Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Maastokauden korkkaus ja paljon muuta

 Kiirettä on pitänyt. Se on kai merkki siitä, että vuoden paras aika on parhaillaan menossa ja onneksi jatkuu pitkälle syksyyn hyvät treenikelit. Huhtikuu oli jo toiveikas ja tuli piipahdettua Turussa pariin otteeseen, pääsiäisenä ja vappuna. Jalo on ollut liekeissä maastotreenissä. Tehty pariin otteeseen jälkeä hyvällä motivaatiolla, mutta toki pituutta ei ole ollut kuin ehkä ykkösen verran. Kerran tehtiin esineruutua pop up-treeneissä ja Jalo oli todella hyvä. Tottiksessa on muisteltu kaikenlaista ja tehty tunnetilaa. Esteet pitäisi vielä muistutella ällä viikolla. Tällä viikolla ollaan varalla lauantaina kokeeseen ja koitetaan saada koepaikkoja mutta voi olla turha toivo yrittää parsia kasaan sm-tuloksia. Harmittaa kun kerrankin olisi kotikisat.



Tokoa ollaan ulkona treenattu kerran. Tokon roumestikset olisi elokuussa, katsotaan koitetaanko suunnata sinne. 

Saida on edelleen eläkkeellä mutta päässyt muutamaan otteeseen pellolle nautiskelemaan.



Voron kanssa ollaan treenailtu sitten urakalla. Tottista on viety eteenpäin oman fiiliksen mukaan. Parilla kouluttajalla käyty mm. kasvattajan leirillä, mutta eipä kellään tunnu oleva Voron kanssa mitään ideaa tekemiseen vaan pitää vaan jatkaa sitä omaa tekemistä koska itsellä kuitenkin on visio, miten sitä tottista vie eteenpäin. Toki teknisiin asioihin haettiin viimeksi tänään vinkkejä yhdestä koulutuksesta ja maahanmenoon saatiin hyvä vinkki. Ulkokentälle kun siirryttiin, oli hetken aikaa fiilis, että joudutaan tekemään kaikki tunnetila uudelleen, mutta ollaan saatu lopulta onneksi enemmän hyviä kuin huonoja treenejä. Tässä vaiheessa Voron kanssa on taas todella paljon opiskelua, mikä toimii missäkin vaiheessa ja mihin asiaan. Ruoka on edelleen pääasiassa palkkana tottiksessa. Lelun kanssa kun treenattiin pelkästään yksi treeni, oli tila jotenkin huono. Nyt huomannut myös, että jos taskussa on lelu jonka Voro haistaa, on sen vaikea seuruussa olla aktiivinen vaan jää vähän taakse ns. odottamaan lelua, joten nyt saa lelut olla namitottiksissa pois. Erikseen voidaan sitten treenata lelulla helpompia tarjoamijuttuja. Ruoan kanssa pysyy akiivisena. Lelun kanssa kuitenkin myös tehdään välillä lopuksi asioita, mutta sen kanssa en odota, että Voro pystyy samaan kuin ruoan kanssa vaan opetellaan olemaan vasta lelun kanssa aktiivisia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta homma on kyllä edennyt ja Voro pystyy kokoajan paremmin hakeutumaan esim tyttistreeneissä sivulle. Viime treenissä myös huomasin, että luoksetuloa ja etenkin sen loppuasentoa voi alkaa treenaamaan lelulla ja se tuottaa. Lyhyeltä matkalta luoksarit ei ole toimineet ruoalla ollenkaan. Lisäksi kun Voro ei ole koskaan tykännyt kun sitä pidetään kiinni niin nyt paikallaolo on siinä vaiheessa, että voidaan tehdä siitä luoksetuloa. 


Treenikuvat Susan S.



