Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Ravitsemusneuvojaa ja muita kesän kuulumisia

 Kesäkuun lopulla varasin Saidan IBD:n takia ajan koirien ravitsemusneuvojalle. Tammikuun lääkärikäynnin ja maaliskuun tähystyksen jälkeen Saida söi vain hyponappulaa, joten tavoitteena oli löytää vähän luonnonmukaisempaa ruokaa, jonka Saida pystyisi sietämään. Varasin ajan Koirapalvelu Balanssiin, joka teki neuvontaa etänä. Annoin etukäteen lähtötiedot kaikkine diagnooseineen ja kuvineen ja tapaamisen jälkeen sain sähköpostitse ohjeet miten edetä. Samoista ohjeista oli hyötyä myös Jalon osalta, sillä samalla sain kattavan listauksen hyvistä lisistä, jotka sopii myös ei IBD-koiralle. Suuri osa oli Jalolla jo käytössä, mutta joitain menee vähän vaihtoon kun saatiin parempi tuote tilalle.

Saidalle otettiin alkuun hyponappulan rinnalle vain vatsaa tukevia tuotteita, Kun ne oli otettu yksitellen käyttöön, lisäsin joukkoon proteiinin, johon valitsin Poron. Hain sitä muutama viikko sitten Järvenpään Fanimalista ja sitä nyt kypsennellään uunissa ja sen jälkeen pakastan sopiviin pusseihin. Kuulostaa työläältä mutta loppujen lopuksi uunissa kypsennys on todella helppoa eikä liha ole kypsennettynä niin ällöttävääkään. :D 

Kun proteiinia on puolet ateriasta, otan mukaan kasviksen ja siitä sitten vähitellen alan laajentamaan ruokavaliota, kuitenkin niin, että pysyn itse kartalla, jos Saidan korviin ilmestyy hiivaa, että mistä se voi olla peräisin. 

Jotenkin tuli helpottunut olo, kun nyt Saida saa "oikeaa" ruokaa käsitelln hyponappulan lisäksi ja varmasti ruoka on myös maittavampaa, vaikka ei Saida kyllä kuppiinsa sylje vaikka saisi nappulaakin. :D Saida on saanut kortisonia jo pidemmän aikaa 15mg joka toinen päivä. Kesäkuun lopulla otetut verinäytekontrollit näytti jo hyvältä; maksa-arvot olivat taas viitearvojen sisällä, mutta seurataan toki tilannetta kokoajan. Seuraavan kerran mennään verikokeisiin varmaan elokuussa.

Jalo on syönyt nyt vajaa 4kk muuta kuin nappulaa ja olen vähitellen tulossa siihen tulokseen, että nappulattomuus ei ole avain Jalon tassumätavaivan loppumiseen sillä sitä on tullut edelleen noin kerran kuussa vaikka nappulaa syödessä saattoi olla puolenkin vuoden tauko. Syötetään nyt lihat loppuun ja taidan sitten kokeilla Jalolle joitain nappuloita vähitellen mutta pidetään liha kuitenkin mukana ruokavaliossa.

Hajukoirakurssi loppui viime viikolla. Joitain etsintöjä toki saatetaan vielä syksyllä tehdä. Kivasti koirat etenivät vaikka kovin ahkerasti en jaksanutkaan treenailla. Laitan tähän alle joitain videoita kesän treeneistä:

