Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

lauantai 25. helmikuuta 2023

Kevät tule jo...

 Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja hyvä niin. tammi- ja helmikuussa tuli vietettyä pari pidempää pätkää Turussa parempien lenkkikelien vuoksi. Kelit ovat sinänsä olleet ok, mutta koska kotona tuli joulukuussa puoli metriä lunta, ei se metsästä katoa edes talven plussakeleillä, joten paljon ollut myös huonoa liukasta keliä tai puolittain kestävää kantohankea. Turussa saanut sentään mennä lumettomalla alustalla tai pelkän lumen päällä ilman alla piinaavaa liukasta jää- tai lumikerrosta. 





Muutamia kertoja on käyty hallilla tottistelemassa ja Voron kanssa suksilla. Tammikuussa oli Hyvinkäällä kiharoiden harrastuslajien mestaruustapahtuma, jossa Saida pääsi nauttimaan huomiosta ja tokoilemaan avo-luokan paikallaolon verran nollakoiran roolissa. Saida oli innoissaan ja odotan, että kesällä saa taas Saidaa ja Jaloakin enemmän aktivoitua ulkokentällä ta pellolla. 

Paikallaolossa Saida ja avo-luokan voittanut, kiharoiden toko-kisälli Nuutti

Jalo on ollut edelleen saikulla. Kotona ollut hihnassa, Turussa paremmalla alustalla päässyt lyhyitä lenkkejä irti metsässä, että saataisiin vähän jumissa olevia paikkoja auki. Olen kuitenkin päättänyt, että Jalo saa talven olla kotona hihnassa. Käydään hieronnassa ja osteopaatilla maalis-huhtikuussa ja katsotaan sen jälkeen onko edelleen liike epäpuhdas ja josko sitten vielä käyttää jossain jos ultrataan mahdollisesti oej:n jänteitä tai kuvataan luustoa. Katsotaan voiko asialle jotain tehdä. Painoa on tullut saikun aikana ja lihakset lähteneet, joten varmasti ne osaltaan sitten auttavat etenkin nivelrikon kanssa kun saadaan lihaksia toivottavasti jossain kohtaa tukemaan niveliä. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. 

Voron kanssa tosiaan käyty pari kertaa suksilla vetohommissa. Voro ei ole mikään vetokoira, mutta ehkä ajan myötä palkalle juoksutukista se oppii, että homma voisi olla mukavaa. Koitetaan vielä päästä ainakin kerran tänä talvena, ja saada hyvää fiilistä ensi vuotta ajatellen. 

Purut ovat edelleen tauolla ja tauko jatkuu varmaan ainakin kevääseen, kesään asti. Olen itse tehnyt piilohaukkua ja ote- ja iskutreenejä sekä tyttishallintaa, mutta lähinnä Voron väsytysmielessä koska tulevaisuus lajin parissa on hyvin epävarmaa. Tottista ollaan tehty ja kaikkien vaikeuksien jälkeen olen tyytyväinen, että on saatu seuraamisessa nyt tunnetila vakiinnutettua ja tottiksessa yleisesti. Joskus Vorolla voi mennä vähän överiksi, mutta näkyy lähinnä leikissä. Pystyn ottamaan treeniin taukoja ilman, että koira lässähtää ja ollaan voitu kokeilla jopa uusia asioita ja joskus on saattanut tulla vaikka joku uusi asia, jossa kaikki ei ole mennyt putkeen ja Voro ei enää välittömästi valahda täydelliseen passiivisuuteen. 

Turussa päästiin myös kerran jo helmikuussa jäljelle, toki seuraavana päivänä tulikin sitten 20cm lunta ja jäljet jäi siihen, mutta näyttää siltä, että jatketaan keväällä siitä mihin syksyllä jäätiin, toki esineitä pitää ulkona muistutella. Pallo ei taaskaan kelvannut kesken jäljen palkkana vaan jäljesti esineelle asti, mihin reagoi, mutta vilkaisi minuun eikä heti mennyt maahan. Mutta vaatinee vain muistuttelua. Ja on hienoa, jos nyt pelkkä jälki motivoi noin hyvin ja pelkkä jäljeltä poi ottaminen jos ei aja toivotulla tavalla, saa Voron skarppaamaan ja olemaan tarkempi. 