Paljon ollaan käyty eri kentillä treenaamassa ja viime viikolla treenattiin ensimmäien kerran ulkona toisen koirakon kanssa samaan aikaan. A-estenoutoa tekevä bortsu oli kova häiriö mutta hyvin keskittyi kuitenkin sen jälkeen hommiin kun vahvistin kontaktia itseeni päin. Vaikka Voron tottis ei ole kummoisella mallilla 10-kuiseksi belgiksi, olen tyytyväinen että meillä on aika kiva kupla treenatessa häiriössäkin ja siihen, että itsellä on kuitenkin vahva visio miten haluan Voroa nyt rakentaa. Ja lisäksi on kuitenkin olemassa pelinappuloita vietin nostamiseksi myöhemmässä vaiheessa kun tekninen ja muutenkin koko tekeminen on varmemmalla pohjalla etenkin seuruussa.

Leirillä päästiin myö vierasmokketreeniin puremaan. Maalimies totesi, että tie on aika pitkä ja kivinen, mutta eipä se Jalonkaan kanssa ole helpppo ollut ja Voron kanssa pitää paljon rakentaa asioita, mitä monessa malipennussa tulee geenien mukana.

Kasvattajan leirillä näki sisaruksia ja monet piirteet on kyllä sisaruksilla samoja. Tietty taipumus vittuuntua ja sitkeys eikä haluta luopua palkasta kovinkan helposti. Yksi uros oli poikkeus tässä. Mutta olipa kiva nähdä sisaruksia livenä ensimmäistä kertaa. 


leirkuvia

Jäljelläkin on käyty etenkin viime viikolla. Rytmin löytymisessä on ollut haasteita. Jäätiin huonossa vaiheessa talvitauolle kun katkeamattoman ketjun jälkeen saatiin vain muutama jälki askeleilla ja silloin askelvälit olivat pienemmän koiran mukaisesti. Nyt Voro on venähtänyt ja askelvälin tulisi olla pidempi, mutta koska Voro on nenäkoira, ei se ihan ymmärrä hakea seuraavaa askelta niin ns. kaukaa vaan jälki sen mielestä katkeaa. Nyt ollaan siis palattu katkeamattomaan jälkeen puolenvaihdolla. Toki pieni tyhjä tallaamaton väli askeleiden välillä on mutta vain lyhyt noin 10 cm ja sitä väliä on tarkoitus alkaa kasvattamaan vähitellen. Tykkään Voron halusta käyttää nenää ja ilmaisee lopussa olevan purkin, joten jäljen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla. 

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kevät keikkuen tulevi...

 Maaliskuun loppu häämöttää, mutta pitkä talvi sinnittelee tiukasti ja varmaan menee vapulle vähintään ennen kuin pääsee nauttimaan hyvistä juoksukeleistä koirien kanssa. Jollei pidempäänkin. Riippuu, miten kevät etenee. On ollut todella tuskainen talvi. Ei ole ollut edes aikaa kirjoittaa kuulumisia muistiin kun elämä on pitkälti ollut selviämistä. Voro tulee tällä viikolla 9 kuukautta. Mitään uusia piirteitä ei ole oikeastaan aikoihin tullut, mutta eräs epäreilu ohitustilanne, jossa pikkukoira pääsi yllättäen napsasemaan Voroa takapäästä, nosti todella paskoja piirteitä esiin. Terävyys on lisääntynyt ja tuon ohituksen jälkeen Vorolla on joissain ohituksissa todella haastavaa ja vetää todelliset aggret vastaantulijoista. Välillä saan mielentilan pysymään normaalina, mutta en tällä hetkellä kauheasti lenkkeile kaduilla koska odotan kevättä ja lumien sulamista, jolloin A) ei ole enää kaduilla liukasta ja b) lumet ovat sulaneet, jolloin voidaan mennä vaikka nurmikon puolelle liian haastavissa ohituksissa tai ottaa muuten etäisyyttä. Nyt noiden kinosten yli ei ole helppo hyppiä. Onneksi sentään ainakin vielä metsälenkit vapaana pelittävät porukassa, joten lenkkeillään pääosin siellä.