Leluhäiriöetsintä Saida

Saida sisäetsintä

Saida sisäetsintä

Jalo vessaetsintä

Jalo sisäetsintä

Jalo sisäetsintä vitriinihaju

Jalo lattiahaju sisäetsintä

Koerintamalla on ollut hiljaista. Kesäkuussa saatiin Jalon kanssa paikka yhden päivän varoitusajalla kakkosen jälkikokeeseen, mutta helle ja surkeat järjestelyt teki tehtävänsä. Koe alkoi tottiksilla jotta olisi viileämpää.. no yksi kisaaja myöhästyi ja hiekkakuopan pohjalla ollut tottiskenttä oli pätsi kun tottikset alkoivat. Jalolle kokeen ainut hyväksytty tottis pistein 96, mutta kuuma sillä oli. Maastoon lähdettiin sinnekin taas möhään ja vaikka oli luvattu, että koiraa voi maastossa uittaa, ei siihen ollut aikaa koska tumpelo oli viivästyttänyt kokeen alkua myöhästymisellään. Jalo teki hyvän janan ja jäljesti ok kolmannelle kepille jonka jälkeen vaihtoi riistalle. Oli todella kuumissaan kyllä koko jäljen vaikka juotin ja nesteytin ja kastelin Jaloa kepeillä, mutta liika oli liikaa ja riistainto vei. Kyllä vitutti. Sen jälkeen päästiin sitten sinne maaston lampeen jonne oli pitänyt päästä jo aiemmin vilvoittelemaan. Käytiin esineruudussa koska koiran saa palkata ruudun jälkeen ja esineet meni ok 29p. Myös jana oli aikas kiva 29p. Mutta paska maku jäi järjestelyistä ja vitutti koiran puolesta. Olisi pitänyt laittaa maastot ensin koska jälki on aina rankin osa-alue ja siellä olisi päässyt uittamaan sitten koiran ennen tottiksia. Edelleen ketuttaa miten surkeasti koe oli suunniteltu. Kokeen jälkeen on oli monta viikkoa todella lämmintä ja on tullut treenattua todella vähän. Kokeen jälkeen Jalo oli aika huono jäljillä, sekä metsässä että pelloilla. Jotenkin haluton ja vietitön vaikka metsässä riista toki kiinnostaa sitä aina ihan liikaa. Noin 3 viikkoa sitten saatiin sitten ihan kelpo jälki vihdoin ja tällä viikolla pitkästä aikaa myös ihan hyvä metsäjälki. Janallakin olen muuttanut vähän tyyliä ja viime treenin perustella se toimii, joten jatketaan sillä. Päätin vain tukea koiran etenemistä juoksemalla itse perään niin paljon kuin jaloista pääsee mikä rohkaisee Jaloakin menemään vain eteenpäin.






Peltoa olen ylläpitänyt molemmilla. Saidan kokeista ei enää tiedä tuleeko niitä lainkaan, mutta jos nyt Jalon kanssa edes belgien rm:eihin menisi ainakin ja haetaan toki fh sm:eihinkin syksyllä. Tänään Jalo sai vieraan jäljen kaverin tallomana ja hyvin se kyllä sen klaarasi. Vieras jälki on vaan Jalon mielestä aina mielenkiintoisempaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta toisaalta koetta varten se on toisaalta hyvä asia.

Loppuviikosta suuntaan Jenni Ojalan jälkipäivään. Mitään merkittäviä ongelmia meillä ei ole, jos ei ohjaajan pientä motivaatio-ongelmaa lasketa. :D Kunhan saa treenattua vähän kokeenomaista tilannetta ja katsottua saanko pysymään Jalon hanskassa kun ympärillä on paljon vieraita ihmisiä.

Varmaan paljon muutakin on kesän aikana sattunut. Ja toisaalta taas ei ole tapahtunut oikein mitään. :D Koirien treenit on aika vähällä olleet. Ollaan lähinnä uitu ja vähän lenkkeilty helteiden aikana. Vastaavaa pitkää helleputkea tuskin enää tulee, vaikka ensi viikolla pitäisikin taas olla lähes 30 astetta, joten varmasti loppukesästä saa treenailla vähän enemmänkin. 

Loppuun vielä tottis- ja jälkipätkää kesältä:

Jalo tasamaapalautus

Jalo jälki

Saida jälki








perjantai 18. kesäkuuta 2021

Hajukoirakurssia ja iloinen igp-leiri

Kesä on täällä. Kevät meni jotenkin luvattoman nopeasti taas. Vaikka nyt on tullut treenattua koiria huomattavasti vähemmän, kuluu aika vaan näin valoisana aikana silti liian nopeasti. Toukokuussa alkoi monet kurssit ja koulutukset. Myös oma peltojälkiryhmä starttasi toukokuussa, vaikka nyt ollaankin oltu tauolla pitkän heinän vuoksi. Itsellä treenimotivaatio ei ole huipussaan, mutta treenaillaan nyt, ihan vaan metsäjäljenkin takia myös pellolla, hiekalla yms. Yhteen jälkikokeeseen sain varasijapaikan. Muihin pitäisi muistaa soitella. Tavoitteena olisi päästä tekemään vielä ainakin kakkonen. Tai ainakin yrittämään sitä. Jalon kanssa on ylläpidetty myös tottista, vaikka siinäkin treenejä tulee ehkä kerta viikkoon. Olen yrittänyt hyödyntää vieraita tottispaikkoja etenkin eteenmenon vahvistamiseksi. Tottis on edelleen Jalon vahvuus samalla kun muissa lajeissa rämmitään välillä ja pahasti. Tämä etenkin tokossa ja nyt on sen verran tullu taas takapakkia tunnariin, että motivaatio alkaa olla nollassa. Katsotaan viitsiikö enää jatkaa vai keskitytäänkö metään ja peltojälkeen se mitä vielä treenataan. Voi olla että treenaillaan silloin kuin huvittaa mutta en ota mitään koetavoitteita. Mennään sitten joskus kokeeseen jos siltä näyttää.



