Vuorossa melkoinen tarina runsaan kuvakavalkaadin kera. :) Niin sitä ollaan yhtä huikeaa kokemusta rikkaampana Sloveninan FMBB-kisojen jälkeen. Päästiin kuin päästiinkin matkaan, vaikka vielä viimeisinä päivinä Jalo päätti kehittää itselleen niin pahan ruokareaktion, että käveli useamman päivän kolmella jalalla, kun tassu oli huonona. Matka alkoi keskiviikko iltapäivänä viikkoa ennen kisojen alkua 32 tunnin risteilyllä Saksan Travemündeen, minkä aikana tassu onneksi rauhoittui, kun Jalo ei syönyt mitään. Juoksujen osalta lopuillaan oleva hyttikaverin koira kun vei kaiken Jalon huomion. Tassu sentään rauhoittui ja päätin, että mennään pelkässä nappulalla koko reissu ja jäljellekin hain esinepalkaksi RC:n vastaavaa märkäruokaa, ettei vahingossakaan enää kehitetä mitään tassuvaivoja ennen kisoja.
 |
| laivasankarit Fanni ja Jalo <3 |
Saksan puolelle päästiin torstaina myöhään illalla. Jaksettiin ajaa pari tuntia Hannoveriin, missä pysähdyttiin yöksi nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamulla matka jatkui Sloveniaan, vaikka matka takkusikin Etelä-Saksassa jonkin verran ruuhkien vuoksi. Perjantai illalla puolen yön aikaan oltiin vihdoin Sloveniassa.
 |
| Hannoverin huhtikuinen aamu |
 |
| menomatkan aamupalaa |
 |
| menomatkan ruuhkissa pysähdyttiin lenkkeilemään Etelä-Saksaan |
 |
| hotellin melko täydelliset lenkkimaastot |
Viikonloppuna treenattiin A:ta, B:tä ja C:tä ahkerasti ja nautittiin upeista maisemista, hyvästä seurasta ja lämpimistä illoista. Hotellimme Majerija sijaitsi viinitilojen keskellä vuoristomaisemassa vähän kauempana keskustasta, joten kohteeseen päästyämme ei tarvinnut lomafiilistä kauheasti kaivella. :) Sunnuntaina ehdittiin vielä käydä eläinlääkärin tarkistuksessa ja pikavisiitillä stadikalla. Maanantaina aamulla vuorossa olivat viralliset harjoitukset. Harjoitukset meni Suomen joukkueen osalta hyvin. Muutoin Jalo lepäili maanantain. Tiistaina vielä jäljestettiin ja iltapäivällä piipahdettiin avajaisissa ja illalla olikin jo arvonnat. Koiraa ei onneksi avajaisiin tarvinnut ottaa. Läpöä oli päivisin melkeinpä 30 astetta ja Suomen nollakeleistä saapuneille koirille lämpö otti koville.
 |
| lepoa hotellihuoneessa |
 |
| avajaistunnelmia |
 |
| avajaisnäytös |
Arvoin meille jäljen heti seuraavalle päivälle, torstaille tottiksen ja perjantai aamulle purut. Arvontojen jälkeen jotenkin iskostui itsellekin päähän, että todellakin kisaamaan ollaan lähdössä ja rento lomafiilis jäi hieman taka-alalle. Yöt sentään sai nukuttua varsin hyvin jännityksestä huolimatta.
Keskiviikko aamuna saavuin jäljen tapaamispaikkaan ajoissa. Homma oli kussut huolella jo aamun jäljestäjille ja aikatauluilla saattoi heittää vesilintua. Jäljille lähdettiin ajamaan tunti myöhässä ja lopulta meidät jätettiin hiekkatien varteen odottamaan kommenteille "odottakaa tässä kunnes tulen takaisin". Ei ollut mitään käsitystä milloin päästäisiin pellolle, mutta onneksi joukkuejohtaja saapui seuraksi kun aiemmat suomalaisten jäljet oli ajettu. Samalla ehti kävelyttää koiraa pariin otteeseen. Jonkin verran meitä pompoteltiin vielä paikasta toiseen ja saatiin kokoajan ristiriitaista tietoa siitä, milloin oma jälki olisi. Lopulta kuitenkin jäljentekijä kutsui meidät suuntaansa.
Ilmoittautuminen sujui englanniksi ja Jalo lähti matkaan varmasti. Jälki eteni kuin raiteilla, myös kulmat, ja pari ekaa esinettä oli täydellisiä. Lopulta tultiin kolmannelle esineelle, minkä Jalo merkkasi, muttei jostain syystä ilmaissut. Viimeisestä esineestä lähti siis 7p. Lopulliset pisteet olivat 88, mikä kahdella esineellä oli aivan supertulos. Ehdittiin todella vähän jäljestää ennen koetta eikä Jalolla ollut yhtään kokeenomaista tyhjää jälkeä alla, joten jäljestämiseen olin enemmän kuin tyytyväinen. Esine oli pikemminkin tapaturma kuin mikään Jalon "mielenosoitus" esineitä kohtaan. Jalon jälkeä näkee vähän täällä:
Tämä on Gentlemanni FMBB 2018 A88. Joukkuejohtaja Emma kuvasi jäljen FMBB-ryhmään livestreaminä ja olen tuon kuvannut näytöltä, joten laatu on kammottavaa mutta näkee siitä sentään jotain. :)



