Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Loppukauden yhteenvetoa...

Blogi on elänyt parisen kuukautta jonkinasteista hiljaiseloa. Koerintamalla on ollut hiljaisempaa, vaikkakaan ei aivan kuollutta ja vielä on koeilmoja vetämässä, mutta kenties tulevan lisenssin vuoksi tai jostain muusta käsittämättömästä syystä kaikki toko- ja rally-toko-kokeet ovat täynnä, joten saa nähdä loppuuko meillä tänä vuonna koekausi lyhyeen.





Syksyn aikana on tullut treenattua etenkin Saidan kanssa lähinnä tokoa ja rally-tokoa, mutta Jalo oli sairaslomalla jonkin aikaa rotumestisten jälkeen. Jalon kurkku tutkittiin uudestaan ja Jalon nielurisan jämät leikattiin pois polttamalla. Samassa huomattiin jonkinasteinen tiivistymä keuhkoissa, ja se paljastui tulehdukseksi. Todennäköisesti koko kesän Jaloa on vaivannut kurkun lisäksi keuhkojen tulehdus. Järkyttävä morkkis ja jälkiviisausintohan siinä iski, että miten en tajunnut, mutta jäkikäteen on toisaalta turha asiaa enää miettiä. Kevään leikkauksen jälkeen Jalon ab-kuuri oli vain viisi päivää pitkä ja todennäköisesti silloin tulehdus on levinnyt keuhkoihin ja vaivannut treeneissä. Arjessahan Jalon kunnossa ei näyttänyt olevan kesälläkään mitään vikaa, vaan pelkästään pitkässä haukussa puruissa. Rotumestisten jälkeen saatiin kuitenkin uusi ab-kuuri, mikä tehosi ja Jalon haukku kuulosti sunnuntaina puruissa ensimmäistä kertaa helmikuun jälkeen oikeasti hyvältä. Samalla purut olivat kauden viralliset päätöstreenit, miten sattuikaan. :D Vaikka harvakseltaan purraan myös talvella kunnon ylläpitämiseksi. Tottiksia jatketaan läpi talven. Vuokrattiin kaverin kanssa hallivuoro ja siellä treenataan helmikuuhun asti jokatoinen maanantai eli kohtalaisen harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti. Maanantaina uskaltauduin myös tottiksessa haukuttaa Jaloa aika paljon treenissä eikä kuulunut haukussa edellispäivän purut, joten kurkku vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä. Alla videopätkät parista toistosta maanantain tottiksista. Pitkästä aikaa tuli kuvattua meidän säheltämistä :)
Jalo kapulan pito, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno.


Tähän perään voi samalla laittaa linkin yhteen Jalon tunnarivideoon. Erään Saidan treenin jälkeen päästin Jalon tunnarikapuloille ja Jalo kiitti luottamuksesta ja toi pari kertaa oman. Jalo tunnari. Tämän jälkeen olen kokeillut kerran tunnaria Jalon kanssa. Ekassa toistossa oli liian kovassa tilassa ja otti vain suuhun sen, mikä eteen sattui. Pistin sohvalle odottamaan ja tein Saidalle välissä muutaman toiston, mikä rauhoitti Jaloa ja otin Jalon uudestaan tunnareille. Saatoin sen kapuloille ilman pienintäkään elettä käskytyksestä. Ja taas Jalo nosti hienosti oman kolme kertaa. Jatketaan vähitellen näitä treenejä niin jospa jossain kohtaa Jalo ymmärtää, mistä liikkeessä on oikeasti kyse.

