Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Off Line`s Storm Hunter "Voro"


Niinhän siinä kävi, että aika nopeasti tuli loppukesällä meidän laumaan muutosta, kun reilu viikko sitten malisukuinen tervu-uros Off Line`s Storm Hunter muutti meille 8 viikon ja 1 päivän ikäisenä. Kasvattaja Niina ilmoitteli sivuillaan, että yksi uros olisi vapaana. En ollut pentuetta aikaisemmin edes jotenkin katsonut, kun ajattelin sen olevan pääsääntöisesti tervua eikä näin koira-allergisena viitsi ottaa yhtään liikaa karvaa, mutta kun sitten perehdyin sukutauluun enemmän, alkoikin se kiinnostaa ja tykkäsin taustalla olevista koirista. Lisäksi tunnen pari pennun emän isän jälkeläistä ja molemmilla kuvattu selkä puhtaaksi 5-vuotiaana, ja molemmat koirat ovat kivoja, joten päätin laittaa kasvattajalle viestiä. Päätöstä ei vielä ollut silloin tehty, että mikä pentu suuntaisi mihinkin kotiin, joten Niina ei osannut varmaksi sanoa, kun kyselin karvamuunnoksesta. Menin kuitenkin seuraavana iltana pentuja katsomaan, mutta en vielä siltä istumalta osannut päättää, otanko pennun. Niina kuitenkin päätti sen keskustelun jälkeen jättää oranssin pennun itselleen. Urokset tuntuivat olevan kovin tasaisia, yksi hieman herkempi ja yksi uhkarohkea hullu purija toki erotui porukasta, mutta kaikki tuntuivat varmoilta ja tasapainoisilta yksilöiltä.

Arjen pyörittäminen ja pennun ottaminen Jalon kanss epäilytti paljon. Saman viikon perjantaina Niina kyseli otanko pentua, kun hänelle olisi katselija tulossa, mutta kiireiden vuoksi en ollut ehtinyt miettimään asiaa riittävästi, joten sanoin, että ottaa katselijan vastaan. Illalla kuitenkin harmitti, kun ajattelin, että pentu on mennyt. Seuraavana päivänä lähdin aamusta ajelemaan rottiskerhon leirille, missä osallistutiin Tikkujutun vetämään jälkikoulutukseen. Edelleen aamulla vähän harmitti pennun takia. Aamupäivällä Niina kuitenkin laittoi viestiä, että pentu oli edelleen vapaana ja päätin siltä istumalta pennun ottaa, mutta sanoin, että voisin hakea pennun viikon päästä, kun kotiin pitää pystyttää tarha ja hankkia portteja, jotta elämä pennun ja Jalon kanssa edes onnistuu.

Päätöksen jälkeen ei tullu mitää ahdistusta, mutta parin päivän päästä iski kamala stressi. Lähinnä huoletti, miten saan Jalon kanssa pennun pysymään hengissä, sillä vaikka Jalo on periaatteessa koirasosiaalinen, se on hyvin tarkka omasta tilastana ja tarvittaessa käyttää överiksi meneviä keinoa oman tilansa ylläpitämiseen, mikä voi pennun kanssa koitua kohtaloksi ja tehdä elämästä turhan hankalaa. Ja näin taajamassa rivarissa asuessa tilaa ei kuitenkaan ole liikaa enkä pidemmän päälle halua elää elämää, jossa koirat eivät tule keskenään toimeen. Myös Jalon resurssiaggressiivisuus koirien suhteen mietitytti, mutta se on helposti ennakoitavissa. Toisaalta myös mietitytti millainen pennusta kasvaa. Malisukuinen koira voi pahimmillaan olla jotain todella kamalaa. Elämää, jossa koira ei ole osa elämää vaan koko elämä menee koiran mukaan. Toisaalta taas tiesin jonkun verran suvussa olevia koiria ja niiden osalta en osannut olla huolissani. Osittain myös kaipasin sitä, että otan pennu jostain muualta kuin ns. pelkästään suojelukoteihin pentuja myyvästä paikasta, koska koen suojelupiirit kuitenkin jollain tasolla epäterveeksi ja haluan pysyä myös muissa harrastuslajeissa mukana. Toisaalta malin tai malisukuisen tervun kanssa toki on varmasti mukava suojelulajeja harrastella, jos niikseen on. :)

