Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 29. marraskuuta 2022

Marraskuu

Marraskuu tuli ja huomenna siirrytään joulukuuhun. Syksy on mennyt älyttömän nopeasti, mutta tiedän, että seuraavat kuukaudet tulevat tuttuun tapaan matelemaan etanan vauhtia kun talvi iskee kunnolla päälle. Puru jäivät tosiaan tauolle syyskuussa. Lokakuussa käytiin jäljellä ja saatiin Voron kanssa siellä onnistumisia ja kesästä asti jatkunut alamäki saatiin käännettyä onnistumiseksi. Takapalkkasysteemi saatiin toimimaan ja pari viimeistä jälkeä Voron kanssa päättyi niin, että heitin pallon palkaksi, mutta Voro halusi jatkaa jäljestämistä aina esineelle asti. Ja sehän ei ole huono asia. Pidetään kuitenkin takapalkka jatkossakin mukana ja toivottavasti homma toimii myös keväällä kun jatketaan treenejä. Toki toivotaan, että nyt sataneet lumet vielä sulaa ja päästään vielä tämän vuoden puolella jäljelle. Toiseksi viimeinen jälki ennen talvitaukoa löytyy täältä.

Saida, Piitu ja Voro lenkillä lokakuussa

Tottista on treenailtu kimppatreeneissä. Haasteita on edelleen paljon yleisessä aktiivisuudessa ja tunnetilassa ja viime treeneissä Voro on välillä ottanut mahdollisesti muista koirista kierroksia siten, että leikissä menee vähän överiksi. Sinänsä muut koirat eivät muutoin ole mikään ylivoimainen häiriö. Taas lähinnä esimerkki siitä, miten kummallinen tuo Voron pään sisäinen elämä on ja miten vaikea sen on pysyä tasapainossa. Ei auta kuin toivoa, että pää tasoittuu riittävästi, että pystytään joskus edes johonkin koesuoritukseen. Nyt en ole siitä lainkaan varma. Itse liikkeet varmasti saa opetettua vähintään huonolle tasolle, mutta olen huolissani siitä, tuleeko Voro kestämään koskaan koesuoritusta vai tuleeko se valumaan totaaliseen passivoitumiseen tai psykoosimaiseen turhaumaan. Kukaan ei osaa sanoa. 

Metsälenkeillä on välillä tehty esine-etsintää vuorotellen Saidalla ja Vorolla. Lisäksi vähän tehty pudotetun pohjia. Mutta kaikki lähinnä virikemielessä. Tällä hetkellä Voro on hampaan poiston vuoksi saikulla. Lokakuussa huomattiin hieronnassa, että ylähampaan takaosassa näkyy punainen piste. Hampaasta oli jossain kohtaa lohjennut pala ja hammas poistettiin viime viikolla koska juurikanava oli näkyvissä. Samalla pinnoitettiin kulmurin kärki joka sekin oli lohjennut. Mutta hammas saatiin säästettyä sen ollessa täysin terve. Nyt on ainakin kalusto kuvattu ja siltä osin voidaan taas jatkaa otetreenejä saikun päätyttyä.

Purujen sijaan olen itse treenaillut välillä otetta. Saa nähdä vaikuttaako hampaan poisto asiaan. Tuskin koska tuo lohkeama oli kohtuu tuore ja oteongelmat ovat olleet aina. Mutta nyt ainakin treenit voivat jatkua huoletta omalta osalta. Toki mitään oikeaa tavoitteellista tekemistä se ei ole, vaan pikemminkin Voron väsyttämistä, sillä en usko, että Vorosta purukoiraa koskaan tulee otteen puolesta. 

