Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Loppuvuoden tiivistelmä

 Vuosi ehti vaihtua eikä joulukuussa jotenkin ehtinyt kirjoitella blogiin mitään. Elettiin aika hiljaiseloa. Pari jälkeä ajettiin koirien kanssa Hämeenlinnassa ennen loskakelien tuloa joulukuun loppupuolella. Siihen asti sai onneksi nauttia suh kuivasta kelista ja sulista lenkkimaastoista. Vuoden vaihteessa Hämeenlinnaan tuli lumi ja karkasinkin heti ensimmäisenä uuden vuoden päivänä "etelään" Turkuun. Siellä vietin reilun viikon nauttien lumettomista lenkkimaastoista. Saatiin myös tehtyä pari jälkitreeniä, tottikset ja yksi janatreeni kaverin kanssa. Jalon taajamajälki löytyy täältä. Nyt voikin unohtaa kaikki treenit meidän noutajakoirayhdistyksen hallivuoroa lukuun ottamatta, koska kotiin paluun jälken myös Turkuun tuli lumet.

Jouluaattoaamu Maarian kivikautisella luontopolulla.



Hieman vaikeaksi itselle tämän talven tekee korona. Muutoin sillä ei juurikaan ole ollut omaan elämään vaikutusta paitsi koirahommien peruuntumisen muodossa kesällä ja keväällä, mutta muutoin vaikutukset ovat olleet aika minimaalisia. Viime keväänä muistan ajatelleeni, että jos korona olisi talvella, olisi se todella masentavaa, kun ei päsisi edes nauttimaan koirien kanssa juoksulenkeistä ja tässä sitä ny ollaan. Sen sijaan rämmitään lumikengillä tai ilman kinoksissa kevääseen asti. Hyi että. Samalla korona rajoittaa toista harratusta eli salilla käyntiä.. paikat ovat salilla kortin alla, kun tunneilla ei saa olla yli kymmentä henkilöä. ensi viikolla ajattelin pakon edessä kokeilla rantareitillä juoksemista Jalon kanssa sekä salilla juoksemista matolla, että selviää tästä talvesta hengissä.


On korona kuitenkin tuonut mukanaan myös hyviä asioita, kuten etätyön. Viime syksynä saimme valita, haluammeko jatkaa jatkuvassa etätyössä myös koronan jälkeen. Tietysti valitsin tämän mahdollisuuden. Turun visiitillä mieleen myös juolahti, että teoriassa mikään ei enää pidättelisi itseä Hämeessä. Olisi mahdollisuus muuttaa pois ja tehdä etänä töitä muualta. Ajoittaiset toimistopäivät voisi ajella Hämeenlinnaan. Saa nähdä, miten käy. Hämeenlinna ei ole koskaan oikein sopinut itselle. Tai itse en ole sopinut tänne. Jotenkin ajatus siitä, että täällä täytyisi asustella loputtomiin, tuntuu hieman masentavalta. 


Joulupäivänä Paimion luontopolulla


Syksyn aikana oli myös jonkinlaisia terveyshuolia. Saidalla ilmeni syksyllä outoja närästys- ja muita oireita. Oli oksentelua, pulauttelua, veden juomista yms. epämääräistä ja Saidan vilkkuluomet ovat enemmän esillä. Joulukuun alussa käytiin petvetissä ottamassa pieni verenkuva ja katsottiin laaja ulostenäyte. Ei löytynyt mitään. Oireet jatkuivat, niin varasin Koirakissaklinikalle ajan tammikuun alussa. Verestä katsottiin vielä haima-arvot ja B12 imeytyminen ja folaatti ja Saidan vatsaontelo ultrattiin kokonaisuudessaan. Mitään ei ultrassa näkynyt, mutta viikko ultran jälkeen lääkäri soitti verikokeiden tuloksia ja Saidalla oli ongelma B12 vitamiinin imeytymisessä. Nyt siis syödään B12 vitamiinia kuurina 12vk ja sen jälkeen kontrolli. Päädyin myös vaihtamaan ruokaa hypoallergeeniseen, jonka pitäisi imeytyä helpommin. Olin miettinyt Saidan vaihtamista takaisin raa`alle, mutta nyt, kun imeytymisen kanssa on ongelmia, niin en uskalla vaihtaa, ettei tule lisää puutostiloja. Mikäli kuurin myötä b12 arvo ja folaatti korjaantuvat, täytyy sen jälkeen vielä seurata, onko imeytymishäiriö jostain syystä pysyvä vai vain väliaikainen. Joskus se voi olla seurausta esim. haimatulehduksesta, mutta onneksi se on suljettu pois. Muita vaihtoehtoja ovat keliakia, Chrohnin tauti tai imeytymishäiriöt. Sen jälkeen on mahdollista tähystää nielu, vatsaontelo sekä suolisto. Tähystykseen mennään myös jos oireet pahenevat. Nyt näyttää siltä, että yksittäiset oksentelukerrat johtunevat ainakin osittain ahmimisesta. Nyt mennään turvotetulla nappulalla (ollut ok) ja sen jälkeen jossain vaihessa kokeilen vain kuivaa nappulaa ahmimisenestokupista... ilman nestettä seassa. Onneksi Saida on ollut koko syksyn silti pirteä ja nyt tuntuu, että oireet ovat ainakin vähentyneet turvottamisen myötä.


