Mutta asiaan... Yllä mainittuun tottisvireeseen liittyen Juha tiivisti asian hyvin. Tottiksen koulutus aloitetaan tunnetilan luomisella, siten, että sanotaan viresana ja parin sekunnin päästä alkaa riehakas leikki tai annetaan ruokaa. Vähitellen koira oppii viresanan tarkoittavan jotain älyttömän mukavaa ja kivaa, jolloin pohjat tunnetilan luomiselle on tehty. Tämän jälkeen voidaan viresanan ja koiran innostumisen jälkeen ottaa mukaan tottis. Kannattaa aloittaa sivulletulolla. Ja välittömästi, kun koira on sivulla katsekontaktissa niin palkkasana (sana, joka on opetettu koiralle tarkoittamaan, että se saa palkkaa oikeasta toiminnosta, toimii samoin kuin klikkeri), ja aloitetaan leikki. Ja näin edetään VÄHITELLEN, kunnes lopulta koira tekee koko kolmosen tottiksen vain loppupalkalla ;)
Juha kertoi myös koiran eri vieteistä (ravinnonhankintavietti, puolustusvietti, laumavietti ja saalisvietti), joiden avulla koiria koulutetaan. Myös ne, jotka eivät tiedä kouluttavansa :) Seminaarissa käytiin läpi viettien alkutilat eli vireet, avainärsykkeet, viettitoiminnot ja viettipäämäärät. Kaikissa vieteissä on nämä kaikki neljä osa-aluetta. Erilaisilla testeillä sitten saadaan selville, mitkä vietit ovat kussakin koirassa voimakkaimmin vaikuttamassa, ja siten myös se, mitä näistä koulutuksessa kannattaa eniten käyttää.
Vieteistä itseä eniten kiehtoi laumavietti, joka on kokoajan olemassa ja siten oivallinen apu paitsi arki- myös kisatottiksessa. Hirveän helposti (ja myös vahingossa) tottiksen kouluttamisessa luotetaan nakkien voimaan vaikka kehuja annetaankin. Ei luoteta siihen, että koira saattaisi oikeasti tehdä töitä ohjaajalle vain ohjaajalle tekemisen ilosta. Näin myös omalla kohdalla ;) Laumavietin kehittämistä voi harjoitella ensiksi arkielämässä siten, että luoksetulosta, autoon menemisestä, paikallaan odottamisesta jne. annetaan hurjat kehut, niin että koira innostuu. Seminaarin aikana aloin miettiä, josko yrittäisin entistä enemmän vahvistaa laumavietillä koiran oikeaa toimintaa. Harvoin arjessa käytän nameja, mutta nyt jätän ne viimeisetkon pois ja keskityn palkkaamaan koiraa omalla viestinnällä. Toivottavasti vielä joku päivä saida tekisi tottista minulle tekemisen ilosta, eikä nakkien ja muun palkan toivossa :)
Yksi hyvä harjoitus tähän on tehdä tokorata, missä tiettyjä liikkeitä linkitetään putkeen. Ensin vaikka hyppy esteen yli, siellä seis ja muutama kaukokäsky, josta lähetys ruutuun, sieltä luoksetulo parilla pysäytyksellä ja loppuun pieni seuraamispätkä. Ohjaaja ohjaa koiraa ilman mitään palkkausta kuin kehut ja "kiellot tai höphöp-eit". Lopussa voidaan sitten koko radan loputtua kaivaa jostain kissanruokapurkki tai vastaava. Tällainen harjoitus kissanruoallakin tehtynä voimistaa laumaviettiä, sillä koira ajattelee tällöin "kerro äiskä, mitä teen, että saan sitten lopuksi herkkuja". Ilman laumaviettiä ajatus kulkee taasen tyyliin "kohta tippuu nakki, kohta tippuu nakki". Vähän sama idea on ollut itsellä NOME-treeneissä, kun pyrin siihen, että Saida ymmärtää pääsevänsä damille vain minun kauttani. Ja hyvin sen olen sille saanut iskostettua, sillä todella hyvin se ohjauksissa kuuntelee (mm. pilliä), olettaen, että olen opettanut sille asiat riittävän varmaksi. Vielä, kun oppisi tottiksessakin hyödyntämään :)
Tottikseen liittyen pitää vielä todeta, että tänään tuli opittua, että pystyn säätelemään Saidan viretilaa silloin, kun ollaan suht tutussa ympäristössä ja tuttujen koirien keskellä. Jos vien Saidan treeneihin uusien koirien keskelle paikkaan, jossa ei olla aikoihin treenattu, niin vaikea on saada Saidan jakamaton huomio. Tähän auttaa osittain se, että teen kuten tänään eli vein saidan autoon ja otin Jalon tilalle, jotta Saida saa kerätä tottisintoa autossa. Toisaalta tällaisessa tilanteessa pitäisi tulla itse etukäteen paikalle ja antaa Saidan käydä läpi (haistella kaukaa) muut koirat, kunnes ne menettävät kiinnostavuutensa ja Saida alkaa katselemaan minuun päin, että tehtäisiinkö jotain. Pitäisihän koekoiran pystyä keskittymään töihin paikassa kuin paikassa, mutta meikäläisen tekemien virheiden vuoksi ja myös Saidan vaikeahkon palkkautuvuuden vuoksi näin ei ole. Sen takia en koskaan harkitse lähtemistä toko-kokeeseen jonnekin kauas, kun koira voi olla todella omissa maailmoissaan oudosta ympäristöstä.
Tulipa paljon taas sepustettua.. tähän lopuksi video Jalon puruista. Juha leikitti uudella tyynyllä, todella hyvin se puri, etenkin viimeinen oli erittäin napakka isku :) Näin MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä- ohjelman viitoittamana pitää varmaan todeta, että nuo malitkin pitäisi varmaan kieltää Suomessa ;)))