Saida on ollut pääosin hyvässä kunnossa. Kokeilin Saidalle lokakuussa Britin veterinaryn nappulaa joka ei sopinut yhtään ja Saida oksensi ruoat ja maha meni vähän huonoon kuntoon. Nyt Saida syö Virbacin nappulaa lihan kanssa ja tilanne on rauhoittunut. Myöskään Plaque offin kasvispurutikut eivät sopineet vaan ilmeisesti merilevä oli ärsyyntyneelle mahalle liikaa. Todella varovainen Saidan kanssa saa olla tällaisten kokeilujen kanssa, vaikka Saida ei esimerkiksi reagoi mitenkään, jos sattuu löytämään jotain eri proteiinia sattumalta jostain tms. 

Jalon syksy onkin sitten ollut synkeämpi. Saikku jatkuu edelleen. Oej takia käytiin marraskuussa lääkärissä, mutta ei vielä tehty muuta kuin kokeiltiin pidempää tulehduskipulääkekuuria. Ei auttanut. Fyssarilla käytiin avaamassa jumeja, mutta se ilo on lyhyt, sillä hihnailu ja tassumädät ovat jumittaneet kropan uudelleen. Sääliksi käy Jaloa. Koiraa joka ei halua mitään muuta niin paljon kuin juosta metsässä vapaana. Ja nyt se joutuu menemään lyhyitä hihnalenkkejä eikä saa treenata. Olen päättänyt, että pidän Jalon loppuvuoden vähintään hihnassa. Välillä saa tulla alle tunnin metsälenkille mukaan jos ei ole tassumätää vaivaamassa, mutta silloinkin menee osan lenkistä minun vierellä ja rauhoituttuaan saa muutaman metrin liinaa. Ainakin aiemmin tunnin lenkki vapaasti flexissä mennen oli liikaa, joten pitää pidemmillä kävelyillä rauhoittaa menoa lyhyemmällä hihnalla. Toivotaan, että Jalo tuosta vielä tokenee lenkkikuntoon. Kevääseen asti yritetään ja toivotaan parasta. Vamma varmasti paranee siihen mennessä jos on parantuakseen. No nyt kun kaikki treenit ovat tauolla ja vähentyneet lumen ja pimeyden takia, niin onpahan ainakin aikaa lenkittää koiria erikseen ja huoltaa ja jumppailla niiden kanssa. 

Kunhan Voron kanssa päästään saikusta eroon, on talven aikana suunnitteilla tehdä välillä hallitreenien ohella tyttistä, kaupunkiosuustreeniä kauppareissujen lomassa,  esine-etsintähommia lenkillä (valkoiset minidamit ostoslistalla) ja kongin avulla kenties hiekalla tai asfaltilla jälkeä. Lisäksi jumppaillaan ja tehdään namietsintää sisällä. Muut talviajan väsytyskeinot ovat vielä mietinnässä, mutta niitä tullaan tarvitsemaan. 

Yhtenä väsytyskeinona tulee varmasti olemaan myös pyörälenkit kun juoksulenkit eivät enää jossain kohtaa onnistu. Tällä viikolla pitäisi toivottavasti mennä hakemaan Turun suunnalta käytettynä Kona Fire Mountain maastopyörä. 2,25 tuuman renkailla voi läskärin tavoin mennä varmasti myös lumella. Toivottavasti Jalokin ehtii parantua talven aikana ja pääsee pyörälenkeille mukaan.  

Muita syksyn tapahtumia ovat olleet Liesjärven kansallispuiston lenkki, Valkeakoskella Voron kasvattajan järkkäämä tottispäivä. 