Alkuvuoden vakiovaruste lenkeillä...


Myös Jalolla oli hieman vastoinkäymisiä syksyllä. Jaloa hoidettiin syksyn aikana paljon hieromalla ja osteopaatilla, kun erään treenin jälkeen Jalo kevensi oej. Taisinkin siitä kirjoittaa jo johonkin postaukseen. Onneksi tottis ja perus lenkit sujuvat, mutta päätin tutkia Jalon vielä kunnolla ennen kuin teen lopullista päätöstä mahdollisesta fmbb-osallistumisesta. Varasin Jalolle ajan tammikuun lopulle Urheilukoiraklinikalle. Katsotaan josko selviäisi syy, miksi Jalo keventää muutaman askeleen hypätessään sängystä alas ja ravatessaan. Jalka otti myös vähän itseensä pitkästä umpihankilenkistä, joten esim hauisjänteen tai niillä main olevien lihasten vammat ovat mahdollisia diagooseja. Voihan myös olla, että nivelrikko ärsyttää, mutta koska oireet alkoivat syksyllä yhden treenin jälkeen ja ovat senkin jälkeen olleet epämääräisiä, en ihan nielemättä allekirjoita sitä diagnoosia. Katsotaan mitä mieltä Laura Hakala on tammikuun lopulla asiasta. 

Vaikka syksyyn on mahtunut vähän synkkiäkin asioita, niin kulunut vuosi oli kokonaisuutena melko hyvä huonosta alusta huolimatta. Kisatavoitteet ylittyivät, saatiin kevään jälkeen nauttia koko loppuvuosi juoksemisesta ja lenkkeilystä ja Jalon kanssa päästiin tekemään vuoden tauon jälkeen tottista ja puruja. Harrastamisten suhteen oli siis melko hyvä vuosi. Loppusyksystä vierailin jonkin verran uusissa lenkkipaikoissa.. osassa yksin ja osassa seuran kanssa. Myös joulu meni vahvasti lenkkeillen. Toki ikävä on treenaamista, mutta hoidetaan nyt talven aikana typerät terveysasiat kuntoon, niin josko sitten saataisiin taas koko loppuvuosi nauttia kivasta ja ulkoilman ja treenien täyteisestä arjesta. 

Kisatavoitteita on tällekin vuodelle, jos onni on myöten. Jalon kanssa FMBB on kysymysmerkki, mutta toivottavasti päästäisiin starttaamaan jäljellä ja treenattua fh:ta siihen malliin, että voisi hakea FH SM-kisoihin. Tokoa treenaillaan, mutta siinä muutamat liikkeet tuntuvat junnaavan paikallaan enkä oikein saa ratkaistua niitä. Mietin myös jospa talven aikana välillä tekisi Jalolle rallya. Se voisi olla ihan hauskaa taas erilaisen koiran kanssa koittaa kisata jossain kohtaa. Saidan tavoitteena olisi päästä vielä starttaamaan FH:lla ja metsästämään kahta viimeistä ykköstulosta. Mutta selvitellään nyt nuo terveysasiat kuntoon molempien osalta ja mietitään sitten kevään korvilla taas kisa- ja treenijuttuja enemmän.

maanantai 30. marraskuuta 2020

IFH2 Jalo 97p.!!!

 Olin saanut eiliselle koepaikan Kouvolaan erikoisjälkikokeeseen. Paikka oli alun perin tarkoitettu Saidalle, koska en uskonut, että Saida selviää edellisen viikonlopun oraspellosta. Saida kuitenkin sai tuloksen, joten ajattelin, etten mitenkään voi viedä Saidaa kokeeseen, koska vaikka se varmasti olisi rehujäljestä suoriutunut, olisi varmasti esineet alkaneet jäämään. Joten pistin Jalolle ilmon sisään. Jalon treenit ovat koko syksyn painottuneet lähinnä IGP-jälkeen. Toki välillä tehtiin vanhoja ja vaikeissa olosuhteissa. Mutta systemaattinen treeni oli jäänyt. Koetta edeltävällä viikolla sain pari kertaa kaverin tallomaan harhoja, joista Jalo puksutti yli ongelmitta. Lisäksi tein yhden palkattomuustreenin, jossa palkkaa tuli vasta viimeiseltä esineeltä.