Voro kävi helmi-maaliskuussa parissa puruissa, mutta Voro ei ole se helpoin työstettävä. Ikävaihe on vaikea eikä normaalit palikat ole ihan kohdillaan. Otteella vaikea olla saaliilla ja puolustuksella ei osaa toimia. Siihen kun yhdistää vielä haastavan yhteistyön, joka tosin kovalla treenillä ja arjessa tehdyn työn myötä on mennyt paljon eteenpäin ja olen oppinut Voroa ohjaamaan, mutta helpolla ei Voro ohjaajaa päästä. Kaikissa on aina haasteensa, mutta fakta on, että Voro on kyllä astetta vaikeampi purukoira eikä oikeastaan kukaan osaa tällä hetkellä nähdä Voron kehityskaaren kulkua toisin kuin monen muun kohdalla. Aika näyttää mihin suuntaan homma kehittyy, mutta eipä käy tylsäksi kun joutuu sekä ohjaaja että maalimies miettimään ihan uusia juttuja. Arjessa näen Vorossa hirveästi potkua, sitkeyttä ja tunnetta, mutta aika saa nähdä saako sitä koskaan oikealla tavalla ulos harrastuksissa. :) 

Kevät kun tulee kunnolla päästään sentään jatkamaan jäljen parissa. Saa vähän vaihtelua treeneihin. Esineruudun pohjia on tehty vähän luovutusta varten koska Vorolle kaiken pitäminen on vaikeaa. Ollaan sitten käsikosketuksella opeteltu esineiden nostoa. Toki alkuun Voro ei edes nostanut esinettä vaan esine oli jo valmiiksi kädessä koska noston tarjoaminen ei edennyt mihinkään. Mutta nyt on jo jonkinlainen käsitys asiasta.

Leikki on mennyt eteenpäin. Voro leikkii pääosin vapautuneesti. En ole sitä sen enempää halunnut vielä haastaa koska kenties juuri puolustuksen käsittelyhaasteiden vuoksi Vorolla lipsahtaa vähän kiukun puolelle helposti. Eikä se osaa laittaa sitä oikealla tavalla leikkiin. Mutta ehkä sen aika on sitten jossain tulevaisuudessa.

Tottis etenee mutta hitaasti. Seuraamisen pohjia on tehty pääpainon ollessa aktiivisuudessa ja hyvässä tunnetilassa tekniikkaa kuitenkaan unohtamatta. Viettimäärä on vain ollut aika rajallinen minkä vuoksi ei olla määrällisesti treenattu paljoa, maksimissaan 1-2 krt/vk ja välillä oli viikkojenkin taukoa. Muutenkin olen huomannut, että Voron on aiempiin yksilöihin nähden aika lapsellinen ja hitaasti kehittyvä yksilö. Jalonkin vietit tulivat vasta myöhemmin, mutta monessa asiassa se oli varhaisherännäinen. Toisaalta ehkä mieluummin leikkisä kuin liian vakavamielinen, kuten Jalo. Eiköhän Vorokin vielä ajan myötä jossain kohtaa ala osoittaa joitain aikuistumisen tai edes teiniytymisen merkkejä. :) 

Laumatilanne on tällä hetkellä suht vakaa. Helmikuun lopulla Jalo alkoi taas pitkän tauon jälkeen leikkiä Voron kanssa välillä lenkillä. Leikit ovat lyhyitä ja jossain kohtaa varmaan tulee kränää jos Voro johonkin sanoo vastaan tai Jalo yrittää näyttää sille kaapin paikan, mutta toivottavasti ei mitään vakavampaa. Aika myös näyttää tuleeko itsellä jotain haasteita vielä Voron kanssa kun se alkaa miehistymään. Siinä on kuitenkin haastavia piirteitä pinnalla olevan aggression vuoksi, mutta aika näyttää tuleeko se jossain vaiheessa kohdistumaan uudelleen ihmisiin vai tuoko ikä myös malttia ja tasaisuutta. 




Jalo on talven voinut suht hyvin. Jonkin verran on treenailtu, mutta pääosin on vain lenkkeilty. Jalo on ollut hyvässä kunnossa, mutta nyt alkaa vähän liike olla jäykkää, kun viime hieronnasta on 3kk (tänään vihoin käytiin pitkästä aikaa) ja käytiin kuitenkin muutaman kerran talvella hiihtelemässä ja tekemässä kunnon vetoja. Hiihtelyt saa Jalon kanssa jäädä tämän talven jälkeen. Ensi talvena kenties sitten pennun kanssa mikäli sen hallinta on sillä tolalla, että suksien kanssa sen hanskaan.

