Keskiviikkona Saida vietti 3-vuotis syntymäpäiviään. Pari päivää aiemmin Saidan emä nukutettiin kipujen ja kasvainepäilyjen vuoksi ikiuneen, mikä muistutti taas omien koirien tärkeydestä. On ne kivoja ja parhaita koiria ja vaikka olenkin äärimmäisen itsekriittinen ja pohdin aina aika-ajoin, kuinka huono koiranomistaja ja kouluttaja olen, on koirien perusteella ainakin jotain tehty oikein.
![]() |
| lumikuono <3 |
Tammikuun alkupuolella Saida steriloitiin. Alun alkaen kasvattaja suunnitteli Saidalle pentuja, mutta ikävien sattumusten summana pentuja ei sitten päätettykään tehdä. Saida ei sopeutunut, kun vieras ihminen vei Saidan vieraaseen paikkaan vieraiden koirien keskelle. Saidahan olisi synnyttänyt kasvattajalla, jolloin oli tärkeää katsoa, miten se suhtautuu vieraaseen ympäristöön, jossa minua ei ole turvana. No tällä tavalla tehtynä ei sopeutunut. Jälkeenpäin ymmärsin, että Saidan sopeutuminen olisi vaatinut sen, että minä olisin kuskannut Saidan Ouluun kasvattajalle, viettänyt siellä vähän aikaa ja jättänyt Saidan itse. Saida on ajan myötä oppinut luottamaan minuun, mutta mikäli vieras ihminen vie Saidan outoon paikkaan ja jättää vieläpä yksin, ei Saida koe oloaan turvalliseksi. Hieman tuttujen ihmisten kanssa toki onnistuu, kuten tammikuun Turun reissulla huomasin, kun äitini tuli hakemaan Saidaa hoitoon. Mutta täysin vieraassa paikassa valitettavasti Saida menettää luottamuksensa ja sulkeutuu, ei ole lainkaan oma iloinen itsensä. Näin ollen pennutussuunnitelmat peruutettiin. Sinänsä harmi, sillä huonolla tuurilla Saidan emälinja ei enää jatku missään muodossa kasvattaja-Paulan toimesta.
![]() |
| Saida odottaa leikkaukseen pääsyä |
![]() |
| Pari päivää vain nukuttiin |
![]() |
| Haava vain pari päivää leikkauksen jälkeen |
Jälkeenpäin aloin miettiä sopeutumisasiaa. Tuleeko koiran tosiaan pystyä sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Testataanko edes astutettavia narttuja, miten ne sopeutuvat vastaavanlaisessa tilanteessa. Väitänpä että ei, enkä oikeastaan itse pitänyt Saidan sopeutumattomuutta teoriassa ongelmana. Käytännössä en kuitenkaan halunnut aiheuttaa sille stressiä ja riskeerata sen ja mahdollisten pentujen henkeä.
Äärimmäisen sopeutuvasta koirasta esimerkkinä on Jalo, jonka kanssa on käyty kovaa henkistä taistelua hallinnan osalta. Kuskasin Jalon ennen joulua treenikaverille hoitoon. Saida oli yllättäen palautunut Oulun reissulta ja pahimmat tärppipäivät olisivat tehneet joulun vietosta pienessä äitini yksiössä täysin mahdotonta kahden hormoonihirviön kanssa. Onneksi löysin hoitopaikan Jalolle. Jalo ei ollut koskaan käynyt paikassa, mutta oli heti kuin kotonaan, eikä piitannut lähdöstäni. Vastaavasti kun hain Jalon, se tuntui olevan iloinen vain lähinnä samalla tavalla, kuin se olisi kenen tahansa ihmisen tullessa sitä tervehtimään. Olen aina tiennyt Jalon olevan huomattavasti itsenäisempi kuin Saida, mutta jotenkin sitä toivoo, että olisi edes jollain tavalla tärkeä omille koirilleen. Toisaalta oli loistavaa kuulla hoitajana toimineen kaverin mielipide Jalosta. Vihdoin joku muu näki sen, mistä itse olen yrittänyt ihmisille kertoa, tuloksettomasti.
