Saida (Cimramin ilopilleri)

Saida (Cimramin ilopilleri)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

kokeita ja treenejä...

Viime viikonloppuna käytiin Ähtärissä starttaamassa viimeisen kerran tänä vuonna NOME-B:ssä. Kylmien säiden vuoksi ei ollut kovin luottavainen mieli, sillä Saida ei normaalistikaan ole kova uimari ja nyt syksyllä vedet ovat melko viileitä, eikä Saidalla ole turkin pudottamisen jälkeen edes karvaa, mikä pitäisi vähän lämpimänä. Mutta tästä huolimatta päätin startata. Ajattelin, että saapahan ainakin hyvän riistatreenin, jos ei muuta.

Jälleen oltiin viimeisenä vuorossa. Alla kuva kokeesta, hieman mittasuhteet yms. ovat vääristyneet, mutta ehkä siitä jotain hieman näkee.



Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella. Koirakko tuli paikalle oikealla olevalta tieltä, yleisö oli tikku-ukon kohdalla. Jälleen kerran Saida oli menossa valmiiksi jo rantaan, missä ihmisiä oli ja oli vaikeuksia saada koira keskittymään markkeeraukseen. No lopulta kuitenkin onnistuin ja annoin tuomarille merkin. Saida pysyi hyvin paikallaan laukauksen aikana (ampuja violetti pallura) , nouti nopeasti, toi käteen ja kävi paskalle. :) Juuri kun ajattelin, että koira on ainakin käynyt hädällä, ettei yllätä kesken kokeen, niin mitä vielä. Tuomari tuomitsi jännäkakaksi.. sitähän se oli.

Sen jälkeen käännös 180 astetta ja koira hakuun (2, hakuriistat turkoosilla rukseilla). Kälättävä yleisö painoi rantaan ja oli vaikeuksia saada Saida lähtemään oikeaan suuntaan. Mutta sinne se lähti. Ei kuitenkaan oikein haku käynnistynyt ja jatkettiin matkaa rantaan (3).

Ensimmäinen heitto veneestä (V) tuli saarekkeelle vasemmalle (X1) ja toinen oikealle, saarrekkeen taakse veteen (X2). Saida haki jälkimmäisen omaan tasoonsa nähden hyvin. Saida meni veteen, tosin hieman varoen, ylitti saarrekkeen ja meni uudelleen veteen hakien riistan. Palautus saarrekkeen kautta, jossa ei edes pudottanut eikä ravistanut, vaikka en lisäkäskyjä antanut. Toisen riistan Saida mielestäni muisti, mutta taisi olla sen verran epävarma kuitenkin, että veteen se ei mennyt, vaikka rannalla saarreketta tuijottikin sen näköisenä, että tuolla se varmaan on.

Seuraavan ohjausrastin (4) suhteen kuva hieman vääristää. Käännyttiin taas 180 astetta kohti pohjoista, jossa noin 10 metrin päässä oli ampuja (violetti pallura). Lähdin seurauttamaan kohti ampujaa (oikeasti pohjoiseen, vaikka kuva näyttää, että länteen), kuului laukaus, seuruutin loppuun ampujan lähelle. Käännös 90 astetta vasempaan kohti rantaa. Siitä eteenlähetys veteen. Vedessä oli lumpeita ja rämmäleitä, mitkä sotkivat monia koiria, mutta ei Saidaa. Se eteni todella hienosti aivan luotisuoraan, vaikka taas veteenmeno kesti muutaman sekunnin. Pillitin, kun Saida oli riistalla (tummanvioletti ruksi). Mutta Saida nousi ylös, tarkisti tavin, mutta ei ottanut sitä, kun oli outo riista, vaan jatkoi matkaa vielä suoraan. Kutsuin pillillä luokse, pysäytin riistan kohdalla ja lähipillityksellä tavi ylös. Saida palautti hyvin käteen saakka.