Helmikuun jälki löytyy täältä ja tottisvideoita täältä: tottis seuruu, luoksari, maahanmenon harjoittelua seuruusta, henkilöryhmä, noudon pito, tottiksen aloitus

Kaveri otti vime Turun reissulla kaikista koirista kuvia uudella kameralla. Pitäisi omakin runko hankkia rikki menneen tilalle, mutta kiva että saatiin nyt kunnon kuvia kaikista. Postauksen kuvat Susan Suojanen. 





tiistai 10. tammikuuta 2023

2022

Vuosi vaihtui. Joulu vierähti Turussa kun kotona oli lunta ja loskaa polviin asti. Olisi tehnyt mieli jäädä kevääseen asti, mutta pakko sitä on kotiin tulla kun Turussa majoitustilat on kovin ahtaat ja joutuu hengailemaan kerrostalossa, mistä ulkoilutus on aina vähän työläämpää, vaikka lähellä onkin hyvä pieni metsä ja vartin ajomatkan päässä hyviä lenkkireittejä.

Jalo viettää edelleen sairasloma. Lenkillä käydään, mutta vain noin puolen tunnin lenkkejä ja pääosin hihnassa. Turussa lähimetsä on ihan huippu ja Jalo pääsikin itsekseen ravailemaan irti monena päivänä ilman mitään ontumisia. Saa nähdä mitä jalka taas tykkää, kun kotona saa luistella loskassa hihnassa eikä ole Jalolla mitään asiaa metsään vaihtelevaan maastoon kun sohjoa on ihan liikaa.

Voro pääsi kerran tottistelemaan halliin. Muuten jätettiin treenit tekemättä. Käväistiin kerran myös kaverin mukana puruissa katselemassa. Edelleen jotenkin tuskastuttaa ja ketuttaa, kun Voron tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta. Tai pikemminkin varmuus on siihen suuntaan että Vorosta ei purukoiraa tule. Senpä takia kaikki treenaaminen on muutenkin vähän jäänyt, kun tavoitteet ovat hävinneet ja ne ovat aina olleet isossa roolissa omassa harrastamisessa. Ilman tavoitteita ei tule treenattua kun ei ole motivaatiota. Onhan niitä muitakin lajeja ja ajan myötä joskus ehkä nekin motivoi edes jonkun verran, mutta kovin on erilainen lähtökohta kun 9 vuotta sitten Jalon kanssa. Silloin toki Jalo oli todella hankala koira, mutta löydettiin yhteinen sävel harrastuksissa. Voron kanssa taas arki on vähän helpompaa, vaikka laumatilanne ja kolmen koiran arki kaikkinensa monen muun haasteen kanssa tekee arjesta tällä hetkellä aika raskasta, mutta tämä tavoitteeton tila on vienyt pohjaa harrastamiselta ja motivaatiolta. Ehkä se vielä jossain kohtaa tulee ihan oikeasti. Oli laji sitten mikä tahansa. Siihen asti koitetaan tusata jotain ainakin Voron aktivoimiseksi.. se kun ei pärjää ilman treeniä ja aktivointia.

Joulukuussa käytiin Voron kanssa ekaa kertaa kokeilemassa myös uimahallissa, mitä Voro hommasta tykkää. Vähän oudoksui ympäristöä, mutta lähti uimaan, mutta saa nähdä tuleeko tästä samanlainen hitti kuin uiminen luonnonvesissä, epäilen. Eikä se halpaakaan ole. Saa nähdä eksytäänkö toistamiseen talven aikana. Voron tyylinäyte löytyy täältä.

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna kävin tekemässä Vorolle ekat vedot jalkaisin palkalle. Kolme vetoa ja Voro oppi homman yllättäen nopeasti. Yllätyin, että edes non-stopin vetovaljaat ei häirinneet, kun Voro on niin herkkä valjaiden suhteen ja inhoaa kaikkea kroppaan koskevaa. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kokeilemaan pieneen tuiskuun koiraladulle, mitä mieltä Voro on suksista Alkuun yritti lämppäkierroksella käydä vähän maistamassa suksia, mutta luopui nopeasti. Tuttu sattui olemaan lämppäkierroksen lopulla autoilla toimettomana niin huusin, että hetsaa Voron oman lähetykseni jälkeen maaliin. Vorohan lähti hienosti vetämään, kaveri huusi Voroa, laskin liinasta irti ja Voro juoksi palkalle. Sen jälkeen otin itse vielä muutaman vedon. Taakse jätetystä palkasta oli vaikea luopua, mutta ei ihme kun edellisenä päivänä olin juoksuttanut jätetyille palkoille. Mutta muutoin vedot menivät hienosti. Viimeiselle en tehnyt lähetystä vaan lähdettiin vain hiihtämään ja jossain kohtaa sanoin käskyn "Veto" ja Vorohan pisti laukalle ja jatkoi vetämistä, josta laskin sen sitten muutaman kymmenen metrin päässä olevalle palkalle. Voro yllätti kyllä tässä lajissa. Sen terävyys ja pieni epävarmuus tekee siitä vähemmän varman hiihtokaverin, mutta iän myötä varmasti nekin tasoittuu ja kun Voro oppii vetohommien idean toivottavasti niin ei sitten palkan toivossa ehdi toivottavasti katsella edes muualle. Tammikuu vasta meneillään, joten varmaan saadaan muutamia treenejä tälle talvelle. Positiivista oli myös huomata, että omat hiihtotaidot ovat pysyneet ennallaan. Lähdettiin siitä mihin viime talvena jäätiin. Taso on huono, mutta lähtötilannetta parempi sentään. :) 



