Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

torstai 14. marraskuuta 2013

hallintaa, hallintaa, hallintaa...

Vierailin viime viikolla kaverin luona Itä-Suomessa. Kaveri on kokenut koiraharrastaja PK-puolella ja paljon myös ongelmakoirapuolella auttanut ihmisiä. Niimpä minulle tarjoutui oiva mahdollisuus viedä Saida kaverille näytiksi. Halusin joitain työkaluja minun ja Saidan yhteistyön eteenpäin viemiseen (enkä nyt tarkoita tottishommia vaan ihan arkisia asioita). Ulkopuoliset eivät ole pysteet tunnistamaan, paikantamaan ja näkemään meidän ongelmia sen perusteella että näkevät minua silloin tällöin treenaamassa. Sen sijaan tarvitsin ihmistä, joka ymmärtää todella koiria ja niiden elekieltä ja joka näkisi Saidaa ja meitä yhdessä useamman päivän ajan ja Saidaa myös yksin.

Muutaman päivän jälkeen sain kuulla todella valaisevaa ja viiltävää analyysiä siitä, miten itse aiheutan osan koiran vilkkaudesta ja hönkimisestä. Kaveri kylmästi löi faktat pöytään siitä, miten en luota koiraan tietyissä tilanteissa (joista on jäänyt "ikäviä" muistoja, kuten silloin, kun Saidan kosketusetäisyydelle tulee lässyttäviä ihmisiä tai koiria).. ja sen vuoksi oma harmostuneisuuden taso nousee mikä näkyy ihan konkreettisesti kropassa, mikä taasen heijastuu koiraan.

Toisaalta taasen en ollut tehnyt riittävän selväksi niitä asioita, joita Saida ei todellakaan saisi tehdä, kuten autosta ulos hyppääminen ilman lupaa tai sängylle hyppääminen. Ja toisaalta taas ennaltaehkäisyä. Kaveri näytti konkreettisesti, miten rauhoitan itseni ja koirat kun avaan auton takaluukun ja miten eleillä ja eritoten äänen painolla kerron mitä niiltä haluan. Tuo kikka toimi kyllä välittömästi, kunhan itse sen sisäistin. Saidan kaltaisen koiran kanssa on oltava todella tarkkana oman äänenkäytön kanssa, kaikissa vastaavissa tilanteissa pitää äänen olla todella matala ja mollivoittoinen, eikä yhtään innostava. Ja tällaiselle hektiselle tuliperseenalla-tyypille sellaisen olemuksen rakentaminen on todella haastavaa ja työlästä, mutta välttämätöntä.

Nyt viikon treenailun jälkeen alkavat koirat (etenkin Saida) olla todellakin paljon rauhallisempia (paria huonoa kertaa lukuun ottamatta), kun avaan takaluukun ja veräjän. Ja mikä parasta, se toimii myös kotona kun koirat riehaantuvat leikkimään liian villisti tai toisaalta metsässä, kun molemmat ovat vapaana, jolloin on aina vaara, että villiintyvät molemmat ja sen jälkeen tulee ruumiita :) Tällä "uudella" todella matalalla ja rauhallisella tavalla olen pystynyt hallitsemaan Saidaa ihan eri tavalla sen ollessa vapaana metsässä Jalon kanssa, eikä se enää välitä metsälenkeillä Jalosta yhtään, edes silloin, kun Jalo syöksyy "muristen" sitä kohti. Ja tämä Saidan rauhallisuus ja välinpitämättömyys tarttuu myös Jaloon tietysti. Mikä ihana tunne, kun vihdoin alan saamaan palaset loksahtamaan Saidan kanssa kohdalleen erilaisten taistelujen jälkeen. Alkaa se kuuluisa yhteinen sävel löytyä ja molemmat Saidan kanssa olemme löytämässä ihan uudenlaisen tavan olemiseen, yksin tai yhdessä :) Hieno tunne tosiaan, ja suuret kiitokset Ihanalle kaverille, jonka nimeä en viitsi mainita. Voi kun minäkin olisin vielä joku päivä yhtä taitava koiranlukija ja kouluttaja!! :)

lopuksi vielä muutamia kuvia syksyltä..

metallikapulakin nousee vihdoin :)

16 viikkoa

on se komea :)


Paljon olisi kerrottavaa myös hakuilusta, mutta jätetään se ensi kertaan :)

torstai 31. lokakuuta 2013

Tämä on -tokopäivä ja hakuilua...

