Eilen oli nome-kauden virallinen päätös Tampereen Teiskossa järjestetyssä kiharamestaruudessa. Osallistuttiin tietysti Saidan kanssa, kun tänä(kin) vuonna nome-startit ovat jääneet hävyttömän vähäisiksi. Menomatkalla kaveri, joka starttasi aamupäiväryhmässä, soitti ja kertoi hieman kokeen kulusta. Suoraan sanottuna alkoi hirvittämään, sillä koe kuulosti meidän tasoon nähden vaikealta. Toisaalta samalla pystyi rentoutumaan, kun tajusi, että ykköstä ei tarvitse jännittää ja voi vain keskittyä tekemään oman koiran kanssa parhaansa.
 |
| kokeen kulku |
Omaan starttiin toi lisäjännitystä, eikä ainakaan parantanut suoritusta, kun jouduin kiirehtimään koiran kanssa omalle vuorolle. Paikalle saapuessani piti etsiä koepaikka ja ehtiä katsomaan yksi kokonainen koesuoritus, tehdä virallinen ilmottautuminen, ulkoiluttaa molemmat koirat sekä "motivoida" Saida vesinoutoihin Jalon avulla. Kun kaikki tämä oli tehty, sain kuulla olevani seuraavana vuorossa ja Saidan kanssa kirjaimellisesti juostiin peltojen poikki koepaikalle. Ehdin kaivaa pussista variksen ja näyttää Saidalle, kun jo koepaikalta kuului "seuraava". Hengästyneenä saavuin tuomarin luo. Koe alkoi vapaana seuraamisella (kuvassa "LÄHTÖ"). Koira seuruutettiin paikkaan A1, missä tuli laukaus samalta rannalta ja pudotettiin markkeeraus paikkaan M1. Koira seuruutettiin paikkaan A2 ja samalla heittäjä raahasi variksen paikasta M1 paikkaan M2. Ideana oli, että koira paikallistaisi markkeerauksen ja seuraisi hajuvanaa, joka oli noin 20 metriä pitkä. Saidalle rasti oli paha, sillä veteenmenoon Saida tarvitsee suuren motivoinnin ja välissä seuruuttaminen laski tietysti koiran virettä. Saatikka, että Saidan kanssa ei olla tällaisia tehty ikinä edes treeneissä niin taidotkin olivat rajalliset. Aluksi Saida odotetusti lähti kiertämään rantaa pitkin, mutta toisella lähetyksellä lähti etenemään matalan veden poikki. Uimaan ei tässä kohtaa vielä tarvinnut mennä, kun Saida pitkillä jaloillaan pystyi kahlaamaan vastarannalle. Vähän aikaa Saida joutui etsimään, mutta lopulta varis löytyi ilman apuja.
Palautuksen jälkeen lähdin seuruuttamaan paikkaan B. Markkeeraukset heitettiin vastarannalta vielä siten, että B1:n ja B2:n välillä heittäjä käveli 5-10 metrin matkan, mikä vaikeutti tehtävää hieman peruskakkosesta. Ensimmäisen ja toisen heiton välillä Saida turhautui ja hieman vingahti, ja näin, kuinka Saida alkoi revetä liitoksistaan. Toisen heiton jälkeen tuomari antoi luvan ja samaan aikaan Saida ponkaisi veteen ennen kuin ehdin antaa luvan. Onneksi tuomari ei huomannut karkaamista, mutta tässä on selkeästi treenattavaa. Saida kuumana koirana on heiton jälkeen kuin viulunkieli ja tähän on ehdottomasti tultava parannusta. No Saida lähti veteen ja haki suoraviivaisesti ensin heitetyn. Toisesta Saidalla oli omasta mielestäni muistikuva, mutta koska kaukana vedessä oleva sorsa oli liian pieni ärsyke, että Saida olisi lähtenyt veteen, enkä halunnut ottaa puoliväkisin ylös ohjauksena, jäi toinen riista odotetusti noutamatta.
Kakkosesta siirryttiin ohjaustehtävään (kohta C). Koira piti yksinkertaisesti ohjata lammen vastarannalle (C1), matkaa oli vain noin 20 metriä. Monelle tämä oli vaikeaa mm. vastarannalle olleen veneen vuoksi, mutta Saida hoiti homman helpohkosti. Saida lähti ensimmäisellä lähetyksellä suoraan eteen. Ajautui vastarannalle hieman liian vasemmalle. Pysäytin pillillä, johon Saida reagoi hyvin ja samassa sai jo hajun riistasta eikä Saida tarvinnut edes suuntaohjausta. Riista saatiin talteen ja Saida palautti vielä veden kautta hienosti.
Sen jälkeen lähdettiin takaisin lähtöpaikan suuntaan ja mentiin rantaan hakualueelle (D), jossa kaukaisimmat riistat olivat noin 150-200 metrin päässä. Haun teki haastavaksi se, että samalla kun yksi koira lähti hakuun, otettiin seuraava koirakko tekemään ohjaus- ja markkeeraustehtäviä, mikä tarkoitti häiriölaukauksia hakualueen ulkopuolella. Onneksi Saida ei suuremmin ottanut häiriötä, mutta lähetyssuunnan kanssa piti olla tarkkana. Lähetykset piti suunnata suht keskelle kosteikkoon, mutta Saida ajautui helposti vasemmalla olevalle riistattomalle metsäalueelle. Ja toisaalta, jos lähetin liian oikealle, laukaukset vetivät Saidaa hienoisesti markkeerausalueille päin. Jokaisella lähetyksellä Saida kuitenkin lähti innokkaasti hakemaan. Maasto oli raskasta kosteikkoa, mutta hyvin Saida jaksoi etsiä, eikä tullut kuin kerran tyhjänä takaisin. Kaiken kaikkiaan hausta nousi kolme riistaa.
Kokonaisuutena olin tyytyväinen. Kiireessä starttiin ja vaikea koe tavallista kovempine häiriöineen. Monet kanssakilpailijatkin totesivat, että koe oli heidän mielestään liian vaikea alokasluokkaan. Haastetta toivat myös erityispitkät siirtymiset. Markkeeraus- ja ohjaustehtävien välillä siirtymiset olivat 20-30 metrin luokkaa ja hakuun mentäessä lähemmäs 100m. Saidalla meinasi puissa roikkuvat riistat olla ylivoimainen häiriö, ja sitä onkin ehdottomasti harjoiteltava ennen seuraavaa koetta. Kaiken kaikkiaan 16 kiharasta tuloksen sai vain kolme koiraa. Kaksi kakkosta ja Saidan ALO-3. Tuomari kehui Saidan hyvää riistankäsittelykykyä ja ohjautuvuutta sekä halua ratkaista tehtävät itse. Nyt itse yritän olla pilaamatta näitä hyviä ominaisuuksia samalla kun joudun taistelemaan ja laittamaan painetta vesinoutoihin. Tähän on kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden nomeilut ja toivoa, että ehkä ensi vuonna se ykkönen sitten napsahtaa vihdoin.
 |
| mahtava syysaamu :) |
 |
| kesän viimeiset yhteiset esineruututreenit (kuva: Katariina Salo) |
 |
löytyi :) <3 (kuva: Katariina Salo)
|