Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

tiistai 10. tammikuuta 2023

2022

Vuosi vaihtui. Joulu vierähti Turussa kun kotona oli lunta ja loskaa polviin asti. Olisi tehnyt mieli jäädä kevääseen asti, mutta pakko sitä on kotiin tulla kun Turussa majoitustilat on kovin ahtaat ja joutuu hengailemaan kerrostalossa, mistä ulkoilutus on aina vähän työläämpää, vaikka lähellä onkin hyvä pieni metsä ja vartin ajomatkan päässä hyviä lenkkireittejä.

Jalo viettää edelleen sairasloma. Lenkillä käydään, mutta vain noin puolen tunnin lenkkejä ja pääosin hihnassa. Turussa lähimetsä on ihan huippu ja Jalo pääsikin itsekseen ravailemaan irti monena päivänä ilman mitään ontumisia. Saa nähdä mitä jalka taas tykkää, kun kotona saa luistella loskassa hihnassa eikä ole Jalolla mitään asiaa metsään vaihtelevaan maastoon kun sohjoa on ihan liikaa.

Voro pääsi kerran tottistelemaan halliin. Muuten jätettiin treenit tekemättä. Käväistiin kerran myös kaverin mukana puruissa katselemassa. Edelleen jotenkin tuskastuttaa ja ketuttaa, kun Voron tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta. Tai pikemminkin varmuus on siihen suuntaan että Vorosta ei purukoiraa tule. Senpä takia kaikki treenaaminen on muutenkin vähän jäänyt, kun tavoitteet ovat hävinneet ja ne ovat aina olleet isossa roolissa omassa harrastamisessa. Ilman tavoitteita ei tule treenattua kun ei ole motivaatiota. Onhan niitä muitakin lajeja ja ajan myötä joskus ehkä nekin motivoi edes jonkun verran, mutta kovin on erilainen lähtökohta kun 9 vuotta sitten Jalon kanssa. Silloin toki Jalo oli todella hankala koira, mutta löydettiin yhteinen sävel harrastuksissa. Voron kanssa taas arki on vähän helpompaa, vaikka laumatilanne ja kolmen koiran arki kaikkinensa monen muun haasteen kanssa tekee arjesta tällä hetkellä aika raskasta, mutta tämä tavoitteeton tila on vienyt pohjaa harrastamiselta ja motivaatiolta. Ehkä se vielä jossain kohtaa tulee ihan oikeasti. Oli laji sitten mikä tahansa. Siihen asti koitetaan tusata jotain ainakin Voron aktivoimiseksi.. se kun ei pärjää ilman treeniä ja aktivointia.

Joulukuussa käytiin Voron kanssa ekaa kertaa kokeilemassa myös uimahallissa, mitä Voro hommasta tykkää. Vähän oudoksui ympäristöä, mutta lähti uimaan, mutta saa nähdä tuleeko tästä samanlainen hitti kuin uiminen luonnonvesissä, epäilen. Eikä se halpaakaan ole. Saa nähdä eksytäänkö toistamiseen talven aikana. Voron tyylinäyte löytyy täältä.

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna kävin tekemässä Vorolle ekat vedot jalkaisin palkalle. Kolme vetoa ja Voro oppi homman yllättäen nopeasti. Yllätyin, että edes non-stopin vetovaljaat ei häirinneet, kun Voro on niin herkkä valjaiden suhteen ja inhoaa kaikkea kroppaan koskevaa. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kokeilemaan pieneen tuiskuun koiraladulle, mitä mieltä Voro on suksista Alkuun yritti lämppäkierroksella käydä vähän maistamassa suksia, mutta luopui nopeasti. Tuttu sattui olemaan lämppäkierroksen lopulla autoilla toimettomana niin huusin, että hetsaa Voron oman lähetykseni jälkeen maaliin. Vorohan lähti hienosti vetämään, kaveri huusi Voroa, laskin liinasta irti ja Voro juoksi palkalle. Sen jälkeen otin itse vielä muutaman vedon. Taakse jätetystä palkasta oli vaikea luopua, mutta ei ihme kun edellisenä päivänä olin juoksuttanut jätetyille palkoille. Mutta muutoin vedot menivät hienosti. Viimeiselle en tehnyt lähetystä vaan lähdettiin vain hiihtämään ja jossain kohtaa sanoin käskyn "Veto" ja Vorohan pisti laukalle ja jatkoi vetämistä, josta laskin sen sitten muutaman kymmenen metrin päässä olevalle palkalle. Voro yllätti kyllä tässä lajissa. Sen terävyys ja pieni epävarmuus tekee siitä vähemmän varman hiihtokaverin, mutta iän myötä varmasti nekin tasoittuu ja kun Voro oppii vetohommien idean toivottavasti niin ei sitten palkan toivossa ehdi toivottavasti katsella edes muualle. Tammikuu vasta meneillään, joten varmaan saadaan muutamia treenejä tälle talvelle. Positiivista oli myös huomata, että omat hiihtotaidot ovat pysyneet ennallaan. Lähdettiin siitä mihin viime talvena jäätiin. Taso on huono, mutta lähtötilannetta parempi sentään. :) 



