Kiirettä on pitänyt. Se on kai merkki siitä, että vuoden paras aika on parhaillaan menossa ja onneksi jatkuu pitkälle syksyyn hyvät treenikelit. Huhtikuu oli jo toiveikas ja tuli piipahdettua Turussa pariin otteeseen, pääsiäisenä ja vappuna. Jalo on ollut liekeissä maastotreenissä. Tehty pariin otteeseen jälkeä hyvällä motivaatiolla, mutta toki pituutta ei ole ollut kuin ehkä ykkösen verran. Kerran tehtiin esineruutua pop up-treeneissä ja Jalo oli todella hyvä. Tottiksessa on muisteltu kaikenlaista ja tehty tunnetilaa. Esteet pitäisi vielä muistutella ällä viikolla. Tällä viikolla ollaan varalla lauantaina kokeeseen ja koitetaan saada koepaikkoja mutta voi olla turha toivo yrittää parsia kasaan sm-tuloksia. Harmittaa kun kerrankin olisi kotikisat.
Tokoa ollaan ulkona treenattu kerran. Tokon roumestikset olisi elokuussa, katsotaan koitetaanko suunnata sinne.
Saida on edelleen eläkkeellä mutta päässyt muutamaan otteeseen pellolle nautiskelemaan.
Voron kanssa ollaan treenailtu sitten urakalla. Tottista on viety eteenpäin oman fiiliksen mukaan. Parilla kouluttajalla käyty mm. kasvattajan leirillä, mutta eipä kellään tunnu oleva Voron kanssa mitään ideaa tekemiseen vaan pitää vaan jatkaa sitä omaa tekemistä koska itsellä kuitenkin on visio, miten sitä tottista vie eteenpäin. Toki teknisiin asioihin haettiin viimeksi tänään vinkkejä yhdestä koulutuksesta ja maahanmenoon saatiin hyvä vinkki. Ulkokentälle kun siirryttiin, oli hetken aikaa fiilis, että joudutaan tekemään kaikki tunnetila uudelleen, mutta ollaan saatu lopulta onneksi enemmän hyviä kuin huonoja treenejä. Tässä vaiheessa Voron kanssa on taas todella paljon opiskelua, mikä toimii missäkin vaiheessa ja mihin asiaan. Ruoka on edelleen pääasiassa palkkana tottiksessa. Lelun kanssa kun treenattiin pelkästään yksi treeni, oli tila jotenkin huono. Nyt huomannut myös, että jos taskussa on lelu jonka Voro haistaa, on sen vaikea seuruussa olla aktiivinen vaan jää vähän taakse ns. odottamaan lelua, joten nyt saa lelut olla namitottiksissa pois. Erikseen voidaan sitten treenata lelulla helpompia tarjoamijuttuja. Ruoan kanssa pysyy akiivisena. Lelun kanssa kuitenkin myös tehdään välillä lopuksi asioita, mutta sen kanssa en odota, että Voro pystyy samaan kuin ruoan kanssa vaan opetellaan olemaan vasta lelun kanssa aktiivisia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta homma on kyllä edennyt ja Voro pystyy kokoajan paremmin hakeutumaan esim tyttistreeneissä sivulle. Viime treenissä myös huomasin, että luoksetuloa ja etenkin sen loppuasentoa voi alkaa treenaamaan lelulla ja se tuottaa. Lyhyeltä matkalta luoksarit ei ole toimineet ruoalla ollenkaan. Lisäksi kun Voro ei ole koskaan tykännyt kun sitä pidetään kiinni niin nyt paikallaolo on siinä vaiheessa, että voidaan tehdä siitä luoksetuloa.
![]() |
| Treenikuvat Susan S. |
Paljon ollaan käyty eri kentillä treenaamassa ja viime viikolla treenattiin ensimmäien kerran ulkona toisen koirakon kanssa samaan aikaan. A-estenoutoa tekevä bortsu oli kova häiriö mutta hyvin keskittyi kuitenkin sen jälkeen hommiin kun vahvistin kontaktia itseeni päin. Vaikka Voron tottis ei ole kummoisella mallilla 10-kuiseksi belgiksi, olen tyytyväinen että meillä on aika kiva kupla treenatessa häiriössäkin ja siihen, että itsellä on kuitenkin vahva visio miten haluan Voroa nyt rakentaa. Ja lisäksi on kuitenkin olemassa pelinappuloita vietin nostamiseksi myöhemmässä vaiheessa kun tekninen ja muutenkin koko tekeminen on varmemmalla pohjalla etenkin seuruussa.
Leirillä päästiin myö vierasmokketreeniin puremaan. Maalimies totesi, että tie on aika pitkä ja kivinen, mutta eipä se Jalonkaan kanssa ole helpppo ollut ja Voron kanssa pitää paljon rakentaa asioita, mitä monessa malipennussa tulee geenien mukana.
Kasvattajan leirillä näki sisaruksia ja monet piirteet on kyllä sisaruksilla samoja. Tietty taipumus vittuuntua ja sitkeys eikä haluta luopua palkasta kovinkan helposti. Yksi uros oli poikkeus tässä. Mutta olipa kiva nähdä sisaruksia livenä ensimmäistä kertaa.
| leirkuvia |
Jäljelläkin on käyty etenkin viime viikolla. Rytmin löytymisessä on ollut haasteita. Jäätiin huonossa vaiheessa talvitauolle kun katkeamattoman ketjun jälkeen saatiin vain muutama jälki askeleilla ja silloin askelvälit olivat pienemmän koiran mukaisesti. Nyt Voro on venähtänyt ja askelvälin tulisi olla pidempi, mutta koska Voro on nenäkoira, ei se ihan ymmärrä hakea seuraavaa askelta niin ns. kaukaa vaan jälki sen mielestä katkeaa. Nyt ollaan siis palattu katkeamattomaan jälkeen puolenvaihdolla. Toki pieni tyhjä tallaamaton väli askeleiden välillä on mutta vain lyhyt noin 10 cm ja sitä väliä on tarkoitus alkaa kasvattamaan vähitellen. Tykkään Voron halusta käyttää nenää ja ilmaisee lopussa olevan purkin, joten jäljen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla.
.jpg)











