Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

perjantai 26. tammikuuta 2018

Scherkin opissa ja kevään tottissuunnitelmia...

Viime lauantaina pääsin osallistumaan Peter Scherkin tottisseminaariin Riihimäellä. Aiheena seminaarissa oli jäävät, paikallaolo, luoksetulo ja eteenmeno. Seminaarissa käytiin kohta kohdalta läpi liikkeiden opetus pennulle (tai miksei vanhemmallekin koiralle). Paljon hyviä huomioita seminaarista löytyy mm. Katariinan blogista, joten turha sitä toistamaan kaikkia samoja asioita moneen otteeseen. Joitain kommentteja haluan kuitenkin myös itse tuoda esiin etenkin suhteessa omaan tekemiseen.





 Ensin muutama juttu, joita on onneksi tullut tehtyä oikein:
  • Visuaalisen palkan hyödyntäminen kaikissa näissä liikkeissä paitsi seisomisessa, jossa tykkään palkata varmuuden vuoksi taakse noin 29 toistoa 30:stä. Visuaalisella palkalla saadaan keskittynyt koira. Olen itse yleensä tehnyt pienen jännitteen ennen palkkausta, mutta jotta homma pysyisi vielä mielenkiintoisempana, niin lisätään treeneihin visuaalinen palkka ilman pientä jännitettä. Samoin pitää alkaa tekemään pientä häiriöliikettä, jotta koiran saa vieläkin tarkkaavaisemmaksi.
  • Visuaalisen palkan suuri hyöty arvokisoissa. Kun koira ei ole tottunut suurilla äänitehosteilla varustettuun palkkaukseen,. ei yleisön aplodit tai muut kiljahdukset vaikuta siihen, eikä koira tulkitse niitä vapautuksiksi, kun odottaa vain ohjaajalta tulevaa visuaalista palkkaa.
  • Visuaalinen palkka myös nostaa koiraa, kun ohjaaja lähestyy koiraa pitkän paikallaolon jälkeen. Esim Saidan kohdalla erittäin toivottavaa.
  • Perusasentoon tulot siten, että ohjaajan kädet ovat reidessä kiinni. Monasti näkee kaikenlaisia kädenavauksia, kun koira tulee edestä perusasentoon, ja välillä harmittaa, kun niistä ei kokeissa rokoteta, vaikka ovat ristiriidassa eleettömän ohjaamisen kanssa ja monessa tapauksessa myös apuja koiralle.
  • Koiraa palkataan aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan, ei pakoteta aktiiviseksi. (toki itse olen palkannut myös ruoalla, lelulla aktiivisuudesta, en pelkällä tekemisellä)
  • Eteenmenon maahan-käskyssä on tullut käytettyä visuaalista palkkaa itsellä. Tosin olen käskenyt koiran maahan ennen palkkapaikkaa ja tyyny on saattanut olla eteenmenopaikalla. Jalo on vaan niin kiltti, ettei tarvitse pelätä, että se karkaisi palkalle.
  • Sitä saa mitä tilaa - jos palkkaat vajaasta istumisesta niin seuraavalla kerralla istuminen on vielä hieman vajaampi. Ylipäätään koiran rauhoittaminen jäävän liikkeen päätösasentoon. Paljon näkee sitä, että viskotaan palloa ties mihin suuntaan heti kun koiran perskarva hipaisee maata ja sitten ihmetellään, kun koira ei mene kunnolla maahan ja annetaan jos jonkunlaista tukkapöllyä. Toki tietyissä harjoituksissa voi aikuiselle koiralle testata eri menetelmiä, mutta pentuna opettaessa on tärkeää, että kyynärät ovat maahanmenossa kunnolla maassa ja takamus liikkeestä istumisessa.