Sunnuntaina tosiaan suunnattiin sitten Kouvolaan. Tuomari oli Tomi Alanen, jolta en uskonut Jalon hakevan edes mahdollisia IFH-SM-tuloksia.. sakemannimies kun on ja Jalon temperamentti on mitä on. Kokeessa oli vain kolme koiraa ja arvoin meille heti ensimmäisen jäljen. Jalo tuntui kivalta. Nyt ei käynyt niin kierroksilla, kun välillä vieraissa paikoissa. Palkkailin Jaloa myös ruoalla kun otti kontaktia jäljelle kävellessämme ja ilmoittautuminenkin meni suht hyvissä tunnelmissa.



Paalulta lähti keskittynyt ja varma Jalo. Ekalla suoralla taisi tehdä yhden tarkistuksen kohdassa, jossa oli pieni maastonvaihtelu, mutta eteni varmasti. Kulmat oli kaikki priimaa ja yritin pitää Jalon palkattomilla esineillä sellaisena, ettei se alkaisi kehiä kierroksia. Pelto oli hervottoman iso ja jälki todella pitkä, ja olin miettinyt ennen koetta, että olisi pitänyt tehdä Jalolle kestoa ennen koetta. Pelto oli varmaan 500m pitkä ja jälki meni sen päästä päähän tehden vielä muutaman lisäkiemuran. Esineilmaisut oli priimaa. Yhdeltä esineeltä lähdettäessä päästi pienen turhautumisäänen ja parilta esineeltä lähdettäessä ajoi hieman ilmavasti samoin kuin piikkien jälkeen, mutta nenä oli kyllä maassa, mutta ihan samalla tavalla ei impannut kuin suorilla. Jäljestystä oli hieno seurata myös liinan päästä. Jalo oli maavainuinen, tarkka eikä kiskonut esimerkiksi samalla tavalla kuin IGP-rm:issä vaan Jalo tuntui ihan kivalta pääosin liinassa. 1790 askeleen jälkeen päästiin seitsemännelle esineelle. JESS! Ajattelin, että ykköstulos nyt ainakin pitää tulla.

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi minun ohjanneen koiraa hyvin. Jalo oli Tomin mielestä äärimmäisen varma tekemisessään.. sekä jäljellä, että esineillä. Ja olihan se. Hienon suorituksen Tomi palkitsi upeilla 97 pisteellä. Supermiehellä on nyt pari erinomaista plakkarissa tältä vuodelta, joilla ainakin voi hakea ensi vuoden FH-SM-kisoihin. Tosin luulen, että taso on nykyään niin kova, että näilläkään tuloksilla ei paikkaa välttämättä heru, mutta olipa silti hieno saada näin kova tulos muultakin kuin Kurtilta, vaikka niissäkän jäljissä ei kyllä mitään vikaa ollut, mutta kyllä ihmiset tietysti ajattelevat, että Kurtilta saadut ykköstulokset ei ole ansaittuja, vaikka olihan ne.



Nyt jatketaan molempien kanssa treenejä kelien mukaan niin pitkälle kuin mahdollista. Ainakin multapeltoja yritän joulukuun vielä hyödyntää, mikäli mahdollista, Mutta on se hienoa todeta näin loppuvuodesta, että molemmat koirat on menneet kyllä eteenpäin esimerkiksi vuoden takaisesta. Se on merkki siitä, että ainakin joitain asioita on tehty oikein. :) 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Saidalle hieno IFH2 86p.