Saidan kanssa aloitettiin toukokuussa hajukoirakurssi. Lähinnä ihan vain aktivointina, koska Saidalla ei ole enää oikein uutta opeteltavaa niin pysyypä mieli virkeänä. Ja ei noista koskaan haittaa ole. Kaikki koulutus opettaa aina myös ohjaajaa. Alkuun harjoiteltiin kosketuskepillä ilmaisun ja erottelun pohjia. Sen jälkeen kokeiltiin pikaisesti erottelua, mutta nyt ollaan keskitytty ilmaisuun, jonka päätin Saidalla tehdä tassukosketuksena. Tällä viikolla oli ekstratreenit ja päästiin tekemään jo erottelua pyörivällä radalla. Ilmaisua en vielä yhdistänyt vaan vahvistetaan molempia vielä erikseen. Tällainen kurssi on todella nopeatahtinen, ja tuntuu ettei ehdi koiralle oikein opettaa kunnolla asioita, mutta ei tässä homekoiria olla kouluttamassa, joten sen puolen ei ole niin tarkkaa, mutta en toki halua edetä koulutuksessa ennen kuin aiemmat vaiheet olisi edes kohtalaisesti hallussa. Alla videota erottelusta kosketuskepillä, tassukosketustreeni sekä ensimmäinen treenikerta kiertävällä purkkiradalla (kolmas setti). Saida on kuitenkin yhdistänyt hajun osittain purkkeihin, joten nyt treenataan radalla ilman purkkeja. Katsoaan onnistutaanko. :D 

Jalo treenaa kosketuskepillä

Saida pyörivällä radalla

Saida tassuilmaisutreeni


Viime viikon loppu vierähti Kokemäellä Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa IGP-leirillä. Hienoa, että voitiin lopulta järjestää tuo leiri vaikka se on vaatinut lähes mahdottoman työmäärän, kun reilussa kuukaudessa piti leiri kyhätä kasaan ja saada osallistujat, hoitaa tiedottaminen ja maksuasiat, järjestää ja varmistaa kouluttajat ja koulutuspaikat, majoitukset, ruokailut jne jne. Meillä oli aivan huippuleiri ja myös kaikki osallistujat kehuivat leiriä paitsi hauskaksi myös opettavaiseksi. Sehän oli tavoitekin.. pitää hauskaa koiraurheilun parissa. Itse koulutin vain viikonloppuna, mutta pääsin seuraamaan jo viikolla muiden koulutuksia, mikä oli mukavaa. Illat saunottiin, uitiin ja istuttiin iltaa kivalla porukalla ja Kokemäellä oli huippu olosuhteet tällaseen lajiin. Myös koirien lenkitys onnistui hyvin hienoissa maastoissa. Jalon kanssa ehdittiin tehdä myös yksi janatreeni.

Kuten saattoi odottaa, tuli leirin jälkeen taas ainakin hetkellinen kaipuu lajin pariin ja onhan suojelu hieno laji. Innostuttiin Jalon kanssa tekemään heti maanantaina vähän piilonkiertoja, selkää ja piilohaukkua.. ihan vain huvin vuoksi. Ja on se vaan kivaa. Mutta toisaalta tiedän, että olipa seuraava koira mikä tahansa, tulen sen kanssa harrastelemaan tyytyväisenä kaikenlaisia lajeja. Aasinsiltana tähän, vierailin pari viikkoa sitten myös erään kiharauroksen treeneissä. Kyseisellä uroksella olisi tarkoitus astuttaa itseäni kiinnostava narttu. Jonossa on toki edellä muita koska en aikoinaan voinut antaa mitään satavarmaa varausta, mutta aika näyttää tuleeko pentuja ja miten monta, että onko kiharaa edes minulle tarjolla. 

maanantai 10. toukokuuta 2021

Vähän erilainen kevät...

Pitkä tauko taas edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista mahtui huhtikuuhun. Pikkuhiljaa päästiin taas treeneihin kiinni. Pellolla ollaan käyty jonkin verran. Jalolle on tehty suht menestyksekkäästi janoja ja pari kertaa esineruutua ja kentällä on käyty tekemässä sekä tokoa että tottista. Tottiksessa aion panostaa vieraskenttätreeneihin eli tehdä mahdollisimman paljon oudoissa paikoissa eteenmenoja yms, koska tavoitteena olisi kesän aikana päästä yrittämään JK2 koularia. Muutamaa koetta vähän silmäilin kesäkuulta, mutta saa nähdä saadaanko paikkaa. FH-kokeisiin ei Jalon kanssa ole kiire. Katsellaan ennemmin loppukesästä, koska tällä hetkellä ei tavoitteena ole hakea enää tuloksia vaan korkeintaan käydä huvin vuoksi jokin koe ennen mahdollisia syksyn FH-SM:ejä mikäli sinne edes on asiaa.