Viime viikon perjantaina sitten tuli hetki, kun pentu piti hakea kotiin. Kotimatkalla vinkui pari minuuttia, mutta sen jälkeen on ollut autossa pääsääntöisesti ok, kenties väysymystään joskus pari kertaa vinkunut, mutta hienosti onnistuu automatkat ja autossa oleminen mikä on itselle tärkeää. Kotiintulon jälkeen on myös päivittäin harjoiteltu luoksetuloa (nimeä), tarpeiden tekoa ulos ja tietysti yksinoloa erilaisialla kombinaatioilla. Pääsääntöisesti menee ok, mutta jos Saida ja Jalo ovat pennun kanssa kotona niin monesti ne saattavat kuulla tuloni jo kaukaa ja ns. heräävät, mikä sitten herättää pennunkin ennen kuin pääsen kotiin. Tänään tällaisessa tilanteessa pentu sitten vikisi mutta odotin hiljenemistä ennen kuin tulin sisään. Pitänee kai ajatella positiivisesti, että sentään on laumaviettiä ja toisaalta pentu varmasti on rauhassa niin kaukan kuin aikuisetkin on. Jalo ei pentuna koskaan itkenyt perään ja se kyllä ilmeni vanhempana sitten aikamoisina haasteina muualla. :D

Ensimmäisenä iltana majalla

Voro ja Jalon serkku Sieger (Tämä on Imuri)

Muiden ohella on tietysti harjoiteltu puremista tai pikemminkin sen kohdentamista leluihin, sillä pari ekaa päivää tunsin olevani lähinnä purulelu ja pennulla oli suhde lähinnä lahkeisiin, ei ihmiseen. Puremista on niin minun kuin Saidankin osalta saatu kuitenkin hyvin kuriin, mikä on mukavaa. :D 

Muutamia havaintoja pennusta on viikon aikana ehtinyt tehdä. Voro ei ole mikään herkkä poika. Ikäviä juttuja ei muisteta ja haasteista nautitaan. Muutaman namiruudun perusteella nenä käy hyvin ja onpa Voro nostanut ihan käsittämättömällä tavalla jälkiä myös pihasta ja metsästä jossa tiedän nimenomaan ihmisten kävelleen. Sen halu jäjestää tuntuu olevan luontainen ja toivon, että tämä halu pysyy myös aikuisiällä. Voro on kivan ahne. Nappulalla tehdään jälkeä ja tottista ja muita arkisia juttuja, kuten käsittelyä, hampaiden katsomista, häkkiin menemistä jne. Lihan kanssa meinaa lähteä sormet. Tuntuu olevan kova vietti kipossa olevaan ruokaan, mitä on sitten hyödynnetty metsässä lenkillä luoksetuloissa. Keskittymiskyky on hyvä, ei mikään superaktiivinen, mutta varmasti sitä pystytään nuoresta asti työstämään ja eipähän tarvitse hötkyillä sitten aikuisena joka suuntaan toivottavasti. Voro on rohkea, mutta ensin saattaa vähän pöhistä uudessa tilanteessa oudoille ihmisille, mutta aika pian menee katsomaan. Toki muistaa senkin jälkeen vielä meikäläisen eli ei mene Jalon tavoin niin sekaisin ihmisistä, että omistaja ei merkitse enää mitään. Siis ainakaan vielä!!! Koiria saattaa joko vähän pöhistä lenkillä mutta kovasti on kiinnostunut ja aika nopeasti menisi tutustumaan. Hihnassa osataan jo aika mallikkaasti kävellä. Turhaumaa on etenkin ruokaan. Valitettavasti joudun sitä tulppaamaan arkielämää ajatellen enkä halua sitä vahvistaa, mutta jospa sitten kun alkaa harrastusten myötä sitä vähän vahvistamaan kunhan arki on ensin suht ok, niin eiköhän se turhauma sieltä tule. Ruoka herättää paljon siis tunteita ja kerranpa pentu sai myös pienen raivarin kun nostin liian aikaisin nälkäisen Voron pois namiruudusta, mutta onneksi rauhoittuu nopeasti. :) Koirien suhteen ei ainakaan vielä ole näkyvissä resurssiongelmia ja toisaalta olen itse jäänyt monesti hengailemaan jos syö jotain kiposta ja silittelemään pentua, jotta luottamus ihmisiin pysyy ruoan lähellä.