Olin saanut Saidalle paikan oman puruporukan eli JSKK:n järjestämään FH-kokeeseen. Tulisin itse samassa kokeessa tallomaan ykkösen jäljet. Koepäivä oli viime lauantai ja koko viikon ressasin olosuhteita, sillä näytti, että keli vetää pakkasen puolelle, mahdollisesti koetta edeltävänä päivänä tulee lunta ja alusta olisi oraalla. Saidalla on ehkä max 10 kokemusta mullalla ajamisesta, joten en ollut luottavaisin mielin millään tavalla. Koepäivä koitti. Maa oli selkeästi jäässä kun aamulla lähdin Vihtiin, jossa koepellot olivat. Itselle täysin outo paikka. Jo ykkösen jälkiä tallaessa mietin, että kukaan koira ei voi jäljestää tällaisella kivikovalla alustalla ja mietin, että ehdin kyllä peruuttaa oman osallistumisen sitten, kun näen, että koirat ei alustalla jäljestä. Ykköset ajettaisiin ensin ja kakkosen jäljistäkin arvoin jäljen 3/4.
Ensimmäinen ykkösen koira oli todella taitava jäljestäjä ja koira oli ajanut mullalla pääsääntöisesti kaksi ensimmistä elinvuottaan. En siis luottanut yhtään enempää Saidan tulokseen, vaikka ko koira jäljesti alustalla hienosti, jättäen toki kaikki esineet peltoon. Toinen ykkösen koira paineli kulmasta yli. Kaksi ensimmäistä kakkosen koiraa selvitti jäljen loppuun, mutta joitain esineitä jäi ja heille pisteitä 70-80. Hyviä jälkikoiria molemmat. Ajattelin, että no mennään Saidan kanssa katsomaan ja yritetään ajaa edes ensimmäiselle esineelle. Otin vähän palkkaakin taskuun jos tuomari keskeyttää kokeen ja ajelen sitten jäljentekijän kanssa jollekin esineelle. Saida oli autosta ottaessa hyvässä tilassa, se tiesi tasan mitä oltiin tekemässä. Pitkä siirtymä ei haitannut. Onneksi näitä on treenattu ja käyty syksyn ajan vierailla pelloilla esim koulutuksissa, jotta Saidalle saa rutiinia outoihin paikkoihin. Ja Saidahan lähti hienosti paalulta. Aina viimeiseen kulmaan asti jälki oli käsittämättömän hienoa kulmineen, piikkeineen ja kaarineen. Piikit ja monta kulmaa oli täydellisiä, suorat vahvaa tekemistä ja arvosanat olivat pääsääntöisesti korkeaa erittäin hyvää ja erinomaista. Esineiltä sitten lähti pisteitä. Saidaa ällötti alusta ja sen näki esineiden luovutuksessa. Saida ei halunnut istua ja jäi seisomaan eteen, mikä ei sinänsä haittaa, mutta luovutuksen jälkeen Saida jäi hieman nollatilaan ja hypähti lähes jokaisella esineellä minua vasten. Tätä siis tarvitsee treenata. Kuudennen esineen Saida nappasi suuhunsa, kääntyi minua kohti, mutta olisi sittenkin halunnut vain jatkaa matkaa, mihin annoin heti tuo-käskyn, Esine siis puutteelliseksi, mutta sainpahan puututtua. Viimeisessä kulmassa Saida meni vähän yli ja ei oikein saanut viimeisestä suorasta kiinni, koska alusta oli siinä vielä karmeampi ja vastatuuli toi hajua esineestä. Saidalla kävi pää pari kertaa ylhäällä. Liinakin tuli sivusta eikä jalkojen välistä, mikä ei auttanut asiaa. Toisaalta Saidalla saattoi alkaa tulla myös väsy lopussa, koska tuolla alustalla jäljen työstäminen oli varmasti haastavaa eli kestoa tarvitsee tällaisia alustoja ajatellen tehdä vielä lisää. Mietin jo, että jos suora on pitkä, niin Saida hukkaa jäljen. Mutta nopeasti tultiin viimeisell esineelle, jonka Saida nosti moitteetta. Ja pääsin onneksi siihen lopettamaan ja kehumaan Saidaa. 


Arvostelusta kävi ilmi, että tuomari Tony Popper tosiaan tykkäsi Saidan jäljestyksestä, mikä oli kiva kuulla. Suurimmat pistemenetykset tuli tosiaan esineiltä, muuten olisi ykköstulos napsahtanut. Nyt pisteitä jäi 86 ja treenilistalle taas muutamia asioita. Palkattomia treenejä täytyy pitää jatkossakin ohjelmassa. Tai siis, että palkka tulee välillä vasta esim kuudennelta esineeltä yms. Samoin pitää treenailla mullalla, missä Saida voi jäädä esineen kanssa seisomaan, niin siinä asennossa pysymistä, ettei hypi vasten. Ja tietysti jatketaan treeneja mahdollisuuksien mukaan vieraissa paikoissa. Mutta äärimmisen iloinen olen siitä, että Saida pesi joukon hienoja sakemanneja ja malin ja ennen kaikkea siitä, että Saida oli tuollaisellakin alustalla äärimmäisen varma eikä palkaton alku vaikuttanut siihen. Monen tunnin odottelu autossakaan ei haitannut. On se vaan käsittämättömän hieno jälkikoira.