Sen jälkeen aloitettiin loppuhaku (5). Kuva taas vääristää mittasuhteita todella rajusti. Rannalla niemen päässä olevalle riistalle matkaa oli todellisuudessa noin 60 metriä, oikealla olevat riistat olivat todellisuudessa noin 40-50 metrin päässä. Vesialueen toisella puolella olevalle riistalle oli matkaa noin 70 metriä. Näiden riistojen lisäksi, ei ole tietoa missä muut olivat.

Saidalla haku meni juoksenteluksi.. ja uimiseksi. Saida meni markkeerausten ja ohjauksen painosta jopa veteen haussa etsimään saarrekkeilta, mutta en saanut sitä etäältä oikeaan suuntaan etsimään, joten otin koiran pois ja lähetin uudelleen. Hyvin se lähti ja eteni sataan metriin monta kertaa. Silti haku ei kuitenkaan kunnolla missään vaiheessa käynnistynyt. Maasto oli käsittämättömän avonaista, koira ei saanut "rauhassa" etsiä ollenkaan, kun yleisön katseet olivat siihen nauliintuneita kokoajan. Saidan edettyä sataan metriin se aina jossain vaiheessa kääntyi katsomaan ja jotenkin se, että se näki ihmiset ja minut ja vielä melko kaukana, esti sitä etsimästä kunnolla, kun ajatus oli kokoajan lähetyspaikalla. Saida on äärimmäisen häiriöherkkä ja tällainen maasto on meille todella vaikea.

Lisäksi jälkeenpäin tajusin pohtiessani keskellä yötä Saidan hakutyötä, että alue oli käsittämättömän laaja. En ole monessa avo-luokan kokeessakaan nähnyt noin suurta haku-aluetta. Nyt sillä alueella, jossa normaalisti on ALO-kokeessa kaikki riistat, oli nuo neljä hakuriistaa. Ja eipä tainnut yksikään koira tyhjentää koko hakualuetta, mikä sekin jo kertoo paljon. Muut kartassa näkymättömät riistat olivat jossain vielä kauempana. Toki en usko, että etäisyys oli meille se varsinainen ongelma, mutta eipä tarvitse kyseisen tuomarin kokeeseen enää mennä. Kai tuomari ajatteli, että kun alue on avonaista, niin riistojen pitäisi olla kaukana. Ei varmaan tullut mieleenkään, että jollekin koiralle avonaisuus voi olla haaste.

Haun tehottomuus koitui meidän kohtaloksi. Harmitti todella paljon, että seinä nousi pystyyn juuri haussa. Mutta ei voi kuin harjoitella todella avonaisissa maastoissa siten, että lähetyspaikalla on vielä riistaa painamassa Saidaa lähetyspaikalle päin. Ja lisäksi nyt tarvitsee todella paljon harjoitella sitä, että ei ole takaisin tulemista ilman riistaa/damia. Saidan on luotettava siihen, että kun lähetän sen jonnekin, niin siellä todellakin on jotain noudettavaa. Viime koe etenkin rapautti tätä todella paljon, kun yleensä Saida on ollut itsenäinen etsijä. Ja toisaalta täytyy muistaa, että Saida on kovin nuori ja osa ongelmista varmasti poistuu itsestään iän myötä, kun varmuus omaan tekemiseen kasvaa. :)

"Lyhyesti" vielä  loppuun Jalosta. Saikun jälkeen arkielämässä ollaan menty taaksepäin. Metsälenkillä se on ollut vallattomampi ja lähtenyt riistan perään jopa kerran, mihin sitten vastasin siten, että otin saidan ja lähdettiin vastakkaiseen suuntaan muutama sata metriä ja piilouduttiin metsään. Odoteltiin noin 10 minuttia ja kutsuin Jaloa. Lähistöllä se oli etsiskellyt, mutta (onneksi) ei ollut löytänyt meitä. Saipahan opetuksen. Ennen saikkua Jalo pysyi kivasti mukana, eikä lähtenyt mihinkään riistanhajujen perään kun tiesi, että jää muuten yksin (laumaviettiä on kehitetty kovasti viimeiset 6kk). Mutta saikku taas palautti meikäläisen maanpinnalle. No pitää vaan jatkaa treenejä.

