![]() |
| <3<3<3 |
Saida (Cimramin ilopilleri)
tiistai 4. helmikuuta 2020
tiistai 28. tammikuuta 2020
Urheilukoiraklinikalla jälleen...
Eilen(kin) käytiin Jalon kanssa tosiaan Urheilukoiraklinikalla. Diagnoosina tulehtunut painehaava ja oli kuulemma sen verran pahasti, että ab-kuurilla ollaan. Jalon ripuli ei tässä kohtaa auttanut asiaa. Su-ma Jalo sai Canicuria/Promaxia ja onneksi tänään aamulla kakka näytti taas normaalilta. Nyt tankataan maitohappobakteeria aina ab-tablettien välissä. Jalassa oli edelleen myös turvotusta. Ale (joksi kaikki ko. lääkäriä kutsuivat.:)) totesi, että koska ultrallakaan ei koskaan saada tietää todellista vaurion määrää, on mentävä koiran mukaan ja nyt jumpat ovat sille liikaa. Keskitytään hoitamaan tulehdus pois. Kylmähoitoa ajattelin Jalolle silti tehdä. Vasta kun haava on kunnossa ja Jalo suhtautuu taas neutraalisti tasapainotreeniin, jatketaan niitä harjoitteita. Yritän myös saada vuokrattua laadukkaan laaserin, jota lääkäri suositteli nyt käyttämään parin viikon ajan.
Lisäksi Ale tarjosi mahdollisuutta käyttää Jaloa
edulliseen hintaan heillä käytössä olevalla juoksumatolla, joka mittaa koiran
kropan käyttöä. Matto analysoi jokaisen askeleen ja miten paljon koira painoa
millekin jalalle asettaa eri askellajeissa. Yksi mittaus ei sellaisenaan vielä
kerro paljoa, mutta tarkoituksena on käydä pari kertaa uusimassa testi, jotta
näkee, tekeekö aika ja kuntoutus tehtävänsä ja Jalo alkaisi käyttää vtj
varpaita taas jossain kohtaa. Ja ennen kaikkea näkee, kun edistyminen pysähtyy, mikä
on koiran kapasiteetti käyttää tuota rajaa enää.
Tulosten mukaan ravissa eroa oli todella vähän. Onneksi siinä askellus on niin kevyttä, että Jalon pitäisi pystyä kulkemaan kutakuinkin normaalisti myös tällä hetkellä.
![]() |
| kuva 1 |
Käynnissä sen sijaan huomasi, että vtj ei ole käytössä. Ensinnäkin vtj askellus tapahtuu vain tassun ulkoalanurkalla eli varpaat eivät juurikaan ole käytössä. Askellussuunta ei ole normaali vaan jalka vaan jotenkuten leijailee epämääräisesti. alustalla (kuva 3). Lisäksi käynnissä Jalo käytti vtj 10% vähemmän kuin otj. (kuva 1) Vtj askel oli yli 5cm lyhyempi kuin otj. Iso ero oli myös etujalkojen käytössä. Outoa kyllä Jalo kompensoi vtj kipua vej:lla jolla se ottaa todella pitkän askeleen. (kuva 3 ja 4) ja Se voi kertoa siitä, että Jalo ei halua kompensoida liikettä oej:lla, tai sitten se vaan on todennut kompensoinnin olevan taloudellisinta käyttämällä enemmän vej. Samoin vtj otettu askel oli paljon lyhyempi kuin otj eli Jalo ei halua todennäköisesti kipeällä jalalla tehdä ponnistusvaihetta lainkaan (kuva 4).
Eihän tuo testi autuaaksi tee tai varsinkaan paranna koiraa, mutta kiva, kun voi muullakin kuin silmämääräisellä tarkastelulla seurata jalan käytön edistymistä.
P.S. Jalo on ihan ystävällinen koira, mutta toki vaativissa tutkimustilanteissa sille kopan laittaisin joka tapauksessa. Mutta myös eilisellä käynnillä pidin koppaa koska ymmärrän, että lääkärit eivät Jaloa tunne ja heillä on varmasti rennompi olo, kun koppa on päässä. Mielestäni on typerää alkaa selittelemään, miten oma koira ei tee mitään, sillä eivät lääkärit koiraa tunne ja toisaalta en edes halua miettiä, miten monta kertaa lääkärit ovat tulleet purruksi näiden "ei se koskaan ennen" omistajien takia hoitotilanteissa.