keskiviikko 5. lokakuuta 2022

TOKOn piirimestaruus ja JK3

 Syyskuussa käväistiin Jalon kanssa tokon piirimestiksissä. Osallistuttiin kennelkerhon joukkueeseen ainoana ylempien luokkien koirakkona. Tuomarina oli Riitta Räsänen ja mukana oli vielä tuomariharjoittelija. Koe alkoi tunnarilla, ja vielä hiekkakentällä, mikä oli meille paha eikä Jalo viitsinyt kunnolla haistella ja iitä 0. Muut liikkeet teki kutakuinkin tasollaan, mutta kaukoissa olisi kyllä osannut tehdä s-i vaihdon paremmin, jos olisi viitsinyt. Tuomarlinja oli naurettavan tiukka. Tuomariharjoittelija olisi ottanut kaikilta vielä enemmän pisteitä pois. Esim Jalon ruudulla ja ohjatulla olisi muista kokeista saanut 10, mutta tässä 8 ja 8,5 koska niissä oli pätkä seuraamista. Seuruussa piti kontaktin ja teki perusasennot jne vaikka oli pientä syheröä, mutta ei se tuomaria kiinnostanut kun sitä häiritsi Jalon tiiviys ja se, että minulla on käsi ulkopuolella. Täyskärit tein nyt ulkokautta,mikä kannusti Jaloa vähän auraamaan. No lopulta räävittiin ihan ok suorituksella sentään 3-tulos kasaan 217,5 pistettä ja luokkavoitto ja joukkuepronssi. Harvinaisen huonot palkinnot oli tokokokeeksi. Uskon, että tähän jää meidän tokoura. Luoksarin stopit ja muut ovat niin kuluttavia, että huomaa, että ne ovat Jalolle vaikeita, joten luovutaan nyt tokosta. Ehkä joskus rallya vielä. Aika näyttää.


Video piirimestiksistä löytyy täältä.

Viime viikonloppuna saatiin yhden päivän varoitusajalla paikka metsäjälkikokeeseen. Ei olla treenattu mitään maastoja elokuun leirin jälken. Kesäkuun kokeen jälkeen tehty ehkä 3 kertaa tottista ja Jalolla se kuitenkin vaatii ylläpitoa. Koe oli Kouvolassa ja tuomarina oli uusi tuttavuus Laura Mäkelä. Koe alkoi maastoilla, Janalla otti ilmavainuisesti jäljen ja siitä takajälki ja 24p. Kakkoskeppi jäi. Yhdessä vaiheessa rusakko pinkaisi jäljellä edestä karkuun ja Jalo singahti perään, mutta oli liinassa onneksi. Käskin uudelleen jälki ja muutaman metrin päästä löytyi keppi. Kepiltä lähtiessä jännitti lähdetäänkö rusakon perään, mutta Jalo pysyi kiltisti jäljellä ja jäljesti upeasti mm. kallion yli, jossa vain vähän sammalta. Jäljentekijän mukaan loppujäljellä oli ollu peuroa, mutta onneksi Jalo ei vaihtanut riistalle ja muut kepit nousivat. Jäljeltä 144p. 

Sitten suunnattiin esineruutuun. Jalo käväisi kerran ruudun ulkopuolella vhän pidempään. Omaan slmään tuntui vähän juoksentelevan mutta ehkä johtui siitä, että esineet olivat aika edessä ja tarkisti alussa takaa. Lopulta kaikki kuitenkin nousivat 3 min ja 40 sekunnin aikana ja ruudusta 29p. 



Tottis oli suht hyvää Jaloa. Väsymys näkyi ja treenaamattomuus ja muutama piste olisi ollut otettavissa lisää, jos oltaisiin tehty kesällä tottista eikä tokoa. Tottiksessahipaisi tullessa estettä, teki vähän hitaan maahanmenon jäävässä ja paikkiksen jätön jälkeen haisteli. Nämä kaikki oli treenin puutetta. Tottiksesta 95p. ja harmittavasti jäätiin ykköstuloksesta 2 pistettä. No ei sillä sinänä väliä. Jos jatketaan vielä ensi vuonna, pitäisi silti metsästää ykkösiä lisää. Olisi harmittanut enemmän jos oltaisiin metsästetty viimeistä ykköstä. 