Joulukuussa tuli ostettua ekstempore myös kunnon etujousitettu maastopyörä 2,25 tuuman renkailla.. Turusta löytyi Käytettynä Kona Fire Mountain. On ollut pätevä peli työmatkoilla ja ehkäpä jos Voro näistä vetohommista innostuu, voisi joskus miettiä myös koirapyöräilyn aloittamista. :)

Otsikon mukaisesti oli tarkoitus pohtia mennyttä. Tästä vuodesta ei osittain tuntunut jäävän käteen muuta kuin väsymystä ja uupumusta kolmen koiran kanssa elämisestä ja aika isoja pettymyksiä Voron harrastusrintamalla ja osittain myös Jalon. Jospa ensi vuosi olisi vähän valoisampi. Ainakin arki on vähitellen helpottanut ja Jalon tilanne ratkeaa varmasti vuoden aikana johonkin suuntaan. Harrastuksia Voron kanssa jatketaan varmasti joidenkin lajien parissa. Jotain suunnitelmia on myös koirarintaman ulkopuolella. Olen miettinyt asunnon myyntiä ja ehkä keksinyt jotain kouluttautumissuunnitelmia itselle. Toki jälkimmäisen toteuttaminen vaatii rahaa, minkä vuoksi suunnitelma saa odottaa muutaman vuoden. 


tiistai 29. marraskuuta 2022

Marraskuu

Marraskuu tuli ja huomenna siirrytään joulukuuhun. Syksy on mennyt älyttömän nopeasti, mutta tiedän, että seuraavat kuukaudet tulevat tuttuun tapaan matelemaan etanan vauhtia kun talvi iskee kunnolla päälle. Puru jäivät tosiaan tauolle syyskuussa. Lokakuussa käytiin jäljellä ja saatiin Voron kanssa siellä onnistumisia ja kesästä asti jatkunut alamäki saatiin käännettyä onnistumiseksi. Takapalkkasysteemi saatiin toimimaan ja pari viimeistä jälkeä Voron kanssa päättyi niin, että heitin pallon palkaksi, mutta Voro halusi jatkaa jäljestämistä aina esineelle asti. Ja sehän ei ole huono asia. Pidetään kuitenkin takapalkka jatkossakin mukana ja toivottavasti homma toimii myös keväällä kun jatketaan treenejä. Toki toivotaan, että nyt sataneet lumet vielä sulaa ja päästään vielä tämän vuoden puolella jäljelle. Toiseksi viimeinen jälki ennen talvitaukoa löytyy täältä.

Saida, Piitu ja Voro lenkillä lokakuussa

Tottista on treenailtu kimppatreeneissä. Haasteita on edelleen paljon yleisessä aktiivisuudessa ja tunnetilassa ja viime treeneissä Voro on välillä ottanut mahdollisesti muista koirista kierroksia siten, että leikissä menee vähän överiksi. Sinänsä muut koirat eivät muutoin ole mikään ylivoimainen häiriö. Taas lähinnä esimerkki siitä, miten kummallinen tuo Voron pään sisäinen elämä on ja miten vaikea sen on pysyä tasapainossa. Ei auta kuin toivoa, että pää tasoittuu riittävästi, että pystytään joskus edes johonkin koesuoritukseen. Nyt en ole siitä lainkaan varma. Itse liikkeet varmasti saa opetettua vähintään huonolle tasolle, mutta olen huolissani siitä, tuleeko Voro kestämään koskaan koesuoritusta vai tuleeko se valumaan totaaliseen passivoitumiseen tai psykoosimaiseen turhaumaan. Kukaan ei osaa sanoa. 