![]() |
| kuva 2 |
![]() |
| kuva 3 |
![]() |
| kuva 4 |
sunnuntai 26. tammikuuta 2020
Huonoa joulua ja onnetonta uutta vuotta..
Viime kirjoituksesta on aikaa.. vaikka jouluna tuli oltua lomalla, ei oikein innostanut kirjoittaa mitään. Syy löytyy tästä kirjoituksesta. :) Ja lomien jälkeen on ollut niin kiirettä ettei ole ehtinyt istua koneen ääreen töiden ulkopuolella.
Otsikko kuitenkin kertoo kaiken oleellisen. Jos viime vuosi meni penkin alle Jalon saikutellessa lähes koko vuoden, ei alkuvuosi ole ollut sen parempi. Jouluaattona Jalo loukkasi vasemman takajalkansa. Mitään ei lenkillä oikeastaan edes tapahtunut, mutta Jalo ei käyttänyt jalkaa kunnolla. Katsottiin fyssarin kanssa, paraneeko jalka päivien saatossa ja paranihan se. Niinpä joulun välipäivinä lauantaina käytiin fyssarilla ja Jalo liikkui sen jälkeen oikein malliikkaasti. Lisäksi jumpattiin vasenta jalkaa. Ensin lenkitin Jaloa hihnassa ja vähitellen loppuviikosta päästin irti. Päästiin uuden vuoden tienoilla Turussa ollessa jopa treenaamaan ja Jalo oli treeneissä ok. Myös muutama lenkki meni ok. Loppiaisena olin Jalon kanssa yksin juoksemassa ja kesken lenkin Jalo alkoi ontua samaa takajalkaa. Taaskaan tilanteessa ei tapahtunut mitään varsinaista ontumisen aiheuttajaa. Arvasin, että jotain on pahemmin pielessä ja varasin samalle viikolle urheilukoiraklinikalle ajan. Loppiais-iltana meno näytti tältä.
Lääkäriin suunnattiin 10.1. Diagnoosina kahden varpaan pinnallisen koukistajajänteen katkeaminen. Lisäksi sisemmässä varpaassa syvä koukistajajänne on todennäköisesti katkennut sen asennosta päätellen. Tiiu päätyi hoitamaan konservatiivisella lasta/kipsi menetelmällä ja lastan vaihto viikoittain. Edessä olisi 6 viikon saikku paketin kanssa ja sen jälkeen vähittäinen kuntouttaminen. Ensimmäinen viikko meni hyvin. Jalo ei kiinnittänyt pakettiin juurikaan huomiota. Suurin haaste oli itsellä pitää paketti kuivana, mutta siihen onneksi keksittiin jesarilla kuorrutettu patakinnas, joka toimi tässä loistavasti.
Jalo alkoi seuraavan viikon aikana tottua taas saikutteluun ja otti kotona rennosti. Yksin sitä ei uskaltanut pitkäksi aikaa jättää, koska viime kesän saikuttelusta sille tuli kiva tapa ulvoa yksin jäädessään.. turhautuminen siis sai tämän aikaan. Muuten se oli.. ja on edelleen maailman helpoin sairastupalainen.
Viikon päästä lastoittamisesta mentiin vaihtamaan lasta uuteen. Tällä kertaa vuorossa oli eri ortopedi. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta samana iltana Jalo alkoi reagoimaan jalkaan. Se potki jalkaa ilmaan ja yritti jyrsiä lastaa. Laitoin viestiä urheilukoiraklinikalle, joka on viikonloppuisin tietysti kiinni. Klinikan johtaja Alessandro Piras kuitenkin lupasi tulla katsomaan jalkaa seuraavana aamuna. Hän avasi paketin ja totesi, että jalka on turvoksissa. Hän muutti lennosta hoitosuunnitelmaa.. ei katsonut konservatiivisen hoidon tuottavan parasta lopputulosta tällaisessa tilanteessa, vaan hän halusi kuntouttaa varpaita hautomisen sijaan. Hyvä niin, sillä Jalolla oli anturoiden välissä myös alkava hiiva hautomisesta. Kotiohjeiksi saatiin kylmäkuumahoidot sekä maassa tai tasapainotyynyillä tehtävät harjoitteet. Molempia on nyt tehty 1-2 kertaa päivässä.