Jalon oej otti kokeesta yllättävän paljon itseensä. Aika näyttää onko kyse mistä. Talven aikana pitänee kuvata kyynärä uudestaan ja ehkä laittaa sinne kortisonia ja hyaluronia. Tai sitten kolmen vuoden takainen vamma vihoittelee. Selvyyttä ei koskaan saatu. Mutta kausi on nyt pakettissa joka tapauksessa. Katsotaan jatketaanko harrastelua vielä ensi vuonna. Kovasti haluaisin, kun pennun kanssa mikään ei oikein tunnu etenevän. Tottis etenee hitaasti. Se on meidän vahvin osa-alue mikä ei kerro sen hyvyydestä vaan muiden osa-alueiden huonoudesta. Puruissa on isoja ongelmia otteella ja aktiivisessa haukussa. Tällä viikolla käydään vähän vierailemassa muualla. Katsotaan mitä toinen maalimies sanoo. Jälki on koko kauden takkuillut kun motivaatiota on välillä ja välillä ei. Ehkä varulta haen nenäpunkkilääkkeen rokotusten lomassa.

Saidan kanssa harrastelua on kyllä ikävä. Se ei ollut kovin kisatykki tottiksessa koska oli väärin alusta koulutettu ja tehty tottis tylsäksi, mutta jäljellä sillä ei ikinä loppunut motivaatio. Jalonkin jälki alkaa tuntua kivalta ja mielekkäältä pennun haahuiluun verrattuna. Joskus ajaa tosi kivasti, mutta paljon tulee myös huonoja jälkiä eikä kukaan oikein pääse perille, mistä motivaatiopula johtuu. Toki hyviäkin jälkiä on välillä, kuten vaikka tämä. 

Ensi vuonna jos ei jäljen motivaatio korjaannu muuten, niin mietin sitten ihan muita juttuja jäljen treenaamiseen. Nyt on tullut kokeiltua pari kertaa takapalkkaa lelulla ja on kokeiltu myös ihan vaan Voron pois ottamista jäljeltä, jos ajaa haahuillen ja ruokaa mussuttaesn eli ei vain pääse etenemään ja syömään jos ei keskity yhtään. No saa nähdä. Voron kanssa olenkin ensimmäistä kertaa potenut motivaatiopulaa. Koskaan ennen ei ole tällaista tullut. Ehkä Saidan kanssa nuorempana toko oli vaikeaa ennen sterkkausta, mutta siitäkin osittain voi syyttää huonoa koulutusta. Voron kanssa ollut paljon viisaampi, mutta joissain asioissa mikään ei oikein tuota. Suurin tekijä tässä on puruissa kohdatut ongelmat, jotka tuntuvat mahdottomilta. Paljon on asiat menneet eteenpäin siltä osin, kun asioita voi kouluttaa, mutta tuntuu, että tietyt tietynlaisia ominaisuuksia vaativat asiat eivät ole edenneet yhtään ja alan miettiä, onko Vorolla lajiin tarvittavia ominaisuuksia otteen osalta. Toivottavasti nuoren miehen oma pää selviää ja tasoittuu ensi vuoteen mennessä niin olisi ehkä mukavampi taas harrastaa. Montsu ei itseä oikein kiinnosta. Siellä otteeseen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota. Katsotaan mihin itse löytää motivaatiota ja tapahtuuko Voron pään sisällä jotain merkittäviä muutoksia, joita en kyllä odota, kun vertaa esim sisaruksiin, joilla ei ole ollut mitään vastaavanlaisia ongelmia.  

tiistai 30. elokuuta 2022

Onnistunut elokuu - TOKO VOI RM22, maastoleiriä ja Voron luustokuvat

 Jalo käväisi elokuun puolivälissä tokon rotumestiksissä Tämä on-joukkueessa. Oli kuuma päivä, ja jotenkin onnistuin pilaamaan Jalon tunnetilan muutama viikko aikaisemmin tokoon joten viimeiset viikot sitten paikkailtiin ja tehtiin vain virettä ja viettiä tokoon lyhyillä treeneillä. Samaan aikaan yritin kuitenkin räpeltää myös kokonaisia liikkeitä kasaan. Helppo homma.

