Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Saida 3v... kevättä kohden...

Kuulumisia ei ole tullut päivitettyä taas hetkeen. Jotenkin talvi menee aina jonkinlaisessa sumussa viikosta toiseen, eikä oikein jaksa innostua mistään. Nyt on kuitenkin sen verran taas kulunut aikaa, että kuulumisia on hyvä kirjoitella muistiin. Ja tekstin pituus on sen mukainen... ;)

Keskiviikkona Saida vietti 3-vuotis syntymäpäiviään. Pari päivää aiemmin Saidan emä nukutettiin kipujen ja kasvainepäilyjen vuoksi ikiuneen, mikä muistutti taas omien koirien tärkeydestä. On ne kivoja ja parhaita koiria ja vaikka olenkin äärimmäisen itsekriittinen ja pohdin aina aika-ajoin, kuinka huono koiranomistaja ja kouluttaja olen, on koirien perusteella ainakin jotain tehty oikein.

lumikuono <3

Tammikuun alkupuolella Saida steriloitiin. Alun alkaen kasvattaja suunnitteli Saidalle pentuja, mutta ikävien sattumusten summana pentuja ei sitten päätettykään tehdä. Saida ei sopeutunut, kun vieras ihminen vei Saidan vieraaseen paikkaan vieraiden koirien keskelle. Saidahan olisi synnyttänyt kasvattajalla, jolloin oli tärkeää katsoa, miten se suhtautuu vieraaseen ympäristöön, jossa minua ei ole turvana. No tällä tavalla tehtynä ei sopeutunut. Jälkeenpäin ymmärsin, että Saidan sopeutuminen olisi vaatinut sen, että minä olisin kuskannut Saidan Ouluun kasvattajalle, viettänyt siellä vähän aikaa ja jättänyt Saidan itse. Saida on ajan myötä oppinut luottamaan minuun, mutta mikäli vieras ihminen vie Saidan outoon paikkaan ja jättää vieläpä yksin, ei Saida koe oloaan turvalliseksi. Hieman tuttujen ihmisten kanssa toki onnistuu, kuten tammikuun Turun reissulla huomasin, kun äitini tuli hakemaan Saidaa hoitoon. Mutta täysin vieraassa paikassa valitettavasti Saida menettää luottamuksensa ja sulkeutuu, ei ole lainkaan oma iloinen itsensä. Näin ollen pennutussuunnitelmat peruutettiin. Sinänsä harmi, sillä huonolla tuurilla Saidan emälinja ei enää jatku missään muodossa kasvattaja-Paulan toimesta.

Saida odottaa leikkaukseen pääsyä

Pari päivää vain nukuttiin

Haava vain pari päivää leikkauksen jälkeen

Jälkeenpäin aloin miettiä sopeutumisasiaa. Tuleeko koiran tosiaan pystyä sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Testataanko edes astutettavia narttuja, miten ne sopeutuvat vastaavanlaisessa tilanteessa. Väitänpä että ei, enkä oikeastaan itse pitänyt Saidan sopeutumattomuutta teoriassa ongelmana. Käytännössä en kuitenkaan halunnut aiheuttaa sille stressiä ja riskeerata sen ja mahdollisten pentujen henkeä.

Äärimmäisen sopeutuvasta koirasta esimerkkinä on Jalo, jonka kanssa on käyty kovaa henkistä taistelua hallinnan osalta. Kuskasin Jalon ennen joulua treenikaverille hoitoon. Saida oli yllättäen palautunut Oulun reissulta ja pahimmat tärppipäivät olisivat tehneet joulun vietosta pienessä äitini yksiössä täysin mahdotonta kahden hormoonihirviön kanssa. Onneksi löysin hoitopaikan Jalolle. Jalo ei ollut koskaan käynyt paikassa, mutta oli heti kuin kotonaan, eikä piitannut lähdöstäni. Vastaavasti kun hain Jalon, se tuntui olevan iloinen vain lähinnä samalla tavalla, kuin se olisi kenen tahansa ihmisen tullessa sitä tervehtimään. Olen aina tiennyt Jalon olevan huomattavasti itsenäisempi kuin Saida, mutta jotenkin sitä toivoo, että olisi edes jollain tavalla tärkeä omille koirilleen. Toisaalta oli loistavaa kuulla hoitajana toimineen kaverin mielipide Jalosta. Vihdoin joku muu näki sen, mistä itse olen yrittänyt ihmisille kertoa, tuloksettomasti.

