Syyskuussa käväistiin Jalon kanssa tokon piirimestiksissä. Osallistuttiin kennelkerhon joukkueeseen ainoana ylempien luokkien koirakkona. Tuomarina oli Riitta Räsänen ja mukana oli vielä tuomariharjoittelija. Koe alkoi tunnarilla, ja vielä hiekkakentällä, mikä oli meille paha eikä Jalo viitsinyt kunnolla haistella ja iitä 0. Muut liikkeet teki kutakuinkin tasollaan, mutta kaukoissa olisi kyllä osannut tehdä s-i vaihdon paremmin, jos olisi viitsinyt. Tuomarlinja oli naurettavan tiukka. Tuomariharjoittelija olisi ottanut kaikilta vielä enemmän pisteitä pois. Esim Jalon ruudulla ja ohjatulla olisi muista kokeista saanut 10, mutta tässä 8 ja 8,5 koska niissä oli pätkä seuraamista. Seuruussa piti kontaktin ja teki perusasennot jne vaikka oli pientä syheröä, mutta ei se tuomaria kiinnostanut kun sitä häiritsi Jalon tiiviys ja se, että minulla on käsi ulkopuolella. Täyskärit tein nyt ulkokautta,mikä kannusti Jaloa vähän auraamaan. No lopulta räävittiin ihan ok suorituksella sentään 3-tulos kasaan 217,5 pistettä ja luokkavoitto ja joukkuepronssi. Harvinaisen huonot palkinnot oli tokokokeeksi. Uskon, että tähän jää meidän tokoura. Luoksarin stopit ja muut ovat niin kuluttavia, että huomaa, että ne ovat Jalolle vaikeita, joten luovutaan nyt tokosta. Ehkä joskus rallya vielä. Aika näyttää.
Video piirimestiksistä löytyy täältä.
Viime viikonloppuna saatiin yhden päivän varoitusajalla paikka metsäjälkikokeeseen. Ei olla treenattu mitään maastoja elokuun leirin jälken. Kesäkuun kokeen jälkeen tehty ehkä 3 kertaa tottista ja Jalolla se kuitenkin vaatii ylläpitoa. Koe oli Kouvolassa ja tuomarina oli uusi tuttavuus Laura Mäkelä. Koe alkoi maastoilla, Janalla otti ilmavainuisesti jäljen ja siitä takajälki ja 24p. Kakkoskeppi jäi. Yhdessä vaiheessa rusakko pinkaisi jäljellä edestä karkuun ja Jalo singahti perään, mutta oli liinassa onneksi. Käskin uudelleen jälki ja muutaman metrin päästä löytyi keppi. Kepiltä lähtiessä jännitti lähdetäänkö rusakon perään, mutta Jalo pysyi kiltisti jäljellä ja jäljesti upeasti mm. kallion yli, jossa vain vähän sammalta. Jäljentekijän mukaan loppujäljellä oli ollu peuroa, mutta onneksi Jalo ei vaihtanut riistalle ja muut kepit nousivat. Jäljeltä 144p.
Sitten suunnattiin esineruutuun. Jalo käväisi kerran ruudun ulkopuolella vhän pidempään. Omaan slmään tuntui vähän juoksentelevan mutta ehkä johtui siitä, että esineet olivat aika edessä ja tarkisti alussa takaa. Lopulta kaikki kuitenkin nousivat 3 min ja 40 sekunnin aikana ja ruudusta 29p.
Tottis oli suht hyvää Jaloa. Väsymys näkyi ja treenaamattomuus ja muutama piste olisi ollut otettavissa lisää, jos oltaisiin tehty kesällä tottista eikä tokoa. Tottiksessahipaisi tullessa estettä, teki vähän hitaan maahanmenon jäävässä ja paikkiksen jätön jälkeen haisteli. Nämä kaikki oli treenin puutetta. Tottiksesta 95p. ja harmittavasti jäätiin ykköstuloksesta 2 pistettä. No ei sillä sinänä väliä. Jos jatketaan vielä ensi vuonna, pitäisi silti metsästää ykkösiä lisää. Olisi harmittanut enemmän jos oltaisiin metsästetty viimeistä ykköstä.
Jalon oej otti kokeesta yllättävän paljon itseensä. Aika näyttää onko kyse mistä. Talven aikana pitänee kuvata kyynärä uudestaan ja ehkä laittaa sinne kortisonia ja hyaluronia. Tai sitten kolmen vuoden takainen vamma vihoittelee. Selvyyttä ei koskaan saatu. Mutta kausi on nyt pakettissa joka tapauksessa. Katsotaan jatketaanko harrastelua vielä ensi vuonna. Kovasti haluaisin, kun pennun kanssa mikään ei oikein tunnu etenevän. Tottis etenee hitaasti. Se on meidän vahvin osa-alue mikä ei kerro sen hyvyydestä vaan muiden osa-alueiden huonoudesta. Puruissa on isoja ongelmia otteella ja aktiivisessa haukussa. Tällä viikolla käydään vähän vierailemassa muualla. Katsotaan mitä toinen maalimies sanoo. Jälki on koko kauden takkuillut kun motivaatiota on välillä ja välillä ei. Ehkä varulta haen nenäpunkkilääkkeen rokotusten lomassa.
Saidan kanssa harrastelua on kyllä ikävä. Se ei ollut kovin kisatykki tottiksessa koska oli väärin alusta koulutettu ja tehty tottis tylsäksi, mutta jäljellä sillä ei ikinä loppunut motivaatio. Jalonkin jälki alkaa tuntua kivalta ja mielekkäältä pennun haahuiluun verrattuna. Joskus ajaa tosi kivasti, mutta paljon tulee myös huonoja jälkiä eikä kukaan oikein pääse perille, mistä motivaatiopula johtuu. Toki hyviäkin jälkiä on välillä, kuten vaikka tämä.
Ensi vuonna jos ei jäljen motivaatio korjaannu muuten, niin mietin sitten ihan muita juttuja jäljen treenaamiseen. Nyt on tullut kokeiltua pari kertaa takapalkkaa lelulla ja on kokeiltu myös ihan vaan Voron pois ottamista jäljeltä, jos ajaa haahuillen ja ruokaa mussuttaesn eli ei vain pääse etenemään ja syömään jos ei keskity yhtään. No saa nähdä. Voron kanssa olenkin ensimmäistä kertaa potenut motivaatiopulaa. Koskaan ennen ei ole tällaista tullut. Ehkä Saidan kanssa nuorempana toko oli vaikeaa ennen sterkkausta, mutta siitäkin osittain voi syyttää huonoa koulutusta. Voron kanssa ollut paljon viisaampi, mutta joissain asioissa mikään ei oikein tuota. Suurin tekijä tässä on puruissa kohdatut ongelmat, jotka tuntuvat mahdottomilta. Paljon on asiat menneet eteenpäin siltä osin, kun asioita voi kouluttaa, mutta tuntuu, että tietyt tietynlaisia ominaisuuksia vaativat asiat eivät ole edenneet yhtään ja alan miettiä, onko Vorolla lajiin tarvittavia ominaisuuksia otteen osalta. Toivottavasti nuoren miehen oma pää selviää ja tasoittuu ensi vuoteen mennessä niin olisi ehkä mukavampi taas harrastaa. Montsu ei itseä oikein kiinnosta. Siellä otteeseen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota. Katsotaan mihin itse löytää motivaatiota ja tapahtuuko Voron pään sisällä jotain merkittäviä muutoksia, joita en kyllä odota, kun vertaa esim sisaruksiin, joilla ei ole ollut mitään vastaavanlaisia ongelmia.




