Metsälenkeillä on välillä tehty esine-etsintää vuorotellen Saidalla ja Vorolla. Lisäksi vähän tehty pudotetun pohjia. Mutta kaikki lähinnä virikemielessä. Tällä hetkellä Voro on hampaan poiston vuoksi saikulla. Lokakuussa huomattiin hieronnassa, että ylähampaan takaosassa näkyy punainen piste. Hampaasta oli jossain kohtaa lohjennut pala ja hammas poistettiin viime viikolla koska juurikanava oli näkyvissä. Samalla pinnoitettiin kulmurin kärki joka sekin oli lohjennut. Mutta hammas saatiin säästettyä sen ollessa täysin terve. Nyt on ainakin kalusto kuvattu ja siltä osin voidaan taas jatkaa otetreenejä saikun päätyttyä.

Purujen sijaan olen itse treenaillut välillä otetta. Saa nähdä vaikuttaako hampaan poisto asiaan. Tuskin koska tuo lohkeama oli kohtuu tuore ja oteongelmat ovat olleet aina. Mutta nyt ainakin treenit voivat jatkua huoletta omalta osalta. Toki mitään oikeaa tavoitteellista tekemistä se ei ole, vaan pikemminkin Voron väsyttämistä, sillä en usko, että Vorosta purukoiraa koskaan tulee otteen puolesta. 

Saida on ollut pääosin hyvässä kunnossa. Kokeilin Saidalle lokakuussa Britin veterinaryn nappulaa joka ei sopinut yhtään ja Saida oksensi ruoat ja maha meni vähän huonoon kuntoon. Nyt Saida syö Virbacin nappulaa lihan kanssa ja tilanne on rauhoittunut. Myöskään Plaque offin kasvispurutikut eivät sopineet vaan ilmeisesti merilevä oli ärsyyntyneelle mahalle liikaa. Todella varovainen Saidan kanssa saa olla tällaisten kokeilujen kanssa, vaikka Saida ei esimerkiksi reagoi mitenkään, jos sattuu löytämään jotain eri proteiinia sattumalta jostain tms. 

Jalon syksy onkin sitten ollut synkeämpi. Saikku jatkuu edelleen. Oej takia käytiin marraskuussa lääkärissä, mutta ei vielä tehty muuta kuin kokeiltiin pidempää tulehduskipulääkekuuria. Ei auttanut. Fyssarilla käytiin avaamassa jumeja, mutta se ilo on lyhyt, sillä hihnailu ja tassumädät ovat jumittaneet kropan uudelleen. Sääliksi käy Jaloa. Koiraa joka ei halua mitään muuta niin paljon kuin juosta metsässä vapaana. Ja nyt se joutuu menemään lyhyitä hihnalenkkejä eikä saa treenata. Olen päättänyt, että pidän Jalon loppuvuoden vähintään hihnassa. Välillä saa tulla alle tunnin metsälenkille mukaan jos ei ole tassumätää vaivaamassa, mutta silloinkin menee osan lenkistä minun vierellä ja rauhoituttuaan saa muutaman metrin liinaa. Ainakin aiemmin tunnin lenkki vapaasti flexissä mennen oli liikaa, joten pitää pidemmillä kävelyillä rauhoittaa menoa lyhyemmällä hihnalla. Toivotaan, että Jalo tuosta vielä tokenee lenkkikuntoon. Kevääseen asti yritetään ja toivotaan parasta. Vamma varmasti paranee siihen mennessä jos on parantuakseen. No nyt kun kaikki treenit ovat tauolla ja vähentyneet lumen ja pimeyden takia, niin onpahan ainakin aikaa lenkittää koiria erikseen ja huoltaa ja jumppailla niiden kanssa. 

Kunhan Voron kanssa päästään saikusta eroon, on talven aikana suunnitteilla tehdä välillä hallitreenien ohella tyttistä, kaupunkiosuustreeniä kauppareissujen lomassa,  esine-etsintähommia lenkillä (valkoiset minidamit ostoslistalla) ja kongin avulla kenties hiekalla tai asfaltilla jälkeä. Lisäksi jumppaillaan ja tehdään namietsintää sisällä. Muut talviajan väsytyskeinot ovat vielä mietinnässä, mutta niitä tullaan tarvitsemaan. 