Saida on viime syksyn painon putoamisen jälkeen voinut hyvin. Alkuvuodesta kokeiltiin uusia ruokia ja löydettiin sopiva nappula-lihakombo, jolla saatiin paino nousemaan, eikä ruoka aiheuta kuitenkaan korviin töhnää. Paino oli nyt jo 28kg ja nyt etsitään sitten sopivaa ylläpitoannosta. Jossain kohtaa käydään tsekkaamassa myös veriarvot kun Saida aloitti kortisonin vuoden alussa. Nyt Saidalle menee 10mg joka toinen päivä. Toivottavasti saisi vielä vähän tiputettua annosta tai sitten edetään tällä. Tärkeintä, että kaikki vatsaoireet pysyvät poissa. Ajoittain Saidaa närästää, mutta mitään isompia oireita ei onneksi ole tullut.  

Tiivistettynä odottavan aika on pitkä. Jos ei muuta helpotusta ensi vuoteen tule, niin vähintään seuraavana talvena pentu on jo niin iso, että kykenee jo paremmin rauhoittumaan sisällä. Nyt on todella touhukas edelleen ja vaatinut paskoista keleistä huolimatta jatkuvaa väsyttämistä metsässä rämpimällä. Onneksi sitä ennen on kuitenkin edessä kesä ja seuraavat kuusi kuukautta on taas ihmisen parasta aikaa.


tiistai 1. helmikuuta 2022

Jalolle TOKO VOI-1 ja Voron ja Saidan kuulumisia

 Vuosi ehti vaihtua enkä ehtinyt päivitellä joulu- tai tammikuussa lainkaan kuulumisia. Lumet tuli, mutta päästiin hallissa silti muutamaan otteeseen treenaamaan hallissa apparin kanssa tai yksin. Pennun kanssa koitetaan viedä vähitellen peruspalikoita eteenpäin, luoda motivaatiota ja aktiivisuutta sekä parantaa leikkiä. Kyllä ne hommat etenee, vaikkakin hitaasti. Jalon kanssa treenailtiin tokojuttuja ja koska päätin jo kesällä, että yritetään ennen sääntömuutosta käydä kokeessa jos vaan mitenkään saadaan liikkeet toimimaan edes jollain tasolla. Ja saatiin kuin saatiinkin liikkeet edes johonkin kuosiin ja koepaikka Janakkalaan 18.12.

Koe alkoi paikkiksella. Jalo oli nollatilassa niin kuin tavallaan tokossa voikin, mutta sen vuoksi ei ollut hereillä liikkurin tullessa meidän kohdalle ja tarvitsi kaksi käskyä maahan. Jalolla on näitä treenattu, mutta ollaan treenattu rivipaikkista ehkä 2 kertaa kahden vuoden aikana, ja se näkyi. Pitää nyt alkaa tekemään paikkista enemmän kokeenomaisesti nollatilassa ja mieluiten kavereiden kera. Ylösotossa ei ollut ongelmaa. Siitä siis 8.

Yksilöliikkeet meni sitten aikalailla siten kuin Jalolta saattoi odottaa. Tunnarissa toi ensin väärän, mutta vaihtoi lopulta oman, joten ei mennyt nollille. Kaukoissa teki omalla tasollaan, s-m vaihto oli aikalailla lässähdys maahan. Muuten teki kivasti Jaloksi. Jäävissä ei siinä tilassa seisomisen jälkeen ollut riittävän aktiivinen ja jäi istumisen sijasta taas seisomaan, joten siitä 7. Ohjatussa lähti väärälle, mutta sain käännettyä. Seuraaminen tokotilassa ihan jees. Tottismoodiin verrattuna matalammassa vireessä, mutta tokossa ei haittaa. Peruutus oli hyvä. Metallinouto ok, mutta sivulle tulossa hieman vino. Luoksarin stoppi olisi voinut olla täpäkämpi mutta pitää olla tyytyväinen kun tein tuolla kisaviikolla ensimmäistä kertaa vasta sen, että kutsuin stopista luokse. Mutta onneksi Jalo on suht kuuliainen ja oppii nopeasti. Kokonaissaldo 261p. ja sillä irtosi luokan 3. sija ja ykköstulos. Ihan huippua. :) Uusilla säännöillä saa sitten halutessaan lähteä joko voittajaan tai evl:ään. Harmi vaan, että tokoseuraa on täällä päin todella vähän, siis sellaista aktiivista ja jossa saisi rivipaikkiksia jne tehtyä.


