Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

lauantai 25. maaliskuuta 2023

Takatalvi

 Takatalvi on ollut päällä koko maaliskuu. Alkuvuodesta vielä näytti lupaavalta, mutta taitaa toukokuulle taas mennä hyvät kelit... sitten onkin kuukausi enää kun alkaa pimeys vallata. Alkuvuosi on kyllä järkyttävän masentavaa kun valon lisääntyminen ei edes auta kun ei ulkona voi mitään tehdä ja räntää ja lunta tulee vaan lisää. Raivostuttaa huolella. 

Jalon kanssa käytiin viime viikolla lääkärissä Avecissa... kaikenlaisia löydöksiä siellä oli ja talven saikku vielä laittanut kropan huonoon kuntoon. Lihakset lähteneet ja rikkoa on siellä sun täällä. Jalo aloitti ainakin toistaiseksi gaba-kuurin. Katsotaan kokeillaanko jossain vaiheessa ilman vai pidetäänkö tämä loppuelämän. Toki Jalon spondarin etenemistä ei tiedä. Alkaako jossain kohti painaa hermoja vai alkaako varpaiden tai kyynärän rikko vain vaivaamaan liikaa. :( Kunpa talvi loppuisi ja pääsisi sulaan metsään taas kasvattamaan kuntoa.

Jalon kassa käytiin fyssarilla ja nyt käydään kuurina hakemassa laaseria olkien tulehdukseen ja otetaan vielä uusintakäsittely fyssarilla kuurin lopuksi. Onneksi saatiin lähete niin haetaan näitä kuluja vakuutuksesta sitten takaisin. Toivotaan että vähitellen saadaan Jalo vielä siihen kuntoon, että Jalo pääsee juoksemaan metsälenkille muiden mukana. Muuten on vaihtoehdot enää vähissä. :/  

Saidan voi korvia lukuun ottamatta hyvin ja korvien hiivan takia nyt on menossa ruoka parhaillaan vaihtoon. Toivotaan, että löydetään ratkaisu joka sopii sekä korville että vatsalle.

Voron kanssa on tusattu tottista ja tyttistä semitavoitteellisesti koko talvi. Itselle kovin ei-motivoivaa höntsäillä, mutta puruongelmien takia ei ole oikein löytynyt sitä parasta motia treeniin. Toki talvella siinäkin osansa. Viikko sitten käytiin pitkän tauon jälkeen uudella maalimiehellä jolla oli visio Voron treenaamisesta ja piti ehdottoman tärkeänä sitä että saaliin saisi kunnolla auki. Kovasti sitä yritettiin viime vuonnakin, mutta ei silti päästy tavoitteeseen. Toki ikäkin saattanut jonkin verran auttaa, mutta uskon, että myös treenityyli tässä on vaikuttanut kun Voron niin herkästi vaihtaa puolustukselle ihan vain minunkin kanssa leikkiessä. Haukkua ei juurikaan työstetty vaan pelkästään saalista ja Voro pääsi puruun vasta kun mieli oli kunnolla saaliilla. Ja otehan oli Voroksi aivan loistava. Treeni antoi itselle toivoa, että ehkä vielä voitaisiin lajia harrastaa tavoitteellisesti edes kyläkokeisiin tähdäten, jos ei muualle. 

Seuraavan päivityksen toivotaan pitävän sisällään jo kevään ihastelua ja treenikauden käynnistymistä. 

Ohessa vielä pari talvista kuvaa Helmikuiselta Turun reissulta. 




 

lauantai 25. helmikuuta 2023

Kevät tule jo...

 Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja hyvä niin. tammi- ja helmikuussa tuli vietettyä pari pidempää pätkää Turussa parempien lenkkikelien vuoksi. Kelit ovat sinänsä olleet ok, mutta koska kotona tuli joulukuussa puoli metriä lunta, ei se metsästä katoa edes talven plussakeleillä, joten paljon ollut myös huonoa liukasta keliä tai puolittain kestävää kantohankea. Turussa saanut sentään mennä lumettomalla alustalla tai pelkän lumen päällä ilman alla piinaavaa liukasta jää- tai lumikerrosta. 





Muutamia kertoja on käyty hallilla tottistelemassa ja Voron kanssa suksilla. Tammikuussa oli Hyvinkäällä kiharoiden harrastuslajien mestaruustapahtuma, jossa Saida pääsi nauttimaan huomiosta ja tokoilemaan avo-luokan paikallaolon verran nollakoiran roolissa. Saida oli innoissaan ja odotan, että kesällä saa taas Saidaa ja Jaloakin enemmän aktivoitua ulkokentällä ta pellolla. 

