Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja hyvä niin. tammi- ja helmikuussa tuli vietettyä pari pidempää pätkää Turussa parempien lenkkikelien vuoksi. Kelit ovat sinänsä olleet ok, mutta koska kotona tuli joulukuussa puoli metriä lunta, ei se metsästä katoa edes talven plussakeleillä, joten paljon ollut myös huonoa liukasta keliä tai puolittain kestävää kantohankea. Turussa saanut sentään mennä lumettomalla alustalla tai pelkän lumen päällä ilman alla piinaavaa liukasta jää- tai lumikerrosta.
Muutamia kertoja on käyty hallilla tottistelemassa ja Voron kanssa suksilla. Tammikuussa oli Hyvinkäällä kiharoiden harrastuslajien mestaruustapahtuma, jossa Saida pääsi nauttimaan huomiosta ja tokoilemaan avo-luokan paikallaolon verran nollakoiran roolissa. Saida oli innoissaan ja odotan, että kesällä saa taas Saidaa ja Jaloakin enemmän aktivoitua ulkokentällä ta pellolla.
| Paikallaolossa Saida ja avo-luokan voittanut, kiharoiden toko-kisälli Nuutti |
Jalo on ollut edelleen saikulla. Kotona ollut hihnassa, Turussa paremmalla alustalla päässyt lyhyitä lenkkejä irti metsässä, että saataisiin vähän jumissa olevia paikkoja auki. Olen kuitenkin päättänyt, että Jalo saa talven olla kotona hihnassa. Käydään hieronnassa ja osteopaatilla maalis-huhtikuussa ja katsotaan sen jälkeen onko edelleen liike epäpuhdas ja josko sitten vielä käyttää jossain jos ultrataan mahdollisesti oej:n jänteitä tai kuvataan luustoa. Katsotaan voiko asialle jotain tehdä. Painoa on tullut saikun aikana ja lihakset lähteneet, joten varmasti ne osaltaan sitten auttavat etenkin nivelrikon kanssa kun saadaan lihaksia toivottavasti jossain kohtaa tukemaan niveliä. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista.
Voron kanssa tosiaan käyty pari kertaa suksilla vetohommissa. Voro ei ole mikään vetokoira, mutta ehkä ajan myötä palkalle juoksutukista se oppii, että homma voisi olla mukavaa. Koitetaan vielä päästä ainakin kerran tänä talvena, ja saada hyvää fiilistä ensi vuotta ajatellen.
Purut ovat edelleen tauolla ja tauko jatkuu varmaan ainakin kevääseen, kesään asti. Olen itse tehnyt piilohaukkua ja ote- ja iskutreenejä sekä tyttishallintaa, mutta lähinnä Voron väsytysmielessä koska tulevaisuus lajin parissa on hyvin epävarmaa. Tottista ollaan tehty ja kaikkien vaikeuksien jälkeen olen tyytyväinen, että on saatu seuraamisessa nyt tunnetila vakiinnutettua ja tottiksessa yleisesti. Joskus Vorolla voi mennä vähän överiksi, mutta näkyy lähinnä leikissä. Pystyn ottamaan treeniin taukoja ilman, että koira lässähtää ja ollaan voitu kokeilla jopa uusia asioita ja joskus on saattanut tulla vaikka joku uusi asia, jossa kaikki ei ole mennyt putkeen ja Voro ei enää välittömästi valahda täydelliseen passiivisuuteen.
Turussa päästiin myös kerran jo helmikuussa jäljelle, toki seuraavana päivänä tulikin sitten 20cm lunta ja jäljet jäi siihen, mutta näyttää siltä, että jatketaan keväällä siitä mihin syksyllä jäätiin, toki esineitä pitää ulkona muistutella. Pallo ei taaskaan kelvannut kesken jäljen palkkana vaan jäljesti esineelle asti, mihin reagoi, mutta vilkaisi minuun eikä heti mennyt maahan. Mutta vaatinee vain muistuttelua. Ja on hienoa, jos nyt pelkkä jälki motivoi noin hyvin ja pelkkä jäljeltä poi ottaminen jos ei aja toivotulla tavalla, saa Voron skarppaamaan ja olemaan tarkempi.
Helmikuun jälki löytyy täältä ja tottisvideoita täältä: tottis seuruu, luoksari, maahanmenon harjoittelua seuruusta, henkilöryhmä, noudon pito, tottiksen aloitus
Kaveri otti vime Turun reissulla kaikista koirista kuvia uudella kameralla. Pitäisi omakin runko hankkia rikki menneen tilalle, mutta kiva että saatiin nyt kunnon kuvia kaikista. Postauksen kuvat Susan Suojanen.