Ihmiset, jotka eivät ole viettäneet Jalon kanssa kunnolla aikaa puolen vuoden iässä tapahtuneen muutoksen jälkeen, eivät usein ymmärrä Jaloa. Jalo rakastaa ihmisiä, mutta lähinnä hyödyn näkökulmasta. Niin kauan, kuin Jalo saa jotain huvia tai hyötyä ihmisestä, se pysyy lähellä ja on erittäin kiinnostunut. Kun huvi ja hyöty loppuu, loppuu myös Jalon kiinnostus, mistä johtuivat myös hallintaongelmat metsälenkillä. Tämän näki joulun tienoilla Jaloa hoitanut kaveri ja tilanne tuli esiin myös näyttelytreeneissä, joissa vieras handleri yritti saada Jaloa ruotuun. Kun handleri vihdoin onnistui, ei Jalo ottanut itse enää kontaktia handleriin ellei handleri ensin puhunut Jalolle.:)

Kaikki tämä pohdinta on lähinnä omien havaintojen auki kirjoittamista, ei purkautumista, vaikka siltä saattaakin hieman vaikuttaa ;) Olen oppinut elämään Jalon itsenäisyyden kanssa ja yritän kokoajan kasvattaa rajallista laumaviettiä. Lähinnä itselle oli helpotus, että joku muu vihdoin ymmärtää ja näkee Jalossa sen haastavuuden minun näkökulmastani. Samalla sain vahvistuksen siitä, että oma näkemys Jalosta on ollut alun alkaen täysin oikea, vaikka muut ovat sitä kovasti kyseenalaistaneet.

Toisaalta kaveri sanoi myös Jalon olevan todella helppo ja kiva koira. Hoitokoirana varmasti onkin (kunhan ei irti laske;). Jalon voi jättää yksinään pihalle aitaukseen, tarhaan tai vaikka kiinni puuhun keskelle metsää ja se viihdyttää itseään ja on täysin tyytyväinen. :) Jalo ei ole tippaakaan aggressiivinen, ei haasta riitaa ja on kaikkien kaveri, niin kuin Turun näyttelyssäkin (josta muuten saavutuksena hieno EH) saatiin todeta. Kuitenkin senkin eteen on tehty töitä; on juostu mätsäreissä ja tapahtumissa istuskelemassa ja käyty Anu Tuomen vetämillä kimppalenkeillä, joilla rakennetaan järkevää suhtautumista vieraisiin koiriin tilanteissa, joissa koirat pääsevät toistensa iholle asti. Provosoinnista elävälle Jalolle se on kuin nenä päähän. :)

NUO EH2, tuomari: Czegledi Attila, Unkari

Talven ajan on ollut tarkoitus rakentaa hallintaa ja siinä on edistytty. Sitä kautta toivottavasti vahvistuu myös ajatus yhteisestä tekemisestä. Uusia ratkaisuja etsitään myös loppukuusta järjestettävästä laumaviettiseminaarista, johon päästiin Jalon kanssa esimerkkikoirakoksi. Kiva saada ulkopuolisen ihmisen näkemys Jalon palkkautuvuudesta laumavietillä sekä erityisesti keinoja kehittää laumaviettiä - paitsi kisakentillä ja treeneissä myös arkielämässä.

Ja palatakseni vielä tekstin alkuun... Saida tosiaan steriloitiin neljä viikkoa sitten. Hyvin on neiti parantunut. Vähitellen palaillaan treenien pariin. Kotona on tehty tunnaria. (Linkki yhteen huonolaatuiseen tunnari-videoon.) Välillä menee oikein mallikkaasti kapuloiden välissä olevia nameja hyödyntäen, mutta etenkin ensimmäisellä toistolla Saida kerää kierroksia. Toivottavasti saadaan voi-liikkeet kuntoon, että päästään kisaamaan ennen elokuun sääntömuutoksia.