Tottiksissa on ollut taukoa, kun ei yksin ole viitsinyt treenata. Eilen oltiin ohjatussa tottiksessa ja jäi todella hyvä mieli, niin pakko nyt siitä vähän päivittää.  (Kuvat eivät ole eiliseltä)

Alkuun otettiin pari ilmottautumista. Jalolla kun on vaikeuksia pysyä paikallaan, kun ihminen on alle metrin päässä. Palkka oli taka-taskussa. Seuruutin "tuomarin" eteen, istu käskyllä ("tuomarin" edessä) Jalo pysyi hyvin ja rauhallisesti paikallaan. "Ilmoittautumisen" jälkeen palkkasin koiran. Hienosti meni, kun vertaa parin kuukauden takaiseen, vaikka ei olla lainkaan treenattu tätä. Ikä auttaa tässä asiassa varmasti paljon.

Seuruussa Jalo on alkanut edistämään, mutta muutamia keinoja keksittiin vaivan kitkemiseksi jo alkuvaiheessa. Mielentila, kontakti sekä takapään käyttö hyvällä mallilla.

hieman meinaa edistää :)

Jalon eteentulo on kokoajan parempi. Lelu leuan alla on auttanut koiraa tulemaan suoraan, kun taas namit kädessä jotenkin saavat takapuolen kääntymään herkästi hieman vinoon. Eteentulossa Jalo törmäsi kesällä vielä rajusti, kun vaihdoin palkan leluun. Mitkään tekniikkaharjoitukset eivät tätä asiaa korjanneet yrityksistä huolimatta. Kerran kokeilin Jalon tullessa eteen koukistaa hieman polvia niin, että Jalo pysähtyisi ajoissa. Ja sehän pysähtyi. Ja melkeinpä kerrasta oppi jarruttamaan eteen. En oikeasti edes uskonut kikan toimivan, kun sitä kokeilin, mutta välillä näinkin. :) Eilen kouluttaja sitten kehotti kokeilemaan pidemmällä matkalla (etäisyys noin 10 metriä, lelupalkalla!!). Tuli kovalla vauhdilla, mutta yllättäen pysähtyi nätisti eteen. Ja siitä palkka. Olin varma, että Jalo törmää, mutta ei. Toki tuli lähelle eli nyt vain pidemmältä matkalta toistoja ja tarvittaessa polvien koukistusta. Ja lisäksi harjoituksia, joissa nappaan pallon, kun Jalo on parin metrin päässä ja heitän sen Jalon jalkoihin. Oppii näistäkin harjoituksista jarruttamaan kovastakin vauhdista.

ajalta enne palkan vaihtoa palloon :)

Lisäksi tehtiin noudon palautusta, mikä on kouluttajan mukaan hyvällä mallilla ja Jalo pitää kapulaa todella hyvin. Seuraava askel on ottaa koira eteen (palkka liivin kaula-aukossa), antaa kapula suuhun, pitää siitä toisella kädellä ja hieman vetää sivuun (Jalo tiukentaisi vielä otettaan), hitaasti palkka kaula-aukosta Jalon naaman eteen luoden jännitteen ja kun ote on tiukka, niin palkalle. Saadaan tuo ote vielä paremmaksi.

Lopuksi tehtiin A-estettä. Nyt ylityksiä on jalolla takana peräti viisi. :) Ihan hyvin meni toistoihin nähden. Tekniikkaa vain hurjasti vielä lisää ennen liukkaiden tuloa, ettei Jalo ala A-esteen päältä tekemään lentoharjoituksia kapulan perään mennessään. :)


Hullusekopää <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.