Seuraavana päivänä lastan pois ottamisesta löysin Jalon jalasta oudon ihoreaktion. Oli karvaton, märkä ja musta alue kintereen kohdalla, jalan etupuolella. Aivan kuin olisi verenkierto ottanut itseensä. Laitoin tästä kuvan myös Pirakselle, joka totesi, että reaktion johtuu huonosta lastoituksesta. Nyt pitäisi kaiken muun ohella putsailla haavaa.
Tästä on nyt kulunut viikko. Haava on parempi, mutta edelleen olemassa. Turvotus kintereen alapuolella on edelleen, tosin hieman vähemmän kuin viikko sitten. Viimeksi eilen tiedustelin turvotuksesta ja lähdetään Jalon kanssa huomenna maanantaina tapaamaan taas Pirasia. Hieman huolettaa, että onko jalkaan tullut jotain pysyvää vauriota lastoituksesta. Se tästä vielä puuttuisi. Muutoin Jalo tuntuu käyttävän jalkaa ok, vaikka ei selenkkikunnossa missään nimessä ole. Toviottavasti huomenna saa myös vähän osviittaa siitä, miten monta viikkoa tai kuukautta taas joudutaan tekemään näitä erityisjärjestyitä lenkkien yms. takia.
Kaiken mukavan lisäksi Saida alkoi oireilemaan pari viikkoa sitten oudosti. Kaverikoirat olivat kiinnostuneita Saidan takapäästä ja Saida heräsi yöllä, nousi istumaan ja tuijotti tyhjään. Saida myös pyysi yöllä ulos kakalle. Ensimmäisenä diagnoosina anaalit. Ne eivät ole Saidaa koskaan vaivanneet joten olisi pitänyt heti arvata, että ne ovat vain oire jostain muusta. Viikon päästä anaalien tyhjennyksestä Saida rauhoitettiin Hattulan Evidensiassa tutkimuksia varten. Anaalit tyhjennettiin ja otettiin pieni verenkuva. Lääkäri halusi myös ultrata Saidan vatsan. Sisäelimet näyttivät olevan kaikki ok, mutta jotenkin ihmeessä maha-suolikanavassa oli kaasua. Olin hämmästynyt, koska Saida ei koskaan edes piereskele :D, eikä sillä ole minkäänlaisia vatsavaivoja. Kenties Saidan teräsvatsan takia oltiinkin tulut tähän pisteeseen asti, kun jollain muulla sama pöpö olisi näkynyt esim. ripulina. Syyksi epäiltiin jotain bakteeritulehdusta. Nämä sulat talvikelit ovat oiva lisääntymisalusta kaikille pöpöille, ja fb:n perusteella myös muilla on outoja vatsaoireita, joten saattaa mennä pienen tulehduksen piikkiin. Saida söi hetken pienempiä annoksia ja närästyslääkkeitä, mutta mielestäni ne saivat Saidan jotenkin oudoksi. Jos se ennen lääkäriä oli ollut pirteä päivällä, mutta outo yöllä, oli se lääkärillä käynnin jälkeen normaali öisin, mutta päivällä lenkillä vaisu. Annoin maitohappoa ja lopetin närästyslääkkeet ja Saida piristyi päivä päivältä ja nyt on ollut jo normaalin oloinen viikon verran. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä. Kaveri pyysi Saidaa koekaniiniksi viikon kuluttua pidettävään eläinlääkärien ultraäänikoulutukseen ja toden totta sinne mennään, kun niin saa samalla kontrollin vatsasta. Toivotaan, että kaasun määrä olisi ainakin pienentynyt, jos ei ole poistunut vielä kokonaan.
Pisteenä i:n päälle Jalo oksensi tänään aamulla ja ripuloi. Todennäköisesti jokin pöpö. Tänään mentiin Canicurilla ja huomenna haetaan Kaopektia, jos ei olo vielä helpota. Aamulla Jalo ei suostunut syömään, mutta Canicur varmaan sen verran rauhoitti vatsaa, että iltapäivällä jo maistui helposti sulava märkäruoka.