 



Saidan kanssa eksyttiin marraskuussa yhteen rally-toko-kokeeseen ja vaikka Saida ei hallitse vielä oikeaa puolta läheskään niin hyvin kuin haluaisin, saatiin sentään hyväksytty tulos 80 pisteellä ja kymppi tuli vielä vasemmalla puolella tehtävästä kyltistä. Muut pistemenetykset tulivat vinouksista ja yhdestä uusimisesta. Rata oli vaikeampi kuin mitä olen vaikkapa youtubessa nähnyt. Paljon vaikeampi kuin yleensä ja paljon oikealla puolella tehtäviä, mutta siitäkin huolimatta selvittiin radasta. :)
Jalon peltojälkeä olen yrittänyt pitää yllä mahdollisimman pitkään. Ainoastaan leikkauksen jälkeen pidettiin tietysti taukoa kaikesta. Suunnitelmissa on myös jatkaa vielä jäljellä käyntiä mikäli lumet vain pysyvät poissa. Mitään neljän kuukauden jälkitaukoa meidän taitotaso ei kestä, jos huhtikuussa pitäisi kisata, joten tarvittaessa pitää ajella vaikka rannikolle jäljestelemään.


Marraskuun loppupuolella pidettiin peltojälkiporukan kauden päättäjäiset ja tulosjuhlinta. Yhdestäkään FH- tai IPO-kokeesta ei tarvinnut lähteä tänä vuonna tyhjin käsin, joten jotain on tällaiset aloittelijat tehneet oikein. Kauden päättäjäisissä tehtiin sitten vähän erilaisempia jälkiä, joista paperiversiot alla.

 


Ylemmän kuvan jäljet tehtiin ensin vanhenemaan ja sen jälkeen tallottiin alemman kuvan jäljet. Kaikki ryhmän koirakot ajoivat jäljet samaan aikaan. Lisäksi saatiin kuvaaja mukaan, joka käveli vielä jälkien päältä kuvatessaan kaikkia koiria. Alusta oli lyhyt rehu, ja lätäköitä jäljellä riitti, mutta hauska kokemus oli. Jalo ei hätkähtänyt vaikka kaverit ajoivat vieressä vaan keskittyi paalulta sataprosenttisesti jäljestykseen. Tällaisia treenejä eri muodoissa tarvitaan myös ennen mm-kisoja. Pitäisi ainakin treenata vielä laidunjälkeä siten, että eläimiä on pellon vieressä tekemässä häiriötä. Sen lisäksi treenilistalla on edelleen eri paikassa (askeleella tai askelten välissä) ja eri päin jäljellä olevat esineet sekä eri tavoin poljetut jäljet ja kulmat sekä vaihtelevat paalut ettei jälki ala aina paalun oikealta puolelta. Joten treenattavaa riittää ja motivaatio on korkealla, joten pellolle mennään aina vaan kun säät sen sallivat eikä alusta käy "homeiseksi". Jälkikuvat kauden päättäjäisistä: Henna Koskela.

tiistai 21. marraskuuta 2017

FMBBn tukitapahtuma vol1

Niin vaan on ensi vuonna Sloveniaan matkaavan joukkueen kesken alettu järkätä tapahtumia reissun rahoittamiseksi. Samoin tukituoteasiaa on lähdetty tutkimaan ja luulen, että saadaan jotain kivaa aikaiseksi. ;) Tällä viikolla saatiin ensimmäisen tukitapahtuman mainos julki. Yksi koirakkopaikka oli vapaana viimeksi kun tarkistin. Kuunteluoppilaita mahtuu vielä. Tästä se lähtee. :)


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

IPO RM5 ja FMBB 2018!!!

Vähitellen alkaa viikonlopun aikana ja sen jälkeen vaivannut totaaliväsymys olla voitettu ja ajatukset selkiytyneet sen verran, että voi pukea ajatuksia sanoiksi. Viime viikonloppuna kohteena oli Hyvinkää ja belggareiden IPO RM-kisat. Perjantaina oli vuorossa ilmoittautuminen, koiran tarkistus, viralliset harjoitukset ja avajaiset sekä lopuksi numeroiden ja suoritusaikojen arvonta. Päätin tehdä vasta virallisten harjoitusten jälkeen päätöksen siitä, osallistunko kisoihin vai menenkö sunnuntaina Saidan kanssa jälkikokeeseen, joten ennen perjantaita en juurikaan jännittänyt tai edes ajatellut koko kisoja.