Seuraavana iltapäivänä oli sitten tottisten vuoro. Kentän sisäpuolelle mentäessä aurinko porotti kuumasti eikä missään ollut varjoa. Laitoin Jalon maahan odottelemaan, mutta kuumuuden takia Jalo veto lonkalle kokoajan. Vähän mietitytti, että kellahtaako Jalo paikallaolossa kyljelleen, kun ei meinannut alussakaan jaksaa maata ryhdikkäästi. Paikallaolopaikalle oli onneksi juuri tullut varjo ja varsinaista paikallaoloa ei sentään tarvinnut suorittaa suorassa auringon paisteessa. Haettaessa paikkiksesta Jalo oli hyvässä tilassa, mutta eteenlähetyksen aikana Jalo joutui olemaan auringossa enkä saanut sitä laittaa maahan niin kuin olen treenannut vaan koira piti pitää perusasennossa odotuksen ajan, eikä Jalo tuntunut niin pirteältä kuin yleensä. Seuraamisessa Jalo tuntui hieman väsyneemmältä kuin yleesä. Kuumuus verotti jonkin verran, mutta kontaktia Jalo ei pudotta onneksi koskaan ja juoksuissa ja käännöksissä oli todella hyvin mukana.

Istumisessa taisi lämpö tehdä tehtävänsä, kun Jalo jäi seisomaan. Yksi lisäpiste lähti kuulemma vielä siitä, kun menin takaisin koiran viereen ja Jalo linttakorvana laittoi korvat alas. Näitä kun ei sattuneesta syystä ole treenattu, niin koira vähän hämmentyi. Lopuissa jäävissä ja luoksetuloissa Jalo oli pirteä ja teki hyvät liikekokonaisuudet.
Tasamaanouto oli hyvää peruskamaa. Hyppyesteellä teki muuten hyvän noudon, mutta taisi kuumuus painaa ja koski takaisin tullessa esteeseen. A-estenouto oli priimaa, mutta tekniikkaa pitää muistutella taas, että malttaa tulla esteeltä vähän alas ennen hyppyä. Itse keskityin omaan ohjaamiseen, apuja en koiralle koskaan anna, mutta nyt tein vielä keskittyneesti jaksotukset sekä noudoissa että luoksetuloissa, ja niihin olin tyytyväinen. Eteenmenossa lähti todella hyvin ja voimakkaasti, mutta koska ei oltu ehditty treenata maahanmenoa tässä liikkeessä, niin Jalo tarvitsi tuplakäskyn. Tämän jälkeen vilkaisin tuomaria joka totesi hymyillen ja olkia kohauttaen, että "It happens".




Kun lähdin hakemaan koiraa, kuulin tuomarin toteavan toiselle tuomarille, että "not so bad". Kun palasin arvosteluun, tuli toinen tuomari onnittelemaan ja kättelemään. Vähän ihmettelin, että tämäkö on täällä tapana. Arvostelu kuitenkin alkoi hämmentävillä sanoilla, kun tuomari totesi, että meidän tottis olis juuri sitä mitä he haluavat nähdä. Koira on avoin ja silti vietikäs ja halukas tekemään töitä, ei lainkaan hermostunut ja sitä ohjattiin urheilullisesti (tarkoittaa siis korrektisti ja ei siten, että yritetään peittää "puutteita" esimerkiksi huonolla jaksottamisella tai "pienoisilla" avuilla.) Vähän siinä meni sanattomaksi ja loppupistemäärä oli kaikista liikevirheistä huolimatta 85, mikä oli käsittämätöntä. Ilman kaikkia virheitä olisimme saanneet 94-96 tottiksen MM-kisoissa. Se jos joku lämmitti mieltä. Jälkeenpäin luin myös Mia Skogsterin kirjoituksen Suomen joukkueen sivuilla, missä hän kehotti katsomaan meidän tottelevaisuuden, mikäli kisojen tiukka arvostelu mietityttää. Onhan se kiva myös tuon luokan tekijältä saada moinen kommentti. Kiva, että oma tyyli tehdä tottista koiralle saa positiivista palautetta.
Perjantai aamuna kello soi viiden jälkeen aamulla, kun halusin olla jo kuuden aikaan stadikalla. Purujen oli määrä alkaa 6:50. Yön aikana tuuli oli kuitenkin yltynyt eivätkä piilot meinanneet pysyä pystyssä. Päästiinkin aloittamaan purut noi tunnin myöhässä.