Vaikka elämä on tällä hetkellä vähän haastavaa, kun pitää pelata kotona ja myös ulkona ettei Jalo satuta pentua kun pentu ei ymmärrä pysyä kauempana, olen positiivisesti yllättynyt, miten olen saanut handlattua tilanteet ja monet perusasiat alkaa olla edes aluillaan ja voimme kommunikoida jo Voron kanssa aikankin joistain asioista. :D Olin varma, että tulen katumapäälle kun tilanne ei ole kovin helppo, mutta onneksi ei ole ollut lainkaan sellaisia ajatuksia vaan jopa viikossa olen ehtinyt kiintyä uuteen kaveriin ja mielenkiinnolla seuraan minkälainen tyyppi siitä kehittyy ja samalla koitan toki tarkkailla ja ennakoida mahdollisesti tulevia ongelmia. Myöskään paukkuihin ei ole reagoinut, kun oltiin koettakin jo katsomassa ja tänään iltapissalla kuului kauempaa paukkuja, mutta ne eivät aiheuttaneet miään reaktiota.

Jo harjoiteltuja asioita, mutta joita edelleen vahvistetaan

- luoksetulo ja nimi

- portin takana oleminen

- yksinolo

- hihnalävely

- puremattomuus

- pannan ja takin laittaminen

- tottistemput ja jälki

- krran käyty tasapainotyynyllä (hyvin vähitellen totutellaan)

- kropan hallintaa vapailla metsälenkeillä


Tuleville viikoille opeteltavia asioita on vielä mm.

- kynsien leikkuu

- leikkiminen ja irrotus

- paikalla odottaminen

- odottaminen ovien avautuessa

- luopuminen

- maahanmeno joka on haastava mutta jota tarvitaan, että voi esim esineiden pohjia alkaa tekemään mikäli otan ilmaisuksi maahanmenon.

- lämmön mittaamisen harjoittelu



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Ravitsemusneuvojaa ja muita kesän kuulumisia

 Kesäkuun lopulla varasin Saidan IBD:n takia ajan koirien ravitsemusneuvojalle. Tammikuun lääkärikäynnin ja maaliskuun tähystyksen jälkeen Saida söi vain hyponappulaa, joten tavoitteena oli löytää vähän luonnonmukaisempaa ruokaa, jonka Saida pystyisi sietämään. Varasin ajan Koirapalvelu Balanssiin, joka teki neuvontaa etänä. Annoin etukäteen lähtötiedot kaikkine diagnooseineen ja kuvineen ja tapaamisen jälkeen sain sähköpostitse ohjeet miten edetä. Samoista ohjeista oli hyötyä myös Jalon osalta, sillä samalla sain kattavan listauksen hyvistä lisistä, jotka sopii myös ei IBD-koiralle. Suuri osa oli Jalolla jo käytössä, mutta joitain menee vähän vaihtoon kun saatiin parempi tuote tilalle.