Ihmiset, jotka eivät ole viettäneet Jalon kanssa kunnolla aikaa puolen vuoden iässä tapahtuneen muutoksen jälkeen, eivät usein ymmärrä Jaloa. Jalo rakastaa ihmisiä, mutta lähinnä hyödyn näkökulmasta. Niin kauan, kuin Jalo saa jotain huvia tai hyötyä ihmisestä, se pysyy lähellä ja on erittäin kiinnostunut. Kun huvi ja hyöty loppuu, loppuu myös Jalon kiinnostus, mistä johtuivat myös hallintaongelmat metsälenkillä. Tämän näki joulun tienoilla Jaloa hoitanut kaveri ja tilanne tuli esiin myös näyttelytreeneissä, joissa vieras handleri yritti saada Jaloa ruotuun. Kun handleri vihdoin onnistui, ei Jalo ottanut itse enää kontaktia handleriin ellei handleri ensin puhunut Jalolle.:)
Kaikki tämä pohdinta on lähinnä omien havaintojen auki kirjoittamista, ei purkautumista, vaikka siltä saattaakin hieman vaikuttaa ;) Olen oppinut elämään Jalon itsenäisyyden kanssa ja yritän kokoajan kasvattaa rajallista laumaviettiä. Lähinnä itselle oli helpotus, että joku muu vihdoin ymmärtää ja näkee Jalossa sen haastavuuden minun näkökulmastani. Samalla sain vahvistuksen siitä, että oma näkemys Jalosta on ollut alun alkaen täysin oikea, vaikka muut ovat sitä kovasti kyseenalaistaneet.
Toisaalta kaveri sanoi myös Jalon olevan todella helppo ja kiva koira. Hoitokoirana varmasti onkin (kunhan ei irti laske;). Jalon voi jättää yksinään pihalle aitaukseen, tarhaan tai vaikka kiinni puuhun keskelle metsää ja se viihdyttää itseään ja on täysin tyytyväinen. :) Jalo ei ole tippaakaan aggressiivinen, ei haasta riitaa ja on kaikkien kaveri, niin kuin Turun näyttelyssäkin (josta muuten saavutuksena hieno EH) saatiin todeta. Kuitenkin senkin eteen on tehty töitä; on juostu mätsäreissä ja tapahtumissa istuskelemassa ja käyty Anu Tuomen vetämillä kimppalenkeillä, joilla rakennetaan järkevää suhtautumista vieraisiin koiriin tilanteissa, joissa koirat pääsevät toistensa iholle asti. Provosoinnista elävälle Jalolle se on kuin nenä päähän. :)
![]() |
| NUO EH2, tuomari: Czegledi Attila, Unkari |
Talven ajan on ollut tarkoitus rakentaa hallintaa ja siinä on edistytty. Sitä kautta toivottavasti vahvistuu myös ajatus yhteisestä tekemisestä. Uusia ratkaisuja etsitään myös loppukuusta järjestettävästä laumaviettiseminaarista, johon päästiin Jalon kanssa esimerkkikoirakoksi. Kiva saada ulkopuolisen ihmisen näkemys Jalon palkkautuvuudesta laumavietillä sekä erityisesti keinoja kehittää laumaviettiä - paitsi kisakentillä ja treeneissä myös arkielämässä.
Ja palatakseni vielä tekstin alkuun... Saida tosiaan steriloitiin neljä viikkoa sitten. Hyvin on neiti parantunut. Vähitellen palaillaan treenien pariin. Kotona on tehty tunnaria. (Linkki yhteen huonolaatuiseen tunnari-videoon.) Välillä menee oikein mallikkaasti kapuloiden välissä olevia nameja hyödyntäen, mutta etenkin ensimmäisellä toistolla Saida kerää kierroksia. Toivottavasti saadaan voi-liikkeet kuntoon, että päästään kisaamaan ennen elokuun sääntömuutoksia.
Myös Jalon kanssa on vähitellen aloitettu tottikset, kuten jo viime postauksessa totesin. Alla video, jonka olen taitavasti luonut Movie Makerilla.. todellinen taidonnäyte. :) Täyskäännöksissä on paljon työtä sekä ennakoivan seisomisen merkkiä pitää vahvistaa ja muutoinkin tehdä kuunteluharjoituksia. Lisäksi pitää saada haukutus-seuruun vire siirrettyä perusasento-seuruuseen.. pari kikkaa on kavereilla jo taskussa, joten odotan innolla treenikauden alkua. Kotona on tehty kaukoja ja ajettu sisään luoksarin pysäytystä sekä merkkiä, joka toisinaan on kovin vaikeaa, kun Jalo ei millään omilta kierroksiltaan meinaa edes nähdä 25 cm korkeaa törppöä edessä. :) PK-tottiksen kouluttaminen Jalolle on todella helppoa tokoon verrattuna ;)
Linkki Jalon tottikseen (Älkää ihmetelkö hidasta vauhtia ja horjumista.. jäisellä ja lumisella kentällä on vähän hankala päästä eteenpäin;)
![]() |
| (c) Mika Kunnas |