 Alkuvuosi on tusattu Jalon kanssa välillä hallilla. Treenaillaan vanhoja tuttuja liikkeitä paremmaksi ja ollaan treenattu uusien sääntöjen mukaista voi-hässäkkää, ruutujuttuja, tyhjään lähetystä ja muita. 

Tammikuussa kelit on olleet harmittavasti paskat. Pari kertaa ollaan oltu Jalon kanssa hiihtämässä, mutta vetohommia ei olla tehty. Toki jotain hyvää leudoissa paskoissa keleissä, että Voron pallit, jotka monen ikävän sattumuksen seurauksena ovat tällä hetkellä nakuna sekä karvaton takapää kiittävät plussakeleistä. Voro siis meinasi heittää henkensä virasesineeseen kolmisen viikkoa sitten. Onneksi selvittiin helvetin kalliilla laskulla ja isolla säikähdyksellä, mutta hoidon seurauksena Voron pallit ja takapää tulehtuivat ja niitä on hoideltu viimeiset 4 viikkoa. Nyt vihdoin pallien iho alkaa jo vahvistua. Toivottavasti karvatkin kasvavat mahdollisimman nopeasti takaisin suojaamaan herkkiä alueita. 

Alkuvuosi ei siis ole ollut kovin onnistunut. Edelleen Voro käyttää kauluria, jotta ei takapään kutinan takia pääse nuolemaan ja aiheuttamaan enää vahinkoa. Kotona vietetyn ajan jälkeen ollaan taas vähitellen palattu rutiineihin ja yksinolot ja muut palauteltu mieleen. Onneksi sentään on vakuutus vaikka olisi niiille omavastuurahoille ollut muutakin käyttöä, mutta minkäs teet. Rahanmeno on muutenkin ollut viime aikoina jotain ihan järkyttävää. Viimeksi tänään maksoin pois häkin jonka tilasin Vorolle takapenkille. Olen tyytyväinen häkkiin vaikka ehkä hieman lyhyt se on, mutta onneksi koiria voi kierrättää ja häkkiä modeerata jos Voro joutuu siellä olemaan pidempiä aikoja.

Voro on viime viikosta asti päässyt taas hallille, kun sairaalareissun jälkeen oli niin kipeä ja kutiseva ettei voitu tehdä juuri mitään. Painoakin syömättömyyden ja ripuloinnin seurauksena tippui varmaan kolmisen kiloa, joka on nyt vähitellen saatu takaisin, kun on varovasti palattu nappularuokaan. Melkoinen kukkakeppi Voro kyllä silti on. Ikää tuli maanantaina 7kk ja painoa on nyt reilu 25 kiloa, mutta lisää saisi painoa tulla. Ruoaksi ajattelin vähitellen vaihtaa Acanan sporttiruoan josko saisi siitä vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Mutta mielummin hoikka kuin läski. :D  