Paikkiksessa piti taas antaa tuplakäsky maahan. Ei vain nollatilassa kuuntele oikein vaikka häiriöt ei haittaa. Tätä on nyt työstetty kokeen jälkeen ja työstetään edelleen. 

TOKO RM kuvat Susanna Korri





Varsinaiset liikkeet meni todella hienosti. Ainoastaan kaukojen jätön jälkeinen haistelu ja ekaan m-s vaihtoon tuplakäsky oli sellaisia virheitä, että menivät Jalon piikkiin. Kiertohässäkässä lähti maahanmenon jälkeen uudelleen kiertoon (sekoittaa varmaan edelleen käsimerkit jotenkin ohjattuun.. kenties liian vähän toistoja kokonaisesta liikkeestä.), mutta sain kutsulla takaisin ja ohjattua lennosta avo-hypylle.

Muuten teki erinomaista työtä. Jäävät aivan huippua. Nyt olen antanut seiso ja istu käskyt eri jaloilla, aivan kuten teen tottiksessa niin nyt ainakin meni ihan nappiin. Ruudussa olisi saanut mennä taaemmas, mutta oli kuitenkin ruudun sisällä. Ohjattu ihan super ja tunnari. Seuruu perus Jaloa. Luoksetulo hyvä Jalolle, mutta annoin itse käskyn liian aikaisin, mistä miinusta.

Kaiken kaikkiaan aivan supersuoritus, 275 pistettä ja sillä irtosi luokkavoitto ja Tämä on-joukkueelle kultaa kun voitettiin alo, avo ja voi-luokat ja evl:ssä oltiin toisia. Oli kyllä kiva päivä! Jalon koko suoritus löytyy alta.

JALO TOKO VOI RM22

Kokeen jälkeen olen keskittynyt niissä vähissä treeneissä mitä on tehty niin hitaaseen liikkurointiin sekä noihin maahanmenoihin. Sekä kokonaisiin liikkeisiin, mutta samalla toki tekniikkaa treenaten ja tunnetilaa. Ilmoitin Jalon kennelkerhon joukkueessa piirimestiksiin 17.9. 

Viime viikonloppu vierähti sitten maastoleirillä Jämillä. Tehtiin pitkästä aikaa vieraita jälkiä, esineruutua ja tottista. Oli kyllä hauskaa ja saatiin hyviä treenejä. Voronkin esineruudun suhteen ehkä taas vähän viisaampi mikä ei sille toimi. :D  



Esineruututykki <3






Ja lopuksi vielä huippu-uutisia. Voro kävi terveystarkeissa. Tuloksena A/A, 0/0, LTV0, VA0, SP puhdas, olat terveet, polvet 0/0. Kuvannut lääkäri ehti manata, ettei koirasta ole harrastuskäyttöön, koska sen viimeinen lannenikama on sortunut ja painaa hermoja ja sen takia koira kipuilee. Olin todella pöyristynyt ja kauhistunut. Nikamasta en osannut sanoa, mutta kipeä tuo koira ei ole ollut. Mutta ymmärtämätön lääkäri totesi, että koira on kipeä, kun se rähähti kun tutkittiin polvia eikä antanut rauhoitustakaan laittaa suopeasti. Selkeästi ei ymmärrä belgejä eikä ainakaa sellaisia, joilla on kanttia sanoa vastaan ja jotka reagoi kipuun aggressiolla, vaikka se olisikin vain neulan pistos. No laitoin kuvat saatuani vielä kasvattajalle, joka totesi, että ei ole huolta sekä lisäksi Lotta Axelssonille, joka totesi, että harrasta rauhassa, kun koira ei oireile ja kuva on vähän vinossa ja sen takia voi näyttää tuolta. Vuoden päästä sitten viralliset selkäkuvat spondarin osalta. Selkäkuvissa menen suoraa jollekin, joka osaa kuvata ja tulkita kuvia myös muutoin kuin lausuttavien asioiden osalta. Mutta tällä erää siis kaikki hyvin.