Uusi vuosi on siis ollut kaikkea muuta kuin mukava ja stressitön. Toivotaan, että saadaan ensi viikolla hyviä uutisia. Jalon varvasvaivojen kanssa tiedän monen koiran elävän täysin ilman ongelmia. Jotenkin Jalo vaan tuntuu aina kehittävän saikuista lisäongelmia. Tai jos ei Jalo itse niin vähintään joku lääkäri, joka sitoo lastan huonosti.
Ja samalla voi todeta, että kyllä ihminenkin on sopeutuvainen. Arjet on jäätävää säätämistä, lenkkien, töiden, Jalon huollon ja hoitamisen välillä. Ja jotenkin taas tuntuu siltä, että normaali elämä kahden koiran kanssa lenkkeillen ja treenaten on jotain täysin ihmeellistä ja mahdotonta. Saidan kanssa sentään kävin parina sunnuntaina tammikuussa tekemässä vähän esineruutua (video) ja pudotettua. Perjantaina ja tänään käväisin koirien kanssa pitkästä aikaa lyhyillä jäljellä. Jalolle vain pieni pätkä, mutta Jalo oli kyllä taitava. Pätkät jäljestä löytyy täältä. Saidalle sattui perjantaina sivutuuli, mikä teki tepposia alussa, mutta jäljen edetessä Saida sai siitä kokoajan paremmin kiinni. Tänään oltiin sitten sulalla mullalla, mutta hienosti Saida veti. Ihanaa kun tammikuussa on voinut harrastaa tai höntsätä. Paskat talvikelit olisi tehneet tästä surkeasta kuukaudesta vielä huomattavsti kammottavamman. Talvi vielä varmasti tulee, mutta kohta on jo helmikuu, joten illat valaistuvat ja kevätkin tulee väkisinkin parin kolmen kuukauden päästä.
Loppukevennyksenä Jalon "kohtaus" moreenilla.. Jalo on äärimmäisen varma koira arjessa, mutta Jalollakin on heikot hetkensä. Jalo oli sata varma, että vähintään avaruusoliot ovat pudottaneet käytännössä lumettomaan metsään kyseisen lumikokkareen. <3
![]() |
| Välipäivinä nautittiin vielä lenkeistä |
Otsikko kuitenkin kertoo kaiken oleellisen. Jos viime vuosi meni penkin alle Jalon saikutellessa lähes koko vuoden, ei alkuvuosi ole ollut sen parempi. Jouluaattona Jalo loukkasi vasemman takajalkansa. Mitään ei lenkillä oikeastaan edes tapahtunut, mutta Jalo ei käyttänyt jalkaa kunnolla. Katsottiin fyssarin kanssa, paraneeko jalka päivien saatossa ja paranihan se. Niinpä joulun välipäivinä lauantaina käytiin fyssarilla ja Jalo liikkui sen jälkeen oikein malliikkaasti. Lisäksi jumpattiin vasenta jalkaa. Ensin lenkitin Jaloa hihnassa ja vähitellen loppuviikosta päästin irti. Päästiin uuden vuoden tienoilla Turussa ollessa jopa treenaamaan ja Jalo oli treeneissä ok. Myös muutama lenkki meni ok. Loppiaisena olin Jalon kanssa yksin juoksemassa ja kesken lenkin Jalo alkoi ontua samaa takajalkaa. Taaskaan tilanteessa ei tapahtunut mitään varsinaista ontumisen aiheuttajaa. Arvasin, että jotain on pahemmin pielessä ja varasin samalle viikolle urheilukoiraklinikalle ajan. Loppiais-iltana meno näytti tältä.