Viime lauantaina 26.10. osallistuttiin Mäntsälässä Jalon emän omistajan luona järjestettyyn Tämä on -tokopäivään. Alun perin minun piti mennä vain kuunteluoppilaaksi, mutta kun osallistujia oli perunut niin menin sitten treeneihin mukaan.. molempien koirien kanssa. Kouluttajina tilaisuudessa oli Tending -kennelin kasvattajat, Korrin pariskunta. Aluksi oli vuorossa Saida jonka kanssa tein ensimmäisessä osiossa seuraamista ja jääviä. Olin alkuun puhunut, miten vaikea minun on motivoida koiraa ja katsekontaktin pysymisessä on ollut aastetta. Samoin jäävät ovat liian hitaita. No yllättäen Saida toimi kuin unelma, mikä sinänsä oli hienoa, mutta mikä hämmensi itseä paljon, sillä kun otin Saidan sivulle, niin likka katseli ja haisteli vain ympärilleen eikä sillä ollut minun mielestäni aikomustakaan seurata, etenkään täydellä katsekontaktilla. Ja sitten kuitenkin teki sen mittapuulla täydellisesti. No kotiläksyksi tästä saatiin takapalkan vahvistamista ja sen jälkeen häivyttämistä jotta jääviin saadaan nopeutta. Lisäksi pitää harjoitella vire-sanan käyttöä. Tähän saakka olen toisellut sanaa lähinnä silloin kun Saida on valmiiksi hyvässä vireessä, nyt kuitenkin tehtävänä olisi saada käännettyä se niin päin, että sanaa toistamalla saisin vaikutettua Saidan viretilaan ja palkkaamaan vireestä.

Toisessa osiossa tehtiin kaukoja ja noutoa. Läksyksi etenkin istu-seiso vaihdoissa saatiin riman opettaminen. Rima laitetaan aivan Saidan etujalkojen eteen istuessa ja siitä opetetaan ylittämään rima kun seistään ja vastaavasti pistämään etujalat takaisin riman taaksen kun koira menee istumaan. Tätä pitää harjoitella, ensin pitää vain keksiä jokin hyvä rima :) Lisäksi huomasin, miten suuri ongelma vesisade meille on, saida ei suostunut menemään lainkaan maahan sen jälkeen kun vettä alkoi sataa ja maa kastui. Eipä tarvitse ulkokokeisiin ensi kesänä ilmottautua.. :\ Viimeisenä tehtiin noutoa, jossa haasteena hidas palautusvauhti. Lääkkeeksi pidempiä noutoja, jotta koiralla alkaa jo menomatkalla palata ajatus takaisin minuun. Palautusvauhtia parantaakseni pitää myös opettaa koiralle kierrä-sana, siis puun, tolpan tai vastaavan kiertäminen, jota sitten voin käyttää paitsi noudon jatkona myös luoksetulon pysäytyksissä. Jonkin verran on tullut harjoiteltua ja kyllä se etenee vähitellen.