Myös Jalon kanssa on vähitellen aloitettu tottikset, kuten jo viime postauksessa totesin. Alla video, jonka olen taitavasti luonut Movie Makerilla.. todellinen taidonnäyte. :) Täyskäännöksissä on paljon työtä sekä ennakoivan seisomisen merkkiä pitää vahvistaa ja muutoinkin tehdä kuunteluharjoituksia. Lisäksi pitää saada haukutus-seuruun vire siirrettyä perusasento-seuruuseen.. pari kikkaa on kavereilla jo taskussa, joten odotan innolla treenikauden alkua. Kotona on tehty kaukoja ja ajettu sisään luoksarin pysäytystä sekä merkkiä, joka toisinaan on kovin vaikeaa, kun Jalo ei millään omilta kierroksiltaan meinaa edes nähdä 25 cm korkeaa törppöä edessä. :) PK-tottiksen kouluttaminen Jalolle on todella helppoa tokoon verrattuna ;)

Linkki Jalon tottikseen (Älkää ihmetelkö hidasta vauhtia ja horjumista.. jäisellä ja lumisella kentällä on vähän hankala päästä eteenpäin;)

(c) Mika Kunnas

maanantai 5. tammikuuta 2015

Vuoden nuori kihara 2014

Viime päivityksestä on kulunut melkoisesti aikaa. Koirarintamalla on ollut todella hiljaista, mutta uuden vuoden alkajaisiksi saimme hyviä uutisia. Saida on vuoden 2014 nuori kihara. Kiharakerho järjestää vuosittain Vuoden Kihara-, Vuoden nuori Kihara-, Vuoden Veteraanikihara- ja Vuoden NOME-tulokas -kilpailut, jotka perustuvat vuoden aikana saatuihin koetuloksiin. Pisteitä kertyy kaikista mahdollisista kennelliiton alaisista virallisista lajeista sekä näyttelyistä. Viime vuonna Saida oli Vuoden nuori Kihara-kilpailun neljäs, mutta tänä vuonna voitto napsahti melko isolla erolla seuraaviin :) Saida keräsi pisteitä yhteensä 72, kun toiseksi tulleella pisteitä oli 25. Muutoinkin vuosi 2014 oli tulosrintamalla Saidan kanssa hieno, kun miettii, missä myllerryksessä arkielämä on välillä ollut.

Saida pärjäsi hienosti myös Vuoden Kihara-kilpailussa. Neljäs sija todella kovassa seurassa. Ei ole häpeä hävitä sellaisille koirakoille kuin Åsa ja Demi (FI TVA BH RTK1 Kukkasen Vallisneria), Sari & Voitto (FI KVA Kukkasen Vettenvaltias) sekä tietysti Hämeen huiput Outi ja Jokke (FI & EE MVA BH JK3 TK1 TK2 Curlicue`s Hip Hopper). Kyllä meillä on tällä hetkellä hienoja kiharoita Suomessa.

Saidan kanssa voittoa on juhlittu pitkällä treenitauolla. Pari kertaa on olohuoneessa tokoiltu ja eilen käytiin pitkästä aikaa NOME:n kimppatreeneissä. Viime kerrasta on aikaa, kun Ähtärin chessimestaruuden jälkeen ei suuremmin tehnyt mieli treenta. Saidalla oli myös juoksut, ja eläminen hormoonihirviö-Jalon kanssa oli täyttä tuskaa, eikä energiaa olisi rittänyt mihinkään ylimääräiseen. Onneksi juoksut ovat vihdoin ohi, eikä seuraavia juoksuja enää todennäköisesti tule.

Myös Jalon kanssa on marraskuun tottisten loputtua pidetty taukoa. Hallivuorolla käytiin vielä joulukuussa, mutta Jalon treenaaminen jäi vähälle, kun ei noutajaporukassa ole oikein seuraa, joka osaisi katsoa tottista IPOa silmällä pitäen. Kaippa se osaa vielä seurata. :)

Sen verran on edetty, että Jalon kanssa ilmottauduttiin Mia Kiviahon tottis-koulutukseen. Uuden vuoden lupaus vähentää koirahommia pitää kuitenkin edelleen. Pohdin parhaillaan haun lopettamista ja treenataan nyt Jalon kanssa vain IPOa varten. Saidan kanssa lopetetaan mejäilyt ja keskitytään nomeen ja tokoon sekä (ei ainakaan vielä kisamielessä) PK-jälkeen. Etenkin NOME-treeneihin haluan panostaa huomattavasti viime vuotta enemmän. On se vaan hieno ja vaativa laji!