Joulukuussa tuli ostettua ekstempore myös kunnon etujousitettu maastopyörä 2,25 tuuman renkailla.. Turusta löytyi Käytettynä Kona Fire Mountain. On ollut pätevä peli työmatkoilla ja ehkäpä jos Voro näistä vetohommista innostuu, voisi joskus miettiä myös koirapyöräilyn aloittamista. :)

Otsikon mukaisesti oli tarkoitus pohtia mennyttä. Tästä vuodesta ei osittain tuntunut jäävän käteen muuta kuin väsymystä ja uupumusta kolmen koiran kanssa elämisestä ja aika isoja pettymyksiä Voron harrastusrintamalla ja osittain myös Jalon. Jospa ensi vuosi olisi vähän valoisampi. Ainakin arki on vähitellen helpottanut ja Jalon tilanne ratkeaa varmasti vuoden aikana johonkin suuntaan. Harrastuksia Voron kanssa jatketaan varmasti joidenkin lajien parissa. Jotain suunnitelmia on myös koirarintaman ulkopuolella. Olen miettinyt asunnon myyntiä ja ehkä keksinyt jotain kouluttautumissuunnitelmia itselle. Toki jälkimmäisen toteuttaminen vaatii rahaa, minkä vuoksi suunnitelma saa odottaa muutaman vuoden. 


tiistai 29. marraskuuta 2022

Marraskuu

Marraskuu tuli ja huomenna siirrytään joulukuuhun. Syksy on mennyt älyttömän nopeasti, mutta tiedän, että seuraavat kuukaudet tulevat tuttuun tapaan matelemaan etanan vauhtia kun talvi iskee kunnolla päälle. Puru jäivät tosiaan tauolle syyskuussa. Lokakuussa käytiin jäljellä ja saatiin Voron kanssa siellä onnistumisia ja kesästä asti jatkunut alamäki saatiin käännettyä onnistumiseksi. Takapalkkasysteemi saatiin toimimaan ja pari viimeistä jälkeä Voron kanssa päättyi niin, että heitin pallon palkaksi, mutta Voro halusi jatkaa jäljestämistä aina esineelle asti. Ja sehän ei ole huono asia. Pidetään kuitenkin takapalkka jatkossakin mukana ja toivottavasti homma toimii myös keväällä kun jatketaan treenejä. Toki toivotaan, että nyt sataneet lumet vielä sulaa ja päästään vielä tämän vuoden puolella jäljelle. Toiseksi viimeinen jälki ennen talvitaukoa löytyy täältä.

Saida, Piitu ja Voro lenkillä lokakuussa

Tottista on treenailtu kimppatreeneissä. Haasteita on edelleen paljon yleisessä aktiivisuudessa ja tunnetilassa ja viime treeneissä Voro on välillä ottanut mahdollisesti muista koirista kierroksia siten, että leikissä menee vähän överiksi. Sinänsä muut koirat eivät muutoin ole mikään ylivoimainen häiriö. Taas lähinnä esimerkki siitä, miten kummallinen tuo Voron pään sisäinen elämä on ja miten vaikea sen on pysyä tasapainossa. Ei auta kuin toivoa, että pää tasoittuu riittävästi, että pystytään joskus edes johonkin koesuoritukseen. Nyt en ole siitä lainkaan varma. Itse liikkeet varmasti saa opetettua vähintään huonolle tasolle, mutta olen huolissani siitä, tuleeko Voro kestämään koskaan koesuoritusta vai tuleeko se valumaan totaaliseen passivoitumiseen tai psykoosimaiseen turhaumaan. Kukaan ei osaa sanoa. 