Jalon kanssa tein sekä seuraamista että jääviä sekä luoksetulo. Seuraaminen oli Riitan mukaan hyvällä mallilla. Samoin sivulletulossa Jalo osaa kääntyä hienosti paikallaan, lisää kuitenkin takapäänkäyttöharjoituksia. Myös istuminen, maahanmeno ja seisominen ovat hyvällä mallilla, tarvitaan vain lisää rauhallisuutta palkkaamiseen, samoin seisomisessa voin kädellä puskea ihan minimaalisesti koiraa kohti jotta pysähdyksestä saadaan nopea. Kehitysehdotuksena sanottiin, että jääviä kannattaa tehdä peruuttaen niin että koira tulee jalkojen välissä keskellä, pystyy seuraamaan myös askellusta ja palkkaamaan hyvästä askelluksesta käskyllä. Luoksetulossa vinkkinä oli, että aluksi luoksetulossa opalkataan aina lelulla. Siinä kohdassa kun pentu juoksee todella kovaa niin sanotaan palkka-sana ja otetaan lelu esiin. Sitten erikseen vasta opetetaan eteen tulo.

Tuohon seuraamiseen ja luoksetuloon liittyen sain tänään kuitenkin mielestäni parempia neuvoja Jalon veljen, Laten (Gladiaattori) omistajalta Tiialta, joka tuli Tampereelle vierailemaan. Ensinnäkin Tiia opetti minulle tekniikan, jolla imuttaa pentua oikealla kädellä jolloin koira tottuu vasempaan käteen eikä kiinnitä siihen huomiota. Nyt vaan hiomaan ja opettelemaan ja eritoten sisäistämään tuota asentoa peilin edessä. Luoksetulossa opin, että käännyttäessä koiraa kohti pitää olla jo rauhallinen ja tyyni ja seistä kädet rennosti sivulla, koiraa kutsettaessa ei pidä katsoa koiraa vaan ylemmäs, koira otetaan vastaan aivan jalkojen väliin ja välittömästi kun pentu istuu niin palkka ja peruutus ja isot kehut. Eteenmenoa ei Jalon kanssa olla treenattu mutta tänään päästiin siinäin alkuun, kiitos hyvien neuvojen. :)

Tänään päästiin myös mukaan TAVESin hakutreeneihin, vuorossa meillä oli nakkirinkiä ja lopuksi yksi näkyvä lähtö noin 10-15m., minne Jalo rynnisti vauhdilla vaikka paikka oli täysin outo ja lähes pilkkopimeä. Ruokaa tuo pentu rakastaa niin sillä on hyvä lähteä hakua treenaamaan jatkossakin, toivottavasti nyt oma työtilanne selkiytyisi että pääsisi jonnekin asettumaan ja harrastamaan pysyvämmin :)

Lopuksi kuvia toko-päivän lopuksi järkätystä Juha Korrin leikityksestä.. ehkä tuosta koirasta vielä joskus tulisi ipo koira :) Kuvat: Mari Alajääski




sunnuntai 20. lokakuuta 2013

tuo pentu on vaan niin helppo..

En edelleenkään pääse yli enkä ympäri siitä, voiko pennun kasvattaminen ja kouluttaminen olla näin "helppoa". Nyt ollaan Saidan ja Jalon kanssa käyty mm. yhteisillä minilenkeillä, kun ensimmäiset rokotukset on hankittu. Ja jotenkin kaikista pikkuasioista huomaa, miten tuolla pennulla on kova halu oppia ja se todellakin käyttää aivojaan oppiakseen erinäisiä asioita, ja yrittää myös soveltaa oppimaansa. Varmaan tämä johtuu osittain siitä, että esim. tottiksessa ruoka ja leikki ovat riittävän isoja motivaattoreita ja palkkioita pennulle, että se tosissaan miettii, että miten viime kerralla tuon namin/lelun sai. Kun taas Saidan kanssa mikään ei ole ollut koskaan niin mielenkiintoista kun töllätä ja haistella ympärillä olevia koiria (siis jop 50 metrin päästä), ihmisiä, maata jne. Sen vuoksi myös koiran keskittyminen harhailee todella helposti ja itse joutuu olemaa se innostaja/aktiivinen ihminen vaikka näin ei pitäisi olla, ja mistä olen pyrkinyt pääsemään eroon.. yrittänyt aktivoida koiraa ja jos ei hommat maistu niin sitten koira autoon.