Uudenvuodenpäivän lenkki




Voron treeneissä edistystä on tapahtunut leikissä. Toki leikki on hyvin pentumaista ja saakin olla, mutta Voro on pääsääntöisesti iloinen ja vapautunut. Pieni tauko teki hyvää. Seuruu ja muu treeni etenee mutta hitaasti. Helmikuussa käydään ensimmäisen kerran kouluttajalla vähän tsekkaamassa miten paljon päin honkia ollaan oikein tehty. Mutta toisaalta olen todella tyytyväinen, etten Voron kaltaisen koiran kanssa ole kiirehtinyt. Tiedän, että ne hommat sieltä tulee ja siinä on valtavasti voimaa kunhan sen vielä joskus saa käännettyä myös tottishommiin. Hallintajuttuja on tehty leikin lomassa, myös potkittaessa palloa pihalla ja ne ovat mielestäni myös tärkeässä roolissa etenkin jos meinaa puruhommiin taas jossain kohtaa palata. Ensin kuitenkin parannellaan takapäätä. Ruoalla jumppaillaan kotona tasapainojuttuja mikä etenkin takapääepisodin jälkeen on hieronnan ohella tärkeää, sillä kroppa meni aikamoiseen juntturaan, kun Voro ei muutamaan päivään tehnyt muuta kuin istui ja ulkona käveli kuin mikäkin kyttyräselkä. Kaveri hieroi jumeja maanantaina vähän auki. Samalla harjoiteltiin taas vieraan ihmisen koskemista, joka tulehtuneiden pallien vuoksi meni takapakkia kun käytiin lääkärissä.

Voro on alkanut itsenäistymään ja riista kiinnostaa jonkin verran, mutta se on edelleen kivasti kuulolla ja palkkaantuu ruoasta. Enemmän tekisi mieli perseillä aikuisten kustannuksella lenkillä, ja yritän lenkittää pentua mahdollisimman paljon erikseen. Mutta onneksi tarvittaessa voidaan mennä myös kimpassa. Mutta jotenkin ei voi kuin ihailla tuota pentua. Sen olemus on edelleen lunki, mitä nyt skitsoo välillä terävyyttään ulkona koirista tai lumiukoista. :D Se on vahvahermoinen ja vaikka sillä on aggressiota, pystyy se hyvin hillitsemään ja olemaan harkitsevainen eikä räiski mihin sattuu vaan teot on harkittuja. Se on ollut vakaa myös silloin kun itsellä on meinannut iskeä hermoromahdus päälle kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista johtuen. Onni on, että vaikka elämä ei tällä hetkellä ole kovin ruusuista ja helppoa, on pentu kuitenkin vielä mukana menossa. <3

Loppuun vielä Saidan kuulumisia. Saidalla syksyn aikana ajettiin kortisoni alas. Kuukausien kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että Saida ei pelkällä liha-kasvis ruokavaliolla pysy oikein lihassa. Toki kyseessä voi olla myös imeytymishäiriöitä, johon tällä hetkellä syödään b12 kuuria. Ollaan kuitenkin kokeiltu myös muita ruokaratkaisuja rinnalle. Tänään ostin RC Anallergenicia vaikka vastustan ko. ruokaa viimeiseen asti. Mutta pakko on kokeilla, mikä olisi sellainen nappula, joka ei Saidaa närästäisi ja korviinkaan ei tulisi mitään ylimääräistä. Pelkälle nappulalle en Saidaa kuitenkaan halua siirtää, mutta energiaa pitäisi saada lisää tehokkaammassa muodossa. 




Elämä on tällä hetkellä aikamoista taistelua väsymystä vastaan. Henkistä ja fyysistä. Laumatilanne, koirien sairastelut, oma jaksaminen, työ- ja asumiskuviot tuntuu kaikki olevan tällä hetkellä enemmän tai vähemmän huonossa jamassa. Viimeksi Voro söi kuonokopan autossa enkä tiedä onko syönyt taas jotain muovin tai metallin palasia. Mutta tankoparsaa ei sitten tietenkään syö. Alkaa välillä olla huumori lopussa, että jos syö muovia ja metallia, niin mikä kumma siinä on, ettei sitten vastineeksi voisi vetää tankoparsaa hyvällä ruokahalulla. Ei kyllä taaskaan jää Voronkaan jälkeen sellainen olo, että nauttisin pentuarjesta. Onneksi sentään jo reilu 5kk takana ja kevät häämöttää parin todella pitkän kuukauden jälkeen edessä.