Virallisissa harjoituksissa aikaa oli todella vähän. Vain viisi minuuttia per koira ja siinä ajassa piti tehdä sekä tottis että purut. Oltiin muodostettu kolmen tutun kanssa yhteinen ryhmä, kun en päässyt mukaan isompiin kokeneempien kisaavien ryhmiin, vaikka paikkaa kyselin. Isommassa porukassa treenit ovat joustavampia ja ehtii jopa viedä koiran tottiksen ja puruosuuden välissä hetkeksi autoon. Meidän ryhmällä ei moista luksusta ollut. Kovassa kiireessä meinasi mennä vähän sähläämiseksi itsellä, mutta sain tehtyä pikapaikkiksen, aloituksen, esteiden ylitykset ja eteenmenon. Jalon tunnetila tuntui huonommalta, koska sillä ei ollut mitään tunneoppimisia kyseiseen paikkaan ja ympärillä vilisi koiria niin paljon, että ajatus meinasi harhailla muihin koiriin ennen kentälle menoa. En viitsinyt myöskään viritellä Jaloa tavalliseen tapaan haukuttamalla, jotta kurkku ei rasitu turhaan.




Harjoituksista selvittiin kuitenkin kunnialla. Maalimiehen kanssa päätettiin yhteistuumin, että otetaan riski ja lähdetään kisoihin kokeilemaan, mitä kymmenessä treenissä kauden aikana on saatu aikaan. :) Arvonnassa nostin monen kaverin tavoin lapun, jossa B ja C suoritettiin lauantaina iltapäivästä ja jälki sunnuntai aamusta. Perjantaina keli suosi ja aurinko paistoi, joten mukava oli nauttia jännittyneestä kisatunnelmasta ja avajaisista hyvässä seurassa. Avajaisten jälkeen suuntasin kotiin ja kävin Saidan kanssa vielä hallivuorolla, jotta saisi ajatuksia vähän pois viikonlopun koitoksesta. Yhdeksältä päivän koitos painoi sen verran pahasti jo silmäluomia kiinni, että menin ajoissa nukkumaan.


Lauantain vastaisena yönä uni jäi kuitenkin vähän vähiin ja aamusta asti jännitys oli kova. Lähdin kentälle ennen puolta päivää, jotta Jalo ehtii autossa kerätä sopivasti kierroksia ja minä ehdin nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroa. Jonkinlaista pahoinvointiakin oli ilmassa, sen verran ahdisti mennä ison yleisön eteen suorittamaan. Arvelin kuitenkin, että kentälle mentäessä jännitys unohtuisi, ja niinhän siinä lopulta kävikin. Koirien sirut tarkistettiin vielä ennen kentälle menoa, mikä ei Jalon kanssa kuitenkaan haitannut, vaan toi sopivasti lisää kierroksia.


Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa tottiksessa. Hyppynoudon kapulan kanssa säheltäessä Jalo ehti bongata A:n ja suuntasi palautuksen sitten sitä kautta. Se tunnetusti tietää ongelmia, jos malinois alkaa suorittaessa ajattelemaan. :D Muutoin olin super tyytyväinen. Jalo teki kivassa vireessä korrektia tottista. Suunnatessani kohti eteemenon lähetyspistettä, kuulin paikallaoloa arvostelevan Outi Hermiön kieltävän paria toistuvasti koskemasta koiraan. Koira oli ilmeisesti piilolle käveltäessä käynyt omistajan käteen ja heidän osalta homma jäi siihen. Jalo teki hyvän eteenmenon, mutta jouduttiin jonkin verran odottelemaan kun parin keskeyttäessä tarvittiin lennosta mukaan nollakoira. Paikallaolossa Jalo oli haistellut maata alussa (pitää harjoitella paikallamakuuta paikassa, jossa on voimakkaita toisten koirien hajuja maassa, treeneissä kun tällaista ongelmaa ei ole), mutta muutoin oli tarkkaavainen. Tuomari rokotti hyppynoudosta ja vartaloavusta istumisessa (otin käden vahingossa itseni ja koiran välistä enkä ulkokautta). Muutoin perushyvää tekemistä. Pisteitä kertyi 89. Tottis löytyy videoituna täältä, mutta yleisöstä ei tabletilla kuvata hirveän katsojaystävällistä materiaalia. Ehkä siitä kuitenkin jotain näkee.