Yhtenä väsytyskeinona tulee varmasti olemaan myös pyörälenkit kun juoksulenkit eivät enää jossain kohtaa onnistu. Tällä viikolla pitäisi toivottavasti mennä hakemaan Turun suunnalta käytettynä Kona Fire Mountain maastopyörä. 2,25 tuuman renkailla voi läskärin tavoin mennä varmasti myös lumella. Toivottavasti Jalokin ehtii parantua talven aikana ja pääsee pyörälenkeille mukaan.  

Muita syksyn tapahtumia ovat olleet Liesjärven kansallispuiston lenkki, Valkeakoskella Voron kasvattajan järkkäämä tottispäivä. 



keskiviikko 5. lokakuuta 2022

TOKOn piirimestaruus ja JK3

 Syyskuussa käväistiin Jalon kanssa tokon piirimestiksissä. Osallistuttiin kennelkerhon joukkueeseen ainoana ylempien luokkien koirakkona. Tuomarina oli Riitta Räsänen ja mukana oli vielä tuomariharjoittelija. Koe alkoi tunnarilla, ja vielä hiekkakentällä, mikä oli meille paha eikä Jalo viitsinyt kunnolla haistella ja iitä 0. Muut liikkeet teki kutakuinkin tasollaan, mutta kaukoissa olisi kyllä osannut tehdä s-i vaihdon paremmin, jos olisi viitsinyt. Tuomarlinja oli naurettavan tiukka. Tuomariharjoittelija olisi ottanut kaikilta vielä enemmän pisteitä pois. Esim Jalon ruudulla ja ohjatulla olisi muista kokeista saanut 10, mutta tässä 8 ja 8,5 koska niissä oli pätkä seuraamista. Seuruussa piti kontaktin ja teki perusasennot jne vaikka oli pientä syheröä, mutta ei se tuomaria kiinnostanut kun sitä häiritsi Jalon tiiviys ja se, että minulla on käsi ulkopuolella. Täyskärit tein nyt ulkokautta,mikä kannusti Jaloa vähän auraamaan. No lopulta räävittiin ihan ok suorituksella sentään 3-tulos kasaan 217,5 pistettä ja luokkavoitto ja joukkuepronssi. Harvinaisen huonot palkinnot oli tokokokeeksi. Uskon, että tähän jää meidän tokoura. Luoksarin stopit ja muut ovat niin kuluttavia, että huomaa, että ne ovat Jalolle vaikeita, joten luovutaan nyt tokosta. Ehkä joskus rallya vielä. Aika näyttää.


Video piirimestiksistä löytyy täältä.

Viime viikonloppuna saatiin yhden päivän varoitusajalla paikka metsäjälkikokeeseen. Ei olla treenattu mitään maastoja elokuun leirin jälken. Kesäkuun kokeen jälkeen tehty ehkä 3 kertaa tottista ja Jalolla se kuitenkin vaatii ylläpitoa. Koe oli Kouvolassa ja tuomarina oli uusi tuttavuus Laura Mäkelä. Koe alkoi maastoilla, Janalla otti ilmavainuisesti jäljen ja siitä takajälki ja 24p. Kakkoskeppi jäi. Yhdessä vaiheessa rusakko pinkaisi jäljellä edestä karkuun ja Jalo singahti perään, mutta oli liinassa onneksi. Käskin uudelleen jälki ja muutaman metrin päästä löytyi keppi. Kepiltä lähtiessä jännitti lähdetäänkö rusakon perään, mutta Jalo pysyi kiltisti jäljellä ja jäljesti upeasti mm. kallion yli, jossa vain vähän sammalta. Jäljentekijän mukaan loppujäljellä oli ollu peuroa, mutta onneksi Jalo ei vaihtanut riistalle ja muut kepit nousivat. Jäljeltä 144p. 

Sitten suunnattiin esineruutuun. Jalo käväisi kerran ruudun ulkopuolella vhän pidempään. Omaan slmään tuntui vähän juoksentelevan mutta ehkä johtui siitä, että esineet olivat aika edessä ja tarkisti alussa takaa. Lopulta kaikki kuitenkin nousivat 3 min ja 40 sekunnin aikana ja ruudusta 29p. 



