Tulevia harrastuksia ajatellen tuolla pennulla on kyllä mahtava ruokahalu.. pentu ei kaipaa nameja (vaikka kuivattu maha suurta herkkua onkin), vaan parhaiten melkeinpä tottiksenkin alkeitakin on tehty ruokahetkinä.. monenlaisia pohjia on tehty seuraamisesta katsekontaktiin ja luoksetuloon. Seuraaminen on edistynyt vaikka täytyy myöntää että olen hieman hukassa tuon pk-tottiksen kanssa.. mutta jotain viettiä olen yrittänyt sinne taustalle saada estämällä hieman pääsemästä kädelle ja siitä suoraan imutukseen.. hyvin tuo pentu ainakin on mennyt. Seuraamista on opeteltu myös pitäen silmällä tuota takapään käyttöä.. eli tehty paljon vasemmalle kaartuvaa ympyrää ja myös täyskäännöksiä.. samoin sivulletulossa pentu osaa jo nyt hienosti kääntyä pienessä tilassa. On myös harjoiteltu katsekontaktia sekä edestä että sivulta.. nopeasti pentu senkin on hoksannut.. suurena apuna on ollut klikkeri jota jo ensimmäisestä päivästä lähtien opetin Jalolle.. suuri apu kun yrittää paikantaa sitä oikeaa tekemistä :)
Niin ja tietysti on paljon leikitty ja nähty uusia ihmisiä ja koiria. Saida tuo hienosti lelun ja kiipeää meikäläisen syliin jos heitän lelun kauas minusta.. ehkä tällä luodaan jotain pohjaa sitten noihin noutojuttuihin joskus (ainakaan metallin nouto ei tuottanut ongelmaa, joten sen puolesta voisi edetä tokossakin ihan sinne EVL:ään saakka, jos ohjaaja ei pahemmin pilaa koiraa:) Alussa halusin tietysti myös nähdä, miten Jalo suhtautuu ylipäätään muihin koiriin.. hyvinhän se suhtautuu.. jos uusi koira tulee liian lähelle ja liian "saidamaisesti" eli kiihtyneesti ja iholle, niin tulee pieni jännähaukku ja jopa ärinää, mutta mikäli toinen osapuoli on melko rauhallinen eikä käy päälle liikaa niin usein tuo haukkukin jää jo pois ja Jalo ei ole milläskään uudesta tuttavuudesta.. eilenkin tavattiin ensimmäistä kertaa kuulokoira Jekku ja kun kaveri oli rauhallinen niin Jalo uskaltautui jopa pyytämään leikkiin :) Paljon tällaisia lisää, niin hyvää tulee..
Harmaita hiuksia aiheuttaa hieman se, kun Jalo pääsee kiipeämään jo sohvalle ja jopa sängylle, mutta alastulo ei tietenkään ole vielä kohdallaan eikä muutenkaan noin pieni saisi hypellä sohvilta alas.. yritän aina nostaa pennun pois jos sohvalla on, mutta kun pennelikin on niin pirun nopea että aina ei vaan ehdi.. voisihan sohvalle menon laittaa myös kielletyksi, mutta kun Saida on päässyt sohvalle niin on jälkeenpäin turha alkaa opettaa uusia sääntöjä ja sen vuoksi vetää helposti myös pennun sohvalle.. jos tuohon jonkin ratkaisun löytäisi..
lopuksi pari kuvaa ensimmäisiltä viikoilta..
![]() |
| Saida tarkkaavaisena.. jälleen kerran.. :) |
![]() |
| "miten ihmeessä tuo jaksaa.. ja jaksaa.." |
![]() |
| Kiharakerhon tokoleiri Lammilla, C. Sanna Sierilä |




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.