C-osan suhteen katselin autolla vierestä, kun useammalla koiralla oli oma maalimies mukana avaamassa koiraa ennen kentälle menoa. Koska omat tukijoukot ja tekeminen on kohtalaisen amatöörimäisellä tasolla, ei itsellä moista mahdollisuutta ollut. Pyysin kuitenkin kaveria tulemaan auton ulkopuolelle piiskaamaan pari kertaa ilmaa. Todellinen ammattilainen siis asialla. :D


Jalo oli kentälle mentäessä hyvässä vireessä ja tiesi tismalleen, mitä kentälle mennään tekemään. Piilonkierrot meni ok, mitä nyt neloselle oli tosissaan menossa maalimiestä haukkumaan :) Piilolla norjalainen tuomari Roar Kjonstad haukutti koiria tuhottoman pitkään.. noin 80 haukkua. Pelko oli takamuksessa, että noinkohan Jalo hipsii piilolla seisoskelevan Petri Artiolan luota minun luo, kun ei ole pystytty niin pitkiä haukkuja tekemään. Hyvin aloitti kuitenkin haukun, kerran vilkaisi välissä minua piilon taakse ja kerran tuomaria, mutta jatkoi haukkua aina siihen asti, kunnes käskin sivulle. Pako oli hyvä, uudelleenhyökkäyksessä ote oli kuormituksessa vähän elänyt, mutta ei väistänyt pamppua ja jälkivartiointi oli hyvä omaan tulooni asti. Selkä oli priimaa, samoin irrotukset ja sivari. Pitkässä liikkeessä maalimiehenä oli tsekkiläinen Jan Böhm, joka oli osa syy siihen, että uskalsin Jalon, patologisen päinjuoksijan, viedä kisaan. Pitkää liikettä oli tehty kaksi kertaa viime marraskuun kokeen jälkeen Rami Leinon kanssa, ja ne treenit olivat tehneet Jalolle hyvää. Pitkä liike oli aivan huippu eikä Jalo kuormittunut edes uudelleenhyökkäyksessä. Lopun pitkä vartiointi hieman pätki loppua kohden, mutta mitä olisi voinut odottaa, kun Jalon pisin jälkivartiointi tänä vuonna on ollut ehkä viisi sekuntia. :D Viimeinen sivari oli priimaa ja melkein tuli tippa linssiin kun tajusin, että C-osa todella menee läpi. Pisteitäkin tuli tuomarilta ihan kivasti 88. Olin aivan käsittämättömn tyytyväinen, minkälaiseen suoritukseen Jalo pystyi surkeasta treenimäärästä huolimatta. Kenttäsuoritusten jälkeen ajattelin, että kävi jäljellä miten tahansa, oltiin lauantain jälkeen jo voittajia kaiken kauden vaikeuksien jälkeen.