Saidalle otettiin alkuun hyponappulan rinnalle vain vatsaa tukevia tuotteita, Kun ne oli otettu yksitellen käyttöön, lisäsin joukkoon proteiinin, johon valitsin Poron. Hain sitä muutama viikko sitten Järvenpään Fanimalista ja sitä nyt kypsennellään uunissa ja sen jälkeen pakastan sopiviin pusseihin. Kuulostaa työläältä mutta loppujen lopuksi uunissa kypsennys on todella helppoa eikä liha ole kypsennettynä niin ällöttävääkään. :D 

Kun proteiinia on puolet ateriasta, otan mukaan kasviksen ja siitä sitten vähitellen alan laajentamaan ruokavaliota, kuitenkin niin, että pysyn itse kartalla, jos Saidan korviin ilmestyy hiivaa, että mistä se voi olla peräisin. 

Jotenkin tuli helpottunut olo, kun nyt Saida saa "oikeaa" ruokaa käsitelln hyponappulan lisäksi ja varmasti ruoka on myös maittavampaa, vaikka ei Saida kyllä kuppiinsa sylje vaikka saisi nappulaakin. :D Saida on saanut kortisonia jo pidemmän aikaa 15mg joka toinen päivä. Kesäkuun lopulla otetut verinäytekontrollit näytti jo hyvältä; maksa-arvot olivat taas viitearvojen sisällä, mutta seurataan toki tilannetta kokoajan. Seuraavan kerran mennään verikokeisiin varmaan elokuussa.

Jalo on syönyt nyt vajaa 4kk muuta kuin nappulaa ja olen vähitellen tulossa siihen tulokseen, että nappulattomuus ei ole avain Jalon tassumätavaivan loppumiseen sillä sitä on tullut edelleen noin kerran kuussa vaikka nappulaa syödessä saattoi olla puolenkin vuoden tauko. Syötetään nyt lihat loppuun ja taidan sitten kokeilla Jalolle joitain nappuloita vähitellen mutta pidetään liha kuitenkin mukana ruokavaliossa.

Hajukoirakurssi loppui viime viikolla. Joitain etsintöjä toki saatetaan vielä syksyllä tehdä. Kivasti koirat etenivät vaikka kovin ahkerasti en jaksanutkaan treenailla. Laitan tähän alle joitain videoita kesän treeneistä:

Leluhäiriöetsintä Saida

Saida sisäetsintä

Saida sisäetsintä

Jalo vessaetsintä

Jalo sisäetsintä

Jalo sisäetsintä vitriinihaju

Jalo lattiahaju sisäetsintä

Koerintamalla on ollut hiljaista. Kesäkuussa saatiin Jalon kanssa paikka yhden päivän varoitusajalla kakkosen jälkikokeeseen, mutta helle ja surkeat järjestelyt teki tehtävänsä. Koe alkoi tottiksilla jotta olisi viileämpää.. no yksi kisaaja myöhästyi ja hiekkakuopan pohjalla ollut tottiskenttä oli pätsi kun tottikset alkoivat. Jalolle kokeen ainut hyväksytty tottis pistein 96, mutta kuuma sillä oli. Maastoon lähdettiin sinnekin taas möhään ja vaikka oli luvattu, että koiraa voi maastossa uittaa, ei siihen ollut aikaa koska tumpelo oli viivästyttänyt kokeen alkua myöhästymisellään. Jalo teki hyvän janan ja jäljesti ok kolmannelle kepille jonka jälkeen vaihtoi riistalle. Oli todella kuumissaan kyllä koko jäljen vaikka juotin ja nesteytin ja kastelin Jaloa kepeillä, mutta liika oli liikaa ja riistainto vei. Kyllä vitutti. Sen jälkeen päästiin sitten sinne maaston lampeen jonne oli pitänyt päästä jo aiemmin vilvoittelemaan. Käytiin esineruudussa koska koiran saa palkata ruudun jälkeen ja esineet meni ok 29p. Myös jana oli aikas kiva 29p. Mutta paska maku jäi järjestelyistä ja vitutti koiran puolesta. Olisi pitänyt laittaa maastot ensin koska jälki on aina rankin osa-alue ja siellä olisi päässyt uittamaan sitten koiran ennen tottiksia. Edelleen ketuttaa miten surkeasti koe oli suunniteltu. Kokeen jälkeen on oli monta viikkoa todella lämmintä ja on tullut treenattua todella vähän. Kokeen jälkeen Jalo oli aika huono jäljillä, sekä metsässä että pelloilla. Jotenkin haluton ja vietitön vaikka metsässä riista toki kiinnostaa sitä aina ihan liikaa. Noin 3 viikkoa sitten saatiin sitten ihan kelpo jälki vihdoin ja tällä viikolla pitkästä aikaa myös ihan hyvä metsäjälki. Janallakin olen muuttanut vähän tyyliä ja viime treenin perustella se toimii, joten jatketaan sillä. Päätin vain tukea koiran etenemistä juoksemalla itse perään niin paljon kuin jaloista pääsee mikä rohkaisee Jaloakin menemään vain eteenpäin.