 
Sitten vielä muita juttuja, joita pitäisi itsessä ja omassa tekemisessä kehittää (jos ei nykyisten koirien kanssa ole enää kauheasti mahdollista, mutta seuraavien):
  • Kehujen pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan, kun tehdään liikettä. Aktiivisuudesta tai liikkeen suorittamisen jälkeen ei oikeastaan kehuja tarvitsisi antaa. Tässä itsellä kehitettävää.
  • Sosiaalinen palkka on pitkä ja täynnä tunnetta. Kehutaan heti, kun tehtävä on suoritettu ja sitä jatketaan, kunnes koira ei enää suorita annettua tehtävää. Tehdään hyvää tunnetilaa, jonka koira oppii yhdistämään liikkeeseen ja säilyy myös koetilanteessa, vaikka ohjaaja ei enää kehu. Kehuja tietysti vähennetään vähitellen.
  • Perusasento siten, että kädet ovat luonnollisesti ulkoreisissä kiinni. Iso koira ja pieni ohjaaja ei ole helpoin yhdistelmä ja itsekin on pakko seuruussa pitää käsiä hieman auki. Täytyy kuitenkin treenata vielä varmemmaksi tuota oikeanlaista perusasentoa etenkin itselle, koiraa tuskin käsien heiluttelu mihinkään suuntaan haittaa. 
  • Liikkeestä istumisen harjoittelu - opetetaan pennulle oikea tekniikka eli jalat kropan alle. Kun yhdistetään seuraamiseen, otetaan vain yksi askel. Askelta ottaessa toistetaan jo istu-käsky. Oppii tekemään nopean istumisen myös seuraamisessa, ei pelkästään edessä peruuttaen. Tekevät Saksassa todella pitkään jääviä edestä peruuttamalla. Vasta valmis liike viedään seuruuseen.
  • Takapalkka pään/ niskan takaa. Normaalisti en ole käyttänyt takapalkkaa, sillä perinteisellä takapalkalla saa mielestäni pälyilevän koiran. Niskan takana olevassa palkassa koiralle opetetaan selkeästi luopumaan palkasta ja ottamaan se vain ohjaajan käskystä. Lisäksi palkka tuodaan pään yli, joka estää sen, että koira vilkuilisi oikealle ja vasemmalle palkan toivossa.
  • Maahanmenon opettaminen istumasta, jotta peppu ei jää ylös ja tekniikka suuntautuu taaksepäin. Jalon kanssa ei maahanmenoa aleta uudelleen opettamaan, vaikka Jalo on opetettu juurikin väärällä tavalla laskeutumaan eteenpäin. Koitetaan korjata Jalon maahanmenoa takaperin ryömimisen opettamisella. Jalo on niin passiivinen koira, että en usko se tarjoavan vahingossa koetilanteessa yhtään mitään, joten tämä voisi olla kivaa vaihtelua treeneihin.
  • Eteenmenon palkka aina kuopassa, viedään aluksi apparin toimesta ja koiran nähden. Jos ei ole kuoppaa, niin puska yms, jotta koira ei opi etsimään silmillä. Tätä on tehty mahdollisuuksien mukaan, mutta kuoppaa ei ole eikä aina puskaakaan.
  • Eteenmenossa jo eteenmenon ajatuksen ymmärtävälle koiralle tehdään monta toistoa per treeni niin, että appari vie palkan salaa kentän päähän ja koira lähetetään monta kertaa peräkkäin eteen, josta se löytää aina palkan. Jalolle pitää totuttaa appari eteenmeno palkan viemiseen. Nyt olen itse vienyt, mutta virallisissa harjoituksissa olisi kätevämpää, jos appari auttaisi palkan viemisessä.
  • Eteenmenon maahan-käskylle voi tehdä pohjia haukuttamalla koiraa liinassa. Käsketään koira maahan (toistetaan käskyä tarvittaessa) ja vapautetaan visuaalisella palkalla ohjaajalle. Tulee toimintamalli tutuksi ennen kuin yhdistetään itse liikkeeseen.
  • Aktivointiharjoitus, koiralle käskytetään esim television katsomisen lomassa namit kädessä asentoja. Koira saa palkan vain tehtyään oikean asennon. Voidaan toistaa monta kertaa käsky, jos koira ei kierroksiltaan pysty toteuttamaan oikeaa käskyä ja palkataan heti kun oikea asento löytyy. Ajatuksena treenissä, että se ei ole "treeni" eikä koiralta vaadita mitään. Ohjaajalla ei ole treenissä "hävittävää".