Lääkäriin suunnattiin 10.1. Diagnoosina kahden varpaan pinnallisen koukistajajänteen katkeaminen. Lisäksi sisemmässä varpaassa syvä koukistajajänne on todennäköisesti katkennut sen asennosta päätellen. Tiiu päätyi hoitamaan konservatiivisella lasta/kipsi menetelmällä ja lastan vaihto viikoittain. Edessä olisi 6 viikon saikku paketin kanssa ja sen jälkeen vähittäinen kuntouttaminen. Ensimmäinen viikko meni hyvin. Jalo ei kiinnittänyt pakettiin juurikaan huomiota. Suurin haaste oli itsellä pitää paketti kuivana, mutta siihen onneksi keksittiin jesarilla kuorrutettu patakinnas, joka toimi tässä loistavasti.
Jalo alkoi seuraavan viikon aikana tottua taas saikutteluun ja otti kotona rennosti. Yksin sitä ei uskaltanut pitkäksi aikaa jättää, koska viime kesän saikuttelusta sille tuli kiva tapa ulvoa yksin jäädessään.. turhautuminen siis sai tämän aikaan. Muuten se oli.. ja on edelleen maailman helpoin sairastupalainen.
Viikon päästä lastoittamisesta mentiin vaihtamaan lasta uuteen. Tällä kertaa vuorossa oli eri ortopedi. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta samana iltana Jalo alkoi reagoimaan jalkaan. Se potki jalkaa ilmaan ja yritti jyrsiä lastaa. Laitoin viestiä urheilukoiraklinikalle, joka on viikonloppuisin tietysti kiinni. Klinikan johtaja Alessandro Piras kuitenkin lupasi tulla katsomaan jalkaa seuraavana aamuna. Hän avasi paketin ja totesi, että jalka on turvoksissa. Hän muutti lennosta hoitosuunnitelmaa.. ei katsonut konservatiivisen hoidon tuottavan parasta lopputulosta tällaisessa tilanteessa, vaan hän halusi kuntouttaa varpaita hautomisen sijaan. Hyvä niin, sillä Jalolla oli anturoiden välissä myös alkava hiiva hautomisesta. Kotiohjeiksi saatiin kylmäkuumahoidot sekä maassa tai tasapainotyynyillä tehtävät harjoitteet. Molempia on nyt tehty 1-2 kertaa päivässä.
Seuraavana päivänä lastan pois ottamisesta löysin Jalon jalasta oudon ihoreaktion. Oli karvaton, märkä ja musta alue kintereen kohdalla, jalan etupuolella. Aivan kuin olisi verenkierto ottanut itseensä. Laitoin tästä kuvan myös Pirakselle, joka totesi, että reaktion johtuu huonosta lastoituksesta. Nyt pitäisi kaiken muun ohella putsailla haavaa.
Tästä on nyt kulunut viikko. Haava on parempi, mutta edelleen olemassa. Turvotus kintereen alapuolella on edelleen, tosin hieman vähemmän kuin viikko sitten. Viimeksi eilen tiedustelin turvotuksesta ja lähdetään Jalon kanssa huomenna maanantaina tapaamaan taas Pirasia. Hieman huolettaa, että onko jalkaan tullut jotain pysyvää vauriota lastoituksesta. Se tästä vielä puuttuisi. Muutoin Jalo tuntuu käyttävän jalkaa ok, vaikka ei selenkkikunnossa missään nimessä ole. Toviottavasti huomenna saa myös vähän osviittaa siitä, miten monta viikkoa tai kuukautta taas joudutaan tekemään näitä erityisjärjestyitä lenkkien yms. takia.