Toisaalta nyt kun itsellä on olemassa vertailupohjaa, niin ei Saidan halu oppia vedä vertoja pennun halulle. Jotenkin turhauttavaa välillä, kun senkin jälkeen kun koira jotain osaa niin se ei tarkoita sitä, että koira niin tekisi. Enkä siis tarkoita että kaikki muut koirat tai kiharat menisivät näihin lokeroihin, vaan ylipäätään tuntuu vlillä kuin hakkaisi omaa päätään seinään Saidan kanssa. Mitä järkeä opettaa mitään koiralle, joka ei kuitenkaan toimi opetetun mukaan. On ihan sama opettaako koiralle seuraamisen täydellä katsekontaktilla, koska koepäivänä se ei sitä tee, ellei sitä itseä satu huvittamaan. Tai Saida osaa kävellä hihnassa täysin vetmättä, mutta jos mielentila on hiemankin vilkkaalla päällä tai ulkona on hajuja (joita on todennäköisesti aina!!!), niin ajoittain tuntuu kuin koiraa ei olisi koskaan opetettukaan kävelemään vetämättä. Ja siis hihnakävelyssä jos jossain on varma, että en ole antanut koiran vetää, vaan olen luonteeltani periaatteellinen. Aivan sama, vaikka pakkasta on -20, niin kuin välillä viime talvena oli, pysähdyin joka ikinen kerta kun hihna kiristyi ja siinä seisottiin ja jäädyttiin kunnes Saida itse löysäsi hihnaa. Ja samaan aikaan kuitenkin Saida jumaloi minua, se ei halua mitään muuta kuin meikäläisen hyväksyntää, mutta pääkoppa sekoaa ulkona, mikä johtaa tähän tuskastumisen tunteeseen. 

Tämä asia on korostunut pennun tulon myötä. Ei sen vuoksi, että pentu saisi pinnan kireälle vaan päinvastoin. Nyt minulla on käsitys, minkälaista koiran kasvattaminen ja kouluttaminen voi olla, kun toisena osapuolena on oppivainen ja työhaluinen koira. Nyt meikäläisen haasteena onkin, miten pääsisin rakentamaan minun ja Saidan yhteistä tekemistä parempaan suuntaan. Minun tehtävänihän se olisi oppia kouluttamaan Saidaa, mutta on välillä vaikeaa. Ja kuitenkin samalla Saida on paras koira ikinä... se osaa olla lasten kanssa, se on äärettömän kiltti, tykkää rapsutuksista ja on todellinen halikihara, joka nauttii täysillä esimerkiksi metsässä vapaana juoksentelusta. Nyt itse haluaisin kovasti vielä harrastella Saidan kanssa tokon avoimessa luokassa ja sitten kenties lopetetaan tokoilu. Voi olla, että kun tuo pentu kasvaa, niin voin tottisintoilun keskittää siihen ja tehdään Saidan kanssa sitten muita juttuja.. aika näyttää..

ja vielä on pakko todeta, että Saida on todella tottelevainen ja ihana koira. Mutta kun itse halusin harrastuskoiran, niin siltä kuitenkin pitäisi löytyä tiettyja piirteitä ja ominaisuuksia, joita kiharakarvaisessa noutajassa on luonnollisesti ehkä vähän rajallisesti. Tottakai pidän itsekin koiriani ennen kaikkea kumppaneina ja parhaina mahdollisina kavereina ja perheenjäsenenä, mutta samalla toivoisi koiraan hieman enemmän potkua.

Tähän loppuun vielä ensimmäinen video jalon tottiksesta.. paljon tuon videon avulla taas pääsi eteenpäin, kun tietää, missä meni vikaan.. kiitos Marikalle ja Rikulle kuvaamisessa auttamisesta :)