Peltoa olen ylläpitänyt molemmilla. Saidan kokeista ei enää tiedä tuleeko niitä lainkaan, mutta jos nyt Jalon kanssa edes belgien rm:eihin menisi ainakin ja haetaan toki fh sm:eihinkin syksyllä. Tänään Jalo sai vieraan jäljen kaverin tallomana ja hyvin se kyllä sen klaarasi. Vieras jälki on vaan Jalon mielestä aina mielenkiintoisempaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta toisaalta koetta varten se on toisaalta hyvä asia.

Loppuviikosta suuntaan Jenni Ojalan jälkipäivään. Mitään merkittäviä ongelmia meillä ei ole, jos ei ohjaajan pientä motivaatio-ongelmaa lasketa. :D Kunhan saa treenattua vähän kokeenomaista tilannetta ja katsottua saanko pysymään Jalon hanskassa kun ympärillä on paljon vieraita ihmisiä.

Varmaan paljon muutakin on kesän aikana sattunut. Ja toisaalta taas ei ole tapahtunut oikein mitään. :D Koirien treenit on aika vähällä olleet. Ollaan lähinnä uitu ja vähän lenkkeilty helteiden aikana. Vastaavaa pitkää helleputkea tuskin enää tulee, vaikka ensi viikolla pitäisikin taas olla lähes 30 astetta, joten varmasti loppukesästä saa treenailla vähän enemmänkin. 

Loppuun vielä tottis- ja jälkipätkää kesältä:

Jalo tasamaapalautus

Jalo jälki

Saida jälki








perjantai 18. kesäkuuta 2021

Hajukoirakurssia ja iloinen igp-leiri

Kesä on täällä. Kevät meni jotenkin luvattoman nopeasti taas. Vaikka nyt on tullut treenattua koiria huomattavasti vähemmän, kuluu aika vaan näin valoisana aikana silti liian nopeasti. Toukokuussa alkoi monet kurssit ja koulutukset. Myös oma peltojälkiryhmä starttasi toukokuussa, vaikka nyt ollaankin oltu tauolla pitkän heinän vuoksi. Itsellä treenimotivaatio ei ole huipussaan, mutta treenaillaan nyt, ihan vaan metsäjäljenkin takia myös pellolla, hiekalla yms. Yhteen jälkikokeeseen sain varasijapaikan. Muihin pitäisi muistaa soitella. Tavoitteena olisi päästä tekemään vielä ainakin kakkonen. Tai ainakin yrittämään sitä. Jalon kanssa on ylläpidetty myös tottista, vaikka siinäkin treenejä tulee ehkä kerta viikkoon. Olen yrittänyt hyödyntää vieraita tottispaikkoja etenkin eteenmenon vahvistamiseksi. Tottis on edelleen Jalon vahvuus samalla kun muissa lajeissa rämmitään välillä ja pahasti. Tämä etenkin tokossa ja nyt on sen verran tullu taas takapakkia tunnariin, että motivaatio alkaa olla nollassa. Katsotaan viitsiikö enää jatkaa vai keskitytäänkö metään ja peltojälkeen se mitä vielä treenataan. Voi olla että treenaillaan silloin kuin huvittaa mutta en ota mitään koetavoitteita. Mennään sitten joskus kokeeseen jos siltä näyttää.