![]() |
| Saidakin joutui unten maille |
Kaiken mukavan lisäksi Saida alkoi oireilemaan pari viikkoa sitten oudosti. Kaverikoirat olivat kiinnostuneita Saidan takapäästä ja Saida heräsi yöllä, nousi istumaan ja tuijotti tyhjään. Saida myös pyysi yöllä ulos kakalle. Ensimmäisenä diagnoosina anaalit. Ne eivät ole Saidaa koskaan vaivanneet joten olisi pitänyt heti arvata, että ne ovat vain oire jostain muusta. Viikon päästä anaalien tyhjennyksestä Saida rauhoitettiin Hattulan Evidensiassa tutkimuksia varten. Anaalit tyhjennettiin ja otettiin pieni verenkuva. Lääkäri halusi myös ultrata Saidan vatsan. Sisäelimet näyttivät olevan kaikki ok, mutta jotenkin ihmeessä maha-suolikanavassa oli kaasua. Olin hämmästynyt, koska Saida ei koskaan edes piereskele :D, eikä sillä ole minkäänlaisia vatsavaivoja. Kenties Saidan teräsvatsan takia oltiinkin tulut tähän pisteeseen asti, kun jollain muulla sama pöpö olisi näkynyt esim. ripulina. Syyksi epäiltiin jotain bakteeritulehdusta. Nämä sulat talvikelit ovat oiva lisääntymisalusta kaikille pöpöille, ja fb:n perusteella myös muilla on outoja vatsaoireita, joten saattaa mennä pienen tulehduksen piikkiin. Saida söi hetken pienempiä annoksia ja närästyslääkkeitä, mutta mielestäni ne saivat Saidan jotenkin oudoksi. Jos se ennen lääkäriä oli ollut pirteä päivällä, mutta outo yöllä, oli se lääkärillä käynnin jälkeen normaali öisin, mutta päivällä lenkillä vaisu. Annoin maitohappoa ja lopetin närästyslääkkeet ja Saida piristyi päivä päivältä ja nyt on ollut jo normaalin oloinen viikon verran. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä. Kaveri pyysi Saidaa koekaniiniksi viikon kuluttua pidettävään eläinlääkärien ultraäänikoulutukseen ja toden totta sinne mennään, kun niin saa samalla kontrollin vatsasta. Toivotaan, että kaasun määrä olisi ainakin pienentynyt, jos ei ole poistunut vielä kokonaan.
![]() |
| Pahimmillaan keittiö pöytä näytti tältä.. :P |
Pisteenä i:n päälle Jalo oksensi tänään aamulla ja ripuloi. Todennäköisesti jokin pöpö. Tänään mentiin Canicurilla ja huomenna haetaan Kaopektia, jos ei olo vielä helpota. Aamulla Jalo ei suostunut syömään, mutta Canicur varmaan sen verran rauhoitti vatsaa, että iltapäivällä jo maistui helposti sulava märkäruoka.
Uusi vuosi on siis ollut kaikkea muuta kuin mukava ja stressitön. Toivotaan, että saadaan ensi viikolla hyviä uutisia. Jalon varvasvaivojen kanssa tiedän monen koiran elävän täysin ilman ongelmia. Jotenkin Jalo vaan tuntuu aina kehittävän saikuista lisäongelmia. Tai jos ei Jalo itse niin vähintään joku lääkäri, joka sitoo lastan huonosti.
Ja samalla voi todeta, että kyllä ihminenkin on sopeutuvainen. Arjet on jäätävää säätämistä, lenkkien, töiden, Jalon huollon ja hoitamisen välillä. Ja jotenkin taas tuntuu siltä, että normaali elämä kahden koiran kanssa lenkkeillen ja treenaten on jotain täysin ihmeellistä ja mahdotonta. Saidan kanssa sentään kävin parina sunnuntaina tammikuussa tekemässä vähän esineruutua (video) ja pudotettua. Perjantaina ja tänään käväisin koirien kanssa pitkästä aikaa lyhyillä jäljellä. Jalolle vain pieni pätkä, mutta Jalo oli kyllä taitava. Pätkät jäljestä löytyy täältä. Saidalle sattui perjantaina sivutuuli, mikä teki tepposia alussa, mutta jäljen edetessä Saida sai siitä kokoajan paremmin kiinni. Tänään oltiin sitten sulalla mullalla, mutta hienosti Saida veti. Ihanaa kun tammikuussa on voinut harrastaa tai höntsätä. Paskat talvikelit olisi tehneet tästä surkeasta kuukaudesta vielä huomattavsti kammottavamman. Talvi vielä varmasti tulee, mutta kohta on jo helmikuu, joten illat valaistuvat ja kevätkin tulee väkisinkin parin kolmen kuukauden päästä.
Loppukevennyksenä Jalon "kohtaus" moreenilla.. Jalo on äärimmäisen varma koira arjessa, mutta Jalollakin on heikot hetkensä. Jalo oli sata varma, että vähintään avaruusoliot ovat pudottaneet käytännössä lumettomaan metsään kyseisen lumikokkareen. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