No mitä sitten treenataan lopputalvi tottiksen osalta:
 
JALO
 
Kaavio
  • loppuosa eteenmenon maahanmenosta paikkikseen ja arvostelun kautta seuruu ja palkka (eli treenataan loppuosaa), ettei koira opi, että kun mennään arvosteluun, ei koskaan tule palkkaa
  • kokeenomainen aloitus ilmon kera niin, että paikallaolo on ensin
  • tehdään koko kaavio ja eteenmenossa vasta palkka, toinen treeni niin, että seisominen palkataan välissä taaksepäin
  • pitkät odottelut ja siirtymät, joiden jälkeen nostatus
Seuraaminen
  • täyskäännökset mahdollisimman pienellä merkillä
  • perusasennot ja aloitus niin, että kädet reisissä kiinni
  • pysähdykset luonnollisiksi niin että kädet on perusasennossa reisissä kiinni
  • henkilöryhmän jälkeisen perusasennon (istumisen aloituspiste) vietinnosto haukutuksella
Maahanmeno
  • nopeampi maahanmeno palkan heitolla
  • ryömimisen opettaminen, sen yhdistäminen itse liikkeeseen
Istuminen
  • ylläpitotreeniä
Seisominen
  • ylläpitotreeniä
Noudot
  • vinot heitot, esteet vierekkäin
  • nostatukset kapulatelineellä, mennessä noutoon ja noutojen välissä
  • A-esteen luovutuksen jälkeinen eteenmenon viritys
Eteenmeno
  • vierailla kentillä toistoja paljon, autetaan löytämään palkka jos ei meinaa löytää
  • appari vie palkan
  • maahanmenon nopeuttaminen entisestään nopeuttamalla visuaalista palkkaa, myöhemmin vaihdellen
 SAIDA
 
Istuminen
  •  takapalkan opetus
Maahanmeno
  • ennakoiva merkki
  • uuden tekniikan ja sanan opetus, opetetaan menemään istumasta taaksepäin maahan
Seisominen
  • ennakoiva merkki??
  • pysähdysliikkeen (sama käsky) yhdistäminen peruutukseen ja peruutuksesta palkka

tiistai 16. tammikuuta 2018

Vuoden kihara 2017

Nyt se on virallista. Vaikka viime vuosi tuntuu menneen päällisin puolin penkin alle, on jossain sentään onnistuttukin. Saida on Vuoden 2017 paras kiharakarvainen noutaja Suomessa. <3 <3


Voitto irtosi seuraavilla tuloksilla:
  • 18.3. RALLY-TOKO AVOHYV, sij.1, Tampere
  • 1.4. TOKO VOI-3, Kangasala
  • 20.5. TOKO VOI-1, Tampere
  • 25.5. PÄJA VOI-2, Säkylä
  • 10.6. PÄJA VOI-3, Hämeenlinna, noutajien PAJÄ RM2
  • 18.7. PAJÄ VOI-2, Hämeenkyrö
  • 30.8. TOKO VOI-1,Hämeenlinna, Kiharoiden toko-mestari ja Kanta-Hämeen noutajakoirayhdistyksen toko-mestari
  • 28.9. PAJÄ VOI-2, Hämeenlinna
  • 11.11. RALLY-TOKO VOIHYV ei sij., Ylöjärvi
  • 30.12. RALLY-TOKO VOIHYV, sij. 3, Loimaa
Hyvä me! :)

torstai 11. tammikuuta 2018

Hyvästi 2017!

Lupailin jonkinasteista analyysiä menneestä ja tulevasta vuodesta.. Voi jotenkin helpottuneena ja toivonsekaisin tuntein todeta, että onneksi vuosi 2017 on päättynyt. Paljon.. no oikeastaan jonkin verran.. oli myös hyvää, mutta sitäkin enemmän stressiä, tuskaa ja epäonnea.