Saidan kanssa aloitettiin toukokuussa hajukoirakurssi. Lähinnä ihan vain aktivointina, koska Saidalla ei ole enää oikein uutta opeteltavaa niin pysyypä mieli virkeänä. Ja ei noista koskaan haittaa ole. Kaikki koulutus opettaa aina myös ohjaajaa. Alkuun harjoiteltiin kosketuskepillä ilmaisun ja erottelun pohjia. Sen jälkeen kokeiltiin pikaisesti erottelua, mutta nyt ollaan keskitytty ilmaisuun, jonka päätin Saidalla tehdä tassukosketuksena. Tällä viikolla oli ekstratreenit ja päästiin tekemään jo erottelua pyörivällä radalla. Ilmaisua en vielä yhdistänyt vaan vahvistetaan molempia vielä erikseen. Tällainen kurssi on todella nopeatahtinen, ja tuntuu ettei ehdi koiralle oikein opettaa kunnolla asioita, mutta ei tässä homekoiria olla kouluttamassa, joten sen puolen ei ole niin tarkkaa, mutta en toki halua edetä koulutuksessa ennen kuin aiemmat vaiheet olisi edes kohtalaisesti hallussa. Alla videota erottelusta kosketuskepillä, tassukosketustreeni sekä ensimmäinen treenikerta kiertävällä purkkiradalla (kolmas setti). Saida on kuitenkin yhdistänyt hajun osittain purkkeihin, joten nyt treenataan radalla ilman purkkeja. Katsoaan onnistutaanko. :D 

Jalo treenaa kosketuskepillä

Saida pyörivällä radalla

Saida tassuilmaisutreeni


Viime viikon loppu vierähti Kokemäellä Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa IGP-leirillä. Hienoa, että voitiin lopulta järjestää tuo leiri vaikka se on vaatinut lähes mahdottoman työmäärän, kun reilussa kuukaudessa piti leiri kyhätä kasaan ja saada osallistujat, hoitaa tiedottaminen ja maksuasiat, järjestää ja varmistaa kouluttajat ja koulutuspaikat, majoitukset, ruokailut jne jne. Meillä oli aivan huippuleiri ja myös kaikki osallistujat kehuivat leiriä paitsi hauskaksi myös opettavaiseksi. Sehän oli tavoitekin.. pitää hauskaa koiraurheilun parissa. Itse koulutin vain viikonloppuna, mutta pääsin seuraamaan jo viikolla muiden koulutuksia, mikä oli mukavaa. Illat saunottiin, uitiin ja istuttiin iltaa kivalla porukalla ja Kokemäellä oli huippu olosuhteet tällaseen lajiin. Myös koirien lenkitys onnistui hyvin hienoissa maastoissa. Jalon kanssa ehdittiin tehdä myös yksi janatreeni.

Kuten saattoi odottaa, tuli leirin jälkeen taas ainakin hetkellinen kaipuu lajin pariin ja onhan suojelu hieno laji. Innostuttiin Jalon kanssa tekemään heti maanantaina vähän piilonkiertoja, selkää ja piilohaukkua.. ihan vain huvin vuoksi. Ja on se vaan kivaa. Mutta toisaalta tiedän, että olipa seuraava koira mikä tahansa, tulen sen kanssa harrastelemaan tyytyväisenä kaikenlaisia lajeja. Aasinsiltana tähän, vierailin pari viikkoa sitten myös erään kiharauroksen treeneissä. Kyseisellä uroksella olisi tarkoitus astuttaa itseäni kiinnostava narttu. Jonossa on toki edellä muita koska en aikoinaan voinut antaa mitään satavarmaa varausta, mutta aika näyttää tuleeko pentuja ja miten monta, että onko kiharaa edes minulle tarjolla.