A93
Sunnuntaina 8:30 lähdin aamulla ajamaan Riksun ABC:lle, mistä jälkiryhmät haettiin. Alkuun tehtiin liinan mittaus ja käytin Jaloa pienellä lenkillä. Hetken istuskelin autossa musiikkia kuunnellen kunnes ajoin auton lähemmäs jäljen aloituspaikkaa. Puin jalolle vermeet ja lähdin kävelemään kohti tuomaria, joka jälkiosuudella oli Tomi Alanen. Paalun lähelle päästyäni tuomari viittoi vielä, että odotetaan pari minuuttia. Odottelu nosti vähän Jalon kierroksia, mutta ilmo meni hyvin. Jalo lähti paalulta etenemään hyvin varmasti.. jopa liian varmasti.. ja vauhti oli sen mukainen. Jäljen muoto oli outo, mutta onneksi se ei Jaloa haitannut. Reippaasta vauhdista huolimatta Jalo oli tarkka. Jälki teki mm. todella loivaa kaarrosta suorilla ja Jalo pysyi todella hyvin jäljen päällä ja otti jokaisen askeleen. Esineet oli priimat. Esineiltä lähti vauhdilla, mutta laittoi nenän välittömästi maahan. Kahdessa kulmassa meni puoli koiran mittaa yli, muissa oli tarkkana. Kerran hairahtui noin puoli metriä sivuun jäljeltä, mutta korjasi nopeasti. Maaliin päästiin.. varmaan ennätysajassa. :D Tuomari kuvasi Jalon menoa energiseksi, temperamenttiseksi ja varmaksi, tykkäsi esineilmaisuista ja esineiltä lähdöistä, mutta kaipasi paikoitellen vielä maavainuisempaa jäljestystä ja sanoi, että koiran pitäisi työstää jälkeä enemmän, vaikka jälki olikin koirasta helppo. Itse olin tyytyväinen siihen, että kun näin esineet jo kaukaa, niin Jalo ei rynninyt esineille (eikä näin ollen edennyt silmillään), vaan ajoi tarkasti esineelle asti. Alanen arvosti Jalon jäljestystä 93 pisteen verran.


Ja voi järjetön sitä iloa, kun tajusin, että ykköstulos napsahti, suojelussa.. ja vielä rotumestaruuskisoissa. Monet kovat nimet tippuivat jäljellä pois kisasta, joten jotain on oikein tehty, kun Jalolla ei jäljellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia.


2017 IPO RM:ien lopullinen tulos


Pellolta suuntasin stadionille katselemaan loppuja suorituksia. Päivän päätteeksi sain hämilläni todeta, että kovia nimiä oli jäänyt taakse ja viimeisen suorituksen päivityttyä käyttöbelgiin, järkytyin, kun Jalon nimi keikkui listalla viidentenä. Kaikkien 37 osallistuneen koirakon joukosta selvittiin viiden parhaan joukkoon, mikä tarkoitti myös maajoukkuepaikkaa ensi vuoden FMBB-kisoihin Sloveniaan Ajdovščinaan. Mikä koira!?! Meillä on ollut paljon vaikeuksia sekä kotioloissa että harrastuspuolella, eikä yksittäinen tulos muuta koiraa eikä sen puolen ohjaajaakaan yhtään paremmaksi tai huonommaksi, mutta kaikkien tämän vuoden vastoinkäymisten jälkeen Jalo skarppasi aivan uskomattomalla tavalla ja nappasi paikan maajoukkueessa. Ensi vuonna siis matkataan taas kohti maailmanmestaruuskisoja, mutta tällä kertaa päästään kokemaan kisat aivan uudesta näkökulmasta, kisaajana. Ja päästään ottamaan mittaa mm. näistä upeista koirakoista. Joskus aikoinaan saatoin haaveilla, että vielä joku päivä noihin kisoihin pääsisin kilpailemaan, mutta tänä vuonna ei käynyt pienessä mielessäkään, että ne kisat olisivat vuoden 2018 kisat. Nyt vain peukut pystyyn, että pysytään terveinä ja keväällä huhtikuussa käännetään auton tai lentokoneen nokka kohti Etelä-Eurooppaa. <3 <3 <3 <3


IPO RM5 -17 <3