Katsahdus vuoden takaiseen päivitykseen: "Tässä kohtaa joku voi miettiä, missä ovat ne perinteiset "pysytään terveinä" tavoitteet. Vaikka nautin kisaamisesta ja harrastamisesta erittäin paljon, ovat nuo karvakorvat ennen kaikkea äärimmäisen rakkaita (Jalon kohdalla myös rasittavia:) perheenjäseniä, joiden terveys on ensisijainen asia. Itsellä on ollut ainakin tähän asti äärimmäisen hyvä tuuri, eikä koiria ole vaivanneet suuremmat terveyshuolet (vaikka toki Jalolla on esim. herkkävatsaisuuden ja yliherkkyyksien kanssa ongelmia yms). Ympärillä sattuu ja tapahtuu, harrastusurat, tai pahimmassa tapauksessa, elämät päättyvät, ja ne muistuttavat joka kerta, miten onnekas olen, kun perheessä on kaksi tervettä koiraa. Niinpä otankin kaiken ilon irti siitä, että saan olla ja harrastaa ja elää maailman parhaiden karvakoirien kanssa."


Taisin unohtaa koputtaa puuta tuota kirjoittaessa. Viime vuosi meni sekä koirien että ihmisten osalta sitten pelkästään sairastellessa. Koiraharrastusblogissa ihmiset jääkööt vähemmälle, mutta yleisellä tasolla oppi taas arvostamaan vähän enemmän sitä omaa ja läheisten ihmisten terveyttä.


Jalon kanssa on kohtapuolin vuosi siitä, kun aloitettiin lähes vuoden mittainen sairasloma epäonnisen hoitojakson seurauksena. Harrastukset ja treenaaminen jäi kuukausiksi. Ainoastaan jäljellä käytiin. Epätietoisuus ja epätoivo Jalon terveyden kanssa piinasi lopulta marras-joulukuulle asti, vaikka välissä piipahdettiinkin hyvällä menestyksellä rotumestiksissä. Se ilo ei kuitenkaan tuntunut missään, sillä tiesin, että leikkauspöytä odottaa Jaloa kisojen jälkeen. Tosin ajattelin, että edessä on vain nielurisan jämien poisto, ei sen vakavampaa. Pahimmillaan lääkäri kuitenkin väläytteli keuhkosyöpädiagnoosia, mikä myöhemmin kaikeksi onneksi paljastui vääräksi. Jotain hyvää suojeluharrastamisessakin. Ilman rasittavaa haukkutreeniä en olisi koskaan älynnyt, että Jalon kunnossa oli jotain pahasti vialla, koska arkielämässä oireita ei ilmennyt.


Jalo leikattiin heti rm:ien jälkeen ja keuhkoissa vaivannut tulehdus (jota lääkäri ei heti osannut diagnosoida tulehdukseksi) saatiin rankalla ab-kuursilla pois ja vähitellen joulukuussa päästiin taas treenaamaan. Jalo on alkanut kestää haukkua vanhaan tapaan, vaikka jonkinlainen käheys sille on ääneen jäänyt enkä usko, että ääni koskaan edes palautuu ennalleen. Nyt kuitenkin voi vähitellen ehkä huokaista helpotuksesta, että pahin on takanapäin eikä lisääntynyt rasitus ole tuonut mukanaan ei-toivottuja sivuvaikutuksia.


Kisojen puolelta Jalon osalta kaikki meni nappiin. RM:eissä napattiin ykköstuloksella maajoukkuepaikka Slovenian FMBB-kisoihin, mikä kaikkien vaikeuksien jälkeen on todellakin toteutumassa. Tokossa saatiin pari AVO-1:stä ja kokemusta isommista skaboista rotumestisten muodossa. Erikoisjäljeltäkin saatiin koulari, joten enempää ei kisojen osalta olisi voinut toivoa.


