa kuin vaikkapa perus metsälenkillä. Ja ennen kaikkea Jalo saa kivaa ohjattua tekemistä, missä saa päästellä. Toki vanhoja vammoja on olemassa, joten varovainen pitää olla ja pitää erityistä huolta lämmittelyistä, lihashuollosta ja palautumisesta.

Sisähommiakin on vähän tehty. Perjantaisin ollaan käyty kouluttajavuorolla treenaamassa tokoa. Jalon kanssa ollaan treenattu tokon voi- ja evl-liikkeitä. Käytiin Carita Kuparisen kanssa treenaamassa alkuvuodesta ja saatiin vinkkejä. Jospa päästäisiin vaikka maaliskuussa vielä uudelleen hakemaan jatkovinkkejä. Viime kerran vinkeillä ollaan saatu kaukoja ja luoksarin stoppia eteenpäin ja aloitin myös tyhjään lähettämisen opettelut. Lumet kun sulaa, niin palaan myös tunnarin pariin.



Saida on vain jumppaillut hallilla ja kotona, kun jälkikausi on tauolla. Keskivartalolihakset ovat kehittyneet ja kakkakikkareongelma on pienentynyt. :) Syksyn terveyshuolista ei kuitenkaan olla vielä päästy kokonaan eroon. B12 kuuri on edelleen päällä, mutta silloin tällöin noin 1 krt/kk Saidaa alkaa hulluna närästää ja sitten saattaa oksentaa. Viimeksi tänään. Kai se on mentävä tähystykseen jo ennen kuin 12 vk:n B12-kuuri loppuu. Ainakin nyt tuntuu siltä. Muutoin Saida vaikuttaisi olevan ok. Kokeilin ruoan sekaan lisätä efektriä, mikä kuitenkin närästi. Pienen tauon jälkeen kokeilin myös doilsia. Täytynee jättää taas hetkeksi doils pois ja kokeilla ilman, mikäli öljyt ovat syy närästykseen. Toki sekin on outoa eikä lainkaan normaalia eli joku syy sillekin pitää löytyä. Jospa maalis-huhtikuussa saisi tähystyksen tehtyä ja mahdolliset koepalat otettua, voisi sitten toivottavasti jo kesällä ja loppukeväästä olla paremmalla mielellä. Kauhean hidasta ja tuskaista on tällaisia tutkia ja selvittää.

FMBB peruuntui Jalon kanssa ja siihen jäikin sitten Jalon suojelu-ura. Tosin tälle vuodelle ei välttämättä isoja kisoja olisi kuitenkaan tullut, koska korona ja SKL:n päätös keskeyttää kaikki suojelutoiminta OE:n videon seurauksena. Todella haikeaa oli todeta, että suojelutreenit oli siinä. Katsellaan josko joskus vielä mali tulisi, ja lajia saisi taas harrastaa ja treenata. OE:n kampanja sinänsä on hyvän asian puolesta. Laji on vaativa ja valitettavasti kaikki eivät siihen kykene. Ei ohjaajat eikä maalimiehet ja lopputulos näkyy videolla. Parhaimmillaan suojelu on upea laji, jossa koira ja ohjaaja pelaavat yhteen kolmella eri osa-alueella. Pahimmillaan se on sitten videon kaltaista väkivaltaa. Toivottavasti kampanjan myötä tämä väkivallan kulttuuri loppuu ja suojeluunkin suhtaudutaan harrastuksena, jossa koiran kanssa pidetään kivaa. Samalla video on muistutus myös muille kuin suojeluharrastajille sekä kotikoiran omistajille, että nautitaan sen parhaan ystävän kanssa yhteisestä tekemisestä, olipa harrastuksena sitten suojelu, toko, nose work tai metsälenkit. 

Niin ja loppukevennyksenä todettakoon, että Jalo valittiin kennelkerhon vuoden FH-koiraksi. Saidalle kakkossija. Jalo voitti myös Moppen maljan joka annetaan kerhon parhaan pk-tottelevaisuussuorituksen tehneelle koiralle. Hienot sesset! :)