Jalon jana ja eskatreeniä löytyy täältä: Jalon esineruutu, Janatreeni, Janatreeni2

Saidan jälkitreenejä löytyy täältä: Saida viettijälki (tyhjä aloitus kovassa sivutuulessa.. Saida näki jäljen teon ja ajettiin heti perään), Multajälki osa1, multajälki osa2. Multajälki oli yksi Saidan parhaista.. aivan nappisuoritus tunnetilan osalta :) 

Postauksen kuvat ovat huhtikuun Turun reissulta.




Toivoin, että Saidan kanssa oltaisiin päästy vielä kisaamaan FH:lla tänä vuonna. Kohtalo kuitenkin laittaa tällä hetkellä kapuloita rattaisiin, sillä Saidan tähystyksen ja koepalojen tulokset tulivat ja niiden seurauksena Saida aloitti lääkityksen. Ensin vedettiin pari rajua ab-kuuria, jotka ovat onneksi jo takana päin. Samalla aloitettiin kortisoni aika isolla annostuksella, nyt ollaan onneksi jo päästy hieman vähentämään lääkitystä. Aika näyttää saadaanko lääkitys purettua kokonaan. Jos saadaan, niin se tulee varmasti olemaan vasta loppukesästä/ syksyllä, joten kisatavoitteet tuntuvat kovin kaukaisilta. Toki käydään silti pellolla, koska Saidan mielestä se on parasta, mutta paras terä jäänee treeneistä, kun takaraivossa on kokoajan ajatus, että tavoitteellinen harrastaminen oli tässä. Tärkeintä kuitenkin, että Saida on tällä hetkellä oma pirteä itsensä. Toki kortisoni saa ahneen noutajan vielä ahneemmaksi eikä mikään ruokamäärä tunnu riittävän. Kortisonin vaikutus on kyllä ihan todellinen, eikä vain ahneen noutajan salajuoni saada lisää ruokaa, sillä Saida on oikeasti hoikistunut. vaikka ruokamäärä ei ole pienentynyt, pikemminkin päinvastoin. Vatsan takia en vaan voi antaa Saidalle suuria ruokamääriä, mikä hankaloittaa painon lisäämistä. Saidalla siis löytyi mahalaukusta jonkinasteinen IBD. Suolistopuoli on kunnossa, joten siitä olemme onnellisia. Vatsalaukun limakalvoilla oli myös sidekudostumista, mikä voi johtaa maharauhasten surkastumiseen, mikäli vaivaa ei hoideta. Nyt siis yritetään löytää sopivat ruoat, ruokamäärät ja ruokailurytmit ja -tavat, jotta oireita ei tulisi enää jatkossa. Tämän viikon perjantaina saadaan taas vähentää kortisonimäärää ja samalla pitäisi käydä tsekkaamassa maksa-arvot ja b12, jossa oli tammikuussa vajausta. Toivotaan, että molemmat arvot olisi kunnossa.


Huhtikuu meni jopa jonkinlaisessa sumussa. Saidan tulokset oli itselle kova paikka. Vielä kun siihen samaan yhdisti sen tosiasian, että Jalon ipo-ura on päättynyt eikä FH:llakaan juuri ole enää tavoitteita ja Jalon oej kyynärä edellyttää jonkinasteista rajoitusta liikunnassa ja treenaamisessa, niin aika syvissä vesissä oltiin ja ollaan edelleen ajoittain. Toki nämä ovat vain harrastusasioita, mutta samalla konkretisoitui se tosiasia, ettei nuo koirat enää tuosta nuorru. Edessä on väistämättä uusi tilanne niin itselle kuin koirille. Yhdeksän vuotta on tullut mentyä koiraharrastusmaailmassa ja vaikka Jalolle on elämän aikana sattunut pitkiä saikkuja, on jotenkin aina ollut toive, että päästään vielä palaamaan harrastusten pariin. Ja ollaankin. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toki ennen kaikkea tavoitteena on pitää omat koirat elinvoimaisina lenkkikavereina mahdollisimman pitkään. Mutta niinä hetkinä, kun Saida on taas oksentanut ruokaansa tai Jalo ontuu jalkaansa liiallisen rasituksen seurauksena, hiipii todellinen epätoivon ja tuskan tunne puseroon, mutta ei auta kuin sopeutua.

Eikä tuskan tunne johdu vain koirista ja niiden sairasteluista. Koirat ja harrastaminen ovat olleet itselle tärkeä tapa nollata pää työasioista ja nyt kun tässä elämäntavassa elää jonkinlaista muutoksen aikaa, on elämän muut osa-alueet enemmän pinnalla. Jo monta vuotta olen miettinyt työelämään liittyviä asioita, ja silläkin saralla eletään pientä kriisiaikaa. Nyt kun tavoitteellinen harrastaminen on jäänyt vähemmälle, korostuu työelämään liittyvä tuska entisestään. No asiat tulevat ratkeamaan aikanaan, suuntaan tai toiseen. Siihen asti ei auta kuin sinnitellä.