Tottis oli suht hyvää Jaloa. Väsymys näkyi ja treenaamattomuus ja muutama piste olisi ollut otettavissa lisää, jos oltaisiin tehty kesällä tottista eikä tokoa. Tottiksessahipaisi tullessa estettä, teki vähän hitaan maahanmenon jäävässä ja paikkiksen jätön jälkeen haisteli. Nämä kaikki oli treenin puutetta. Tottiksesta 95p. ja harmittavasti jäätiin ykköstuloksesta 2 pistettä. No ei sillä sinänä väliä. Jos jatketaan vielä ensi vuonna, pitäisi silti metsästää ykkösiä lisää. Olisi harmittanut enemmän jos oltaisiin metsästetty viimeistä ykköstä. 

Jalon oej otti kokeesta yllättävän paljon itseensä. Aika näyttää onko kyse mistä. Talven aikana pitänee kuvata kyynärä uudestaan ja ehkä laittaa sinne kortisonia ja hyaluronia. Tai sitten kolmen vuoden takainen vamma vihoittelee. Selvyyttä ei koskaan saatu. Mutta kausi on nyt pakettissa joka tapauksessa. Katsotaan jatketaanko harrastelua vielä ensi vuonna. Kovasti haluaisin, kun pennun kanssa mikään ei oikein tunnu etenevän. Tottis etenee hitaasti. Se on meidän vahvin osa-alue mikä ei kerro sen hyvyydestä vaan muiden osa-alueiden huonoudesta. Puruissa on isoja ongelmia otteella ja aktiivisessa haukussa. Tällä viikolla käydään vähän vierailemassa muualla. Katsotaan mitä toinen maalimies sanoo. Jälki on koko kauden takkuillut kun motivaatiota on välillä ja välillä ei. Ehkä varulta haen nenäpunkkilääkkeen rokotusten lomassa.

Saidan kanssa harrastelua on kyllä ikävä. Se ei ollut kovin kisatykki tottiksessa koska oli väärin alusta koulutettu ja tehty tottis tylsäksi, mutta jäljellä sillä ei ikinä loppunut motivaatio. Jalonkin jälki alkaa tuntua kivalta ja mielekkäältä pennun haahuiluun verrattuna. Joskus ajaa tosi kivasti, mutta paljon tulee myös huonoja jälkiä eikä kukaan oikein pääse perille, mistä motivaatiopula johtuu. Toki hyviäkin jälkiä on välillä, kuten vaikka tämä. 

Ensi vuonna jos ei jäljen motivaatio korjaannu muuten, niin mietin sitten ihan muita juttuja jäljen treenaamiseen. Nyt on tullut kokeiltua pari kertaa takapalkkaa lelulla ja on kokeiltu myös ihan vaan Voron pois ottamista jäljeltä, jos ajaa haahuillen ja ruokaa mussuttaesn eli ei vain pääse etenemään ja syömään jos ei keskity yhtään. No saa nähdä. Voron kanssa olenkin ensimmäistä kertaa potenut motivaatiopulaa. Koskaan ennen ei ole tällaista tullut. Ehkä Saidan kanssa nuorempana toko oli vaikeaa ennen sterkkausta, mutta siitäkin osittain voi syyttää huonoa koulutusta. Voron kanssa ollut paljon viisaampi, mutta joissain asioissa mikään ei oikein tuota. Suurin tekijä tässä on puruissa kohdatut ongelmat, jotka tuntuvat mahdottomilta. Paljon on asiat menneet eteenpäin siltä osin, kun asioita voi kouluttaa, mutta tuntuu, että tietyt tietynlaisia ominaisuuksia vaativat asiat eivät ole edenneet yhtään ja alan miettiä, onko Vorolla lajiin tarvittavia ominaisuuksia otteen osalta. Toivottavasti nuoren miehen oma pää selviää ja tasoittuu ensi vuoteen mennessä niin olisi ehkä mukavampi taas harrastaa. Montsu ei itseä oikein kiinnosta. Siellä otteeseen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota. Katsotaan mihin itse löytää motivaatiota ja tapahtuuko Voron pään sisällä jotain merkittäviä muutoksia, joita en kyllä odota, kun vertaa esim sisaruksiin, joilla ei ole ollut mitään vastaavanlaisia ongelmia.