Ensi vuoden selkeästi kirkkain kisatavoite on päästä osallistumaan FMBB-kisoihin ja tulos olisi käsittämättömän hienoa. Reissuun kuitenkin lähdetään ennen kaikkea hakemaan kokemusta ja nauttimaan kansainvälisestä tunnelmasta. Mikäli tulos on tullakseen, tarkoittaisi se luultavasti myös osallistumisoikeutta SM-kisoihin. Joka tapauksessa kotikisoista koitetaan hakea lisää ykköstuloksia, oli kisat sitten sm-kisat, rm:t tai kyläkisat. Tokossa tavoitellaan kolmatta AVO-1:stä ja treenaillaan voittajaa varten. FH:n ja PK-haun treenaamista jatketaan, ja jos treenit menevät hyvin, testataan varmaan osaamista ihan kokeissa asti. Jalo on oppinut kenttäharjoituksissa kiintorullan, joten keväällä päästään heti metsään testaamaan, miten ilmaisu toimii maastossa.


Viime vuonne Saida sai ottaa varsinaisen kisakoiran roolin Jalon saikutellessa, vaikka Saidallakin mystinen korvatulehdus ja hiivakierre vaivasi lähes puolet vuodesta. Edelleen on epäselvää räjähtikö Saidan korva Jalon nappulasta vai mistä. Jokin tietty ruoka-aine on syynä tuohon ikävään vaivaan, ja edelleen vaiva ilmenee ajoittain.


Ihan kelvollisesti Saida kisakoiran tehtävästä suoriutui, vaikka se kirkkain tavoite eli valionarvo jäikin saavuttamatta. Saidan kanssa jotenkin kolmannen ykkösen saavuttaminen ei ole koskaan tuntunut edes mahdolliselta, mutta yritettiin silti. Yhdestä jälkikokeesta piti lähteä tyhjin käsin, kun Raision kirous piti pintansa ja lähes kaikkien koirakoiden tulokset jäivät metsään. Muilta osin saatiin muutama kakkostulos ja yksi kolmostulos vaikeissa noutajamestiksissä rotumestaruushopean kera, joten ihan penkin alle kausi ei sentään jäljen osalta mennyt. SM:eissä tehtiin omalla tasollamme, mutta liikevirhe pudotti jatkosta.




Tokossa saatiin yllättäen aika vähällä starttimäärällä pari puuttuvaa ykköstulosta voittajasta ja TK3 ensimmäisenä kiharana suomessa. Samassa kisassa kilpailtiin myös KHN:n ja Kiharakerhon toko-mestarin titteleistä, jotka nekin Saida nappasi hyvällä suorittamisella. Toko-kokeet päättyivät vuoden 2017 osalta harvinaisen aikaisin.  Loppuvuonna ei enää kisaamaan päästy eivätkä taidot olisi ylimpään luokkaan vielä edes riittäneet. Tuurilla toki tulos olisi voinut tulla.


Rally-tokossa saatiin alkuvuodresta RTK2 koulari ja minimitreenillä startattiin syksyllä voittajassa ihan kelpo menestyksellä. Pari hyväksyttyä tulosta ja sijoitukset 5 ja 3. Etenkin ratatreenimäärään (0kpl) ja oikean puolen seuruun keskeneräisyyteen nähden tulokset olivat iloinen yllätys.


Tämän vuoden osalta vaikea tietää tarkkoja tavoitteita, mutta jotain ajatuksia päässä on käynyt. Kisataan kyllä ainakin rally-tokossa ja ehkä myös tokossa, jos saadaan EVL haltuun ja koepaikkoja inhimillisille tuomareille. Jäljen suhteen on epävarmaa. Jos jotain paikoja eteen tulee niin kisataan, mutta tällä hetkellä jälki-into on tipotiessään metsäjäljen osalta. Erikoisjäljelle olisi Saidan kanssa kova hinku, tykkään peltojäljestä metsäjälkeä enemmän. Ja tokihan Saidalla on näillä näkymin SM-oikeudet myös ensi vuodelle, jos kisat järjestetään. Jos nyt arvokisoihin Saidan kanssa halajaa. :)


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on mainittava se terveys. Jospa vuosi 2017 oli vain poikkeus siihen sääntöön, että terveenä on saatu pysyä - sekä koirat että ihmiset.