Jalon virittelyt meni ok. Piilonkierroissa sitten karkasi kuin karkasikin kutoselle nelosen sijaan, mutta Jalon kanssa se on nyt positiivinen ongelma, kun miettii, miten vaikeita tunnetilaongelmia kutosella oli viime vuonna ja vielä talvellakin. Piilovartiointi meni hyvin ja siitä saimmekin yhtenä harvana kisojen koirakkona excellentin. <3 Hallintaan otto oli ok. Pakopaikalle siirtymisessä tuli itseltä huono jaksotus maahan-käskyssä ja Jalo tarvitsikin sitten tuplakäskyn. Pako ok. Selässä vähän oli edessä, mutta piti paikkansa ja iski hyvin. Samoin sivarit oli ok. Pitkässä liikkeessä sai kuvien perusteella vajaan otteen, mutta korjasi heti. Eteni kuitenkin loppuun asti vauhdilla eikä ollut aikomustakaan vaihtaa viettiä. Yhden kerran ehdittiin tätäkin treenata, joten selkeästi ollaan oikealla tiellä. Samalla mokella oli monen koiran kanssa vaikeuksia, jos vähänkään tulivat "äijää kohti", joten ilmeisesti Jalo tuli selkeästi hihaan. Uudelleenhyökkäyksen jälkeen tuli automaatti-irrotus. Sentään selvittiin viimeiseen irrotukseen asti ilman automaattia. Jalo keksi talvella yhtäkkiä, että voi itse irroittaa, kun kuormitus loppuu, joten tässä työstettävää tälle vuodelle. Puruista virheistä huolimatta hyvä C81.


Purujen jälkeen iski hieman tyhjä olo. Kisat on todella ohi. Myös muut suomalaiskoirakot saivat tuloksen, joten superhieno joukkue meillä oli, vaikka lähes kaikki olivat ensikertalaisia. Hieno fiilis jäi siitä, että saatiin vahva tulos (254) näinkin surkealla valmistautumisella (alle 10 purutreeniä rm:ien jälkeen ja alle 10 jälkeä talven jälkeen, pari ulkotottista sulalla kentällä) eikä jääty lopulta kuin kahdeksan pistettä superfinaalipaikasta. Ei siis kaukana olla. Toki se vaatii liikevirheettömän suorituksen. Näissä kisoissa ei ole varaa virheisiin, jos meinaa menestyä. Jos vaikka vielä joskus pääsisi toistamiseen kansainvälisiin kisoihin vähän paremmalla valmistautumisella katsomaan mihin asti sitä rahkeet voisi riittää. Näissä kisoissa lopullinen sijoitus oli 42/143, joten onnistuttiin hienosti jättämään sata maailman parasta suojelukoirakkoa taaksemme.


Jalo oli alun tyttöhuuman jälkeen mitä mainiointa matkaseuraa. Se ottaa rennosti autossa ja sen voi jättää huoletta hotellihuoneeseen vapaaksi yksinään pitkäksikin aikaa. Yöt nukuttiin isolla parisängyllä mukavasti ja Jalon ruokahalukin palautui heti hotelliin päästyämme. Myöskään Suomen joukkueen toinen juoksunarttu, joka aloitti juoksunsa juuri ennen reissua, ei juuri Jaloa enää Sloveniassa haitannut. Kyllä sitä tämän kokemuksen jälkeen viitsii toistekin Jalon kanssa lähteä reissaamaan. Toivottavasti päästäisiin nyt treenaamaan edes joten kuten säännöllisesti niin voisi oikeasti havitella paikkaa myös FCI MM-joukkueessa, mikäli SM-kisoihin päätetään osallistua. Tulokset olisi näillä näkymin nyt kasassa.
Lopuksi vielä kisamaa Slovenian ja Vipavan hehkutusta. Mitä mainioin matkakohde ja pääsee näkemään aitoa Slovenialaista elämää, kun matkustaa Vipavan kaltaiseen pienempään kylään. Joka puolella on vihreää vuoristoa eivätkä sadepilvet usein kylään yllä juuri vuoristojen takia. Tuuli voi tosin riepotella ajoittain melko voimakkaasti. Lenkkimaastoja löytyy suht läheltä vuoristoilta upeine maisemineen ja jo pelkästään paikallisten viinitarhojen ympäristössä ulkoilu rentouttaa mielen totaalisesti. Ihmiset ovat käsittämättömän ystävällisiä ja avoimia. Liikennejärjestelyt ovat huippuluokkaa, kun vertaa takahikiä-Suomeen ja matkanteko on ruuhkista huolimatta suht leppoisaa. Seuraavaa matkakohdetta suunnittelevalle en voi kuin suositella. <3<3
 |
| C-osan jälkeen extempore reissu Venetsiaan |
 |
| Huokausten silta |
 |
| Paluumatkalla Suomeen Jaloa jaksoi vielä hymyilyttää :) |
 |
| Maailmanmatkaaja <3 |