Metsälenkeillä on välillä tehty esine-etsintää vuorotellen Saidalla ja Vorolla. Lisäksi vähän tehty pudotetun pohjia. Mutta kaikki lähinnä virikemielessä. Tällä hetkellä Voro on hampaan poiston vuoksi saikulla. Lokakuussa huomattiin hieronnassa, että ylähampaan takaosassa näkyy punainen piste. Hampaasta oli jossain kohtaa lohjennut pala ja hammas poistettiin viime viikolla koska juurikanava oli näkyvissä. Samalla pinnoitettiin kulmurin kärki joka sekin oli lohjennut. Mutta hammas saatiin säästettyä sen ollessa täysin terve. Nyt on ainakin kalusto kuvattu ja siltä osin voidaan taas jatkaa otetreenejä saikun päätyttyä.

Purujen sijaan olen itse treenaillut välillä otetta. Saa nähdä vaikuttaako hampaan poisto asiaan. Tuskin koska tuo lohkeama oli kohtuu tuore ja oteongelmat ovat olleet aina. Mutta nyt ainakin treenit voivat jatkua huoletta omalta osalta. Toki mitään oikeaa tavoitteellista tekemistä se ei ole, vaan pikemminkin Voron väsyttämistä, sillä en usko, että Vorosta purukoiraa koskaan tulee otteen puolesta. 

Saida on ollut pääosin hyvässä kunnossa. Kokeilin Saidalle lokakuussa Britin veterinaryn nappulaa joka ei sopinut yhtään ja Saida oksensi ruoat ja maha meni vähän huonoon kuntoon. Nyt Saida syö Virbacin nappulaa lihan kanssa ja tilanne on rauhoittunut. Myöskään Plaque offin kasvispurutikut eivät sopineet vaan ilmeisesti merilevä oli ärsyyntyneelle mahalle liikaa. Todella varovainen Saidan kanssa saa olla tällaisten kokeilujen kanssa, vaikka Saida ei esimerkiksi reagoi mitenkään, jos sattuu löytämään jotain eri proteiinia sattumalta jostain tms. 

Jalon syksy onkin sitten ollut synkeämpi. Saikku jatkuu edelleen. Oej takia käytiin marraskuussa lääkärissä, mutta ei vielä tehty muuta kuin kokeiltiin pidempää tulehduskipulääkekuuria. Ei auttanut. Fyssarilla käytiin avaamassa jumeja, mutta se ilo on lyhyt, sillä hihnailu ja tassumädät ovat jumittaneet kropan uudelleen. Sääliksi käy Jaloa. Koiraa joka ei halua mitään muuta niin paljon kuin juosta metsässä vapaana. Ja nyt se joutuu menemään lyhyitä hihnalenkkejä eikä saa treenata. Olen päättänyt, että pidän Jalon loppuvuoden vähintään hihnassa. Välillä saa tulla alle tunnin metsälenkille mukaan jos ei ole tassumätää vaivaamassa, mutta silloinkin menee osan lenkistä minun vierellä ja rauhoituttuaan saa muutaman metrin liinaa. Ainakin aiemmin tunnin lenkki vapaasti flexissä mennen oli liikaa, joten pitää pidemmillä kävelyillä rauhoittaa menoa lyhyemmällä hihnalla. Toivotaan, että Jalo tuosta vielä tokenee lenkkikuntoon. Kevääseen asti yritetään ja toivotaan parasta. Vamma varmasti paranee siihen mennessä jos on parantuakseen. No nyt kun kaikki treenit ovat tauolla ja vähentyneet lumen ja pimeyden takia, niin onpahan ainakin aikaa lenkittää koiria erikseen ja huoltaa ja jumppailla niiden kanssa. 

Kunhan Voron kanssa päästään saikusta eroon, on talven aikana suunnitteilla tehdä välillä hallitreenien ohella tyttistä, kaupunkiosuustreeniä kauppareissujen lomassa,  esine-etsintähommia lenkillä (valkoiset minidamit ostoslistalla) ja kongin avulla kenties hiekalla tai asfaltilla jälkeä. Lisäksi jumppaillaan ja tehdään namietsintää sisällä. Muut talviajan väsytyskeinot ovat vielä mietinnässä, mutta niitä tullaan tarvitsemaan. 

Yhtenä väsytyskeinona tulee varmasti olemaan myös pyörälenkit kun juoksulenkit eivät enää jossain kohtaa onnistu. Tällä viikolla pitäisi toivottavasti mennä hakemaan Turun suunnalta käytettynä Kona Fire Mountain maastopyörä. 2,25 tuuman renkailla voi läskärin tavoin mennä varmasti myös lumella. Toivottavasti Jalokin ehtii parantua talven aikana ja pääsee pyörälenkeille mukaan.  

Muita syksyn tapahtumia ovat olleet Liesjärven kansallispuiston lenkki, Valkeakoskella Voron kasvattajan järkkäämä tottispäivä.