Paljon on vienyt aikaa myös muutto. Pääsimme koiruuksien kanssa vaihtamaan kerrostalon tuskan rivitalon rauhaan. Nyt on oma aidattu piha, eikä yhtäkään rappukäytävää, missä tulisi vastaan koiria pelkääviä vanhuksia. Asunto on kompakti, mutta tuntunut heti omalta. Josko tästä vähitellen itse aktivoituisi myös näissä koirahommissa! :)


Hyvää alkanutta vuotta!



Uusi ikioma piha...

lauantai 25. lokakuuta 2014

BH Saida

Saidan kanssa käväistiin tänään BH-kokeessa. Tästä lähin nimen eteen saakin lisätä koulutustunnuksen BH. :) Syksyllä käytiin BH-kurssilla vähän opettelemassa kaaviota ja nostamaan omaa luottamusta koiraan ja siihen, että se pysyy seuruussa. Ilman kurssia ja koetta en varmaan olisi koskaan yrittänyt noin tylsää seuruukaaviota, mutta kokeilu paljasti uusia puolia Saidasta. Tokossa Saidan vire on aina ollut ongelma. Viime toko-kokeessa yritin kaverin vinkkien mukaan tehdä kokeen ns. yhtenä sarjana vapauttamatta koiraa, mutta ensimmäisen liikkeen jälkeen vire kuitenkin katosi. Saida on oppinut jollain tavalla väärän vireen tokoon, mutta nyt täytyy alkaa tehdä putkeen liikkeitä ja vaatia liikkeiden välissä seuruu. Tänään Saida todisti, että se sen osaa.


Kuvia lokakuiselta Heinisuolta



Tuomarina tänään oli siis Marita Packalén, mikä vaikutti siihen, että ylipäätään uskalsin ilmottautua kokeeseen. BH-kaavion suorittaminen joidenkin IPO-koirien joukossa IPO-tuomarien silmien alla ei oikein innostanut. Vaikka tuomari oli helpoimmasta päästä, niin itse olin sillä ajatuksella, että liikkeiden pitää olla kunnossa, eikä kokeeseen mennä haahuilemaan huonossa vireessä.

Saida teki hyvää seuruuta. Miinusta (minulta) tuli vapaana seuraamisessa. Väkäsen kohdalla menosuunnasssa Saidan huomio karkasi hetkeksi ja todella pienellä äänellä otin takaisin kontaktiin. Samoin pitkällä suoralla tulosuunnassa juuri juoksusta kävelyyn vaihdossa Saida alkoi rapsuttamaan kaulaansa, kun ei ole hirveästi tottunut tekemään hommia ketjupannassa. Toisaalta olen iloinen, että rapsutti seuruussa eikä paikkamakuussa, joka oli moitteeton.. mitä nyt vähän haisteli maata. (Myöhemmin tuleva) video tosin paljastaa, että Saida on hieman levoton alussa, mutta loppua kohden Saidan olemus paranee. Ei Saida ole koskaan paikkamakuusta noussut, mutta tästä huolimatta täytyy tokoa varten alkaa vahvistaa paikkista edelleen.

Käännöksiin olin todella tyytyväinen. BH-koetta varten piti opetella käännökset uusiksi pienellä merkkiäänellä ja hienosti saatiin ne muutamassa viikossa koekuntoon. :)


 
Suuri miinus ohjaajalle, joka ei muistanut pysähtyä kytkettynä seuruun henkilöryhmässä... ääliö! Mutta eipä tuo tuomari siitä rokottanut. Kaikista osa-alueista erinomainen.. paitsi rapsutusten takia erittäin hyvä vapaana seuraamisesta sekä maahanmanon luoksetulossa saida tuli luonnollisesti suoraan sivulle,mikä verotti arvosanaa. Kokonaisarvosana kuitenkin erinomainen. Ennen jääviä tuomarikin sanoi, että voisin kehua koiraani, kun tekee hienoa seuruuta, mutta eipä sitä jännityksessä sellaiseen voi keskittyä ja toisaalta Saida nousee kehuista niin paljon, että saattaa hyppiä kahdella jalalla, mikä ei noissa kokeissa ole kovin toivottavaa. Mutta hyvä, että tuomari tykkäsi. :)

Kaupunkiosuus meni odotetusti ilman ongelmia.

Tässä linkki saidan kenttäosuuteen... Halusin kuvata paikkamakuunkin kokonaan, että näen vähän koiran mielentilaa, mutta en sitä tähän viitsi laittaa.