Paikallaolossa Saida ja avo-luokan voittanut, kiharoiden toko-kisälli Nuutti

Jalo on ollut edelleen saikulla. Kotona ollut hihnassa, Turussa paremmalla alustalla päässyt lyhyitä lenkkejä irti metsässä, että saataisiin vähän jumissa olevia paikkoja auki. Olen kuitenkin päättänyt, että Jalo saa talven olla kotona hihnassa. Käydään hieronnassa ja osteopaatilla maalis-huhtikuussa ja katsotaan sen jälkeen onko edelleen liike epäpuhdas ja josko sitten vielä käyttää jossain jos ultrataan mahdollisesti oej:n jänteitä tai kuvataan luustoa. Katsotaan voiko asialle jotain tehdä. Painoa on tullut saikun aikana ja lihakset lähteneet, joten varmasti ne osaltaan sitten auttavat etenkin nivelrikon kanssa kun saadaan lihaksia toivottavasti jossain kohtaa tukemaan niveliä. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. 

Voron kanssa tosiaan käyty pari kertaa suksilla vetohommissa. Voro ei ole mikään vetokoira, mutta ehkä ajan myötä palkalle juoksutukista se oppii, että homma voisi olla mukavaa. Koitetaan vielä päästä ainakin kerran tänä talvena, ja saada hyvää fiilistä ensi vuotta ajatellen. 

Purut ovat edelleen tauolla ja tauko jatkuu varmaan ainakin kevääseen, kesään asti. Olen itse tehnyt piilohaukkua ja ote- ja iskutreenejä sekä tyttishallintaa, mutta lähinnä Voron väsytysmielessä koska tulevaisuus lajin parissa on hyvin epävarmaa. Tottista ollaan tehty ja kaikkien vaikeuksien jälkeen olen tyytyväinen, että on saatu seuraamisessa nyt tunnetila vakiinnutettua ja tottiksessa yleisesti. Joskus Vorolla voi mennä vähän överiksi, mutta näkyy lähinnä leikissä. Pystyn ottamaan treeniin taukoja ilman, että koira lässähtää ja ollaan voitu kokeilla jopa uusia asioita ja joskus on saattanut tulla vaikka joku uusi asia, jossa kaikki ei ole mennyt putkeen ja Voro ei enää välittömästi valahda täydelliseen passiivisuuteen. 

Turussa päästiin myös kerran jo helmikuussa jäljelle, toki seuraavana päivänä tulikin sitten 20cm lunta ja jäljet jäi siihen, mutta näyttää siltä, että jatketaan keväällä siitä mihin syksyllä jäätiin, toki esineitä pitää ulkona muistutella. Pallo ei taaskaan kelvannut kesken jäljen palkkana vaan jäljesti esineelle asti, mihin reagoi, mutta vilkaisi minuun eikä heti mennyt maahan. Mutta vaatinee vain muistuttelua. Ja on hienoa, jos nyt pelkkä jälki motivoi noin hyvin ja pelkkä jäljeltä poi ottaminen jos ei aja toivotulla tavalla, saa Voron skarppaamaan ja olemaan tarkempi. 

Helmikuun jälki löytyy täältä ja tottisvideoita täältä: tottis seuruu, luoksari, maahanmenon harjoittelua seuruusta, henkilöryhmä, noudon pito, tottiksen aloitus

Kaveri otti vime Turun reissulla kaikista koirista kuvia uudella kameralla. Pitäisi omakin runko hankkia rikki menneen tilalle, mutta kiva että saatiin nyt kunnon kuvia kaikista. Postauksen kuvat Susan Suojanen. 





tiistai 10. tammikuuta 2023

2022

Vuosi vaihtui. Joulu vierähti Turussa kun kotona oli lunta ja loskaa polviin asti. Olisi tehnyt mieli jäädä kevääseen asti, mutta pakko sitä on kotiin tulla kun Turussa majoitustilat on kovin ahtaat ja joutuu hengailemaan kerrostalossa, mistä ulkoilutus on aina vähän työläämpää, vaikka lähellä onkin hyvä pieni metsä ja vartin ajomatkan päässä hyviä lenkkireittejä.

Jalo viettää edelleen sairasloma. Lenkillä käydään, mutta vain noin puolen tunnin lenkkejä ja pääosin hihnassa. Turussa lähimetsä on ihan huippu ja Jalo pääsikin itsekseen ravailemaan irti monena päivänä ilman mitään ontumisia. Saa nähdä mitä jalka taas tykkää, kun kotona saa luistella loskassa hihnassa eikä ole Jalolla mitään asiaa metsään vaihtelevaan maastoon kun sohjoa on ihan liikaa.

