Pitkä tauko taas edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista mahtui huhtikuuhun. Pikkuhiljaa päästiin taas treeneihin kiinni. Pellolla ollaan käyty jonkin verran. Jalolle on tehty suht menestyksekkäästi janoja ja pari kertaa esineruutua ja kentällä on käyty tekemässä sekä tokoa että tottista. Tottiksessa aion panostaa vieraskenttätreeneihin eli tehdä mahdollisimman paljon oudoissa paikoissa eteenmenoja yms, koska tavoitteena olisi kesän aikana päästä yrittämään JK2 koularia. Muutamaa koetta vähän silmäilin kesäkuulta, mutta saa nähdä saadaanko paikkaa. FH-kokeisiin ei Jalon kanssa ole kiire. Katsellaan ennemmin loppukesästä, koska tällä hetkellä ei tavoitteena ole hakea enää tuloksia vaan korkeintaan käydä huvin vuoksi jokin koe ennen mahdollisia syksyn FH-SM:ejä mikäli sinne edes on asiaa.
Jalon jana ja eskatreeniä löytyy täältä: Jalon esineruutu, Janatreeni, Janatreeni2
Saidan jälkitreenejä löytyy täältä: Saida viettijälki (tyhjä aloitus kovassa sivutuulessa.. Saida näki jäljen teon ja ajettiin heti perään), Multajälki osa1, multajälki osa2. Multajälki oli yksi Saidan parhaista.. aivan nappisuoritus tunnetilan osalta :)
Postauksen kuvat ovat huhtikuun Turun reissulta.
Toivoin, että Saidan kanssa oltaisiin päästy vielä kisaamaan FH:lla tänä vuonna. Kohtalo kuitenkin laittaa tällä hetkellä kapuloita rattaisiin, sillä Saidan tähystyksen ja koepalojen tulokset tulivat ja niiden seurauksena Saida aloitti lääkityksen. Ensin vedettiin pari rajua ab-kuuria, jotka ovat onneksi jo takana päin. Samalla aloitettiin kortisoni aika isolla annostuksella, nyt ollaan onneksi jo päästy hieman vähentämään lääkitystä. Aika näyttää saadaanko lääkitys purettua kokonaan. Jos saadaan, niin se tulee varmasti olemaan vasta loppukesästä/ syksyllä, joten kisatavoitteet tuntuvat kovin kaukaisilta. Toki käydään silti pellolla, koska Saidan mielestä se on parasta, mutta paras terä jäänee treeneistä, kun takaraivossa on kokoajan ajatus, että tavoitteellinen harrastaminen oli tässä. Tärkeintä kuitenkin, että Saida on tällä hetkellä oma pirteä itsensä. Toki kortisoni saa ahneen noutajan vielä ahneemmaksi eikä mikään ruokamäärä tunnu riittävän. Kortisonin vaikutus on kyllä ihan todellinen, eikä vain ahneen noutajan salajuoni saada lisää ruokaa, sillä Saida on oikeasti hoikistunut. vaikka ruokamäärä ei ole pienentynyt, pikemminkin päinvastoin. Vatsan takia en vaan voi antaa Saidalle suuria ruokamääriä, mikä hankaloittaa painon lisäämistä. Saidalla siis löytyi mahalaukusta jonkinasteinen IBD. Suolistopuoli on kunnossa, joten siitä olemme onnellisia. Vatsalaukun limakalvoilla oli myös sidekudostumista, mikä voi johtaa maharauhasten surkastumiseen, mikäli vaivaa ei hoideta. Nyt siis yritetään löytää sopivat ruoat, ruokamäärät ja ruokailurytmit ja -tavat, jotta oireita ei tulisi enää jatkossa. Tämän viikon perjantaina saadaan taas vähentää kortisonimäärää ja samalla pitäisi käydä tsekkaamassa maksa-arvot ja b12, jossa oli tammikuussa vajausta. Toivotaan, että molemmat arvot olisi kunnossa.
Huhtikuu meni jopa jonkinlaisessa sumussa. Saidan tulokset oli itselle kova paikka. Vielä kun siihen samaan yhdisti sen tosiasian, että Jalon ipo-ura on päättynyt eikä FH:llakaan juuri ole enää tavoitteita ja Jalon oej kyynärä edellyttää jonkinasteista rajoitusta liikunnassa ja treenaamisessa, niin aika syvissä vesissä oltiin ja ollaan edelleen ajoittain. Toki nämä ovat vain harrastusasioita, mutta samalla konkretisoitui se tosiasia, ettei nuo koirat enää tuosta nuorru. Edessä on väistämättä uusi tilanne niin itselle kuin koirille. Yhdeksän vuotta on tullut mentyä koiraharrastusmaailmassa ja vaikka Jalolle on elämän aikana sattunut pitkiä saikkuja, on jotenkin aina ollut toive, että päästään vielä palaamaan harrastusten pariin. Ja ollaankin. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toki ennen kaikkea tavoitteena on pitää omat koirat elinvoimaisina lenkkikavereina mahdollisimman pitkään. Mutta niinä hetkinä, kun Saida on taas oksentanut ruokaansa tai Jalo ontuu jalkaansa liiallisen rasituksen seurauksena, hiipii todellinen epätoivon ja tuskan tunne puseroon, mutta ei auta kuin sopeutua.
Eikä tuskan tunne johdu vain koirista ja niiden sairasteluista. Koirat ja harrastaminen ovat olleet itselle tärkeä tapa nollata pää työasioista ja nyt kun tässä elämäntavassa elää jonkinlaista muutoksen aikaa, on elämän muut osa-alueet enemmän pinnalla. Jo monta vuotta olen miettinyt työelämään liittyviä asioita, ja silläkin saralla eletään pientä kriisiaikaa. Nyt kun tavoitteellinen harrastaminen on jäänyt vähemmälle, korostuu työelämään liittyvä tuska entisestään. No asiat tulevat ratkeamaan aikanaan, suuntaan tai toiseen. Siihen asti ei auta kuin sinnitellä.
