Voro pääsi kerran tottistelemaan halliin. Muuten jätettiin treenit tekemättä. Käväistiin kerran myös kaverin mukana puruissa katselemassa. Edelleen jotenkin tuskastuttaa ja ketuttaa, kun Voron tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta. Tai pikemminkin varmuus on siihen suuntaan että Vorosta ei purukoiraa tule. Senpä takia kaikki treenaaminen on muutenkin vähän jäänyt, kun tavoitteet ovat hävinneet ja ne ovat aina olleet isossa roolissa omassa harrastamisessa. Ilman tavoitteita ei tule treenattua kun ei ole motivaatiota. Onhan niitä muitakin lajeja ja ajan myötä joskus ehkä nekin motivoi edes jonkun verran, mutta kovin on erilainen lähtökohta kun 9 vuotta sitten Jalon kanssa. Silloin toki Jalo oli todella hankala koira, mutta löydettiin yhteinen sävel harrastuksissa. Voron kanssa taas arki on vähän helpompaa, vaikka laumatilanne ja kolmen koiran arki kaikkinensa monen muun haasteen kanssa tekee arjesta tällä hetkellä aika raskasta, mutta tämä tavoitteeton tila on vienyt pohjaa harrastamiselta ja motivaatiolta. Ehkä se vielä jossain kohtaa tulee ihan oikeasti. Oli laji sitten mikä tahansa. Siihen asti koitetaan tusata jotain ainakin Voron aktivoimiseksi.. se kun ei pärjää ilman treeniä ja aktivointia.

Joulukuussa käytiin Voron kanssa ekaa kertaa kokeilemassa myös uimahallissa, mitä Voro hommasta tykkää. Vähän oudoksui ympäristöä, mutta lähti uimaan, mutta saa nähdä tuleeko tästä samanlainen hitti kuin uiminen luonnonvesissä, epäilen. Eikä se halpaakaan ole. Saa nähdä eksytäänkö toistamiseen talven aikana. Voron tyylinäyte löytyy täältä.

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna kävin tekemässä Vorolle ekat vedot jalkaisin palkalle. Kolme vetoa ja Voro oppi homman yllättäen nopeasti. Yllätyin, että edes non-stopin vetovaljaat ei häirinneet, kun Voro on niin herkkä valjaiden suhteen ja inhoaa kaikkea kroppaan koskevaa. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kokeilemaan pieneen tuiskuun koiraladulle, mitä mieltä Voro on suksista Alkuun yritti lämppäkierroksella käydä vähän maistamassa suksia, mutta luopui nopeasti. Tuttu sattui olemaan lämppäkierroksen lopulla autoilla toimettomana niin huusin, että hetsaa Voron oman lähetykseni jälkeen maaliin. Vorohan lähti hienosti vetämään, kaveri huusi Voroa, laskin liinasta irti ja Voro juoksi palkalle. Sen jälkeen otin itse vielä muutaman vedon. Taakse jätetystä palkasta oli vaikea luopua, mutta ei ihme kun edellisenä päivänä olin juoksuttanut jätetyille palkoille. Mutta muutoin vedot menivät hienosti. Viimeiselle en tehnyt lähetystä vaan lähdettiin vain hiihtämään ja jossain kohtaa sanoin käskyn "Veto" ja Vorohan pisti laukalle ja jatkoi vetämistä, josta laskin sen sitten muutaman kymmenen metrin päässä olevalle palkalle. Voro yllätti kyllä tässä lajissa. Sen terävyys ja pieni epävarmuus tekee siitä vähemmän varman hiihtokaverin, mutta iän myötä varmasti nekin tasoittuu ja kun Voro oppii vetohommien idean toivottavasti niin ei sitten palkan toivossa ehdi toivottavasti katsella edes muualle. Tammikuu vasta meneillään, joten varmaan saadaan muutamia treenejä tälle talvelle. Positiivista oli myös huomata, että omat hiihtotaidot ovat pysyneet ennallaan. Lähdettiin siitä mihin viime talvena jäätiin. Taso on huono, mutta lähtötilannetta parempi sentään. :) 



Joulukuussa tuli ostettua ekstempore myös kunnon etujousitettu maastopyörä 2,25 tuuman renkailla.. Turusta löytyi Käytettynä Kona Fire Mountain. On ollut pätevä peli työmatkoilla ja ehkäpä jos Voro näistä vetohommista innostuu, voisi joskus miettiä myös koirapyöräilyn aloittamista. :)

Otsikon mukaisesti oli tarkoitus pohtia mennyttä. Tästä vuodesta ei osittain tuntunut jäävän käteen muuta kuin väsymystä ja uupumusta kolmen koiran kanssa elämisestä ja aika isoja pettymyksiä Voron harrastusrintamalla ja osittain myös Jalon. Jospa ensi vuosi olisi vähän valoisampi. Ainakin arki on vähitellen helpottanut ja Jalon tilanne ratkeaa varmasti vuoden aikana johonkin suuntaan. Harrastuksia Voron kanssa jatketaan varmasti joidenkin lajien parissa. Jotain suunnitelmia on myös koirarintaman ulkopuolella. Olen miettinyt asunnon myyntiä ja ehkä keksinyt jotain kouluttautumissuunnitelmia itselle. Toki jälkimmäisen toteuttaminen vaatii rahaa, minkä vuoksi suunnitelma saa odottaa muutaman vuoden.